Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Pikkulapsiperhearkea, koko ajan keittiössä
Onko teillä muilla lapsiperheillä ongelmana, että suurin osa arjesta ja vapaista menee keittiössä? Lapsille on tehtävä aamupala, lomapäivinä lounas, päivällinen ja vielä iltapala. Lapset syövät koulussa huonosti ja kiljuvat nälkää heti iltapäivällä.
Olen kotiorjana keittiössä enkä hädin tuskin ehdi harrastuksiini tai edes lenkille. Kotitöitä on koko ajan, ja lapset lahkeessa kiinni. Kun en tee kotitöitä, lapset tappelevat tai heitä pitää vahtia ulkona.
Onko tosiaan niin, että lapsiperhearki tuhoaa omasta elämästä kaikki ne tärkeät omat jutut? Ne kerrat kun mies lupaa katsoa lapsia, olen niin väsynyt että menen nukkumaan enkä jaksa ajatella edes ulos menemistä.
Kommentit (129)
Viikonloppuisin pe ja la lärvätsalo vaikka lapsia kolme. Isä hoitaa lapset niin mulla aikaa rentoutua yökerhoissa.
N36
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Teinien kanssa sitä vasta saakin kokata!
Meillä teinit kokkaavat osan ruuistaan ihan itse. En ole palvelija.
Ei se vähennä sitä ruoanlaiton kokonaismäärää, höntti.
Yhdeltä ihmiseltä vähentää, höntti. Nythän ongelma oli se, että ap on koko ajan keittiössä. Jos lapset ovat tarpeeksi isoja ottaakseen itse vastuuta osasta aterioista, luonnollisesti silloin se ap:n ruuanlaittomäärä vähenee, höntti.
Ei vähennä. Ruokaa laitetaan niin paljon että sitä tulee yhdellekin vähintään se sama määrä.
No eihän, höntti. Jos äiti normaalisti kokkaa 5 ateriaa päivässä, totta hitossa äidin ruuanlaittoaika vähenee, jos lapset kokkaavat niistä aterioista yhden. Näin äidille jää vain 4 ateriaa. Ainakin minulle opetettiin jo esikoulussa, että 4 on vähemmän kuin 5. Myös se on helppo päätellä alakoulutason matematiikalla, että kokonaismäärän jakaminen useammalle henkilölle vähentää yhden henkilön osuutta. Esimerkiksi, jos ruuanlaittoon menee yhteensä 4 tuntia per päivä, se on äidille ja kahdelle teinille jaettuna vähemmän kuin kokonaan äidille jätettynä. Loogista eikö?
Pikkulapset syö vähän. Isot lapset syö paljon.
Sille yhdelle aterialle laitat jo monin verroin enemmän ruokaa. Välipaloja tarvitaan enemmän.
Kaikkea ihan vaan kokataan enemmän. Ja leivotaan enemmän.
Me esimerkiksi käytetään kokkaamiseen miehen kanssa tuntikausia sunnuntaisin. Jotta on varastoa viikoksi.
Ja aina kaikki tuntuu olevan loppu.
Ja meillä on laihoja hoikkia hentoja tyttäriä. Teinipojat ne vasta syökin!
Miksi miehen kanssa? Miksi teinit eivät ole mukana vähentämässä työmääräänne? Monta ihmistä tekee asiat nopeammin kuin kaksi ihmistä.
Jankuti jankuti.
Pointti on se että teiniperheissä ruoanlaiton ja leipomisen kokonaismäärä kasvaa räjähdysmäisesti.
Kai nyt kasvaa, jos teinejä passataan kuin kuninkaallisia eikä osata yhtään suunnitella ja tehdä työnjakoa. Ei minun ole koskaan tarvinut tuntikausia keittiössä kupata, vaikka aikanaan olikin kolme urheilevaa teinipoikaa samassa taloudessa kanssani. Pojat tekivät ison osan aterioistaan itse. Minä valmistin lähinnä päivälliset. Pienestä pitäen opetin heille osallistumista, jotta minun ei tarvinut vielä 15-vuotiaallekin voikkoleipää valmiiksi tehdä jne.
Voi hyvä luoja sentään.
Ruokaa pitää laittaa valtavasti enemmän teiniperheessä. Tämä on se fakta.
Yritä nyt lukea vai pitääkö tavuttaa?
Niin pitää. Ja samalla tekijöitä on moninkertaisesti verrattuna pikkulapsiperheeseen. Miksi sinun on niin vaikea sisäistää tätä puolta asiasta? Jos teini tekee suurimman osan aterioistaan itse, silloin äidille jää enemmän keittiövapaata aikaa, vaikka ruokaa menisi rekkakuormallinen.
Opettele jakamaan vastuuta. Ainakin välipalan osaavat koululaiset itse tehdä eli ottaa kaapista leipää, voita, jugurttia, hedelmää. Samat käyvät aamu- ja iltapalaksi. Silloin kun on vähemmän kiire, keität puuron.
