Miksi kuolinsyytä ei saisi kysyä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mielestäni kuoleman tabusta pitäisi päästä eroon. Yksi tapa normalisoida kuolemaa on avoin keskustelu. Mielestäni on luonnollista olla kiinnostuneita ihmisten kuolinsyistä varsinkin, jos edes jollain tasolla on tiennyt henkilön. Jos kuolinsyytä ei kerrota eikä kukaan kysy jää asia mysteeriksi ja kaikenlaiset spekulaatiot alkavat.

Se ei liity mitenkään tabuun, että kuuluu hyviin tapoihin antaa läheisten surra menetystään ja puhua vain niistä asioista joista ovat valmiita puhumaan. Lisäksi, jos ihmisellä on tarve spekuloida muiden kuolemia, hän tekee sen joka tapauksessa, oli syy kuolemaan selvillä tai ei.

Ja toisaalta, jos puhuisi avoimesti, spekuloinnin tarve vähenisi. Ei mulle ole ollut ongelma kertoa, mihin lapseni kuoli. Miten, sitä en ole kovin monelle avannut, se on asia, jota en edes itse tarkalleen tiedä, enkä halua pyöritellä oletuksia edes itsekseni, koska se ei lopputulemaa muuta miksikään. Asian vatkaaminen ei tuo häntä takaisin.

Koska se ei kuulu sinulle millään tavalla. Ihmiset kertovat sitten jo kertovat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos kuolinsyyn kysyminen on ok, niin mihin se raja menee? Riittääkö, että tietää, että kuoli onnettomuudessa, vai täytyykö saada sekin selville, että kuoli virtsarakon repeämiseen? Riittääkö, että kuoli sairauteen, vai täytyykö tietää, että syöpä kuihdutti niin, että ihminen makasi juomasta? Ja miksi ihmeessä kukaan haluaa toisesta tietää mitään tällaista?

Se, mihin naapurin Jamppa kuoli, ei kyllä liity millään tavalla kenenkään muun mahdollisiin kuolinsyihin tai elämänkohtaloihin. Sellaisella on ihan turha uteliaisuuttaan selittää.

No ainakin ulkomailla jos kerrotaan, että Jamppa kuoli haimasyöpään tai laskuvarjohyppyonnettomuuteen, niin ei siinä yleensä viimeisiä hetkiä repostella ellei se ole sitten läheiselle jotenkin terapeuttista kertoa traumaattisesta kokemuksestaan.

Ei sitä oikeasti pidetä sairaalloisena uteliaisuutena kuin Suomessa, että haluaisi tietää, että Jamppa kuoli haimasyöpään eikä vain "sairauteen".

Meniköhän sulla nyt kertominen ja kysyminen sekaisin?

Mä voin esim. kertoa sulle, että mun isäni kuoli viisikymppisenä aivoverenvuoto on, oli pari päivää tajuton ennen kuin todettiin aivokuolleeksi ja lääkärit ilmoitti, että se oli siinä. Annoin lähiomaisena luvan elintenluovutukseen, mutta en tiedä, otettiinkin mitään ja jos otettiin, en tiedä, mitä. Ruumiinavaus tehtiin, koska oli tällainen äkillinen tapaus. Mitään yllättävää ei löytynyt, aneurysma vaan repesi yksi päivä.

Mut se, että mä tuolleen kerron isäni kuolemaan liittyviä asioita ei tarkoita, että kaikki haluaa niin tehdä, ja koska ihmisillä on oikeus yksityisyyteen (en mäkään nimellä kenelle tahansa noin tarkkaan kerro kuin mitä tuossa yllä, mutta kyllä sen kaikki tietää, että aivoverenvuotoon isä meni, ja toiset sit tietää enemmän), kyseleminen on epäkohteliasta.

Se, mitä mä yllä kerroin, ei vaikuta millään tavalla siihen, missä iässä ja miten joku muu kuolee.

