Lue keskustelun säännöt.
Pikkulapsiperhearkea, koko ajan keittiössä
Onko teillä muilla lapsiperheillä ongelmana, että suurin osa arjesta ja vapaista menee keittiössä? Lapsille on tehtävä aamupala, lomapäivinä lounas, päivällinen ja vielä iltapala. Lapset syövät koulussa huonosti ja kiljuvat nälkää heti iltapäivällä.
Olen kotiorjana keittiössä enkä hädin tuskin ehdi harrastuksiini tai edes lenkille. Kotitöitä on koko ajan, ja lapset lahkeessa kiinni. Kun en tee kotitöitä, lapset tappelevat tai heitä pitää vahtia ulkona.
Onko tosiaan niin, että lapsiperhearki tuhoaa omasta elämästä kaikki ne tärkeät omat jutut? Ne kerrat kun mies lupaa katsoa lapsia, olen niin väsynyt että menen nukkumaan enkä jaksa ajatella edes ulos menemistä.
Kommentit (129)
Miksi mies ei tee kotitöitä 50/50? Siis molemmat vanhemmat ovat kokopäivätyössä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On tämä hauska ketju.
Koko päivän keittiössä viettäminen on toisaalta normaalia lapsiperhe-elämää, josta ei saa valittaa, toisaalta merkki uusavuttomuudesta. Sinkun tai pienten lasten ruokinta on yhtäältä paljon helpompaa kuin teinien, koska ruokaa tarvitaan vähemmän, toisaalta isojen annosten teko moneksi päiväksi onnistuu siinä kuin yhden aterian teko.
Mutta eiköhän täältä silti hyviäkin vinkkejä löydy. Tsemppiä ap:lle. Rutiinien muuttaminen ja varsinkin lasten osallistaminen todennäköisesti tuntuu alussa työläämmältä kuin vanhalla linjalla jatkaminen, mutta palkitsee sitten pidemmän päälle.
Ja jos joku valittaa etteimole rahaa valmiiseen ruokaan, niin on seurakunta-apuja ja Apua vähävaraisille -Facebook-ryhmiä, joista voi mm. pyytää ruoka-apuja. Itse en kyllä tee ruokaa, ja sitä saa kyllä ilmaiseksikin valmiina monesta paikasta. Vaikka olen työtön, ex-mieheni on rikas ja antaa aina kuukaudessa rahaa 1000€ mulle ja teinille ruokaan, niin ostetaan vain mikroruokia kun ei jaksa itse tehdä
104 jatkaa: olen myös pyytänyt ilmaista ruokaa tai ruokarahaa, ja niillä saa helposti esim. Viikon pizzat kuitattua ihan yhen viestin vaan kirjoittamalla. Tyyliin Olen työtön, ja näämme nälkää teini-ikäisen lapseni kanssa. Ei allergioita, mutta uuni rikki, jota ei ole varaa korjata, niin arvostetaan rahaa tai sitten ihan valmiita ruoka-annoksia. Kiitos kaikille avusta!
Osta eineksiä tai tilaa Woltista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mut sitähän se perhe-elämä on,ellei mies tee välillä. Ei pitäis hirveästi valittaa,kun itse on ne lapset halunnut. Tämmösistä tulee aina olo,että lapset on syyllisiä,kun äidin pitää hääriä keittiössä niille tekemässä ruokaa. Mut se on äidin ja vähän isänkin tehtävä.
Meilläkin ruoanlaittovastuu on pääosin minulla, mies tekee sitten muita juttuja. Olen kokoaikatöissä, joten keittiössä ei ehdi kovin paljon olla. Päiväkoti ruokkii pitkälti päikkyläiset, koululainen ottaa toki omat välipalansa. Arkena on yleensä nopeita Max 30 min ruokia ja välillä Kokkikartanoa jne. Jos on monimutkaisempia, niin teen edellisenä iltana valmiiksi/puolivalmiiksi. Arjen pyörittämisessä suunnittelu on keskeistä ja tärkeä, että kaapista tai pakkasesta löytyy aina jotain hätävararuokaa, jos suunnitelmat muuttuvat. Lomalla tuli laitettua enemmän ruokaa ja silloin tuli keittiössäkin vietettyä enemmän aikaa. Enemmän minua rassaa jatkuva siivoaminen, mutta onneksi lapsiakin voi tähän yhä enemmän osallistaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eikai kukaan tee töitä huvin vuoksi? Yleensä jos tekee töitä, se vie aikaa mutta antaa rahaa, ja sillä rahalla paikataan se aika, ettei ehdi siivoamaan ja kokkailemaan. Eli ostetaan siivouspalveluista ja valmista ruokaa. Ei kai kukas työssä käyvä suostu olemaan myös orja ja palvelija:D tyyliin täysin nyhverö
Vierailija kirjoitti:
Suurperheissä (lestadiolaiset) lapset laittaa ruokaa koko perheelle jo murrosiässä. Äiti ei ehdi kun pitää hoitaa ja imettää pienimpiä. Ja isä on töissä.
