Lue keskustelun säännöt.
Ei hemmetti. 4 hengen tiimistä 2 ovat sitä mieltä, että he ovat vain pomoja, eivät tee töitä.
22.08.2022 |
Kyseessä siis yliopisto, jossa mitkään esihenkilökuviot eivät kunnolla toimi. Projektin rahoitus on yliopiston ulkopuolelta ja itse hommasin sen tiimille. Tiimiin kuuluu nyt 4 henkeä, itseni mukaanlukien. Mutta 2 näistä, eli ne jotka alunperin rahoitusta halusivat mutta eivät itse sitä kyenneet saamaan, ovat nyt sitä mieltä että he ovat vain pomoja, eivätkä tee yhtään mitään projektin eteen.
Olen yrittänyt puhua heille, samoin on ohjausryhmä, yliopisto, ym., että kyllä heidänkin pitää tehdä töitä. Ja että projektissa ei tarvita mitään mikromanageerausta. Projektin rahoitus on nyt vaakalaudalla. Tämä on näiden henkilöiden yli 30 vuoden tutkijauralla ensimmäinen ulkoisesti rahoitettu projekti, ja siihenkään eivät saaneet itse rahoitusta (yrittivät 3 kertaa, aina kielteinen päätös), vaan minä hankin sen heille.
Joten onko mitään toivoa saada heitä tekemään töitä? Ja mistä tulee tuo oletus, että tutkimusprojektissa olisi puolet vain "pomoja"? Ja miten selvittää tilanne ohjausryhmälle?
Kommentit (73)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö teillä ihan oikeasti ole tapaa puuttua siihen, jos joku ihminen nostaa palkkaa eikä tee yhtikäs mitään? Rahoittajatahoon yhteys, että nämä ihmiset eivät enää ole projektissa mukana? Voi luoja, että olen iloinen siitä että häivyin tutkijahommista pois.
Vielä ei ole käynyt ilmi, että kumpikaan noista henkilöistä saisi yhtään palkkaa projektista. Juttu kuulostaa siltä, että heillä on virat/muu tehtävä yliopistossa, jolloin tuohon projektiin osallistumisesta ei välttämättä tule euroakaan palkkarahaa. Aika suuri rahoitus saisi olla, että sillä maksettaisiin neljän ihmisen palkka, ainakaan Suomen Akatemia ei sellaisia myönnä.
Tässä projektissa vajaa 1 miljoona rahoitusta kahdeksi vuodeksi. Ja ei, ei kata täyspäiväisesti 4 henkilön palkkaa mutta osa-aikaisesti kyllä, jolloin jotain sentään pitäisi kaikkien tehdä projektin eteen, sillä hekin nostavat rahaa projektilta kumpanakin vuotena. En yksinkertaisesti tajua, miksi nämä henkilöt edes halusivat kyseistä rahoitusta kun eivät itse halua tehdä mitään. Jotenkin tosi outo ajatusmalli, että he voisivat olla vain "pomoja" ja ottaa kaikki lopullinen taloudellinen hyöty jutuista (patentin muodossa), mutta muut tekisivät työt.
- ap
Siis oletko oikeasti noin tuore yliopistossa, että et tiedä yhtään mitään projektityöstä? Siellä on aina pari nimeä vain nimen vuoksi ja loput tekevät työt.
Huh huh, vaikuttaa siltä että insinöörien ja kauppatieteilijöiden pitäisi tosissaan mullistaa yliopiston työskentelyn mallit. Ei missään muualla taloudessa siedetä sitä, että pari ihmistä tekevät työt ja muut vain ottavat kunnian tekemättä mitään.
Ainakin yliopiston ns. pehmeissä tieteissä (kauppatieteet tai tekniikka ei kuulu niihin!) tuo toimintatapa on ihan tavallinen. Yliopistossa iso osa työstä on ajattelua ja se on niiden "pomojen" hommaa. Aika outoa kuvitella, että joku jo nimeä saanut tutkija palaa ruohonjuuritasolle siksi, että aloitteleva tutkija kokee saaneensa projektilleen rahoituksen ihan itse.
Huh huh. Ei, kyseeessä eivät ole pehmeät tieteet vaan lääketiede, jossa hakijat ovat hakeneet Research-to Business -kaupallistamisrahoitusta. Jolloin toimitaan bisnesmaailman ehdoilla, eli kaikkien tiimin jäsenten pitää todistaa rahallinen arvonsa. Harmittaa vain, että nämä tutkijat heittävät tämän rahoitukseen ojaan eivätkä tee mitään mitä se vaatii. Jolloin ei ole nåkymiä bisnesmenestykseenkään.
- ap
Jos itse et tunne lääketiedettä, niin onkohan tässä käynyt niin että hienolta kuulostava idea on hieman lähtenyt laukalle, eikä mahdollisuuksia siihen todelliseen läpimurtoon oikeasti ole olemassa? Ilmeisesti kuitenkin itse olet hakemuksessa ollut aktiivisena tekijänä ja muut ovat enemmän seuranneet mukana? Miksi ihmeessä olet tuollaiseen projektiin lähtenyt mukaan, jos oma osaamisesi on kauppatieteiden puolella?
Lääketieteen puolella moni idea kuulostaa lähtökohtaisesti hienolta, mutta se käytännön toteuttaminen on sitten ihan eri juttu ja voi vaatia vuosikymmenen kehittämisen ja paljon erikoisosaamista. Vaikuttaa siltä, että sinun osaaminen ei ole riittänyt yhteistyökumppaneiden osaamisen ja idean potentiaalin arviointiin, mutta silti olet asiasta vaikuttunut ja osaat kirjoittaa sen verran lennokkaasti, että rahoitus on mennyt läpi? Toisinaan myös se idean myyminen on paljon helpompaa, jos asiasta tietää niin vähän että käytännön realiteetit eivät ole hallussa.
R2B-projektit arvioidaan yliopiston puolesta sekä mukaan lähteneen ohjausryhmän puolesta. Jos yliopisto ja sen asiantuntijat, sekä alan johtavat osaajat, pitävät jotakin hyvänä ideana, niin kuinka moni on eri mieltä?
- ap
Toisin sanoen, jos yliopisto rekrytoi kaupallisen alan osaajia projekteihin, joista se menee takuuseen ja joiden ohjausryhmät menevät projekteista takuuseen, niin oletettavasti yliopiston rekrytoimien kaupallistamisosaajien pitäisi kyetä luottamaan yliopiston ja ohjausryhmän arviointiin? Mutta joo, enpä koskaan enää luota tällä tavalla yhteenkään yliopistoon, koska eivät näköjään tiedä millaisia omat keksintönsä ovat ja kuinka kykeneviä (tai ei-kykeneviä) heidän tiiminsä ovat.
- ap
Varsinkin lääketieteen alalla tutkimuskeksintöjen kaupallistaminen on niin hankalaa, että se kyllä vaatii hyvin vahvan tieteellisen pohjan ja motivaation sieltä tutkijoiden puolelta. Heidän pitäisi siis olla se äärimmäinen aktiivinen moottori projektissa. Eivät ne yliopiston johtajat/dekaanit/ohjausryhmät molekyylitasolla projekteja tai tutkijoiden realistista osaamista ymmärrä, tai jopa haluat vain saada kaiken kuulostamaan paperilla hienolta. Hyvästä ideasta on kuitenkin ikuisuus oikeaan tuotteeseen. Valitettavasti yliopistot yrittävät nykyään jotenkin hirmu pontevasti saada noita keksintöjä ja startuppeja läpi, ilman käsitystä sen vaatimasta työmäärästä ja rahoituksesta. Voisin kuvitella, että "kaupallistamisosaajien" palkkaaminen kuuluu juurikin tuohon työkalupakettiin. Vaikea vaan kaupallistaa täysin keskeneräistä asiaa.
Tämä juttu kuulostaa siltä, että hienosti on saatu rahaa yliopistolle, mutta luultavasti varsinaiseen tutkimustyöhön allokoitu palkka ja muu rahoitus ei parhallaakaan tahdolla riitä luvatun asian toteuttamiseen. Toisaalta sinun on helppo huudella että "muut eivät tee osuuttaan", koska sinun osuus on luultavasti tuhat kertaa yksinkertaisempi kuin heidän.
Jäin vielä ihmettelemään, että millä perusteella kaupallistaminen olisi yksinkertaisempaa kuin tieteellinen tutkimus? Jos olisi, niin Suomihan olisi täynnä miljardiluokan tiedepohjaisia yrityksiä. Ei kuitenkaan ole, joten kenties se kaupallistaminen ei kuitenkaan ole ihan niin helppoa kuin joku perustutkija kuvittelee.
Ja nämä tutkijat eivät onnistuneet kaupallistamisessa edes alkeellisesti, kun eivät onnistuneet edes alkurahoituksen hankkimisessa. Ja kyllä on helppo huudella, että eivät tee osuuttaan, kun eivät omaa edes ymmärrystä kyseisen tieteenalan tutkimuksesta tai siitä, mitä patenttiin johtaneen tutkimuksen tehnyt opiskelija oli tehnyt.
- ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö teillä ihan oikeasti ole tapaa puuttua siihen, jos joku ihminen nostaa palkkaa eikä tee yhtikäs mitään? Rahoittajatahoon yhteys, että nämä ihmiset eivät enää ole projektissa mukana? Voi luoja, että olen iloinen siitä että häivyin tutkijahommista pois.
Vielä ei ole käynyt ilmi, että kumpikaan noista henkilöistä saisi yhtään palkkaa projektista. Juttu kuulostaa siltä, että heillä on virat/muu tehtävä yliopistossa, jolloin tuohon projektiin osallistumisesta ei välttämättä tule euroakaan palkkarahaa. Aika suuri rahoitus saisi olla, että sillä maksettaisiin neljän ihmisen palkka, ainakaan Suomen Akatemia ei sellaisia myönnä.
Tässä projektissa vajaa 1 miljoona rahoitusta kahdeksi vuodeksi. Ja ei, ei kata täyspäiväisesti 4 henkilön palkkaa mutta osa-aikaisesti kyllä, jolloin jotain sentään pitäisi kaikkien tehdä projektin eteen, sillä hekin nostavat rahaa projektilta kumpanakin vuotena. En yksinkertaisesti tajua, miksi nämä henkilöt edes halusivat kyseistä rahoitusta kun eivät itse halua tehdä mitään. Jotenkin tosi outo ajatusmalli, että he voisivat olla vain "pomoja" ja ottaa kaikki lopullinen taloudellinen hyöty jutuista (patentin muodossa), mutta muut tekisivät työt.
- ap
Siis oletko oikeasti noin tuore yliopistossa, että et tiedä yhtään mitään projektityöstä? Siellä on aina pari nimeä vain nimen vuoksi ja loput tekevät työt.
Huh huh, vaikuttaa siltä että insinöörien ja kauppatieteilijöiden pitäisi tosissaan mullistaa yliopiston työskentelyn mallit. Ei missään muualla taloudessa siedetä sitä, että pari ihmistä tekevät työt ja muut vain ottavat kunnian tekemättä mitään.
Ainakin yliopiston ns. pehmeissä tieteissä (kauppatieteet tai tekniikka ei kuulu niihin!) tuo toimintatapa on ihan tavallinen. Yliopistossa iso osa työstä on ajattelua ja se on niiden "pomojen" hommaa. Aika outoa kuvitella, että joku jo nimeä saanut tutkija palaa ruohonjuuritasolle siksi, että aloitteleva tutkija kokee saaneensa projektilleen rahoituksen ihan itse.
Huh huh. Ei, kyseeessä eivät ole pehmeät tieteet vaan lääketiede, jossa hakijat ovat hakeneet Research-to Business -kaupallistamisrahoitusta. Jolloin toimitaan bisnesmaailman ehdoilla, eli kaikkien tiimin jäsenten pitää todistaa rahallinen arvonsa. Harmittaa vain, että nämä tutkijat heittävät tämän rahoitukseen ojaan eivätkä tee mitään mitä se vaatii. Jolloin ei ole nåkymiä bisnesmenestykseenkään.
- ap
Jos itse et tunne lääketiedettä, niin onkohan tässä käynyt niin että hienolta kuulostava idea on hieman lähtenyt laukalle, eikä mahdollisuuksia siihen todelliseen läpimurtoon oikeasti ole olemassa? Ilmeisesti kuitenkin itse olet hakemuksessa ollut aktiivisena tekijänä ja muut ovat enemmän seuranneet mukana? Miksi ihmeessä olet tuollaiseen projektiin lähtenyt mukaan, jos oma osaamisesi on kauppatieteiden puolella?
