Kaksi päivää alkoholittomuutta takana - kuka lähtee mukaan tipattomalle?

Mitenkä on tuo kankkusten esiintymistiheys suomenmaassa? Kyllä sitä on yhdessä jos toisessakin torpassa.

Nuorempana oli mukamas ihan parasta kokoontua isolla ryhmällä sunnuntaina jo iltapäivästä parantelemaan johonkin baariin.

Pitkin päivää valui lisää kavereita paikalle ja tasaisesti otettiin, ehkä jokunen piiskaryyppy siihen väliin.

Tuntui niin rebeliltä, ja jotkut toiset ihan nynnyiltä, jotka käytti sunnuntain esim ulkoiluun tai lepäämiseen.

No, kukaan ei käynyt missään tavan päivätöissä, joten eipä ollut maanantaina mitään pakkoa olla missään.

OlutOona täällä terve!

Minulla oli pitkä sairasloma töistä, parisuhdekriisi, taloudellinen kriisi ja eksistentiaalinen kriisi. Silloin melkein meni ihan rappiolle, kun fyysistä kipua oli buranaa helpompi lääkitä kaljalla ja henkiseen turhautumiseen mikäs muu turrutti paremmin kuin kalja. Joten olen ikäänkuin taas (tai pikemminkin edelleen) siinä pisteessä, että juon käytännössä parin-kolmen päivän välein. Tosin nyt marraskuu on mennyt paremmin, onnistuin pitämään yhden 5 päivän raittiin putken. Viikottaiset annosmäärät ovat olleet 10 annoksen luokkaa (lokakuussa 15-20 annosta viikossa, joten vähän olen saanut itseäni ruotuun).

Tunnistan itsessäni kyvyttömyyden kohdata ja käsitellä kuormittavia tilanteita ja ajatuksia selvinpäin. En tiedä miten työstäisin itseäni pois tästä tavasta, jossa oluella käännän aivoni off-tilaan ja vain odotan elämäntilanteen tasaantumista. Se on liian helppo ratkaisu, vaikka johtaakin aina itseni halveksimiseen.

Tällä viikolla join torstaina kolme olutta ja perjantaina kaksi, eli yhteensä viisi annosta. Tosin nyt kamppailen taas itseni kanssa, jotta en kasvattaisi nyt sunnuntai-iltana tämän viikon annosmäärää. Olen yrittänyt siirtää huomiota Netfliksiin ja käsitöihin, mutta tällaisina hetkinä taas se aktiivinen viinapirun vastustaminen vie kaiken energian.

-OlutOona

Vierailija kirjoitti:

OlutOona täällä terve!

Minulla oli pitkä sairasloma töistä, parisuhdekriisi, taloudellinen kriisi ja eksistentiaalinen kriisi. Silloin melkein meni ihan rappiolle, kun fyysistä kipua oli buranaa helpompi lääkitä kaljalla ja henkiseen turhautumiseen mikäs muu turrutti paremmin kuin kalja. Joten olen ikäänkuin taas (tai pikemminkin edelleen) siinä pisteessä, että juon käytännössä parin-kolmen päivän välein. Tosin nyt marraskuu on mennyt paremmin, onnistuin pitämään yhden 5 päivän raittiin putken. Viikottaiset annosmäärät ovat olleet 10 annoksen luokkaa (lokakuussa 15-20 annosta viikossa, joten vähän olen saanut itseäni ruotuun).

Tunnistan itsessäni kyvyttömyyden kohdata ja käsitellä kuormittavia tilanteita ja ajatuksia selvinpäin. En tiedä miten työstäisin itseäni pois tästä tavasta, jossa oluella käännän aivoni off-tilaan ja vain odotan elämäntilanteen tasaantumista. Se on liian helppo ratkaisu, vaikka johtaakin aina itseni halveksimiseen.

Tällä viikolla join torstaina kolme olutta ja perjantaina kaksi, eli yhteensä viisi annosta. Tosin nyt kamppailen taas itseni kanssa, jotta en kasvattaisi nyt sunnuntai-iltana tämän viikon annosmäärää. Olen yrittänyt siirtää huomiota Netfliksiin ja käsitöihin, mutta tällaisina hetkinä taas se aktiivinen viinapirun vastustaminen vie kaiken energian.

-OlutOona

Tarvitset apua. Sinulla on alkoholiongelma. Juomamäärät eivät ole tolkuttoman isoja, mutta selvästi juominen hallitsee sinua, etkä sinä juomista. Hakaudu oman kuntasi päihdeoalveluiden asiakkaaksi, saat apua ja tukea.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

OlutOona täällä terve!

