Lue keskustelun säännöt.
Kaksi päivää alkoholittomuutta takana - kuka lähtee mukaan tipattomalle?
24.08.2022 |
Olen tissutellut enemmän tai vähemmän yli kymmenen vuotta. Olen työssäkäyvä, liikuntaa harrastava keski-ikäinen (35) nainen, mutta liian usein ajan Alkon kautta töistä kotiin. Viiniä kuluu muutama lasi melkein joka ilta. Olen kyllästynyt itseeni siinä määrin, että nyt aion kokeilla 3 kk täysraittiutta.
Ei tämä eka kerta ole. Kaksi kuukautta taitaa olla pisin aika, viime vuonna. Enkä aina joka päivä juo, mutta viikottain kuitenkin. Liikaa.
Nyt olen ollut kaksi päivää juomatta, yleisurheilun EM-kisoista ja Lassi Etelätalon pronssiheitosta alkaen (kisaa katsoessa vielä siis join). On voittajaolo ja jotenkin pyhä fiilis, vaikka on kyse tosi lyhyestä ajasta.
Lähteekö joku mukaan tähän? Kuulisin mielelläni myös kokemuksia, miten pääsitte tissuttelusta eroon.
Kommentit (94)
Vierailija kirjoitti:
Olen nyt ollut viikon juomatta. En juopotellut ennenkään, mutta haluan tietää miten olo muuttuu täysin ilman alkoholia. Jotain virkistystä pitäisi keksiä perjantai-iltoihin, olisiko ehdotuksia? Ajattelin kokeilla kävelyä tai lukemista, mutta muutakin saa ehdottaa.
Itse myös harkitulla alkoholipaussilla täällä ja tykkään perjantaina käydä töiden jälkeen urheilemassa ja sitten loppuilta leffan ja hyvän elokuvan parissa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen nyt ollut viikon juomatta. En juopotellut ennenkään, mutta haluan tietää miten olo muuttuu täysin ilman alkoholia. Jotain virkistystä pitäisi keksiä perjantai-iltoihin, olisiko ehdotuksia? Ajattelin kokeilla kävelyä tai lukemista, mutta muutakin saa ehdottaa.
Itse myös harkitulla alkoholipaussilla täällä ja tykkään perjantaina käydä töiden jälkeen urheilemassa ja sitten loppuilta leffan ja hyvän elokuvan parissa!
Oho siis hyvän leffan ja herkuttelun parissa.
Käykää kaupassa mahdollisimman harvoin, jos mahdollista. Silloin mukaan suunnitellut ruokatarvikkeet eikä kaljaa tietenkään.
Sitten! Tämä toimi meillä aikanaan: töiden jälkeen suunniteltua menoa, mieluiten autolla. Esim autolla Nuuksioon, siellä kävelee kivalle nuotiopaikalle, paistaa makkarat, juo kahvit jne. Ja kotiin niin myöhään ettei ehdi ostaa kaljaa. Nää tekemiset kannattaa sopia jonkun kanssa, niin tulee mentyä. Jos menee pikninille, ottaa mukaan hyviä ruokia joista tulee hyvä mieli.
Geokätköilyäkin kannattaa kokeilla. Ja tietenkin onhan noita vaikka mitä aktiviteetteja, mitä voi kokeilla. Riippuu paikasta ja budjetista. Mutta nää kannattaa etukäteen varata kalenterista (ja maksetut aktiviteetit peruutusehtoineen tietysti sieltä paikasta).
Me käytiin ajamassa kartingia, lentämässä tuulitunnelissa, rullaluistelemassa, retkeilemässä, telttailemassa, uimareissuilla, ratsastamassa, maalauskurssilla, paintballissa, geokätköilemässä, kiipeilemässä, joulukorttiaskartelukurssilla, keilaamassa, sulkapalloa pelaamassa, frisbeegolfaamassa, hiihtämässä, laskettelemassa, eväsretkillä, messuilla, leffassa jne.
Toi oikeasti auttoi. Jos vajoaa yksin väsymykseen ja tylsyyteen, on suuremmassa vaarassa kuin jos yrittää pitää itsensä pienesti aktiivisena vaikka väkisin. Lähtee vaikka museokierroksille tai kotieläinpihaan lampaita katsomaan. Ihan mitä vaan. Mutta ei jää vanhoihin totuttuihin kaavoihin (eikä mieluiten kotiin).