Lääketieteen puolella moni idea kuulostaa lähtökohtaisesti hienolta, mutta se käytännön toteuttaminen on sitten ihan eri juttu ja voi vaatia vuosikymmenen kehittämisen ja paljon erikoisosaamista. Vaikuttaa siltä, että sinun osaaminen ei ole riittänyt yhteistyökumppaneiden osaamisen ja idean potentiaalin arviointiin, mutta silti olet asiasta vaikuttunut ja osaat kirjoittaa sen verran lennokkaasti, että rahoitus on mennyt läpi? Toisinaan myös se idean myyminen on paljon helpompaa, jos asiasta tietää niin vähän että käytännön realiteetit eivät ole hallussa.
R2B-projektit arvioidaan yliopiston puolesta sekä mukaan lähteneen ohjausryhmän puolesta. Jos yliopisto ja sen asiantuntijat, sekä alan johtavat osaajat, pitävät jotakin hyvänä ideana, niin kuinka moni on eri mieltä?
- ap
Toisin sanoen, jos yliopisto rekrytoi kaupallisen alan osaajia projekteihin, joista se menee takuuseen ja joiden ohjausryhmät menevät projekteista takuuseen, niin oletettavasti yliopiston rekrytoimien kaupallistamisosaajien pitäisi kyetä luottamaan yliopiston ja ohjausryhmän arviointiin? Mutta joo, enpä koskaan enää luota tällä tavalla yhteenkään yliopistoon, koska eivät näköjään tiedä millaisia omat keksintönsä ovat ja kuinka kykeneviä (tai ei-kykeneviä) heidän tiiminsä ovat.
- ap
Varsinkin lääketieteen alalla tutkimuskeksintöjen kaupallistaminen on niin hankalaa, että se kyllä vaatii hyvin vahvan tieteellisen pohjan ja motivaation sieltä tutkijoiden puolelta. Heidän pitäisi siis olla se äärimmäinen aktiivinen moottori projektissa. Eivät ne yliopiston johtajat/dekaanit/ohjausryhmät molekyylitasolla projekteja tai tutkijoiden realistista osaamista ymmärrä, tai jopa haluat vain saada kaiken kuulostamaan paperilla hienolta. Hyvästä ideasta on kuitenkin ikuisuus oikeaan tuotteeseen. Valitettavasti yliopistot yrittävät nykyään jotenkin hirmu pontevasti saada noita keksintöjä ja startuppeja läpi, ilman käsitystä sen vaatimasta työmäärästä ja rahoituksesta. Voisin kuvitella, että "kaupallistamisosaajien" palkkaaminen kuuluu juurikin tuohon työkalupakettiin. Vaikea vaan kaupallistaa täysin keskeneräistä asiaa.
Tämä juttu kuulostaa siltä, että hienosti on saatu rahaa yliopistolle, mutta luultavasti varsinaiseen tutkimustyöhön allokoitu palkka ja muu rahoitus ei parhallaakaan tahdolla riitä luvatun asian toteuttamiseen. Toisaalta sinun on helppo huudella että "muut eivät tee osuuttaan", koska sinun osuus on luultavasti tuhat kertaa yksinkertaisempi kuin heidän.
Jäin vielä ihmettelemään, että millä perusteella kaupallistaminen olisi yksinkertaisempaa kuin tieteellinen tutkimus? Jos olisi, niin Suomihan olisi täynnä miljardiluokan tiedepohjaisia yrityksiä. Ei kuitenkaan ole, joten kenties se kaupallistaminen ei kuitenkaan ole ihan niin helppoa kuin joku perustutkija kuvittelee.
Ja nämä tutkijat eivät onnistuneet kaupallistamisessa edes alkeellisesti, kun eivät onnistuneet edes alkurahoituksen hankkimisessa. Ja kyllä on helppo huudella, että eivät tee osuuttaan, kun eivät omaa edes ymmärrystä kyseisen tieteenalan tutkimuksesta tai siitä, mitä patenttiin johtaneen tutkimuksen tehnyt opiskelija oli tehnyt.
- ap
Nyt on käynyt selväksi, että kyse on panenttihakemuksen kirjoittamisesta. Aiempi kommenttini oli kirjoitettu ajatuksella, että varsinaista keksintöä kehitetään eteenpäin, mikä ei ole yhtään suoraviivaista hommaa joka varmuudella onnistuisi. Kaupallistaminen ei sekään ole helppoa, mutta siinä ehkä on enemmän vaiheita, joissa ns. raaka tekeminen auttaa. Esimerkiksi tuo patenttihakemuksen kirjoittaminen: on työlästä käydä tietokantoja läpi ja etsiä kaikkia mahdollisia vanhoja patentteja aiheesta, mutta se on mahdollista tietyllä työvoimalla saada tehtyä. Jos taas labrassa pitää saada asia X toimimaan, niin se voi viedä vuosikausia tai ei välttämättä koskaan onnistu.
Kuten sanoit, kaupallistaminen on täysin eri taito verrattuna tutkimukseen, ja sen vuoksi hyvin harvoin tutkijat sille tielle onnistuneesti lähtevät. Luulen että tässäkin tutkijoiden/yliopiston ideana on saada patentti kirjoitettua, jotta sen voi lisätä CV:hen ja eletään toivossa, että joku firma joskus sen ostaisi ja hyödyntäisi. Et kai hetkeäkään kuvittele (varsinkaan uuden kokemuksesi perusteella), että nuo tutkijatyypit heittäisivät tutkimus/opetustehtävänsä ja lähtisivät aktiivisesti perustamaan startup-yritystä tämän jälkeen? Patenttihakemuskin kuitenkin on minimaalinen ensimmäinen askel, eikä oikeasti ole mitään tietoa siitä, olisiko keksintö taloudellisesti hyödynnettävissä.
Tottakai olet oikeassa siinä, että selkeästi tyypit eivät tee sitä osuutta, minkä ovat luvanneet ja vaikuttavat hyvin hankalilta yhteistyökumppaneilta. Olet oikeutetusti pettynyt. Vaikuttaa siltä, että olette lähteneet projektiin täysin eri lähtökohdista, sinä aktiivisesti perustamaan uutta yritystä ja viemään ideaa valmiiksi tuotteeksi. He taas ovat hakeneet lähinnä uutta rahoitusta ja patenttia keksinnölleen, täppää cv:hen. Apurahahakemukset usein kirjoitetaan aika lennokkaiksi ja niissä luvatut asiat eivät välttämättä ole realistisia. Ehkä tässä nyt kaksi liian erilaista maailmaa on törmänneet? He eivät ymmärrä kaupallistamisen realiteetteja ja ovat ajatelleet, että asian osaava yhteistyökumppani hoitaa heille patentin, tajuamatta että tieteellinen osuus vaatii vielä paljon ja on heidän harteillaan. Toisaalta heillä ei myöskään se tieteellinen osaaminen riitä asian loppuunviemiseen/kehittämiseen, jos varsinainen keksintö on tullut jo lähteneen opiskelijan työstä.
Sinun on nyt parasta pohtia, haluatko oikeasti olla tuossa projektissa mukana? Vaihtoehdot ovat varmasti se, että hyväksyt realiteetit, vedät projektin minimipanostuksella läpi ja koitatte saada jonkunlaisen patentin aikaan. Tai sitten laitat pillit pussiin ja sanot rahoittajalle että vetäydyt projektista. Jälkimmäinen aiheuttaa mainehaittaa, varsinkin jos sen myötä rahoitus laukeaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö teillä ihan oikeasti ole tapaa puuttua siihen, jos joku ihminen nostaa palkkaa eikä tee yhtikäs mitään? Rahoittajatahoon yhteys, että nämä ihmiset eivät enää ole projektissa mukana? Voi luoja, että olen iloinen siitä että häivyin tutkijahommista pois.
Vielä ei ole käynyt ilmi, että kumpikaan noista henkilöistä saisi yhtään palkkaa projektista. Juttu kuulostaa siltä, että heillä on virat/muu tehtävä yliopistossa, jolloin tuohon projektiin osallistumisesta ei välttämättä tule euroakaan palkkarahaa. Aika suuri rahoitus saisi olla, että sillä maksettaisiin neljän ihmisen palkka, ainakaan Suomen Akatemia ei sellaisia myönnä.
Tässä projektissa vajaa 1 miljoona rahoitusta kahdeksi vuodeksi. Ja ei, ei kata täyspäiväisesti 4 henkilön palkkaa mutta osa-aikaisesti kyllä, jolloin jotain sentään pitäisi kaikkien tehdä projektin eteen, sillä hekin nostavat rahaa projektilta kumpanakin vuotena. En yksinkertaisesti tajua, miksi nämä henkilöt edes halusivat kyseistä rahoitusta kun eivät itse halua tehdä mitään. Jotenkin tosi outo ajatusmalli, että he voisivat olla vain "pomoja" ja ottaa kaikki lopullinen taloudellinen hyöty jutuista (patentin muodossa), mutta muut tekisivät työt.
- ap
Siis oletko oikeasti noin tuore yliopistossa, että et tiedä yhtään mitään projektityöstä? Siellä on aina pari nimeä vain nimen vuoksi ja loput tekevät työt.
Huh huh, vaikuttaa siltä että insinöörien ja kauppatieteilijöiden pitäisi tosissaan mullistaa yliopiston työskentelyn mallit. Ei missään muualla taloudessa siedetä sitä, että pari ihmistä tekevät työt ja muut vain ottavat kunnian tekemättä mitään.
Ainakin yliopiston ns. pehmeissä tieteissä (kauppatieteet tai tekniikka ei kuulu niihin!) tuo toimintatapa on ihan tavallinen. Yliopistossa iso osa työstä on ajattelua ja se on niiden "pomojen" hommaa. Aika outoa kuvitella, että joku jo nimeä saanut tutkija palaa ruohonjuuritasolle siksi, että aloitteleva tutkija kokee saaneensa projektilleen rahoituksen ihan itse.
Huh huh. Ei, kyseeessä eivät ole pehmeät tieteet vaan lääketiede, jossa hakijat ovat hakeneet Research-to Business -kaupallistamisrahoitusta. Jolloin toimitaan bisnesmaailman ehdoilla, eli kaikkien tiimin jäsenten pitää todistaa rahallinen arvonsa. Harmittaa vain, että nämä tutkijat heittävät tämän rahoitukseen ojaan eivätkä tee mitään mitä se vaatii. Jolloin ei ole nåkymiä bisnesmenestykseenkään.
- ap
Jos itse et tunne lääketiedettä, niin onkohan tässä käynyt niin että hienolta kuulostava idea on hieman lähtenyt laukalle, eikä mahdollisuuksia siihen todelliseen läpimurtoon oikeasti ole olemassa? Ilmeisesti kuitenkin itse olet hakemuksessa ollut aktiivisena tekijänä ja muut ovat enemmän seuranneet mukana? Miksi ihmeessä olet tuollaiseen projektiin lähtenyt mukaan, jos oma osaamisesi on kauppatieteiden puolella?
Lääketieteen puolella moni idea kuulostaa lähtökohtaisesti hienolta, mutta se käytännön toteuttaminen on sitten ihan eri juttu ja voi vaatia vuosikymmenen kehittämisen ja paljon erikoisosaamista. Vaikuttaa siltä, että sinun osaaminen ei ole riittänyt yhteistyökumppaneiden osaamisen ja idean potentiaalin arviointiin, mutta silti olet asiasta vaikuttunut ja osaat kirjoittaa sen verran lennokkaasti, että rahoitus on mennyt läpi? Toisinaan myös se idean myyminen on paljon helpompaa, jos asiasta tietää niin vähän että käytännön realiteetit eivät ole hallussa.
R2B-projektit arvioidaan yliopiston puolesta sekä mukaan lähteneen ohjausryhmän puolesta. Jos yliopisto ja sen asiantuntijat, sekä alan johtavat osaajat, pitävät jotakin hyvänä ideana, niin kuinka moni on eri mieltä?
- ap
Toisin sanoen, jos yliopisto rekrytoi kaupallisen alan osaajia projekteihin, joista se menee takuuseen ja joiden ohjausryhmät menevät projekteista takuuseen, niin oletettavasti yliopiston rekrytoimien kaupallistamisosaajien pitäisi kyetä luottamaan yliopiston ja ohjausryhmän arviointiin? Mutta joo, enpä koskaan enää luota tällä tavalla yhteenkään yliopistoon, koska eivät näköjään tiedä millaisia omat keksintönsä ovat ja kuinka kykeneviä (tai ei-kykeneviä) heidän tiiminsä ovat.
