Miksi kuolinsyytä ei saisi kysyä?

Vierailija kirjoitti:

Mitä peittelemistä on kuolinsyissä?

Jokainen meistä kuolee joskus, ja kuolinsyyn voi kertoa, olkoonpa se omalla kohdallani mikä tahansa. Jokuhan se kuolinsyy on kuitenkin.

Kuoli tippurin aiheuttamaan verenmyrkytykseen

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen kertonut rehellisesti äitini kuolinsyyn jos joku kysyy tai lähimmille kavereille. Eipä siinä salattavaa ole vaikka kuolema yllätyksenä tulikin. Hyvin arkinen syy johon kuolee tuhansia, ihmisiä vuodessa.

Eikä isäni kuolinsyyssäkään salaamista ole. Tavallaan se vaan on edesmennyttä kohtaan väärin koska siinä paljastuu sen edesmenneen riippuvuus.

Tässä kommentissa tulee esille myös toinen ei niin selvästi kuolemaan liittyvä suomalainen tabu. Miksi esimerkiksi alkoholiongelma täytyy pyrkiä peittämään. Miksi ei voi kertoa avoimesti, miten asia on?

Miksi ulkopuolisten pitää saada tietää toisten sairauksista? Onko ok, että utelen sinun terveydentilaan liittyviä asioita? Miksi kuolleella ei ole oikeutta yksityisyyteen?

Sanoisin että kuolinsyyn kysyminen liittyy monilla oman surun ja järkytyksen käsittelyyn. Jos joku kuolee yllättäen vaikka sydäninfarktiin niin monet jotka tuntevat vainajan ja sen että hän oli perusterve alkavat ihmetellä että mitä on tapahtunut niin siinä tapauksessa on varmasti paljon parempi sanoa suoraan mitä on tapahtunut.

Vierailija kirjoitti:

Riippuu tilanteesta mun mielestä.

Jos oon kuullut että työkaveri on poissa läheisen kuoleman takia, niin en kysy mihin kuoli jos ei itse kerro.

Jos joku postaa vaikka someen että läheinen kuollut nuorena, niin oon mä sillon saattanut kysyä, että mihin. Jos kerran itse siitä postaa ja haluaa puhua.

No ei kyllä tasan kerro halusta kertoa kuolinsyytä, jos missä tahansa kertoo läheisensä kuolemasta. Päin vastoin, mun mielestä some on erityisen mauton paikka alkaa kysellä kuolinsyytä.

Vierailija kirjoitti:

Minusta se on täysin luonnollista olla kiinnostunut kuolinsyystä. Jos kyseessä on tosi nuori ihminen, niin tietysti kuolinsyy kiinnostaa, koska se ei ole luonnollista menehtyä nuorena. Ja siinä jää kenelle tahansa kysymyksiä auki, joihin voi jonkin suuntaista vastausta odottaa. Minua ainakin pysähdyttää aina nuoren ihmisen poismeno ja siksi halu tietää kuolinsyy on selvä. Itsemurhan, onnettomuuden, sairauden tai rikoksen aiheuttamat kuolemat poikkeavat kaikki toisistaan. Nuoren ihmisen kuolema on edelleen myytti ja se myytti ei aukene, ellei asioista puhuta.

Jos kuvittelisin nyt meneväni, niin kyllähän läheisenikin kysyisivät heti, että miksi hän on kuollut. Miksiköhän se miksi-kysymys tuleekaan niin luonnostaan. Kuului se suoranaisesti toiselle tai ei. Ymmärrystä please.

Mitä sinä teet sillä tiedolla? Riittäiskö please toiseenkin suuntaan? Oma vanhempani teki itsemurhan, kun olin lapsi. Sen kysyminen ja kertominen aiheuttaa molemminpuolista kiusaantumista. Läheisimmille kerron. Se on myös kunnioitusta vainajaa kohtaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos kuolinsyyn kysyminen on ok, niin mihin se raja menee? Riittääkö, että tietää, että kuoli onnettomuudessa, vai täytyykö saada sekin selville, että kuoli virtsarakon repeämiseen? Riittääkö, että kuoli sairauteen, vai täytyykö tietää, että syöpä kuihdutti niin, että ihminen makasi juomasta? Ja miksi ihmeessä kukaan haluaa toisesta tietää mitään tällaista?

