Pikkulapsiperhearkea, koko ajan keittiössä

No varmasti tuohon vaikuttaa erityislapset. Kuulostaa rankalta. Kyllä tuokin ohi menee! Joka päivä ei tarvi olla maailman ravitsevinta ruokaa.

Heh, ootas kun ne pikku lapset on teinejä. Sitten vasta saat ravata kaupassa ja kokata. Ja kyllä ne tekee välillä itekin, mutta jos haluaa isoja määriä halvalla niin minä teen.

Vierailija kirjoitti:

Luuletko jostain syystä, että ruoanlaitto on jokin lapsiperheiden yksinoikeus ja vain heitä koskettava asia? Ihan samalla tavalla aamiaiset, lounaat, välipalat, illalliset ja iltapalat laittaa sinkku. Joitain harvoja pataruokia lukuun ottamatta en koskaan syö samaa ruokaa peräkkäin.

Jokainen vanhempi on ollut joskus lapseton ja sinkkukin. Hyvin on siis tiedossa että itselleen kokkaus ei ole mitään verrattuna lapsiperheen ruokkimiseen. No, jotkut on toki himokokkaajia ja käyttää paljon aikaa kokkaukseen ilman lapsiakin, mutta se on silloin harrastus.

Vierailija kirjoitti:

Luuletko jostain syystä, että ruoanlaitto on jokin lapsiperheiden yksinoikeus ja vain heitä koskettava asia? Ihan samalla tavalla aamiaiset, lounaat, välipalat, illalliset ja iltapalat laittaa sinkku. Joitain harvoja pataruokia lukuun ottamatta en koskaan syö samaa ruokaa peräkkäin.

Tuossa on kyllä yksi tyhmimmistä kommenteista mitä palstalla on koskaan ollut.

Kaikkein ärsyttävintä on, jos olet kokannut jotain hyvää ja nähnyt vaivaa, ja sitten kiitokseksi saa vaan valitusta siitä että on väärän väristä, väärän lämpöistä, väärin aseteltu lautaselle, liikaa/liian vähän paakkuja, väärän muotoista pastaa, sipulia, pippuria tai kesäkurpitsaa en ainakaan syö jne. Ja meidän lapset siis on vielä aika kaikkiruokaisia, mutta varsinkin 4v osaa olla hankala, se ei syö jos ei ole nälkä mutta ei myöskään jos on liian nälkä.

Vierailija kirjoitti:

Kiitos vastauksista. Ongelmana on että meillä on erityislapsia. Onko se juurisyy siihen, miksi tunnen musertuvani keittiöön ja kotitöiden alle? 8-vuotias ei osaa aamulla mennä edes vessaan ilman aikuisen ohjausta saati pukea vaatteita. Tänä aamunakin oli pukemassa ensin leikkitaikahattua päähänsä vaikka olisi pitänyt alkaa aamutoimiin ja mennä kouluun. Enpä antaisi lapsilleni vastuuta eväiden tekemisestä aamulla saati koulun jälkeen.

Onpa monella helppoa, kun jo 7-vuotiaat osaavat itsenäisesti erilaisia asioita...

Ap

Älä syyllistä muita, ennenkaikkea lastasi. 8 vuotta sinulla on ollut aikaa sopeutua ja opetella arkea erityislapsen kanssa.

Meillä on omia ja muiden lapsia. Yksikään lapsista ei kaitse toinen toistaan tai ota vastuuta aikuisten asioista. Heidät on opetettu ottamaan vastuuta itsestään ikätason mukaisesti. Jotta ei mene täydellisksi, meille annettiin aikaa 2 tuntia miettiä, onko meistä perhehoitajiksi erityislapselle.

Vierailija kirjoitti:

Ei koskaan, kaksi lasta yksinhuoltajana kasvatin ja kaiken ruoan tein itse, tai no joskus lapset halusivat ranskanperunoita ja nakkeja, ne ostin. Hyvin ehdin neuloa, lenkkeillä, lukea ja tietysti leikkiä lasteni kanssa. Ja siivoutakin ehdin.

