Lue keskustelun säännöt.
Uusioperhe ja lapsen ja miehen kylmät välit
21.08.2022 |
Olemme vasta muuttaneet miehen kanssa yhteen ja minulla on myös 9-vuotias tyttö. Tyttö ei ehtinyt kovin kauaa tutustua mieheni kanssa, koska vauva on tulossa ja oli pakko etsiä yhteinen asunto.
Nyt tilanne on se parin kk yhteiselon jälkeen etteivät he juttele juurikaan mitään keskenään ja ns. välttelevät toisiaan. Tyttö ei ole sanonut että olisi mitään negatiivisia fiiliksiä, mutta etteivät tunne juurikaan toisiaan. Mies taas jännittää lapseni seurassa, mutta monissa tilanteissa ajattelee tytön parasta ja näen että välittää kuitenkin.
Tuntuu vain että tämä kaikki tapahtuu nyt niin väärään aikaan tytön iän huomioiden.
Enkä sano että heidän pitäisi olla yhtäkkiä kavereita, ihmissuhteet kehittyy pikkuhiljaa, mutta olisi kiva kuulla vertaistarinoita ja neuvojakin.
Ap
Kommentit (93)
Vierailija kirjoitti:
Asiat ei aina mene niinkuin olisi suunnitellut. En todellakaan ajatellut että alle vuosi ensitapaamisesta tulisin raskaaksi ja tyttö ja mies eivät ehtisi tutustua toisiinsa kovinkaan paljoa ennen kuin on muutettava yhteen.
Olen kuitenkin vuosia lapsen kanssa kahdestaan elänyt (toki käy myös isällään) ja laittanut hänen tarpeensa kaiken muun edelle. Tyttö on myös ollut iloinen kun tulee sisarus ja päästiin muuttamaan isompaan asuntoon jossa on oma huonekin.
Miehen kanssa parisuhde sujuu todella hyvin ja rakastetaan toisiamme kovasti.
Ap
Ei niin, mutta luulisin aikuisen osaavan pitää huolen ehkäisystä niin että se jo olemassa oleva lapsi ei joudu kärsimään vanhempansa vuoksi. Millainen äiti ei ajattele lastaan ollenkaan vaan se oma uusi rakkaus on tärkeämpi kuin se, että seurustelisi rauhassa ja lapsi saisi rauhassa sopeutua ja tutustua mieheen ennen kuin yhtäkkiä on asuttava yhdessä ventovieraan kanssa ja vielä niin että varmasti lapsen näkökulmasta äiti korvaa hänet uudella vauvalla jonka kanssa ovat sitten ydinperhe ja hän jää ulkopuolelle. Miksi oli pakko muuttaa raskausaikana yhteen? Tässähän olisi ollut 9kk aikaa tutustuttaa mies ja lapsi jos olisi nyt menty kuitenkin pienen lapsen eikä äidin ehdoilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämä on niin totta mitä aiempi kirjoittaja kirjoitti:
Suhteen luominen ei ole ikinä koskaan lapsen vastuulla. Kyllä sen sun miehesi pitää olla se aktiivisempi osapuoli, joka on lapsesta kiinnostunut, koittaa rakentaa luottamusta, tukee ja kannustaa sekä on valmis touhuamaan lapsen kanssa asioita, joista lapsesi pitää. Jos hän vain on jäyhästi, eikä tee näitä asioita, niin ei hän silloin kyllä ajattele lapsen parasta.
Olen itse äitipuoli ja tunnen kyllä piston sydämessä kun ylläolevaa tekstiä luin. Se on niin totta!
Olen tuntenut aviomieheni tyttären jo 10 vuotta ja ollaan silti tytön kanssa kuin vieraat. Olisi itse pitänyt yrittää enemmän, suhteen luominen ei ole koskaan lapsen vastuulla. Hiljaa hyvä tulee.
Koko jutusta tulee tosi vahva "trap baby" viba. Ap tapasi miehen joka pystyi tarjoamaan isomman kodin ja paremman elintason mutta pakko oli tehdä heti vauva että saa miehen asettumaan kanssaan aloilleen ja siksi on viis veisattu siitä mikä on aiemman suhteen lapselle parasta.
