Uusioperhe ja lapsen ja miehen kylmät välit

Ajan kanssa lapsesi ja miehesi lähentyvät jos lähentyvät. Voi olla, ettei teistä tule mitään auvoista uusperhettä, mutta homma voi silti toimia. Mun molemmilla vanhemmilla oli uudet puolisot, joiden kanssa asuttiin. Äidin miehen ja hänen lasten kanssa mulla ja sisaruksilla heti klikkasi. Edelleen aikuisenakin ollaan paljon äidin miehen kanssa yhteydessä, jopa enemmän kuin äidin kanssa.

Isän vaimon kanssa tultiin toimeen, mutta ei koskaan lähennytty sen kummemmin hänen ja lastensa kanssa. Mukava nainen hän oli ja ei mitään ongelmia ollut asua hänen kanssa, mutta hän tuntui vain kämppikseltä. Kovat paineet hänellä oli saada kunnon perhe, mutta se yliyrittäminen jotenkin ärsytti. Hänen kanssa ei juurikaan olla yhteyksissä enää, muuten kuin isän kautta.

Lapsi on vasta 9-vuotias ja ap puhuu hänestä kuin esiteini-ikäisestä, kuinka viihtyy paremmin kavereittensa kanssa. Teini-ikäinenkin tarvitsee vielä vanhempaansa, jos tukea ei tule, se haetaan kavereista eikä se ole aina ollenkaan hyvä juttu.

Minulla ei ole mitään uusperheitä vastaan, mutta mielestäni tällaiset asiat selvitetään ennen yhteenmuuttoa eikä näin, että muuton jälkeen ihmetellään puolison ja lasten kylmiä välejä. Ja joo, vanhemmilla on oikeus onneen, mutta pitää ajatella myös lapsia.

Jokainen lapsi tarvitsee kaverisuhteita ja hyvä vaan kun niitä on. Kavereiden kanssa viihtyminen (esim.tämä 9v ) tarkoittaa harvoin sitä, että vanhemmissa olisi vikaa ! Kavereiden kanssa on "omat" jutut ja aikuisten kanssa "omat". Kokemusta ja tietoa tästä paljon mulla pitkältä ajalta, niin työni kuin yksityiselämäni puolelta. No 39 jatkoi.

Eli meillä ongelmana jo useamman vuoden ajan se, että minä haluaisin seksiä mutta mies ei. Milloin syynä pimeä vuodenaika, milloin masentaa, nyt kesällä oli kuulemma liian kuuma jos joskus harvoin minun aloitteestani päädymme harrastamaan seksiä, hänellä ei joko seiso kunnolla tai sitten hän ei saa orgasmia. Eli joo, aika selväksi on käynyt ettei hän halua minua.

Olen normaalipainoinen, tavallinen nainen, kolmen lapsen äiti ja tissitkään ei enää priimaa. En siis mikään pornoleffojen seksipommi mutten sysirumakaan. Mies on vakuutellut että hänellä ei vain ole seksihaluja ja olen ymmärtänyt sen.. löysin hänen tavaroistaan fleshlightin (minkä olemassa olosta en tiennyt) ja nyt on aika paska fiilis. Olen niin epäkiihottava että hän mieluummin käyttää seksileluja ja runkkaa kuin on minun kanssani edes kerran vuodessa. Jäisittekö tällaiseen suhteeseen? Tuntuu että minä kelpaan kyllä kaikkeen muuhun: ruuanlaittoon ja elämän rahoittamiseen (hän ei käy töissä tällä hetkellä), mutta mikä parisuhde tällainen enää on? Meillä on kuitenkin kolme pientä lasta että en haluaisi etenkään heidän takiaan erota, mutta tuntuu tosi pahalta ja hyväksikäytetyltä

Olen mies, josta on aivan hiljattain tullut uusperheen isä. Minulla on yksi lapsi ja naisystävälläni yksi. Kun aloimme aikoinaan tapailla, tapailimme ensin ilman lapsia. Ja kun aloimme seurustella ja nähdä suhteemme sellaisena, että se tulee vakiintumaan, ilmoitimme asiasta lastemme toisille vanhemmille ja varmistimme heiltä, että on heillekin ok, että tutustumme toistemme lapsiin.

