Miesystävä kahlitsee

Vierailija kirjoitti:

Kyse ei välttämättä ole mustasukkaisuudesta tai kahlitsemisen halusta tms. Taustalla voi olla myös se, että hän pelkää sinulle sattuvan jotain. Puhun omasta kokemuksestani. Isäni nimittäin kuoli ollessani 7-vuotias, ja tämän jälkeen elin vuosikausia siinä pelossa, että menetän myös äitini. Jotenkin tämä isän menettäminen ja äidinkin menettämisen pelko ilmeisesti puutteellisesti käsiteltyinä "koteloituivat" psyykeeni, ja ovat myöhemmin nousseet esiin mm. siinä, että pelkään ihan suhteettoman paljon vaimonikin menettämistä.

Minustakin siis tuntuu pahalta aina, kun hän ilmoittaa olevansa menossa johonkin - ja varsinkin, jos hän on lähdössä jo pian, ilman, että olen ehtinyt prosessoida asiaa.

En koe, että varsinaisesti suuttuisin hänen lähtemisestään, tai todella haluaisin estää sitä, vaan siinä vain nousee se pelko, että entä jos hän ei palaakaan. Vaimon näkökulmasta tämä varmaan tuntuu silti suuttumiselta tai halulta estää häntä.

Oli syy mikä vaan, niin tuollainen rajoittaminen kiukuttelun kautta on henkistä väkivaltaa ja kontrollointia. Menettämisen pelko ja muut tunnepuolen häiriöt ovat yleisin syy väkivaltaiseen käytökseen.

Jos tällaista henkilöä sitten esim. "uhmaa" uudessa yhteisessä kodissa alkaa viimeistään nyrkit puhua.

Ap juokse.

Hmmm. Minä olen tuo menoista hermostuja. Ja meillä se lähtijä ei ole ihan niin viaton kuin itse haluaa itselleen uskotella. Sen menon varjolla kun jätetään puoli viikkoa velvollisuudet hoitamatta. Ja sitten kun sanon edellisenä iltana, että lupasit hoitaa tuon ennen menoasi, niin alkaa hirveä uhriutuminen, että eihän hän enää ehdi. Ja kyllä siitä sitten kunnon riitoja on syntynyt, että mitään menoa ei ole ennen kuin lupaus on pidetty. Kovasti yrittää kyllä minua syyllistää, että yritän rajoittaa hänen menojaan. Johon minä kyllä vastaan, että mitenkään en estänyt häntä hoitamasta velvollisuuksiaan ajoissa, ja oli hänen oma valintansa jättää ne tekemättä.

Vierailija kirjoitti:

Hmmm. Minä olen tuo menoista hermostuja. Ja meillä se lähtijä ei ole ihan niin viaton kuin itse haluaa itselleen uskotella. Sen menon varjolla kun jätetään puoli viikkoa velvollisuudet hoitamatta. Ja sitten kun sanon edellisenä iltana, että lupasit hoitaa tuon ennen menoasi, niin alkaa hirveä uhriutuminen, että eihän hän enää ehdi. Ja kyllä siitä sitten kunnon riitoja on syntynyt, että mitään menoa ei ole ennen kuin lupaus on pidetty. Kovasti yrittää kyllä minua syyllistää, että yritän rajoittaa hänen menojaan. Johon minä kyllä vastaan, että mitenkään en estänyt häntä hoitamasta velvollisuuksiaan ajoissa, ja oli hänen oma valintansa jättää ne tekemättä.

Liittyykö tuo asioiden hoitamatta jättäminen ja menoihin meneminen jotenkin yhteen vai toimiiko miehesi muutenkin näin? Tuleeko tekemättömistä asioista kuitenkaan sanottavaa aina silloin, kun hän olisi lähdössä menoilleen? Ja mikä aikaraja tulee vastaan tekemisille juuri silloin, kun hän on lähdössä johonkin?

Ymmärrän, että mikä on sovittu tehtäväksi niin on sovittu. Mutta silloinko hän vain toimii noin, kun olisi lähdössä liikenteeseen? Ja sinä juuri silloin huomauttelet aina asiasta, entäs muulloin?