Niin, ja väitän, että vain Suomessa on kysyminen epäkohteliasta. En tarkoita mitään yksityiskohtien utelemista, vaan yleisluontoista "what happened?" tms. minkä olen saanut kaikilta joille olen kuolemasta kertonut. Jos vastaan ihan vain "sydänkohtaus" niin kyllä se kysyjälle riittää. Ja jos vastaisin "en halua puhua siitä" niin totta kai sekin kysyjälle riittäisi. Mutta muualla ei pidetä mitenkään epänormaalina kysyä.

Tuota viimeistä lausettasi en ymmärrä yhtään, sori. En ole nähnyt kenenkään väittävän, että jonkun ihmisen kuolinsyy vaikuttaisi kenenkään muun kuolemaan.

Vastauksena kysymykseesi lainaus aiempaa ketjusta:

Vierailija kirjoitti:

Kuolinsyy nyt kiinnostaa ihmisiä luonnostaan. Jokainen miettii, voisiko kuolla itse samalla tavalla vaikka tarttuvaan tautiin tai vaarallisessa paikassa.

Ja mä en ole ihan varma, tarviiko "muualla normaalin" olla aina normaalia myös Suomessa. Suomalaisella kulttuurilla voi hyvin olla omia erityispiirteitään. Tosin väitän, ettei Suomi ole tässäkään asiassa ihan ainutlaatuinen.

Arvostan yleensä kyllä suomalaisen kulttuurin erityispiirteitä. Tämä nyt sattuu olemaan sellainen, jota en ole ikinä ymmärtänyt.

Se ei vain tunnu hyvältä kysymykseltä.

Tarvitseeko sitä sen enempää miettiä? Ei vaikuta myöskään tärkeältä tiedolta.

Ainoa jotka sitä ovat kyselleet ovat muutenkin minusta sosiaalisesti taitamattomia.

Mitä peittelemistä on kuolinsyissä?

Jokainen meistä kuolee joskus, ja kuolinsyyn voi kertoa, olkoonpa se omalla kohdallani mikä tahansa. Jokuhan se kuolinsyy on kuitenkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen kertonut rehellisesti äitini kuolinsyyn jos joku kysyy tai lähimmille kavereille. Eipä siinä salattavaa ole vaikka kuolema yllätyksenä tulikin. Hyvin arkinen syy johon kuolee tuhansia, ihmisiä vuodessa.

Eikä isäni kuolinsyyssäkään salaamista ole. Tavallaan se vaan on edesmennyttä kohtaan väärin koska siinä paljastuu sen edesmenneen riippuvuus.

Tässä kommentissa tulee esille myös toinen ei niin selvästi kuolemaan liittyvä suomalainen tabu. Miksi esimerkiksi alkoholiongelma täytyy pyrkiä peittämään. Miksi ei voi kertoa avoimesti, miten asia on?

Alkoholisti itse harvoin myöntää ongelmaansa ja tästä syystä ei avoimesti asiasta puhu. Meillä alkoholistien läheisillä on taas ihan riittävästi jaksamista päihdeongelmaisen kanssa elämisessä, ettei näitä ongelmia jaksa ihan kaikille alkaa avaamaan.

Ei muuallakaan maailmassa udella kuolinsyytä vieraalta ihmiseltä, käyttäytymisen normit ovat usein huomattavasti tiukemmat kuin Suomessa. Päinvastoin Suomessa on niin vapaata ettei ihmisillä ole enää mitään rajoja toisten ihmisten suhteen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen kertonut rehellisesti äitini kuolinsyyn jos joku kysyy tai lähimmille kavereille. Eipä siinä salattavaa ole vaikka kuolema yllätyksenä tulikin. Hyvin arkinen syy johon kuolee tuhansia, ihmisiä vuodessa.

Eikä isäni kuolinsyyssäkään salaamista ole. Tavallaan se vaan on edesmennyttä kohtaan väärin koska siinä paljastuu sen edesmenneen riippuvuus.