Se, mihin naapurin Jamppa kuoli, ei kyllä liity millään tavalla kenenkään muun mahdollisiin kuolinsyihin tai elämänkohtaloihin. Sellaisella on ihan turha uteliaisuuttaan selittää.

No ainakin ulkomailla jos kerrotaan, että Jamppa kuoli haimasyöpään tai laskuvarjohyppyonnettomuuteen, niin ei siinä yleensä viimeisiä hetkiä repostella ellei se ole sitten läheiselle jotenkin terapeuttista kertoa traumaattisesta kokemuksestaan.

Ei sitä oikeasti pidetä sairaalloisena uteliaisuutena kuin Suomessa, että haluaisi tietää, että Jamppa kuoli haimasyöpään eikä vain "sairauteen".

Nää on aina parhaita kun joku tulee selittämään miten ulkomailla toimitaan, ikään kuin "ulkomaat" olisi joku täysin yhtenäinen paikka ja vain Suomi siitä erillään. Veikkaanpa kuitenkin, että esim. Malawin ja Islannin kulttuuri liittyen kuolemaan eroaa melkoisesti.

Varmasti eroaakin. Mutta tämä on aika yleisluontoinen asia, enkä ole huomannut kuolinsyyn olevan mikään salaisuus vaikkapa Yhdysvalloissa, Saksassa, Iso-Britanniassa, Italiassa, Filippiineillä, Singaporessa, Ranskassa ja Maltalla.

Varmasti sellaisiakin maita löytyy, joissa kuolinsyihin liittyy kaikenlaisia tabuja. Esimerkiksi sellaisissa maissa, joissa itsemurhaan liitetään suurta häpeää, on se aihe varmasti enemmänkin tabu. Mutta kuten sanottua, Suomi on ainoa maa, jossa itse olen nähnyt tätä, että kaikista tavallisimmatkin kuolinsyyt ovat sellaisia, että niitä ei voi mainita ääneen. Tai että olisi loukkaavaa edes ohimennen kysyä.

Liittyisikö tämä kuitenkin enemmän siihen millainen oma tuttavapiiri on, eikä niinkään heidän ulkomaalaisuuteensa? Omat ystäväni niin Suomessa kuin ulkomaillakin ovat sen verran sivistyneitä, ettei yksikään heistä ole alkanut utelemaan kuolinsyytä.

No sovitaan sitten niin. Mutta uteleminen on ihan eri asia kuin ohimennen kysyminen. Ja lukekaa vaikka joskus ulkomaisista lehdistä juttuja joidenkin julkkisten kuolemasta. Muissakaan kuin tabloideissa ei näe tätä Suomesta tuttua "sairauden murtamana" -kiertelyä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä peittelemistä on kuolinsyissä?

Jokainen meistä kuolee joskus, ja kuolinsyyn voi kertoa, olkoonpa se omalla kohdallani mikä tahansa. Jokuhan se kuolinsyy on kuitenkin.

Kuoli tippurin aiheuttamaan verenmyrkytykseen

Tällaisessa tilanteessa voi sanoa ihan että pelkkä verenmyrkytys sen kummin yksilöimättä. Harmillista että joku kuolee vielä tänä päivänä noin helposti hoidettavaan sairauteen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se ei vain tunnu hyvältä kysymykseltä.

Tarvitseeko sitä sen enempää miettiä? Ei vaikuta myöskään tärkeältä tiedolta.

Ainoa jotka sitä ovat kyselleet ovat muutenkin minusta sosiaalisesti taitamattomia.

No esimerkkinä, vainajaa voi surra aika monet muut, jotka eivät ole ihan lähipiiriä tai perheenjäseniä. Eivät kaikki sellaiset ole jotain sairaalloisia juoruämmiä, joita voi kiinnostaa, mitä ihmettä tapahtui jollekin ihmiselle, jonka on tuntenut vaikka vuosikymmeniä. Se, että tietää Sarin kuolleen vaikka siihen sydänkohtaukseen sen ja sen ikäisenä, on loppu tarinalle.

