Onko oikein, että seurustelukumppani vaatii muuttamaan. Jos ei tule muutto, suhde tauolle

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vaatii muuttamaan? Siis ei halua avoliittoon siksi, että haluaisi elää loppuelämänsä yhdessä kanssasi ja mahdollisimman pian nimenomaan yhteisessä kodissa.

Et kai ihan oikeasti jatka suhdetta tuollaisen ihmisen kanssa? Jos niin teet, niin ansaitsette toisenne.

Me seurusteimme neljä vuotta ennen avoliittoa. Ja niistä viimeiset lähes puoli vuotta keskustelimme siitä, mitä tarkoittaa sitoutuminen avoliittoon eli siihen, että todella haluamme elää yhdessä tästä eteenpäin. Kummallekin avoliitto oli ihan yhtä merkittävä sitoutuminen kuin avioliitto.

Heh. "Avoliitto" ei ole kuin kämppäkaverisuhde. Jos oikeasti haluaa sitoutua, niin silloin mennään naimisiin. Siksihän sitä kutsutaan AVOliitoksi eikä siihen mitään sitoutumista tarvita, pois voi muuttaa koska tahansa. Olettepa hassuja.

Nimenomaan! Nythän siitä pyritään tekemään jotain "kevytavioliittoa", vaikka oikeasti on vain yhdessä asumista ja seurustelua. Sehän ei tietenkään tarkoita, etteikö olisi hyvä keskustella raha-asioista ja pyykkäysvuoroista ja muusta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vaatii muuttamaan? Siis ei halua avoliittoon siksi, että haluaisi elää loppuelämänsä yhdessä kanssasi ja mahdollisimman pian nimenomaan yhteisessä kodissa.

Et kai ihan oikeasti jatka suhdetta tuollaisen ihmisen kanssa? Jos niin teet, niin ansaitsette toisenne.

Me seurusteimme neljä vuotta ennen avoliittoa. Ja niistä viimeiset lähes puoli vuotta keskustelimme siitä, mitä tarkoittaa sitoutuminen avoliittoon eli siihen, että todella haluamme elää yhdessä tästä eteenpäin. Kummallekin avoliitto oli ihan yhtä merkittävä sitoutuminen kuin avioliitto.

Keskustelitte puoli vuotta siitä, haluatteko todella sitoutua avoliittoon. No huh!

Kyllä. Tämä ei ole mikään teiniliitto, jossa kokeillaan yhdessä asumista vaan loppuelämän sitoutuminen. Keskustelimme raha-asiat, kotityöt, mitä tehdään jos toisen terveys- tai taloustilanteessa tulee merkittävä muutos jne.

En ole sama, mutta tuo on kyllä erikoista, että 4 vuotta seurustellaan ja sitten puoli vuotta keskustellaan, muutetaanko yhteen vai ei muuteta, miten jaetaan kotityöt, raha-asiat ja mitä JOS jompikumpi sairastuu. En ole ennen kuullutkaan, että yhteen muuttaminen olisi noin työlästä.

Eihän se sitä tarkoittanut, että seurustelu olisi yhtäkkiä muuttunut ja puoli vuotta olisi vain keskusteltu. Vaan että puolisen vuotta ennen avoliiton konkretisoitumista oli sellaista aikaa, että puhuttiin siitä, haluammeko saman katon alle ja mitä kaikkea se voi tuoda tullessaan. Muistan, että mm. yhdellä Tallinnan reissulla käveltiin jossain puistossa käsi kädessä ja pohdittiin näitä asioita. Ja monissa muissa tilanteissa.

Tämä on sopinut meille. Ei ole tarvinnut kertaakaan riidellä rahasta, kotitöistä, siitä saako tulla yllätysvieraita, hankitaanko lemmikkejä jne jne.

