Lue keskustelun säännöt.
Uusioperhe ja lapsen ja miehen kylmät välit
21.08.2022 |
Olemme vasta muuttaneet miehen kanssa yhteen ja minulla on myös 9-vuotias tyttö. Tyttö ei ehtinyt kovin kauaa tutustua mieheni kanssa, koska vauva on tulossa ja oli pakko etsiä yhteinen asunto.
Nyt tilanne on se parin kk yhteiselon jälkeen etteivät he juttele juurikaan mitään keskenään ja ns. välttelevät toisiaan. Tyttö ei ole sanonut että olisi mitään negatiivisia fiiliksiä, mutta etteivät tunne juurikaan toisiaan. Mies taas jännittää lapseni seurassa, mutta monissa tilanteissa ajattelee tytön parasta ja näen että välittää kuitenkin.
Tuntuu vain että tämä kaikki tapahtuu nyt niin väärään aikaan tytön iän huomioiden.
Enkä sano että heidän pitäisi olla yhtäkkiä kavereita, ihmissuhteet kehittyy pikkuhiljaa, mutta olisi kiva kuulla vertaistarinoita ja neuvojakin.
Ap
Kommentit (93)
Vierailija kirjoitti:
Ollaan porukalla käyty mökillä ja pelailtu välillä lautapelejä tms, mutta nyt on taas vähän pidempi väli että oltaisiin yhdessä touhuttu. Tasapainoilen sen kanssa pitäisikö antaa aikaa ja asioiden tapahtua täysin luonnostaan vai yrittää jotain "perhejuttuja" kehittää. Meillä on kuitenkin tyttöni kanssa aina ollut todella hyvä suhde ja jutellaan kaikista asioista. Hän ei ole ilmaissut kertaakaan että ahdistaisi tai muutokset olisivat olleet ikäviä. Tuntuu että alkaa olla siinä iässä ettei kotijutut edes niin kovasti kiinnosta, vaan kaverisuhteet ja harrastukset koko ajan enemmän.
Ap
Tsiisus miten kujalla voi joku olla. Kysypäs itseltäsi, miksei lapsi ole sun kanssa oikein mistään jutellut. Et varmasti uskalla edes itsellesi rehellissesti vastata.
Selittele nyt vielä koko juttu tisellesi edulliseksi sillä, että lasta kiinnostaa enemmän omat jutut. Lapsiparka.
Viimenen naula arkuun tulee kun pakotat lapsen "tutustumaan" sisko/velipuoleensa ja toimimaan lapsenvahtina jatkuvasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ollaan porukalla käyty mökillä ja pelailtu välillä lautapelejä tms, mutta nyt on taas vähän pidempi väli että oltaisiin yhdessä touhuttu. Tasapainoilen sen kanssa pitäisikö antaa aikaa ja asioiden tapahtua täysin luonnostaan vai yrittää jotain "perhejuttuja" kehittää. Meillä on kuitenkin tyttöni kanssa aina ollut todella hyvä suhde ja jutellaan kaikista asioista. Hän ei ole ilmaissut kertaakaan että ahdistaisi tai muutokset olisivat olleet ikäviä. Tuntuu että alkaa olla siinä iässä ettei kotijutut edes niin kovasti kiinnosta, vaan kaverisuhteet ja harrastukset koko ajan enemmän.
ApTsiisus miten kujalla voi joku olla. Kysypäs itseltäsi, miksei lapsi ole sun kanssa oikein mistään jutellut. Et varmasti uskalla edes itsellesi rehellissesti vastata.
Selittele nyt vielä koko juttu tisellesi edulliseksi sillä, että lasta kiinnostaa enemmän omat jutut. Lapsiparka.
Viimenen naula arkuun tulee kun pakotat lapsen "tutustumaan" sisko/velipuoleensa ja toimimaan lapsenvahtina jatkuvasti.