Miksi ihmiset ylipäätään haluavat tietää toisistaan mitään? Miksi kysellään kuulumisia? Miksi ilahdutaan siitä, että vanha ystävä - jonka kanssa ei enää välttämättä olla kuin paita ja peppu - on mennyt naimisiin tai löytänyt työpaikan tai saanut lapsen? Ihminen on sosiaalinen eläin. Ympärillämme olevilla ihmisillä elämäntarinoineen on meille merkitystä.

Kyllä kuolinsyy kerrotaan oikeasti vainajalle läheisille ihmisille. Muille se ei kuulu millään tavalla.

Toisin sanoen sinä päätät, kuka on ollut vainajalle tarpeeksi läheinen tietääkseen yhtään mitään hänen kuolemastaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se ei vain tunnu hyvältä kysymykseltä.

Tarvitseeko sitä sen enempää miettiä? Ei vaikuta myöskään tärkeältä tiedolta.

Ainoa jotka sitä ovat kyselleet ovat muutenkin minusta sosiaalisesti taitamattomia.

No esimerkkinä, vainajaa voi surra aika monet muut, jotka eivät ole ihan lähipiiriä tai perheenjäseniä. Eivät kaikki sellaiset ole jotain sairaalloisia juoruämmiä, joita voi kiinnostaa, mitä ihmettä tapahtui jollekin ihmiselle, jonka on tuntenut vaikka vuosikymmeniä. Se, että tietää Sarin kuolleen vaikka siihen sydänkohtaukseen sen ja sen ikäisenä, on loppu tarinalle.

Miksi ihmiset ylipäätään haluavat tietää toisistaan mitään? Miksi kysellään kuulumisia? Miksi ilahdutaan siitä, että vanha ystävä - jonka kanssa ei enää välttämättä olla kuin paita ja peppu - on mennyt naimisiin tai löytänyt työpaikan tai saanut lapsen? Ihminen on sosiaalinen eläin. Ympärillämme olevilla ihmisillä elämäntarinoineen on meille merkitystä.

Kuulumisten kysely on vähän eri asia, kuin kuolinsyyn urkkiminen. Et niiltä naimisiin menneiltä tai lapsen saaneiltakaan kaukaisilta (ja oikeastaan myös läheisiltä) aleta kyselemään, että miksi menivät naimisiin tai miksi halusivat tehdä lapsen.

Kyllä ne läheiset päättää kenelle sen kertovat, mutta on todella epäkohteliasta alkaa sitä utelemaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun veli kuoli nuorena pari vuotta sitten ja yllätyin miten moni osanottojen sijaan kysyi mihin se kuoli. Ymmärrän että 25-vuotiaan kuolinsyy aiheuttaa uteliaisuutta eri tavalla kuin 85-vuotiaan, mutta mua ahdisti noi kysymykset. Ja veljeni tapauksessa kuolinsyy oli epäselvä kunnes saatiin tulokset ruumiinavauksesta, eli en alussa edes pystynyt vastaamaan tohon kysymykseen.

Minun veljeni kuoli nelikymppisenä ja kaikki päättivät automaattisesti, että kyse oli itsarista.

Ei ollut.

Pitänee sitten kuitenkin laittaa kuolinilmoitukseen "sairauden uuvuttamana" tms jos tämä on ainoa mikä kaikille tulee mieleen. Tai ehkä ei laiteta ollenkaan koko ilmoitusta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mielestäni kuoleman tabusta pitäisi päästä eroon. Yksi tapa normalisoida kuolemaa on avoin keskustelu. Mielestäni on luonnollista olla kiinnostuneita ihmisten kuolinsyistä varsinkin, jos edes jollain tasolla on tiennyt henkilön. Jos kuolinsyytä ei kerrota eikä kukaan kysy jää asia mysteeriksi ja kaikenlaiset spekulaatiot alkavat.

Se ei liity mitenkään tabuun, että kuuluu hyviin tapoihin antaa läheisten surra menetystään ja puhua vain niistä asioista joista ovat valmiita puhumaan. Lisäksi, jos ihmisellä on tarve spekuloida muiden kuolemia, hän tekee sen joka tapauksessa, oli syy kuolemaan selvillä tai ei.