Olen miehenä myös jokseenkin ns. perässä vedettävä enkä kovin puhelias. Tutustuminen naisystäväni lapseen otti aikansa, mutta koska oli mielestäni välttämätöntä tutustua tuohon lapseen, aloin rohkeasti jutella hänelle ja mennä mukaan hänen leikkeihinsä. Ei mennyt kauan kun hän alkoi itse hakea minua leikkimään, ja kysyä äidiltään että koska minä tulen taas kylään. Ja nyt kun asumme yhdessä, hän on minulle jo aivan kuin oma lapsi, ja omalle biologiselle lapselleni hän on aivan kuin sisarus.

Sitä aikaa ei teidän tapauksessanne enää saa takaisin, kun asuitte vielä erillänne ja mies olisi voinut tutustua lapseen hitaasti. Nyt olisi tärkeää jutella miehelle, että jokin suhde lapseen olisi luotava ennen kuin teidän yhteinen lapsenne syntyy. Muuten käy niin, että sinun tyttäresi ja sinun sekä miehenne yhteinen lapsi eivät tule olemaan miehellesi samalla viivalla. Se murentaa pohjaa siltä mallilta, että teillä olisi perhe.

Jos olet edelleen valmis ymmärtämään miehesi ujoutta, voit järjestää yhteisiä leikkejä tai pelejä, joihin osallistat sekä miestäsi että lastasi. Voit olla aluksi niissä aktiivisesti mukana, mutta sitten on tärkeää, että alat vähitellen pienentää rooliasi. Tavoitteena on, että jossain kohdassa miehesi ja lapsesi alkaisivat järjestää jotain keskenään niin, ettei sinun tarvitsisi enää olla käynnistämässä mitään toimintaa heidän välilleen. Pallo ei saa jäädä sinulle, eikä missään tapauksessa lapsellesi, vaan se tulee saada miehellesi niin että hän ymmärtää sen. Miehesi ei voi olla isä pelkästään yhteiselle lapsellesi, vaan hänen on oltava jonkinlainen isähahmo myös tyttärellesi. Mutta niin kauan kun ymmärrät miestäsi, voit itse myös tukea häntä tässä suhteiden luomisessa lapseesi.

Toivon että solmut aukeavat, ja että saisitte tuoda yhteisen lapsenne sellaiseen uusperheeseen jossa kaikki ovat perheenjäseniä keskenään.

Vierailija kirjoitti:

Olen mies, josta on aivan hiljattain tullut uusperheen isä. Minulla on yksi lapsi ja naisystävälläni yksi. Kun aloimme aikoinaan tapailla, tapailimme ensin ilman lapsia. Ja kun aloimme seurustella ja nähdä suhteemme sellaisena, että se tulee vakiintumaan, ilmoitimme asiasta lastemme toisille vanhemmille ja varmistimme heiltä, että on heillekin ok, että tutustumme toistemme lapsiin.

Olen miehenä myös jokseenkin ns. perässä vedettävä enkä kovin puhelias. Tutustuminen naisystäväni lapseen otti aikansa, mutta koska oli mielestäni välttämätöntä tutustua tuohon lapseen, aloin rohkeasti jutella hänelle ja mennä mukaan hänen leikkeihinsä. Ei mennyt kauan kun hän alkoi itse hakea minua leikkimään, ja kysyä äidiltään että koska minä tulen taas kylään. Ja nyt kun asumme yhdessä, hän on minulle jo aivan kuin oma lapsi, ja omalle biologiselle lapselleni hän on aivan kuin sisarus.

Sitä aikaa ei teidän tapauksessanne enää saa takaisin, kun asuitte vielä erillänne ja mies olisi voinut tutustua lapseen hitaasti. Nyt olisi tärkeää jutella miehelle, että jokin suhde lapseen olisi luotava ennen kuin teidän yhteinen lapsenne syntyy. Muuten käy niin, että sinun tyttäresi ja sinun sekä miehenne yhteinen lapsi eivät tule olemaan miehellesi samalla viivalla. Se murentaa pohjaa siltä mallilta, että teillä olisi perhe.

Jos olet edelleen valmis ymmärtämään miehesi ujoutta, voit järjestää yhteisiä leikkejä tai pelejä, joihin osallistat sekä miestäsi että lastasi. Voit olla aluksi niissä aktiivisesti mukana, mutta sitten on tärkeää, että alat vähitellen pienentää rooliasi. Tavoitteena on, että jossain kohdassa miehesi ja lapsesi alkaisivat järjestää jotain keskenään niin, ettei sinun tarvitsisi enää olla käynnistämässä mitään toimintaa heidän välilleen. Pallo ei saa jäädä sinulle, eikä missään tapauksessa lapsellesi, vaan se tulee saada miehellesi niin että hän ymmärtää sen. Miehesi ei voi olla isä pelkästään yhteiselle lapsellesi, vaan hänen on oltava jonkinlainen isähahmo myös tyttärellesi. Mutta niin kauan kun ymmärrät miestäsi, voit itse myös tukea häntä tässä suhteiden luomisessa lapseesi.