Vau, ihan mahtavaa, että osasitte nuorina keskustella noi yllätysvieras-asiatkin! Itse en kyllä olisi osannut edes kuvitella moista tilannetta. Mutta onpa hyvä, että nyt voit elää kuolemaasi saakka turvallisella mielellä. Kaikki on kontrollissa, eikä yllätyksiä tule (paitsi niitä, joista olette silloin nuorena keskustelleet).

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vaatii muuttamaan? Siis ei halua avoliittoon siksi, että haluaisi elää loppuelämänsä yhdessä kanssasi ja mahdollisimman pian nimenomaan yhteisessä kodissa.

Et kai ihan oikeasti jatka suhdetta tuollaisen ihmisen kanssa? Jos niin teet, niin ansaitsette toisenne.

Me seurusteimme neljä vuotta ennen avoliittoa. Ja niistä viimeiset lähes puoli vuotta keskustelimme siitä, mitä tarkoittaa sitoutuminen avoliittoon eli siihen, että todella haluamme elää yhdessä tästä eteenpäin. Kummallekin avoliitto oli ihan yhtä merkittävä sitoutuminen kuin avioliitto.

Keskustelitte puoli vuotta siitä, haluatteko todella sitoutua avoliittoon. No huh!

Kyllä. Tämä ei ole mikään teiniliitto, jossa kokeillaan yhdessä asumista vaan loppuelämän sitoutuminen. Keskustelimme raha-asiat, kotityöt, mitä tehdään jos toisen terveys- tai taloustilanteessa tulee merkittävä muutos jne.

En ole sama, mutta tuo on kyllä erikoista, että 4 vuotta seurustellaan ja sitten puoli vuotta keskustellaan, muutetaanko yhteen vai ei muuteta, miten jaetaan kotityöt, raha-asiat ja mitä JOS jompikumpi sairastuu. En ole ennen kuullutkaan, että yhteen muuttaminen olisi noin työlästä.

Eihän se sitä tarkoittanut, että seurustelu olisi yhtäkkiä muuttunut ja puoli vuotta olisi vain keskusteltu. Vaan että puolisen vuotta ennen avoliiton konkretisoitumista oli sellaista aikaa, että puhuttiin siitä, haluammeko saman katon alle ja mitä kaikkea se voi tuoda tullessaan. Muistan, että mm. yhdellä Tallinnan reissulla käveltiin jossain puistossa käsi kädessä ja pohdittiin näitä asioita. Ja monissa muissa tilanteissa.

Tämä on sopinut meille. Ei ole tarvinnut kertaakaan riidellä rahasta, kotitöistä, siitä saako tulla yllätysvieraita, hankitaanko lemmikkejä jne jne.

Vau, ihan mahtavaa, että osasitte nuorina keskustella noi yllätysvieras-asiatkin! Itse en kyllä olisi osannut edes kuvitella moista tilannetta. Mutta onpa hyvä, että nyt voit elää kuolemaasi saakka turvallisella mielellä. Kaikki on kontrollissa, eikä yllätyksiä tule (paitsi niitä, joista olette silloin nuorena keskustelleet).

Nuorena? Olimme molemmat 50+ tavatessamme. Kummallakin takana avioliitto. Yhteenmuuton aikaan toinen oli jo hyvän matkaa yli kuusikymppinen.

Joku tuolla mainitsi erokortin. Hän teki tuon ilmoituksen koska haluaa eron ja luottaa siihen että käytät järkeäsi. Hän ei kuitenkaan halua ottaa vastuuta erosta vaan tulla jätetyksi. Ja siihen voi olla sitten moniakin syitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vaatii muuttamaan? Siis ei halua avoliittoon siksi, että haluaisi elää loppuelämänsä yhdessä kanssasi ja mahdollisimman pian nimenomaan yhteisessä kodissa.

Et kai ihan oikeasti jatka suhdetta tuollaisen ihmisen kanssa? Jos niin teet, niin ansaitsette toisenne.

Me seurusteimme neljä vuotta ennen avoliittoa. Ja niistä viimeiset lähes puoli vuotta keskustelimme siitä, mitä tarkoittaa sitoutuminen avoliittoon eli siihen, että todella haluamme elää yhdessä tästä eteenpäin. Kummallekin avoliitto oli ihan yhtä merkittävä sitoutuminen kuin avioliitto.

