Kaksi päivää alkoholittomuutta takana - kuka lähtee mukaan tipattomalle?

Kolmas päivä takana myös ilman tupakkaa stana..

Mie lähen mukaan. Kesän aikana karannut lapasesta. Tänään tarttui mukaan pari mietoa juomaa tosta lähimarketista ja tuli niiden jälkeen olo, että mitäs vattua nyt vielä tässä tissuttelen... ollaan jo syksyn puolelle menossa. Eli ny se korkki kiinni vuoden loppuun. 

OlutOona päivittää:

Viime viikot ovat olleet ihan hirveitä työstressin suhteen ja korkkihan siinä aukesi. Viime viikolla join maanantaina yhden oluen (ja olin tavattoman tyytyväinen kuinka se jäi vain yhteen). Sitten onnistuin olemaan kolme päivää juomatta hirveällä tuskalla ja sinnittelyllä. Perjantana en enää kestänyt. Joka päivä olin töistä tullut itkua pidätellen kotiin, tapahtui taas se mikä aina: en vain enää välittänyt. Join viisi kaljaa. Lauantaina oli onneksi niin aktiivinen päivä, ettei ehtinyt ajatellakaan juomista. Sunnuntaina ajatus tulevasta työviikosta taas löi ahdistukset kierroksille ja join neljä kaljaa.

Kymmenen annosta siis (noh... isoja oluita nämä ovat, puolen litran tai pintin kokoisia, joten jos yksi annos on 0,33l niin viikon saldoni oli yli 15 annosta virallisen laskutavan mukaan.)

Nyt viikko on taas puolessa välissä ja kamppailen itseni kanssa etten menisi lähikauppaan. Tänään tapasin työterveyslääkäriä, mutta se oli yhtä tyhjän kanssa. En voi edes vaihtaa työpaikkaa, koska tutkinnollani on erittäin huono työtilanne, vakituista ja kokoaikaista työtä paikalla jonne kulkemiseen ei tarvitse autoa (eihän minulla ole korttiakaan!) Ei niin vain löydetäkään. Olo on toivoton, masentunut ja ahdistunut. Taas tuntuu, että miksi minä edes yritän raitista elämää, kun se on tällaista?!

Saisinko tsemppitarinoita tai lohdutuksen sanoja? Ihan mitä vain. En tiedä miten selviän tästä illasta juomatta, ja vaikka selviäisinkin niin huomisesta en varmasti enää selviä. Kolme päivää on aina minulle se ratkeamispiste.

OlutOona

Täällä joku myös ehdotti minulle kävelylenkkejä. Esimerkiksi juuri nyt, tällaisessa mielentilassa (joita minulla on usein), en ole kykenevä edes käveleskelyyn raittiissa ilmassa. Tiedän jo nyt, että jos poistun kotoa edes roskia viemään, matka jatkuu siitä autopilotilla suoraan kaljahyllylle. Sieltä lapan koriin ne neljä jääkaappikylmää kaljaa, vihaan itseäni ja sätin itseäni samalla ja jatkan itseni vihaamista huomisaamuun asti, jolloin taas päätän "ottaa itseäni niskasta kiinni".

Ihmiselle, joka ei ole kamppaillut riippuvuuden kanssa, tätä on vaikea selittää. En tällä nimenomaisella hetkellä kykene tekemään mitään. En hyödyllistä enkä hyödytöntä. Ainoa toivoni on selata vauva-palstaa aivottomasti sohvan nurkassa ja toivoa että saan vitkuteltua kauppaan menoa niin pitkään, että alkoholia ei enää myydä.

Aivoissani pyörii jankkaava dialogi minun ja henkilökohtaisen viinapiruni välillä:

"Tänään en juo"

"Juotpas, mikset joisi?"

"Koska päätin että tänään en juo"

"Mitä väliä sillä on? Olo on sietämätön ja se tulee olemaan huomenna vielä sietämättömämpi ja se on sietämätön loputtomiin, sitäpaitsi kohta juot taas kuitenkin"

"Tänään en juo, en halua juoda"

"Haluatpas ja juotpas"

Jne... Olen niin loppu. Olen niin turta.