Toivon että solmut aukeavat, ja että saisitte tuoda yhteisen lapsenne sellaiseen uusperheeseen jossa kaikki ovat perheenjäseniä keskenään.

Hei, kiitos kovasti miesnäkökulman tuomisesta keskusteluun. Varsinkin kun olet ollut samankaltaisessa asemassa mieheni kanssa.

Pitää jutella kahdestaan miehen kanssa ja miettiä jotain ratkaisua. Vaikka säännöllisesti jotain yhteistä tekemistä. Tiedän että hänelle on tärkeää että tyttöni tykkäisi hänestä, mutta vaikuttaa ettei oikein tiedä mikä se seuraava askel olisi.

Kaikki vaan eteni niin äkkiä ettei aikaa siihen hitaaseen tutustumiseen jäänyt. Tiedän myös että kunhan tutustuvat toisiinsa kunnolla, niin tulevat kyllä hyvin toimeen.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Minulla ei ole mitään uusperheitä vastaan, mutta mielestäni tällaiset asiat selvitetään ennen yhteenmuuttoa eikä näin, että muuton jälkeen ihmetellään puolison ja lasten kylmiä välejä. Ja joo, vanhemmilla on oikeus onneen, mutta pitää ajatella myös lapsia.

Tuo "kylmät välit" ilmaisu oli ehkä vähän provosoiva ja harhaanjohtava otsikko. Lähinnä enemmänkin etäiset ja neutraalit.

Niin ja muussa tilanteessa en ikinä olisi toiminut näin, mutta raskaus muutti tilannetta aika hurjasti. Mikäli mies olisi asunut alunperin edes saman kaupungin sisällä, niin olisi ollut mahdollisuus lykätä vähän yhteenmuuttoa, mutta tämä oli meidän elämäntilanteessa ainoa järkevä ratkaisu.

Ap

Jos uusi miehesi ei selkeästi osaa ottaa kontaktia lapseen kahdestaan, niin sinun vain pitää toimia välissä puskurina. Tehkää ns. vaivattomasti asioita yhdessä, niin että he pääsevät vähitellen tutustumaan toisiinsa ilman liian suurta painetta. Laittakaa esimerkiksi ruokaa niin, että kaikilla on oma osuus ja syökää yhdessä, tai pelatkaa niitä lautapelejä. Jossain kohtaa varmasti löytyy tekemistä, josta kaikki pidätte ja vähitellen he tulevat tutummaksi keskenään. Myös palapelin kokoaminen yhdessä on sellaista rentoa tekemistä, jonka ääressä voi joko olla hiljaa tai rupatella mieleen tulevia asioita.

Kaikista vaivaannuttavinta on yrittää tunkea miestä ja lasta tekemään jotain täysin kahdestaan, jos mies ei osaa kantaa sosiaalista vastuuta tilanteessa. Lisäksi jos sinä ja lapsi teette paljon asioita yhdessä ja olette "tiimi", niin siihen voi olla yllättävän vaikea päästä mukaan.

Mä tiedän tapauksen, jossa naisella oli kaksi teini-ikää lähestyvää lasta ja heidän kotiinsa muutti äkisti mies heti kun nainen alkoi seurustella, mies siis muutti heti seurustelun alettua naisen ja hänen lasten asuntoon. Sitten nämä lapset halusivat viettää kaikki viikonloput isänsä luona, ettei tarvitsisi olla äidin miesystävän kanssa niin paljon aikaa.

Lisää kommentteja?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos koet että se tapahtuu väärään aikaan lapsen ikä huomioiden - niin miksi se sitten ylipäätään tapahtuu?! Voi jeesus teitä yksinkertaisia.. 🙄

Eli siis en saisi mennä elämässä eteenpäin ollenkaan, koska olen jo yhden lapsen äiti? Parempi olisi olla kahdestaan onnettomana, kun ei ole ketään toista aikuista jakamassa elämää ja kokea yksinäisyyttä. Sillä tavallahan varmasti tyttökin olisi ollut onnellisempi? Melko itsekäs äiti olen kun en pyhittänytkään kaikkea aikaani esikoiselle loppuelämäksi. Enhän sitä tehnytkään kun viimeiset viisi vuotta. Sitten rakastuin enemmän kuin koskaan ja olen tämän miehen kanssa onnellisempi kuin koskaan. Mutta eihän niin olisi saanut käydä kun olen kuitenkin äiti.