Ja toisaalta, jos puhuisi avoimesti, spekuloinnin tarve vähenisi. Ei mulle ole ollut ongelma kertoa, mihin lapseni kuoli. Miten, sitä en ole kovin monelle avannut, se on asia, jota en edes itse tarkalleen tiedä, enkä halua pyöritellä oletuksia edes itsekseni, koska se ei lopputulemaa muuta miksikään. Asian vatkaaminen ei tuo häntä takaisin.

Toisaalta, eipä tässäkään ketjussa tarvi kuolinsyyn olla kovin kauaa, niin joku jo kokee täysin aiheen ulkopuolelta tarpeelliseksi kertoa oman mielipiteensä, spekunsa, hyvää tarkoittavan neuvonsa jne , ihan täysin pyytämättä. Mä en yhtään ihmettele, että jotkut on mieluummin siitä kuolinsyytä puhumatta.

Vierailija kirjoitti:

Mun veli kuoli nuorena pari vuotta sitten ja yllätyin miten moni osanottojen sijaan kysyi mihin se kuoli. Ymmärrän että 25-vuotiaan kuolinsyy aiheuttaa uteliaisuutta eri tavalla kuin 85-vuotiaan, mutta mua ahdisti noi kysymykset. Ja veljeni tapauksessa kuolinsyy oli epäselvä kunnes saatiin tulokset ruumiinavauksesta, eli en alussa edes pystynyt vastaamaan tohon kysymykseen.

No mihin se kuoli...? :D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se ei vain tunnu hyvältä kysymykseltä.

Tarvitseeko sitä sen enempää miettiä? Ei vaikuta myöskään tärkeältä tiedolta.

Ainoa jotka sitä ovat kyselleet ovat muutenkin minusta sosiaalisesti taitamattomia.

No esimerkkinä, vainajaa voi surra aika monet muut, jotka eivät ole ihan lähipiiriä tai perheenjäseniä. Eivät kaikki sellaiset ole jotain sairaalloisia juoruämmiä, joita voi kiinnostaa, mitä ihmettä tapahtui jollekin ihmiselle, jonka on tuntenut vaikka vuosikymmeniä. Se, että tietää Sarin kuolleen vaikka siihen sydänkohtaukseen sen ja sen ikäisenä, on loppu tarinalle.

Miksi ihmiset ylipäätään haluavat tietää toisistaan mitään? Miksi kysellään kuulumisia? Miksi ilahdutaan siitä, että vanha ystävä - jonka kanssa ei enää välttämättä olla kuin paita ja peppu - on mennyt naimisiin tai löytänyt työpaikan tai saanut lapsen? Ihminen on sosiaalinen eläin. Ympärillämme olevilla ihmisillä elämäntarinoineen on meille merkitystä.

Sen kuolleen ihmisen kuolinsyy ei ole mikä osa tarinaa. 

Pystyn kertomaan tarinan jo nyt elämästäni: Kakin tullessa - kakin kuollessa.

Tietämättömyys kuoleman syystä ei estä suremista.

En muutenkaan juoruile, en keskustele jonkun entisen ihmisen naimisista. Pyrin puhumaan itsestäni tai siitä henkilöstä joka on paikalla.

Juuri nämä, jotka puhuvat paljon muista ihmisistä myös levittävät muiden juttuja ympäriinsä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä peittelemistä on kuolinsyissä?

Jokainen meistä kuolee joskus, ja kuolinsyyn voi kertoa, olkoonpa se omalla kohdallani mikä tahansa. Jokuhan se kuolinsyy on kuitenkin.

Kuoli tippurin aiheuttamaan verenmyrkytykseen

Tällaisessa tilanteessa voi sanoa ihan että pelkkä verenmyrkytys sen kummin yksilöimättä. Harmillista että joku kuolee vielä tänä päivänä noin helposti hoidettavaan sairauteen.