Nosto

Olin itse tuollaisen tyypin kanssa aivan liian monta vuotta. Hän manipuloi olemalla "huolissaan" tai suuttumalla jostain asian vierestä, jos minulla oli meno jonnekin. Mustasukkaisuuden kielsi aina pontevasti ja "enhän mä koskaan ole kieltänyt sua menemästä" oli yleinen repliikki. Jostain kumman syystä se murjotus kuitenkin alkoi silloin jos jonnekin olisin ollut menossa. Joka ikinen kerta, joten se ei ollut mitään sattumaa. 

Eikä elämä suinkaan parantunut sen myötä ettei minulla ollut enää ystäviä, joiden kanssa mennä. Häkki vain pieneni. Teet oikein jos lähdet. 

Vierailija kirjoitti:

Olin itse tuollaisen tyypin kanssa aivan liian monta vuotta. Hän manipuloi olemalla "huolissaan" tai suuttumalla jostain asian vierestä, jos minulla oli meno jonnekin. Mustasukkaisuuden kielsi aina pontevasti ja "enhän mä koskaan ole kieltänyt sua menemästä" oli yleinen repliikki. Jostain kumman syystä se murjotus kuitenkin alkoi silloin jos jonnekin olisin ollut menossa. Joka ikinen kerta, joten se ei ollut mitään sattumaa. 

Eikä elämä suinkaan parantunut sen myötä ettei minulla ollut enää ystäviä, joiden kanssa mennä. Häkki vain pieneni. Teet oikein jos lähdet. 

Sama kuvio on meilläkin. Nyt tällä kertaa mitta tuli täyteen. Sama tuttu murjotus on taas alkanut, väärään aikaan jne olen taas ilmoittanut, radiohiljaisuus on myös alkanut. Tavatessa ei katsota silmiin, ollaan totisia ja hiljaisia. Ärsyynnyn aina vaan enemmän, niin naurettavaa tämä on. Maailmanloppu ei mistään syystä.

En aio enää koskaan menettää ystäviäni enkä yhteyttä heihin parisuhteen takia. He ovat niitä ihmisiä, jotka ovat pysyneet elämässäni mukana ja lojaaleina tapahtui elämässä mitä tahansa. Heidän arvonsa on kultaakin kalliimpi. Mikään manipuloiva parisuhde ei tätä tule minulta viemään enää koskaan.

Mikä ajaa miehen käyttäytymään näin? Jos ja kun suhteessa pitäisi kaiken olla hyvin, niin miksi käyttäytyy näin?

Ihmettelen näitä käytösmalleja ja sitä että ongelmiin on aina ratkaisuna lähteminen. Eiköhän ongelmiin olisi ratkaisuna enneminkin riittävä keskustelu ja molemmin puolinen itsetuntemuksen kehittäminen ja parisuhteeseen panostaminen, ehkä terapiakin jos omat eväät eivät riitä. Molemmilla on historiansa ja haavansa, niitä asioita voi työstää. Tuntuu että moni ei ole edes selvillä omista ja kumppanin kipupisteistä eikä edes yritä ymmärtää. Kumpikaan ei ole täydellinen vaikka kirjoittaessa on helppo maalata itsestään hyvä ja toisesta huono.

Aina voi lähteä ja mennä seuraavaan ihmissuhteeseen huomaamaan että toisessa on taaskin vikaa ja itsessä ei.

Vierailija kirjoitti:

Ihmettelen näitä käytösmalleja ja sitä että ongelmiin on aina ratkaisuna lähteminen. Eiköhän ongelmiin olisi ratkaisuna enneminkin riittävä keskustelu ja molemmin puolinen itsetuntemuksen kehittäminen ja parisuhteeseen panostaminen, ehkä terapiakin jos omat eväät eivät riitä. Molemmilla on historiansa ja haavansa, niitä asioita voi työstää. Tuntuu että moni ei ole edes selvillä omista ja kumppanin kipupisteistä eikä edes yritä ymmärtää. Kumpikaan ei ole täydellinen vaikka kirjoittaessa on helppo maalata itsestään hyvä ja toisesta huono.