Kuten jo ehdotettu teet isompia annoksia, joista syö kaksi päivää. Loput vuorot jaatte puolison kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Teinien kanssa sitä vasta saakin kokata!
Meillä teinit kokkaavat osan ruuistaan ihan itse. En ole palvelija.
Ei se vähennä sitä ruoanlaiton kokonaismäärää, höntti.
Yhdeltä ihmiseltä vähentää, höntti. Nythän ongelma oli se, että ap on koko ajan keittiössä. Jos lapset ovat tarpeeksi isoja ottaakseen itse vastuuta osasta aterioista, luonnollisesti silloin se ap:n ruuanlaittomäärä vähenee, höntti.
Ei vähennä. Ruokaa laitetaan niin paljon että sitä tulee yhdellekin vähintään se sama määrä.
No eihän, höntti. Jos äiti normaalisti kokkaa 5 ateriaa päivässä, totta hitossa äidin ruuanlaittoaika vähenee, jos lapset kokkaavat niistä aterioista yhden. Näin äidille jää vain 4 ateriaa. Ainakin minulle opetettiin jo esikoulussa, että 4 on vähemmän kuin 5. Myös se on helppo päätellä alakoulutason matematiikalla, että kokonaismäärän jakaminen useammalle henkilölle vähentää yhden henkilön osuutta. Esimerkiksi, jos ruuanlaittoon menee yhteensä 4 tuntia per päivä, se on äidille ja kahdelle teinille jaettuna vähemmän kuin kokonaan äidille jätettynä. Loogista eikö?
Pikkulapset syö vähän. Isot lapset syö paljon.
Sille yhdelle aterialle laitat jo monin verroin enemmän ruokaa. Välipaloja tarvitaan enemmän.
Kaikkea ihan vaan kokataan enemmän. Ja leivotaan enemmän.
Me esimerkiksi käytetään kokkaamiseen miehen kanssa tuntikausia sunnuntaisin. Jotta on varastoa viikoksi.
Ja aina kaikki tuntuu olevan loppu.
Ja meillä on laihoja hoikkia hentoja tyttäriä. Teinipojat ne vasta syökin!
Miksi miehen kanssa? Miksi teinit eivät ole mukana vähentämässä työmääräänne? Monta ihmistä tekee asiat nopeammin kuin kaksi ihmistä.
Jankuti jankuti.
Pointti on se että teiniperheissä ruoanlaiton ja leipomisen kokonaismäärä kasvaa räjähdysmäisesti.
Kai nyt kasvaa, jos teinejä passataan kuin kuninkaallisia eikä osata yhtään suunnitella ja tehdä työnjakoa. Ei minun ole koskaan tarvinut tuntikausia keittiössä kupata, vaikka aikanaan olikin kolme urheilevaa teinipoikaa samassa taloudessa kanssani. Pojat tekivät ison osan aterioistaan itse. Minä valmistin lähinnä päivälliset. Pienestä pitäen opetin heille osallistumista, jotta minun ei tarvinut vielä 15-vuotiaallekin voikkoleipää valmiiksi tehdä jne.
Voi hyvä luoja sentään.
Ruokaa pitää laittaa valtavasti enemmän teiniperheessä. Tämä on se fakta.
Yritä nyt lukea vai pitääkö tavuttaa?
Niin pitää. Ja samalla tekijöitä on moninkertaisesti verrattuna pikkulapsiperheeseen. Miksi sinun on niin vaikea sisäistää tätä puolta asiasta? Jos teini tekee suurimman osan aterioistaan itse, silloin äidille jää enemmän keittiövapaata aikaa, vaikka ruokaa menisi rekkakuormallinen.
Voi hyvä luoja sano että et ole lisääntynyt? Noilla geeneillä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Teinien kanssa sitä vasta saakin kokata!
Meillä teinit kokkaavat osan ruuistaan ihan itse. En ole palvelija.
Ei se vähennä sitä ruoanlaiton kokonaismäärää, höntti.
Yhdeltä ihmiseltä vähentää, höntti. Nythän ongelma oli se, että ap on koko ajan keittiössä. Jos lapset ovat tarpeeksi isoja ottaakseen itse vastuuta osasta aterioista, luonnollisesti silloin se ap:n ruuanlaittomäärä vähenee, höntti.
Ei vähennä. Ruokaa laitetaan niin paljon että sitä tulee yhdellekin vähintään se sama määrä.