- ap
Varsinkin lääketieteen alalla tutkimuskeksintöjen kaupallistaminen on niin hankalaa, että se kyllä vaatii hyvin vahvan tieteellisen pohjan ja motivaation sieltä tutkijoiden puolelta. Heidän pitäisi siis olla se äärimmäinen aktiivinen moottori projektissa. Eivät ne yliopiston johtajat/dekaanit/ohjausryhmät molekyylitasolla projekteja tai tutkijoiden realistista osaamista ymmärrä, tai jopa haluat vain saada kaiken kuulostamaan paperilla hienolta. Hyvästä ideasta on kuitenkin ikuisuus oikeaan tuotteeseen. Valitettavasti yliopistot yrittävät nykyään jotenkin hirmu pontevasti saada noita keksintöjä ja startuppeja läpi, ilman käsitystä sen vaatimasta työmäärästä ja rahoituksesta. Voisin kuvitella, että "kaupallistamisosaajien" palkkaaminen kuuluu juurikin tuohon työkalupakettiin. Vaikea vaan kaupallistaa täysin keskeneräistä asiaa.
Tämä juttu kuulostaa siltä, että hienosti on saatu rahaa yliopistolle, mutta luultavasti varsinaiseen tutkimustyöhön allokoitu palkka ja muu rahoitus ei parhallaakaan tahdolla riitä luvatun asian toteuttamiseen. Toisaalta sinun on helppo huudella että "muut eivät tee osuuttaan", koska sinun osuus on luultavasti tuhat kertaa yksinkertaisempi kuin heidän.
Jäin vielä ihmettelemään, että millä perusteella kaupallistaminen olisi yksinkertaisempaa kuin tieteellinen tutkimus? Jos olisi, niin Suomihan olisi täynnä miljardiluokan tiedepohjaisia yrityksiä. Ei kuitenkaan ole, joten kenties se kaupallistaminen ei kuitenkaan ole ihan niin helppoa kuin joku perustutkija kuvittelee.
Ja nämä tutkijat eivät onnistuneet kaupallistamisessa edes alkeellisesti, kun eivät onnistuneet edes alkurahoituksen hankkimisessa. Ja kyllä on helppo huudella, että eivät tee osuuttaan, kun eivät omaa edes ymmärrystä kyseisen tieteenalan tutkimuksesta tai siitä, mitä patenttiin johtaneen tutkimuksen tehnyt opiskelija oli tehnyt.
- ap
Nyt on käynyt selväksi, että kyse on panenttihakemuksen kirjoittamisesta. Aiempi kommenttini oli kirjoitettu ajatuksella, että varsinaista keksintöä kehitetään eteenpäin, mikä ei ole yhtään suoraviivaista hommaa joka varmuudella onnistuisi. Kaupallistaminen ei sekään ole helppoa, mutta siinä ehkä on enemmän vaiheita, joissa ns. raaka tekeminen auttaa. Esimerkiksi tuo patenttihakemuksen kirjoittaminen: on työlästä käydä tietokantoja läpi ja etsiä kaikkia mahdollisia vanhoja patentteja aiheesta, mutta se on mahdollista tietyllä työvoimalla saada tehtyä. Jos taas labrassa pitää saada asia X toimimaan, niin se voi viedä vuosikausia tai ei välttämättä koskaan onnistu.
Kuten sanoit, kaupallistaminen on täysin eri taito verrattuna tutkimukseen, ja sen vuoksi hyvin harvoin tutkijat sille tielle onnistuneesti lähtevät. Luulen että tässäkin tutkijoiden/yliopiston ideana on saada patentti kirjoitettua, jotta sen voi lisätä CV:hen ja eletään toivossa, että joku firma joskus sen ostaisi ja hyödyntäisi. Et kai hetkeäkään kuvittele (varsinkaan uuden kokemuksesi perusteella), että nuo tutkijatyypit heittäisivät tutkimus/opetustehtävänsä ja lähtisivät aktiivisesti perustamaan startup-yritystä tämän jälkeen? Patenttihakemuskin kuitenkin on minimaalinen ensimmäinen askel, eikä oikeasti ole mitään tietoa siitä, olisiko keksintö taloudellisesti hyödynnettävissä.
Tottakai olet oikeassa siinä, että selkeästi tyypit eivät tee sitä osuutta, minkä ovat luvanneet ja vaikuttavat hyvin hankalilta yhteistyökumppaneilta. Olet oikeutetusti pettynyt. Vaikuttaa siltä, että olette lähteneet projektiin täysin eri lähtökohdista, sinä aktiivisesti perustamaan uutta yritystä ja viemään ideaa valmiiksi tuotteeksi. He taas ovat hakeneet lähinnä uutta rahoitusta ja patenttia keksinnölleen, täppää cv:hen. Apurahahakemukset usein kirjoitetaan aika lennokkaiksi ja niissä luvatut asiat eivät välttämättä ole realistisia. Ehkä tässä nyt kaksi liian erilaista maailmaa on törmänneet? He eivät ymmärrä kaupallistamisen realiteetteja ja ovat ajatelleet, että asian osaava yhteistyökumppani hoitaa heille patentin, tajuamatta että tieteellinen osuus vaatii vielä paljon ja on heidän harteillaan. Toisaalta heillä ei myöskään se tieteellinen osaaminen riitä asian loppuunviemiseen/kehittämiseen, jos varsinainen keksintö on tullut jo lähteneen opiskelijan työstä.
Sinun on nyt parasta pohtia, haluatko oikeasti olla tuossa projektissa mukana? Vaihtoehdot ovat varmasti se, että hyväksyt realiteetit, vedät projektin minimipanostuksella läpi ja koitatte saada jonkunlaisen patentin aikaan. Tai sitten laitat pillit pussiin ja sanot rahoittajalle että vetäydyt projektista. Jälkimmäinen aiheuttaa mainehaittaa, varsinkin jos sen myötä rahoitus laukeaa.
Viisas viesti. Kyllä, olemme selkeästi lähteneet eri oletuksilla mukaan. Ainoa vain, että rahoittaja vaati tiettyjä oletuksia. Esimerkiksi liittyen tähän: "Et kai hetkeäkään kuvittele (varsinkaan uuden kokemuksesi perusteella), että nuo tutkijatyypit heittäisivät tutkimus/opetustehtävänsä ja lähtisivät aktiivisesti perustamaan startup-yritystä tämän jälkeen?" Niin nämä tutkijatyypit olivat vakuuttaneet rahoittajalle jo aiemmassa kolmessa hakemuksessaan, että nimenomaan aikovat sitoutua startupin perustamiseen projektin jälkeen. Ja samaa vakuuttelevat edelleen kaikille tahoille. Mielestäni tuollaista ei pitäisi väittää jos/kun ei oikeasti tarkoita sitä, vain saadakseen rahoitusta. Se on epärehellistä.
Voi toki olla, että vedän projektin loppuun asti, inputtiani ja odotuksiani kalibroiden. Jolloin en myöskään sitten laita omaa mainettani peliin esimerkiksi pääomasijoittajien suuntaan. Sillä siinä nimenomaan näen mainehaitan riskin, että jos markkinoin projektia tietynlaisena, ilman että sen keskeiset henkilöt ovat oikeasti kyvykkäitä tai halukkaita tekemään mitä tarvitaan, niin se aiheuttaa mainehaittaa minulle.
- ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö teillä ihan oikeasti ole tapaa puuttua siihen, jos joku ihminen nostaa palkkaa eikä tee yhtikäs mitään? Rahoittajatahoon yhteys, että nämä ihmiset eivät enää ole projektissa mukana? Voi luoja, että olen iloinen siitä että häivyin tutkijahommista pois.
Vielä ei ole käynyt ilmi, että kumpikaan noista henkilöistä saisi yhtään palkkaa projektista. Juttu kuulostaa siltä, että heillä on virat/muu tehtävä yliopistossa, jolloin tuohon projektiin osallistumisesta ei välttämättä tule euroakaan palkkarahaa. Aika suuri rahoitus saisi olla, että sillä maksettaisiin neljän ihmisen palkka, ainakaan Suomen Akatemia ei sellaisia myönnä.
Tässä projektissa vajaa 1 miljoona rahoitusta kahdeksi vuodeksi. Ja ei, ei kata täyspäiväisesti 4 henkilön palkkaa mutta osa-aikaisesti kyllä, jolloin jotain sentään pitäisi kaikkien tehdä projektin eteen, sillä hekin nostavat rahaa projektilta kumpanakin vuotena. En yksinkertaisesti tajua, miksi nämä henkilöt edes halusivat kyseistä rahoitusta kun eivät itse halua tehdä mitään. Jotenkin tosi outo ajatusmalli, että he voisivat olla vain "pomoja" ja ottaa kaikki lopullinen taloudellinen hyöty jutuista (patentin muodossa), mutta muut tekisivät työt.
- ap
Siis oletko oikeasti noin tuore yliopistossa, että et tiedä yhtään mitään projektityöstä? Siellä on aina pari nimeä vain nimen vuoksi ja loput tekevät työt.
Huh huh, vaikuttaa siltä että insinöörien ja kauppatieteilijöiden pitäisi tosissaan mullistaa yliopiston työskentelyn mallit. Ei missään muualla taloudessa siedetä sitä, että pari ihmistä tekevät työt ja muut vain ottavat kunnian tekemättä mitään.
Ainakin yliopiston ns. pehmeissä tieteissä (kauppatieteet tai tekniikka ei kuulu niihin!) tuo toimintatapa on ihan tavallinen. Yliopistossa iso osa työstä on ajattelua ja se on niiden "pomojen" hommaa. Aika outoa kuvitella, että joku jo nimeä saanut tutkija palaa ruohonjuuritasolle siksi, että aloitteleva tutkija kokee saaneensa projektilleen rahoituksen ihan itse.
Huh huh. Ei, kyseeessä eivät ole pehmeät tieteet vaan lääketiede, jossa hakijat ovat hakeneet Research-to Business -kaupallistamisrahoitusta. Jolloin toimitaan bisnesmaailman ehdoilla, eli kaikkien tiimin jäsenten pitää todistaa rahallinen arvonsa. Harmittaa vain, että nämä tutkijat heittävät tämän rahoitukseen ojaan eivätkä tee mitään mitä se vaatii. Jolloin ei ole nåkymiä bisnesmenestykseenkään.
- ap
Jos itse et tunne lääketiedettä, niin onkohan tässä käynyt niin että hienolta kuulostava idea on hieman lähtenyt laukalle, eikä mahdollisuuksia siihen todelliseen läpimurtoon oikeasti ole olemassa? Ilmeisesti kuitenkin itse olet hakemuksessa ollut aktiivisena tekijänä ja muut ovat enemmän seuranneet mukana? Miksi ihmeessä olet tuollaiseen projektiin lähtenyt mukaan, jos oma osaamisesi on kauppatieteiden puolella?
Lääketieteen puolella moni idea kuulostaa lähtökohtaisesti hienolta, mutta se käytännön toteuttaminen on sitten ihan eri juttu ja voi vaatia vuosikymmenen kehittämisen ja paljon erikoisosaamista. Vaikuttaa siltä, että sinun osaaminen ei ole riittänyt yhteistyökumppaneiden osaamisen ja idean potentiaalin arviointiin, mutta silti olet asiasta vaikuttunut ja osaat kirjoittaa sen verran lennokkaasti, että rahoitus on mennyt läpi? Toisinaan myös se idean myyminen on paljon helpompaa, jos asiasta tietää niin vähän että käytännön realiteetit eivät ole hallussa.
R2B-projektit arvioidaan yliopiston puolesta sekä mukaan lähteneen ohjausryhmän puolesta. Jos yliopisto ja sen asiantuntijat, sekä alan johtavat osaajat, pitävät jotakin hyvänä ideana, niin kuinka moni on eri mieltä?
- ap
Toisin sanoen, jos yliopisto rekrytoi kaupallisen alan osaajia projekteihin, joista se menee takuuseen ja joiden ohjausryhmät menevät projekteista takuuseen, niin oletettavasti yliopiston rekrytoimien kaupallistamisosaajien pitäisi kyetä luottamaan yliopiston ja ohjausryhmän arviointiin? Mutta joo, enpä koskaan enää luota tällä tavalla yhteenkään yliopistoon, koska eivät näköjään tiedä millaisia omat keksintönsä ovat ja kuinka kykeneviä (tai ei-kykeneviä) heidän tiiminsä ovat.