Minulla oli pitkä sairasloma töistä, parisuhdekriisi, taloudellinen kriisi ja eksistentiaalinen kriisi. Silloin melkein meni ihan rappiolle, kun fyysistä kipua oli buranaa helpompi lääkitä kaljalla ja henkiseen turhautumiseen mikäs muu turrutti paremmin kuin kalja. Joten olen ikäänkuin taas (tai pikemminkin edelleen) siinä pisteessä, että juon käytännössä parin-kolmen päivän välein. Tosin nyt marraskuu on mennyt paremmin, onnistuin pitämään yhden 5 päivän raittiin putken. Viikottaiset annosmäärät ovat olleet 10 annoksen luokkaa (lokakuussa 15-20 annosta viikossa, joten vähän olen saanut itseäni ruotuun).

Tunnistan itsessäni kyvyttömyyden kohdata ja käsitellä kuormittavia tilanteita ja ajatuksia selvinpäin. En tiedä miten työstäisin itseäni pois tästä tavasta, jossa oluella käännän aivoni off-tilaan ja vain odotan elämäntilanteen tasaantumista. Se on liian helppo ratkaisu, vaikka johtaakin aina itseni halveksimiseen.

Tällä viikolla join torstaina kolme olutta ja perjantaina kaksi, eli yhteensä viisi annosta. Tosin nyt kamppailen taas itseni kanssa, jotta en kasvattaisi nyt sunnuntai-iltana tämän viikon annosmäärää. Olen yrittänyt siirtää huomiota Netfliksiin ja käsitöihin, mutta tällaisina hetkinä taas se aktiivinen viinapirun vastustaminen vie kaiken energian.

-OlutOona

Tarvitset apua. Sinulla on alkoholiongelma. Juomamäärät eivät ole tolkuttoman isoja, mutta selvästi juominen hallitsee sinua, etkä sinä juomista. Hakaudu oman kuntasi päihdeoalveluiden asiakkaaksi, saat apua ja tukea.

Ikävä kyllä avun saaminen on vaikeampaa kuin uskoisi. Olen pyytänyt apua työterveydestä, josta nostettiin kädet pystyyn sanoen että ei kuulu heille ja ohjattiin päihdepolille. Kävin siellä kahdesti, mutta tuli selväksi että heidän konseptinsa ei oikein ole suunniteltu tällaiselle ns. High function alkoholistille. Viimeisellä kerralla työntekijä jonka kanssa juttelin oli selvästi turhautunut siihen että minunkaltaiseni vei ajan joltakulta joka on juonut ihmissuhteensa, työnsä, terveytensä ja niin edelleen.

Otin asian esille myös terveyskeskuslääkärin kanssa kun olin uusimassa muita reseptilääkkeitä, hän ojensi minulle tämän testin jossa kysytään tyyliin "oletko joutunut onnettomuuteen humalan vuoksi", "Oletko ollut töissä humalassa tai krapulassa", "oletko menettänyt muistisi juomisen takia". Koska oikeastaan ainoa ongelma on oma ahdistumiseni juomisesta ja tunne siitä että en hallitse sitä, niin todellista ongelmaa ei kuulema ole. Sain neuvoksi ainoastaan "mikset vain lopeta tai vähennä?"

Päihdeongelmaa ei oteta vakavasti eikä siihen julkisella sektorilla ole tarjota tsemppipeukkuja enempää apua ennenkuin tilanne on se ojanpohjalla makaaminen kuset housussa. Yksityisen sektorin suhteen minulla taas ei ole varaa mihinkään säännölliseen, eikä satunnaisesta tai kertaluontoisesta käynnistä ole mitään hyötyä. Jonkun antabusreseptin varmaan saisi, mutta sekään ei auta ilman säännöllistä seuranta-tapaamisia. Söisin lääkettä muutaman päivän ja sitten se jäisi kaapinpohjalle.

OlutOona

Mukana, huomisaamusta lähtien, tsemppiä sinulle, viesteilen parin päivän päästä miten menee😘

Tänään viides päivä ilman mitään.

Sitä ennen olikin 9 päivää joka päivä jotain.

Ongelmana on helposti päiviä kestäviä juomakausia, kun vain on aikaa ja kellarin viileässä juomaa. Juon siis yksin vapaa-ajan asunnolla.

Sitten pystyn välillä (2-3/vuosi) olemaan viikkoja juomatta. Enkka on 6viikkoa, ja sen yli ei pääse millään, kokeiltu on.

Tänään päivä nro 9 ilman tippaa. Hyvä minä! Viimeksi muustaakseni ennen kesälomaa yhtä pitkään nenänvalkaisua.

Olenkin järjestellyt työasiat ja pari työmatkaa niin, että seuraava ns juoma-ikkuna on 1.11. 

Sen juomisen varmistelen vielä niin, että mennään mökille ja minulla on pitkä vapaa. Kellariin tuotetaan saksasta juomaa. 

Tällä viikolla ollut  ihania syyspäiviä ja - myskyjä. Olen tehnyt syysthommia sisällä ja ulkona, kun olen selvänä niin saan asioita tehtyäkin, hienoa! 

Krapuloia en kaipaa. Enkä ed illan muistin menetyksiä. Ihana herätä pää selvänä . 

Tuleeko vielä muita tsemppaamaan mukaan tipattomia päiviä? Olut-Oona?

