Miesystävä kahlitsee
Ollaan seurusteltu reilut viisi vuotta, ikää jo hyväisesti +40 vuotta. Asutaan edelleen omia kotejamme, koska molemmilla lapset aiemmista liitoista.
Suhde on ollut kaikin puolin pääosin hyvä, mutta mies haluaa kahlita liikaa. Joka kerran kun suunnittelen kavereideni kanssa jotain yhteistä menoa, illanviettoa, mökkireissua tms. mies vetää herneet nenään ja aloittaa kiukuttelun hyvissä ajoin. Aina olen ilmoittanut asiasta liian myöhään, liian epäselvästi, en ole varmentanut/tarkentanut ja mitä ikinä tarpeeksi. Menoja ei todella ole usein, illanviettoja max pari kolme kertaa vuodessa, mökkireissua n.kerran vuodessa maksimissaan. En arjessa muutenkaan ehdi kavereitani usein nähdä. Kuvioon kuuluu myös se, että lopulta asiaa aletaan käymään läpi tappelun kautta ja mies vetää joka ikinen kerta exäni juttuun mukaan sanomalla tyyliin tehän ootte suhteessanne tottuneet menemään ja tekemään niinku ite haluatte juttelematta.
Itselle alkaa tämä kuvio riittämään, jos ja kun joka kerran sama tappelu pitää käydä läpi. Joka kerran vetää exäni tähän mukaan, millä ei ole mitään tekemistä näiden asioiden kanssa. Lähes kaiken liikenevän vapaa-ajan omalla ajallemme vietän miehen kanssa ja hänen luonaan yleensä. En ole pettänyt, enkä antanut aihetta epäillä tai rajoittaa menoja. Olen kylläkin jokaisella kerralla sanonut painokkaasti, etten aikuisena ihmisenä häneltä ala mitään lupia anomaan nähdäkseni kavereitani. Salaa en myöskään kulje missään vaan aina olen asioista kertonut etukäteen, jos jotakin on suunniteltu, mutta kuten edellä kerroinkin niin aina liian myöhään jne jne. Nyt ollaan taas saman asian edessä ja tällä kertaa mies meni sanoessaan jo sen verran henkilökohtaisuuksiin, että ajattelin viisainta olevan lähteä. Tämä sama kuvio on käyty niin monta kertaa läpi, eikä mikään muutu, että eiköhän tämä ole nähty. En enää elämääni anna toisen kahlita.
Kommentit (57)
Ei muutu kuin pahemmaksi ajan kuluessa.
Vaimoni on juuri tuollainen rajoittaja, ei minulla ole enään kavereita.
Lopeta suhde pikaisesti!
Voin kertoa, että mikään ei muutu kuin ahdistavimpaan suuntaa. Luonteenpiirre/sairaus, lisääntyy vain iän myötä.
Tästä omakohtainen kokemus.
Vierailija kirjoitti:
Mutta kun se mies on muuten aivan ihana! Ethän sinä muuten viitsisi riidellä mokomista pikkujutuista etkä varsinkaan kyhnätä hänen kyljessään kaikkea vapaa-aikaasi.
Hänen ex on luultavasti iloinen, kun sai aikanaan vapautensa takaisin. Ehkäpä sinäkin olet vielä jonakin päivänä vapaa.
Pääosin muuten suhde on kyllä ollut hyvä. Mutta tällainen väkisin kahlitseminen toiseen kiinni on silti liikaa ja syö tunteet hetkessä. Ei tätä oikeuta eikä selitä mikään muu kuin korvien välinen maailma. En tule ikinä anomaan lupaa nähdä kavereitani, se tuntuu jo ajatuksenakin epänormaalilta.
Vierailija kirjoitti:
Olin vastaavassa suhteessa. Ei auttanut puhuminen, toinen vain alkoi näyttämään pahaa oloaan passiivisaggressiivisesti.
Se jatkuva syyllistäminen aiheutti sen että mistään omasta en osannut enää nauttia.Muuten suhde oli hyvä, ihan liian pitkään sinnittelin toivoen että tilanne muuttuisi parempaan päin joskus, eihän se muuttunut.
Lopulta ei edes tarvittu mitään ns. "Viimeistä niittiä", ymmärsin vain, että tällaista se tulisi olemaan loputtomiin. Huomasin myös hiljalleen muuttuvani tunnekylmäksi puolisoa kohtaan. Hänen paha olonsa ei herättänyt muuta tunnetta kuin ärsytystä, silloinkin kun se johtui jostain ihan muusta.