- ap
Varsinkin lääketieteen alalla tutkimuskeksintöjen kaupallistaminen on niin hankalaa, että se kyllä vaatii hyvin vahvan tieteellisen pohjan ja motivaation sieltä tutkijoiden puolelta. Heidän pitäisi siis olla se äärimmäinen aktiivinen moottori projektissa. Eivät ne yliopiston johtajat/dekaanit/ohjausryhmät molekyylitasolla projekteja tai tutkijoiden realistista osaamista ymmärrä, tai jopa haluat vain saada kaiken kuulostamaan paperilla hienolta. Hyvästä ideasta on kuitenkin ikuisuus oikeaan tuotteeseen. Valitettavasti yliopistot yrittävät nykyään jotenkin hirmu pontevasti saada noita keksintöjä ja startuppeja läpi, ilman käsitystä sen vaatimasta työmäärästä ja rahoituksesta. Voisin kuvitella, että "kaupallistamisosaajien" palkkaaminen kuuluu juurikin tuohon työkalupakettiin. Vaikea vaan kaupallistaa täysin keskeneräistä asiaa.
Tämä juttu kuulostaa siltä, että hienosti on saatu rahaa yliopistolle, mutta luultavasti varsinaiseen tutkimustyöhön allokoitu palkka ja muu rahoitus ei parhallaakaan tahdolla riitä luvatun asian toteuttamiseen. Toisaalta sinun on helppo huudella että "muut eivät tee osuuttaan", koska sinun osuus on luultavasti tuhat kertaa yksinkertaisempi kuin heidän.
Jäin vielä ihmettelemään, että millä perusteella kaupallistaminen olisi yksinkertaisempaa kuin tieteellinen tutkimus? Jos olisi, niin Suomihan olisi täynnä miljardiluokan tiedepohjaisia yrityksiä. Ei kuitenkaan ole, joten kenties se kaupallistaminen ei kuitenkaan ole ihan niin helppoa kuin joku perustutkija kuvittelee.
Ja nämä tutkijat eivät onnistuneet kaupallistamisessa edes alkeellisesti, kun eivät onnistuneet edes alkurahoituksen hankkimisessa. Ja kyllä on helppo huudella, että eivät tee osuuttaan, kun eivät omaa edes ymmärrystä kyseisen tieteenalan tutkimuksesta tai siitä, mitä patenttiin johtaneen tutkimuksen tehnyt opiskelija oli tehnyt.
- ap
Nyt on käynyt selväksi, että kyse on panenttihakemuksen kirjoittamisesta. Aiempi kommenttini oli kirjoitettu ajatuksella, että varsinaista keksintöä kehitetään eteenpäin, mikä ei ole yhtään suoraviivaista hommaa joka varmuudella onnistuisi. Kaupallistaminen ei sekään ole helppoa, mutta siinä ehkä on enemmän vaiheita, joissa ns. raaka tekeminen auttaa. Esimerkiksi tuo patenttihakemuksen kirjoittaminen: on työlästä käydä tietokantoja läpi ja etsiä kaikkia mahdollisia vanhoja patentteja aiheesta, mutta se on mahdollista tietyllä työvoimalla saada tehtyä. Jos taas labrassa pitää saada asia X toimimaan, niin se voi viedä vuosikausia tai ei välttämättä koskaan onnistu.
Kuten sanoit, kaupallistaminen on täysin eri taito verrattuna tutkimukseen, ja sen vuoksi hyvin harvoin tutkijat sille tielle onnistuneesti lähtevät. Luulen että tässäkin tutkijoiden/yliopiston ideana on saada patentti kirjoitettua, jotta sen voi lisätä CV:hen ja eletään toivossa, että joku firma joskus sen ostaisi ja hyödyntäisi. Et kai hetkeäkään kuvittele (varsinkaan uuden kokemuksesi perusteella), että nuo tutkijatyypit heittäisivät tutkimus/opetustehtävänsä ja lähtisivät aktiivisesti perustamaan startup-yritystä tämän jälkeen? Patenttihakemuskin kuitenkin on minimaalinen ensimmäinen askel, eikä oikeasti ole mitään tietoa siitä, olisiko keksintö taloudellisesti hyödynnettävissä.
Tottakai olet oikeassa siinä, että selkeästi tyypit eivät tee sitä osuutta, minkä ovat luvanneet ja vaikuttavat hyvin hankalilta yhteistyökumppaneilta. Olet oikeutetusti pettynyt. Vaikuttaa siltä, että olette lähteneet projektiin täysin eri lähtökohdista, sinä aktiivisesti perustamaan uutta yritystä ja viemään ideaa valmiiksi tuotteeksi. He taas ovat hakeneet lähinnä uutta rahoitusta ja patenttia keksinnölleen, täppää cv:hen. Apurahahakemukset usein kirjoitetaan aika lennokkaiksi ja niissä luvatut asiat eivät välttämättä ole realistisia. Ehkä tässä nyt kaksi liian erilaista maailmaa on törmänneet? He eivät ymmärrä kaupallistamisen realiteetteja ja ovat ajatelleet, että asian osaava yhteistyökumppani hoitaa heille patentin, tajuamatta että tieteellinen osuus vaatii vielä paljon ja on heidän harteillaan. Toisaalta heillä ei myöskään se tieteellinen osaaminen riitä asian loppuunviemiseen/kehittämiseen, jos varsinainen keksintö on tullut jo lähteneen opiskelijan työstä.
Sinun on nyt parasta pohtia, haluatko oikeasti olla tuossa projektissa mukana? Vaihtoehdot ovat varmasti se, että hyväksyt realiteetit, vedät projektin minimipanostuksella läpi ja koitatte saada jonkunlaisen patentin aikaan. Tai sitten laitat pillit pussiin ja sanot rahoittajalle että vetäydyt projektista. Jälkimmäinen aiheuttaa mainehaittaa, varsinkin jos sen myötä rahoitus laukeaa.
Lisään vielä, että mielenkiintoinen näkemys tuo, että mainehaittaa tulisi jos vetäytyisin projektista kesken. En ollut tullut ajatelleeksi sitä tuolta kannalta. Itse lähinnä ajattelin, että mainehaittaa tulee, jos projekti epäonnistuu ja olen ollut siinä mukana.
- ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö teillä ihan oikeasti ole tapaa puuttua siihen, jos joku ihminen nostaa palkkaa eikä tee yhtikäs mitään? Rahoittajatahoon yhteys, että nämä ihmiset eivät enää ole projektissa mukana? Voi luoja, että olen iloinen siitä että häivyin tutkijahommista pois.
Vielä ei ole käynyt ilmi, että kumpikaan noista henkilöistä saisi yhtään palkkaa projektista. Juttu kuulostaa siltä, että heillä on virat/muu tehtävä yliopistossa, jolloin tuohon projektiin osallistumisesta ei välttämättä tule euroakaan palkkarahaa. Aika suuri rahoitus saisi olla, että sillä maksettaisiin neljän ihmisen palkka, ainakaan Suomen Akatemia ei sellaisia myönnä.
Tässä projektissa vajaa 1 miljoona rahoitusta kahdeksi vuodeksi. Ja ei, ei kata täyspäiväisesti 4 henkilön palkkaa mutta osa-aikaisesti kyllä, jolloin jotain sentään pitäisi kaikkien tehdä projektin eteen, sillä hekin nostavat rahaa projektilta kumpanakin vuotena. En yksinkertaisesti tajua, miksi nämä henkilöt edes halusivat kyseistä rahoitusta kun eivät itse halua tehdä mitään. Jotenkin tosi outo ajatusmalli, että he voisivat olla vain "pomoja" ja ottaa kaikki lopullinen taloudellinen hyöty jutuista (patentin muodossa), mutta muut tekisivät työt.
- ap
Siis oletko oikeasti noin tuore yliopistossa, että et tiedä yhtään mitään projektityöstä? Siellä on aina pari nimeä vain nimen vuoksi ja loput tekevät työt.
Huh huh, vaikuttaa siltä että insinöörien ja kauppatieteilijöiden pitäisi tosissaan mullistaa yliopiston työskentelyn mallit. Ei missään muualla taloudessa siedetä sitä, että pari ihmistä tekevät työt ja muut vain ottavat kunnian tekemättä mitään.
Ainakin yliopiston ns. pehmeissä tieteissä (kauppatieteet tai tekniikka ei kuulu niihin!) tuo toimintatapa on ihan tavallinen. Yliopistossa iso osa työstä on ajattelua ja se on niiden "pomojen" hommaa. Aika outoa kuvitella, että joku jo nimeä saanut tutkija palaa ruohonjuuritasolle siksi, että aloitteleva tutkija kokee saaneensa projektilleen rahoituksen ihan itse.
Huh huh. Ei, kyseeessä eivät ole pehmeät tieteet vaan lääketiede, jossa hakijat ovat hakeneet Research-to Business -kaupallistamisrahoitusta. Jolloin toimitaan bisnesmaailman ehdoilla, eli kaikkien tiimin jäsenten pitää todistaa rahallinen arvonsa. Harmittaa vain, että nämä tutkijat heittävät tämän rahoitukseen ojaan eivätkä tee mitään mitä se vaatii. Jolloin ei ole nåkymiä bisnesmenestykseenkään.
- ap
Jos itse et tunne lääketiedettä, niin onkohan tässä käynyt niin että hienolta kuulostava idea on hieman lähtenyt laukalle, eikä mahdollisuuksia siihen todelliseen läpimurtoon oikeasti ole olemassa? Ilmeisesti kuitenkin itse olet hakemuksessa ollut aktiivisena tekijänä ja muut ovat enemmän seuranneet mukana? Miksi ihmeessä olet tuollaiseen projektiin lähtenyt mukaan, jos oma osaamisesi on kauppatieteiden puolella?
Lääketieteen puolella moni idea kuulostaa lähtökohtaisesti hienolta, mutta se käytännön toteuttaminen on sitten ihan eri juttu ja voi vaatia vuosikymmenen kehittämisen ja paljon erikoisosaamista. Vaikuttaa siltä, että sinun osaaminen ei ole riittänyt yhteistyökumppaneiden osaamisen ja idean potentiaalin arviointiin, mutta silti olet asiasta vaikuttunut ja osaat kirjoittaa sen verran lennokkaasti, että rahoitus on mennyt läpi? Toisinaan myös se idean myyminen on paljon helpompaa, jos asiasta tietää niin vähän että käytännön realiteetit eivät ole hallussa.
R2B-projektit arvioidaan yliopiston puolesta sekä mukaan lähteneen ohjausryhmän puolesta. Jos yliopisto ja sen asiantuntijat, sekä alan johtavat osaajat, pitävät jotakin hyvänä ideana, niin kuinka moni on eri mieltä?
- ap
Toisin sanoen, jos yliopisto rekrytoi kaupallisen alan osaajia projekteihin, joista se menee takuuseen ja joiden ohjausryhmät menevät projekteista takuuseen, niin oletettavasti yliopiston rekrytoimien kaupallistamisosaajien pitäisi kyetä luottamaan yliopiston ja ohjausryhmän arviointiin? Mutta joo, enpä koskaan enää luota tällä tavalla yhteenkään yliopistoon, koska eivät näköjään tiedä millaisia omat keksintönsä ovat ja kuinka kykeneviä (tai ei-kykeneviä) heidän tiiminsä ovat.
- ap
Varsinkin lääketieteen alalla tutkimuskeksintöjen kaupallistaminen on niin hankalaa, että se kyllä vaatii hyvin vahvan tieteellisen pohjan ja motivaation sieltä tutkijoiden puolelta. Heidän pitäisi siis olla se äärimmäinen aktiivinen moottori projektissa. Eivät ne yliopiston johtajat/dekaanit/ohjausryhmät molekyylitasolla projekteja tai tutkijoiden realistista osaamista ymmärrä, tai jopa haluat vain saada kaiken kuulostamaan paperilla hienolta. Hyvästä ideasta on kuitenkin ikuisuus oikeaan tuotteeseen. Valitettavasti yliopistot yrittävät nykyään jotenkin hirmu pontevasti saada noita keksintöjä ja startuppeja läpi, ilman käsitystä sen vaatimasta työmäärästä ja rahoituksesta. Voisin kuvitella, että "kaupallistamisosaajien" palkkaaminen kuuluu juurikin tuohon työkalupakettiin. Vaikea vaan kaupallistaa täysin keskeneräistä asiaa.
Tämä juttu kuulostaa siltä, että hienosti on saatu rahaa yliopistolle, mutta luultavasti varsinaiseen tutkimustyöhön allokoitu palkka ja muu rahoitus ei parhallaakaan tahdolla riitä luvatun asian toteuttamiseen. Toisaalta sinun on helppo huudella että "muut eivät tee osuuttaan", koska sinun osuus on luultavasti tuhat kertaa yksinkertaisempi kuin heidän.