Eikö kukaan halua vähentää tai edes pitää muutamaa kuivaa viikkoa? Kohta alkaa pimeät illat ja huonot kelit, jolloin lasinen ajanviete alkaa maistumaan lisää.

16 päivää kuivana, mahtavaa. Olo on hyvä, nukun paremmin kuin aikoihin. Mutta miten pitkään pystyn tätä pitämään? Aletaan jo hipoa ennätystä.

Mulla on menossa tipaton lokakuu eli takana nyt 27 alkoholitonta päivää. Tarkoitus jatkaa ainakin vielä toinen kuukausi, ehkä kauemminkin.

Olen tissutellut viiniä ja skumppaa lähinnä tylsyyteen. Nyt aloitin itseni kehittämisen verkkokurssien avulla joka vaatii keskittymistä ja vie aikaa. Käyn myös puolison kanssa iltaisin ja viikonloppuisin kävelyillä ja kotiin tultua juodaan mukilliset lämmittävää teetä.

Mielitekoja ei ole ollut vaikka puoliso on pari kertaa ostanut kotiin pullon viiniä.

Vierailija wrote:

Tänään päivä nro 9 ilman tippaa. Hyvä minä! Viimeksi muustaakseni ennen kesälomaa yhtä pitkään nenänvalkaisua.

Olenkin järjestellyt työasiat ja pari työmatkaa niin, että seuraava ns juoma-ikkuna on 1.11. 

Sen juomisen varmistelen vielä niin, että mennään mökille ja minulla on pitkä vapaa. Kellariin tuotetaan saksasta juomaa. 

Tällä viikolla ollut  ihania syyspäiviä ja - myskyjä. Olen tehnyt syysthommia sisällä ja ulkona, kun olen selvänä niin saan asioita tehtyäkin, hienoa! 

Krapuloia en kaipaa. Enkä ed illan muistin menetyksiä. Ihana herätä pää selvänä . 

Tuleeko vielä muita tsemppaamaan mukaan tipattomia päiviä? Olut-Oona?

 

Tänään 3 viikkoa kuivattu. Enää pari päivää jäljellä tuohon 1.11. Mökillä näin pimeään syksyn aikaan on jotenkin jännittävää ja tunnelma erilainen. Laitan ison nuotion illalla yläpihalle, oikein kunnon kokon. Rantasauna lämpimäksi, meri kohisee vieressä, istuskelen rauhassa, saunon  hiljaisuudessa ilman mitään taustamusaa tai meteliä. Myöhemmin istun lämpimästi puettuna lampaantaljojen vuoraamassa puutarhatuolissa ja katselen tulta ja kyllä varmaankin juon punaviiniä.

Mitä ajatuksia lähestyvä pikkujoulukausi herättää? En haluaisi katkaista tipatonta. Vaihtoehtona olisi rajoittaa illan alkoholijuomien määrä esim. neljään.

Kokemuksen syvalla aanella sanon, etta alkoholin kaytto jaa silloin kun oikeasti _haluaa_ lopettaa sen kayton.  Sitten kun on totaalisen kyllastynyt tuntemaan itsensa vasyneeksi ja raihnaiseksi aamulla,  kyllastynyt samoihin kannisiin lassytyksiin ulkona kaydessa,  kyllastynyt hapeamaan omia holmoilyjaan jne.   

Mulle se oli tuo.  Sanoin itselleni etta olen hyva tyyppi, joten haluan ja ansaitsen paremman elaman.  Sen jalkeen raittius on pysynyt ilman mitaan vaikeuksia.   Aikaisemmin se oli sellaista, etta dialogi omassa paassani oli enemman "kylla nyt terveyssyista pitaa koittaa olla raittiina"   Silti tunsin etta missasin jotain oleellista,  etta elamani oli tylsempaa ilman alkoholia.  Etta mina olin huonompi ja tylsempi ihminen ilman jannittavaa ja mielenkiintoista alkoholia.  Jaksoin aina noin 2kk kunnes paadyin takaisin tissuttelemaan.

Kannattaa reflektoida niita syita miksi juo.  Onko jotain emotionaalisia ongelmia mita ei ole pystynyt kasittelemaan? Onko iltaisin tylsaa ja alkoholin kaytto on tapa (ja riippuvuus!)   Mista se johtuu, etta tekee mieli juoda ja turruttaa mieltaan?   Mulle se oli sosiaalinen ahdistus.  Olen aina ollut ujo.  Tunsin itseni aivan eri ihmiseksi kun join alkoholia.  Rohkea, itsevarma, mielenkiintoinen.  Kumma kylla herasin aina aamulla takaisin omana itsenani.  

Kuinka monella hikoiluttaa ja silmiä särkee ajatus huomisesta työpäivästä ja tulevasta työviikosta?? Silloin kun vielä  tein 5 päiväistä työviikkoa, olin kunnolla kunnossa ja kirkkain aivoin keskiviikkona. Ja perjantaina alettiin taas..