Minulla aikanaan sama ja tuon päälle opiskelin. Nyt on jo kohta 20 vuotta ollut puoliso jakamassa arkea.

Siis anteeksi nyt Ap mutta tuo mitä kuvaat aloituksessa on normaalia lasten kanssa olemista. Miksi hankit lapsia, jos et halua elää lapsiperhearkea? Vai oliko tämä taas joku tosi tyhmä provo?

Vierailija kirjoitti:

Älä syyllistä muita, ennenkaikkea lastasi. 8 vuotta sinulla on ollut aikaa sopeutua ja opetella arkea erityislapsen kanssa.

Meillä on omia ja muiden lapsia. Yksikään lapsista ei kaitse toinen toistaan tai ota vastuuta aikuisten asioista. Heidät on opetettu ottamaan vastuuta itsestään ikätason mukaisesti. Jotta ei mene täydellisksi, meille annettiin aikaa 2 tuntia miettiä, onko meistä perhehoitajiksi erityislapselle.

Tämä oli järkevin vastaus tässä ketjussa. Kiitos.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kiitos vastauksista. Ongelmana on että meillä on erityislapsia. Onko se juurisyy siihen, miksi tunnen musertuvani keittiöön ja kotitöiden alle? 8-vuotias ei osaa aamulla mennä edes vessaan ilman aikuisen ohjausta saati pukea vaatteita. Tänä aamunakin oli pukemassa ensin leikkitaikahattua päähänsä vaikka olisi pitänyt alkaa aamutoimiin ja mennä kouluun. Enpä antaisi lapsilleni vastuuta eväiden tekemisestä aamulla saati koulun jälkeen.

Onpa monella helppoa, kun jo 7-vuotiaat osaavat itsenäisesti erilaisia asioita...

Ap

Älä syyllistä muita, ennenkaikkea lastasi. 8 vuotta sinulla on ollut aikaa sopeutua ja opetella arkea erityislapsen kanssa.

Meillä on omia ja muiden lapsia. Yksikään lapsista ei kaitse toinen toistaan tai ota vastuuta aikuisten asioista. Heidät on opetettu ottamaan vastuuta itsestään ikätason mukaisesti. Jotta ei mene täydellisksi, meille annettiin aikaa 2 tuntia miettiä, onko meistä perhehoitajiksi erityislapselle.

Älä sinäkään syyllistä muita. Tuskinpa erityislapsetkaan ovat identtisiä, sinulla on vain omat kokemuksesi.

Kaffebulla kirjoitti:

Siis anteeksi nyt Ap mutta tuo mitä kuvaat aloituksessa on normaalia lasten kanssa olemista. Miksi hankit lapsia, jos et halua elää lapsiperhearkea? Vai oliko tämä taas joku tosi tyhmä provo?

Ap kysyy aloituksessa, onko kuvattu tilanne normaali. Aika monen mielestä ei ole.

No ei ole normaalia olla niin uusavuton että perheen ruokkiminen vie koko päivän. Että juu ei ole normaalia.

Mikä ihmeen kilven kiillotus ketju tämä on. Ap, on normaalia! Täällä sanotaan, että puuroa vaan keittelet, voit ja levitteet nakkelet, vaatii se kuitenkin kattilan ja puuroastioiden pesun, ruuat ja astiat pöydälle ja pois, murujen pyyhkimisen. Seuraavan aterian suunnittelu, valmistus, tarjoilu, siivoaminen.. aloita uudelleen. Vaikka lämmittäisi jämiä on silti kattaminen, tarjoilu, siivoaminen... kyllä siellä keittiössä tosiaan menee aikaa.

Naiset hei, tämä on elämää. Jos on perhe, perhe pitää ruokkia. Fakta. Jos ei halua perhe-elämää, kannattaa elää sinkkuna. 