Vierailija kirjoitti:
Käykää kaupassa mahdollisimman harvoin, jos mahdollista. Silloin mukaan suunnitellut ruokatarvikkeet eikä kaljaa tietenkään.
Sitten! Tämä toimi meillä aikanaan: töiden jälkeen suunniteltua menoa, mieluiten autolla. Esim autolla Nuuksioon, siellä kävelee kivalle nuotiopaikalle, paistaa makkarat, juo kahvit jne. Ja kotiin niin myöhään ettei ehdi ostaa kaljaa. Nää tekemiset kannattaa sopia jonkun kanssa, niin tulee mentyä. Jos menee pikninille, ottaa mukaan hyviä ruokia joista tulee hyvä mieli.
Geokätköilyäkin kannattaa kokeilla. Ja tietenkin onhan noita vaikka mitä aktiviteetteja, mitä voi kokeilla. Riippuu paikasta ja budjetista. Mutta nää kannattaa etukäteen varata kalenterista (ja maksetut aktiviteetit peruutusehtoineen tietysti sieltä paikasta).
Me käytiin ajamassa kartingia, lentämässä tuulitunnelissa, rullaluistelemassa, retkeilemässä, telttailemassa, uimareissuilla, ratsastamassa, maalauskurssilla, paintballissa, geokätköilemässä, kiipeilemässä, joulukorttiaskartelukurssilla, keilaamassa, sulkapalloa pelaamassa, frisbeegolfaamassa, hiihtämässä, laskettelemassa, eväsretkillä, messuilla, leffassa jne.
Toi oikeasti auttoi. Jos vajoaa yksin väsymykseen ja tylsyyteen, on suuremmassa vaarassa kuin jos yrittää pitää itsensä pienesti aktiivisena vaikka väkisin. Lähtee vaikka museokierroksille tai kotieläinpihaan lampaita katsomaan. Ihan mitä vaan. Mutta ei jää vanhoihin totuttuihin kaavoihin (eikä mieluiten kotiin).
Voi toimia tietysti jollekin, mutta on hyvä myös muistaa ettei omaa kalenteria pidä väkisin täyttää, jos ei ole oikeasti niin aktiivinen ihminen. Siinä voi väsähtää ja elämästä tulla suorittamista. Ja sitten taas aloitetaan tissutelu, kun se on paljon mielekkäämpää kuin makkaran syönti metsässä kun kalenteri sanoo
Minulle toimi vallan mainiosti, että alkuun hengailin ja lepäilin vaan kotona. Eristäydyin vähäksi aikaa ja huilasin vaan. Sitten pikkuhiljaa energian palautuessa ja mielen kirkastuessa aloin urheilla aktiivisesti, mutta kohtuullisesti. Minulle siis toimi se, että pikkuhiljaa itseä kuunnellen alkoi löytymään niitä omia mielenkiinnonkohteita ja mieluisia ajanviettotapoja, kun oli ensin vähän levännyt ja tylsistynytkin vuosien tissuttelun jälkeen.
Jos joku olisi silloin alussa minulle sanonut että nyt vaan kalenteria täyttämään suorittamisella ja aktiviteeteilla niin ettei kotona tule hengattua, niin olisin vaan tarttunut pulloon kahta hanakammin. Toki joillekin tuo tapa voi toimia alussa, että saa ajatukset pidettyä juomisesta muualla.
Mulla noin puoli vuotta. Oon 35-v myös.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
205 päivää selvänä nyt. Taidan sittenkin selvitä normaaliksi ihmiseksi. Voin hyvin nyt. Kaikki asiat olen palautt
yli 20 vuotta join lähes aina, kun mahdollista n. 15 vuotiaasta asti. Viikonloppuisin aina ja viime vuosina myös viikolla illalla. Juuri ja juuri selvisin aina auton rattiin aamuksi. Töitäkin on tullut tehtyä yhteensä yli kymmenen vuotta. Kesälomalla join Aina joka päivä.
