MITÄ "vanha" ja lihava nainen voisi alkaa harrastamaan? Mitä sinä harrastat?
Kiinnostaa golf, syvänmeren sukellus ja ratsastus, mutta olen liian köyhä ja lihava.
Sotahistoria /historia kiinnostaa myös.
N37
Kommentit (78)
Jos asut kerrostalossa, on oivallinen mahdollisuus ryhtyä naapurikyyläksi.
Pyri olemaan mahdollisimman paljon kotona. Näin sinulla on mahdollisuus päivystää ja tarkkailla naapureidesi liikkeitä ikkunasta/ovisilmästä/postiluukusta sekä kuunnella naapuriasunnoista kantautuvia ääniä. Kun olet tehnyt tätä säännöllisesti vähintään muutamia viikkoja/kuukausia, olet jo saanut tietoa naapureidesi aikatauluista ja mahdollisesti yksityiselämästäkin.
Nyt sinulla on mahdollisuus ottaa asiallisesti mutta jämäkästi puheeksi esim. alakerran nuoren neidin miesvieraat tai yläkerran yksinhuoltajan kasvatusmenetelmät. Tämä voi tapahtua kasvotusten tai heippalapun välityksellä. Olet myös varmasti pohtinut, miksei naapuriasunnon mies ole lähtenyt enää aamuisin töihin, onko hänet irtisanottu. Parhaiten asia selviää kysymällä suoraan. Joka tapauksessa näistä asioista on tärkeää levittää tietoisuutta taloyhtiön keskuudessa.
Lisätietoa osoitteessa www.etelasuomenkerrostalokyttaajat.fi
Ansioitunut asumisaktivisti voidaan palkita Kuukauden kyttääjä -palkinnolla.
Suosittelen kuntosalia. Siellä on muitakin vanhoja ja lihavia tätejä.
Geokätköilyä. Voi harrastaa melkein missä päin maailmaa vaan ja siinä saa huomaamatta liikuntaa.
Kävelyä/vaeltamista, kävele luontopoluilla, tee retkiä sotahistoriallisesti merkittäviin paikkoihin.
Harrastan aivan valtavasti liikuntaa ja pelaan joukkuelajia korkealla tasolla. Ja olen todella lihava. Ei estettä, vaikka toki olisin varmaan vieläkin nopeampi jos saisin joitain kymmeniä kiloja pois.
Vierailija kirjoitti:
Suosittelen kuntosalia. Siellä on muitakin vanhoja ja lihavia tätejä.
Höpö höpö, siellä on vain 18v fitness pimuja, ei tällainen oksettava mummo voi sinne mennä. Ap
Vesijuoksu. Vyötä ei tarvitse ostaa, sen saa lainaan hallilta. Siellä vettä kyntää kansan syvät rivit. Juoksun jälkeen pulahdus kylmäaltaaseen ja sit saunaan. Ai että. Jos toosa meinaa kuivua, niin laita sinne sinkkivoidetta etukäteen.
Sotahistoriasta on tässä maassa kirjoitettu kirjoja pilvin pimein. Mene kirjastoon. Yle Areenasta puskee milloin mitäkin sotadokkaria.
Älä ota liikaa stressiä painosta. Pääasia, että sun on hyvä olla.
