Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miksi kuolinsyytä ei saisi kysyä?
Kommentit (310)
Prinssi Philipin kuolinsyyksi kerrottiin "kuoli vanhuuteen". Hän oli muutamaa kuukautta vaille 100-vuotias. Minusta tuo on riittävä tarkkuus syyksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos kuolinsyyn kysyminen on ok, niin mihin se raja menee? Riittääkö, että tietää, että kuoli onnettomuudessa, vai täytyykö saada sekin selville, että kuoli virtsarakon repeämiseen? Riittääkö, että kuoli sairauteen, vai täytyykö tietää, että syöpä kuihdutti niin, että ihminen makasi juomasta? Ja miksi ihmeessä kukaan haluaa toisesta tietää mitään tällaista?
Se, mihin naapurin Jamppa kuoli, ei kyllä liity millään tavalla kenenkään muun mahdollisiin kuolinsyihin tai elämänkohtaloihin. Sellaisella on ihan turha uteliaisuuttaan selittää.
No ainakin ulkomailla jos kerrotaan, että Jamppa kuoli haimasyöpään tai laskuvarjohyppyonnettomuuteen, niin ei siinä yleensä viimeisiä hetkiä repostella ellei se ole sitten läheiselle jotenkin terapeuttista kertoa traumaattisesta kokemuksestaan.
Ei sitä oikeasti pidetä sairaalloisena uteliaisuutena kuin Suomessa, että haluaisi tietää, että Jamppa kuoli haimasyöpään eikä vain "sairauteen".
Meniköhän sulla nyt kertominen ja kysyminen sekaisin?
Mä voin esim. kertoa sulle, että mun isäni kuoli viisikymppisenä aivoverenvuoto on, oli pari päivää tajuton ennen kuin todettiin aivokuolleeksi ja lääkärit ilmoitti, että se oli siinä. Annoin lähiomaisena luvan elintenluovutukseen, mutta en tiedä, otettiinkin mitään ja jos otettiin, en tiedä, mitä. Ruumiinavaus tehtiin, koska oli tällainen äkillinen tapaus. Mitään yllättävää ei löytynyt, aneurysma vaan repesi yksi päivä.
Mut se, että mä tuolleen kerron isäni kuolemaan liittyviä asioita ei tarkoita, että kaikki haluaa niin tehdä, ja koska ihmisillä on oikeus yksityisyyteen (en mäkään nimellä kenelle tahansa noin tarkkaan kerro kuin mitä tuossa yllä, mutta kyllä sen kaikki tietää, että aivoverenvuotoon isä meni, ja toiset sit tietää enemmän), kyseleminen on epäkohteliasta.
Se, mitä mä yllä kerroin, ei vaikuta millään tavalla siihen, missä iässä ja miten joku muu kuolee.
Niin, ja väitän, että vain Suomessa on kysyminen epäkohteliasta. En tarkoita mitään yksityiskohtien utelemista, vaan yleisluontoista "what happened?" tms. minkä olen saanut kaikilta joille olen kuolemasta kertonut. Jos vastaan ihan vain "sydänkohtaus" niin kyllä se kysyjälle riittää. Ja jos vastaisin "en halua puhua siitä" niin totta kai sekin kysyjälle riittäisi. Mutta muualla ei pidetä mitenkään epänormaalina kysyä.
Tuota viimeistä lausettasi en ymmärrä yhtään, sori. En ole nähnyt kenenkään väittävän, että jonkun ihmisen kuolinsyy vaikuttaisi kenenkään muun kuolemaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos kuolinsyyn kysyminen on ok, niin mihin se raja menee? Riittääkö, että tietää, että kuoli onnettomuudessa, vai täytyykö saada sekin selville, että kuoli virtsarakon repeämiseen? Riittääkö, että kuoli sairauteen, vai täytyykö tietää, että syöpä kuihdutti niin, että ihminen makasi juomasta? Ja miksi ihmeessä kukaan haluaa toisesta tietää mitään tällaista?
Se, mihin naapurin Jamppa kuoli, ei kyllä liity millään tavalla kenenkään muun mahdollisiin kuolinsyihin tai elämänkohtaloihin. Sellaisella on ihan turha uteliaisuuttaan selittää.