Jäin vielä ihmettelemään, että millä perusteella kaupallistaminen olisi yksinkertaisempaa kuin tieteellinen tutkimus? Jos olisi, niin Suomihan olisi täynnä miljardiluokan tiedepohjaisia yrityksiä. Ei kuitenkaan ole, joten kenties se kaupallistaminen ei kuitenkaan ole ihan niin helppoa kuin joku perustutkija kuvittelee.
Ja nämä tutkijat eivät onnistuneet kaupallistamisessa edes alkeellisesti, kun eivät onnistuneet edes alkurahoituksen hankkimisessa. Ja kyllä on helppo huudella, että eivät tee osuuttaan, kun eivät omaa edes ymmärrystä kyseisen tieteenalan tutkimuksesta tai siitä, mitä patenttiin johtaneen tutkimuksen tehnyt opiskelija oli tehnyt.
- ap
Nyt on käynyt selväksi, että kyse on panenttihakemuksen kirjoittamisesta. Aiempi kommenttini oli kirjoitettu ajatuksella, että varsinaista keksintöä kehitetään eteenpäin, mikä ei ole yhtään suoraviivaista hommaa joka varmuudella onnistuisi. Kaupallistaminen ei sekään ole helppoa, mutta siinä ehkä on enemmän vaiheita, joissa ns. raaka tekeminen auttaa. Esimerkiksi tuo patenttihakemuksen kirjoittaminen: on työlästä käydä tietokantoja läpi ja etsiä kaikkia mahdollisia vanhoja patentteja aiheesta, mutta se on mahdollista tietyllä työvoimalla saada tehtyä. Jos taas labrassa pitää saada asia X toimimaan, niin se voi viedä vuosikausia tai ei välttämättä koskaan onnistu.
Kuten sanoit, kaupallistaminen on täysin eri taito verrattuna tutkimukseen, ja sen vuoksi hyvin harvoin tutkijat sille tielle onnistuneesti lähtevät. Luulen että tässäkin tutkijoiden/yliopiston ideana on saada patentti kirjoitettua, jotta sen voi lisätä CV:hen ja eletään toivossa, että joku firma joskus sen ostaisi ja hyödyntäisi. Et kai hetkeäkään kuvittele (varsinkaan uuden kokemuksesi perusteella), että nuo tutkijatyypit heittäisivät tutkimus/opetustehtävänsä ja lähtisivät aktiivisesti perustamaan startup-yritystä tämän jälkeen? Patenttihakemuskin kuitenkin on minimaalinen ensimmäinen askel, eikä oikeasti ole mitään tietoa siitä, olisiko keksintö taloudellisesti hyödynnettävissä.
Tottakai olet oikeassa siinä, että selkeästi tyypit eivät tee sitä osuutta, minkä ovat luvanneet ja vaikuttavat hyvin hankalilta yhteistyökumppaneilta. Olet oikeutetusti pettynyt. Vaikuttaa siltä, että olette lähteneet projektiin täysin eri lähtökohdista, sinä aktiivisesti perustamaan uutta yritystä ja viemään ideaa valmiiksi tuotteeksi. He taas ovat hakeneet lähinnä uutta rahoitusta ja patenttia keksinnölleen, täppää cv:hen. Apurahahakemukset usein kirjoitetaan aika lennokkaiksi ja niissä luvatut asiat eivät välttämättä ole realistisia. Ehkä tässä nyt kaksi liian erilaista maailmaa on törmänneet? He eivät ymmärrä kaupallistamisen realiteetteja ja ovat ajatelleet, että asian osaava yhteistyökumppani hoitaa heille patentin, tajuamatta että tieteellinen osuus vaatii vielä paljon ja on heidän harteillaan. Toisaalta heillä ei myöskään se tieteellinen osaaminen riitä asian loppuunviemiseen/kehittämiseen, jos varsinainen keksintö on tullut jo lähteneen opiskelijan työstä.
Sinun on nyt parasta pohtia, haluatko oikeasti olla tuossa projektissa mukana? Vaihtoehdot ovat varmasti se, että hyväksyt realiteetit, vedät projektin minimipanostuksella läpi ja koitatte saada jonkunlaisen patentin aikaan. Tai sitten laitat pillit pussiin ja sanot rahoittajalle että vetäydyt projektista. Jälkimmäinen aiheuttaa mainehaittaa, varsinkin jos sen myötä rahoitus laukeaa.
Viisas viesti. Kyllä, olemme selkeästi lähteneet eri oletuksilla mukaan. Ainoa vain, että rahoittaja vaati tiettyjä oletuksia. Esimerkiksi liittyen tähän: "Et kai hetkeäkään kuvittele (varsinkaan uuden kokemuksesi perusteella), että nuo tutkijatyypit heittäisivät tutkimus/opetustehtävänsä ja lähtisivät aktiivisesti perustamaan startup-yritystä tämän jälkeen?" Niin nämä tutkijatyypit olivat vakuuttaneet rahoittajalle jo aiemmassa kolmessa hakemuksessaan, että nimenomaan aikovat sitoutua startupin perustamiseen projektin jälkeen. Ja samaa vakuuttelevat edelleen kaikille tahoille. Mielestäni tuollaista ei pitäisi väittää jos/kun ei oikeasti tarkoita sitä, vain saadakseen rahoitusta. Se on epärehellistä.
Voi toki olla, että vedän projektin loppuun asti, inputtiani ja odotuksiani kalibroiden. Jolloin en myöskään sitten laita omaa mainettani peliin esimerkiksi pääomasijoittajien suuntaan. Sillä siinä nimenomaan näen mainehaitan riskin, että jos markkinoin projektia tietynlaisena, ilman että sen keskeiset henkilöt ovat oikeasti kyvykkäitä tai halukkaita tekemään mitä tarvitaan, niin se aiheuttaa mainehaittaa minulle.
- ap
Puhe on halpaa, eikä tuollaisia rahoja saa jos ei vakuuta olevansa täysillä mukana. Selkeästi nuo eivät ole tutkijoita, joihin kannattaa panostaa tai omaa arvovaltaa laittaa peliin. Erityisesti lääketieteen/biopuolen iso ongelma on se, että vaatii hyvin suurta osaamista ja arviointikykyä erottaa puheet osaamisesta. Hienoja termejä ja tulevaisuuskuvia on helppo maalata, mutta jos ei ole juuri kyseisen alan osaamista, on hyvin vaikea tietää onko sanomiset realistisia. Valitettavasti nykyään moni erittäin osaava tutkija jää rahoitushauissa jalkoihin, koska ne lennokkaat tyyypit saavat kerättyä rahaa ja yliopistot arvostavat ulkopuolisen rahan hankkimista yli kaiken (koska rahoitus on yleisesti niin surkeassa jamassa). Ja kun onnistuu saamaan yhden isomman rahoituksen, se nähdään meriittinä tulevissa hauissa, ilman että aikaansaatuja tuloksia edes arvioidaan (koska siinä vaiheessa ensimmäinen tutkimus on edelleen kesken).
Toivottavasti sinäkin tämän prosessin myötä kuitenkin kerrytät jotain osaamista? Olet sitten valmiimpi, kun se oikeasti järkevä idea hyvillä tyypeillä tulee vastaan. Hoida tämän nykyisen rahoituksen vaatimat hommat omalta osaltasi loppuun, mutta älä edes yritä panostaa seuraavan rahoituksen hankkimiseen, jos meno ei dramaattisesti muutu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö teillä ihan oikeasti ole tapaa puuttua siihen, jos joku ihminen nostaa palkkaa eikä tee yhtikäs mitään? Rahoittajatahoon yhteys, että nämä ihmiset eivät enää ole projektissa mukana? Voi luoja, että olen iloinen siitä että häivyin tutkijahommista pois.
Vielä ei ole käynyt ilmi, että kumpikaan noista henkilöistä saisi yhtään palkkaa projektista. Juttu kuulostaa siltä, että heillä on virat/muu tehtävä yliopistossa, jolloin tuohon projektiin osallistumisesta ei välttämättä tule euroakaan palkkarahaa. Aika suuri rahoitus saisi olla, että sillä maksettaisiin neljän ihmisen palkka, ainakaan Suomen Akatemia ei sellaisia myönnä.
Tässä projektissa vajaa 1 miljoona rahoitusta kahdeksi vuodeksi. Ja ei, ei kata täyspäiväisesti 4 henkilön palkkaa mutta osa-aikaisesti kyllä, jolloin jotain sentään pitäisi kaikkien tehdä projektin eteen, sillä hekin nostavat rahaa projektilta kumpanakin vuotena. En yksinkertaisesti tajua, miksi nämä henkilöt edes halusivat kyseistä rahoitusta kun eivät itse halua tehdä mitään. Jotenkin tosi outo ajatusmalli, että he voisivat olla vain "pomoja" ja ottaa kaikki lopullinen taloudellinen hyöty jutuista (patentin muodossa), mutta muut tekisivät työt.
- ap
Siis oletko oikeasti noin tuore yliopistossa, että et tiedä yhtään mitään projektityöstä? Siellä on aina pari nimeä vain nimen vuoksi ja loput tekevät työt.
Huh huh, vaikuttaa siltä että insinöörien ja kauppatieteilijöiden pitäisi tosissaan mullistaa yliopiston työskentelyn mallit. Ei missään muualla taloudessa siedetä sitä, että pari ihmistä tekevät työt ja muut vain ottavat kunnian tekemättä mitään.
Ainakin yliopiston ns. pehmeissä tieteissä (kauppatieteet tai tekniikka ei kuulu niihin!) tuo toimintatapa on ihan tavallinen. Yliopistossa iso osa työstä on ajattelua ja se on niiden "pomojen" hommaa. Aika outoa kuvitella, että joku jo nimeä saanut tutkija palaa ruohonjuuritasolle siksi, että aloitteleva tutkija kokee saaneensa projektilleen rahoituksen ihan itse.
Huh huh. Ei, kyseeessä eivät ole pehmeät tieteet vaan lääketiede, jossa hakijat ovat hakeneet Research-to Business -kaupallistamisrahoitusta. Jolloin toimitaan bisnesmaailman ehdoilla, eli kaikkien tiimin jäsenten pitää todistaa rahallinen arvonsa. Harmittaa vain, että nämä tutkijat heittävät tämän rahoitukseen ojaan eivätkä tee mitään mitä se vaatii. Jolloin ei ole nåkymiä bisnesmenestykseenkään.
- ap
Jos itse et tunne lääketiedettä, niin onkohan tässä käynyt niin että hienolta kuulostava idea on hieman lähtenyt laukalle, eikä mahdollisuuksia siihen todelliseen läpimurtoon oikeasti ole olemassa? Ilmeisesti kuitenkin itse olet hakemuksessa ollut aktiivisena tekijänä ja muut ovat enemmän seuranneet mukana? Miksi ihmeessä olet tuollaiseen projektiin lähtenyt mukaan, jos oma osaamisesi on kauppatieteiden puolella?
Lääketieteen puolella moni idea kuulostaa lähtökohtaisesti hienolta, mutta se käytännön toteuttaminen on sitten ihan eri juttu ja voi vaatia vuosikymmenen kehittämisen ja paljon erikoisosaamista. Vaikuttaa siltä, että sinun osaaminen ei ole riittänyt yhteistyökumppaneiden osaamisen ja idean potentiaalin arviointiin, mutta silti olet asiasta vaikuttunut ja osaat kirjoittaa sen verran lennokkaasti, että rahoitus on mennyt läpi? Toisinaan myös se idean myyminen on paljon helpompaa, jos asiasta tietää niin vähän että käytännön realiteetit eivät ole hallussa.
R2B-projektit arvioidaan yliopiston puolesta sekä mukaan lähteneen ohjausryhmän puolesta. Jos yliopisto ja sen asiantuntijat, sekä alan johtavat osaajat, pitävät jotakin hyvänä ideana, niin kuinka moni on eri mieltä?
- ap
Toisin sanoen, jos yliopisto rekrytoi kaupallisen alan osaajia projekteihin, joista se menee takuuseen ja joiden ohjausryhmät menevät projekteista takuuseen, niin oletettavasti yliopiston rekrytoimien kaupallistamisosaajien pitäisi kyetä luottamaan yliopiston ja ohjausryhmän arviointiin? Mutta joo, enpä koskaan enää luota tällä tavalla yhteenkään yliopistoon, koska eivät näköjään tiedä millaisia omat keksintönsä ovat ja kuinka kykeneviä (tai ei-kykeneviä) heidän tiiminsä ovat.