Olen ajatellut sen niin että ainahan voin palata entiseen, vaikka vuosien tai 10 vuoden päästä jos haluan. Tällä hetkellä jo olut tölkin katsominen oksettaa ja kaikki paska mitä alkoholi on aiheuttanut ryöpsähtää mieleen. Ei todellakaan tee mieli juoda enää yhtään.
Kannattaa yrittää raitistua kokonaan. 10 vuotta sitten jo olin sitä mieltä, että viinat helvettiin, kun ei meinannut töissä jaksaa. Ei vain vielä ollut aika. Se pullon henki on vahva mutta ei se mahdotonta ole voittaa.
Vaatii ainakin 3kk täysin vesi linjalla, että pääsee tähän jamaan kuin minä nyt. M37
Mitä siinä kolmessa kuukaudessa tapahtuu, mitä ei tapahdu esimerkiksi kuukauden tai kahden tipattomalla? Mielenkiinnosta kyselen.
Kuukaudessa keho ei ehdi palautumaan. Ihmisen elimet, kuten maksa, munuaiset, suolisto ja iho palautuu hitaammin. Hermosto ja hormonitoiminta tottuu pidemmällä ajalla aina enemmän. Alkoholi vaikuttaa yllättävän paljon ihmisen erilaisiin hormoneihin.
Totta kai kuukausikin on parempi kuin ei mitään. Mitä pidemmäksi alkoholittomuuden antaa jatkua sitä enemmän tai isompia muutoksia kehossa tapahtuu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä pääsin tissuttelusta eroon "tänään en juo" - päätöksellä. Kun niitä päiviä kertyy putkeen riittävästi, halu tissutteluun katoaa. Tällä on nyt menty yli 20 vuotta.
Tämä pisti tirskahtamaan. Ei siis pahalla, mutta tuo on se, mitä itse kokeilen noin joka päivä. Tässä mielestäni nimenomaan tulee alleviivattua se, miksi alkoholiongelma on riippuvuussairaus. Jos pystyt vain päättämään että tänään et juo, niin et ole riippuvainen.
Minulla motivaatio lopettamiseen on aina aamusta ja aamupäivästä. Tuolloin päätös tuntuu helpolta, "Tänään en juo", totean itselleni ja tunnen oloni erinomaiseksi. Sillä hetkellä minulla ei tee tippaakaan mieli juoda.
Mutta päivä etenee, väsymys hiipii selän taakse. Aivot alkavat käydä joko tyhjäkäynnillä tai stressin piiskaamana täysillä kierroksilla vailla tolkkua. Olo on levoton, uupunut eikä mistään tule mitään. En saa itseäni rauhoittumaan mutta en saa itseäni myöskään tekemään yhtään mitään.
Yritän ottaa torkut, mutta siitä ei tule mitään.
Yritän katsoa hassua aivot-narikkaan sarjaa suoratoistopalvelusta, mutta en kykene pysymään paikallani.
Samalla olen niin väsynyt että en saa aloitettua mitään enkä tehtyä mitään. Alan myös turhautua.
Alkuillasta olo on sietämättömän rauhaton mutta samalla ihan rättipoikkiväsynyt. Kauppaan on pakko mennä koska vessapaperi tai kissanruoka loppuu ihan just. Kenkiä jalkaan laittaessani muistutan itseäni: tänään en juo.
Alan käymään pääni sisällä jankuttavaa taistelua: Tänään en juo. Kyllä sitä nyt yhden saamarin illan voi olla juomatta. Tänään en juo. Tänään en juo.
Kaupassa aluksi yritän vältellä oluthyllyä. Sitten mietin, että hei jos ostaisinkin limpparia. Tai HEI! Alkoholiton olut! Se voisi olla pelastukseni! Tai edes ykkösolut, sekin on pienempi paha!
Poistun kaupasta neljä kolmosolutta kassissa, inhoten itseäni, häveten ja silti ollen niin pirun väsynyt että en jaksa enää välittää.
Ja samalla päätän, okei, tämä oli viimeinen kerta. Huomenna en juo.
Joskus se onnistuu. Kunnes kolmantena päivänä alkaa jo aamusta päähän hiipiä "Minähän en ole juonut pitkään aikaan!" Ja sitten tapahtuu jotain ja joko palkitakseni itseäni tai lääkitäkseni väsymystä/ahdistusta/stressiä kauppakassissa on taas ne neljä jääkaappikylmää olutta.
