Lue keskustelun säännöt.
Uusioperhe ja lapsen ja miehen kylmät välit
21.08.2022 |
Olemme vasta muuttaneet miehen kanssa yhteen ja minulla on myös 9-vuotias tyttö. Tyttö ei ehtinyt kovin kauaa tutustua mieheni kanssa, koska vauva on tulossa ja oli pakko etsiä yhteinen asunto.
Nyt tilanne on se parin kk yhteiselon jälkeen etteivät he juttele juurikaan mitään keskenään ja ns. välttelevät toisiaan. Tyttö ei ole sanonut että olisi mitään negatiivisia fiiliksiä, mutta etteivät tunne juurikaan toisiaan. Mies taas jännittää lapseni seurassa, mutta monissa tilanteissa ajattelee tytön parasta ja näen että välittää kuitenkin.
Tuntuu vain että tämä kaikki tapahtuu nyt niin väärään aikaan tytön iän huomioiden.
Enkä sano että heidän pitäisi olla yhtäkkiä kavereita, ihmissuhteet kehittyy pikkuhiljaa, mutta olisi kiva kuulla vertaistarinoita ja neuvojakin.
Ap
Kommentit (93)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onhan tuo hankala paikka tytöllekkin, kun vieras mies muuttaa saman katon alle. Ei se auta kun yhdessä touhuatte porukalla ja tutustutte pikkuhiljaa. Kyllä se mieskin ajan myötä rentoutuu ja oppii olemaan luonnollisesti lapsen kanssa.
Niin, sen toistaiseksi syntymättömän, oman, lapsensa kanssa. Minua oikeasti säälittää tuon tytön tilanne. Hän on pahassa paikassa. Ensin on saanut pitää äidin itsellään monta vuotta. Nyt äiti pitää jakaa jonkun vieraan miehen kanssa. Samoin koti, vielä tuossa iässä, kun murrosikä on alkamassa. Ja kohta hän ei saa enää kun pieniä rippeitä äidistä, jonka kaiken huomion vievät vauva ja nuori rakastaja.
Oletteko miettineet tyttäresi kanssa, olisiko mahdollista ja haluaisiko hän ehkä muuttaa asumaan isällään pääosan ajasta, alkaisit viikonloppuäidiksi?
Tuoko se on sitten se terve malli? :D Että lapsen ja vanhemman suhde on niin symbioottinen, ettei siihen mahdu ketään muuta?
Jostain kumman syystä uusperheissä vanhemmat lapset usein pullahtaa ulos, kun yhteisiä lapsia syntyy.
Se ei ole tervettä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itsellä on vähän samanlainen kokemus, uusi mieheni on etäinen minun lastani kohtaan, mutta oman lapsensa tullessa meille hän on hyvin rakastava ja aktiivinen.
Uskoisin että vie vaan aikaa että asiat tasoittuu, ole kärsivällinen ja keksi sellaista yhteistä mukavaa tekemistä jossa lapsesi ja miehesi saavat tutustua rauhassa. Ei kannata kiirehtiä ja miehen kanssa pitää jutella avoimesti, kertoa ettei tämän tarvitse rakastaa tai muuttua tyttäresi isäksi, vaan alkuun mielummin vaan kaveriksi ja hiljalleen ottaa enemmän vastuuta kun ensin tottuvat toisiinsa.
Kannattaa lukea kirjallisuutta aiheesta, nämä kuviot on hankalia ja vaatii hirveästi toisten ymmärtämistä ja joustoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lapsesi tulee olemaan hyvin rikki, kun isäpuoli myöhemmin rakastaa omaa lastaan, mutta ei häntä ja tulee näkemään sen joka päivä arjessaan.
Eräs henkilö sanoi, että kun uusperheessä mies saa ensimmäisen oman lapsen, muuttuu silloin hänen suhtautuminen puolison lapsiin viileämmäksi ja tällöin vanhemmille lapsille tulee sellainen fiilis, että puolipikkusisarusta paapotaan ja siitä tulee perheen lellikki.
No vattuako erosit entisestä vaikka olit luvannut että kunnes kuolema erottaa. Nuo uusperheet pitäis lailla kieltää. Lapsille aivan kamalaa, oisit sitte s-tana ollu yksin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No vattuako erosit entisestä vaikka olit luvannut että kunnes kuolema erottaa. Nuo uusperheet pitäis lailla kieltää. Lapsille aivan kamalaa, oisit sitte s-tana ollu yksin.
Minkä sille AP mahtaa, jos mies/lapsen isä on vaan jättänyt hänet?
Tuo kyvio ri ole koskaan mennyt hyvin kenelläkään. Siksi täällä ihmetellään että vieläkö joku jaksaa vääntää tosissaan tollasta.
Sun tytön kannalta inhottava tilanne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Christiiina kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsesi tulee olemaan hyvin rikki, kun isäpuoli myöhemmin rakastaa omaa lastaan, mutta ei häntä ja tulee näkemään sen joka päivä arjessaan.
Eräs henkilö sanoi, että kun uusperheessä mies saa ensimmäisen oman lapsen, muuttuu silloin hänen suhtautuminen puolison lapsiin viileämmäksi ja tällöin vanhemmille lapsille tulee sellainen fiilis, että puolipikkusisarusta paapotaan ja siitä tulee perheen lellikki.
On nähty ja koettu.
Olisitte voineet asua eri asunnoissa jos mies olisi jo valmiiksi samassa kaupungissa, mutta jostain syystä hän ei voinut muuttaa kyseiseen kaupunkiin omaan asuntoon?
Sä yrität valehdella itsellesi, surullista ettet edes huomaa.