No eihän, höntti. Jos äiti normaalisti kokkaa 5 ateriaa päivässä, totta hitossa äidin ruuanlaittoaika vähenee, jos lapset kokkaavat niistä aterioista yhden. Näin äidille jää vain 4 ateriaa. Ainakin minulle opetettiin jo esikoulussa, että 4 on vähemmän kuin 5. Myös se on helppo päätellä alakoulutason matematiikalla, että kokonaismäärän jakaminen useammalle henkilölle vähentää yhden henkilön osuutta. Esimerkiksi, jos ruuanlaittoon menee yhteensä 4 tuntia per päivä, se on äidille ja kahdelle teinille jaettuna vähemmän kuin kokonaan äidille jätettynä. Loogista eikö?
Pikkulapset syö vähän. Isot lapset syö paljon.
Sille yhdelle aterialle laitat jo monin verroin enemmän ruokaa. Välipaloja tarvitaan enemmän.
Kaikkea ihan vaan kokataan enemmän. Ja leivotaan enemmän.
Me esimerkiksi käytetään kokkaamiseen miehen kanssa tuntikausia sunnuntaisin. Jotta on varastoa viikoksi.
Ja aina kaikki tuntuu olevan loppu.
Ja meillä on laihoja hoikkia hentoja tyttäriä. Teinipojat ne vasta syökin!
Miksi miehen kanssa? Miksi teinit eivät ole mukana vähentämässä työmääräänne? Monta ihmistä tekee asiat nopeammin kuin kaksi ihmistä.
Jankuti jankuti.
Pointti on se että teiniperheissä ruoanlaiton ja leipomisen kokonaismäärä kasvaa räjähdysmäisesti.
Kai nyt kasvaa, jos teinejä passataan kuin kuninkaallisia eikä osata yhtään suunnitella ja tehdä työnjakoa. Ei minun ole koskaan tarvinut tuntikausia keittiössä kupata, vaikka aikanaan olikin kolme urheilevaa teinipoikaa samassa taloudessa kanssani. Pojat tekivät ison osan aterioistaan itse. Minä valmistin lähinnä päivälliset. Pienestä pitäen opetin heille osallistumista, jotta minun ei tarvinut vielä 15-vuotiaallekin voikkoleipää valmiiksi tehdä jne.
Voi hyvä luoja sentään.
Ruokaa pitää laittaa valtavasti enemmän teiniperheessä. Tämä on se fakta.
Yritä nyt lukea vai pitääkö tavuttaa?
Niin pitää. Ja samalla tekijöitä on moninkertaisesti verrattuna pikkulapsiperheeseen. Miksi sinun on niin vaikea sisäistää tätä puolta asiasta? Jos teini tekee suurimman osan aterioistaan itse, silloin äidille jää enemmän keittiövapaata aikaa, vaikka ruokaa menisi rekkakuormallinen.
Voi hyvä luoja sano että et ole lisääntynyt? Noilla geeneillä.
Menehän vähän passaamaan niitä teinejäsi. Ovat varmaan jo iltapalan tarpeessa. Meillä kuuluvat tuolla keittiössä kolistelevan samalla kun minä täällä vain palstailen :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap., ihan järjen köyhyyttä vai mitä ihmettä koko päivän kokkailet. Mulla monet ruuat tekeytyy itsestään uunissa ja ne aamupalat hoituu max 15. min, samoin iltapalat. Päivisin teen duunia etänä 8-16 ja kerkeen harrastaa. Toki välillä mieskin tekee ruokaa, ei ole meinaan ihan käsi sekään ja osallistuu myös siivoukseen. Meidän pojat on 8v ja 14v ja osaavat hekin jotan tehdä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Teinien kanssa sitä vasta saakin kokata!
Meillä teinit kokkaavat osan ruuistaan ihan itse. En ole palvelija.
Ei se vähennä sitä ruoanlaiton kokonaismäärää, höntti.
Yhdeltä ihmiseltä vähentää, höntti. Nythän ongelma oli se, että ap on koko ajan keittiössä. Jos lapset ovat tarpeeksi isoja ottaakseen itse vastuuta osasta aterioista, luonnollisesti silloin se ap:n ruuanlaittomäärä vähenee, höntti.
Ei vähennä. Ruokaa laitetaan niin paljon että sitä tulee yhdellekin vähintään se sama määrä.
No eihän, höntti. Jos äiti normaalisti kokkaa 5 ateriaa päivässä, totta hitossa äidin ruuanlaittoaika vähenee, jos lapset kokkaavat niistä aterioista yhden. Näin äidille jää vain 4 ateriaa. Ainakin minulle opetettiin jo esikoulussa, että 4 on vähemmän kuin 5. Myös se on helppo päätellä alakoulutason matematiikalla, että kokonaismäärän jakaminen useammalle henkilölle vähentää yhden henkilön osuutta. Esimerkiksi, jos ruuanlaittoon menee yhteensä 4 tuntia per päivä, se on äidille ja kahdelle teinille jaettuna vähemmän kuin kokonaan äidille jätettynä. Loogista eikö?
Pikkulapset syö vähän. Isot lapset syö paljon.
