Pikkulapsiperhearkea, koko ajan keittiössä

Vierailija kirjoitti:

Mä näin ap:n kotona samanlaiset tilanteet kuin meillä sillon kun lapset oli pieniä. Lapsilla meni yleensä yhden aterian syömiseen tunti, joten vaikka aamiaisen tekemiseen meni vain muutama minuutti keittiössä vietettiin silti yli tunti. Eli päivässä meni yhteensä 5 h helposti siihen, että vahti lapsia kun ne söi. Samalla toki tuli usein paloiteltua vihanneksia ja tehtyä sämpylä taikinaa jne. Noiden viiden tunnin päälle vielä se aika mikä meni ruoan laittoon. Usein yritettiin tosiaan myös leipoa lasten kanssa. Me tosin syötiin useana päivänä samaa ruokaa, joten jäi sitä aikaa muuhunkin.

Ei tämäkään nyt mitään normaalia ole, jos lapsella kestää TUNTI joka aterian syömisessä. Ei päiväkodissakaan ole mahdollista syödä noin kauaa aterioilla.

Vierailija kirjoitti:

No mun mielestä kahden lämpimän aterian valmistaminen joka päivä on aivan järjetöntä. Kotitöitä on pikkulapsiperheessa tosiaan muutenkin riittämiin. 

Minä (yh) olen ratkaissut asian niin, että kun lapset oli alle päiväkoti-ikäisiä, söivät yhden lämpimän aterian ja yhden tukevan, monipuolisen välipalan, joka oli esim. leipää, vihannkeksia/juureksia (näitä voi pilkkoa kerralla rasiaan parin päivän satsin), raejuustoa ja tofua/kikherneitä/proteiinipitoisia kasvispyöryköitä mikrossa lämmitettynä (sekäsyöjällä tässä olisi ollut tilalla ehkä valmislihapullat/kylmät kanapalat tms.). Eli kuitua, proteiinia, c-vitamiinia ja maitotuotteita, täysin hyvä ateria. 

Lämmintä ruokaa tein ison satsin kerrallaan, sitä syötiin aina kahtena peräkkäisenä päivänä ja lisäksi muutama annos pakkaseen. Käytännössä tein lämmintä ruokaa 2-3 kertaa viikossa. 

Aamupalaksi oli esim. täysviljapuuro mikrossa tai sokeriton mysli, ei suurta väsäämistä siinäkään. 

Nykyään syövät päiväkodissa ja koulussa toisen lämpimän aterian, ja toisen kotona. Isoilla satseja ja annoksia pakkaseen edelleen. 

Eineksiä ja puolivalmiita ei kannata täysin teilata, ei ne kaikki ole epäterveellisiä (esim. valmis perunamuusi helpottaa ruuanlaittoa aika paljon eikä sisällä juuri muuta kuin perunaa ja vettä). 

Ja ennen kaikkea, ryhtiliike miehelle. Miten niin"silloin kun suostuu vahtimaan lapsia"???

Samoin, mutta kyllä meillä silti syödään kaksi lämmintä ateriaa päivässä. Lounas on usein jotain edellisten päivien tähteitä, munakasta, purkkihernaria tai jotain muuta "pikaruokaa" ja päivälliseksi tehdään "oikeaa" ruokaa. Aamuisin meillä ei ole koskaan syöty puuroa, joten puuro voi olla lounasruokana.

Vierailija kirjoitti:

Kaffebulla kirjoitti:

Siis anteeksi nyt Ap mutta tuo mitä kuvaat aloituksessa on normaalia lasten kanssa olemista. Miksi hankit lapsia, jos et halua elää lapsiperhearkea? Vai oliko tämä taas joku tosi tyhmä provo?

Ap kysyy aloituksessa, onko kuvattu tilanne normaali. Aika monen mielestä ei ole.

Käsite erityis- ilmaisee, että ei ole normaali vaan tuossa on jotain erityistä, eli se vaativampi lapsi. Se on aika normaalia, että lapset tappelevat keskenään - valitettavasti. Ja vahtia pitää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jep. Tuollaista se olisi ollut lasten ollessa pieniä, mutta totesin jossain vaiheessa ettei tästä tule mitään ja aloin tekemään isompia annoksia ruokaa niin, että syötiin lounaaksi aina edellisen päivän päivällistä. Tällai sai edes hieman enemmän vapaata aikaa päivään.

Ei toimi kaikilla. Jos teen isompia annoksia, niin mies syö ne silti. Ei jää mitään tähteitä. Ja ei, ei ole pakastinta mihin mahtuisi.

Minä haluaisin nähdä sen miehen, joka vetää 10 litran kattilallisen keittoa tai uunipellillisen kiusausta tai laatikkoa. Tai ehkä sittenkään en, jos sellainen on oikeasti olemassa. Tuossa tilanteessa ratkaisisin ongelman siten, että mies saisi valmistaa itse omat ruokansa.

Minä kokkaan joka toinen päivä..lapsia on 7kpl ja joka toinen päivä kokkaan ruokia ja välipaloja, välipäivinä sitten pyykkiä ja muita kotitöitä. Ja tottakai ulkoilut, kerhoilut yms pyörii siinä ohessa. Nyt olen kotona, mutta töissä ollessa tein samoin. Kyllä meillä välillä on pinaattilettuja yms ja vkl haetaan aina joku noutoruoka.

Mikset ap vastaa, että miksei se sun miehes kokkaa ikinä?

Minulla oli jo ekaluokalta lähtien siten, että äiti ei edes herännyt laittamaan minua kouluun, vaan otin itse jääkaapista aamupalaa. Valmiiksi leikattuun kaupan leipään ei tarvitse terävää veistä, ja teenkeitin on helppo napsauttaa itse päälle. Tietenkään lasten ei ole pakko tehdä aivan kaikkea yksin, mutta kyllä aamupala ja iltapala ovat sen verran helppoja että he voivat tehdä osan itsenäisesti.

Naisen paikkaan on nyrkin ja hellan välissä, on aina ollut. Korkeintaan joskus miehen alla sängyssä kun mies rakastelee.

Meillä oli lapsuudenperheessä kuusi lasta ja kaksi vanhempaa. Äiti ei tykännyt yhtään kokkaamisesta, ja aika pian tiski- ja ruoanlaittovuorot jaettiin koko perheelle. Lapset jaettiin pareiksi (vanhin ja nuorin, toiseksi vanhin ja toiseksi nuorin ja keskimmäiset) jolloin pienempi sai isomman tueksi, pienimmät oli tuolloin ihan alakoululaisia. Yksi ruuanlaitto- ja tiskivuoro kullekin per viikko ja viikonloppuisin tehtiin miten tehtiin.

Musta tää oli tosi hyvä systeemi. Eikä ruuan "tasolle" ollut mitään vaatimuksia, pienemmät aloitti ihan valmishernekeitosta tai eineslihapullista jne, isommat treenasivat jo kehittyneempiä ruokia. Kellekään ei tullut kohtuuttomasti hommaa ja varmasti osasivat kaikki lapset tehdä ruokaa kun kotoa muuttivat 😊