Siis Kyllä tyttö minun kanssa juttelee ja jutellaan päivittäin ja touhutaan keskenään omia juttujamme. Meillä on keskenään läheiset välit ja välitän kyllä erittäin paljon hänen mielipiteistään ja tunteistaan. Ja ollaan monia kertoja juteltu tästä uudesta järjestelystä ja mitä tulevaisuudessa tapahtuu ja se on ollut ok. Tiedän että tyttöni on sellainen persoona että jos hän ei tästä hommasta tykkäisi, niin sanoisi satavarmasti.
ap
Jos koet että se tapahtuu väärään aikaan lapsen ikä huomioiden - niin miksi se sitten ylipäätään tapahtuu?! Voi jeesus teitä yksinkertaisia.. 🙄
Eihän ap sitä myönnä eikä tule koskaan myöntämään, että hän halusi sitoa miehen itseensä uuden vauvan kautta. Silloin ihan kaikki menee listalla alemmalle sijalle, kun on kiire sitoa mies.
Aikuinen nainen 2022 ja väittää, ettei tullut mieleen että voisi tulla raskaaksi. Mjuuh niinpä niin.
Luuleeko hän ettei seksi ja yhdyntä sitä lasta pane alulle? Varmaan jo kivikauden ihmiset tiesivät että kun mies ja nainen ovat yhdessä silleen niin jälkikasvua syntyy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täällä nyyhkitään jotakin olematonta ongelmaa ja väitetään että lapsella on jokin erityinen veto-oikeus siihen että kuka asuu ja missä.
Kyllä se siitä ajan myötä, tai sitten heidän välilleen jää hieman viileät välit. Mitä sitten? Eihän tyttö tarvitse mitään uutta isää, hänellä on jo. Asialliset välit on jo hyvä homma.
Vierailija kirjoitti:
Eihän ap sitä myönnä eikä tule koskaan myöntämään, että hän halusi sitoa miehen itseensä uuden vauvan kautta. Silloin ihan kaikki menee listalla alemmalle sijalle, kun on kiire sitoa mies.
Aikuinen nainen 2022 ja väittää, ettei tullut mieleen että voisi tulla raskaaksi. Mjuuh niinpä niin.
Luuleeko hän ettei seksi ja yhdyntä sitä lasta pane alulle? Varmaan jo kivikauden ihmiset tiesivät että kun mies ja nainen ovat yhdessä silleen niin jälkikasvua syntyy.
Itseasiassa itse harkitsin kyllä alussa keskeytystä ja melko pitkäänkin. Mies oli se joka halusi alusta asti yhteisen lapsen ja sai onneksi myös minut kääntämään kelkkansa. Olisin katunut sitä toista päätöstä lopun elämäni.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos koet että se tapahtuu väärään aikaan lapsen ikä huomioiden - niin miksi se sitten ylipäätään tapahtuu?! Voi jeesus teitä yksinkertaisia.. 🙄
Eli siis en saisi mennä elämässä eteenpäin ollenkaan, koska olen jo yhden lapsen äiti? Parempi olisi olla kahdestaan onnettomana, kun ei ole ketään toista aikuista jakamassa elämää ja kokea yksinäisyyttä. Sillä tavallahan varmasti tyttökin olisi ollut onnellisempi? Melko itsekäs äiti olen kun en pyhittänytkään kaikkea aikaani esikoiselle loppuelämäksi. Enhän sitä tehnytkään kun viimeiset viisi vuotta. Sitten rakastuin enemmän kuin koskaan ja olen tämän miehen kanssa onnellisempi kuin koskaan. Mutta eihän niin olisi saanut käydä kun olen kuitenkin äiti.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Asiat ei aina mene niinkuin olisi suunnitellut. En todellakaan ajatellut että alle vuosi ensitapaamisesta tulisin raskaaksi ja tyttö ja mies eivät ehtisi tutustua toisiinsa kovinkaan paljoa ennen kuin on muutettava yhteen.
Olen kuitenkin vuosia lapsen kanssa kahdestaan elänyt (toki käy myös isällään) ja laittanut hänen tarpeensa kaiken muun edelle. Tyttö on myös ollut iloinen kun tulee sisarus ja päästiin muuttamaan isompaan asuntoon jossa on oma huonekin.