Ikään kuin kukaan ei kysyisi jatkokysymystä, kun kerran vainajan asiat on vapaata riistaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos kuolinsyyn kysyminen on ok, niin mihin se raja menee? Riittääkö, että tietää, että kuoli onnettomuudessa, vai täytyykö saada sekin selville, että kuoli virtsarakon repeämiseen? Riittääkö, että kuoli sairauteen, vai täytyykö tietää, että syöpä kuihdutti niin, että ihminen makasi juomasta? Ja miksi ihmeessä kukaan haluaa toisesta tietää mitään tällaista?

Se, mihin naapurin Jamppa kuoli, ei kyllä liity millään tavalla kenenkään muun mahdollisiin kuolinsyihin tai elämänkohtaloihin. Sellaisella on ihan turha uteliaisuuttaan selittää.

No ainakin ulkomailla jos kerrotaan, että Jamppa kuoli haimasyöpään tai laskuvarjohyppyonnettomuuteen, niin ei siinä yleensä viimeisiä hetkiä repostella ellei se ole sitten läheiselle jotenkin terapeuttista kertoa traumaattisesta kokemuksestaan.

Ei sitä oikeasti pidetä sairaalloisena uteliaisuutena kuin Suomessa, että haluaisi tietää, että Jamppa kuoli haimasyöpään eikä vain "sairauteen".

Nää on aina parhaita kun joku tulee selittämään miten ulkomailla toimitaan, ikään kuin "ulkomaat" olisi joku täysin yhtenäinen paikka ja vain Suomi siitä erillään. Veikkaanpa kuitenkin, että esim. Malawin ja Islannin kulttuuri liittyen kuolemaan eroaa melkoisesti.

Varmasti eroaakin. Mutta tämä on aika yleisluontoinen asia, enkä ole huomannut kuolinsyyn olevan mikään salaisuus vaikkapa Yhdysvalloissa, Saksassa, Iso-Britanniassa, Italiassa, Filippiineillä, Singaporessa, Ranskassa ja Maltalla.

Varmasti sellaisiakin maita löytyy, joissa kuolinsyihin liittyy kaikenlaisia tabuja. Esimerkiksi sellaisissa maissa, joissa itsemurhaan liitetään suurta häpeää, on se aihe varmasti enemmänkin tabu. Mutta kuten sanottua, Suomi on ainoa maa, jossa itse olen nähnyt tätä, että kaikista tavallisimmatkin kuolinsyyt ovat sellaisia, että niitä ei voi mainita ääneen. Tai että olisi loukkaavaa edes ohimennen kysyä.

Liittyisikö tämä kuitenkin enemmän siihen millainen oma tuttavapiiri on, eikä niinkään heidän ulkomaalaisuuteensa? Omat ystäväni niin Suomessa kuin ulkomaillakin ovat sen verran sivistyneitä, ettei yksikään heistä ole alkanut utelemaan kuolinsyytä.

No sovitaan sitten niin. Mutta uteleminen on ihan eri asia kuin ohimennen kysyminen. Ja lukekaa vaikka joskus ulkomaisista lehdistä juttuja joidenkin julkkisten kuolemasta. Muissakaan kuin tabloideissa ei näe tätä Suomesta tuttua "sairauden murtamana" -kiertelyä.

Miksi Jampan syövän laatu pitäisi kertoa kaikille? En kyllä käsitä ollenkaan. Suomessa on perinteisesti oltu hienotunteisia, eikä kaikkia yksityiskohtia ole tarvinnut raportoida kumminkaimankissanserkuille, mutta ilmeisesti tämäkin on muuttumassa.

Tähänkin asiaan varmaan pätee nyrkkisääntö, että mikäli sinulle ei ole kerrottu vainajan kuolinsyytä, et ole niin läheinen vainajan kanssa, että sen kysyminen olisi korrektia.

Vierailija kirjoitti:

Hyvä esimerkki tähän on Matti Nykäsen menehtyminen. Puoliso Pia oli sitä mieltä että Matin kuolinsyytä ei kerrota julkisuuteen yksityisasioihin vedoten. Selkeä totuus tässä tilanteessa on se että Pia halusi peitellä sitä totuutta että hän ei hoitoalan ihmisenä huomannut miehensä tilan heikentymistä vaarallisesti ennen kuin oli liian myöhäistä.

Hyvä esimerkki siitä minkä takia niitä kuolinsyitä ei haluta tuoda muiden retosteltavaksi.

