Minkänlaista on olla armeijassa?

Kunto nousee ja hormonitasot sen myötä. Ensimmäisen kerran täyspakkauksen kanssa oli että ei helvetti, parin kuukauden päästä sen kanssa olisi voinut lähteä vaikka juoksemaan. Loppuvaiheessa olo oli suruton ja kaikki oli mahdollista.

Armeija on kunnon leikkikoulu ja armeijassa pärjää kuka vain, varmasti heikoille ja nyhveröille se armeija on jollakin tapaa ihmeellinen paikka.

On se varmasti muuttunut hyvin paljon siitä kun itse olen varusmiespalvelun käynyt parikymmentä vuotta sitten.

Simputus ja ihmisten ottaminen silmätikuksi, suoraansanottuna kiusaaminen ja nöyryyttäminen vitutti, onneksi se on tänäpäivänä kitketty kokonaan pois.

Kiire oli koko ajan odottamaan. Sen muistan hyvin.

Välillä oli hyviäkin hetkiä, tosin aika on voinu kullata muistot. Aseisiin tottui nopeasti vaikka niitä aluksi hieman jännitti ja vierasti.

Kyllä sieltä jäi monia taitoja ja kasvoi ihmisenä loppujen lopuksi aika paljon.

-Sodankylä ja krhk-

Paras muisto armeijasta on ystävä jonka kanssa suhde kesti 8 vuotta. Surullista vain että päättyi kun ystävä löysi nuoremman pojan.

"Kyllä sieltä jäi monia taitoja ja kasvoi ihmisenä loppujen lopuksi aika paljon"

Mitähän nämä monet taidot sattuisivat olemaan. Meinaan kun en oikeastaan muista että mitään siviilissä jo opittua ei enää tullut uutena, sellaista mitä kassun porttien ulkopuolella voisi hyödyntää.

Oppi sen että kuinka monenlaisia ihmisiä on samassa ikäluokassa.  Ja pakostaki jotenkuten oppi toimimaan ääripäiden kanssa . Ja sanoisin että pitäs olla jonkunlaiset testit jo ennen tonne menoa, hirvitti ku jotkut saivat ampua kovilla ja tiesi että siellä päässä ei liiku juuri mitään.

Muuten  ihan lepposaa menoa,kunto laski  aika alas ku jäi  kunnon treenaaminen  tauolle.Ja kuten tuolla sanottu,kiire odottamaan .

Kävin ite lapissa 95-96.

Siitä en tiedä mitä se on juuri nyt, tuskin sen kummempaa. Ei armeija ole rankka jos tykkää liikunnasta jo valmiiksi.

Vierailija kirjoitti:

"Kyllä sieltä jäi monia taitoja ja kasvoi ihmisenä loppujen lopuksi aika paljon"

Mitähän nämä monet taidot sattuisivat olemaan. Meinaan kun en oikeastaan muista että mitään siviilissä jo opittua ei enää tullut uutena, sellaista mitä kassun porttien ulkopuolella voisi hyödyntää.

Intissä opetellaan sotaan liittyviä asioita, aika harva niistä on suoraan (laillisesti) hyödynnettävissä siviilissä.

Ainoa mieleeni tuleva intissä opittu asia, jolla voisi olla siviilissä käyttöä on täysperävaunullisen rekan peruuttaminen. Oppijan tuolla ajamaan eri ajoneuvoilla maastossa, ja kiinnijääneen ajoneuvon irrottamista, jne.

Johtaminen on intissä niin erillaista vs. siviili johtaminen, ettei sitä voi ihan suorilla siirtää. Mutta antoihan se sen, että hyvä johtaja ei voi oikeasti luottaa vain arvoasemaansa, ja sen takia käskeä niin tai näin. Siviilissähän se on nimeltään management by perkele, ja sillä ei taida enää saada mitään fiksua aikaan.

Ehkä se yleinen itseensä ja kavereihin luottaminen, ja että me saadaan kyllä yhdessä tehtyä tämäkin.