Aina voi lähteä ja mennä seuraavaan ihmissuhteeseen huomaamaan että toisessa on taaskin vikaa ja itsessä ei.

Entä kun asiasta on keskusteltu monet kerrat, mutta tilanne on aina sama? Kipupisteitä on varmasti jokaisella, erilaisia. Oman kokemukseni mukaan mustasukkaisuuteen ja sen kautta tulevaan haluun rajoittaa toista ei välttämättä löydy apua, tai ainakin se vaatisi paljon työtä. Nuo ovat kuitenkin persoonassa sellaisia perustavaa laatua olevia asioita, joihin ei tahdo muutosta tulla.

Meilläkin niin, että tämä reilu viisi vuotta yhdessä oltu uskollisesti yhdessä. En ole takuulla antanut miehelle aihetta mustasukkaisuuteen tai tarpeeseen rajoittaa minua. Silti näinä harvoina kertoina, kun kavereiden kanssa jotain yhteistä menoa olisi, on tilanne tämä sama. Eli mikä logiikka tässä sitten on, mitä minä en ymmärrä?

Kokemusta samanlaisesta. Rakkauden alkuhuumassa en tapaillut ystäviä kun olin niin tämän ihanan miehen lumoissa.Noin puoli vuotta kesti tämä vaihe, sitten alkoi jo ulkomaailmakin kiinnostaa. Aloin taas tapailla kavereita, ja käydä ilman miestä myös tapaamassa heitä kotikaupungin ulkopuolella. Olin järkyttynyt mitä kohtauksia tästä seurasi - siis tämä ihana mies muuttui piruksi.

Kuulustelua, mökötystä ja jälleen kuulustelua kohtaukset kestivät parikin viikkoa ennen ja jälkeen kavereiden tapaamisen. Myös seuraili minua, että menenkö minne olin sanonut meneväni. Rakastin häntä paljon, mutta pikkuhiljaa aloin halveksia ja pitää häntä naurettavana.Tiesin, että käytös ei muuttuisi koskaan, ja päädyimme eroon. Surullinen olo jäi suhteesta.

Vierailija kirjoitti:

Kokemusta samanlaisesta. Rakkauden alkuhuumassa en tapaillut ystäviä kun olin niin tämän ihanan miehen lumoissa.Noin puoli vuotta kesti tämä vaihe, sitten alkoi jo ulkomaailmakin kiinnostaa. Aloin taas tapailla kavereita, ja käydä ilman miestä myös tapaamassa heitä kotikaupungin ulkopuolella. Olin järkyttynyt mitä kohtauksia tästä seurasi - siis tämä ihana mies muuttui piruksi.

Kuulustelua, mökötystä ja jälleen kuulustelua kohtaukset kestivät parikin viikkoa ennen ja jälkeen kavereiden tapaamisen. Myös seuraili minua, että menenkö minne olin sanonut meneväni. Rakastin häntä paljon, mutta pikkuhiljaa aloin halveksia ja pitää häntä naurettavana.Tiesin, että käytös ei muuttuisi koskaan, ja päädyimme eroon. Surullinen olo jäi suhteesta.

Juuri tämä. Eihän voi olla niin, että hyvää ja ihanaa on vain yhdessä kahdestaan, mutta kaikki suhteen ulkopuolinen on jollain lailla uhka. Ettei mitään muuta saisi olla kuin viettää kaikki liikevevä vapaa-aika yhdessä. Vaikka on parisuhteessa, hyvässäkin niin ihmisellä täytyy olla myös omia hyviä asioitaan, aikaa ystäville ja harrastuksille. Mikäli kaikesta omasta joutuu luopumaan parisuhteen eteen, on suhteen perusta jo vääristynyt. Siinä kapeassa raamissa alkaa ennemmin tai myöhemmin ahdistamaan.