Keskustelitte puoli vuotta siitä, haluatteko todella sitoutua avoliittoon. No huh!

Kyllä. Tämä ei ole mikään teiniliitto, jossa kokeillaan yhdessä asumista vaan loppuelämän sitoutuminen. Keskustelimme raha-asiat, kotityöt, mitä tehdään jos toisen terveys- tai taloustilanteessa tulee merkittävä muutos jne.

En ole sama, mutta tuo on kyllä erikoista, että 4 vuotta seurustellaan ja sitten puoli vuotta keskustellaan, muutetaanko yhteen vai ei muuteta, miten jaetaan kotityöt, raha-asiat ja mitä JOS jompikumpi sairastuu. En ole ennen kuullutkaan, että yhteen muuttaminen olisi noin työlästä.

Eihän se sitä tarkoittanut, että seurustelu olisi yhtäkkiä muuttunut ja puoli vuotta olisi vain keskusteltu. Vaan että puolisen vuotta ennen avoliiton konkretisoitumista oli sellaista aikaa, että puhuttiin siitä, haluammeko saman katon alle ja mitä kaikkea se voi tuoda tullessaan. Muistan, että mm. yhdellä Tallinnan reissulla käveltiin jossain puistossa käsi kädessä ja pohdittiin näitä asioita. Ja monissa muissa tilanteissa.

Tämä on sopinut meille. Ei ole tarvinnut kertaakaan riidellä rahasta, kotitöistä, siitä saako tulla yllätysvieraita, hankitaanko lemmikkejä jne jne.

Vau, ihan mahtavaa, että osasitte nuorina keskustella noi yllätysvieras-asiatkin! Itse en kyllä olisi osannut edes kuvitella moista tilannetta. Mutta onpa hyvä, että nyt voit elää kuolemaasi saakka turvallisella mielellä. Kaikki on kontrollissa, eikä yllätyksiä tule (paitsi niitä, joista olette silloin nuorena keskustelleet).

Nuorena? Olimme molemmat 50+ tavatessamme. Kummallakin takana avioliitto. Yhteenmuuton aikaan toinen oli jo hyvän matkaa yli kuusikymppinen.

No, mut hei, joka tapauksessa pisteet noinkin tarkasta elämänsuunnitelmasta! Itse olen 54, eikä mitään hajua, mitä ensi viikolla tulee tapahtumaan.

Tässä tilanteessa seurustelukumppani on velvollinen muuttamaan jos kertaan haluaa yhteen.

Kannattaa erota.

Ihan puhdasta vidduilua tuo vaatimus on. Muuttakoon itse jos haluaa asua saman katon alla.

Itse olen ollut aikoinaan etäsuhteessa ja se rassasi kyllä lopulta meitä molempia ja jouduimme lopettamaan suhteen. Toisille se voi sopia. Ei se ole mikään moraalinen kysymys. Jos ei jaksa, niin on hyvä olla rehellinen itselleen ja toiselle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vaatii muuttamaan? Siis ei halua avoliittoon siksi, että haluaisi elää loppuelämänsä yhdessä kanssasi ja mahdollisimman pian nimenomaan yhteisessä kodissa.

Et kai ihan oikeasti jatka suhdetta tuollaisen ihmisen kanssa? Jos niin teet, niin ansaitsette toisenne.

Me seurusteimme neljä vuotta ennen avoliittoa. Ja niistä viimeiset lähes puoli vuotta keskustelimme siitä, mitä tarkoittaa sitoutuminen avoliittoon eli siihen, että todella haluamme elää yhdessä tästä eteenpäin. Kummallekin avoliitto oli ihan yhtä merkittävä sitoutuminen kuin avioliitto.

Keskustelitte puoli vuotta siitä, haluatteko todella sitoutua avoliittoon. No huh!

