Uusioperhe ja lapsen ja miehen kylmät välit
Olemme vasta muuttaneet miehen kanssa yhteen ja minulla on myös 9-vuotias tyttö. Tyttö ei ehtinyt kovin kauaa tutustua mieheni kanssa, koska vauva on tulossa ja oli pakko etsiä yhteinen asunto.
Nyt tilanne on se parin kk yhteiselon jälkeen etteivät he juttele juurikaan mitään keskenään ja ns. välttelevät toisiaan. Tyttö ei ole sanonut että olisi mitään negatiivisia fiiliksiä, mutta etteivät tunne juurikaan toisiaan. Mies taas jännittää lapseni seurassa, mutta monissa tilanteissa ajattelee tytön parasta ja näen että välittää kuitenkin.
Tuntuu vain että tämä kaikki tapahtuu nyt niin väärään aikaan tytön iän huomioiden.
Enkä sano että heidän pitäisi olla yhtäkkiä kavereita, ihmissuhteet kehittyy pikkuhiljaa, mutta olisi kiva kuulla vertaistarinoita ja neuvojakin.
Ap
Kommentit (93)
Vuoden parin päästä teillä on todellinen helvetti irti.
Asiat ei aina mene niinkuin olisi suunnitellut. En todellakaan ajatellut että alle vuosi ensitapaamisesta tulisin raskaaksi ja tyttö ja mies eivät ehtisi tutustua toisiinsa kovinkaan paljoa ennen kuin on muutettava yhteen.
Olen kuitenkin vuosia lapsen kanssa kahdestaan elänyt (toki käy myös isällään) ja laittanut hänen tarpeensa kaiken muun edelle. Tyttö on myös ollut iloinen kun tulee sisarus ja päästiin muuttamaan isompaan asuntoon jossa on oma huonekin.
Miehen kanssa parisuhde sujuu todella hyvin ja rakastetaan toisiamme kovasti.
Ap
Jo on ongelmat. Heitetään nyt narsistipskortti lukemalla yksi rivi tekstiä.
Voitko ap sanoa, että parisuhteesi toimii, jos mies ei tule lapsesi kanssa toimeen?
Tästä viestistä jotenkin paistaa se, että syytät lasta tilanteesta. Mies vain "jännittää" lapsen seurassa, mutta kuitenkin "ajattelee hänen parasta".
Suhteen luominen ei ole ikinä koskaan lapsen vastuulla. Kyllä sen sun miehesi pitää olla se aktiivisempi osapuoli, joka on lapsesta kiinnostunut, koittaa rakentaa luottamusta, tukee ja kannustaa sekä on valmis touhuamaan lapsen kanssa asioita, joista lapsesi pitää. Jos hän vain on jäyhästi, eikä tee näitä asioita, niin ei hän silloin kyllä ajattele lapsen parasta.
Voiko sitten uudelta kumppanilta edellyttää käytöstä, joka ihan oikeasti on lapsen parhaaksi? No, kaikista ei siihen ole, eikä kykene rakastamaan toisen lasta kuin omaansa. Sinun olisi ehdottomasti pitänyt valita sellainen kumppani, joka siihen kykenee ja antaa isäpuoli-lapsi-suhteen syventyä ennen uutta raskautta. Lapsesi tulee olemaan hyvin rikki, kun isäpuoli myöhemmin rakastaa omaa lastaan, mutta ei häntä ja tulee näkemään sen joka päivä arjessaan.
Vierailija kirjoitti:
Miksi sait aikaan tuon tilanteen?
Saitte* tilanteessa on kaks aikuista ihmistä, joista vain toinen ei voi yksin olla syypää
Vierailija kirjoitti:
Asiat ei aina mene niinkuin olisi suunnitellut. En todellakaan ajatellut että alle vuosi ensitapaamisesta tulisin raskaaksi ja tyttö ja mies eivät ehtisi tutustua toisiinsa kovinkaan paljoa ennen kuin on muutettava yhteen.