Vierailija kirjoitti:
Älä ap pakota lastasi väkisin hengailemaan miehesi kanssa. Kyllä he lähentyvät ajan kanssa, mikäli niin on tarkoitus käydä. Meille muutti äidin miesystävä kun olin 9v ja en ikinä omalle lapselle tekisi niin. Ei miehessä mitään vikaa ollut, mutta en aikuisenakaan haluaisi, että minun kotiini muuttaisi noin vain joku randomi.
Joo tuo on kamalaa, että ventovieras tyyppi pyörii yhtäkkiä nurkissa. Ja vielä eri sukupuolta kuin esimurrosikäinen. Meillä vähän vanhemmat lapset oli ihan kypsiä, kun exän uusi tapailukumppani lapsineen alkoi viihtymään heillä jatkuvasti. Erosta vasta vuosi aikaa. Lapset ihmetteli, etteivät tiedä tästä naisesta mitään ja inhottaa kun kotona ei saa olla vapaasti ja vaikka alkkareillaan jos huvittaa. Tähän päälle vielä tää nainen alkoi hankkiutumaan raskaaksi melko heti tapailun alussa ihan toden teolla (en toki syytä tästä pelkästään ko naista). Luojan kiitos siitä ei lopulta lasta syntynyt (en yleensä iloitse keskenmenoista, mutta nyt pakko sanoa, että tässä kohtaa kiitin ylempiä voimia) ja nyt tuo nainen on pois kuvioista. En vaan käsitä tällaisia aikuisia, ettei yhtään ajatella olemassa olevia lapsia!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Älä ap pakota lastasi väkisin hengailemaan miehesi kanssa. Kyllä he lähentyvät ajan kanssa, mikäli niin on tarkoitus käydä. Meille muutti äidin miesystävä kun olin 9v ja en ikinä omalle lapselle tekisi niin. Ei miehessä mitään vikaa ollut, mutta en aikuisenakaan haluaisi, että minun kotiini muuttaisi noin vain joku randomi.
Joo tuo on kamalaa, että ventovieras tyyppi pyörii yhtäkkiä nurkissa. Ja vielä eri sukupuolta kuin esimurrosikäinen. Meillä vähän vanhemmat lapset oli ihan kypsiä, kun exän uusi tapailukumppani lapsineen alkoi viihtymään heillä jatkuvasti. Erosta vasta vuosi aikaa. Lapset ihmetteli, etteivät tiedä tästä naisesta mitään ja inhottaa kun kotona ei saa olla vapaasti ja vaikka alkkareillaan jos huvittaa. Tähän päälle vielä tää nainen alkoi hankkiutumaan raskaaksi melko heti tapailun alussa ihan toden teolla (en toki syytä tästä pelkästään ko naista). Luojan kiitos siitä ei lopulta lasta syntynyt (en yleensä iloitse keskenmenoista, mutta nyt pakko sanoa, että tässä kohtaa kiitin ylempiä voimia) ja nyt tuo nainen on pois kuvioista. En vaan käsitä tällaisia aikuisia, ettei yhtään ajatella olemassa olevia lapsia!
Hankkiudu oikeasti jonnekin avun piiriin. Kuulostat katkeralta ja inhottavalta ihmiseltä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hei ap! Onko sun esikoinen innoissaan tulevasta vauvasta?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Älä ap pakota lastasi väkisin hengailemaan miehesi kanssa. Kyllä he lähentyvät ajan kanssa, mikäli niin on tarkoitus käydä. Meille muutti äidin miesystävä kun olin 9v ja en ikinä omalle lapselle tekisi niin. Ei miehessä mitään vikaa ollut, mutta en aikuisenakaan haluaisi, että minun kotiini muuttaisi noin vain joku randomi.
Joo tuo on kamalaa, että ventovieras tyyppi pyörii yhtäkkiä nurkissa. Ja vielä eri sukupuolta kuin esimurrosikäinen. Meillä vähän vanhemmat lapset oli ihan kypsiä, kun exän uusi tapailukumppani lapsineen alkoi viihtymään heillä jatkuvasti. Erosta vasta vuosi aikaa. Lapset ihmetteli, etteivät tiedä tästä naisesta mitään ja inhottaa kun kotona ei saa olla vapaasti ja vaikka alkkareillaan jos huvittaa. Tähän päälle vielä tää nainen alkoi hankkiutumaan raskaaksi melko heti tapailun alussa ihan toden teolla (en toki syytä tästä pelkästään ko naista). Luojan kiitos siitä ei lopulta lasta syntynyt (en yleensä iloitse keskenmenoista, mutta nyt pakko sanoa, että tässä kohtaa kiitin ylempiä voimia) ja nyt tuo nainen on pois kuvioista. En vaan käsitä tällaisia aikuisia, ettei yhtään ajatella olemassa olevia lapsia!