- ap
Varsinkin lääketieteen alalla tutkimuskeksintöjen kaupallistaminen on niin hankalaa, että se kyllä vaatii hyvin vahvan tieteellisen pohjan ja motivaation sieltä tutkijoiden puolelta. Heidän pitäisi siis olla se äärimmäinen aktiivinen moottori projektissa. Eivät ne yliopiston johtajat/dekaanit/ohjausryhmät molekyylitasolla projekteja tai tutkijoiden realistista osaamista ymmärrä, tai jopa haluat vain saada kaiken kuulostamaan paperilla hienolta. Hyvästä ideasta on kuitenkin ikuisuus oikeaan tuotteeseen. Valitettavasti yliopistot yrittävät nykyään jotenkin hirmu pontevasti saada noita keksintöjä ja startuppeja läpi, ilman käsitystä sen vaatimasta työmäärästä ja rahoituksesta. Voisin kuvitella, että "kaupallistamisosaajien" palkkaaminen kuuluu juurikin tuohon työkalupakettiin. Vaikea vaan kaupallistaa täysin keskeneräistä asiaa.
Tämä juttu kuulostaa siltä, että hienosti on saatu rahaa yliopistolle, mutta luultavasti varsinaiseen tutkimustyöhön allokoitu palkka ja muu rahoitus ei parhallaakaan tahdolla riitä luvatun asian toteuttamiseen. Toisaalta sinun on helppo huudella että "muut eivät tee osuuttaan", koska sinun osuus on luultavasti tuhat kertaa yksinkertaisempi kuin heidän.
Jäin vielä ihmettelemään, että millä perusteella kaupallistaminen olisi yksinkertaisempaa kuin tieteellinen tutkimus? Jos olisi, niin Suomihan olisi täynnä miljardiluokan tiedepohjaisia yrityksiä. Ei kuitenkaan ole, joten kenties se kaupallistaminen ei kuitenkaan ole ihan niin helppoa kuin joku perustutkija kuvittelee.
Ja nämä tutkijat eivät onnistuneet kaupallistamisessa edes alkeellisesti, kun eivät onnistuneet edes alkurahoituksen hankkimisessa. Ja kyllä on helppo huudella, että eivät tee osuuttaan, kun eivät omaa edes ymmärrystä kyseisen tieteenalan tutkimuksesta tai siitä, mitä patenttiin johtaneen tutkimuksen tehnyt opiskelija oli tehnyt.
- ap
Nyt on käynyt selväksi, että kyse on panenttihakemuksen kirjoittamisesta. Aiempi kommenttini oli kirjoitettu ajatuksella, että varsinaista keksintöä kehitetään eteenpäin, mikä ei ole yhtään suoraviivaista hommaa joka varmuudella onnistuisi. Kaupallistaminen ei sekään ole helppoa, mutta siinä ehkä on enemmän vaiheita, joissa ns. raaka tekeminen auttaa. Esimerkiksi tuo patenttihakemuksen kirjoittaminen: on työlästä käydä tietokantoja läpi ja etsiä kaikkia mahdollisia vanhoja patentteja aiheesta, mutta se on mahdollista tietyllä työvoimalla saada tehtyä. Jos taas labrassa pitää saada asia X toimimaan, niin se voi viedä vuosikausia tai ei välttämättä koskaan onnistu.
Kuten sanoit, kaupallistaminen on täysin eri taito verrattuna tutkimukseen, ja sen vuoksi hyvin harvoin tutkijat sille tielle onnistuneesti lähtevät. Luulen että tässäkin tutkijoiden/yliopiston ideana on saada patentti kirjoitettua, jotta sen voi lisätä CV:hen ja eletään toivossa, että joku firma joskus sen ostaisi ja hyödyntäisi. Et kai hetkeäkään kuvittele (varsinkaan uuden kokemuksesi perusteella), että nuo tutkijatyypit heittäisivät tutkimus/opetustehtävänsä ja lähtisivät aktiivisesti perustamaan startup-yritystä tämän jälkeen? Patenttihakemuskin kuitenkin on minimaalinen ensimmäinen askel, eikä oikeasti ole mitään tietoa siitä, olisiko keksintö taloudellisesti hyödynnettävissä.
Tottakai olet oikeassa siinä, että selkeästi tyypit eivät tee sitä osuutta, minkä ovat luvanneet ja vaikuttavat hyvin hankalilta yhteistyökumppaneilta. Olet oikeutetusti pettynyt. Vaikuttaa siltä, että olette lähteneet projektiin täysin eri lähtökohdista, sinä aktiivisesti perustamaan uutta yritystä ja viemään ideaa valmiiksi tuotteeksi. He taas ovat hakeneet lähinnä uutta rahoitusta ja patenttia keksinnölleen, täppää cv:hen. Apurahahakemukset usein kirjoitetaan aika lennokkaiksi ja niissä luvatut asiat eivät välttämättä ole realistisia. Ehkä tässä nyt kaksi liian erilaista maailmaa on törmänneet? He eivät ymmärrä kaupallistamisen realiteetteja ja ovat ajatelleet, että asian osaava yhteistyökumppani hoitaa heille patentin, tajuamatta että tieteellinen osuus vaatii vielä paljon ja on heidän harteillaan. Toisaalta heillä ei myöskään se tieteellinen osaaminen riitä asian loppuunviemiseen/kehittämiseen, jos varsinainen keksintö on tullut jo lähteneen opiskelijan työstä.
Sinun on nyt parasta pohtia, haluatko oikeasti olla tuossa projektissa mukana? Vaihtoehdot ovat varmasti se, että hyväksyt realiteetit, vedät projektin minimipanostuksella läpi ja koitatte saada jonkunlaisen patentin aikaan. Tai sitten laitat pillit pussiin ja sanot rahoittajalle että vetäydyt projektista. Jälkimmäinen aiheuttaa mainehaittaa, varsinkin jos sen myötä rahoitus laukeaa.
Lisään vielä, että mielenkiintoinen näkemys tuo, että mainehaittaa tulisi jos vetäytyisin projektista kesken. En ollut tullut ajatelleeksi sitä tuolta kannalta. Itse lähinnä ajattelin, että mainehaittaa tulee, jos projekti epäonnistuu ja olen ollut siinä mukana.
- ap
Tietämättä projektinne kuvioita tarkemmin, suurin mainehaitta tulisi varmasti yliopistolle ja noille tutkijoille. Jo saadun rahoituksen peruuntuminen olisi nimittäin aika suuri juttu. Sinä kai kuitenkin olet enemmän ollut mukana ns konsulttina, etkä ole varsinaisesta ideasta vastuussa? Jos taas teet suunnilleen luvatut asiat (esim sen patenttihakemuksen), niin se ei kenenkään mainetta vahingoita, vaikka idea ei siitä eteenpäin kehittyisi.
Rahoitus on aina riskitoimintaa, eihän esimerkiksi tutkimus olisi tutkimusta, jos projektin tulokset olisivat etukäteen tiedossa. Kannattaa vilkaista hieman historiaa vastaavan rahoituksen aiemmin saaneista tahoista, mikä osuus niistä projekteista on oikeasti lähtenyt lentoon?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö teillä ihan oikeasti ole tapaa puuttua siihen, jos joku ihminen nostaa palkkaa eikä tee yhtikäs mitään? Rahoittajatahoon yhteys, että nämä ihmiset eivät enää ole projektissa mukana? Voi luoja, että olen iloinen siitä että häivyin tutkijahommista pois.
Vielä ei ole käynyt ilmi, että kumpikaan noista henkilöistä saisi yhtään palkkaa projektista. Juttu kuulostaa siltä, että heillä on virat/muu tehtävä yliopistossa, jolloin tuohon projektiin osallistumisesta ei välttämättä tule euroakaan palkkarahaa. Aika suuri rahoitus saisi olla, että sillä maksettaisiin neljän ihmisen palkka, ainakaan Suomen Akatemia ei sellaisia myönnä.
Tässä projektissa vajaa 1 miljoona rahoitusta kahdeksi vuodeksi. Ja ei, ei kata täyspäiväisesti 4 henkilön palkkaa mutta osa-aikaisesti kyllä, jolloin jotain sentään pitäisi kaikkien tehdä projektin eteen, sillä hekin nostavat rahaa projektilta kumpanakin vuotena. En yksinkertaisesti tajua, miksi nämä henkilöt edes halusivat kyseistä rahoitusta kun eivät itse halua tehdä mitään. Jotenkin tosi outo ajatusmalli, että he voisivat olla vain "pomoja" ja ottaa kaikki lopullinen taloudellinen hyöty jutuista (patentin muodossa), mutta muut tekisivät työt.
- ap
Siis oletko oikeasti noin tuore yliopistossa, että et tiedä yhtään mitään projektityöstä? Siellä on aina pari nimeä vain nimen vuoksi ja loput tekevät työt.
Huh huh, vaikuttaa siltä että insinöörien ja kauppatieteilijöiden pitäisi tosissaan mullistaa yliopiston työskentelyn mallit. Ei missään muualla taloudessa siedetä sitä, että pari ihmistä tekevät työt ja muut vain ottavat kunnian tekemättä mitään.
Ainakin yliopiston ns. pehmeissä tieteissä (kauppatieteet tai tekniikka ei kuulu niihin!) tuo toimintatapa on ihan tavallinen. Yliopistossa iso osa työstä on ajattelua ja se on niiden "pomojen" hommaa. Aika outoa kuvitella, että joku jo nimeä saanut tutkija palaa ruohonjuuritasolle siksi, että aloitteleva tutkija kokee saaneensa projektilleen rahoituksen ihan itse.
Huh huh. Ei, kyseeessä eivät ole pehmeät tieteet vaan lääketiede, jossa hakijat ovat hakeneet Research-to Business -kaupallistamisrahoitusta. Jolloin toimitaan bisnesmaailman ehdoilla, eli kaikkien tiimin jäsenten pitää todistaa rahallinen arvonsa. Harmittaa vain, että nämä tutkijat heittävät tämän rahoitukseen ojaan eivätkä tee mitään mitä se vaatii. Jolloin ei ole nåkymiä bisnesmenestykseenkään.
- ap
Jos itse et tunne lääketiedettä, niin onkohan tässä käynyt niin että hienolta kuulostava idea on hieman lähtenyt laukalle, eikä mahdollisuuksia siihen todelliseen läpimurtoon oikeasti ole olemassa? Ilmeisesti kuitenkin itse olet hakemuksessa ollut aktiivisena tekijänä ja muut ovat enemmän seuranneet mukana? Miksi ihmeessä olet tuollaiseen projektiin lähtenyt mukaan, jos oma osaamisesi on kauppatieteiden puolella?
Lääketieteen puolella moni idea kuulostaa lähtökohtaisesti hienolta, mutta se käytännön toteuttaminen on sitten ihan eri juttu ja voi vaatia vuosikymmenen kehittämisen ja paljon erikoisosaamista. Vaikuttaa siltä, että sinun osaaminen ei ole riittänyt yhteistyökumppaneiden osaamisen ja idean potentiaalin arviointiin, mutta silti olet asiasta vaikuttunut ja osaat kirjoittaa sen verran lennokkaasti, että rahoitus on mennyt läpi? Toisinaan myös se idean myyminen on paljon helpompaa, jos asiasta tietää niin vähän että käytännön realiteetit eivät ole hallussa.
R2B-projektit arvioidaan yliopiston puolesta sekä mukaan lähteneen ohjausryhmän puolesta. Jos yliopisto ja sen asiantuntijat, sekä alan johtavat osaajat, pitävät jotakin hyvänä ideana, niin kuinka moni on eri mieltä?
- ap
Toisin sanoen, jos yliopisto rekrytoi kaupallisen alan osaajia projekteihin, joista se menee takuuseen ja joiden ohjausryhmät menevät projekteista takuuseen, niin oletettavasti yliopiston rekrytoimien kaupallistamisosaajien pitäisi kyetä luottamaan yliopiston ja ohjausryhmän arviointiin? Mutta joo, enpä koskaan enää luota tällä tavalla yhteenkään yliopistoon, koska eivät näköjään tiedä millaisia omat keksintönsä ovat ja kuinka kykeneviä (tai ei-kykeneviä) heidän tiiminsä ovat.