Sille yhdelle aterialle laitat jo monin verroin enemmän ruokaa. Välipaloja tarvitaan enemmän.
Kaikkea ihan vaan kokataan enemmän. Ja leivotaan enemmän.
Me esimerkiksi käytetään kokkaamiseen miehen kanssa tuntikausia sunnuntaisin. Jotta on varastoa viikoksi.
Ja aina kaikki tuntuu olevan loppu.
Ja meillä on laihoja hoikkia hentoja tyttäriä. Teinipojat ne vasta syökin!
Miksi miehen kanssa? Miksi teinit eivät ole mukana vähentämässä työmääräänne? Monta ihmistä tekee asiat nopeammin kuin kaksi ihmistä.
Jankuti jankuti.
Pointti on se että teiniperheissä ruoanlaiton ja leipomisen kokonaismäärä kasvaa räjähdysmäisesti.
Kai nyt kasvaa, jos teinejä passataan kuin kuninkaallisia eikä osata yhtään suunnitella ja tehdä työnjakoa. Ei minun ole koskaan tarvinut tuntikausia keittiössä kupata, vaikka aikanaan olikin kolme urheilevaa teinipoikaa samassa taloudessa kanssani. Pojat tekivät ison osan aterioistaan itse. Minä valmistin lähinnä päivälliset. Pienestä pitäen opetin heille osallistumista, jotta minun ei tarvinut vielä 15-vuotiaallekin voikkoleipää valmiiksi tehdä jne.
Voi hyvä luoja sentään.
Ruokaa pitää laittaa valtavasti enemmän teiniperheessä. Tämä on se fakta.
Yritä nyt lukea vai pitääkö tavuttaa?
No tuplaa ainesten määrät? Ei ole vaikeaa. Teini-ikäinen tosin osaa jo jonkun verran itsekin tehdä ruokiaan, tekeehän ne koulussakin köksän tunneilla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Teinien kanssa sitä vasta saakin kokata!
Meillä teinit kokkaavat osan ruuistaan ihan itse. En ole palvelija.
Ei se vähennä sitä ruoanlaiton kokonaismäärää, höntti.
Yhdeltä ihmiseltä vähentää, höntti. Nythän ongelma oli se, että ap on koko ajan keittiössä. Jos lapset ovat tarpeeksi isoja ottaakseen itse vastuuta osasta aterioista, luonnollisesti silloin se ap:n ruuanlaittomäärä vähenee, höntti.
Ei vähennä. Ruokaa laitetaan niin paljon että sitä tulee yhdellekin vähintään se sama määrä.
No eihän, höntti. Jos äiti normaalisti kokkaa 5 ateriaa päivässä, totta hitossa äidin ruuanlaittoaika vähenee, jos lapset kokkaavat niistä aterioista yhden. Näin äidille jää vain 4 ateriaa. Ainakin minulle opetettiin jo esikoulussa, että 4 on vähemmän kuin 5. Myös se on helppo päätellä alakoulutason matematiikalla, että kokonaismäärän jakaminen useammalle henkilölle vähentää yhden henkilön osuutta. Esimerkiksi, jos ruuanlaittoon menee yhteensä 4 tuntia per päivä, se on äidille ja kahdelle teinille jaettuna vähemmän kuin kokonaan äidille jätettynä. Loogista eikö?
Pikkulapset syö vähän. Isot lapset syö paljon.
Sille yhdelle aterialle laitat jo monin verroin enemmän ruokaa. Välipaloja tarvitaan enemmän.
Kaikkea ihan vaan kokataan enemmän. Ja leivotaan enemmän.
Me esimerkiksi käytetään kokkaamiseen miehen kanssa tuntikausia sunnuntaisin. Jotta on varastoa viikoksi.
Ja aina kaikki tuntuu olevan loppu.
Ja meillä on laihoja hoikkia hentoja tyttäriä. Teinipojat ne vasta syökin!
Miksi miehen kanssa? Miksi teinit eivät ole mukana vähentämässä työmääräänne? Monta ihmistä tekee asiat nopeammin kuin kaksi ihmistä.
Jankuti jankuti.
Pointti on se että teiniperheissä ruoanlaiton ja leipomisen kokonaismäärä kasvaa räjähdysmäisesti.
Kai nyt kasvaa, jos teinejä passataan kuin kuninkaallisia eikä osata yhtään suunnitella ja tehdä työnjakoa. Ei minun ole koskaan tarvinut tuntikausia keittiössä kupata, vaikka aikanaan olikin kolme urheilevaa teinipoikaa samassa taloudessa kanssani. Pojat tekivät ison osan aterioistaan itse. Minä valmistin lähinnä päivälliset. Pienestä pitäen opetin heille osallistumista, jotta minun ei tarvinut vielä 15-vuotiaallekin voikkoleipää valmiiksi tehdä jne.
