Mitä tehdä työntekijän kanssa joka eristäytyy muista kollegoista?

Vierailija kirjoitti:

Osa nuorista uusista työntekijöistä ei osaa/tajua edes tervehtiä muita. Juuri viime viikolla kritisoimme yhtä insinöörikesätyöntekijää. Ei suutansa avannut koko kesänä, vaikka häneen yritettiin ottaa kontaktia. Tuollaisella möröllä tulee olemaan tulevissa työyhteisöissä vaikeuksia. Että sikäli ymmärrän ap:ta. Jonkin verran täytyy osata olla sosiaalinen työyhteisössä. Varsinkin, kun kyse on tiimityöskentelystä.

Kesätyöntekijät saa olla hiljaa, ne on vain käymässä ja ovat nuoria joille työ on outo paikka jossa outoja fabuja kyyläämässä.

Luffy camera kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ymmärrän, miksi teillä oli paikka auki. Onko niin, että kohta on taas ja etsitte "hyvää tyyppiä"? Jaa. Miten sattuikin.

Mua nauratti kun yksi arvostettu palkanlaskenta toimisto mainosti että he ottaa hyviä tyyppejä. Heillä on nykyään töissä entinen työkaverini. Se mies nussii surutta kaikkea mikä liikkuu. Ja pilaa surutta perheiden elämiä.. Et tsing tsing vaan.. aina ei mee rekryt putkeen.

Ehkä ne kaipasi sinne pientä säpinää.

Vierailija kirjoitti:

Kaikki iloiset ja sosiaaliset ihmiset eivät vain jaksa olla töissä sosiaalisia, heillä saattaa olla tosi vilkas sosiaalinen elämä vapaa-ajalla, harrastuksia, kavereita, luottamustehtäviä jne. ja työtä tehdään sen työn takia. Ja monia ei todellakaan kiinnosta tippaakaan mitkään virkistyspäivät tms ja moni ei halua tutustua työkavereihin. Se on ihan ok. Tottakai siis perus ystävällinen pitää olla.

Olen täysin samaa mieltä. En jaksa olla töissä sosiaalinen, koska olen sitä vapaa-ajalla läheisteni kanssa, joille mieluummin annan energiani. Toki olen ystävällinen ja asiallinen töissä, mutta suoraan sanottuna työkaverit ja heidän asiansa eivät kiinnosta minua pätkääkään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Osa nuorista uusista työntekijöistä ei osaa/tajua edes tervehtiä muita. Juuri viime viikolla kritisoimme yhtä insinöörikesätyöntekijää. Ei suutansa avannut koko kesänä, vaikka häneen yritettiin ottaa kontaktia. Tuollaisella möröllä tulee olemaan tulevissa työyhteisöissä vaikeuksia. Että sikäli ymmärrän ap:ta. Jonkin verran täytyy osata olla sosiaalinen työyhteisössä. Varsinkin, kun kyse on tiimityöskentelystä.

Kesätyöntekijät saa olla hiljaa, ne on vain käymässä ja ovat nuoria joille työ on outo paikka jossa outoja fabuja kyyläämässä.

Muistan omista kesätyö ajoistani, ettei välttämättä kiinnostunut tutustua vakiporukkaan sen kummemmin, kun tiesi, että on vain käymässä. Sama oli yhdessä toisessakin työpaikassa, jossa minulla kyllä oli vakituinen soppari, mutta olin hakemassa kouluun niin jotenkin en sitoutunut työyhteisöön silloinkaan.

Toki vastailin jos joku nyt jotain small talkkia yritti vääntää :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vähän sama homma meillä. Tämä työntekijä hoitaa kyllä työnsä hyvin mutta ei kerro itsestään mitään ja vastailee kaikkeen ihan oudosti ja mukahauskasti.