Miehen kanssa parisuhde sujuu todella hyvin ja rakastetaan toisiamme kovasti.
Ap
Ehkäisy? Ei sitä noin vain "tule raskaaksi".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos koet että se tapahtuu väärään aikaan lapsen ikä huomioiden - niin miksi se sitten ylipäätään tapahtuu?! Voi jeesus teitä yksinkertaisia.. 🙄
Eli siis en saisi mennä elämässä eteenpäin ollenkaan, koska olen jo yhden lapsen äiti? Parempi olisi olla kahdestaan onnettomana, kun ei ole ketään toista aikuista jakamassa elämää ja kokea yksinäisyyttä. Sillä tavallahan varmasti tyttökin olisi ollut onnellisempi? Melko itsekäs äiti olen kun en pyhittänytkään kaikkea aikaani esikoiselle loppuelämäksi. Enhän sitä tehnytkään kun viimeiset viisi vuotta. Sitten rakastuin enemmän kuin koskaan ja olen tämän miehen kanssa onnellisempi kuin koskaan. Mutta eihän niin olisi saanut käydä kun olen kuitenkin äiti.
Ap
Kyse on siitä, että pakotit tyttösi muuttamaan yhteen ventovieraan kanssa. Kuka meistä aikuisista haluaisi sellaiseen tilanteeseen?? Et todellakaan ajattele tyttösi parasta, selittele mitä selittelet.
Kyllä se siitä. Nyt vaan paljon huomiota tyttärelle. Laitat tytön ykköseksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vanhempani erosivat kun olin teini-ikäinen. Olisi ollut aivan järkyttävää, jos kotiini olisi yhtäkkiä muuttanut täysin vieras aikuinen, jonka kanssa olisi pakko viettää aikaa ja tutustua häneen - aivan kuin vanhempien ero ei olisi teinille tarpeeksi suuri mullistus! Olisi varmaan muuttanut pois, jos meille olisi muuttanut joku vieras mies! Onneksi vanhempieni ero ei johtunut kolmannesta osapuolesta vaan muista syistä.
Ajattelisit nyt vähän tyttöäsikin ap, hän on ihan lapsi vielä eikä häntä pitäisi laittaa tuohon tilanteeseen. Olet todella itsekäs, jos juttusi on totta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos on tahtoa, niin keinot kyllä löytyy! Yhteistä tekemsitä paljon perheenä, mutt myös miehelle ja tyttärellesi jokin kahdenkeskinen kiva juttu. Yhteinen harrastus? Nyt teidän aikuisten on hartiavoimin tehtävä työtä asian eteen jotta tilanne kääntyisi nopeasti parempaan suuntaan. Jos vaan odotatte että asiat itsestään ratkeaisi, on perheenne tuhoon tuomittu. Nyt on pakko toimia kun tyttö on vielä noinkin pieni. Se onnistuu sinnikkäällä yrittämisellä, mutta kyllä miehesi joutuu panostamaan asiaan. Hänen pitää ottaa aikuisen rooli suhteessa tyttöön niin hyvässä kuin pahassakin. Täytyy siis sen lisäksi että tekee kivoja juttuja tytön kanssa, olla myös arjessa aktiivinen. Auttaa läksyissä, kasvattaa ja asettaa rajojakin tarpeen mukaan.
Vierailija kirjoitti:
Asiat ei aina mene niinkuin olisi suunnitellut. En todellakaan ajatellut että alle vuosi ensitapaamisesta tulisin raskaaksi ja tyttö ja mies eivät ehtisi tutustua toisiinsa kovinkaan paljoa ennen kuin on muutettava yhteen.
Olen kuitenkin vuosia lapsen kanssa kahdestaan elänyt (toki käy myös isällään) ja laittanut hänen tarpeensa kaiken muun edelle. Tyttö on myös ollut iloinen kun tulee sisarus ja päästiin muuttamaan isompaan asuntoon jossa on oma huonekin.