Ap

Ei hitto tuota "elämässä eteenpäin" ilmaisua, sitähän perheenrikkojatkin viljelevät.

Väitätkö siis, että olit tyttäresi kanssa kahdestaan onneton? En jaksa uskoa.

Luulisi äiti-ihmisellä olevan tärkeintä se, että lapsen on hyvä olla. Jos lapsella ei ole hyvä olla, kun mies muutti teille, niin ongelma ratkeaa sillä, että mies muuttaa pois. Ei raskaana olo pakota ketään muuttamaan saman katon alle. Ap ei saisi olla noin itsekäs.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tsemppiä ap, ihmetellen ja melkein järkyttyneenä olen lukenut näitä muutamien kirjoittajien vastauksia. Miksi ihmeessä jankutetaan ja jossitellaan puuttuneesta ehkäisystä ym. Tosi typerää takertua tuommoisiin. Ethän sinä ehkäisyasioista täällä kysellyt.

Minä kyllä uskon ja toivottavasti sinä sekä kumppanisikin, että kyllä ajan kanssa nuo tyttösi ja kumppanin välit tulevat olemaan riittävän hyvät. Sitä voi rakentaa tavallisessa arjessa, ei tarvii Linnanmäelle tms.vastaaviin keinotekoisiin ympäristöihin lähteä vaan yhteistä puuhastelua kotona ja lähiympäristössä. Ei tietenkään koko ajan vaan sopivassa määrin, samalla toiseen tutustuen. Monesti yhdessä tekeminen aukaisee "solmuja", juttelu voi olla jopa toissijaista.

Kiitos. Haluan itsekin ajatella että ajan kanssa välit lähentyvät luonnostaan. Toki välillä jotain yhteistä tekemistä jne, mutta kevyesti ja ettei olisi päälle liimattua. Tulipa hyvä mieli kaikkien näiden haukkumis ja arvostelukommenttien jälkeen.

Ap

Eli ap ei aio ottaa kuuleviin korviinsa viestejä siitä, että tekee väärin lapselleen? Ainoa, mihin hän reagoi, on tuo puolikannustava viesti?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla ei ole mitään uusperheitä vastaan, mutta mielestäni tällaiset asiat selvitetään ennen yhteenmuuttoa eikä näin, että muuton jälkeen ihmetellään puolison ja lasten kylmiä välejä. Ja joo, vanhemmilla on oikeus onneen, mutta pitää ajatella myös lapsia.

Tuo "kylmät välit" ilmaisu oli ehkä vähän provosoiva ja harhaanjohtava otsikko. Lähinnä enemmänkin etäiset ja neutraalit.

Niin ja muussa tilanteessa en ikinä olisi toiminut näin, mutta raskaus muutti tilannetta aika hurjasti. Mikäli mies olisi asunut alunperin edes saman kaupungin sisällä, niin olisi ollut mahdollisuus lykätä vähän yhteenmuuttoa, mutta tämä oli meidän elämäntilanteessa ainoa järkevä ratkaisu.

Ap

Ihan rehellisesti ap. Kuvauksesi perusteella vaikuttaa siltä, että ratkaisu oli kaikkea muuta kuin järkevä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onhan tuo hankala paikka tytöllekkin, kun vieras mies muuttaa saman katon alle. Ei se auta kun yhdessä touhuatte porukalla ja tutustutte pikkuhiljaa. Kyllä se mieskin ajan myötä rentoutuu ja oppii olemaan luonnollisesti lapsen kanssa.

Niin, sen toistaiseksi syntymättömän, oman, lapsensa kanssa. Minua oikeasti säälittää tuon tytön tilanne. Hän on pahassa paikassa. Ensin on saanut pitää äidin itsellään monta vuotta. Nyt äiti pitää jakaa jonkun vieraan miehen kanssa. Samoin koti, vielä tuossa iässä, kun murrosikä on alkamassa. Ja kohta hän ei saa enää kun pieniä rippeitä äidistä, jonka kaiken huomion vievät vauva ja nuori rakastaja.