No jos on lähellä mummoikää, niin onhan siinä riski, että toinen kuolee. Mihin toinen sitten muuttaa. Ja suostuuko omaishoitajaksi, jos toinen sairastuu vakavasti, kun eivät ole naimisissakaan. Perintöasiat hyvä puhua myös.

Joillekin se suheosaston tressi tulla muutamasta kilometristä.

Kommunikointiin ja eteempäin tarvitaan muutakin kuin rääkyminen miehen perässä. Mutta voihan sitä toisen naisen luona yökylässä sitten vaikka kauempanakin?

Vierailija kirjoitti:

Joillekin se suheosaston tressi tulla muutamasta kilometristä.

Kommunikointiin ja eteempäin tarvitaan muutakin kuin rääkyminen miehen perässä. Mutta voihan sitä toisen naisen luona yökylässä sitten vaikka kauempanakin?

Totta tuokin. Oma kokemus oli, että exä valitti ja narisi, kun olin viikot töissä toisella paikkakunnalla. Usein menin ma-aamuna ja tulin kotiin pe-iltana. Mutta kun pettämään piti päästä, matka Vaasasta Turkuun ei ollutkaan hänelle mikään este tai hidaste. Se turkulainen sai maistaa omaa lääkettään, koska myös heidän suhde päättyi siihen, että toinen hyppi kukasta kukkaan.

Tuollainen uhkailijamies pitää jättää. Hän voisi itsekin muuttaa dp:n paikkakunnalle, jos se niin tärkeää olisi. On törkeää uhkailla erolla, jos TOINEN ei suostu muuttamaan.

Olisi kyllä kamalaa muuttaa ja jättää työkin, jos yhteinen arki olisikin perseestä. Kannattaa miettiä tarkkaan ennen kuin teet päätöksen. Kaikki ei halua aloittaa etäsuhdetta ollenkaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos on pitkä matka, vierailetteko molemmat vain vain toinen, siis kyseessä voi olla matkakulut tai pitkä aika/stressi matkustamiseen.

Onko teillä ollut mahdollisuutta olla/asua pitemmän aikaa yhdessä esim lomalla? Jos muutat niin älä jätä heti omaa asuntoasi että on paikka mihin mennä jos tulee isoja riitoja/ero.

Ei meillä ole pitkä välimatka. Minä kuljen junalla noin 1,5 tunnissa ja hän hakee rautatieasemalta. Hän kulkee autolla, menee vähän pidempään kuin junalla. Me ollaan molemmat työssä käyviä ihmisiä, enkä usko, että syynä on raha. Voi se toki olla yksi syy, että halvemmaksi tulisi asua yhdessä ja jäisi kulkeminen pois. Olen ymmärtänyt, että etäsuhde rassaa muista syistä.

Minä asun vuokralla lähellä keskustaa enkä usko, että on taloudellisesti järkevää maksaa 750 euroa kuussa varmuuden vuoksi, jos suhde sattuisi kariutumaan. Minun näkökulmastani se on joko kokonaan muutto tai sitten pidetään nykyiset elämät ja työpaikat ja suhde edelleen etänä.

-ap

Ok, siis puolitoista tuntia junalla ja haku autolla ja autolla enemmän ei ole pitkä. Ymmärrän hyvin, jos neljän tunnin matka-aika tapaamisessa vähän tökkii. Ei paljon arjessa nähdä. :) 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vaatii muuttamaan? Siis ei halua avoliittoon siksi, että haluaisi elää loppuelämänsä yhdessä kanssasi ja mahdollisimman pian nimenomaan yhteisessä kodissa.

Et kai ihan oikeasti jatka suhdetta tuollaisen ihmisen kanssa? Jos niin teet, niin ansaitsette toisenne.

Me seurusteimme neljä vuotta ennen avoliittoa. Ja niistä viimeiset lähes puoli vuotta keskustelimme siitä, mitä tarkoittaa sitoutuminen avoliittoon eli siihen, että todella haluamme elää yhdessä tästä eteenpäin. Kummallekin avoliitto oli ihan yhtä merkittävä sitoutuminen kuin avioliitto.

