Olen alkanut miettimään elämän päättymistä ja pelkäämään
Tuli 50v mittariin, lapset aikuisia, työ sellaista mitä en enää jaksaisi, mutta vaihtoehtojakaan ei ole, koti maksettu. Moni asia siis hyvin, mutta olen alkanut pelkäämään erilaisia sairauksia ja noh, elämän päättymistä. Mietin aina välillä, että mitenhän omani loppuu. Pelkään, että lapsilleni tapahtuu jotakin pahaa.
Jotenkin äärimmäisen ahdistunut olotila lähes koko ajan.
Kommentit (13)
Mä taas mietin, koska saa luovuttaa. En ahdistuneena vaan toiveikkaana. Ikää 51.
Olet taipuvainen neuroottisuuteen. Aiheuttaa koko äärivasemmistolaisuuden.
Tällä muikkelilla on sama vika vaikka mitään ei ole tapahtunut. Se alakulo ja ahdistus tulee vaan itsestään kun siihen on taipumus.
Sentään noin pitkään selvisit ilman noita pelkoja. Minä olen pelännyt niitä koko 40-vuotisen elämäni ajan. Kuluttava tapa elää tai ei tämä oikeastaan edes mitään elämää ole.
Ajattelin otsikosta, että olet alkanut pelkäämään viimeistä tuomiota. Ei siinä mitään, itsekin toivon, ettei tule mitään tuomiota, koska varmasti olisi ollut monesti omassa suorituksessa parantamisen varaa. No, menneille ei voi mitään, pitää vaan yrittää petrata loppua kohti.
Niinhän se on petraamista meillä kaikilla. Vaan kun annat elämäsi ja koko syntitaakkasi Jeesukselle, tuntuu uskomattoman hyvältä. Ihan ihmeelliseltä!
Sen jälkeen ei tarvitsekaan enää murehtia syntejään, eikä ne enää paina, koska ne on annettu Jeesukselle.
Toki kilvoittelu jatkuu elämän loppuun asti, koska ei halua pahoittaa Jumalan mieltä tahallaan, tekemällä jotain tyhmää syntiä, onneksi hän auttaa kaikessa.
Olen 70+, suhtaudun uteliaana tuonpuoleiseen. Kuoret jäävät tänne ja maatuvat. Minne menee henki/sielu? Ihan kuin sen matka jatkuisi? Eikä haittaa, vaikkei jatkuisi.
Ellemme tiedä kuinka käy, toivokaamme, että käy hyvin.
"mutta vaihtoehtojakaan ei ole,"
Tämähän ei ole totta. Voit kouluttautua vaikka eksoottisten eläinten kouluttajaksi tai vatsastapuhujaksi tai tuhansiin muihin ammatteihin.
Suuri(n) osa elämästä jo mennyt ja paljon ollut raskaita asioita ja kokemuksia ihan lapsuudesta alkaen ja nyt suurimman osan elämästä ja ajasta joka jäljellä vie työssä oleminen, työ josta haluaisin pois, mutta enhän voi ilmankaan olla. Jollain tavalla pitäisi voida himmata ja hiljentää jokapäiväistä kellon perässä ja raatajana olemista, mutta koska ei ole perintöä tulossa enkä lottoa niin tätä tämä on kunnes eläkkeelle pääseee, jos pääsee. Jos olen elossa eläkeiässä, läheisiäni jos seuraan niin en ole.
Ap
Vierailija kirjoitti:
"mutta vaihtoehtojakaan ei ole,"
Tämähän ei ole totta. Voit kouluttautua vaikka eksoottisten eläinten kouluttajaksi tai vatsastapuhujaksi tai tuhansiin muihin ammatteihin.
Herätys, realismi huhuilee!
Ap
Toivon että elämä päättyisi. Ei ole mitään motivaatiota tehdä mitään koska en ole saanut töitä eikä ole rahaa joten miksi minä eläisin enää.
Ajattelin otsikosta, että olet alkanut pelkäämään viimeistä tuomiota. Ei siinä mitään, itsekin toivon, ettei tule mitään tuomiota, koska varmasti olisi ollut monesti omassa suorituksessa parantamisen varaa. No, menneille ei voi mitään, pitää vaan yrittää petrata loppua kohti.