OlutOona

OlutOona, saattaisit hyötyä Annie Gracen Selvin päin -kirjasta. Moni on saanut sen avulla lopetettua jatkuvan kamppailun ja päässyt eroon riippuvuuden tuomasta itseinhosta ja voimattomuudesta. Minua se auttoi enemmän, kuin mikään tieto tai vertaistuki koskaan. Suosittelen todella lämpimästi! Tsemppiä!

Vierailija kirjoitti:

OlutOona, saattaisit hyötyä Annie Gracen Selvin päin -kirjasta. Moni on saanut sen avulla lopetettua jatkuvan kamppailun ja päässyt eroon riippuvuuden tuomasta itseinhosta ja voimattomuudesta. Minua se auttoi enemmän, kuin mikään tieto tai vertaistuki koskaan. Suosittelen todella lämpimästi! Tsemppiä!

Kiitos vinkistä! Ehdottomasti otan kokeiluun.

Olen aiemmin lukenut Ira Koivun "Vapaa Viinistä"-kirjan. Se sai aikaan vain turhautumista, sillä kaikki tarinat siinä olivat sellaisia joissa lopettaminen oli kertalaakista helppoa, tehdään vain päätös ja sen jälkeen kaikki on ihanaa ja virtaa riittää. Kukaan kirjan haastatelluista naisista ei kärsinyt vieroitusoireista tai joutunut kamppailemaan alkoholinhimon kanssa. Ne tarinat tuntuivat melkein kettuilulta, vaikka kirjassa muuten olikin hyvää filosofiaa alkoholiin suhtautumisesta ja suomalaisesta juomiskulttuurista.

Minulla on myös kesken Allen Carrin kirja "Korkki Kiinni". Olen lukenut siitä kolmasosan mutta se ei tunnu edelleenkään oikein pääsevän asiaan. Paljon jauhetaan siitä miten vallankumouksellinen menetelmä tässä kirjassa on ja miten (jälleen kerran) helposti ihmiset jättävät alkoholin kirjan luettuaan mutta mitään konkreettista kirja ei tähän mennessä ole tarjonnut ja siksi se onkin koko kesän vaan lojunut hyllyssä keskeneräisenä.

On myönnettävä, että lähinnä masentaa nämä lukuisat voimaantumistarinat miten henkilö vain ykskaks lopettaa ja ainoa vaikeus on tyyliin kokea valaistus siitä, että sosiaalisissa tilanteissa ei ole pakko lipittää viiniä. Tulee olo, että olen ainoa jolle lopettaminen on vaikeaa ja joka kärsii vieroitusoireista ja jolla jaksaminen loppuu lyhyeen.

OlutOona

Mulla menossa neljäs viikko ilman. Ihan ok on mennyt, vaikka nyt on flunssa päällä koko perheellä (minä ja lapset) ja mielen päällä pyörii, että jahka tervehdyn niin marssin ostamaan pullon punkkua. 😑 No, katotaan nyt.

Mäkin olen lukenut jotain noita kirjoja ja kuunnellut podcasteja aiheesta. Mua ärsyttää kanssa, kun suurimpaan osaan kokemuksista en voi samaistua tai just se, että heti alkaa voimaan maagisesti paremmin ja nukkua loistavasti. Vaihdoin viini-illat lenkki-illoiksi, mutta en ole tässä lähes kuukaudessa huomannut mitään muutosta omassa olossa, en nuku paremmin, en ole pirteämpi tai touhukkaampi. Ehkä en juonut tarpeeksi paljon (n. 1-2 viinipulloa viikossa). Ehkä pitää kokeilla vielä toinen kuukausi. Toiveena pudottaa painoa ja elää terveellisemmin.

Vierailija kirjoitti:

Mulla menossa neljäs viikko ilman. Ihan ok on mennyt, vaikka nyt on flunssa päällä koko perheellä (minä ja lapset) ja mielen päällä pyörii, että jahka tervehdyn niin marssin ostamaan pullon punkkua. 😑 No, katotaan nyt.