-OlutOona
Osta ens kerralla sitä alkoholitonta tai ykkösolutta. Ole armollisempi itsellesi. Sitten teet saman taas ensi kerralla. Lopulta et enää ostakaan mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voisin lähteä mukaan, mutta tälle päivälle jo olut avattu, eli ei tänään 😅 Itse myös niin kyllästynyt tissutteluun, mutta tapoihinsa tottuneena vaikea lopettaa. Itsellä vaikeuttaa myös se, että puoliso on samanlainen. Aina jompi kumpi meistä saa juomisen oikeutettua ja taas mennään.. 😓 Nyt kun talvesta muutenkin tulossa pitkä ja rahallisesti tiukka, niin alkoholi olisi myös yksi mistä rahaa saisi säästettyä paljon.
Vierailija kirjoitti:
Voisin lähteä mukaan, mutta tälle päivälle jo olut avattu, eli ei tänään 😅 Itse myös niin kyllästynyt tissutteluun, mutta tapoihinsa tottuneena vaikea lopettaa. Itsellä vaikeuttaa myös se, että puoliso on samanlainen. Aina jompi kumpi meistä saa juomisen oikeutettua ja taas mennään.. 😓 Nyt kun talvesta muutenkin tulossa pitkä ja rahallisesti tiukka, niin alkoholi olisi myös yksi mistä rahaa saisi säästettyä paljon.
Aloita huomenna sitten! :) Itse tosiaan tavoitteena olla kuivin suin marraskuun puoleen väliin saakka. Rahaa tosiaan säästyy muihin asioihin ja kalorimäärät pienenee siinä samalla. Toki itse en tässä kuukauden aikana ole laihtunut, sillä olen sallinut itselleni vähän enemmän herkkuja. Mutta ei kiloja lisääkään ole tullut ja urheilenkin nyt säännöllisesti.
Se on tosiaan aina hankalampaa jos puoliso juo vieressä. Kyllähän sitä itsekin alkaa tehdä mieli. Toki rohkenen väittää, että kun saat kunnon jakson tipatonta taakse ja alat huomata positiivisen muutoksen, ei sinua enää kiinnosta sillä tavalla jos puoliso korkkaakin oluen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mulla on nyt 13. päivä menossa. Flunssa tuli häiritsemään, että vaikea arvioida, olisiko väsymys yhtään parantunut. Tissuttelen ihan liikaa iltaisin, viikonloppuisin sosiaalisissa tilanteissa juon kunnolla humalaan. Aina ei tule darraa, joskus tulee. Mulla on vaativa, hyväpalkkainen työ, urheilen ja aika harva varmaan uskoisi, että alkoholia kuluu niin paljon.
Kesän jälkeen tuli olo, että pakko puhdistaa maksaa ja kohta siis mennyt jo 2vko. 3kk ei tule onnistumaan, kun on taas kaikkia kissanristiäisiä kalenterissa ja ihmiset pitäisi sitä todella erikoisena, jos en joisi, enkä halua sellaista epäluuloista huomiota.
N37
Tuo epäluuloinen huomio on todella rasittavaa! Naisena saa outoja katseita ja vihjauksia raskaudesta Kerran yhdessä työtapahtumassa menin kokiksen voimalla, mutta olin tosi hilpeä, nauroin paljon. Tuli kommentteja että mitäs salakossua sulla on kokiksessa, kun noin naurattaa yms. Suomalaisilla ei vaan voi olla hauskaa ilman viinaa. :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä pääsin tissuttelusta eroon "tänään en juo" - päätöksellä. Kun niitä päiviä kertyy putkeen riittävästi, halu tissutteluun katoaa. Tällä on nyt menty yli 20 vuotta.
Tämä pisti tirskahtamaan. Ei siis pahalla, mutta tuo on se, mitä itse kokeilen noin joka päivä. Tässä mielestäni nimenomaan tulee alleviivattua se, miksi alkoholiongelma on riippuvuussairaus. Jos pystyt vain päättämään että tänään et juo, niin et ole riippuvainen.
Minulla motivaatio lopettamiseen on aina aamusta ja aamupäivästä. Tuolloin päätös tuntuu helpolta, "Tänään en juo", totean itselleni ja tunnen oloni erinomaiseksi. Sillä hetkellä minulla ei tee tippaakaan mieli juoda.