Tässä kommentissa tulee esille myös toinen ei niin selvästi kuolemaan liittyvä suomalainen tabu. Miksi esimerkiksi alkoholiongelma täytyy pyrkiä peittämään. Miksi ei voi kertoa avoimesti, miten asia on?

"puukotettiin omaan sänkyynsä, ei päässyt puukottajia pakoon voimakkaan humalatilansa takia"

Oletko tyytyväinen, sait kaiken uteliaisuutesi tyydytettyä. Tuollainen oli yhden sukulaisen kohtalo.

-ohis-

Riippuu tilanteesta mun mielestä.

Jos oon kuullut että työkaveri on poissa läheisen kuoleman takia, niin en kysy mihin kuoli jos ei itse kerro.

Jos joku postaa vaikka someen että läheinen kuollut nuorena, niin oon mä sillon saattanut kysyä, että mihin. Jos kerran itse siitä postaa ja haluaa puhua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen kertonut rehellisesti äitini kuolinsyyn jos joku kysyy tai lähimmille kavereille. Eipä siinä salattavaa ole vaikka kuolema yllätyksenä tulikin. Hyvin arkinen syy johon kuolee tuhansia, ihmisiä vuodessa.

Eikä isäni kuolinsyyssäkään salaamista ole. Tavallaan se vaan on edesmennyttä kohtaan väärin koska siinä paljastuu sen edesmenneen riippuvuus.

Tässä kommentissa tulee esille myös toinen ei niin selvästi kuolemaan liittyvä suomalainen tabu. Miksi esimerkiksi alkoholiongelma täytyy pyrkiä peittämään. Miksi ei voi kertoa avoimesti, miten asia on?

Miksi ulkopuolisten pitää saada tietää toisten sairauksista? Onko ok, että utelen sinun terveydentilaan liittyviä asioita? Miksi kuolleella ei ole oikeutta yksityisyyteen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos kuolinsyyn kysyminen on ok, niin mihin se raja menee? Riittääkö, että tietää, että kuoli onnettomuudessa, vai täytyykö saada sekin selville, että kuoli virtsarakon repeämiseen? Riittääkö, että kuoli sairauteen, vai täytyykö tietää, että syöpä kuihdutti niin, että ihminen makasi juomasta? Ja miksi ihmeessä kukaan haluaa toisesta tietää mitään tällaista?

Se, mihin naapurin Jamppa kuoli, ei kyllä liity millään tavalla kenenkään muun mahdollisiin kuolinsyihin tai elämänkohtaloihin. Sellaisella on ihan turha uteliaisuuttaan selittää.

No ainakin ulkomailla jos kerrotaan, että Jamppa kuoli haimasyöpään tai laskuvarjohyppyonnettomuuteen, niin ei siinä yleensä viimeisiä hetkiä repostella ellei se ole sitten läheiselle jotenkin terapeuttista kertoa traumaattisesta kokemuksestaan.

Ei sitä oikeasti pidetä sairaalloisena uteliaisuutena kuin Suomessa, että haluaisi tietää, että Jamppa kuoli haimasyöpään eikä vain "sairauteen".

Nää on aina parhaita kun joku tulee selittämään miten ulkomailla toimitaan, ikään kuin "ulkomaat" olisi joku täysin yhtenäinen paikka ja vain Suomi siitä erillään. Veikkaanpa kuitenkin, että esim. Malawin ja Islannin kulttuuri liittyen kuolemaan eroaa melkoisesti.

Varmasti eroaakin. Mutta tämä on aika yleisluontoinen asia, enkä ole huomannut kuolinsyyn olevan mikään salaisuus vaikkapa Yhdysvalloissa, Saksassa, Iso-Britanniassa, Italiassa, Filippiineillä, Singaporessa, Ranskassa ja Maltalla.