Hankkiudu oikeasti jonnekin avun piiriin. Kuulostat katkeralta ja inhottavalta ihmiseltä.
Millä perusteella katkera? Olen helpottunut lasteni puolesta. Enkä kadu ajatuksiani, en ole keskenmenoihin syyllinen mitenkään, mutta varma on, että omien lasten murrosikä olisi ollut yhtä hel€%ttiä tuossa kuviossa, jos yhtäkkiä vielä vauva tuohon olisi syntynyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse kasvoin koko lapsuuteni uusioperheessä, isäpuoli tuli kuvioihin ollessani pieni. Hän ei osannut luoda suhdetta, ei ottaa kontaktia, ei puhunut minulle koskaan normaalin ystävällisesti, ainoastaan jos käski tekemään jotakin. Uskoin koko lapsuuteni, ettei hän pidä minusta ja olen vääränlainen. Oireilin jo lapsena vaikeilla mielenterveysongelmilla ja yhä nyt aikuisena. Muistan yhä ne harvat kerrat, nun hän sanoi mulle jotain ystävällisellä äänellä, ne jäi todella yllättävinä kokemuksina mieleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Älä ap pakota lastasi väkisin hengailemaan miehesi kanssa. Kyllä he lähentyvät ajan kanssa, mikäli niin on tarkoitus käydä. Meille muutti äidin miesystävä kun olin 9v ja en ikinä omalle lapselle tekisi niin. Ei miehessä mitään vikaa ollut, mutta en aikuisenakaan haluaisi, että minun kotiini muuttaisi noin vain joku randomi.
Joo tuo on kamalaa, että ventovieras tyyppi pyörii yhtäkkiä nurkissa. Ja vielä eri sukupuolta kuin esimurrosikäinen. Meillä vähän vanhemmat lapset oli ihan kypsiä, kun exän uusi tapailukumppani lapsineen alkoi viihtymään heillä jatkuvasti. Erosta vasta vuosi aikaa. Lapset ihmetteli, etteivät tiedä tästä naisesta mitään ja inhottaa kun kotona ei saa olla vapaasti ja vaikka alkkareillaan jos huvittaa. Tähän päälle vielä tää nainen alkoi hankkiutumaan raskaaksi melko heti tapailun alussa ihan toden teolla (en toki syytä tästä pelkästään ko naista). Luojan kiitos siitä ei lopulta lasta syntynyt (en yleensä iloitse keskenmenoista, mutta nyt pakko sanoa, että tässä kohtaa kiitin ylempiä voimia) ja nyt tuo nainen on pois kuvioista. En vaan käsitä tällaisia aikuisia, ettei yhtään ajatella olemassa olevia lapsia!
Hankkiudu oikeasti jonnekin avun piiriin. Kuulostat katkeralta ja inhottavalta ihmiseltä.
Millä perusteella katkera? Olen helpottunut lasteni puolesta. Enkä kadu ajatuksiani, en ole keskenmenoihin syyllinen mitenkään, mutta varma on, että omien lasten murrosikä olisi ollut yhtä hel€%ttiä tuossa kuviossa, jos yhtäkkiä vielä vauva tuohon olisi syntynyt.
Sinä ja sun lapset! Toivottavasti eivät oo yhtä itsekkäitä kuin äitinsä. Miten kukaan voi jmalauta iloita toisen keskenmenosta? Ja mitä ne lapset sulle kitisee eikä isälleen ja tälle uudelle naiselle? Miksi isän luona ei saa hillua kalsarit jalassa, kuka on kieltänyt? Itse ainakin kuljen kodissani juuri sellaisissa kuteissa kun huvittaa. Etkö suo onnea sun entiselle kumppanille ja lastesi isälle? Oksettava ajatusmaailma!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Älä ap pakota lastasi väkisin hengailemaan miehesi kanssa. Kyllä he lähentyvät ajan kanssa, mikäli niin on tarkoitus käydä. Meille muutti äidin miesystävä kun olin 9v ja en ikinä omalle lapselle tekisi niin. Ei miehessä mitään vikaa ollut, mutta en aikuisenakaan haluaisi, että minun kotiini muuttaisi noin vain joku randomi.