Olen kuitenkin vuosia lapsen kanssa kahdestaan elänyt (toki käy myös isällään) ja laittanut hänen tarpeensa kaiken muun edelle. Tyttö on myös ollut iloinen kun tulee sisarus ja päästiin muuttamaan isompaan asuntoon jossa on oma huonekin.
Miehen kanssa parisuhde sujuu todella hyvin ja rakastetaan toisiamme kovasti.
Ap
Et oo ehkäisystä koskaan kuullut? Ja turha mussuttaa miten pääs pettämään. Tiineeksi pamahtaa kun antaa paljaalla vedellä.
Vierailija kirjoitti:
Asiat ei aina mene niinkuin olisi suunnitellut. En todellakaan ajatellut että alle vuosi ensitapaamisesta tulisin raskaaksi ja tyttö ja mies eivät ehtisi tutustua toisiinsa kovinkaan paljoa ennen kuin on muutettava yhteen.
Olen kuitenkin vuosia lapsen kanssa kahdestaan elänyt (toki käy myös isällään) ja laittanut hänen tarpeensa kaiken muun edelle. Tyttö on myös ollut iloinen kun tulee sisarus ja päästiin muuttamaan isompaan asuntoon jossa on oma huonekin.
Miehen kanssa parisuhde sujuu todella hyvin ja rakastetaan toisiamme kovasti.
Ap
Mikä pakotti muuttamaan yhteen vauhdilla?
Vauva ei ole mikään syy.
Vierailija kirjoitti:
Voitko ap sanoa, että parisuhteesi toimii, jos mies ei tule lapsesi kanssa toimeen?
Tästä viestistä jotenkin paistaa se, että syytät lasta tilanteesta. Mies vain "jännittää" lapsen seurassa, mutta kuitenkin "ajattelee hänen parasta".
Suhteen luominen ei ole ikinä koskaan lapsen vastuulla. Kyllä sen sun miehesi pitää olla se aktiivisempi osapuoli, joka on lapsesta kiinnostunut, koittaa rakentaa luottamusta, tukee ja kannustaa sekä on valmis touhuamaan lapsen kanssa asioita, joista lapsesi pitää. Jos hän vain on jäyhästi, eikä tee näitä asioita, niin ei hän silloin kyllä ajattele lapsen parasta.
Voiko sitten uudelta kumppanilta edellyttää käytöstä, joka ihan oikeasti on lapsen parhaaksi? No, kaikista ei siihen ole, eikä kykene rakastamaan toisen lasta kuin omaansa. Sinun olisi ehdottomasti pitänyt valita sellainen kumppani, joka siihen kykenee ja antaa isäpuoli-lapsi-suhteen syventyä ennen uutta raskautta. Lapsesi tulee olemaan hyvin rikki, kun isäpuoli myöhemmin rakastaa omaa lastaan, mutta ei häntä ja tulee näkemään sen joka päivä arjessaan.
Ei tällaiseen paikkaan ihan selkeästi kannata avautua mistään. Kaikilla muillahan asiat etenevät täydellisesti, täydellisessä aikataulussa. Niin ja en todellakaan laita lapseni hartioille vastuuta heidän suhteensa kehittymisestä. Tottakai se on aikuisten vastuu, mutta mieheni on melko ujo ja on sanonut ettei oikein tiedä/osaa olla tytön kanssa. Hänellä ei ole ennestään lapsia ja on minua vähän nuorempi. Niin ja kyllä sitä välittämistä voi osoittaa teoilla. Mielestäni parempi että antaa tilaa, kuin se että väkisillä yrittäisi, saati yhtäkkiä mies leikkisi isäpuolta. Lapsella on kuitenkin isä.
Ap
Onhan tuo hankala paikka tytöllekkin, kun vieras mies muuttaa saman katon alle. Ei se auta kun yhdessä touhuatte porukalla ja tutustutte pikkuhiljaa. Kyllä se mieskin ajan myötä rentoutuu ja oppii olemaan luonnollisesti lapsen kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Provo tämä
on
Mitä sitten vaikka olisikin. Tuotahan se on arki, kun liian nopsasti muutetaan yhteen. Siellähän on nyt kaksi ventovierasta ihmistä samassa huushollissa. Äijä on tunkenut itsensä tytön reviirille. Minuakin harmittaisi.