Tämä on täysin totta. Kolmannella luokalla kaverin piti usein lähteä koulusta aamupäivällä ammaamaan ja tekemään ruokaa pienemmille. Ajatelkaa, yhdeksänvuotiaana!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaksi kouluikäistä poikaa, hirveitä syöppöjä. Hoikkia ja lihaksikkaita, meneviä miehenalkuja. Ruokaa kuluu niin paljon, että pyörryttää. Olen oppinut varsinaiseksi emännäksi köökin puolella, mutta aivan kuten sinua AP niin minua ärsyttää suunnattomasti koko ajan köökissä seisominen. Astianpesukone pyörii parhaimmillaan kaksi kertaa päivässä, roskis pitää vielä 2 kertaa päivässä. Kippoa kuppia, roskaa tulee niin halvatusti.
Hyvä esimerkki siitä, että koko ajan nälkä kun tultiin tänään toisen lapsen treeneistä niin toinen (2h kotona ja jäi syömään kunnon ruokaa kun lähdimme) tulee heti ovelle, että kauhea nälkä, voinko tehdä hänelle kunnon ruokaa. Ei muuta kuin perunat kiuhumaan ja jauhelikastiketta tekemään.
Koko elämä pyörii ruuan ympärillä, ärsyttää kyllä.
Mä näin ap:n kotona samanlaiset tilanteet kuin meillä sillon kun lapset oli pieniä. Lapsilla meni yleensä yhden aterian syömiseen tunti, joten vaikka aamiaisen tekemiseen meni vain muutama minuutti keittiössä vietettiin silti yli tunti. Eli päivässä meni yhteensä 5 h helposti siihen, että vahti lapsia kun ne söi. Samalla toki tuli usein paloiteltua vihanneksia ja tehtyä sämpylä taikinaa jne. Noiden viiden tunnin päälle vielä se aika mikä meni ruoan laittoon. Usein yritettiin tosiaan myös leipoa lasten kanssa. Me tosin syötiin useana päivänä samaa ruokaa, joten jäi sitä aikaa muuhunkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Teinien kanssa sitä vasta saakin kokata!
Meillä teinit kokkaavat osan ruuistaan ihan itse. En ole palvelija.
Ei se vähennä sitä ruoanlaiton kokonaismäärää, höntti.
Yhdeltä ihmiseltä vähentää, höntti. Nythän ongelma oli se, että ap on koko ajan keittiössä. Jos lapset ovat tarpeeksi isoja ottaakseen itse vastuuta osasta aterioista, luonnollisesti silloin se ap:n ruuanlaittomäärä vähenee, höntti.
Ei vähennä. Ruokaa laitetaan niin paljon että sitä tulee yhdellekin vähintään se sama määrä.
No eihän, höntti. Jos äiti normaalisti kokkaa 5 ateriaa päivässä, totta hitossa äidin ruuanlaittoaika vähenee, jos lapset kokkaavat niistä aterioista yhden. Näin äidille jää vain 4 ateriaa. Ainakin minulle opetettiin jo esikoulussa, että 4 on vähemmän kuin 5. Myös se on helppo päätellä alakoulutason matematiikalla, että kokonaismäärän jakaminen useammalle henkilölle vähentää yhden henkilön osuutta. Esimerkiksi, jos ruuanlaittoon menee yhteensä 4 tuntia per päivä, se on äidille ja kahdelle teinille jaettuna vähemmän kuin kokonaan äidille jätettynä. Loogista eikö?
Pikkulapset syö vähän. Isot lapset syö paljon.
Sille yhdelle aterialle laitat jo monin verroin enemmän ruokaa. Välipaloja tarvitaan enemmän.
Kaikkea ihan vaan kokataan enemmän. Ja leivotaan enemmän.
Me esimerkiksi käytetään kokkaamiseen miehen kanssa tuntikausia sunnuntaisin. Jotta on varastoa viikoksi.
Ja aina kaikki tuntuu olevan loppu.
Ja meillä on laihoja hoikkia hentoja tyttäriä. Teinipojat ne vasta syökin!