No ainakin ulkomailla jos kerrotaan, että Jamppa kuoli haimasyöpään tai laskuvarjohyppyonnettomuuteen, niin ei siinä yleensä viimeisiä hetkiä repostella ellei se ole sitten läheiselle jotenkin terapeuttista kertoa traumaattisesta kokemuksestaan.
Ei sitä oikeasti pidetä sairaalloisena uteliaisuutena kuin Suomessa, että haluaisi tietää, että Jamppa kuoli haimasyöpään eikä vain "sairauteen".
Meniköhän sulla nyt kertominen ja kysyminen sekaisin?
Mä voin esim. kertoa sulle, että mun isäni kuoli viisikymppisenä aivoverenvuoto on, oli pari päivää tajuton ennen kuin todettiin aivokuolleeksi ja lääkärit ilmoitti, että se oli siinä. Annoin lähiomaisena luvan elintenluovutukseen, mutta en tiedä, otettiinkin mitään ja jos otettiin, en tiedä, mitä. Ruumiinavaus tehtiin, koska oli tällainen äkillinen tapaus. Mitään yllättävää ei löytynyt, aneurysma vaan repesi yksi päivä.
Mut se, että mä tuolleen kerron isäni kuolemaan liittyviä asioita ei tarkoita, että kaikki haluaa niin tehdä, ja koska ihmisillä on oikeus yksityisyyteen (en mäkään nimellä kenelle tahansa noin tarkkaan kerro kuin mitä tuossa yllä, mutta kyllä sen kaikki tietää, että aivoverenvuotoon isä meni, ja toiset sit tietää enemmän), kyseleminen on epäkohteliasta.
Se, mitä mä yllä kerroin, ei vaikuta millään tavalla siihen, missä iässä ja miten joku muu kuolee.
Aneurysmasta kannattaa ehdottomasti aina mainita kaikille vainajan verisukulaisille, jotta nämä kävisivät kokeissa tarkistamassa omat suonensa ennen kuin tulee lisää vainajia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei sitä kannata udella, jos ei halua vaikuttaa tungettelevalta, mutta olen kyllä aina ihmetellyt, miksi Suomessa kuolinsyy on niin usein suuri salaisuus. Siis ihan tavallinenkin kuolinsyy, tyyliin tyypi kuoli syöpään mutta siitä ei vaan voi puhua vaan sanotaan vaikka "pitkäaikaisen sairauden murtamana" jos sanotaan ylipäätään mitään.
Minusta ei ole mitenkään outoa uteliaisuutta, että haluaisi tietää mihin vaikkapa vanha lapsuudenkaveri kuoli. Kuolema on kuitenkin osa elämäntarinaa, ja on kaksi ihan erilaista tarinaa, että kaveri kuoli aggressiiviseen munasarjasyöpään vs. kaveri kuoli autokolarissa. Mutta kuten sanottua, itse en tuota utele, koska se koetaan Suomessa niin tabuna. Ulkomaiset kaverini kyllä kysyvät ihan luontevasti "what happened?", kun olen kertonut läheisen kuolemasta. Ja itse kertovat kuolinsyyn siinä sivulauseessa kun kertovat jonkun kuolemasta.
Olen ruvennut itse kertomaan keksimäni kuolinsyyn heti automaattisesti, kysyjä saa tydytyksen ja minä saan rauhan uteluilta.
Ei se ole tabu jos ei halua kertoa, että nuori kuoli ampumisessa vaan silloin joutuu herkistymään mahdollisesti henkilön seurassa jonka kanssa ei halua herkistyä. Tai jos tietää että kuolinsyy on kysyjälle vain yksi juorunaihe lisää, ei halua viedä edesmennyttä sellaisiin keskusteluihin.
No ei kai noiden juoruilijoiden kanssa kannata jäädä keskustelemaan edesmenneestä muutenkaan. Ei se silti tarkoita, etteikö tavallisiakin ihmisiä kiinnostaisi.
Henrikokset yms. poikkeukselliset kuolemat ovat tietysti vaikea asia, jo pelkästään niistä puhuminen voi olla traumaattista, ainakin alussa. Mutta Suomessa ollaan kyllä omituisen häveliäitä ihan normaaleistakin kuolinsyistä.