Esimerkkejä: kun kysyin että missä kuussa hän on syntynyt niin vastasi että hän ei ole syntynyt kuussa vaan maassa. Ja kun kysyimme missä hän asuu niin vastasi vaan että "kotona", sen jälkeen kysyimme että missä se kotisi on niin vastasi vaan "kotini on siellä missä sydämeni on". Ja sitten kun kysyin mitä aikoo tehdä viikonloppuna niin vastasi vain "vähän sitä sun tätä". Alkaa pikkuhiljaa ärsyttää

Oikeesti? Kyselet toiselta asioita jotka eivät sinulle kuulu lainkaan. Ei ihme ettei ko. työntekijä halua olla lähemmissä tekemisissä. Annan ohjeen: hoida töissä omat asiasi äläkä utele muiden henkilökohtaisia asioita.566

Oikeesti? Et osaa erottaa utelua kohteliaasta käytöksestä?

Kyllä minä ainakin jättäisin kaltaisesi mulkun ihan kerrasta yksin, ei ole pakko olla työkaveri jos noin pienestä on kiinni että hermostuu kun yrittää aloittaa keskustelun.

Ihan turha sekottaa juoruämmiä normaaliin kanssa käymiseen. Kyllä ne liian innokkaan kyselijät normaalit ihmiset osaa erottaa. Oman tiimin kesken ois kuitenkin kiva vaihtaa edes muutama sana. Voisi lainaamani ihminenkin yrittää ymmärtää että tämä "utelija" saattaa olla vaikka itsekin hankalassa elämäntilanteessa ja tsemppasi kun yrtitti olla uudelle ystävällinen. Itse olen itseasiassa ollut vastaavassa tilanteessa, etätöissä oli yksinäistä ja yritin jutella säästä, takaisin tokaistiin, että eiköhän mennä töihin. Harmitti... Ja ei tarvitse vastata mitään ilkeää tähän mielenterveydestä, korona aika oli vaikeaa varmaan kaikille.

-N34

Ja mä en puhuisi sun kaltaiselle mulkulle mitään. Mene juttelemaan psykiatrille, jos on tällaisia tarpeita. Älä rasita sun työtovereita sun mielenterveyden ongelmilla ja turhilla höpinöillä. Töissä tehdään töitä eikä läheskään kaikki halua jutella turhia asioita työporukan kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vähän sama homma meillä. Tämä työntekijä hoitaa kyllä työnsä hyvin mutta ei kerro itsestään mitään ja vastailee kaikkeen ihan oudosti ja mukahauskasti.

Esimerkkejä: kun kysyin että missä kuussa hän on syntynyt niin vastasi että hän ei ole syntynyt kuussa vaan maassa. Ja kun kysyimme missä hän asuu niin vastasi vaan että "kotona", sen jälkeen kysyimme että missä se kotisi on niin vastasi vaan "kotini on siellä missä sydämeni on". Ja sitten kun kysyin mitä aikoo tehdä viikonloppuna niin vastasi vain "vähän sitä sun tätä". Alkaa pikkuhiljaa ärsyttää

Oikeesti? Kyselet toiselta asioita jotka eivät sinulle kuulu lainkaan. Ei ihme ettei ko. työntekijä halua olla lähemmissä tekemisissä. Annan ohjeen: hoida töissä omat asiasi äläkä utele muiden henkilökohtaisia asioita.566

Oikeesti? Et osaa erottaa utelua kohteliaasta käytöksestä?

Kyllä minä ainakin jättäisin kaltaisesi mulkun ihan kerrasta yksin, ei ole pakko olla työkaveri jos noin pienestä on kiinni että hermostuu kun yrittää aloittaa keskustelun.

Ihan turha sekottaa juoruämmiä normaaliin kanssa käymiseen. Kyllä ne liian innokkaan kyselijät normaalit ihmiset osaa erottaa. Oman tiimin kesken ois kuitenkin kiva vaihtaa edes muutama sana. Voisi lainaamani ihminenkin yrittää ymmärtää että tämä "utelija" saattaa olla vaikka itsekin hankalassa elämäntilanteessa ja tsemppasi kun yrtitti olla uudelle ystävällinen. Itse olen itseasiassa ollut vastaavassa tilanteessa, etätöissä oli yksinäistä ja yritin jutella säästä, takaisin tokaistiin, että eiköhän mennä töihin. Harmitti... Ja ei tarvitse vastata mitään ilkeää tähän mielenterveydestä, korona aika oli vaikeaa varmaan kaikille.