Joo tuo on kamalaa, että ventovieras tyyppi pyörii yhtäkkiä nurkissa. Ja vielä eri sukupuolta kuin esimurrosikäinen. Meillä vähän vanhemmat lapset oli ihan kypsiä, kun exän uusi tapailukumppani lapsineen alkoi viihtymään heillä jatkuvasti. Erosta vasta vuosi aikaa. Lapset ihmetteli, etteivät tiedä tästä naisesta mitään ja inhottaa kun kotona ei saa olla vapaasti ja vaikka alkkareillaan jos huvittaa. Tähän päälle vielä tää nainen alkoi hankkiutumaan raskaaksi melko heti tapailun alussa ihan toden teolla (en toki syytä tästä pelkästään ko naista). Luojan kiitos siitä ei lopulta lasta syntynyt (en yleensä iloitse keskenmenoista, mutta nyt pakko sanoa, että tässä kohtaa kiitin ylempiä voimia) ja nyt tuo nainen on pois kuvioista. En vaan käsitä tällaisia aikuisia, ettei yhtään ajatella olemassa olevia lapsia!
Hankkiudu oikeasti jonnekin avun piiriin. Kuulostat katkeralta ja inhottavalta ihmiseltä.
Millä perusteella katkera? Olen helpottunut lasteni puolesta. Enkä kadu ajatuksiani, en ole keskenmenoihin syyllinen mitenkään, mutta varma on, että omien lasten murrosikä olisi ollut yhtä hel€%ttiä tuossa kuviossa, jos yhtäkkiä vielä vauva tuohon olisi syntynyt.
Sinä ja sun lapset! Toivottavasti eivät oo yhtä itsekkäitä kuin äitinsä. Miten kukaan voi jmalauta iloita toisen keskenmenosta? Ja mitä ne lapset sulle kitisee eikä isälleen ja tälle uudelle naiselle? Miksi isän luona ei saa hillua kalsarit jalassa, kuka on kieltänyt? Itse ainakin kuljen kodissani juuri sellaisissa kuteissa kun huvittaa. Etkö suo onnea sun entiselle kumppanille ja lastesi isälle? Oksettava ajatusmaailma!
Itse olet oksettava. Sinulla ei näköjään myöskään ole lapsia tai uusioperhettä.
-Eri
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toivottavasti olet provo. Hirvittää oikeastaan ajatella, että modernit yh-äidit menisivät tuolla tavalla tukka putkella uuteen suhteeseen ja hankkiutuisivat paksuiksi pikavauhtia miehen kanssa, jota eivät edes tunne vielä kunnolla ajattelematta lainkaan lapsiaan ja miten nämä muutokset vaikuttavat heidän elämäänsä.
Jos et ole provo, niin olisi korkea aika ottaa pää sieltä omasta pe*seestä ja katsoa peiliin. Näetkö äidin, joka on lapsesi elämän turvallinen keskipiste vai omien halujensa vietävänä olevan, itsekkään ja ajattelemattoman ihmisen?
Ei mulla muuta kuin että en ota tähän ikinä ketään pyörimään joka ei näe vaivaa tutustuakseni lapsiini ihan vaan sen takia, että ne on minun lapsia ja minulle kaikki kaikessa. Yksi mies oli, jolla oli kyllä halua, mutta ei sitten lopulta kykyä ymmärtää mitä se vaatisi koska omia lapsia ei ollut.
On varmaan jotain harvoja miehiä maailmassa, jotka ovat niin lapsirakkaita että ovat valmiita ottamaan sen koko paketin ilman, että lapset ovat asiassa kärsijöinä lopulta. Ihmettä odotellessa.