Mutta kuka sen häveliäisyyden määrittelee. Eikö omainen saa tehdä sitä itse? Tehdä niinkuin hänestä tuntuu parhaalta. Sitä kun hoitaa kaikkea kuolemaan liittyvää murhetta ja huolta kuukauden läheisen kuoleman jälkeen, ehkä paras kysymys tuolloin olisi, kuinka jaksat?
Olen kertonut rehellisesti äitini kuolinsyyn jos joku kysyy tai lähimmille kavereille. Eipä siinä salattavaa ole vaikka kuolema yllätyksenä tulikin. Hyvin arkinen syy johon kuolee tuhansia, ihmisiä vuodessa.
Eikä isäni kuolinsyyssäkään salaamista ole. Tavallaan se vaan on edesmennyttä kohtaan väärin koska siinä paljastuu sen edesmenneen riippuvuus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Prinssi Philipin kuolinsyyksi kerrottiin "kuoli vanhuuteen". Hän oli muutamaa kuukautta vaille 100-vuotias. Minusta tuo on riittävä tarkkuus syyksi.
Kaiken sen jälkeen mitä hänen terveydestään annettiin pitkin kevättä 2021 julkisuuteen jälkeen tuo tuntuu lähinnä siltä että lääkärien virheitä peitellään.
Vierailija kirjoitti:
Olen kertonut rehellisesti äitini kuolinsyyn jos joku kysyy tai lähimmille kavereille. Eipä siinä salattavaa ole vaikka kuolema yllätyksenä tulikin. Hyvin arkinen syy johon kuolee tuhansia, ihmisiä vuodessa.
Eikä isäni kuolinsyyssäkään salaamista ole. Tavallaan se vaan on edesmennyttä kohtaan väärin koska siinä paljastuu sen edesmenneen riippuvuus.
Tässä kommentissa tulee esille myös toinen ei niin selvästi kuolemaan liittyvä suomalainen tabu. Miksi esimerkiksi alkoholiongelma täytyy pyrkiä peittämään. Miksi ei voi kertoa avoimesti, miten asia on?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tulen ap kertomaan sinulle kun kuolen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos kuolinsyyn kysyminen on ok, niin mihin se raja menee? Riittääkö, että tietää, että kuoli onnettomuudessa, vai täytyykö saada sekin selville, että kuoli virtsarakon repeämiseen? Riittääkö, että kuoli sairauteen, vai täytyykö tietää, että syöpä kuihdutti niin, että ihminen makasi juomasta? Ja miksi ihmeessä kukaan haluaa toisesta tietää mitään tällaista?
Se, mihin naapurin Jamppa kuoli, ei kyllä liity millään tavalla kenenkään muun mahdollisiin kuolinsyihin tai elämänkohtaloihin. Sellaisella on ihan turha uteliaisuuttaan selittää.
No ainakin ulkomailla jos kerrotaan, että Jamppa kuoli haimasyöpään tai laskuvarjohyppyonnettomuuteen, niin ei siinä yleensä viimeisiä hetkiä repostella ellei se ole sitten läheiselle jotenkin terapeuttista kertoa traumaattisesta kokemuksestaan.
Ei sitä oikeasti pidetä sairaalloisena uteliaisuutena kuin Suomessa, että haluaisi tietää, että Jamppa kuoli haimasyöpään eikä vain "sairauteen".
Meniköhän sulla nyt kertominen ja kysyminen sekaisin?
Mä voin esim. kertoa sulle, että mun isäni kuoli viisikymppisenä aivoverenvuoto on, oli pari päivää tajuton ennen kuin todettiin aivokuolleeksi ja lääkärit ilmoitti, että se oli siinä. Annoin lähiomaisena luvan elintenluovutukseen, mutta en tiedä, otettiinkin mitään ja jos otettiin, en tiedä, mitä. Ruumiinavaus tehtiin, koska oli tällainen äkillinen tapaus. Mitään yllättävää ei löytynyt, aneurysma vaan repesi yksi päivä.
Mut se, että mä tuolleen kerron isäni kuolemaan liittyviä asioita ei tarkoita, että kaikki haluaa niin tehdä, ja koska ihmisillä on oikeus yksityisyyteen (en mäkään nimellä kenelle tahansa noin tarkkaan kerro kuin mitä tuossa yllä, mutta kyllä sen kaikki tietää, että aivoverenvuotoon isä meni, ja toiset sit tietää enemmän), kyseleminen on epäkohteliasta.