Vierailija kirjoitti:
Asiat ei aina mene niinkuin olisi suunnitellut. En todellakaan ajatellut että alle vuosi ensitapaamisesta tulisin raskaaksi ja tyttö ja mies eivät ehtisi tutustua toisiinsa kovinkaan paljoa ennen kuin on muutettava yhteen.
Olen kuitenkin vuosia lapsen kanssa kahdestaan elänyt (toki käy myös isällään) ja laittanut hänen tarpeensa kaiken muun edelle. Tyttö on myös ollut iloinen kun tulee sisarus ja päästiin muuttamaan isompaan asuntoon jossa on oma huonekin.
Miehen kanssa parisuhde sujuu todella hyvin ja rakastetaan toisiamme kovasti.
Ap
Ehkäisy on keksitty ja abortti Suomessa sallittu.
Yhden kiimaisen äidin takia menee taas lapsen elämä pilalle. Näissä uusperhekuvioissa ei yhtään ajatella jo olemassa olevia lapsia, kun kiire pukata uutta. Turha väittää muuta.
Vierailija kirjoitti:
Ehkäisy unohtui?
Joo, kato mies on niin lerppumuna ettei sillä stodis kestä kun yrittää kortsua päälle. Mut näihän se menee miesten kanssa. Mut ku naisen pitäs, nyyh
Ap
Mies on ujo jännittäjä joka ei osaa tutustua lapseesi. Lapsesi on huomannut tämän jo, että miehestä ei ole hänelle aikuiseksi vaan lapsen pitäisi kantaa vastuu kommunikoinnista kun aikuista jännittää ja pelottaa eikä osaa olla luontevasti. Kuulostaa hienolta. Vauvan tultua mies on edelleen ujo jännittäjä joka ei vielä tiedä miten lasten kanssa ollaan, kukaan ei ole kertonut miten vauvaa hoidetaan eikä ole käsitystä tai edes kuvitelmaa siitä miten asiat muuttuvat vähän ajan kuluttua. Valmiina olemassa oleva lapsihan on helppo lähestyttävä, tekemistä olisi helppo keksiä ja ottaa osaa lapsen elämään, tutustua siihen millainen tämä on. Ottaa hoitaakseen lapsen asioita kanssasi ja puolestasi. Jos on kommunikaatiovaikeuksia voisi ottaa yhteyttä vaikka perheneuvolaan ja pyytää miehelle apua asiaan. Ilmeisesti oma-aloitteiseen vastuunkantoon hänestä ei ole. Olen pahoillani puolestanne, etenkin lapsesi puolesta. Tuo ei tule päättymään hyvin. Mies on perässä vedettävä ja tuo ujouteen vetoaminen on aivan paperia. Kyseessä on perheenne ja osan ottaminen siinä, miksi ihmeessä annat miehen sluibailla ja olla olematta aktiivinen?
Vierailija kirjoitti:
Onhan tuo hankala paikka tytöllekkin, kun vieras mies muuttaa saman katon alle. Ei se auta kun yhdessä touhuatte porukalla ja tutustutte pikkuhiljaa. Kyllä se mieskin ajan myötä rentoutuu ja oppii olemaan luonnollisesti lapsen kanssa.
Niin, sen toistaiseksi syntymättömän, oman, lapsensa kanssa. Minua oikeasti säälittää tuon tytön tilanne. Hän on pahassa paikassa. Ensin on saanut pitää äidin itsellään monta vuotta. Nyt äiti pitää jakaa jonkun vieraan miehen kanssa. Samoin koti, vielä tuossa iässä, kun murrosikä on alkamassa. Ja kohta hän ei saa enää kun pieniä rippeitä äidistä, jonka kaiken huomion vievät vauva ja nuori rakastaja.
Oletteko miettineet tyttäresi kanssa, olisiko mahdollista ja haluaisiko hän ehkä muuttaa asumaan isällään pääosan ajasta, alkaisit viikonloppuäidiksi?
Sellaset sieltä