Mutta päivä etenee, väsymys hiipii selän taakse. Aivot alkavat käydä joko tyhjäkäynnillä tai stressin piiskaamana täysillä kierroksilla vailla tolkkua. Olo on levoton, uupunut eikä mistään tule mitään. En saa itseäni rauhoittumaan mutta en saa itseäni myöskään tekemään yhtään mitään.
Yritän ottaa torkut, mutta siitä ei tule mitään.
Yritän katsoa hassua aivot-narikkaan sarjaa suoratoistopalvelusta, mutta en kykene pysymään paikallani.
Samalla olen niin väsynyt että en saa aloitettua mitään enkä tehtyä mitään. Alan myös turhautua.
Alkuillasta olo on sietämättömän rauhaton mutta samalla ihan rättipoikkiväsynyt. Kauppaan on pakko mennä koska vessapaperi tai kissanruoka loppuu ihan just. Kenkiä jalkaan laittaessani muistutan itseäni: tänään en juo.
Alan käymään pääni sisällä jankuttavaa taistelua: Tänään en juo. Kyllä sitä nyt yhden saamarin illan voi olla juomatta. Tänään en juo. Tänään en juo.
Kaupassa aluksi yritän vältellä oluthyllyä. Sitten mietin, että hei jos ostaisinkin limpparia. Tai HEI! Alkoholiton olut! Se voisi olla pelastukseni! Tai edes ykkösolut, sekin on pienempi paha!
Poistun kaupasta neljä kolmosolutta kassissa, inhoten itseäni, häveten ja silti ollen niin pirun väsynyt että en jaksa enää välittää.
Ja samalla päätän, okei, tämä oli viimeinen kerta. Huomenna en juo.
Joskus se onnistuu. Kunnes kolmantena päivänä alkaa jo aamusta päähän hiipiä "Minähän en ole juonut pitkään aikaan!" Ja sitten tapahtuu jotain ja joko palkitakseni itseäni tai lääkitäkseni väsymystä/ahdistusta/stressiä kauppakassissa on taas ne neljä jääkaappikylmää olutta.
-OlutOona
Tämä. On hyvä nähdä, etten ole yksin.
Olen juonut aivan liikaa aivan liian kauan ja taistellut itseni kanssa niin pitkään kuin muistan. Välillä menee hyvin, välillä vähemmän hyvin. Aamulla ja päivällä vielä päätös pitää, mutta sitten joko on ollut huono päivä, jonka vuoksi ihan varmaan saa ottaa pari tai sitten on tapahtunut jotakin, jota pitää juhlia - siis aivomme keksivät joka päivä syyn, jotta voimme saada ne pari kaljaa/viinilasillista.. Illalla olo on ihana ja rentoutunut, kunnes taas seuraavana aamuna itseinho valtaa mielen ja tänään en ota mitään -päätös tulee taas vahvana.
Olen kuullut lääkkeestä, joka vähentäisi halua alkoholiin, ehkä se olisi mahdollisuus vähentää. Aion kokeilla, vaikka pelkkä ajatus siitä, että lääkärille meno ja kertominen alkoholiongelmistani ahdistaa. Olen hyvin toimeentuleva, kokopäivätöissä käyvä, joka on kaiketi se niin sanottu functional alcoholic.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Huomenna käynnistyy viides perättäinen viikko ilman viikonlopputissuttelun tuomaa aivojumia! Maanantait ei ole niin tuskallisia, vaikka tuskallisia ovatkin, kun on malttanut olla viikonlopun selvinpäin!
Olipas mukavaa aloittaa viikko hyvässä vireessä, kun en juonut yhtään alkoholia viikonlopun aikana. :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä join just oluen. Hyvää oli!!!
Ja alkoholiakin 0.5 prosenttia.
Uusi ilmoittautuu. Olen myös hyvin toiminnallinen, normaali ja hyvissä töissä. Rakastan juoda koska se rentouttaa, ei paina stressi tai huolet. Olen iloinen, sosiaalinen ja välitön. Selvänä olen kireä, ahdistunut ja stressaantunut. Toki juomisen jälkeen kaikkia noita vielä enemmän. Hönössä olo on huoleton ja nautin ihmisten seurasta ihan eri tavalla.