Varmasti sellaisiakin maita löytyy, joissa kuolinsyihin liittyy kaikenlaisia tabuja. Esimerkiksi sellaisissa maissa, joissa itsemurhaan liitetään suurta häpeää, on se aihe varmasti enemmänkin tabu. Mutta kuten sanottua, Suomi on ainoa maa, jossa itse olen nähnyt tätä, että kaikista tavallisimmatkin kuolinsyyt ovat sellaisia, että niitä ei voi mainita ääneen. Tai että olisi loukkaavaa edes ohimennen kysyä.

Liittyisikö tämä kuitenkin enemmän siihen millainen oma tuttavapiiri on, eikä niinkään heidän ulkomaalaisuuteensa? Omat ystäväni niin Suomessa kuin ulkomaillakin ovat sen verran sivistyneitä, ettei yksikään heistä ole alkanut utelemaan kuolinsyytä.

Koska se voi olla läheisille kipeä paikka. Äitini teki itsemurhan ja kyllä ärsytti, kun eräs puolituttu (äidin lukioluokkakaverin lapsi, äidin pienestä kotipaikkakunnasta) kyseli mihin äiti kuoli. En siinä keksinyt muuta kuin sanoa, että sydänsairauteen niin sit se vastasi: "aijaa, en tiennyt että äidilläsi oli sellaisia ongelmia". En vastannut mitään, mutta siinä olotilassa kyllä teki mieli huutaa: "MISTÄ MUKA TIETÄISIT".

Eniten siinä ärsytti se, että molemmat naiset ovat kovia juoruamaan. Siksi siis en halunnut kertoa millään vaikka muuten olen asiasta puhut aika avoimesti.

Eli minä voin naapurilta mennä kysymään, onko hänellä peräpukamia tai pahanhajuista vuotoa emättimestä. Nehän on ihan luonnollisia asioita, eikä niistä saa tehdä mitään tabua.

Koska asia ei kuulu millään tavalla ulkopuolisille. En minäkään uteliaille idiooteille ala kertomaan isäni kuolinsyytä, riittää kun me läheiset se tiedetään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos kuolinsyyn kysyminen on ok, niin mihin se raja menee? Riittääkö, että tietää, että kuoli onnettomuudessa, vai täytyykö saada sekin selville, että kuoli virtsarakon repeämiseen? Riittääkö, että kuoli sairauteen, vai täytyykö tietää, että syöpä kuihdutti niin, että ihminen makasi juomasta? Ja miksi ihmeessä kukaan haluaa toisesta tietää mitään tällaista?

Se, mihin naapurin Jamppa kuoli, ei kyllä liity millään tavalla kenenkään muun mahdollisiin kuolinsyihin tai elämänkohtaloihin. Sellaisella on ihan turha uteliaisuuttaan selittää.

No ainakin ulkomailla jos kerrotaan, että Jamppa kuoli haimasyöpään tai laskuvarjohyppyonnettomuuteen, niin ei siinä yleensä viimeisiä hetkiä repostella ellei se ole sitten läheiselle jotenkin terapeuttista kertoa traumaattisesta kokemuksestaan.

Ei sitä oikeasti pidetä sairaalloisena uteliaisuutena kuin Suomessa, että haluaisi tietää, että Jamppa kuoli haimasyöpään eikä vain "sairauteen".

Meniköhän sulla nyt kertominen ja kysyminen sekaisin?

Mä voin esim. kertoa sulle, että mun isäni kuoli viisikymppisenä aivoverenvuoto on, oli pari päivää tajuton ennen kuin todettiin aivokuolleeksi ja lääkärit ilmoitti, että se oli siinä. Annoin lähiomaisena luvan elintenluovutukseen, mutta en tiedä, otettiinkin mitään ja jos otettiin, en tiedä, mitä. Ruumiinavaus tehtiin, koska oli tällainen äkillinen tapaus. Mitään yllättävää ei löytynyt, aneurysma vaan repesi yksi päivä.