Keskustelitte puoli vuotta siitä, haluatteko todella sitoutua avoliittoon. No huh!

No jos on lähellä mummoikää, niin onhan siinä riski, että toinen kuolee. Mihin toinen sitten muuttaa. Ja suostuuko omaishoitajaksi, jos toinen sairastuu vakavasti, kun eivät ole naimisissakaan. Perintöasiat hyvä puhua myös.

Nimenomaan ne perintöasiat. Oman puolisoni isä kuoli ja avovaimon kanssa oli yhteinen asunto. Avovaimolla ei ole mitään oikeuksia jäädä siihen asumaan, hän ei ole virallinen leski. Yritti nainen kaiken arvokkaan tavaran pitää itsellään. Hän on ostanut tämän aalto-vaasin, hän on hankkinut keittiökalusteet, hän on saanut lahjaksi mieheni isältä taulun. Kaiken roskan yritti työntää miehelleni ja hänen veljelleen, kun lyttyyn menneet tyynyt ja halvat kirjat. Jälkikäteen perillisten vaikea todistaa, kuka ne arvokkaimmat hankinnat kotiin on maksanut. Uudehkosta tietokoneesta löytyi maksukuitti, mistään muusta ei. Jos mieheni isä olisi oikeasti halunnut, että avovaimonsa saa oman osuutensa ja saa jäädä yhteiseen asuntoon asumaan, olisi ihan varmasti kosinut ja pyytänyt avioliittoon. Kun niin ei tapahdu, viesti rintaperillisille aika selvä, eli tahtoi kaiken jättää pojilleen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos on pitkä matka, vierailetteko molemmat vain vain toinen, siis kyseessä voi olla matkakulut tai pitkä aika/stressi matkustamiseen.

Onko teillä ollut mahdollisuutta olla/asua pitemmän aikaa yhdessä esim lomalla? Jos muutat niin älä jätä heti omaa asuntoasi että on paikka mihin mennä jos tulee isoja riitoja/ero.

Ei meillä ole pitkä välimatka. Minä kuljen junalla noin 1,5 tunnissa ja hän hakee rautatieasemalta. Hän kulkee autolla, menee vähän pidempään kuin junalla. Me ollaan molemmat työssä käyviä ihmisiä, enkä usko, että syynä on raha. Voi se toki olla yksi syy, että halvemmaksi tulisi asua yhdessä ja jäisi kulkeminen pois. Olen ymmärtänyt, että etäsuhde rassaa muista syistä.

Minä asun vuokralla lähellä keskustaa enkä usko, että on taloudellisesti järkevää maksaa 750 euroa kuussa varmuuden vuoksi, jos suhde sattuisi kariutumaan. Minun näkökulmastani se on joko kokonaan muutto tai sitten pidetään nykyiset elämät ja työpaikat ja suhde edelleen etänä.

-ap

Ok, siis puolitoista tuntia junalla ja haku autolla ja autolla enemmän ei ole pitkä. Ymmärrän hyvin, jos neljän tunnin matka-aika tapaamisessa vähän tökkii. Ei paljon arjessa nähdä. :) 

Eikö taida olla seksiä ihan joka päivä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos on pitkä matka, vierailetteko molemmat vain vain toinen, siis kyseessä voi olla matkakulut tai pitkä aika/stressi matkustamiseen.

Onko teillä ollut mahdollisuutta olla/asua pitemmän aikaa yhdessä esim lomalla? Jos muutat niin älä jätä heti omaa asuntoasi että on paikka mihin mennä jos tulee isoja riitoja/ero.

Ei meillä ole pitkä välimatka. Minä kuljen junalla noin 1,5 tunnissa ja hän hakee rautatieasemalta. Hän kulkee autolla, menee vähän pidempään kuin junalla. Me ollaan molemmat työssä käyviä ihmisiä, enkä usko, että syynä on raha. Voi se toki olla yksi syy, että halvemmaksi tulisi asua yhdessä ja jäisi kulkeminen pois. Olen ymmärtänyt, että etäsuhde rassaa muista syistä.