Meillä jo teinejä, eikä todellakaan tarvitse enää kattaa, tarjoilla eikä siivota jälkiä. Jokainen hoitaa omansa, koska jokainen syö omaan aikaansa. Mutta silti sitä ruokaa saa olla tekemässä PALJON. Minä olen päättänyt (koska ruokahuollosta vastaan), että samaa ruokaa syödään muutama päivä. Teen siis jättikokoiset annokset aina ruokaa, vaikka lasagnea 6-7 kg (uunin kokoinen vuoka), niin sillä mies ja teinipojat pärjää ehkä kaksi päivää. Nyt on tuloillaan 2 kg perunoita ja 3 kg makkarakastiketta. Pärjäävät huomisen ja ehkä ylihuomennakin. Käyn töissä kodin ulkopuolella, enkä tosiaan jaksa joka ilta tehdä ruokia kun muitakin kotihommia on. 

Vierailija kirjoitti:

Mikä ihmeen kilven kiillotus ketju tämä on. Ap, on normaalia! Täällä sanotaan, että puuroa vaan keittelet, voit ja levitteet nakkelet, vaatii se kuitenkin kattilan ja puuroastioiden pesun, ruuat ja astiat pöydälle ja pois, murujen pyyhkimisen. Seuraavan aterian suunnittelu, valmistus, tarjoilu, siivoaminen.. aloita uudelleen. Vaikka lämmittäisi jämiä on silti kattaminen, tarjoilu, siivoaminen... kyllä siellä keittiössä tosiaan menee aikaa.

Kuinka hitaasti te liikutte jos nuo asiat vie koko päivän?

Hengittäminen se vasta raskasta onkin kun sitä pitää tehdä 24/7.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Teinien kanssa sitä vasta saakin kokata!

Meillä teinit kokkaavat osan ruuistaan ihan itse. En ole palvelija. 

Ei se vähennä sitä ruoanlaiton kokonaismäärää, höntti.

Yhdeltä ihmiseltä vähentää, höntti. Nythän ongelma oli se, että ap on koko ajan keittiössä. Jos lapset ovat tarpeeksi isoja ottaakseen itse vastuuta osasta aterioista, luonnollisesti silloin se ap:n ruuanlaittomäärä vähenee, höntti. 

Ei vähennä. Ruokaa laitetaan niin paljon että sitä tulee yhdellekin vähintään se sama määrä.

No eihän, höntti. Jos äiti normaalisti kokkaa 5 ateriaa päivässä, totta hitossa äidin ruuanlaittoaika vähenee, jos lapset kokkaavat niistä aterioista yhden. Näin äidille jää vain 4 ateriaa. Ainakin minulle opetettiin jo esikoulussa, että 4 on vähemmän kuin 5. Myös se on helppo päätellä alakoulutason matematiikalla, että kokonaismäärän jakaminen useammalle henkilölle vähentää yhden henkilön osuutta. Esimerkiksi, jos ruuanlaittoon menee yhteensä 4 tuntia per päivä, se on äidille ja kahdelle teinille jaettuna vähemmän kuin kokonaan äidille jätettynä. Loogista eikö?

Pikkulapset syö vähän. Isot lapset syö paljon.

Sille yhdelle aterialle laitat jo monin verroin enemmän ruokaa. Välipaloja tarvitaan enemmän.

Kaikkea ihan vaan kokataan enemmän. Ja leivotaan enemmän.

Me esimerkiksi käytetään kokkaamiseen miehen kanssa tuntikausia sunnuntaisin. Jotta on varastoa viikoksi.

Ja aina kaikki tuntuu olevan loppu.

Ja meillä on laihoja hoikkia hentoja tyttäriä. Teinipojat ne vasta syökin!

Miksi miehen kanssa? Miksi teinit eivät ole mukana vähentämässä työmääräänne? Monta ihmistä tekee asiat nopeammin kuin kaksi ihmistä. 

Jankuti jankuti.

Pointti on se että teiniperheissä ruoanlaiton ja leipomisen kokonaismäärä kasvaa räjähdysmäisesti.