Mut se, että mä tuolleen kerron isäni kuolemaan liittyviä asioita ei tarkoita, että kaikki haluaa niin tehdä, ja koska ihmisillä on oikeus yksityisyyteen (en mäkään nimellä kenelle tahansa noin tarkkaan kerro kuin mitä tuossa yllä, mutta kyllä sen kaikki tietää, että aivoverenvuotoon isä meni, ja toiset sit tietää enemmän), kyseleminen on epäkohteliasta.

Se, mitä mä yllä kerroin, ei vaikuta millään tavalla siihen, missä iässä ja miten joku muu kuolee.

Niin, ja väitän, että vain Suomessa on kysyminen epäkohteliasta. En tarkoita mitään yksityiskohtien utelemista, vaan yleisluontoista "what happened?" tms. minkä olen saanut kaikilta joille olen kuolemasta kertonut. Jos vastaan ihan vain "sydänkohtaus" niin kyllä se kysyjälle riittää. Ja jos vastaisin "en halua puhua siitä" niin totta kai sekin kysyjälle riittäisi. Mutta muualla ei pidetä mitenkään epänormaalina kysyä.

Tuota viimeistä lausettasi en ymmärrä yhtään, sori. En ole nähnyt kenenkään väittävän, että jonkun ihmisen kuolinsyy vaikuttaisi kenenkään muun kuolemaan.

Oot sitten asunut kaikissa maailman maissa, en usko. Ei Suomi mitenkään erikoinen maa ole tässäkään suhteessa.

Vierailija kirjoitti:

Se ei vain tunnu hyvältä kysymykseltä.

Tarvitseeko sitä sen enempää miettiä? Ei vaikuta myöskään tärkeältä tiedolta.

Ainoa jotka sitä ovat kyselleet ovat muutenkin minusta sosiaalisesti taitamattomia.

No esimerkkinä, vainajaa voi surra aika monet muut, jotka eivät ole ihan lähipiiriä tai perheenjäseniä. Eivät kaikki sellaiset ole jotain sairaalloisia juoruämmiä, joita voi kiinnostaa, mitä ihmettä tapahtui jollekin ihmiselle, jonka on tuntenut vaikka vuosikymmeniä. Se, että tietää Sarin kuolleen vaikka siihen sydänkohtaukseen sen ja sen ikäisenä, on loppu tarinalle.

Miksi ihmiset ylipäätään haluavat tietää toisistaan mitään? Miksi kysellään kuulumisia? Miksi ilahdutaan siitä, että vanha ystävä - jonka kanssa ei enää välttämättä olla kuin paita ja peppu - on mennyt naimisiin tai löytänyt työpaikan tai saanut lapsen? Ihminen on sosiaalinen eläin. Ympärillämme olevilla ihmisillä elämäntarinoineen on meille merkitystä.

Vierailija kirjoitti:

Onpa ihme asenteita täällä. Jaan ap:n hämmennyksen. Kyllä kuolinsyytä saa kysyä. Ihan normaaliin ihmisten kanssakäymiseen kuuluva kysymys.

Kysy ihmeessä, sinua pidetään sen jälkeen vähän tahdittomana.

Jos se on mielestäsi ok vaihtokauppa, jatka.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mielestäni kuoleman tabusta pitäisi päästä eroon. Yksi tapa normalisoida kuolemaa on avoin keskustelu. Mielestäni on luonnollista olla kiinnostuneita ihmisten kuolinsyistä varsinkin, jos edes jollain tasolla on tiennyt henkilön. Jos kuolinsyytä ei kerrota eikä kukaan kysy jää asia mysteeriksi ja kaikenlaiset spekulaatiot alkavat.

Se ei liity mitenkään tabuun, että kuuluu hyviin tapoihin antaa läheisten surra menetystään ja puhua vain niistä asioista joista ovat valmiita puhumaan. Lisäksi, jos ihmisellä on tarve spekuloida muiden kuolemia, hän tekee sen joka tapauksessa, oli syy kuolemaan selvillä tai ei.