Se, mitä mä yllä kerroin, ei vaikuta millään tavalla siihen, missä iässä ja miten joku muu kuolee.
Aneurysmasta kannattaa ehdottomasti aina mainita kaikille vainajan verisukulaisille, jotta nämä kävisivät kokeissa tarkistamassa omat suonensa ennen kuin tulee lisää vainajia.
Eiköhän näihin saa ohjeet lääkäriltäkin jos tällainen tapaus tulee vastaan. Tämä tieto ei ole utelijoiden varassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos kuolinsyyn kysyminen on ok, niin mihin se raja menee? Riittääkö, että tietää, että kuoli onnettomuudessa, vai täytyykö saada sekin selville, että kuoli virtsarakon repeämiseen? Riittääkö, että kuoli sairauteen, vai täytyykö tietää, että syöpä kuihdutti niin, että ihminen makasi juomasta? Ja miksi ihmeessä kukaan haluaa toisesta tietää mitään tällaista?
Se, mihin naapurin Jamppa kuoli, ei kyllä liity millään tavalla kenenkään muun mahdollisiin kuolinsyihin tai elämänkohtaloihin. Sellaisella on ihan turha uteliaisuuttaan selittää.
No ainakin ulkomailla jos kerrotaan, että Jamppa kuoli haimasyöpään tai laskuvarjohyppyonnettomuuteen, niin ei siinä yleensä viimeisiä hetkiä repostella ellei se ole sitten läheiselle jotenkin terapeuttista kertoa traumaattisesta kokemuksestaan.
Ei sitä oikeasti pidetä sairaalloisena uteliaisuutena kuin Suomessa, että haluaisi tietää, että Jamppa kuoli haimasyöpään eikä vain "sairauteen".
Nää on aina parhaita kun joku tulee selittämään miten ulkomailla toimitaan, ikään kuin "ulkomaat" olisi joku täysin yhtenäinen paikka ja vain Suomi siitä erillään. Veikkaanpa kuitenkin, että esim. Malawin ja Islannin kulttuuri liittyen kuolemaan eroaa melkoisesti.
Varmasti eroaakin. Mutta tämä on aika yleisluontoinen asia, enkä ole huomannut kuolinsyyn olevan mikään salaisuus vaikkapa Yhdysvalloissa, Saksassa, Iso-Britanniassa, Italiassa, Filippiineillä, Singaporessa, Ranskassa ja Maltalla.
Varmasti sellaisiakin maita löytyy, joissa kuolinsyihin liittyy kaikenlaisia tabuja. Esimerkiksi sellaisissa maissa, joissa itsemurhaan liitetään suurta häpeää, on se aihe varmasti enemmänkin tabu. Mutta kuten sanottua, Suomi on ainoa maa, jossa itse olen nähnyt tätä, että kaikista tavallisimmatkin kuolinsyyt ovat sellaisia, että niitä ei voi mainita ääneen. Tai että olisi loukkaavaa edes ohimennen kysyä.
Vierailija kirjoitti:
Mun veli kuoli nuorena pari vuotta sitten ja yllätyin miten moni osanottojen sijaan kysyi mihin se kuoli. Ymmärrän että 25-vuotiaan kuolinsyy aiheuttaa uteliaisuutta eri tavalla kuin 85-vuotiaan, mutta mua ahdisti noi kysymykset. Ja veljeni tapauksessa kuolinsyy oli epäselvä kunnes saatiin tulokset ruumiinavauksesta, eli en alussa edes pystynyt vastaamaan tohon kysymykseen.
No mihin se kuoli?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Todellakin hyvin itsekästä ja uteliasta menä kyselemään. Meiltä kuoli lapsi, oven takana kulki naapurustoa joiden kanssa ei oltu ikinä tekemisissä ja KAIKKI kyselivät mitä tapahtui.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei sitä kannata udella, jos ei halua vaikuttaa tungettelevalta, mutta olen kyllä aina ihmetellyt, miksi Suomessa kuolinsyy on niin usein suuri salaisuus. Siis ihan tavallinenkin kuolinsyy, tyyliin tyypi kuoli syöpään mutta siitä ei vaan voi puhua vaan sanotaan vaikka "pitkäaikaisen sairauden murtamana" jos sanotaan ylipäätään mitään.