Voi hyvä luoja sentään.
Ruokaa pitää laittaa valtavasti enemmän teiniperheessä. Tämä on se fakta.
Yritä nyt lukea vai pitääkö tavuttaa?
Niin pitää. Ja samalla tekijöitä on moninkertaisesti verrattuna pikkulapsiperheeseen. Miksi sinun on niin vaikea sisäistää tätä puolta asiasta? Jos teini tekee suurimman osan aterioistaan itse, silloin äidille jää enemmän keittiövapaata aikaa, vaikka ruokaa menisi rekkakuormallinen.
Voi hyvä luoja sano että et ole lisääntynyt? Noilla geeneillä.
Mikä tässä nyt on sinulle niin vaikeaa? Jos leikitään, että sinulla on vaikka kaksi lasta. Pieninä kumpikin söi kaksi perunaa aterialla ja kumpikin vanhemmista neljä. Yhteensä 12 kuorittavaa perunaa, eli kummallekin vanhemmalle tulee kuorittavaksi kuusi. Teineinä lapset syövät neljä perunaa aterialla, mutta osaavat kuoria ne itse. Kummallekin vanhemmalle jää kuorittavaksi vain omansa, eli neljä per nenu. Sama vaikka iltapalavoileipien kanssa, teinit tekevät omansa. Miten se homma tässä lisääntyy, kun lapset kasvavat teineiksi?
t. eri
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Teinien kanssa sitä vasta saakin kokata!
Meillä teinit kokkaavat osan ruuistaan ihan itse. En ole palvelija.
Ei se vähennä sitä ruoanlaiton kokonaismäärää, höntti.
Yhdeltä ihmiseltä vähentää, höntti. Nythän ongelma oli se, että ap on koko ajan keittiössä. Jos lapset ovat tarpeeksi isoja ottaakseen itse vastuuta osasta aterioista, luonnollisesti silloin se ap:n ruuanlaittomäärä vähenee, höntti.
Ei vähennä. Ruokaa laitetaan niin paljon että sitä tulee yhdellekin vähintään se sama määrä.
No eihän, höntti. Jos äiti normaalisti kokkaa 5 ateriaa päivässä, totta hitossa äidin ruuanlaittoaika vähenee, jos lapset kokkaavat niistä aterioista yhden. Näin äidille jää vain 4 ateriaa. Ainakin minulle opetettiin jo esikoulussa, että 4 on vähemmän kuin 5. Myös se on helppo päätellä alakoulutason matematiikalla, että kokonaismäärän jakaminen useammalle henkilölle vähentää yhden henkilön osuutta. Esimerkiksi, jos ruuanlaittoon menee yhteensä 4 tuntia per päivä, se on äidille ja kahdelle teinille jaettuna vähemmän kuin kokonaan äidille jätettynä. Loogista eikö?
Pikkulapset syö vähän. Isot lapset syö paljon.
Sille yhdelle aterialle laitat jo monin verroin enemmän ruokaa. Välipaloja tarvitaan enemmän.
Kaikkea ihan vaan kokataan enemmän. Ja leivotaan enemmän.
Me esimerkiksi käytetään kokkaamiseen miehen kanssa tuntikausia sunnuntaisin. Jotta on varastoa viikoksi.
Ja aina kaikki tuntuu olevan loppu.
Ja meillä on laihoja hoikkia hentoja tyttäriä. Teinipojat ne vasta syökin!
Miksi miehen kanssa? Miksi teinit eivät ole mukana vähentämässä työmääräänne? Monta ihmistä tekee asiat nopeammin kuin kaksi ihmistä.
Jankuti jankuti.
Pointti on se että teiniperheissä ruoanlaiton ja leipomisen kokonaismäärä kasvaa räjähdysmäisesti.
Kai nyt kasvaa, jos teinejä passataan kuin kuninkaallisia eikä osata yhtään suunnitella ja tehdä työnjakoa. Ei minun ole koskaan tarvinut tuntikausia keittiössä kupata, vaikka aikanaan olikin kolme urheilevaa teinipoikaa samassa taloudessa kanssani. Pojat tekivät ison osan aterioistaan itse. Minä valmistin lähinnä päivälliset. Pienestä pitäen opetin heille osallistumista, jotta minun ei tarvinut vielä 15-vuotiaallekin voikkoleipää valmiiksi tehdä jne.
Voi hyvä luoja sentään.
Ruokaa pitää laittaa valtavasti enemmän teiniperheessä. Tämä on se fakta.
Yritä nyt lukea vai pitääkö tavuttaa?
