Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Olen alkanut miettimään elämän päättymistä ja pelkäämään
21.07.2026 |
Tuli 50v mittariin, lapset aikuisia, työ sellaista mitä en enää jaksaisi, mutta vaihtoehtojakaan ei ole, koti maksettu. Moni asia siis hyvin, mutta olen alkanut pelkäämään erilaisia sairauksia ja noh, elämän päättymistä. Mietin aina välillä, että mitenhän omani loppuu. Pelkään, että lapsilleni tapahtuu jotakin pahaa.
Jotenkin äärimmäisen ahdistunut olotila lähes koko ajan.
Kommentit (29)
Mä taas mietin, koska saa luovuttaa. En ahdistuneena vaan toiveikkaana. Ikää 51.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jeesuksen puoleen kääntyä. Siunausta!
Olet taipuvainen neuroottisuuteen. Aiheuttaa koko äärivasemmistolaisuuden.
Tällä muikkelilla on sama vika vaikka mitään ei ole tapahtunut. Se alakulo ja ahdistus tulee vaan itsestään kun siihen on taipumus.
Sentään noin pitkään selvisit ilman noita pelkoja. Minä olen pelännyt niitä koko 40-vuotisen elämäni ajan. Kuluttava tapa elää tai ei tämä oikeastaan edes mitään elämää ole.
Ajattelin otsikosta, että olet alkanut pelkäämään viimeistä tuomiota. Ei siinä mitään, itsekin toivon, ettei tule mitään tuomiota, koska varmasti olisi ollut monesti omassa suorituksessa parantamisen varaa. No, menneille ei voi mitään, pitää vaan yrittää petrata loppua kohti.
Niinhän se on petraamista meillä kaikilla. Vaan kun annat elämäsi ja koko syntitaakkasi Jeesukselle, tuntuu uskomattoman hyvältä. Ihan ihmeelliseltä!
Sen jälkeen ei tarvitsekaan enää murehtia syntejään, eikä ne enää paina, koska ne on annettu Jeesukselle.
Toki kilvoittelu jatkuu elämän loppuun asti, koska ei halua pahoittaa Jumalan mieltä tahallaan, tekemällä jotain tyhmää syntiä, onneksi hän auttaa kaikessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen 70+, suhtaudun uteliaana tuonpuoleiseen. Kuoret jäävät tänne ja maatuvat. Minne menee henki/sielu? Ihan kuin sen matka jatkuisi? Eikä haittaa, vaikkei jatkuisi.
Ellemme tiedä kuinka käy, toivokaamme, että käy hyvin.
"mutta vaihtoehtojakaan ei ole,"
Tämähän ei ole totta. Voit kouluttautua vaikka eksoottisten eläinten kouluttajaksi tai vatsastapuhujaksi tai tuhansiin muihin ammatteihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suuri(n) osa elämästä jo mennyt ja paljon ollut raskaita asioita ja kokemuksia ihan lapsuudesta alkaen ja nyt suurimman osan elämästä ja ajasta joka jäljellä vie työssä oleminen, työ josta haluaisin pois, mutta enhän voi ilmankaan olla. Jollain tavalla pitäisi voida himmata ja hiljentää jokapäiväistä kellon perässä ja raatajana olemista, mutta koska ei ole perintöä tulossa enkä lottoa niin tätä tämä on kunnes eläkkeelle pääseee, jos pääsee. Jos olen elossa eläkeiässä, läheisiäni jos seuraan niin en ole.
Ap
Vierailija kirjoitti:
"mutta vaihtoehtojakaan ei ole,"
Tämähän ei ole totta. Voit kouluttautua vaikka eksoottisten eläinten kouluttajaksi tai vatsastapuhujaksi tai tuhansiin muihin ammatteihin.
Herätys, realismi huhuilee!
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei kannata miettiä liikaa, vaan keskittyä tähän päivään.
Jonain päivänä sä kuolet. Kaikkina muina päivinä et. Rentoudu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toivon että elämä päättyisi. Ei ole mitään motivaatiota tehdä mitään koska en ole saanut töitä eikä ole rahaa joten miksi minä eläisin enää.
Vierailija kirjoitti:
Ei kannata miettiä liikaa, vaan keskittyä tähän päivään.
Lobotomianko pyydän, ettei ajatukset pyörisi päässä? Oikeasti, on liikaa sellaisia päiviä ja hetkiä, kun hyrrää ei vain saa katkipoikki eikä loppu ja se on todella kuormittavaa ja perseestä. Ja samalla pitää jaksaa raataa työssä joka suuresti aiheuttaa vain pahoinvointia.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuo kuormittava työ vaikuttaa sun mielen toimintaan varmasti ihan liikaa. Olisiko alanvaihto tai uuden työpaikan etsiminen mahdollista? Yrittäjyys, jolloin saisit itse valtaa päättää työajoistasi yms? Ja on ihan hyvä jos ihminen tiedostaa miten haurasta elämä on, liian moni elää sellaista "sit kun" elämää, ikäänkuin meille olisi luvattu edes huomistakaan. Mun appivanhemmat kuolivat ennen kuin pääsivät eläkkeelle, se on tuonut kyllä uutta perspektiiviä elämään. Noihin sun pelkoihin liittyen jaan sananlaskun josta itse sain oivallusta elämääni kun pyörittelin kaikkia pelkoja lapseni elämää koskien: "Joka pelkää tulevaa, kärsii kahdesti. Et voi pienentää tulevaa suruasi etukäteen suremalla, nauti siis tästä hetkestä."
Vierailija kirjoitti:
"mutta vaihtoehtojakaan ei ole,"
Tämähän ei ole totta. Voit kouluttautua vaikka eksoottisten eläinten kouluttajaksi tai vatsastapuhujaksi tai tuhansiin muihin ammatteihin.
Tämä
Vierailija kirjoitti:
Toivon että elämä päättyisi. Ei ole mitään motivaatiota tehdä mitään koska en ole saanut töitä eikä ole rahaa joten miksi minä eläisin enää.
Rahattomuus on kuolemantuomio.
Silloin kun on aikaa ajatella turhia, on liian vähän tekemistä. Hanki joku kiva harrastus, niin saat päässäkiertävät ajatukset kuriin. Juttele ihmísten kanssa, kirkoltakin saa keskusteluapua, jos omasta lähipiiristä ei löydy.
Hei ap, kurjaa että sinusta tuntuu tuolta. Keski-iän kriisi on luonnollinen ja ymmärrettävä asia. On asioita joita et voi muuttaa tai ainakin koet että et voi. Mutta on myös asioita joihin voit vaikuttaa. Mitä vielä haluaisit tehdä, oppia, nähdä, kokea? Sinulla on vain tämä yksi elämä. Pohdi uteliaasti ja avoimesti millaisia vaihtoehtoja sinulla on sen miettimiseksi. En tiedä oletko hengellinen, itse en, mutta Valamon luostari on silti ollut itselleni paikka jossa olen elämän käännekohdassa käynyt reflektoimassa tilannettani. Suositus siis sille, lähde parin yön retriitille tai jollekin kurssille sinne. Tsemppiä elämääsi.
Alue: Aihe vapaa
Ajattelin otsikosta, että olet alkanut pelkäämään viimeistä tuomiota. Ei siinä mitään, itsekin toivon, ettei tule mitään tuomiota, koska varmasti olisi ollut monesti omassa suorituksessa parantamisen varaa. No, menneille ei voi mitään, pitää vaan yrittää petrata loppua kohti.