Todella hyvä kysymys, jonka voi esittää on

haluatko kertoa? Jos kuolemasta vaietaan, voi tulla tunne, että se on jotain pahaa, kiellettyä, tarttuvaa. Voi tulla tunne, ettei kuulijaa pätkääkään kiinnosta. Jollain tapaa lisää myös ymmärrystä, kun tietää mihin joku on kuollut. Juoruilijoihin ja toisten asioitten reposteluun en ota kantaa tässä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se ei vain tunnu hyvältä kysymykseltä.

Tarvitseeko sitä sen enempää miettiä? Ei vaikuta myöskään tärkeältä tiedolta.

Ainoa jotka sitä ovat kyselleet ovat muutenkin minusta sosiaalisesti taitamattomia.

No esimerkkinä, vainajaa voi surra aika monet muut, jotka eivät ole ihan lähipiiriä tai perheenjäseniä. Eivät kaikki sellaiset ole jotain sairaalloisia juoruämmiä, joita voi kiinnostaa, mitä ihmettä tapahtui jollekin ihmiselle, jonka on tuntenut vaikka vuosikymmeniä. Se, että tietää Sarin kuolleen vaikka siihen sydänkohtaukseen sen ja sen ikäisenä, on loppu tarinalle.

Miksi ihmiset ylipäätään haluavat tietää toisistaan mitään? Miksi kysellään kuulumisia? Miksi ilahdutaan siitä, että vanha ystävä - jonka kanssa ei enää välttämättä olla kuin paita ja peppu - on mennyt naimisiin tai löytänyt työpaikan tai saanut lapsen? Ihminen on sosiaalinen eläin. Ympärillämme olevilla ihmisillä elämäntarinoineen on meille merkitystä.

Kyllä kuolinsyy kerrotaan oikeasti vainajalle läheisille ihmisille. Muille se ei kuulu millään tavalla.

Toisin sanoen sinä päätät, kuka on ollut vainajalle tarpeeksi läheinen tietääkseen yhtään mitään hänen kuolemastaan.

Kyllä omaiset tietävät, kuka on ollut vainajalle tarpeeksi läheinen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se ei vain tunnu hyvältä kysymykseltä.

Tarvitseeko sitä sen enempää miettiä? Ei vaikuta myöskään tärkeältä tiedolta.

Ainoa jotka sitä ovat kyselleet ovat muutenkin minusta sosiaalisesti taitamattomia.

No esimerkkinä, vainajaa voi surra aika monet muut, jotka eivät ole ihan lähipiiriä tai perheenjäseniä. Eivät kaikki sellaiset ole jotain sairaalloisia juoruämmiä, joita voi kiinnostaa, mitä ihmettä tapahtui jollekin ihmiselle, jonka on tuntenut vaikka vuosikymmeniä. Se, että tietää Sarin kuolleen vaikka siihen sydänkohtaukseen sen ja sen ikäisenä, on loppu tarinalle.

Miksi ihmiset ylipäätään haluavat tietää toisistaan mitään? Miksi kysellään kuulumisia? Miksi ilahdutaan siitä, että vanha ystävä - jonka kanssa ei enää välttämättä olla kuin paita ja peppu - on mennyt naimisiin tai löytänyt työpaikan tai saanut lapsen? Ihminen on sosiaalinen eläin. Ympärillämme olevilla ihmisillä elämäntarinoineen on meille merkitystä.

Kuulumisten kysely on vähän eri asia, kuin kuolinsyyn urkkiminen. Et niiltä naimisiin menneiltä tai lapsen saaneiltakaan kaukaisilta (ja oikeastaan myös läheisiltä) aleta kyselemään, että miksi menivät naimisiin tai miksi halusivat tehdä lapsen.

Edelleenkin, urkkiminen on ihan eri asia kuin että ohimennen kysyy.

Mutta ihan turha tästä on edes keskustella täällä. Pitäkää toki visusti omana tietonanne, että Marjatalla oli keuhkosyöpä, jos se tuntuu teistä paremmalta ettei kerro mitään kenellekään perheen ulkopuoliselle. Onhan se ilmeisesti ihan valtavan noloa, että on ylipäätään kuollut.