Vierailija kirjoitti:

Kokemusta samanlaisesta. Rakkauden alkuhuumassa en tapaillut ystäviä kun olin niin tämän ihanan miehen lumoissa.Noin puoli vuotta kesti tämä vaihe, sitten alkoi jo ulkomaailmakin kiinnostaa. Aloin taas tapailla kavereita, ja käydä ilman miestä myös tapaamassa heitä kotikaupungin ulkopuolella. Olin järkyttynyt mitä kohtauksia tästä seurasi - siis tämä ihana mies muuttui piruksi.

Kuulustelua, mökötystä ja jälleen kuulustelua kohtaukset kestivät parikin viikkoa ennen ja jälkeen kavereiden tapaamisen. Myös seuraili minua, että menenkö minne olin sanonut meneväni. Rakastin häntä paljon, mutta pikkuhiljaa aloin halveksia ja pitää häntä naurettavana.Tiesin, että käytös ei muuttuisi koskaan, ja päädyimme eroon. Surullinen olo jäi suhteesta.

Miten mies reagoi eroon? Jäikö roikkumaan tai stalkkaamaan vielä jälkikäteen?

Olet tyypillinen suomalainen nainen, joka ei sovellu parisuhteeseen. Miehesi elämänlaatu paranee huomattavasti kun pääsee sinusta eroon. Kaikki suhteesi ovat päättyneet kaaokseen kuten huomaat.

Vierailija kirjoitti:

Olet tyypillinen suomalainen nainen, joka ei sovellu parisuhteeseen. Miehesi elämänlaatu paranee huomattavasti kun pääsee sinusta eroon. Kaikki suhteesi ovat päättyneet kaaokseen kuten huomaat.

Kaikki suhteeni ovat päätyneet kaaokseen? 🙂Suhteeseen tarvitaan aina kaksi ja molemmilla on osansa siinä. Minulla ei ole mitään pakonomaista tarvetta olla suhteessa, eikä etenkään silloin, jos se ei toimi. Yksin oleminen ja eläminen ei ole minulle ongelma ja onhan minulla lapset, joten en ole koskaan yksin.

Ketään ei voi omistaa eikä kahlita pelkästään parisuhteeseen, muutakin pitää olla. Itse sen toiselle suon ehdottomasti ja mielelläni.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Esitit ongelman, ratkaisun ja päätöksesi. Miksi se piti tänne lähettää?

Kumpi on tyhmempi, se joka kirjoittaa turhaa vai se joka lukee sen ja kommentoi sitä?

No se, joka kirjoittaa turhaa. Oliko muita ongelmia?

Vierailija kirjoitti:

Esitit ongelman, ratkaisun ja päätöksesi. Miksi se piti tänne lähettää?

Ihan hyvää pohdintaa ja vaikka päätös on tehty, voi saada vertaistukea ja muiden kokemuksia. Joku samassa tilanteessa oleva voi saada tästä myös vastaavaa apua ongelmaansa, eli lähettäminen ei ollut ollenkaan turhaa.

Vierailija kirjoitti:

Olin vastaavassa suhteessa. Ei auttanut puhuminen, toinen vain alkoi näyttämään pahaa oloaan passiivisaggressiivisesti.

Se jatkuva syyllistäminen aiheutti sen että mistään omasta en osannut enää nauttia.

Muuten suhde oli hyvä, ihan liian pitkään sinnittelin toivoen että tilanne muuttuisi parempaan päin joskus, eihän se muuttunut.

Lopulta ei edes tarvittu mitään ns. "Viimeistä niittiä", ymmärsin vain, että tällaista se tulisi olemaan loputtomiin. Huomasin myös hiljalleen muuttuvani tunnekylmäksi puolisoa kohtaan. Hänen paha olonsa ei herättänyt muuta tunnetta kuin ärsytystä, silloinkin kun se johtui jostain ihan muusta.

Lähdin, ja tuntui kuin valtava paino olisi pudonnut rinnalta ja kykenin taas hengittämään. Sitä ei tajunnutkaan miten ahtaalle minut oli suhteessa puristettu!

ihmettelen vaan mistä naiset löytää näitä taukkeja miehiä ja miksi niissä pitää roikkua. Varmaan ovat jotkut miehet hyviä manipuloijia.