Kolmannen lapsen joskus vielä toivoisin, mutta todennäköisesti se tulee tapahtumaan itsellisenä naisena ja sitten olen vaan kolmelle lapselle yksinhuoltaja ilman mitään uusioperhekuvioita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itse kasvoin koko lapsuuteni uusioperheessä, isäpuoli tuli kuvioihin ollessani pieni. Hän ei osannut luoda suhdetta, ei ottaa kontaktia, ei puhunut minulle koskaan normaalin ystävällisesti, ainoastaan jos käski tekemään jotakin. Uskoin koko lapsuuteni, ettei hän pidä minusta ja olen vääränlainen. Oireilin jo lapsena vaikeilla mielenterveysongelmilla ja yhä nyt aikuisena. Muistan yhä ne harvat kerrat, nun hän sanoi mulle jotain ystävällisellä äänellä, ne jäi todella yllättävinä kokemuksina mieleen.
Sivusta kyselen, että kerroitko ajatuksistasi koskaan sille biovanhemmallesi? Yrittikö hän yhtään parantaa teidän välejä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Älä ap pakota lastasi väkisin hengailemaan miehesi kanssa. Kyllä he lähentyvät ajan kanssa, mikäli niin on tarkoitus käydä. Meille muutti äidin miesystävä kun olin 9v ja en ikinä omalle lapselle tekisi niin. Ei miehessä mitään vikaa ollut, mutta en aikuisenakaan haluaisi, että minun kotiini muuttaisi noin vain joku randomi.
Joo tuo on kamalaa, että ventovieras tyyppi pyörii yhtäkkiä nurkissa. Ja vielä eri sukupuolta kuin esimurrosikäinen. Meillä vähän vanhemmat lapset oli ihan kypsiä, kun exän uusi tapailukumppani lapsineen alkoi viihtymään heillä jatkuvasti. Erosta vasta vuosi aikaa. Lapset ihmetteli, etteivät tiedä tästä naisesta mitään ja inhottaa kun kotona ei saa olla vapaasti ja vaikka alkkareillaan jos huvittaa. Tähän päälle vielä tää nainen alkoi hankkiutumaan raskaaksi melko heti tapailun alussa ihan toden teolla (en toki syytä tästä pelkästään ko naista). Luojan kiitos siitä ei lopulta lasta syntynyt (en yleensä iloitse keskenmenoista, mutta nyt pakko sanoa, että tässä kohtaa kiitin ylempiä voimia) ja nyt tuo nainen on pois kuvioista. En vaan käsitä tällaisia aikuisia, ettei yhtään ajatella olemassa olevia lapsia!
Hankkiudu oikeasti jonnekin avun piiriin. Kuulostat katkeralta ja inhottavalta ihmiseltä.
Millä perusteella katkera? Olen helpottunut lasteni puolesta. Enkä kadu ajatuksiani, en ole keskenmenoihin syyllinen mitenkään, mutta varma on, että omien lasten murrosikä olisi ollut yhtä hel€%ttiä tuossa kuviossa, jos yhtäkkiä vielä vauva tuohon olisi syntynyt.
Sinä ja sun lapset! Toivottavasti eivät oo yhtä itsekkäitä kuin äitinsä. Miten kukaan voi jmalauta iloita toisen keskenmenosta? Ja mitä ne lapset sulle kitisee eikä isälleen ja tälle uudelle naiselle? Miksi isän luona ei saa hillua kalsarit jalassa, kuka on kieltänyt? Itse ainakin kuljen kodissani juuri sellaisissa kuteissa kun huvittaa. Etkö suo onnea sun entiselle kumppanille ja lastesi isälle? Oksettava ajatusmaailma!
Taidat olla vastaavassa tilanteessa itse, kun noin meni tunteisiin. Ja kyllä, omien lasteni hyvinvointi on minulle tärkeämpää kuin jonkun random-naisen. Kuten sanottu, eivät ole enää yhdessä. Mies ei ollut tuossa suhteessa edes täysillä mukana, joten siksikin sairasta alkaa parin kuukauden tuntemisen jälkeen lisääntymään. Voin kertoa, että olen tuon ihmisen puolesta pahoillaan km:sta, että se hänen kohdalleen osui, mutta tuohon tilanteeseen ei vaan tehdä lisää lapsia ja piste.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse kasvoin koko lapsuuteni uusioperheessä, isäpuoli tuli kuvioihin ollessani pieni. Hän ei osannut luoda suhdetta, ei ottaa kontaktia, ei puhunut minulle koskaan normaalin ystävällisesti, ainoastaan jos käski tekemään jotakin. Uskoin koko lapsuuteni, ettei hän pidä minusta ja olen vääränlainen. Oireilin jo lapsena vaikeilla mielenterveysongelmilla ja yhä nyt aikuisena. Muistan yhä ne harvat kerrat, nun hän sanoi mulle jotain ystävällisellä äänellä, ne jäi todella yllättävinä kokemuksina mieleen.