Olin Kajaanissa viime vuosituhannella. Tympeintä oli jatkuva hiihtäminen. Joka paikkaan mentiin suksilla, ampumaradallekin. Leirellä tietysti hiihdettiin niin maan perkeleesti kun ne oli Lapissa ja jossakin missä oli metri lunta ja eihän siellä jalan päässyt minnekään. Olin inhonnut hiihtoa jo koulusta saakka, mutta armeijassa tuli vedettyä kyllä pohjat. Kurjimpia oli täyspakkausmarssit hiihtämällä. Jalkaisin ne vielä meni, mutta suksilla erityisen tympeää. No se hyvä puoli siinä oli, että ainakin oppi hiihtamään perinteisellä tyylillä kun sitä tehtiin niin helvetisti. Olipa meillä suksisulkeisetkin kirsikkana kakun päällä.

Muuten ei valittamista. 

Noita sulkeisia oli meikäläisen aikaan paljon. Nykyään ei kuulemma ole muuta kuin alokasaikana eikä niissä saa edes taakse poistuttaa. Meikäläisen aikana sulkeisia oli ihan viimeiselle viikolle saakka, johon komppanian varapäällikkö vielä erikseen tuli antamaan kurinpalautuksen liiasta gonahtamisesta. Ja taakse poistuttiin todellakin. Eipä nuo mitään raskaita olleet, typeräkin oppii ne käännökset, ojennukset,  tahtimarssin ja aseliikkeet.

En tiedä. Ei tarvinnut mennä astman takia m33.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Kyllä sieltä jäi monia taitoja ja kasvoi ihmisenä loppujen lopuksi aika paljon"

Mitähän nämä monet taidot sattuisivat olemaan. Meinaan kun en oikeastaan muista että mitään siviilissä jo opittua ei enää tullut uutena, sellaista mitä kassun porttien ulkopuolella voisi hyödyntää.

Intissä opetellaan sotaan liittyviä asioita, aika harva niistä on suoraan (laillisesti) hyödynnettävissä siviilissä.

Ainoa mieleeni tuleva intissä opittu asia, jolla voisi olla siviilissä käyttöä on täysperävaunullisen rekan peruuttaminen. Oppijan tuolla ajamaan eri ajoneuvoilla maastossa, ja kiinnijääneen ajoneuvon irrottamista, jne.

Johtaminen on intissä niin erillaista vs. siviili johtaminen, ettei sitä voi ihan suorilla siirtää. Mutta antoihan se sen, että hyvä johtaja ei voi oikeasti luottaa vain arvoasemaansa, ja sen takia käskeä niin tai näin. Siviili

Niinpä. Ja silti kehtaavat kehua kuinka "oppii kaikenlaista hyödyllistä" jolls ei ole mitään tekoa normaalissa elämässä.

Täyttä paskaa se on

Ihan hauska paikka, mutta ei oikea itselle. Olin 9kk ja eipä sieltä jäänyt kuin työtodistus käteen, kiitos erityistehtävien. Varmasti saa paljon irti jos haluaa, mutta itselle tuntui pakkopullalta

armeija aika 1993  11kk oli taloudellinen katastrofi.kunto romahti,paino nousi 15 kiloa läskin muodossa.

mitään siellä ei tehty ja sekin vähäinen homma oli joutavaa.ampuminen olisi kiinnostanut mutta sitäkään ei saanu tehdä.

ainoa hyvä asia oli rekkakortti minkä sieltä sai.senkin lääkäri otti pois juuri.

aiheeseen liittyen toisen maailmansodan veteraanit eri maissa kääntyisivät haudoissaan jos tietäisivät että Saksa voitti sittenkin toisen maailmansodan ja veteraanit tapattivat itsensä aivan turhaan, kukaan ei enää lähde rintamalle tämän valehtelun selvittyä...

sillä rikollinen EU Saksa sai EU johtajuuden ja tuhosi EU maat kaikin tavoin mm. islam-muslimi-somali hyökkäyksellään