Minusta ei ole mitenkään outoa uteliaisuutta, että haluaisi tietää mihin vaikkapa vanha lapsuudenkaveri kuoli. Kuolema on kuitenkin osa elämäntarinaa, ja on kaksi ihan erilaista tarinaa, että kaveri kuoli aggressiiviseen munasarjasyöpään vs. kaveri kuoli autokolarissa. Mutta kuten sanottua, itse en tuota utele, koska se koetaan Suomessa niin tabuna. Ulkomaiset kaverini kyllä kysyvät ihan luontevasti "what happened?", kun olen kertonut läheisen kuolemasta. Ja itse kertovat kuolinsyyn siinä sivulauseessa kun kertovat jonkun kuolemasta.
Olen ruvennut itse kertomaan keksimäni kuolinsyyn heti automaattisesti, kysyjä saa tydytyksen ja minä saan rauhan uteluilta.
Ei se ole tabu jos ei halua kertoa, että nuori kuoli ampumisessa vaan silloin joutuu herkistymään mahdollisesti henkilön seurassa jonka kanssa ei halua herkistyä. Tai jos tietää että kuolinsyy on kysyjälle vain yksi juorunaihe lisää, ei halua viedä edesmennyttä sellaisiin keskusteluihin.
No ei kai noiden juoruilijoiden kanssa kannata jäädä keskustelemaan edesmenneestä muutenkaan. Ei se silti tarkoita, etteikö tavallisiakin ihmisiä kiinnostaisi.
Henrikokset yms. poikkeukselliset kuolemat ovat tietysti vaikea asia, jo pelkästään niistä puhuminen voi olla traumaattista, ainakin alussa. Mutta Suomessa ollaan kyllä omituisen häveliäitä ihan normaaleistakin kuolinsyistä.
Mutta kuka sen häveliäisyyden määrittelee. Eikö omainen saa tehdä sitä itse? Tehdä niinkuin hänestä tuntuu parhaalta. Sitä kun hoitaa kaikkea kuolemaan liittyvää murhetta ja huolta kuukauden läheisen kuoleman jälkeen, ehkä paras kysymys tuolloin olisi, kuinka jaksat?
Totta kai jokainen määrittelee rajansa itse. Eikä kuolemasta kysyminen mitenkään estä ihmisiä samalla kysymästä, miten jaksat. Minulta kuoli läheinen viikko sitten, joten asia on aika tuoreessa muistissa.
Mutta Suomessa on lähtökohtaisesti loukkaavaa kysyä kuolinsyystä mitään, mitä olen aina pitänyt erikoisena.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen kertonut rehellisesti äitini kuolinsyyn jos joku kysyy tai lähimmille kavereille. Eipä siinä salattavaa ole vaikka kuolema yllätyksenä tulikin. Hyvin arkinen syy johon kuolee tuhansia, ihmisiä vuodessa.
Eikä isäni kuolinsyyssäkään salaamista ole. Tavallaan se vaan on edesmennyttä kohtaan väärin koska siinä paljastuu sen edesmenneen riippuvuus.Tässä kommentissa tulee esille myös toinen ei niin selvästi kuolemaan liittyvä suomalainen tabu. Miksi esimerkiksi alkoholiongelma täytyy pyrkiä peittämään. Miksi ei voi kertoa avoimesti, miten asia on?
Koska ihminen joutuu arvosteltavaksi. Myös se joka kertoo siitä esim. lapsi, ovat yksityistä tietoa.
Miksi ihmisillä on yksityisyys?
Miksi minä haluaisin kertoa jollekin isäni alkoholin käytöstä, en kerro myöskään jos saisin sukupuolitaudin tai tekisin abortin.
Alkoholiongelmaan liittyy monesti kipeitä asioita esim. insesti, heitteillejättö ja väkivalta.
On mukavaa luoda oma itsensä ilman, että joku ulkopuolinen arvostelee ja väritää elämääni. Saan olla vapaa.