Sivusta kyselen, että kerroitko ajatuksistasi koskaan sille biovanhemmallesi? Yrittikö hän yhtään parantaa teidän välejä?
En valitettavasti kertonut, ajattelin, että vika on itsessäni.
Jos te ap vaan alatte viettää porukalla kolmistaan aikaa, käytte kylpylässä uimassa, leffassa, ulkona syömässä ja lenkillä jne, jolloin sun lapsi ja mies tutustuvat paremmin toisiinsa.
Mun miesserkku vuosia sitten, ollessaan parikymppinen, muutti lyhyen seurustelun jälkeen yhteen tyttöystävänsä kanssa, joka oli häntä 10 vuotta vanhempi ja naisella oli kaksi murrosikää lähestyvää lasta.
Ne lapset olivat sanoneet suoraan minun toiselle serkulle, jonka he tunsivat samassa koulussa, kun oli samaa ikäluokkaa, että he eivät pidä äitinsä miesystävästä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Älä ap pakota lastasi väkisin hengailemaan miehesi kanssa. Kyllä he lähentyvät ajan kanssa, mikäli niin on tarkoitus käydä. Meille muutti äidin miesystävä kun olin 9v ja en ikinä omalle lapselle tekisi niin. Ei miehessä mitään vikaa ollut, mutta en aikuisenakaan haluaisi, että minun kotiini muuttaisi noin vain joku randomi.
Joo tuo on kamalaa, että ventovieras tyyppi pyörii yhtäkkiä nurkissa. Ja vielä eri sukupuolta kuin esimurrosikäinen. Meillä vähän vanhemmat lapset oli ihan kypsiä, kun exän uusi tapailukumppani lapsineen alkoi viihtymään heillä jatkuvasti. Erosta vasta vuosi aikaa. Lapset ihmetteli, etteivät tiedä tästä naisesta mitään ja inhottaa kun kotona ei saa olla vapaasti ja vaikka alkkareillaan jos huvittaa. Tähän päälle vielä tää nainen alkoi hankkiutumaan raskaaksi melko heti tapailun alussa ihan toden teolla (en toki syytä tästä pelkästään ko naista). Luojan kiitos siitä ei lopulta lasta syntynyt (en yleensä iloitse keskenmenoista, mutta nyt pakko sanoa, että tässä kohtaa kiitin ylempiä voimia) ja nyt tuo nainen on pois kuvioista. En vaan käsitä tällaisia aikuisia, ettei yhtään ajatella olemassa olevia lapsia!
Hankkiudu oikeasti jonnekin avun piiriin. Kuulostat katkeralta ja inhottavalta ihmiseltä.
Millä perusteella katkera? Olen helpottunut lasteni puolesta. Enkä kadu ajatuksiani, en ole keskenmenoihin syyllinen mitenkään, mutta varma on, että omien lasten murrosikä olisi ollut yhtä hel€%ttiä tuossa kuviossa, jos yhtäkkiä vielä vauva tuohon olisi syntynyt.
Sinä ja sun lapset! Toivottavasti eivät oo yhtä itsekkäitä kuin äitinsä. Miten kukaan voi jmalauta iloita toisen keskenmenosta? Ja mitä ne lapset sulle kitisee eikä isälleen ja tälle uudelle naiselle? Miksi isän luona ei saa hillua kalsarit jalassa, kuka on kieltänyt? Itse ainakin kuljen kodissani juuri sellaisissa kuteissa kun huvittaa. Etkö suo onnea sun entiselle kumppanille ja lastesi isälle? Oksettava ajatusmaailma!
Teidän kotiin muuttaa nyt sulle tuntematon tyyppi ja sä jatkat edelleen kalsareissa kulkemista? Ok, lapsella ei ehkä tollasta pokkaa oo.
Kysyitkö sä ap sun lapselta, että mitä mieltä hän oli ajatuksesta, että hankitte yhteisen asunnon miesystäväsi kanssa?