- ap
Varsinkin lääketieteen alalla tutkimuskeksintöjen kaupallistaminen on niin hankalaa, että se kyllä vaatii hyvin vahvan tieteellisen pohjan ja motivaation sieltä tutkijoiden puolelta. Heidän pitäisi siis olla se äärimmäinen aktiivinen moottori projektissa. Eivät ne yliopiston johtajat/dekaanit/ohjausryhmät molekyylitasolla projekteja tai tutkijoiden realistista osaamista ymmärrä, tai jopa haluat vain saada kaiken kuulostamaan paperilla hienolta. Hyvästä ideasta on kuitenkin ikuisuus oikeaan tuotteeseen. Valitettavasti yliopistot yrittävät nykyään jotenkin hirmu pontevasti saada noita keksintöjä ja startuppeja läpi, ilman käsitystä sen vaatimasta työmäärästä ja rahoituksesta. Voisin kuvitella, että "kaupallistamisosaajien" palkkaaminen kuuluu juurikin tuohon työkalupakettiin. Vaikea vaan kaupallistaa täysin keskeneräistä asiaa.
Tämä juttu kuulostaa siltä, että hienosti on saatu rahaa yliopistolle, mutta luultavasti varsinaiseen tutkimustyöhön allokoitu palkka ja muu rahoitus ei parhallaakaan tahdolla riitä luvatun asian toteuttamiseen. Toisaalta sinun on helppo huudella että "muut eivät tee osuuttaan", koska sinun osuus on luultavasti tuhat kertaa yksinkertaisempi kuin heidän.
Jäin vielä ihmettelemään, että millä perusteella kaupallistaminen olisi yksinkertaisempaa kuin tieteellinen tutkimus? Jos olisi, niin Suomihan olisi täynnä miljardiluokan tiedepohjaisia yrityksiä. Ei kuitenkaan ole, joten kenties se kaupallistaminen ei kuitenkaan ole ihan niin helppoa kuin joku perustutkija kuvittelee.
Ja nämä tutkijat eivät onnistuneet kaupallistamisessa edes alkeellisesti, kun eivät onnistuneet edes alkurahoituksen hankkimisessa. Ja kyllä on helppo huudella, että eivät tee osuuttaan, kun eivät omaa edes ymmärrystä kyseisen tieteenalan tutkimuksesta tai siitä, mitä patenttiin johtaneen tutkimuksen tehnyt opiskelija oli tehnyt.
- ap
Nyt on käynyt selväksi, että kyse on panenttihakemuksen kirjoittamisesta. Aiempi kommenttini oli kirjoitettu ajatuksella, että varsinaista keksintöä kehitetään eteenpäin, mikä ei ole yhtään suoraviivaista hommaa joka varmuudella onnistuisi. Kaupallistaminen ei sekään ole helppoa, mutta siinä ehkä on enemmän vaiheita, joissa ns. raaka tekeminen auttaa. Esimerkiksi tuo patenttihakemuksen kirjoittaminen: on työlästä käydä tietokantoja läpi ja etsiä kaikkia mahdollisia vanhoja patentteja aiheesta, mutta se on mahdollista tietyllä työvoimalla saada tehtyä. Jos taas labrassa pitää saada asia X toimimaan, niin se voi viedä vuosikausia tai ei välttämättä koskaan onnistu.
Kuten sanoit, kaupallistaminen on täysin eri taito verrattuna tutkimukseen, ja sen vuoksi hyvin harvoin tutkijat sille tielle onnistuneesti lähtevät. Luulen että tässäkin tutkijoiden/yliopiston ideana on saada patentti kirjoitettua, jotta sen voi lisätä CV:hen ja eletään toivossa, että joku firma joskus sen ostaisi ja hyödyntäisi. Et kai hetkeäkään kuvittele (varsinkaan uuden kokemuksesi perusteella), että nuo tutkijatyypit heittäisivät tutkimus/opetustehtävänsä ja lähtisivät aktiivisesti perustamaan startup-yritystä tämän jälkeen? Patenttihakemuskin kuitenkin on minimaalinen ensimmäinen askel, eikä oikeasti ole mitään tietoa siitä, olisiko keksintö taloudellisesti hyödynnettävissä.
Tottakai olet oikeassa siinä, että selkeästi tyypit eivät tee sitä osuutta, minkä ovat luvanneet ja vaikuttavat hyvin hankalilta yhteistyökumppaneilta. Olet oikeutetusti pettynyt. Vaikuttaa siltä, että olette lähteneet projektiin täysin eri lähtökohdista, sinä aktiivisesti perustamaan uutta yritystä ja viemään ideaa valmiiksi tuotteeksi. He taas ovat hakeneet lähinnä uutta rahoitusta ja patenttia keksinnölleen, täppää cv:hen. Apurahahakemukset usein kirjoitetaan aika lennokkaiksi ja niissä luvatut asiat eivät välttämättä ole realistisia. Ehkä tässä nyt kaksi liian erilaista maailmaa on törmänneet? He eivät ymmärrä kaupallistamisen realiteetteja ja ovat ajatelleet, että asian osaava yhteistyökumppani hoitaa heille patentin, tajuamatta että tieteellinen osuus vaatii vielä paljon ja on heidän harteillaan. Toisaalta heillä ei myöskään se tieteellinen osaaminen riitä asian loppuunviemiseen/kehittämiseen, jos varsinainen keksintö on tullut jo lähteneen opiskelijan työstä.
Sinun on nyt parasta pohtia, haluatko oikeasti olla tuossa projektissa mukana? Vaihtoehdot ovat varmasti se, että hyväksyt realiteetit, vedät projektin minimipanostuksella läpi ja koitatte saada jonkunlaisen patentin aikaan. Tai sitten laitat pillit pussiin ja sanot rahoittajalle että vetäydyt projektista. Jälkimmäinen aiheuttaa mainehaittaa, varsinkin jos sen myötä rahoitus laukeaa.
Lisään vielä, että mielenkiintoinen näkemys tuo, että mainehaittaa tulisi jos vetäytyisin projektista kesken. En ollut tullut ajatelleeksi sitä tuolta kannalta. Itse lähinnä ajattelin, että mainehaittaa tulee, jos projekti epäonnistuu ja olen ollut siinä mukana.
- ap
Tietämättä projektinne kuvioita tarkemmin, suurin mainehaitta tulisi varmasti yliopistolle ja noille tutkijoille. Jo saadun rahoituksen peruuntuminen olisi nimittäin aika suuri juttu. Sinä kai kuitenkin olet enemmän ollut mukana ns konsulttina, etkä ole varsinaisesta ideasta vastuussa? Jos taas teet suunnilleen luvatut asiat (esim sen patenttihakemuksen), niin se ei kenenkään mainetta vahingoita, vaikka idea ei siitä eteenpäin kehittyisi.
Rahoitus on aina riskitoimintaa, eihän esimerkiksi tutkimus olisi tutkimusta, jos projektin tulokset olisivat etukäteen tiedossa. Kannattaa vilkaista hieman historiaa vastaavan rahoituksen aiemmin saaneista tahoista, mikä osuus niistä projekteista on oikeasti lähtenyt lentoon?
Tietenkin on myös vaihtoehto, että lähdet projektista vain pois ja rahoitus jää voimaan, jolloin muut tyypit koittaa löytää jonkun toisen tekemään sinun hommat ja raapii aikanaan jonkunlaisen raportin kasaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö teillä ihan oikeasti ole tapaa puuttua siihen, jos joku ihminen nostaa palkkaa eikä tee yhtikäs mitään? Rahoittajatahoon yhteys, että nämä ihmiset eivät enää ole projektissa mukana? Voi luoja, että olen iloinen siitä että häivyin tutkijahommista pois.
Vielä ei ole käynyt ilmi, että kumpikaan noista henkilöistä saisi yhtään palkkaa projektista. Juttu kuulostaa siltä, että heillä on virat/muu tehtävä yliopistossa, jolloin tuohon projektiin osallistumisesta ei välttämättä tule euroakaan palkkarahaa. Aika suuri rahoitus saisi olla, että sillä maksettaisiin neljän ihmisen palkka, ainakaan Suomen Akatemia ei sellaisia myönnä.
Tässä projektissa vajaa 1 miljoona rahoitusta kahdeksi vuodeksi. Ja ei, ei kata täyspäiväisesti 4 henkilön palkkaa mutta osa-aikaisesti kyllä, jolloin jotain sentään pitäisi kaikkien tehdä projektin eteen, sillä hekin nostavat rahaa projektilta kumpanakin vuotena. En yksinkertaisesti tajua, miksi nämä henkilöt edes halusivat kyseistä rahoitusta kun eivät itse halua tehdä mitään. Jotenkin tosi outo ajatusmalli, että he voisivat olla vain "pomoja" ja ottaa kaikki lopullinen taloudellinen hyöty jutuista (patentin muodossa), mutta muut tekisivät työt.
- ap
Siis oletko oikeasti noin tuore yliopistossa, että et tiedä yhtään mitään projektityöstä? Siellä on aina pari nimeä vain nimen vuoksi ja loput tekevät työt.
Huh huh, vaikuttaa siltä että insinöörien ja kauppatieteilijöiden pitäisi tosissaan mullistaa yliopiston työskentelyn mallit. Ei missään muualla taloudessa siedetä sitä, että pari ihmistä tekevät työt ja muut vain ottavat kunnian tekemättä mitään.
Ainakin yliopiston ns. pehmeissä tieteissä (kauppatieteet tai tekniikka ei kuulu niihin!) tuo toimintatapa on ihan tavallinen. Yliopistossa iso osa työstä on ajattelua ja se on niiden "pomojen" hommaa. Aika outoa kuvitella, että joku jo nimeä saanut tutkija palaa ruohonjuuritasolle siksi, että aloitteleva tutkija kokee saaneensa projektilleen rahoituksen ihan itse.
Huh huh. Ei, kyseeessä eivät ole pehmeät tieteet vaan lääketiede, jossa hakijat ovat hakeneet Research-to Business -kaupallistamisrahoitusta. Jolloin toimitaan bisnesmaailman ehdoilla, eli kaikkien tiimin jäsenten pitää todistaa rahallinen arvonsa. Harmittaa vain, että nämä tutkijat heittävät tämän rahoitukseen ojaan eivätkä tee mitään mitä se vaatii. Jolloin ei ole nåkymiä bisnesmenestykseenkään.
- ap
Jos itse et tunne lääketiedettä, niin onkohan tässä käynyt niin että hienolta kuulostava idea on hieman lähtenyt laukalle, eikä mahdollisuuksia siihen todelliseen läpimurtoon oikeasti ole olemassa? Ilmeisesti kuitenkin itse olet hakemuksessa ollut aktiivisena tekijänä ja muut ovat enemmän seuranneet mukana? Miksi ihmeessä olet tuollaiseen projektiin lähtenyt mukaan, jos oma osaamisesi on kauppatieteiden puolella?
Lääketieteen puolella moni idea kuulostaa lähtökohtaisesti hienolta, mutta se käytännön toteuttaminen on sitten ihan eri juttu ja voi vaatia vuosikymmenen kehittämisen ja paljon erikoisosaamista. Vaikuttaa siltä, että sinun osaaminen ei ole riittänyt yhteistyökumppaneiden osaamisen ja idean potentiaalin arviointiin, mutta silti olet asiasta vaikuttunut ja osaat kirjoittaa sen verran lennokkaasti, että rahoitus on mennyt läpi? Toisinaan myös se idean myyminen on paljon helpompaa, jos asiasta tietää niin vähän että käytännön realiteetit eivät ole hallussa.
R2B-projektit arvioidaan yliopiston puolesta sekä mukaan lähteneen ohjausryhmän puolesta. Jos yliopisto ja sen asiantuntijat, sekä alan johtavat osaajat, pitävät jotakin hyvänä ideana, niin kuinka moni on eri mieltä?
- ap
Toisin sanoen, jos yliopisto rekrytoi kaupallisen alan osaajia projekteihin, joista se menee takuuseen ja joiden ohjausryhmät menevät projekteista takuuseen, niin oletettavasti yliopiston rekrytoimien kaupallistamisosaajien pitäisi kyetä luottamaan yliopiston ja ohjausryhmän arviointiin? Mutta joo, enpä koskaan enää luota tällä tavalla yhteenkään yliopistoon, koska eivät näköjään tiedä millaisia omat keksintönsä ovat ja kuinka kykeneviä (tai ei-kykeneviä) heidän tiiminsä ovat.
- ap
Varsinkin lääketieteen alalla tutkimuskeksintöjen kaupallistaminen on niin hankalaa, että se kyllä vaatii hyvin vahvan tieteellisen pohjan ja motivaation sieltä tutkijoiden puolelta. Heidän pitäisi siis olla se äärimmäinen aktiivinen moottori projektissa. Eivät ne yliopiston johtajat/dekaanit/ohjausryhmät molekyylitasolla projekteja tai tutkijoiden realistista osaamista ymmärrä, tai jopa haluat vain saada kaiken kuulostamaan paperilla hienolta. Hyvästä ideasta on kuitenkin ikuisuus oikeaan tuotteeseen. Valitettavasti yliopistot yrittävät nykyään jotenkin hirmu pontevasti saada noita keksintöjä ja startuppeja läpi, ilman käsitystä sen vaatimasta työmäärästä ja rahoituksesta. Voisin kuvitella, että "kaupallistamisosaajien" palkkaaminen kuuluu juurikin tuohon työkalupakettiin. Vaikea vaan kaupallistaa täysin keskeneräistä asiaa.