T: Kossu-Katja
Vierailija kirjoitti:
Olipas mukavaa aloittaa viikko hyvässä vireessä, kun en juonut yhtään alkoholia viikonlopun aikana. :)
Täällä sama! Tosin nukkunut nyt stressin takia vähän huonosti, joten en niin vireessä ole, mutta jos olisin juonut niin olisihan tämä paljon pahempaa. Lisäksi stressi yleensä saa helposti käymään Alkossa niin on kiva huomata, että pärjää ilmankin vaikka stressaa. Nyt jaksan kuitenkin lähteä kävelylle mitä en tasan olisi jaksanut jos olisi tullut tissuteltua. Mulla alkoi nyt kolmas viikko ilman. :)
Täällä yksi 15 vuotta ilman.
Jos olisin jo nuorena tiennyt tämän, en varmaan koskaan olisi edes sylkäissytkään kuppiin. Tuli sitä (ainakin) muutamaan kertaan örvellettyä todella pahasti ja kroppa huusi apua seuraavana päivänä. Ihan turhaa itsensä rääkkäystä kun ei kerran maistunut.
Juominen vähentyi pikkuhiljaa, ekan lapsen jälkeen tuli juotua vain muutama pullo siideriä vuodessa. Toisen lapsen jälkeen meni vielä pari vuotta ja sitten ajattelin että nyt loppuu kokonaan. Elämässä on tapahtunut kaikenlaista pskaa mikä olisi pullo-liisan kiskomaan alkoholia kaksin käsin, mutta ei kertaakaan tullut mieleen sortua.
Tietenkin asiaa helpottaa siippa joka ei ole eläessään juonut tippaakaan eikä koskaan käyttänyt mitään muitakaan kemikaaleja. Meillä on kivaa eikä kuppiloissa juosta.
En osaa mitään neuvoa tähän antaa, se luopuminen kun onnistui ilman yritystä.
Vierailija kirjoitti:
Uusi ilmoittautuu. Olen myös hyvin toiminnallinen, normaali ja hyvissä töissä. Rakastan juoda koska se rentouttaa, ei paina stressi tai huolet. Olen iloinen, sosiaalinen ja välitön. Selvänä olen kireä, ahdistunut ja stressaantunut. Toki juomisen jälkeen kaikkia noita vielä enemmän. Hönössä olo on huoleton ja nautin ihmisten seurasta ihan eri tavalla.
T: Kossu-Katja
Sinulla on hermosto tottunut alkoholiin niin, että on normaalimpi ja parempi olo alkoholia nauttineena. Siinä vaiheessa tosiaan kannattaa jo tosissaan pyristellä eroon, koska alkoholismi on etenevä sairaus.
Kolme viikkoa nyt ilman. Olen lukenut Korkki kiinni teoksen ja sen innoittaman löysin soberismi aatteen. Tuntui jonkin verran omalta ja siihen aion nyt nojata. Alunperin meinasin et olisin ensi kesään juomatta, mutta aina parempi jos jää loppuelämän jutuksi.
Kimmokkeena itsellä ahdistus joka viikonloppuisesta tissuttelusta. Vaikka toisinaan se oli vain sen pari olutta, niin nyt vikana viikonloppuna vedin huolella kahden päivän rännin. Sunnuntaina kädet tärisi niin pahasti etten pystynyt viestiä puhelimella kirjoittamaan.
Ekat pari viikkoa oli ahdistusta ja masennusta siitä et enkö nyt tosiaan voi juoda. Tänään oli aavistus ilonpilkahdusta kun oli kolmas selvä vkl takana. Toivottavasti se tästä vahvistuu. Olen aktiiviliikkuja, joten korvaan alkoholinkäytöstä vapautuvaa aikaa eri liikuntamuodoilla. Ja herkuttelulla. Rakastan hyvää ruokaa ja nyt on kyllä sokerikin maistunut, mutta ajattelin sen tähän alkuun itselleni suoda.
Mitä siinä kolmessa kuukaudessa tapahtuu, mitä ei tapahdu esimerkiksi kuukauden tai kahden tipattomalla? Mielenkiinnosta kyselen.