Miksi miehen kanssa? Miksi teinit eivät ole mukana vähentämässä työmääräänne? Monta ihmistä tekee asiat nopeammin kuin kaksi ihmistä.
Jankuti jankuti.
Pointti on se että teiniperheissä ruoanlaiton ja leipomisen kokonaismäärä kasvaa räjähdysmäisesti.
Leipomisen? En tiennytkään että leipominenkin on pakollista. Itse ostan kyllä leivät valmiina, ja isot näkkäripaketit kaappiin että jos tuore leipä loppuu niin sieltä perhe tietää ottaa lisää. Kakut ja muut makeat ostan myös silloin harvoin kun sellaisia syödään. Olen myös pirttihirmuillut miehen huolehtimaan kolmen päivän ruuat joka viikko, joten aina en edes käy keittiössä muuta kuin syömässä oman annokseni. Molemmat ollaan töissä, en ala ottamaan ylimääräisiä vastuita ja työtehtäviä vastaan yksin. Lapset huolehtii oman aamiaisensa, ja myös välipalat jos sellaisia haluavat. Vuoden äiti -palkinto ei kiinnosta pätkääkään jos hintana on täydellinen nuupahtaminen ja kaikesta muusta tekemisestä luopuminen.
Jos mies ja lapset ovat laiskoja ja hankalia marisijoita niin tietysti tulee vaikeaa. Sen sijaan että luovuttaisi ja muuttuisi marttyyriksi, voi itsekin muuttua laiskemmaksi ja hankalammaksi jos ei viesti muuten mene perille.
Ja hei, älkää hitossa lukeko netistä tai naistenlehdistä ohjeita siihen miten perheelle kokataan "ravitsevaa ja täysipainoista kotiruokaa alusta asti raaka-aineista rakkaudella itse tehden". Paitsi jos tosiaan aiotte muuttaa sinne keittiöön kokonaan. Ne kyllä osaa syyllistää ja patistaa tekemään aina vaan enemmän ja parempaa...
No mun mielestä kahden lämpimän aterian valmistaminen joka päivä on aivan järjetöntä. Kotitöitä on pikkulapsiperheessa tosiaan muutenkin riittämiin.
Minä (yh) olen ratkaissut asian niin, että kun lapset oli alle päiväkoti-ikäisiä, söivät yhden lämpimän aterian ja yhden tukevan, monipuolisen välipalan, joka oli esim. leipää, vihannkeksia/juureksia (näitä voi pilkkoa kerralla rasiaan parin päivän satsin), raejuustoa ja tofua/kikherneitä/proteiinipitoisia kasvispyöryköitä mikrossa lämmitettynä (sekäsyöjällä tässä olisi ollut tilalla ehkä valmislihapullat/kylmät kanapalat tms.). Eli kuitua, proteiinia, c-vitamiinia ja maitotuotteita, täysin hyvä ateria.
Lämmintä ruokaa tein ison satsin kerrallaan, sitä syötiin aina kahtena peräkkäisenä päivänä ja lisäksi muutama annos pakkaseen. Käytännössä tein lämmintä ruokaa 2-3 kertaa viikossa.
Aamupalaksi oli esim. täysviljapuuro mikrossa tai sokeriton mysli, ei suurta väsäämistä siinäkään.
Nykyään syövät päiväkodissa ja koulussa toisen lämpimän aterian, ja toisen kotona. Isoilla satseja ja annoksia pakkaseen edelleen.
Eineksiä ja puolivalmiita ei kannata täysin teilata, ei ne kaikki ole epäterveellisiä (esim. valmis perunamuusi helpottaa ruuanlaittoa aika paljon eikä sisällä juuri muuta kuin perunaa ja vettä).
Ja ennen kaikkea, ryhtiliike miehelle. Miten niin"silloin kun suostuu vahtimaan lapsia"???
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Valmisruokia myydään pilvin pimein, samoin useissa kaupoissa on palvelutiski, josta saa ruoan mukaan vaivattomasti. Wolt ja Foodora. Ei aina tarvitse tehdä itse.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaapa hankalalta. Olen itse pph ja ruokin hoitolapsieni (4kpl) lisäksi myös oman perheeni. Eli teen aamulla ruuaksi esim jauhelihakeittoa, samalla keitän puuron aamupalaksi ja samalla vielä pilkon jo vihanneksia/kasviksia yms rasiaan iltapäivän välipalaa varten tai teen leipiä valmiiksi lounaalle/välipalalle. Iltapäivällä saatan pyöräyttää aamupuuron jämistä sämpylät iltapalalle.