Lähdin, ja tuntui kuin valtava paino olisi pudonnut rinnalta ja kykenin taas hengittämään. Sitä ei tajunnutkaan miten ahtaalle minut oli suhteessa puristettu!
Juuri sille alkaa tuntua, ilo kadota elämästä ja omista tekemisistä. Vallan käyttöähän tämä on, ei ketään voi omistaa silloinkaan, kun seurustelee. Tässä mies nyt sepittää omaa näkemystään oikeaksi ja minun normaalia tekemistä vääräksi. Tähän en enää täll kierroksella ala.
Tällaisen novellin keksi palstan katkera vanhapiika tänään. 1/5
Vierailija kirjoitti:
Tällaisen novellin keksi palstan katkera vanhapiika tänään. 1/5
Toistaiseksi en vielä ole, kohta saatankin jo olla 😁 Se vanhapiika, mutta tuskin katkera.
Vierailija kirjoitti:
Tällaisen novellin keksi palstan katkera vanhapiika tänään. 1/5
Vaikka olisi keksitty niin tällaisia suhteita on paljon.
Suosittelen pettämistä, jättämistä ja lähtemistä.
Sulle sopii sinkkuus. Niin itsellenikin.
Vierailija kirjoitti:
Sulle sopii sinkkuus. Niin itsellenikin.
Niin uskon minäkin. Enkä kaipaa edes mitään sinkku-titteliä. Uskon, että lasten kanssa keskenään on paras jatkossa. Olen saanut seurustella, kokea avioliiton ja olla kihloissa. En usko, että mitään sellaista olisin jäänyt paitsi, mitä parisuhteelta vielä kaipaisin. Elämähän voi joskus vielä yllättää toki, mutta en ns.odota enää mitään erityistä parisuhdetta.
Vierailija kirjoitti:
Suosittelen pettämistä, jättämistä ja lähtemistä.
Pettämiseen ei ole mitään tarvetta.
Kuin mun ex. Kävin pari kertaa vuodessa jossain kavereiden kanssa niin niistä tuli aina määkimistä, että te se ette osaakuin bilettää, miksi ette mene salille tms. Ja kun tulin kotiin niin siellä oltiin niin draama queen kun oli ihan joutunut omien lasten eteen tekemään asioita
Vierailija kirjoitti:
Kuin mun ex. Kävin pari kertaa vuodessa jossain kavereiden kanssa niin niistä tuli aina määkimistä, että te se ette osaakuin bilettää, miksi ette mene salille tms. Ja kun tulin kotiin niin siellä oltiin niin draama queen kun oli ihan joutunut omien lasten eteen tekemään asioita
Oliko tämä asia, joka erotti teidät lopulta?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuin mun ex. Kävin pari kertaa vuodessa jossain kavereiden kanssa niin niistä tuli aina määkimistä, että te se ette osaakuin bilettää, miksi ette mene salille tms. Ja kun tulin kotiin niin siellä oltiin niin draama queen kun oli ihan joutunut omien lasten eteen tekemään asioita
Oliko tämä asia, joka erotti teidät lopulta?
Ei, mies oli ikävä koko perheelleen ja suhteessa oli fyysistä ja henkistä väkivaltaa. Olemme nykyään asiallisissa väleissä mutta ero oli oikea ratkaisu
Ap ei nyt varmaan kerro koko totuutta.Ette asu yhdessä ja lapsia molemmilla aiemmasta liitosta.Silloinko ap haluaa mennä kun lapset on isällä ja yhteinen aika olla yhdessä kahdestaan tämän miehen kanssa?silloinhan se yhteinen aika on kortilla.Ap:n ei kannata haaveilla parisuhteesta kun haluaa mennä,parempi sinkkuna.
Vierailija kirjoitti:
Ap ei nyt varmaan kerro koko totuutta.Ette asu yhdessä ja lapsia molemmilla aiemmasta liitosta.Silloinko ap haluaa mennä kun lapset on isällä ja yhteinen aika olla yhdessä kahdestaan tämän miehen kanssa?silloinhan se yhteinen aika on kortilla.Ap:n ei kannata haaveilla parisuhteesta kun haluaa mennä,parempi sinkkuna.
Yhteinen aika ei varmasti ole kortilla ja kaadu siihen, jos pari kolme kertaa vuodessa jossain käy. Ap ei myöskään halua koko ajan mennä, mutta hänellä on myös vielä elämä olemassa.
Nyrkin ja hellan väli se se on naisen paikka. Mitä muuta luulitte?
Perusmenoa ihmisiltä jolla paskiaislapset toisista liitoista
No se ensimmäinen.