Keräilyä, kirppareilla kiertelyä. Liikuntaharrastuksena salillakäynti, tosin nyt ollut puoli vuotta taukoa kun muutettiin enkä oikein uskalla mennä tuohon läheiselle salille kun on niin professional ja bodareille. Mutta kaipa jossain vaiheessa sinne hiippailen. Kyllä sinne yksi pullea mummo mahtuu
Vierailija kirjoitti:
Keräilyä, kirppareilla kiertelyä. Liikuntaharrastuksena salillakäynti, tosin nyt ollut puoli vuotta taukoa kun muutettiin enkä oikein uskalla mennä tuohon läheiselle salille kun on niin professional ja bodareille. Mutta kaipa jossain vaiheessa sinne hiippailen. Kyllä sinne yksi pullea mummo mahtuu
Hävettää tällaisena mummona mennä salille
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Keräilyä, kirppareilla kiertelyä. Liikuntaharrastuksena salillakäynti, tosin nyt ollut puoli vuotta taukoa kun muutettiin enkä oikein uskalla mennä tuohon läheiselle salille kun on niin professional ja bodareille. Mutta kaipa jossain vaiheessa sinne hiippailen. Kyllä sinne yksi pullea mummo mahtuu
Hävettää tällaisena mummona mennä salille
Ap
Ihan turhaan häpeät. Kukaan ei oikeasti välitä. Salilla kaikki keskittyy omaan suoritukseensa. Tietty nuoriso bongaa toisiaan mutta ei ne mummoista perusta. Ei kritisoi eikä tuomitse, ollaan näkymättömiä. Mullakin salilla pitkä musta tunika , josta sivusauma auki. Ja mukamas legginsit, jotka oikeasti on cittarin mustat bambukalsarit. Ja kengät jotkut linttaanpoljetut vaaleapohjaiset, jotka pesin salikengiksi. Ei haittaa, täydestä menee. Kukaan ei oikeasti huomaa mummoja, ollaan näkymättömiä :) Tsemppiä !!! Salille vaan!!!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Keräilyä, kirppareilla kiertelyä. Liikuntaharrastuksena salillakäynti, tosin nyt ollut puoli vuotta taukoa kun muutettiin enkä oikein uskalla mennä tuohon läheiselle salille kun on niin professional ja bodareille. Mutta kaipa jossain vaiheessa sinne hiippailen. Kyllä sinne yksi pullea mummo mahtuu
Hävettää tällaisena mummona mennä salille
ApIhan turhaan häpeät. Kukaan ei oikeasti välitä. Salilla kaikki keskittyy omaan suoritukseensa. Tietty nuoriso bongaa toisiaan mutta ei ne mummoista perusta. Ei kritisoi eikä tuomitse, ollaan näkymättömiä. Mullakin salilla pitkä musta tunika , josta sivusauma auki. Ja mukamas legginsit, jotka oikeasti on cittarin mustat bambukalsarit. Ja kengät jotkut linttaanpoljetut vaaleapohjaiset, jotka pesin salikengiksi. Ei haittaa, täydestä menee. Kukaan ei oikeasti huomaa mummoja, ollaan näkymättömiä :) Tsemppiä !!! Salille vaan!!!
Sepä se ongelma, haluaisin olla 20v nuorempi, arvokas nainen. Enkä mummo. Ap
Juoksen ketsuppi kainalossa talon ympäri.
Vierailija kirjoitti:
Ratsastusta ei tosiaan voi harrastaa, jos on niin painava, että ei voi nousta hevosen selkään. Aika harvassa muussa harrastuksessa tulee lihavuus kovin äkkiä esteeksi, rahan puute toki nopeammin.
Olen kuullut, että ihmiset harrastavat nykyään sitä mistä tykkäävät. Kokeile?
Aika monessakin harrastuksessa lihavuus tulee esteeksi. Esim. kuntosalilla käynti, jumpassa käynti, uinti, lenkkeily, koirien kanssa harrastaminen yms.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Keräilyä, kirppareilla kiertelyä. Liikuntaharrastuksena salillakäynti, tosin nyt ollut puoli vuotta taukoa kun muutettiin enkä oikein uskalla mennä tuohon läheiselle salille kun on niin professional ja bodareille. Mutta kaipa jossain vaiheessa sinne hiippailen. Kyllä sinne yksi pullea mummo mahtuu
Hävettää tällaisena mummona mennä salille
ApIhan turhaan häpeät. Kukaan ei oikeasti välitä. Salilla kaikki keskittyy omaan suoritukseensa. Tietty nuoriso bongaa toisiaan mutta ei ne mummoista perusta. Ei kritisoi eikä tuomitse, ollaan näkymättömiä. Mullakin salilla pitkä musta tunika , josta sivusauma auki. Ja mukamas legginsit, jotka oikeasti on cittarin mustat bambukalsarit. Ja kengät jotkut linttaanpoljetut vaaleapohjaiset, jotka pesin salikengiksi. Ei haittaa, täydestä menee. Kukaan ei oikeasti huomaa mummoja, ollaan näkymättömiä :) Tsemppiä !!! Salille vaan!!!