-N34

Ja mä en puhuisi sun kaltaiselle mulkulle mitään. Mene juttelemaan psykiatrille, jos on tällaisia tarpeita. Älä rasita sun työtovereita sun mielenterveyden ongelmilla ja turhilla höpinöillä. Töissä tehdään töitä eikä läheskään kaikki halua jutella turhia asioita työporukan kanssa.

Johan se tuli selväksi että empaatikko ja ilkeä ei sovi yhteen, joten ei huolta, höpinäni eivät sinua rasita!

On se perkleen ahdas muotti ihmiselle tässä maassa stana...

Muistan tälläisen parivaljakon urani alku ajoita. Toinen perehdytti tekemään omalla tavallaan kun oli toisen vuoro perehdyttää niin hän valitti että teen väärin vaikka olin juuri saanut perehdytyksen. Et piti sitten tehdä hänen tavallaan. Siis kummassakin tavassa on sama lopputulos eli oli vaan kyse makuasiasta. Mutta kummatkin valitti musta esimiehelle sitten että en osaa. Onneksi en jäädy helposti näissä tilanteissa. Marssin esimiehen kanssa puheille ja selvitin mitä kummatkin olivat sanoneet mulle. Pahinta oli että toinen näistä naisista oli hyvä kaveri tän esimiehen kanssa. Molemmat sai vissiin kuulla kunniansa. Luikkivat pois esimiehen puhuttelusta parin päivän päästä. Olin päättänyt jäädä työpaikkaa ja niin jäin. Vieläkään nämä kaksi eivät mua pahemmin moikkaile..

puhu niille muille työntekijöille ja pyydä pohtimaan omaa toimintaansa. Ovatko tehneet jotain sellaista, jonka voi tulkita kiusaamiseksi. Esimerkiksi eristäminen työyhteisössä, ei ole otettu mukaan päätöksentekoon tarpeeksi, juoruttu selän takana (juorut oikeasti leviävät niidenkin korviin, joista juorutaan) jne .

älä siis erehdy pitämään ongelmansa sitä eristäytynyttä työntekijää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Osa nuorista uusista työntekijöistä ei osaa/tajua edes tervehtiä muita. Juuri viime viikolla kritisoimme yhtä insinöörikesätyöntekijää. Ei suutansa avannut koko kesänä, vaikka häneen yritettiin ottaa kontaktia. Tuollaisella möröllä tulee olemaan tulevissa työyhteisöissä vaikeuksia. Että sikäli ymmärrän ap:ta. Jonkin verran täytyy osata olla sosiaalinen työyhteisössä. Varsinkin, kun kyse on tiimityöskentelystä.

Kesätyöntekijät saa olla hiljaa, ne on vain käymässä ja ovat nuoria joille työ on outo paikka jossa outoja fabuja kyyläämässä.

Tämä. 35v on ikäraja jonka jälkeen on pakko lätistä muille vaikka ei sen jälkeen enää suoriutuisi töistään.

Vierailija kirjoitti:

Muistan tälläisen parivaljakon urani alku ajoita. Toinen perehdytti tekemään omalla tavallaan kun oli toisen vuoro perehdyttää niin hän valitti että teen väärin vaikka olin juuri saanut perehdytyksen. Et piti sitten tehdä hänen tavallaan. Siis kummassakin tavassa on sama lopputulos eli oli vaan kyse makuasiasta. Mutta kummatkin valitti musta esimiehelle sitten että en osaa. Onneksi en jäädy helposti näissä tilanteissa. Marssin esimiehen kanssa puheille ja selvitin mitä kummatkin olivat sanoneet mulle. Pahinta oli että toinen näistä naisista oli hyvä kaveri tän esimiehen kanssa. Molemmat sai vissiin kuulla kunniansa. Luikkivat pois esimiehen puhuttelusta parin päivän päästä. Olin päättänyt jäädä työpaikkaa ja niin jäin. Vieläkään nämä kaksi eivät mua pahemmin moikkaile..