Mäkin olen lukenut jotain noita kirjoja ja kuunnellut podcasteja aiheesta. Mua ärsyttää kanssa, kun suurimpaan osaan kokemuksista en voi samaistua tai just se, että heti alkaa voimaan maagisesti paremmin ja nukkua loistavasti. Vaihdoin viini-illat lenkki-illoiksi, mutta en ole tässä lähes kuukaudessa huomannut mitään muutosta omassa olossa, en nuku paremmin, en ole pirteämpi tai touhukkaampi. Ehkä en juonut tarpeeksi paljon (n. 1-2 viinipulloa viikossa). Ehkä pitää kokeilla vielä toinen kuukausi. Toiveena pudottaa painoa ja elää terveellisemmin.

Lisään tähän, että tunnistan tästä tuon oman ongelman tai osan niistä. Heti kun on arki ollut vähän rankempaa/ankeampaa (mä ja muksut kipeinä, ei jaksaisi mitään ja valtuuttaa) niin heti alan kaipailla pullon tuomaa hetkellistä mielihyvää. Tämä on itselläni ainakin tosi toistuva kaava, mutta tuolla jossain aiemmin mainitsin, että syyksi riittää vaikka vaan se, että on perjantai tai pitää palkita itsensä yms.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla menossa neljäs viikko ilman. Ihan ok on mennyt, vaikka nyt on flunssa päällä koko perheellä (minä ja lapset) ja mielen päällä pyörii, että jahka tervehdyn niin marssin ostamaan pullon punkkua. 😑 No, katotaan nyt.

Mäkin olen lukenut jotain noita kirjoja ja kuunnellut podcasteja aiheesta. Mua ärsyttää kanssa, kun suurimpaan osaan kokemuksista en voi samaistua tai just se, että heti alkaa voimaan maagisesti paremmin ja nukkua loistavasti. Vaihdoin viini-illat lenkki-illoiksi, mutta en ole tässä lähes kuukaudessa huomannut mitään muutosta omassa olossa, en nuku paremmin, en ole pirteämpi tai touhukkaampi. Ehkä en juonut tarpeeksi paljon (n. 1-2 viinipulloa viikossa). Ehkä pitää kokeilla vielä toinen kuukausi. Toiveena pudottaa painoa ja elää terveellisemmin.

Lisään tähän, että tunnistan tästä tuon oman ongelman tai osan niistä. Heti kun on arki ollut vähän rankempaa/ankeampaa (mä ja muksut kipeinä, ei jaksaisi mitään ja valtuuttaa) niin heti alan kaipailla pullon tuomaa hetkellistä mielihyvää. Tämä on itselläni ainakin tosi toistuva kaava, mutta tuolla jossain aiemmin mainitsin, että syyksi riittää vaikka vaan se, että on perjantai tai pitää palkita itsensä yms.

*vatuttaa

Pahoittelut spämmäämisestä, mutta tuntuu helpottavalta purkaa fiiliksiä sanoiksi reaaliajassa vaikean hetken ollessa käsillä. Paljon paremmalta kuin se pääni sisällä oleva jankkaava vuoropuhelu.

Tekstailin juuri ystäväni kanssa, ja se melkein laukaisi sortumisen. Valitin väsymystäni ja sitä miten en saa tehtyä yhtään mitään, jälleen yksi ilta tuskaisena sohvanmutkassa ja jo etukäteen ahdistaa mennä huomenna töihin.

Ystäväni tarkoitti hyvää, tiedän sen, mutta nyt oli hirveän huono hetki kuulla kuinka en voi olla väsynyt ja ahdistunut koska minulla on kaikki hyvin, kun taas jollakulla toisella on kolme lasta, avioero vireillä, henkilökohtainen konkurssi, viisi harrastusta, kaksi sivutyötä, aloitteleva yritys ja SILTI hän saa voimaa menemällä salille kolme kertaa viikossa ja lenkille muina päivinä. Koska eihän se ole kuin menee ja tekee vain! Jos väsymystä ei ajattele, se katoaa!

Minä en ole superihminen. Minä olen voimavaroiltani täysin loppu ja joudun pakottamaan itseni pelkästään suihkuun. Sekin meinaa olla liikaa. En todellakaan halua kuulla miten joku toinen kestää miljoona kertaa pahempaa arkea ja silti jaksaa loputtomiin ja voi "vaan mennä ja tehdä ja olla ajattelematta väsymystä".