Missä ihmeessä tuollainen sali on missä voi olla näkymätön? Kaikissa paikoissa, missä olen käynyt, on porukka tuijottanut suu auki kun menen salille.
Ap. Suosittelen sulle joogaa. Monet järjestävät rautakanki joogaa tai muuta aloittelevalle sopivaa. Mun paino on lähtenyt laskuun ja elämänlaatu parantunut.
Oikeastaan ymmärrän sinua näiden "harrastusongelmien" takia. Itse ratsastin nuorempana, mutta tallilla oleva kiire sekä ns opettajan mukaan meneminen oli minusta tylsää. Ymmärrän tietysti opettajan opetuksen, mutta on tylsää jos tunnin sisältö on usein samaa pohkeenväistöä tms. Itse olisin kaivannut muutakin. Lisäksi hevosella on suuri merkitys. Itse sain mennä usein samalla ja oli hyvin tärkeä minulle. Sitten tämä hevonen sai ähkyn ja kuoli matkalla hevossairaalaan. Sen jälkeen kadotin ilon harrastuksesta. Näin lopetin kun en ollut vielä edes täysi-ikäinen.
Nyt lähempänä 30:ntä ratsastus ei enää innosta. En oikein uskalla enää tuntemattomien hevosten selkään ja uudelle tallille. Inhottaa se aikataulutus ja kiire. Olin jo nuorempana aina liian hidas. Halusin harjata hevosen hyvin ja taas meni liian kauan ja viimeisten joukossa maneesiin. Pitäisi olla jokin pieni ja viihtyisä talli missä saisi rauhassa toimia. Tosin pahoittelen nyt, kun aloin selostaa itsestäni. Myönnän, että kaipaan hevosia välillä paljon. Painosta se, että 80 kg alkaa olemaan kyllä jo raja voiko ratsastaa. Ehkä joku todella suuri hevonen kestää enemmän, mutta usein tuo on jo raja. Sen alle sinun pitäisi sitten laihduttaa. Tosin jos pitää hevosista niin voisi miettiä niiden hoitamisesta yms. Itselle voisi riittää sekin jos saisin hoitaa niitä.
Selostan nyt tylsästi itsestäni, mutta harrastusten kanssa on ongelmia itselläkin. Katsoin esim kansalaisopiston tarjontaa ja hyvin tylsältä vaikuttavia kursseja. Olen soittanut soittimia. Yhtä harvinaistakin. Musiikkiopistosta jäi mieleen melko ikävät opettajat. Aikuisena en enää ryhtyisi siihen. Pitäisi olla soittaminen hauskaa. Nyt kun en omista enää koiraa niin silti lenkkeily on jäänyt ainoaksi harrastukseksi. Muuta ei enää ole ja kynnys tuntuu olevan suuri mennä mihinkään. Urheilua harrastin nuorena ihan kilpatasolla. Enää sekään ei kiinnosta edes harrastuksen tasolla.
Pitäisi löytää jotain hyvin erikoista ja hauskaa. En siedä ikäviä ryhmiä tai mitään vakavaa ja tosikkomaista harrastusta. En näin oikeastaan keksi mitään kivaa. Lähinnä jokin afrikkalaisten rumpujen soitto, diggeridoo (vai mikä se aboriginaalien soitin olikaan) tai intiaanien pow pow tanssi kiinnostaa. Niihin ei vaan mitään kursseja näytä löytyvän. Pitäisi itse vaan alkaa opetella. En vaan löydä motivaatiota ja jos esim rummun ostaisin niin kiinnostus lopahtaisi. Pitäisi olla ohjattu ryhmä, että olisi "pakko" jatkaa ja käydä siellä. Tästä viestistä tuskin on mitään iloa sinulle (tai muillekaan), mutta itselläkin on vaan liikaakin aikaa kirjoittaa. Harmi, kun itseä kiinnostaa aina vaan jokin erikoinen juttu. Tosin olen myös liian laiska myös. Pahoittelut pitkästä viestistä.