Oletko paremman näköinen kuin he, kun haluavat sinut pois näkyvistä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikki iloiset ja sosiaaliset ihmiset eivät vain jaksa olla töissä sosiaalisia, heillä saattaa olla tosi vilkas sosiaalinen elämä vapaa-ajalla, harrastuksia, kavereita, luottamustehtäviä jne. ja työtä tehdään sen työn takia. Ja monia ei todellakaan kiinnosta tippaakaan mitkään virkistyspäivät tms ja moni ei halua tutustua työkavereihin. Se on ihan ok. Tottakai siis perus ystävällinen pitää olla.

Olen täysin samaa mieltä. En jaksa olla töissä sosiaalinen, koska olen sitä vapaa-ajalla läheisteni kanssa, joille mieluummin annan energiani. Toki olen ystävällinen ja asiallinen töissä, mutta suoraan sanottuna työkaverit ja heidän asiansa eivät kiinnosta minua pätkääkään.

Tuollainen asenne työyhteisössä on todella ikävä. Kyllä minusta on normaalia olla edes hieman kiinnostunut työkavereistaan. Ei tarvitse sydänystävä olla ja kaikkea jakaa, mutta kyllä työyhteisö toimii parhaiten, kun siinä on inhimillisyyttä ja välittämistä mukana.

Työpaikkakiusaus

Päättäisin koeajalla tuollaisen henkilön työsuhteen. Yksikin henkilö, joka ei istu työpaikan dynamiikkaan, voi pahimmillaan pilata kaikkien työmotivaation.

Toki, asiaa kannattaa reflektoida ennen päätöksiä. Onko perehdytys ollut asiallinen, onko työntekijää pyritty ryhmäyttämään osaksi yhteisöä, onko hänellä ollut selkeä rooli ja tehtävät. Koeaikapurku on aina epäonnistuminen työnantajalle ja syyt on hyvä käydä läpi ja ottaa opikseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Osa nuorista uusista työntekijöistä ei osaa/tajua edes tervehtiä muita. Juuri viime viikolla kritisoimme yhtä insinöörikesätyöntekijää. Ei suutansa avannut koko kesänä, vaikka häneen yritettiin ottaa kontaktia. Tuollaisella möröllä tulee olemaan tulevissa työyhteisöissä vaikeuksia. Että sikäli ymmärrän ap:ta. Jonkin verran täytyy osata olla sosiaalinen työyhteisössä. Varsinkin, kun kyse on tiimityöskentelystä.

Kesätyöntekijät saa olla hiljaa, ne on vain käymässä ja ovat nuoria joille työ on outo paikka jossa outoja fabuja kyyläämässä.

Tämä. 35v on ikäraja jonka jälkeen on pakko lätistä muille vaikka ei sen jälkeen enää suoriutuisi töistään.

Ai siltikin pakko, vaikka olisi kesätyöntekijä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikki iloiset ja sosiaaliset ihmiset eivät vain jaksa olla töissä sosiaalisia, heillä saattaa olla tosi vilkas sosiaalinen elämä vapaa-ajalla, harrastuksia, kavereita, luottamustehtäviä jne. ja työtä tehdään sen työn takia. Ja monia ei todellakaan kiinnosta tippaakaan mitkään virkistyspäivät tms ja moni ei halua tutustua työkavereihin. Se on ihan ok. Tottakai siis perus ystävällinen pitää olla.

Olen täysin samaa mieltä. En jaksa olla töissä sosiaalinen, koska olen sitä vapaa-ajalla läheisteni kanssa, joille mieluummin annan energiani. Toki olen ystävällinen ja asiallinen töissä, mutta suoraan sanottuna työkaverit ja heidän asiansa eivät kiinnosta minua pätkääkään.