No tuplaa ainesten määrät? Ei ole vaikeaa. Teini-ikäinen tosin osaa jo jonkun verran itsekin tehdä ruokiaan, tekeehän ne koulussakin köksän tunneilla
Teini osaa tarvittaessa tehdä vaikka jokaisen ateriansa itse. Jo 10-vuotias osaa tehdä keittiössä aika paljon itse, vaikka toki vaatiikin vielä esim. paistamisessa aikuisen valvontaa. Suurimmassa osassa kodeista kouluikäiset huolehtivat vähintään välipalansa ihan yksin, koska äiti ja isä ovat töissä, kun lapsi tulee koulusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ap., ihan järjen köyhyyttä vai mitä ihmettä koko päivän kokkailet. Mulla monet ruuat tekeytyy itsestään uunissa ja ne aamupalat hoituu max 15. min, samoin iltapalat. Päivisin teen duunia etänä 8-16 ja kerkeen harrastaa. Toki välillä mieskin tekee ruokaa, ei ole meinaan ihan käsi sekään ja osallistuu myös siivoukseen. Meidän pojat on 8v ja 14v ja osaavat hekin jotan tehdä.
Etätyö onkin hyvä mahdollisuus käyttää pitkän valmistusajan ruokiin. Mutta jos vanhemmat ovat muualla töissä ja illalla on vielä menoja, voi olla hankalaa löytää aikaa, jolloin joku olisi kotona vahtimassa uunia tarpeeksi pitkään.
Me ollaan paistettu jotain pitkän kypsennysajan vaativia ruokia iltapalan jälkeen, kun meno rauhoittuu, lapset on nukkumassa ja vanhemmat telkkarin ääressä. Sitten tarvitsee töiden jälkeen vain lämmittää ja ehkä keittää lisuke.
Ekaluokkalainen osaa tehdä itselleen aamupalan ja tarvittaessa selviää iltapalastakin, usein tehdään valmiiksi hänelle samalla kun pikkuveljellekin. Tänään kyllä ekaluokkalainen teki veljellensäkin iltapalan.
Vierailija kirjoitti:
Opettele jakamaan vastuuta. Ainakin välipalan osaavat koululaiset itse tehdä eli ottaa kaapista leipää, voita, jugurttia, hedelmää. Samat käyvät aamu- ja iltapalaksi. Silloin kun on vähemmän kiire, keität puuron.
Kuten jo ehdotettu teet isompia annoksia, joista syö kaksi päivää. Loput vuorot jaatte puolison kanssa.
Hyvä neuvo! Oma-aloitteisuus kehittyy ja vielä kun vaadit, että siivoavat jälkensä olet oikeastaan tehnyt palveluksen lapsillesi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei kai nyt koululaisille tarvii tehdä aamu-, väli- ja iltapalaa. Itse osaavat, ihan ekaluokkalaisesta alkaen.
Kaupassakin osaavat käydä, kun antaa rahaa ja ostoslistan (tämä toimii toki vain, jos asuu riittävän lähellä kauppaa, ettei ole yli 5km pyöräily).
Ja yli 10v lapselle kokkausvuoro kerran viikossa, koko perheelle ruokaa siis. Ja lomakausina niin iso annos, että riittää myös lounaaksi se edellinen päivällinen.
Ja tiskikoneen tyhjennys/tiskaus toki aina lapsille, vuorotellen. On helppo kotityö, meillä ainakin se listan mieluisin, mikä halutaan (vs. Imurointi).
Ja edelleen jos uuvuttaa, voi miettiä missä oikoa. Meilläkin nyt remppa käynnissä, niin tein illalla kinkkukiusausta - 2kg perunasipulisekoitusta, 4pss kinkkusuikaleita, 4 prk kermaa, vähän suolaa ja pippuria perään. Ehkä 5min meni pusseja avaten ja ainekset sotkien, uuni hoiti loput, sillävälin kun miehen kanssa tapetoitiin. Ja tuossa on siis myös huominen ruoka. 7v pilkkoo mieluusti kurkut ja tomaatit kylkeen kasvihuoneesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaapa hankalalta. Olen itse pph ja ruokin hoitolapsieni (4kpl) lisäksi myös oman perheeni. Eli teen aamulla ruuaksi esim jauhelihakeittoa, samalla keitän puuron aamupalaksi ja samalla vielä pilkon jo vihanneksia/kasviksia yms rasiaan iltapäivän välipalaa varten tai teen leipiä valmiiksi lounaalle/välipalalle. Iltapäivällä saatan pyöräyttää aamupuuron jämistä sämpylät iltapalalle.
Miten sulla menee siellä koko päivä?Missä hoitolapset ovat sen aikaa, kun sinä pyöräyttelet perheelle iltapalaa kesken työpäivän?
Nukkumassa
Huomaatko mikä ero on siinä, että sinä olet töissä omassa kodissasi ja päivästä osa menee siihen, että työsi nukkuu verrattuna siihen, että käydään kodin ulkopuolella töissä eikä työajalla ole aikaa tai mahdollisuutta tehdä perheelle ruokaa?