Meinasi napsahtaa ja olin jo vetämässä takkia niskaan että haen sitä kaljaa koska en muuten kykene sietämään itseäni ja olemassaoloani. Mutta sitten päädyin istumaan eteisen lattialle (väsymyksestä, turhautumisesta ja kiukusta) ja taas selaamaan aivottomasti vauva-palstaa kunnes impulssi hellitti. Ei nyt. Ei tänään.

Päätin mennä suihkuun ja suoraan sänkyyn. Olo ei todellakaan ole voittaja, vain loputtoman uupunut. Mutta tänään en juo. En silti tiedä, onko tällainen elämä minkään arvoista.

Noh... niin. Tämä oli kolmas selvä päivä. Huomisesta tulee paha. Yritän olla ajattelematta sitä liikaa etukäteen.

OlutOona

OlutOona, älä suotta pahoittele sitä, että kirjoitat useampia viestejä tähän ketjuun. Sinulla on kirjoittamisen lahja ja toivottavasti tänne näpyttely auttaa sinua ajatustesi ja fiilistesi selkeyttämisessä. Ystäväsi kommentti oli ajattelematon ja naiivi, ikään kuin meille kaikille olisi syntymässä annettu tismalleen sama määrä voimavaroja, jotka pysyvät aina samalla tasolla tilanteesta riippumatta.

Oletko kokeillut kofeiinittomia yrttiteejuomia? Niistä voisi olla apua silloin, kun lipittelynhalu iskee ja lisäksi niistä löytyy paljon vaihtoehtoja, jotka voivat alkaa vaikuttaa oloosi positiivisesti. Esimerkiksi kamomilla tyynnyttää ja lievittää ahdistusta, kun taas inkivääri potkii elimistön toimintaa reippaammin liikkeelle ja auttaa kuona-aineiden poistumisessa, minkä myötä myös vireystila paranee. Jos nämä ns. perusyrttiteet kuulostavat liian tylsiltä, niin saatavana on onneksi myös mitä eksoottisemman kuuloisia sekoituksia, yleensä jotain tiettyä käyttötarkoitusta varten kehitettyjä.

Vierailija kirjoitti:

Pahoittelut spämmäämisestä, mutta tuntuu helpottavalta purkaa fiiliksiä sanoiksi reaaliajassa vaikean hetken ollessa käsillä. Paljon paremmalta kuin se pääni sisällä oleva jankkaava vuoropuhelu.

Tekstailin juuri ystäväni kanssa, ja se melkein laukaisi sortumisen. Valitin väsymystäni ja sitä miten en saa tehtyä yhtään mitään, jälleen yksi ilta tuskaisena sohvanmutkassa ja jo etukäteen ahdistaa mennä huomenna töihin.

Ystäväni tarkoitti hyvää, tiedän sen, mutta nyt oli hirveän huono hetki kuulla kuinka en voi olla väsynyt ja ahdistunut koska minulla on kaikki hyvin, kun taas jollakulla toisella on kolme lasta, avioero vireillä, henkilökohtainen konkurssi, viisi harrastusta, kaksi sivutyötä, aloitteleva yritys ja SILTI hän saa voimaa menemällä salille kolme kertaa viikossa ja lenkille muina päivinä. Koska eihän se ole kuin menee ja tekee vain! Jos väsymystä ei ajattele, se katoaa!

Minä en ole superihminen. Minä olen voimavaroiltani täysin loppu ja joudun pakottamaan itseni pelkästään suihkuun. Sekin meinaa olla liikaa. En todellakaan halua kuulla miten joku toinen kestää miljoona kertaa pahempaa arkea ja silti jaksaa loputtomiin ja voi "vaan mennä ja tehdä ja olla ajattelematta väsymystä".

Meinasi napsahtaa ja olin jo vetämässä takkia niskaan että haen sitä kaljaa koska en muuten kykene sietämään itseäni ja olemassaoloani. Mutta sitten päädyin istumaan eteisen lattialle (väsymyksestä, turhautumisesta ja kiukusta) ja taas selaamaan aivottomasti vauva-palstaa kunnes impulssi hellitti. Ei nyt. Ei tänään.

Päätin mennä suihkuun ja suoraan sänkyyn. Olo ei todellakaan ole voittaja, vain loputtoman uupunut. Mutta tänään en juo. En silti tiedä, onko tällainen elämä minkään arvoista.