Miehen kanssa parisuhde sujuu todella hyvin ja rakastetaan toisiamme kovasti.
Ap
Et sinä ole edes itse ehtinyt vuodessa tutustumaan vieraaseen ihmiseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi sait aikaan tuon tilanteen?
Saitte* tilanteessa on kaks aikuista ihmistä, joista vain toinen ei voi yksin olla syypää
Toinen on vastuussa lapsestaan. Jotain aikuista käytöstä olisi voinut odottaa.
Älä ap pakota lastasi väkisin hengailemaan miehesi kanssa. Kyllä he lähentyvät ajan kanssa, mikäli niin on tarkoitus käydä. Meille muutti äidin miesystävä kun olin 9v ja en ikinä omalle lapselle tekisi niin. Ei miehessä mitään vikaa ollut, mutta en aikuisenakaan haluaisi, että minun kotiini muuttaisi noin vain joku randomi.
Tsemppiä ap, ihmetellen ja melkein järkyttyneenä olen lukenut näitä muutamien kirjoittajien vastauksia. Miksi ihmeessä jankutetaan ja jossitellaan puuttuneesta ehkäisystä ym. Tosi typerää takertua tuommoisiin. Ethän sinä ehkäisyasioista täällä kysellyt.
Minä kyllä uskon ja toivottavasti sinä sekä kumppanisikin, että kyllä ajan kanssa nuo tyttösi ja kumppanin välit tulevat olemaan riittävän hyvät. Sitä voi rakentaa tavallisessa arjessa, ei tarvii Linnanmäelle tms.vastaaviin keinotekoisiin ympäristöihin lähteä vaan yhteistä puuhastelua kotona ja lähiympäristössä. Ei tietenkään koko ajan vaan sopivassa määrin, samalla toiseen tutustuen. Monesti yhdessä tekeminen aukaisee "solmuja", juttelu voi olla jopa toissijaista.
Vierailija kirjoitti:
Tsemppiä ap, ihmetellen ja melkein järkyttyneenä olen lukenut näitä muutamien kirjoittajien vastauksia. Miksi ihmeessä jankutetaan ja jossitellaan puuttuneesta ehkäisystä ym. Tosi typerää takertua tuommoisiin. Ethän sinä ehkäisyasioista täällä kysellyt.
Minä kyllä uskon ja toivottavasti sinä sekä kumppanisikin, että kyllä ajan kanssa nuo tyttösi ja kumppanin välit tulevat olemaan riittävän hyvät. Sitä voi rakentaa tavallisessa arjessa, ei tarvii Linnanmäelle tms.vastaaviin keinotekoisiin ympäristöihin lähteä vaan yhteistä puuhastelua kotona ja lähiympäristössä. Ei tietenkään koko ajan vaan sopivassa määrin, samalla toiseen tutustuen. Monesti yhdessä tekeminen aukaisee "solmuja", juttelu voi olla jopa toissijaista.
Kiitos. Haluan itsekin ajatella että ajan kanssa välit lähentyvät luonnostaan. Toki välillä jotain yhteistä tekemistä jne, mutta kevyesti ja ettei olisi päälle liimattua. Tulipa hyvä mieli kaikkien näiden haukkumis ja arvostelukommenttien jälkeen.
Ap
Ollaan porukalla käyty mökillä ja pelailtu välillä lautapelejä tms, mutta nyt on taas vähän pidempi väli että oltaisiin yhdessä touhuttu. Tasapainoilen sen kanssa pitäisikö antaa aikaa ja asioiden tapahtua täysin luonnostaan vai yrittää jotain "perhejuttuja" kehittää. Meillä on kuitenkin tyttöni kanssa aina ollut todella hyvä suhde ja jutellaan kaikista asioista. Hän ei ole ilmaissut kertaakaan että ahdistaisi tai muutokset olisivat olleet ikäviä. Tuntuu että alkaa olla siinä iässä ettei kotijutut edes niin kovasti kiinnosta, vaan kaverisuhteet ja harrastukset koko ajan enemmän.
Ap