Toinen pph täällä haluaisi lisätä tähän asiaan sen verran, että se on osa meidän työtä, että valmistetaan kolme ateriaa päivässä. Itse pyrin hoitamaan lasten ruuan valmistuksen työajalla, koska se on, edelleen, osa työtäni. Puurosämpylöistä tosin sekoitetaan taikina aamulla ennen ulkoilua, jätetään siksi aikaa kohoamaan ja nostellaan sisälle tultua pellille. Tämän voi tehdä myös lasten kanssa yhdessä. Ja uniajalla ei ole aikaa "omien" asioiden hoitamiseen, vaan on juurikin sitä ruuanlaittoa (hoidokeille), paperihommia, suunnittelua, dokumentointia, siivousta (joka myöskin on osa meidän työtä, vaikka siinä omaa kämppää pidetäänkin puhtaana).
Aloittajalle sen verran, että kun miettii elämää taaksepäin aikaan, jolloin oma 1. lapsi oli pieni vs. vuosia myöhemmin perhepäivähoitajan töitä tehneenä ja omat lapset vähän isommiksi saaneena, kannattaa vaan kehittää hommaan omalle perheelle toimiva systeemi ja rutiini. Ajan myötä helpottaa, eikä asiat enää tunnu niin hankalilta ja työläiltä, kun niitä lakkaa miettimästä liikoja.
Olisi kannattanut käydä joku kotitalouskurssi, niin pääsisi keittiössä vähemmällä. Ei siellä koko ajan tarvitse raataa. Muista sanonta "hyvin suunniteltu on puoliksi tehty". Väittäisin asiaa tarkemmin tietämättä, että sinäkin voisit viettää keittiössä paljon vähemmän aikaa, kun suunnittelisit työvaiheet ja ateriat etukäteen.
Työpäivinä käytetään ruuanvalmistukseen n. puoli tuntia, vapaapäivinä enemmän tai muuten jonakin päivänä valmistetaan pitemmän kaavan mukaan sellaista ruokaa, jota syödään useampana päivänä.
Kun kotona syödään sekä lounas että päivällinen, ainakin toinen vanhemmista on silloin kotona eikä tarvitse katsoa sitä, että ruoka valmistetaan vasta työpäivän jälkeen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Teinien kanssa sitä vasta saakin kokata!
Meillä teinit kokkaavat osan ruuistaan ihan itse. En ole palvelija.
Ei se vähennä sitä ruoanlaiton kokonaismäärää, höntti.
Yhdeltä ihmiseltä vähentää, höntti. Nythän ongelma oli se, että ap on koko ajan keittiössä. Jos lapset ovat tarpeeksi isoja ottaakseen itse vastuuta osasta aterioista, luonnollisesti silloin se ap:n ruuanlaittomäärä vähenee, höntti.
Ei vähennä. Ruokaa laitetaan niin paljon että sitä tulee yhdellekin vähintään se sama määrä.
No eihän, höntti. Jos äiti normaalisti kokkaa 5 ateriaa päivässä, totta hitossa äidin ruuanlaittoaika vähenee, jos lapset kokkaavat niistä aterioista yhden. Näin äidille jää vain 4 ateriaa. Ainakin minulle opetettiin jo esikoulussa, että 4 on vähemmän kuin 5. Myös se on helppo päätellä alakoulutason matematiikalla, että kokonaismäärän jakaminen useammalle henkilölle vähentää yhden henkilön osuutta. Esimerkiksi, jos ruuanlaittoon menee yhteensä 4 tuntia per päivä, se on äidille ja kahdelle teinille jaettuna vähemmän kuin kokonaan äidille jätettynä. Loogista eikö?
Pikkulapset syö vähän. Isot lapset syö paljon.
Sille yhdelle aterialle laitat jo monin verroin enemmän ruokaa. Välipaloja tarvitaan enemmän.
Kaikkea ihan vaan kokataan enemmän. Ja leivotaan enemmän.
Me esimerkiksi käytetään kokkaamiseen miehen kanssa tuntikausia sunnuntaisin. Jotta on varastoa viikoksi.
Ja aina kaikki tuntuu olevan loppu.
Ja meillä on laihoja hoikkia hentoja tyttäriä. Teinipojat ne vasta syökin!
Minä otin ne laihat hoikat hennot tyttäreni mukaan ruuanlaittoon heti, kun ylsivät pöydälle. Nyt joku heistä tekee ruokaa sinunkin lapsillesi.
Yksi ongelma voi olla se, että äiti (yleensä) kokee elämäntehtäväkseen ruokkia lapset. Siinäpä sitten ahertaa, jos ei vaadi eikä edes salli lasten osallistuvan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Teinien kanssa sitä vasta saakin kokata!
Meillä teinit kokkaavat osan ruuistaan ihan itse. En ole palvelija.