Miten sulla menee siellä koko päivä?Missä hoitolapset ovat sen aikaa, kun sinä pyöräyttelet perheelle iltapalaa kesken työpäivän?
Ottaa tietysti lapset mukaan hommiin ja pienimmät on unilla. Asiansa osaavalta tämä sujuu.
Siis lapset on jo koulussa ja kiljuvat nälkää, roikkuvat lahkeessa, tarvivat vahtia ulkona, eivätkä osaa tehdä edes välipalaa itselleen? Ja perheen isä taitaa olla lähinnä lellityn esikoislapsen roolissa.
Nyt olisi korkea aika muuttaa koko perheen asennetta ja dynamiikkaa - jos tuolla tavalla jatkatte, niin saat viettää vapaa-aikasi kotikokkina vielä hyvinkin pitkään
Vierailija kirjoitti:
Ap kysyy aloituksessa, onko kuvattu tilanne normaali. Aika monen mielestä ei ole.
Mielestäni tilanne on sinänsä normaali, eli se, että lapset tarvitsevat ruokaa monta kertaa päivässä, mutta se, miten huonosti Ap tilanteesta suoriutuu, ei ole normaalia.
Tuollaisen ei pitäisi olla ylivoimaista eikä lapsia pidä hankkia, jos arjesta selviytymisen taidot ovat noin alhaisella tasolla.
🇺🇦🇮🇱
Vierailija kirjoitti:
On tämä hauska ketju.
Koko päivän keittiössä viettäminen on toisaalta normaalia lapsiperhe-elämää, josta ei saa valittaa, toisaalta merkki uusavuttomuudesta. Sinkun tai pienten lasten ruokinta on yhtäältä paljon helpompaa kuin teinien, koska ruokaa tarvitaan vähemmän, toisaalta isojen annosten teko moneksi päiväksi onnistuu siinä kuin yhden aterian teko.
Mutta eiköhän täältä silti hyviäkin vinkkejä löydy. Tsemppiä ap:lle. Rutiinien muuttaminen ja varsinkin lasten osallistaminen todennäköisesti tuntuu alussa työläämmältä kuin vanhalla linjalla jatkaminen, mutta palkitsee sitten pidemmän päälle.
On olemassa ihmisiä, jotka pitävät keittiötöistä ja viettävät siellä mielellään koko päivän. On myös heitä, jotka vihaavat keittiötöitä, ja heitäkin useampaa laatua. Yhteistä heille on se, että haluavat viettää keittiössä mahdollisimman vähän aikaa. Entisajan emäntäkoulun käynyt suunnittelee ja tekee mahdollisimman nopeasti ja helposti, uusavuton ei vaan osaa ja siksi tuntuu vaikealta.
Oman kokemuksen perusteella väitän, että 12 ihmisen ruokien valmistamiseen ei mene enempää aikaa kuin kahden, kunhan on hyvin suunniteltu. Se on sitten eri juttu, että kattamiseen, siivoamiseen, tiskaamiseen ym. menee enemmän aikaa, jos sen tekee pitemmän kaavan mukaan. Mutta ei kokin työaika paljonkaan pitene, jos itse kukin syöjä ottaa itse lautasensa ja ruokailuvälineensä ja laittaa ne myös tiskiin, voitelee itse leipänsä ja etsii omat erikoisruokansa.
Onko nykyisille äideille täysin vieras ajatus ottaa lapset mukaan keittiötöihin? Useimmille nyt aikuisten lasten äideille se oli yhteistä aikaa lasten kanssa. Vaikka ihan pikkuinen ei osallistunut, hän kuitenkin näki mallia siitä, miten on tapana toimia.
Ihme kivitystä pph:ta kohtaan. Hattua nostan sille, joka jaksaa vuodesta toiseen pieniä lapsia ja kaikkea sitä kaaosta, mihin helposti niiden kanssa joutuu. Siistiä toimistotyötä tekevä sipsuttaa lounastunnilla läheiseen lounasravintolaan tms., jossa joku ihan muu on laittanut ruoan (ja todennäköisemmin riittää raha tämä maksaa kuin pph:lla) ja jossa luultavasti saa syödä rauhassa ilman, että joku alkaa itkeä vieressä. Jos pph tekee työajalla jonkin "omaan elämään" liittyvän homman, niin aika moni muissakin töissä somettaa ihan vapaa-ajan juttuja. Ja aika harva joutuu töiden jälkeen vapaa-ajallaan siivoamaan oman työpisteensä, jossa asiakkaat ovat myllänneet.