Noh... niin. Tämä oli kolmas selvä päivä. Huomisesta tulee paha. Yritän olla ajattelematta sitä liikaa etukäteen.

OlutOona

Niin sanottu ystäväsi kuulostaa -anteeksi vaan- idiootilta. Jokaisella on omat voimavarat, joiden pohjalta elää. Tsemppiä sulle!

OlutOona päivittää:

Takana VIISI päivää holittomana!

Olen jo pari vuotta kirjannut kalenteriin ylös alkoholinkäyttöäni (kyllä, huolestuin omasta tissuttelustani jo kauan sitten, ja olen kauan yrittänyt saada sitä kontrolliin). Sen mukaan viimeksi olen ollut näin kauan ilman alkoa heinäkuun puolessa välissä, jolloin pääsin kuuteen päivään saakka. Se taitaa ollakin ennätykseni koko tämän parin vuoden ajalta.

Torstai ja perjantai olivat vaikeita ja sortuminen oli moneen otteeseen lähellä. Jouduin eilenkin tekemään sen, että menin jo ennen kello seitsemää suihkuun ja sänkyyn.

Harmittaa, että aivoni eivät salli minun siirtää ajatuksia muualle alkoholista. Kaikki energia menee siihen että aktiivisesti estän itseäni hakemasta olutta. Heti jos huomio herpaantuu, meinaa se ns autopilotti lähteä päälle. Välillä olo on (etenkin iltaisin) myös niin henkisesti epämukava, että kyseenalaistan jatkuvasti, miksi edes yritän lopettaa.

Lisäksi huomaan, että aivoni yrittävät välillä lähteä niinsanotusti alkoholistiajattelun tielle. Juuri sille, jossa etsii mitä tahansa ulkoista tekijää jota voisi syyttää siitä että juo. Vaikka järjellä tietää, että kyse on todella törkeästä ajattelutavasta ja oman vastuun pakoilusta. Esimerkiksi:

Kutsuin torstaina extempore ystäväni piipahtamaan teelle, hänellä oli valitettavasti muita menoja joten ei ehtinyt. Ja sitten se päänsisäinen alkoholisti kehtaa alkaa selittämään: no niin, se ei välitä susta, ei halua nähdä sua, jos nyt haet kaljaa niin se on SEN vika, ei sun!

Ja sitten onneksi pääni sisällä on myös se minä joka antaa tuolle alkoholistille bitch slapin ja karjaisee, että ei nyt herranen aika kukaan normaali ihminen ala perumaan jo sovittuja menojaan, sen käyttäminen verukkeena että toinen ei muka "välitä" on narsistinen aasinsilta eikä liity mitenkään mihinkään.

Tällaiset ajatukset ovat luultavasti juuri niitä, jotka pidemmälle alkoholismiin uponneilla on vallalla. Jossa se oma häpeä juomisesta ulkoistetaan muiden "syyksi" millä tahansa keinolla. Monella alkoholistillahan muuttuu käytös ongelman edetessä suorastaan persoonallisuushäiriön kaltaiseksi vaikka aiemmin olisi ollut ihan normaali ihminen. Riippuvuus tekee hirviöksi joka ei enää kykene hahmottamaan maailmaa ja ihmissuhteita muun kuin riippuvuutensa kautta, ja muita ihmisiä käytetään ponnahduslautana oman addiktion vahvistamiseen.

Yököttää ajatuskin, että minusta tulisi sellainen. Mutta silti... tälläkin hetkellä palavasti haluaisin onnistua olemaan juomatta ainakin vielä tänään ja huomenna, saisin sen maagisen viikon rajan edes rikki.

Mutta mieleni perukoilla lymyää alkoholisti, odottaen milloin pääsee taas ottamaan olutta. Etsien aktiivisesti syitä ottaa. Ja sen vastustaminen 24/7 on koko ajan raskaampaa.

Nytkin lymyän kotona enkä uskalla poistua ulos koska pelkään että kävelen kauppaan ja sitten tämä viiden päivän ponnistelu on sekunnissa hukkaan heitettyä. Minulla on nälkä, mutta kaapissa on pelkkää ruisleipää ja juustoa. Mutta tiedän tasan mitä tapahtuu jos lähden ulos.