Onpa ihme asenteita täällä. Jaan ap:n hämmennyksen. Kyllä kuolinsyytä saa kysyä. Ihan normaaliin ihmisten kanssakäymiseen kuuluva kysymys.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos kuolinsyyn kysyminen on ok, niin mihin se raja menee? Riittääkö, että tietää, että kuoli onnettomuudessa, vai täytyykö saada sekin selville, että kuoli virtsarakon repeämiseen? Riittääkö, että kuoli sairauteen, vai täytyykö tietää, että syöpä kuihdutti niin, että ihminen makasi juomasta? Ja miksi ihmeessä kukaan haluaa toisesta tietää mitään tällaista?
Se, mihin naapurin Jamppa kuoli, ei kyllä liity millään tavalla kenenkään muun mahdollisiin kuolinsyihin tai elämänkohtaloihin. Sellaisella on ihan turha uteliaisuuttaan selittää.
No ainakin ulkomailla jos kerrotaan, että Jamppa kuoli haimasyöpään tai laskuvarjohyppyonnettomuuteen, niin ei siinä yleensä viimeisiä hetkiä repostella ellei se ole sitten läheiselle jotenkin terapeuttista kertoa traumaattisesta kokemuksestaan.
Ei sitä oikeasti pidetä sairaalloisena uteliaisuutena kuin Suomessa, että haluaisi tietää, että Jamppa kuoli haimasyöpään eikä vain "sairauteen".
Meniköhän sulla nyt kertominen ja kysyminen sekaisin?
Mä voin esim. kertoa sulle, että mun isäni kuoli viisikymppisenä aivoverenvuoto on, oli pari päivää tajuton ennen kuin todettiin aivokuolleeksi ja lääkärit ilmoitti, että se oli siinä. Annoin lähiomaisena luvan elintenluovutukseen, mutta en tiedä, otettiinkin mitään ja jos otettiin, en tiedä, mitä. Ruumiinavaus tehtiin, koska oli tällainen äkillinen tapaus. Mitään yllättävää ei löytynyt, aneurysma vaan repesi yksi päivä.
Mut se, että mä tuolleen kerron isäni kuolemaan liittyviä asioita ei tarkoita, että kaikki haluaa niin tehdä, ja koska ihmisillä on oikeus yksityisyyteen (en mäkään nimellä kenelle tahansa noin tarkkaan kerro kuin mitä tuossa yllä, mutta kyllä sen kaikki tietää, että aivoverenvuotoon isä meni, ja toiset sit tietää enemmän), kyseleminen on epäkohteliasta.
Se, mitä mä yllä kerroin, ei vaikuta millään tavalla siihen, missä iässä ja miten joku muu kuolee.
Niin, ja väitän, että vain Suomessa on kysyminen epäkohteliasta. En tarkoita mitään yksityiskohtien utelemista, vaan yleisluontoista "what happened?" tms. minkä olen saanut kaikilta joille olen kuolemasta kertonut. Jos vastaan ihan vain "sydänkohtaus" niin kyllä se kysyjälle riittää. Ja jos vastaisin "en halua puhua siitä" niin totta kai sekin kysyjälle riittäisi. Mutta muualla ei pidetä mitenkään epänormaalina kysyä.
Tuota viimeistä lausettasi en ymmärrä yhtään, sori. En ole nähnyt kenenkään väittävän, että jonkun ihmisen kuolinsyy vaikuttaisi kenenkään muun kuolemaan.
Vastauksena kysymykseesi lainaus aiempaa ketjusta:
Vierailija kirjoitti:
Kuolinsyy nyt kiinnostaa ihmisiä luonnostaan. Jokainen miettii, voisiko kuolla itse samalla tavalla vaikka tarttuvaan tautiin tai vaarallisessa paikassa.
Ja mä en ole ihan varma, tarviiko "muualla normaalin" olla aina normaalia myös Suomessa. Suomalaisella kulttuurilla voi hyvin olla omia erityispiirteitään. Tosin väitän, ettei Suomi ole tässäkään asiassa ihan ainutlaatuinen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos kuolinsyyn kysyminen on ok, niin mihin se raja menee? Riittääkö, että tietää, että kuoli onnettomuudessa, vai täytyykö saada sekin selville, että kuoli virtsarakon repeämiseen? Riittääkö, että kuoli sairauteen, vai täytyykö tietää, että syöpä kuihdutti niin, että ihminen makasi juomasta? Ja miksi ihmeessä kukaan haluaa toisesta tietää mitään tällaista?