Tämä juttu kuulostaa siltä, että hienosti on saatu rahaa yliopistolle, mutta luultavasti varsinaiseen tutkimustyöhön allokoitu palkka ja muu rahoitus ei parhallaakaan tahdolla riitä luvatun asian toteuttamiseen. Toisaalta sinun on helppo huudella että "muut eivät tee osuuttaan", koska sinun osuus on luultavasti tuhat kertaa yksinkertaisempi kuin heidän.
Jäin vielä ihmettelemään, että millä perusteella kaupallistaminen olisi yksinkertaisempaa kuin tieteellinen tutkimus? Jos olisi, niin Suomihan olisi täynnä miljardiluokan tiedepohjaisia yrityksiä. Ei kuitenkaan ole, joten kenties se kaupallistaminen ei kuitenkaan ole ihan niin helppoa kuin joku perustutkija kuvittelee.
Ja nämä tutkijat eivät onnistuneet kaupallistamisessa edes alkeellisesti, kun eivät onnistuneet edes alkurahoituksen hankkimisessa. Ja kyllä on helppo huudella, että eivät tee osuuttaan, kun eivät omaa edes ymmärrystä kyseisen tieteenalan tutkimuksesta tai siitä, mitä patenttiin johtaneen tutkimuksen tehnyt opiskelija oli tehnyt.
- ap
Nyt on käynyt selväksi, että kyse on panenttihakemuksen kirjoittamisesta. Aiempi kommenttini oli kirjoitettu ajatuksella, että varsinaista keksintöä kehitetään eteenpäin, mikä ei ole yhtään suoraviivaista hommaa joka varmuudella onnistuisi. Kaupallistaminen ei sekään ole helppoa, mutta siinä ehkä on enemmän vaiheita, joissa ns. raaka tekeminen auttaa. Esimerkiksi tuo patenttihakemuksen kirjoittaminen: on työlästä käydä tietokantoja läpi ja etsiä kaikkia mahdollisia vanhoja patentteja aiheesta, mutta se on mahdollista tietyllä työvoimalla saada tehtyä. Jos taas labrassa pitää saada asia X toimimaan, niin se voi viedä vuosikausia tai ei välttämättä koskaan onnistu.
Kuten sanoit, kaupallistaminen on täysin eri taito verrattuna tutkimukseen, ja sen vuoksi hyvin harvoin tutkijat sille tielle onnistuneesti lähtevät. Luulen että tässäkin tutkijoiden/yliopiston ideana on saada patentti kirjoitettua, jotta sen voi lisätä CV:hen ja eletään toivossa, että joku firma joskus sen ostaisi ja hyödyntäisi. Et kai hetkeäkään kuvittele (varsinkaan uuden kokemuksesi perusteella), että nuo tutkijatyypit heittäisivät tutkimus/opetustehtävänsä ja lähtisivät aktiivisesti perustamaan startup-yritystä tämän jälkeen? Patenttihakemuskin kuitenkin on minimaalinen ensimmäinen askel, eikä oikeasti ole mitään tietoa siitä, olisiko keksintö taloudellisesti hyödynnettävissä.
Tottakai olet oikeassa siinä, että selkeästi tyypit eivät tee sitä osuutta, minkä ovat luvanneet ja vaikuttavat hyvin hankalilta yhteistyökumppaneilta. Olet oikeutetusti pettynyt. Vaikuttaa siltä, että olette lähteneet projektiin täysin eri lähtökohdista, sinä aktiivisesti perustamaan uutta yritystä ja viemään ideaa valmiiksi tuotteeksi. He taas ovat hakeneet lähinnä uutta rahoitusta ja patenttia keksinnölleen, täppää cv:hen. Apurahahakemukset usein kirjoitetaan aika lennokkaiksi ja niissä luvatut asiat eivät välttämättä ole realistisia. Ehkä tässä nyt kaksi liian erilaista maailmaa on törmänneet? He eivät ymmärrä kaupallistamisen realiteetteja ja ovat ajatelleet, että asian osaava yhteistyökumppani hoitaa heille patentin, tajuamatta että tieteellinen osuus vaatii vielä paljon ja on heidän harteillaan. Toisaalta heillä ei myöskään se tieteellinen osaaminen riitä asian loppuunviemiseen/kehittämiseen, jos varsinainen keksintö on tullut jo lähteneen opiskelijan työstä.
Sinun on nyt parasta pohtia, haluatko oikeasti olla tuossa projektissa mukana? Vaihtoehdot ovat varmasti se, että hyväksyt realiteetit, vedät projektin minimipanostuksella läpi ja koitatte saada jonkunlaisen patentin aikaan. Tai sitten laitat pillit pussiin ja sanot rahoittajalle että vetäydyt projektista. Jälkimmäinen aiheuttaa mainehaittaa, varsinkin jos sen myötä rahoitus laukeaa.
Viisas viesti. Kyllä, olemme selkeästi lähteneet eri oletuksilla mukaan. Ainoa vain, että rahoittaja vaati tiettyjä oletuksia. Esimerkiksi liittyen tähän: "Et kai hetkeäkään kuvittele (varsinkaan uuden kokemuksesi perusteella), että nuo tutkijatyypit heittäisivät tutkimus/opetustehtävänsä ja lähtisivät aktiivisesti perustamaan startup-yritystä tämän jälkeen?" Niin nämä tutkijatyypit olivat vakuuttaneet rahoittajalle jo aiemmassa kolmessa hakemuksessaan, että nimenomaan aikovat sitoutua startupin perustamiseen projektin jälkeen. Ja samaa vakuuttelevat edelleen kaikille tahoille. Mielestäni tuollaista ei pitäisi väittää jos/kun ei oikeasti tarkoita sitä, vain saadakseen rahoitusta. Se on epärehellistä.
Voi toki olla, että vedän projektin loppuun asti, inputtiani ja odotuksiani kalibroiden. Jolloin en myöskään sitten laita omaa mainettani peliin esimerkiksi pääomasijoittajien suuntaan. Sillä siinä nimenomaan näen mainehaitan riskin, että jos markkinoin projektia tietynlaisena, ilman että sen keskeiset henkilöt ovat oikeasti kyvykkäitä tai halukkaita tekemään mitä tarvitaan, niin se aiheuttaa mainehaittaa minulle.
- ap
Puhe on halpaa, eikä tuollaisia rahoja saa jos ei vakuuta olevansa täysillä mukana. Selkeästi nuo eivät ole tutkijoita, joihin kannattaa panostaa tai omaa arvovaltaa laittaa peliin. Erityisesti lääketieteen/biopuolen iso ongelma on se, että vaatii hyvin suurta osaamista ja arviointikykyä erottaa puheet osaamisesta. Hienoja termejä ja tulevaisuuskuvia on helppo maalata, mutta jos ei ole juuri kyseisen alan osaamista, on hyvin vaikea tietää onko sanomiset realistisia. Valitettavasti nykyään moni erittäin osaava tutkija jää rahoitushauissa jalkoihin, koska ne lennokkaat tyyypit saavat kerättyä rahaa ja yliopistot arvostavat ulkopuolisen rahan hankkimista yli kaiken (koska rahoitus on yleisesti niin surkeassa jamassa). Ja kun onnistuu saamaan yhden isomman rahoituksen, se nähdään meriittinä tulevissa hauissa, ilman että aikaansaatuja tuloksia edes arvioidaan (koska siinä vaiheessa ensimmäinen tutkimus on edelleen kesken).
Toivottavasti sinäkin tämän prosessin myötä kuitenkin kerrytät jotain osaamista? Olet sitten valmiimpi, kun se oikeasti järkevä idea hyvillä tyypeillä tulee vastaan. Hoida tämän nykyisen rahoituksen vaatimat hommat omalta osaltasi loppuun, mutta älä edes yritä panostaa seuraavan rahoituksen hankkimiseen, jos meno ei dramaattisesti muutu.
Kiitos viisaista sanoista.
- ap
Olisiko parempi vaihtaa tutkijayhteisöä tai kumppaneita jotta asia menee eteenpäin. Otat opiskelijoita tekemään käytännöt työt ja maksat heille palkkaa mikäli se on määräysvallassasi. Missään tapauksessa ei ole järkevää tehdä työtä laiskottelijoiden kanssa ja nimiä ei pidä laittaa julkaisuihin jos paos projektiin on mitätön.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oleellisena lisäasiana, kannattaa (epävirallisesti) jutella myös sen opiskelijan kanssa, joka on varsinaisen tutkimuksen tehnyt. Hänellä luultavasti on aika paljon arvokasta taustatietoa asiaan liittyen, erityisesti projektin todelliseen potentiaaliin nähden. Varmista myös, että kyseinen henkilö lisätään patenttihakemukseen kaiken todellisen tehdyn panoksen mukaisesti.
Pienenä lisänä vielä (kirjoitin aiemmin TTO:n yhteyksissä olemisesta): Life science -sijoittajat kyllä ymmärtävät, etteivät ryhmänjohtajat yleensä lähde (ainakaan kokopäiväisesti) start-up:in mukaan eivätkä sitä vaadi. Monesti kuitenkin joku (usein juniorimpi tutkija) lähtee mukaan, ja seniorimmitkin esim advisor-roolissa. Sijoittajalle on tärkeää että tietotaito siirtyy/on yrityksen käytettävissä. Keneltä se tulee on sinänsä toissijaista, kunhan on riittävällä tasolla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hiillostaisit heitä kysymyksillä, mitä tekevät projektin eli palkkansa eteen. Kerro että lopussa pitää raportoida heidänkin tekemiset.
Meillä on joka viikko tapaaminen ja teen näin joka viikko. Vastaus on aina, että heillä ei ole aikaa tehdä mitään projektin eteen. Olen yrittänyt saada heidät tekemään jotain nyt melkein 6 kuukauden ajan enkä ole päässyt minnekään. Yksinkertaisesti kieltäytyvät tekemästä mitään.
- ap
Jos heillä on opetusvirka yliopistolla, niin seuraavana askelena selvittäisin, että onko heidän opetustaakkaansa ja muita vastuista vähenetty tämän uuden projektin tieltä? Realistinen tilanne voi olla se, että he niinikään ovat edelleen vastuussa kaikesta siitä (opetus)työstä yliopistolla mistä aiemminkin, mutta osa palkasta saadaan nyt yliopiston budjetin sijaan kuitattua projektirahasta. Eli tuo luultavasti on totta, että heillä ei yksikertaisesti ole aikaa projektiin osallistua, ja ajatus on ollut että tuo tekninen henkilö tekee käytännön työt ja he toimivat lähinnä mentoreina. Samalla tutkijat ja yliopisto saavat hienosti merkinnän ulkopuolisen rahoituksen hankkimisesta. En siis usko, että kyseiset henkilöt vain laiskottelevat ja nostavat palkkaa tekemättä mitään.
Toki he hoitavat opetuksensa, mutta heille nimenomaan yliopiston taholta kerrottiin projektin alkaessa, että heidän pitää järjestää työtehtävänsä niin, että opetukselta riittää aikaa tälle projektille.
- ap
Palaan tähänkin vielä. Tuo kuulostaa perinteiseltä yliopistomeiningiltä. Ei yksittäisellä tyypillä välttämättä ole valtaa "järjestää opetustehtäviään" niin, että yhtäkkiä olisi 5kk vuodesta aikaa ihan toiseen projektiin. Luultavasti he eivät ole saaneet mitään lisäresursseja opetuksen järjestämiseen tai sen työn paikkaamiseen, mikä tuolla ajalla normaalisti pitäisi tehdä. Ne pitäisi vain mystisesti "järjestellä", eli esimerkiksi lopettaa ohjaaminen tai vetää kurssit puolivillaisesti. Oikeasti jos kaksi opetushenkilöstöön kuluvaa henkilöä alkavat tehdä 5kk vuodessa sivuprojektia, pitäisi laitokselle palkata kokonaan uusi tyyppi hoitamaan opetusta.
Toki he hoitavat opetuksensa, mutta heille nimenomaan yliopiston taholta kerrottiin projektin alkaessa, että heidän pitää järjestää työtehtävänsä niin, että opetukselta riittää aikaa tälle projektille.
- ap