OlutOona

Miten menee tällä rintamalla?? Minulla ihan 6. päivä nolla annosta ja todellakin tulee tekemään tiukkaa päästä vaikka 7 tai jopa 10 päivää nollalla. Tunnen ja tiedän sen jo nyt etukäteen.

Vierailija kirjoitti:

Miten menee tällä rintamalla?? Minulla ihan 6. päivä nolla annosta ja todellakin tulee tekemään tiukkaa päästä vaikka 7 tai jopa 10 päivää nollalla. Tunnen ja tiedän sen jo nyt etukäteen.

Tässä on toista vuotta vierähtänyt. Viimeksi syyskuussa 16 päivää nolla annoksella. Tänään päivä nro 6, huomenna siis tasan viikko. Jostakin kait sitä pitää yrittää aloittaa.

Yleensä 4-5 päivää ja sitten onkin jo jokin erittäin hyvä syy ottaa vähän= 2 pulloa viiniä koko päivän aikana, aloittaen siis myöhään iltapäivällä , kun pitää valmistaa ateria

Tänään päivä nro 5 nolla annosta! Olo on vahva ja tunnen ja tiedän, että voin olla ilman tippaakaan 10 päivää, ainakin. Ja sehän on positiivista. On alkanut tuntua/näyttää siltä, että korona-aika ja sen vaikutukset minulle olivat se,mikä lisäsi pikkuhiljaa juomisen kertoja aivan liikaa, eli pienessä sievässä jo iltapäivällä, nollapäiviä ehkä 1-2/vko. Aivan liikaa.

Huomasin myös, että aloin suunnitella niitä vähiäkin menoja ihmisten ilmoille juomisen mukaan. Samoin puhelut sisaruksille ja muutamalle ystävälle harvenivat, enkä enää halunnut puhua iltaisin koska olin silloin jo selvästi humalassa. Aloin ottamaan yhteyttä päivisin: ai, sä oletkin töissä, sulla on kiire, soitellaan joskus toiste!

Aika äkkiä tuommoinen pari-drinksua-päivän-piristykseksi valuu tonkka-viiniä-helposti tahtiin..

Tänään lähtee 9. päivä nolla annosta alkoholia, ennätystä lähestytään!

En ole ainakaan laihtunut, enkä nuku mitenkään hyvin vieläkään. Mutta olo tuntuu jotenkin rauhalliselta, ehkä tasapainoiselta.

Mitähän Olut-oonalle kuuluu? Toivottavasti hyvää, parempaa ainakin!

Huomenna tulee 2 viikkoa tipatonta ja silloin vedänkin kunnon tumut.

Olen tissutellut viiniä, lähinnä roseeta ja kuoharia välillä jopa päivittäin. Nyt täysin alkoholiton 17 päivää ja tähän aikaan on mahtunut yksi ravintolaillallinen sekä työpaikan kemut jossa ilmaista juomaa.

Kotona on kyllä viiniä mutta olen ostanut itselleni juotavaksi alkoholitonta kuohuviiniä sekä olutta viikonloppuja varten. Myös alkoholiton gini on tullut testattua ja tykkäsin siitä tosi paljon.

Unen laatu on huimasti parempaa ja energiaa riittää kaikenlaiseen puuhasteluun. Ulkoilen paljon enemmän, teen kehonhuoltoa ja iltaisin juon yrttiteetä ja luen. Olen laihtunut 2 kiloa normaalipainon sisällä joten kaikki alkoholin tuoma pöhötys ja turvotus on hävinnyt.

Tarkoitus on jatkaa näin ilman ajallista tavoitetta. Elämän laatu on parantunut niin paljon että en näe syytä ottaa edes sitä yhtä tai kahta lasillista silloin tällöin.

Olen tähän ketjuun kirjannut noita holittomia päiviä. Ja niitähän ei tämän kevään jälkeen ole ollut kuin korkeintaan 6-7 päivää yhtäjaksoisesti.

Tänään päivä nro 20!? Ja jatkuu.

Joulu ja ne monet pyhät siinä kyllä vähän jännittää, varsinkin kun itsellä lähtee helposti jo puolenpäivän aikaan joku korjaava, ja niin edelleen siitä sitten vaan jatkuu.

Toipuminen ihmismäiseen olotilaan noiden humujen jälkeen kestää päiviä.