Oletteko miettineet tyttäresi kanssa, olisiko mahdollista ja haluaisiko hän ehkä muuttaa asumaan isällään pääosan ajasta, alkaisit viikonloppuäidiksi?

Tuoko se on sitten se terve malli? :D Että lapsen ja vanhemman suhde on niin symbioottinen, ettei siihen mahdu ketään muuta?

Tuossa on tytölle yhtäkkiä aika paljon nielemistä. Ventovieras aikuinen mies ja sisarus tulossa.  niinkin maallinen esimerkki, että tyttöhän ei voi enää täysin vapautuneesti kulkea omassa kodissaan kuten tähän asti. Ei juosta kalsarit vilkkuen vessaan ei. Hän on nyt kodissaan vieras. Murrosiän kynnykselle kurja paukku kun turvallinen paikka on riistetty. Vauvan takia ei olisi tarvinnut heti muuttaa yhteen. Olisit voinut tiivistää yhdessä vietettyä aikaa, jotta olisivat oppineet tuntemaan toisensa. Nyt tyttö on selkä seinää vasten eikä tuosta enää hyvää seuraa.

Mä seurustelin (liian) pitkään miehen kanssa, joka ei osannut/halunnut ottaa mitään kontaktia lapsiini. Jos aiheesta puhuttiin, hän vain sanoi, ettei osaa ja jopa syyllisti lapsiani tilanteesta, esim. "he eivät edes tervehdi minua". Valitettavasti tämän miehen kanssa eivät mitkään yhteiset lomat, tekemiset, puhumiset jne. auttaneet ja lopulta lopetin suhteen. Onneksi ei asuttu yhdessä, eikä yhteisiä lapsia ollut/tulossa. 

Toivon todella, että ap:n tilanne kehittyy toiseen suuntaan ja aika auttaa miestäsi lähentymään myös vanhemman lapsesi kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Asiat ei aina mene niinkuin olisi suunnitellut. En todellakaan ajatellut että alle vuosi ensitapaamisesta tulisin raskaaksi ja tyttö ja mies eivät ehtisi tutustua toisiinsa kovinkaan paljoa ennen kuin on muutettava yhteen.

Olen kuitenkin vuosia lapsen kanssa kahdestaan elänyt (toki käy myös isällään) ja laittanut hänen tarpeensa kaiken muun edelle. Tyttö on myös ollut iloinen kun tulee sisarus ja päästiin muuttamaan isompaan asuntoon jossa on oma huonekin.

Miehen kanssa parisuhde sujuu todella hyvin ja rakastetaan toisiamme kovasti.

Ap

Ap oletko teininä saanut ensimmäisesi kun et tunnu tietävän ehkäisystä? Kuulostaa epätoivoisen naisen tekosilta hankkiutua raskaaksi samantien uuden miehen tullessa kuvioihin. Vieläkö jotkut naiset oikeasti kuvittelee tällä tyylillä pitävän miehen itsellään? Tuolla tyylillä olet itse aina se häviäjä. Kohta olet yksin kahden lapsen kanssa torttu levinneenä ja kukaan ei sinua halua. Paitsi ehkä Toni Nieminen joka käy kyntämässä ja häipyy.

Vierailija kirjoitti:

Mä seurustelin (liian) pitkään miehen kanssa, joka ei osannut/halunnut ottaa mitään kontaktia lapsiini. Jos aiheesta puhuttiin, hän vain sanoi, ettei osaa ja jopa syyllisti lapsiani tilanteesta, esim. "he eivät edes tervehdi minua". Valitettavasti tämän miehen kanssa eivät mitkään yhteiset lomat, tekemiset, puhumiset jne. auttaneet ja lopulta lopetin suhteen. Onneksi ei asuttu yhdessä, eikä yhteisiä lapsia ollut/tulossa. 

Toivon todella, että ap:n tilanne kehittyy toiseen suuntaan ja aika auttaa miestäsi lähentymään myös vanhemman lapsesi kanssa.

Miksi sinä taas syyllistät miestä vaikka syy oli sinussa? 

Mun miesserkku sai lapsen naisen kanssa, jolla oli kaksi alakouluikäistä lasta ex-miehen kanssa vuoroviikoin. Miesserkkuni muutti yhteen lapsensa äidin kanssa ja muodosti uusperheen vasta, kun heidän yhteinen lapsi oli jo 3-vuotias. Siihen asti serkullani oli oma asunto, mutta hän vietti paljon aikaa vaimonsa luona.