Ei se vähennä sitä ruoanlaiton kokonaismäärää, höntti.
Yhdeltä ihmiseltä vähentää, höntti. Nythän ongelma oli se, että ap on koko ajan keittiössä. Jos lapset ovat tarpeeksi isoja ottaakseen itse vastuuta osasta aterioista, luonnollisesti silloin se ap:n ruuanlaittomäärä vähenee, höntti.
Ei vähennä. Ruokaa laitetaan niin paljon että sitä tulee yhdellekin vähintään se sama määrä.
No eihän, höntti. Jos äiti normaalisti kokkaa 5 ateriaa päivässä, totta hitossa äidin ruuanlaittoaika vähenee, jos lapset kokkaavat niistä aterioista yhden. Näin äidille jää vain 4 ateriaa. Ainakin minulle opetettiin jo esikoulussa, että 4 on vähemmän kuin 5. Myös se on helppo päätellä alakoulutason matematiikalla, että kokonaismäärän jakaminen useammalle henkilölle vähentää yhden henkilön osuutta. Esimerkiksi, jos ruuanlaittoon menee yhteensä 4 tuntia per päivä, se on äidille ja kahdelle teinille jaettuna vähemmän kuin kokonaan äidille jätettynä. Loogista eikö?
Pikkulapset syö vähän. Isot lapset syö paljon.
Sille yhdelle aterialle laitat jo monin verroin enemmän ruokaa. Välipaloja tarvitaan enemmän.
Kaikkea ihan vaan kokataan enemmän. Ja leivotaan enemmän.
Me esimerkiksi käytetään kokkaamiseen miehen kanssa tuntikausia sunnuntaisin. Jotta on varastoa viikoksi.
Ja aina kaikki tuntuu olevan loppu.
Ja meillä on laihoja hoikkia hentoja tyttäriä. Teinipojat ne vasta syökin!
Miksi miehen kanssa? Miksi teinit eivät ole mukana vähentämässä työmääräänne? Monta ihmistä tekee asiat nopeammin kuin kaksi ihmistä.
Jankuti jankuti.
Pointti on se että teiniperheissä ruoanlaiton ja leipomisen kokonaismäärä kasvaa räjähdysmäisesti.
Kai nyt kasvaa, jos teinejä passataan kuin kuninkaallisia eikä osata yhtään suunnitella ja tehdä työnjakoa. Ei minun ole koskaan tarvinut tuntikausia keittiössä kupata, vaikka aikanaan olikin kolme urheilevaa teinipoikaa samassa taloudessa kanssani. Pojat tekivät ison osan aterioistaan itse. Minä valmistin lähinnä päivälliset. Pienestä pitäen opetin heille osallistumista, jotta minun ei tarvinut vielä 15-vuotiaallekin voikkoleipää valmiiksi tehdä jne.
Voi hyvä luoja sentään.
Ruokaa pitää laittaa valtavasti enemmän teiniperheessä. Tämä on se fakta.
Yritä nyt lukea vai pitääkö tavuttaa?
Osan siitä valtavasta ruokamäärästä valmistavat teinit itse. Se vähentää äidin työmäärää keittiössä.
Miten tämän vääntäisi sinulle rautalangasta?
Kiitos vastauksista. Ongelmana on että meillä on erityislapsia. Onko se juurisyy siihen, miksi tunnen musertuvani keittiöön ja kotitöiden alle? 8-vuotias ei osaa aamulla mennä edes vessaan ilman aikuisen ohjausta saati pukea vaatteita. Tänä aamunakin oli pukemassa ensin leikkitaikahattua päähänsä vaikka olisi pitänyt alkaa aamutoimiin ja mennä kouluun. Enpä antaisi lapsilleni vastuuta eväiden tekemisestä aamulla saati koulun jälkeen.
Onpa monella helppoa, kun jo 7-vuotiaat osaavat itsenäisesti erilaisia asioita...
Ap
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaapa hankalalta. Olen itse pph ja ruokin hoitolapsieni (4kpl) lisäksi myös oman perheeni. Eli teen aamulla ruuaksi esim jauhelihakeittoa, samalla keitän puuron aamupalaksi ja samalla vielä pilkon jo vihanneksia/kasviksia yms rasiaan iltapäivän välipalaa varten tai teen leipiä valmiiksi lounaalle/välipalalle. Iltapäivällä saatan pyöräyttää aamupuuron jämistä sämpylät iltapalalle.
Miten sulla menee siellä koko päivä?
Keittiön siistimisen ennen ja jälkeen, tiskit, kattaukset kaikki eivät ole yhtä tehokkaita.
Alue: Aihe vapaa
Voi hyvä luoja sentään.
Ruokaa pitää laittaa valtavasti enemmän teiniperheessä. Tämä on se fakta.
Yritä nyt lukea vai pitääkö tavuttaa?