Se, mihin naapurin Jamppa kuoli, ei kyllä liity millään tavalla kenenkään muun mahdollisiin kuolinsyihin tai elämänkohtaloihin. Sellaisella on ihan turha uteliaisuuttaan selittää.
No ainakin ulkomailla jos kerrotaan, että Jamppa kuoli haimasyöpään tai laskuvarjohyppyonnettomuuteen, niin ei siinä yleensä viimeisiä hetkiä repostella ellei se ole sitten läheiselle jotenkin terapeuttista kertoa traumaattisesta kokemuksestaan.
Ei sitä oikeasti pidetä sairaalloisena uteliaisuutena kuin Suomessa, että haluaisi tietää, että Jamppa kuoli haimasyöpään eikä vain "sairauteen".
Nää on aina parhaita kun joku tulee selittämään miten ulkomailla toimitaan, ikään kuin "ulkomaat" olisi joku täysin yhtenäinen paikka ja vain Suomi siitä erillään. Veikkaanpa kuitenkin, että esim. Malawin ja Islannin kulttuuri liittyen kuolemaan eroaa melkoisesti.
Varmasti eroaakin. Mutta tämä on aika yleisluontoinen asia, enkä ole huomannut kuolinsyyn olevan mikään salaisuus vaikkapa Yhdysvalloissa, Saksassa, Iso-Britanniassa, Italiassa, Filippiineillä, Singaporessa, Ranskassa ja Maltalla.
Varmasti sellaisiakin maita löytyy, joissa kuolinsyihin liittyy kaikenlaisia tabuja. Esimerkiksi sellaisissa maissa, joissa itsemurhaan liitetään suurta häpeää, on se aihe varmasti enemmänkin tabu. Mutta kuten sanottua, Suomi on ainoa maa, jossa itse olen nähnyt tätä, että kaikista tavallisimmatkin kuolinsyyt ovat sellaisia, että niitä ei voi mainita ääneen. Tai että olisi loukkaavaa edes ohimennen kysyä.
Ehkä sinut tunnetaan juoruna, arvostelevana ja tahdittomana. Kun kerran noin laajasti kokemusta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos kuolinsyyn kysyminen on ok, niin mihin se raja menee? Riittääkö, että tietää, että kuoli onnettomuudessa, vai täytyykö saada sekin selville, että kuoli virtsarakon repeämiseen? Riittääkö, että kuoli sairauteen, vai täytyykö tietää, että syöpä kuihdutti niin, että ihminen makasi juomasta? Ja miksi ihmeessä kukaan haluaa toisesta tietää mitään tällaista?
Se, mihin naapurin Jamppa kuoli, ei kyllä liity millään tavalla kenenkään muun mahdollisiin kuolinsyihin tai elämänkohtaloihin. Sellaisella on ihan turha uteliaisuuttaan selittää.
No ainakin ulkomailla jos kerrotaan, että Jamppa kuoli haimasyöpään tai laskuvarjohyppyonnettomuuteen, niin ei siinä yleensä viimeisiä hetkiä repostella ellei se ole sitten läheiselle jotenkin terapeuttista kertoa traumaattisesta kokemuksestaan.
Ei sitä oikeasti pidetä sairaalloisena uteliaisuutena kuin Suomessa, että haluaisi tietää, että Jamppa kuoli haimasyöpään eikä vain "sairauteen".
Meniköhän sulla nyt kertominen ja kysyminen sekaisin?
Mä voin esim. kertoa sulle, että mun isäni kuoli viisikymppisenä aivoverenvuoto on, oli pari päivää tajuton ennen kuin todettiin aivokuolleeksi ja lääkärit ilmoitti, että se oli siinä. Annoin lähiomaisena luvan elintenluovutukseen, mutta en tiedä, otettiinkin mitään ja jos otettiin, en tiedä, mitä. Ruumiinavaus tehtiin, koska oli tällainen äkillinen tapaus. Mitään yllättävää ei löytynyt, aneurysma vaan repesi yksi päivä.