Ja toisaalta, jos puhuisi avoimesti, spekuloinnin tarve vähenisi. Ei mulle ole ollut ongelma kertoa, mihin lapseni kuoli. Miten, sitä en ole kovin monelle avannut, se on asia, jota en edes itse tarkalleen tiedä, enkä halua pyöritellä oletuksia edes itsekseni, koska se ei lopputulemaa muuta miksikään. Asian vatkaaminen ei tuo häntä takaisin.

Eli jos puhuu avoimesti yksityisasiosta, muiden yksityisasioilla spekuloivien ihmisten spekuloinnin tarve vähenisi?

Edelleen olen sitä mieltä, että tuollaiset ihmiset keksisivät sitä spekuloitavaa vaikka kuolinsyy olisi selvillä. Spekulointi keskittyisi vain enemmän kuolinsyyn arvailun sijasta siihen, mikä juuri nimenomaiseen kuolinsyyhyn johti.

Jokaisella pitää olla oikeus yksityiseen ihan missä tahansa asiassa.

Oli se sitten terveys tms., parisuhde, työ jne.

Itse olen sellainen, että valikoin hyvinkin tarkkaan mistä puhun kenellekin.

Läheisimmelle tietysti eri asioita, kuin ns. hyvän päivän tutuille.

Ei naapurille tai työkaverille tarvitse kertoa samoja asioita, kuin ystävälle tai perheenjäsenille.

Ja jos itse kerron tai ystävä tms. kertoo minulle jotain, josta hän ei halua puhuttavan muille, niin sitä on kunnioitettava.

Onko se sitten tämä nykyaika, kun aivan kaikki asiat pitäisi huudella koko maailmalle?

Nettiin vielä levitellä ja retostella.

Jos ei niin tee, jotkut alkavat moittimaan;

Jaa, onko sulla jotain "salattavaa", kun et kerro?

No, entä sitten;

Mitä he***ä joku puolituttu tai täysin tuntematon tekee jollain toiseen liittyvällä, erittäin henk.koht. asialla.

Muuta kuin juoruaa, ilkeilee, vääristelee tai kummaksuu/ syyttelee.

Ja ihmiset ovat erilaisia;

Jotkut hölisevät liikaakin, jopa ihan intiimiasioitaankin ( ja vielä puolisonsakin).

Itse en halua niistä kuulla ja todella ihmettelen tuollaista käytöstä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se ei vain tunnu hyvältä kysymykseltä.

Tarvitseeko sitä sen enempää miettiä? Ei vaikuta myöskään tärkeältä tiedolta.

Ainoa jotka sitä ovat kyselleet ovat muutenkin minusta sosiaalisesti taitamattomia.

No esimerkkinä, vainajaa voi surra aika monet muut, jotka eivät ole ihan lähipiiriä tai perheenjäseniä. Eivät kaikki sellaiset ole jotain sairaalloisia juoruämmiä, joita voi kiinnostaa, mitä ihmettä tapahtui jollekin ihmiselle, jonka on tuntenut vaikka vuosikymmeniä. Se, että tietää Sarin kuolleen vaikka siihen sydänkohtaukseen sen ja sen ikäisenä, on loppu tarinalle.

Miksi ihmiset ylipäätään haluavat tietää toisistaan mitään? Miksi kysellään kuulumisia? Miksi ilahdutaan siitä, että vanha ystävä - jonka kanssa ei enää välttämättä olla kuin paita ja peppu - on mennyt naimisiin tai löytänyt työpaikan tai saanut lapsen? Ihminen on sosiaalinen eläin. Ympärillämme olevilla ihmisillä elämäntarinoineen on meille merkitystä.

Kyllä kuolinsyy kerrotaan oikeasti vainajalle läheisille ihmisille. Muille se ei kuulu millään tavalla.