Tuollainen asenne työyhteisössä on todella ikävä. Kyllä minusta on normaalia olla edes hieman kiinnostunut työkavereistaan. Ei tarvitse sydänystävä olla ja kaikkea jakaa, mutta kyllä työyhteisö toimii parhaiten, kun siinä on inhimillisyyttä ja välittämistä mukana.

Mutta siihen riittää, että puhuu vaikka säästä tai nyökkäilee kun toinen puhuu. Omasta yksityiselämästään EI KANNATA avautua työyhteisössä lainkaan. Sen olen oppinut kantapään kautta.

Vierailija kirjoitti:

Päättäisin koeajalla tuollaisen henkilön työsuhteen. Yksikin henkilö, joka ei istu työpaikan dynamiikkaan, voi pahimmillaan pilata kaikkien työmotivaation.

Toki, asiaa kannattaa reflektoida ennen päätöksiä. Onko perehdytys ollut asiallinen, onko työntekijää pyritty ryhmäyttämään osaksi yhteisöä, onko hänellä ollut selkeä rooli ja tehtävät. Koeaikapurku on aina epäonnistuminen työnantajalle ja syyt on hyvä käydä läpi ja ottaa opikseen.

Mikä ahdasmielinen kiusaajayhteisö se sellainen on, mihin mahtuu vain yhden tyyppisiä ihmisiä? Kunnolla toimivassa työyhteisössä on ERILAISIA ihmisiä ja eri rooleissa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikki iloiset ja sosiaaliset ihmiset eivät vain jaksa olla töissä sosiaalisia, heillä saattaa olla tosi vilkas sosiaalinen elämä vapaa-ajalla, harrastuksia, kavereita, luottamustehtäviä jne. ja työtä tehdään sen työn takia. Ja monia ei todellakaan kiinnosta tippaakaan mitkään virkistyspäivät tms ja moni ei halua tutustua työkavereihin. Se on ihan ok. Tottakai siis perus ystävällinen pitää olla.

Olen täysin samaa mieltä. En jaksa olla töissä sosiaalinen, koska olen sitä vapaa-ajalla läheisteni kanssa, joille mieluummin annan energiani. Toki olen ystävällinen ja asiallinen töissä, mutta suoraan sanottuna työkaverit ja heidän asiansa eivät kiinnosta minua pätkääkään.

Tuollainen asenne työyhteisössä on todella ikävä. Kyllä minusta on normaalia olla edes hieman kiinnostunut työkavereistaan. Ei tarvitse sydänystävä olla ja kaikkea jakaa, mutta kyllä työyhteisö toimii parhaiten, kun siinä on inhimillisyyttä ja välittämistä mukana.

Mutta siihen riittää, että puhuu vaikka säästä tai nyökkäilee kun toinen puhuu. Omasta yksityiselämästään EI KANNATA avautua työyhteisössä lainkaan. Sen olen oppinut kantapään kautta.

En tiedä missä työyhteisöissä tuollaista on. Kyllä meillä suurinpiirtein tiedetään työkaverien perhetilanteet, onko lapsia ja minkä ikäisiä, harrastuksista jotain, missäpäin asustelee ja mistä on kiinnostunut. Ihan normaalia ihmisten välistä yhteisöllisyyttä, eikä tosiaan mitään henkilökohtaista.

Sitten jotkut ovat avoimempia herkemmistäkin aiheista, toiset eivät ja se on aivan ok.

Vikaa työilmapiirissa. Mietipä hetkonen mistä voisi johtua. Tuskin vika hänessä.

Vierailija kirjoitti:

olisiko masentunut?...oletteko kiusanneet häntä?

Kyllä ne on kiusanneet joukolla jos naisvaltainen ala. Vanhoja leipääntyneitä työntekijöitä ja niillä valtataistelu. Antaa sen uuden olla rauhassa luonteensa mukaan. Ei työ ole seurustelua varten dorkat.