Mut se, että mä tuolleen kerron isäni kuolemaan liittyviä asioita ei tarkoita, että kaikki haluaa niin tehdä, ja koska ihmisillä on oikeus yksityisyyteen (en mäkään nimellä kenelle tahansa noin tarkkaan kerro kuin mitä tuossa yllä, mutta kyllä sen kaikki tietää, että aivoverenvuotoon isä meni, ja toiset sit tietää enemmän), kyseleminen on epäkohteliasta.
Se, mitä mä yllä kerroin, ei vaikuta millään tavalla siihen, missä iässä ja miten joku muu kuolee.
Aneurysmasta kannattaa ehdottomasti aina mainita kaikille vainajan verisukulaisille, jotta nämä kävisivät kokeissa tarkistamassa omat suonensa ennen kuin tulee lisää vainajia.
Eiköhän näihin saa ohjeet lääkäriltäkin jos tällainen tapaus tulee vastaan. Tämä tieto ei ole utelijoiden varassa.
Mä voin tämän ohiksen jälkeen myös lohduttaa tätä huolestunutta, että ei hätää, kaikki verisukulaiset kyllä varmasti tietävät, mistä tässä oli kyse. 😂
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos kuolinsyyn kysyminen on ok, niin mihin se raja menee? Riittääkö, että tietää, että kuoli onnettomuudessa, vai täytyykö saada sekin selville, että kuoli virtsarakon repeämiseen? Riittääkö, että kuoli sairauteen, vai täytyykö tietää, että syöpä kuihdutti niin, että ihminen makasi juomasta? Ja miksi ihmeessä kukaan haluaa toisesta tietää mitään tällaista?
Se, mihin naapurin Jamppa kuoli, ei kyllä liity millään tavalla kenenkään muun mahdollisiin kuolinsyihin tai elämänkohtaloihin. Sellaisella on ihan turha uteliaisuuttaan selittää.
No ainakin ulkomailla jos kerrotaan, että Jamppa kuoli haimasyöpään tai laskuvarjohyppyonnettomuuteen, niin ei siinä yleensä viimeisiä hetkiä repostella ellei se ole sitten läheiselle jotenkin terapeuttista kertoa traumaattisesta kokemuksestaan.
Ei sitä oikeasti pidetä sairaalloisena uteliaisuutena kuin Suomessa, että haluaisi tietää, että Jamppa kuoli haimasyöpään eikä vain "sairauteen".
Nää on aina parhaita kun joku tulee selittämään miten ulkomailla toimitaan, ikään kuin "ulkomaat" olisi joku täysin yhtenäinen paikka ja vain Suomi siitä erillään. Veikkaanpa kuitenkin, että esim. Malawin ja Islannin kulttuuri liittyen kuolemaan eroaa melkoisesti.
Varmasti eroaakin. Mutta tämä on aika yleisluontoinen asia, enkä ole huomannut kuolinsyyn olevan mikään salaisuus vaikkapa Yhdysvalloissa, Saksassa, Iso-Britanniassa, Italiassa, Filippiineillä, Singaporessa, Ranskassa ja Maltalla.
Varmasti sellaisiakin maita löytyy, joissa kuolinsyihin liittyy kaikenlaisia tabuja. Esimerkiksi sellaisissa maissa, joissa itsemurhaan liitetään suurta häpeää, on se aihe varmasti enemmänkin tabu. Mutta kuten sanottua, Suomi on ainoa maa, jossa itse olen nähnyt tätä, että kaikista tavallisimmatkin kuolinsyyt ovat sellaisia, että niitä ei voi mainita ääneen. Tai että olisi loukkaavaa edes ohimennen kysyä.
Ehkä sinut tunnetaan juoruna, arvostelevana ja tahdittomana. Kun kerran noin laajasti kokemusta.
Itse en kysy kuolinsyistä koskaan, joten ei, ei taideta tuntea.
Alue: Aihe vapaa
Nää on aina parhaita kun joku tulee selittämään miten ulkomailla toimitaan, ikään kuin "ulkomaat" olisi joku täysin yhtenäinen paikka ja vain Suomi siitä erillään. Veikkaanpa kuitenkin, että esim. Malawin ja Islannin kulttuuri liittyen kuolemaan eroaa melkoisesti.