Minä asun vuokralla lähellä keskustaa enkä usko, että on taloudellisesti järkevää maksaa 750 euroa kuussa varmuuden vuoksi, jos suhde sattuisi kariutumaan. Minun näkökulmastani se on joko kokonaan muutto tai sitten pidetään nykyiset elämät ja työpaikat ja suhde edelleen etänä.

-ap

Ok, siis puolitoista tuntia junalla ja haku autolla ja autolla enemmän ei ole pitkä. Ymmärrän hyvin, jos neljän tunnin matka-aika tapaamisessa vähän tökkii. Ei paljon arjessa nähdä. :) 

Eikö taida olla seksiä ihan joka päivä

En ole ap, mutta moni nainen ei halua joka päivä, eikä mies. Ei meillä ainakaan ollut, kun olin etäsuhteessa. Se olisi ollut kauhistus minulle, jos kumppani vaatii joka päivä. Pe, la ja su riittää oikein hyvin minulle. Menee maku koko touhusta, jos joka päivä pitää rynkyttää. Soolona tietysti voi välillä, jos tekee mieli. Olen ollut myös aiemmin avoliitossa ennen etåsuhdetta eikä meillä siinäkään suhteessa heiluteltu peittoa joka päivä. Olen ihminen, jolle voisi riittää vaikka kerran, pari viikossa ja silloinkin sen pitää olla pitkän kaavan mukaan.

Kaikki suhteet ei ole tehty kestämään. Olen eronnut kerran elämäntilannesyistä rakastamastani ihmisestä. Toisella kertaa elämäntilannesyihin vedoten en edes sitten alkanut tapailemaan, vaikka muuten menikin tosi kivasti yhteen.

Ihan oikein. Ei kenenkään tarvitse roikkua etäsuhteessa vastoin tahtoaan. Jos itse ei halua muuttaa , toisen on muutettava. Tai sitten erotaan. Sitähän tuossakin " tauolle jättäminen" tarkoittaa.

Itse sanoin seukkailukumppanille samat: muuta mun luo tai tämä oli tässä. Mulla ei ole aikaa tai elämää tuhlattavaksi etäsuhteiluun. Ja me sentään asuttiin samassa kaupungissa 20min matkan päässä.

Vierailija kirjoitti:

Olisi kyllä kamalaa muuttaa ja jättää työkin, jos yhteinen arki olisikin perseestä. Kannattaa miettiä tarkkaan ennen kuin teet päätöksen. Kaikki ei halua aloittaa etäsuhdetta ollenkaan.

Etäsuhteeseen joutuu moni, vaikkei se sitä alun perin ollut. Saadaan opiskelupaikat eri paikkakunnalta tai työpaikat tai armeija pakottaa etäilyyn, kun ei varuskuntia joka paikassa ole.

Olen ollut kahdessa etäsuhteessa. Toinen alkoi niin, että lukion jälkeen asuttiin lähes heti yhdessä avoliitossa ja hän lähti syksyllä armeijaan. Seuraavana syksynä lähti opiskelemaan insinööriksi toiselle paikkakunnalle ja me kasvettiin erilleen.

Toinen suhde alkoi seurusteluna, kun oltiin samalla paikkakunnalla. Ei ehditty muuttaa yhteen, kun hän saikin hyvän työpaikan pk-seudulta. Minulla on paha Helsinki-allergia, joten en muuttanut mukana. Välimatka oli niin pitkä, ettei sitä joka viikonloppu olisi jaksanut kulkea, joten tiet erosi. Ja hyvä, että erosi, koska hän on 46-vuotias yksin asuva kaupunkilaismies, jolla ei ole vaimoa tai lapsia. Minulla taas on 4 lasta, mies ja liuta koiria maalla. Intressit eivät olisi kohdanneet.