Kai nyt kasvaa, jos teinejä passataan kuin kuninkaallisia eikä osata yhtään suunnitella ja tehdä työnjakoa. Ei minun ole koskaan tarvinut tuntikausia keittiössä kupata, vaikka aikanaan olikin kolme urheilevaa teinipoikaa samassa taloudessa kanssani. Pojat tekivät ison osan aterioistaan itse. Minä valmistin lähinnä päivälliset. Pienestä pitäen opetin heille osallistumista, jotta minun ei tarvinut vielä 15-vuotiaallekin voikkoleipää valmiiksi tehdä jne. 

Voi hyvä luoja sentään.

Ruokaa pitää laittaa valtavasti enemmän teiniperheessä. Tämä on se fakta.

Yritä nyt lukea vai pitääkö tavuttaa?

Eivät kaikki teinit syö kamalasti. Itselläni on kaksi teinipoikaa ja syödyt ruokamäärät kasvoivat kasvupyrähdysten myötä niin, että söivät vaikka yhden perunan enemmän ja vähän enemmän kastiketta, yhden voileivän lisää tms. Ovat ihan normaalisti kasvaneita ja normaalipainoisia, eivät himourheilijoita kuten ilmeisesti kaikki av-mammojen teinipojat, mutta liikuntaa tulee koulumatkoilla ja kyllä vapaa-ajallakin. Käyn yleensä jalan kaupassa ja pelkäsin etukäteen, että syövät kohta niin paljon, etten jaksa ruokia kantaa, mutta niin ei käynyt. Toki on normaalia sekin, että teini voi syödä paljon, mutta turha tätäkään on minään yhtenä totuutena julistaa.

Ostaisin vain einestä. Miksi sun pitää kokkailla? Köyhien hommaa...

Vierailija kirjoitti:

Mikä ihmeen kilven kiillotus ketju tämä on. Ap, on normaalia! Täällä sanotaan, että puuroa vaan keittelet, voit ja levitteet nakkelet, vaatii se kuitenkin kattilan ja puuroastioiden pesun, ruuat ja astiat pöydälle ja pois, murujen pyyhkimisen. Seuraavan aterian suunnittelu, valmistus, tarjoilu, siivoaminen.. aloita uudelleen. Vaikka lämmittäisi jämiä on silti kattaminen, tarjoilu, siivoaminen... kyllä siellä keittiössä tosiaan menee aikaa.

Näin juuri. Toki voi yrittää nopeuttaa suunnittelemalla helpot ruokalajit, tekemällä kerralla enemmän jne. jne., mutta aikaa menee silti. Tämä on vähän sama kuin täällä joskus joku väitti, ettei joku pyykkien ripustaminen ja kuivina kaappiin laittaminen vie aikaa, sen kuin ohi mennessä ottaa pois telineeltä. Kyllä minulla esim. useampi minuutti menee, kun joten kuten viikkaan vaatteet ja vien eri kaappeihin. Ja näitä näppäriä pikku hommia riittää aika paljon. Ja onhan täällä niitäkin, joiden kotona on vuodesta toiseen siistiä ihan sillä, että tavarat laittaa oikeille paikoilleen. Ei ainakaan meillä uuni, ikkunat ym. puhdistu vaikka miten laittaisin näpsäkästi tavarat paikalleen. Turha noita hommia on liioitella, mutta ei niitä vähätelläkään kannata.

Lapsiperhearki ei ole tilaustuote, jokaisen vähääkin ajattelevan täytyisi tajuta, että suurinpiirtein se menee noin. Mitä sinä luulit ja odotit?

Käyn siis kerran viikossa kaupassa ja ostan valmiita ruoka-annoksia, joita lapset ja mies voivat omaan tahtiin lämmittää ja syödä. Jos haluavat muuta kuin pirkkaa, atriaa ja saarioista niin itse voivat mennä kauppaan ja ostaa vaikka niitä ranskalaisia. Ruokarahakippo löytyy pöydältä ja siellä on aina seteleitä.

Miksi pitäisi itse tehdä ruokaa? Täysin turhaa hommaa