Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Onko oikein, että seurustelukumppani vaatii muuttamaan. Jos ei tule muutto, suhde tauolle
17.08.2022 |
Tuollainen uhkavaatimus ilmassa. Eri asuinpaikkakunnat kyseessä. Ärsyttää, että pitäisi joustaa ja vaihtaa maisemaa, kun nykyiselle paikkakunnalle sitoo työ ja ystävät. Ymmärrän, että toinen ei voi muuttaa oman elämäntilanteensa takia, mutta minusta välimatka ei ole este seurustelulle ja joskus myöhemmin voisi tulla parempi ajankohta muuttaa yhteen.
Kommentit (115)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kaikki jaksa loputonta etäsuhdetta. Joskus tulee se päivä, että on tehtävä joku ratkaisu.
Joka ei jaksa etäsuhdetta, luopuu omasta asuinpaikkakunnasta. Vaatija tekee muutokset.
Naimisissako tämä pari on? Jos ei, niin seurusteluaikana mitataan vasta mahdollisuuksia rakentaa molempia tyydyttävä parisuhde. Jos ei onnistu niin erotaan.
Mitä virkaa on seurustelulla, jos suhteesta ei voi erota kun se osoittautuu sopimattomaksi? Eikö se ole sama sitten avioitua viikossa tapaamisesta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No tietenkään hän ei voi VAATIA sulta mitään. Mutta toki hän voi päättää, että jos et ole muuttamassa sinne, ei suhdekaan sen vuoksi sitten toimi. Esim. tinderissä olen itsekin suhtautunut pitkältä matkalta yhteen ottaviin niin, että minä en ole mihinkään muuttamassa, mutta toki jos mies voi harkita tänne muuttoa, niin sitten ehkä suhteella voi olla joskus jotain tulevaisuutta. Oliko teillä tästä välimatkasta ja eri kaupungeissa asumisesta mitään puhetta tapailuvaiheessa?
Sanoit että teillä ei ole pitkä välimatka, junalla vain 1,5h ja autolla vähän kauemmin. Kyllä se vaan on monelle pitkä välimatka. Aika harvoin tuollaiset toimii pidemmän päälle.
Ohis mutta nyt kun juuri istun junassa matkalla työpisteelle, niin miten jonkun mielestä voi olla pitkä matka 1,5 tuntia. Käyn Tampereelta Helsingissä kahtena päivänä viikossa ja kolme päivää teen töitä kotona etänä. Ei mikään ongelma. Menee työmatkoihin viikossa vähemmän aikaa kuin monella muulla. Voisin muuttaa Helsinkiin, mutten halua.
No mun kumppanit on aina asuneet max. 20 minuutin automatkan päässä, niin kyllä tuollainen 1,5h matka pikkasen rasittaa. Kun pitää ottaa huomioon esim. se että molemmat käy töissä, jolloin aikaa tapaamisille jää vain vähän iltaisin. Läheppä siinä sit junalla klo. 17 toisen luokse, ja sit seuraavaksi aamuksi klo. 8 viimeistään pitäis olla taas takaisin. Eli käytännössä tapaamaan ehtis lähinnä viikonloppuisin (milloin on usein muutakin) tai lomilla (joita on tasan kaksi kertaa vuodessa). En itse jaksais pidemmän päälle tuollaista suhdetta.
Työmatka 2x viikossa on pikkasen eri juttu, kuin romanttinen suhde.
Me asuimme suhteemme ensimmäiset neljä vuotta erillään, välimatkaa oli matkustusmuodosta riippuen 1 h - 1 h 45 min suuntaansa. Vietimme yhdessä viikonloput, useimmiten pidennettyinä, koska pidin perjantaina tai maanantaina etäpäivän (silloisessa työpaikassa oli niin tiukat säännöt, ettei etänä saanut olla kuin päivän viikossa) ja suurimman osan lomista, tosin emme jouluja. Keväällä ja syksyllä teimme 1-2 ulkomaanreissua, pisimmillään viikon mittaisia, lyhimmillään neljä päivää.
Ei meille ollut itsestäänselvyys että ylipäänsä muuttaisimme koskaan saman katon alle. Avoliitto oli kummallekin iso päätös, koska molemmilla on taustalla yksi avioliitto ja siksi tämän liiton on tarkoitus kestää.
Olin 8 vuotta etäsuhteessa ja meillä se toimi hyvin. Kesäisin oltiin paljon kesämökillä viikonloppuisin ja lomilla. Joka ilta soiteltiin videopuhelua, kun ei oltu samalla paikkakunnalla. Reissutyötä tekevän miehen kanssa ei ole hyötyä edes perustaa sitä yhteistä kotia.
Suhde kaatui 5 vuotta sitten ihan muihin syihin kuin etäilyyn. Lähinnä se, että minulla on ennestään lapsi, joka nyt jo aikuinen ja kumppanin toiveena olisi ollut saada yhteinen vauva. Ei mikään ihannetilanne 35-vuotiaalle yh:lle, että vauva reissutyötå tekevän kanssa enkä edes halunnut toista lasta.. Silloin on parempi päästää menemään ja antaa kokeilla, löytyykö joku toinen kumppani rinnalle.
kannattaa miettiä tahtooko ehdollista- vai ehdotonta rakkautta. Voi tulla ajan mittaan muitakin ehtoja, ikävä kyllä.
Mä en muuttaisi kenkään miehen kanssa yhteen. Kerran ollut kaukosuhteessa useita vuosia, se toimi ihan hyvin paitsi, että miehen oma lukaali oli aina sotkuinen. Jos asuisin jonkun miehen kanssa niin joutuisin kuitenkin huolehtimaan yksin kämpän siivouksesta niin en jaksa. Muutenkin tommonen uhkaaminen on mulle iso uhkakuva, en halua että joku sanelee mitä mun pitää tehdä, eli eroaisin varmaankin ap:n tilanteessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En muuttaisi yhteen toisen vaatimuksesta vaan kyllä se halu pitää lähteä itsestä. Jäisin tauolle.
Vierailija kirjoitti:
Vaatii muuttamaan? Siis ei halua avoliittoon siksi, että haluaisi elää loppuelämänsä yhdessä kanssasi ja mahdollisimman pian nimenomaan yhteisessä kodissa.
Et kai ihan oikeasti jatka suhdetta tuollaisen ihmisen kanssa? Jos niin teet, niin ansaitsette toisenne.
Me seurusteimme neljä vuotta ennen avoliittoa. Ja niistä viimeiset lähes puoli vuotta keskustelimme siitä, mitä tarkoittaa sitoutuminen avoliittoon eli siihen, että todella haluamme elää yhdessä tästä eteenpäin. Kummallekin avoliitto oli ihan yhtä merkittävä sitoutuminen kuin avioliitto.
Heh. "Avoliitto" ei ole kuin kämppäkaverisuhde. Jos oikeasti haluaa sitoutua, niin silloin mennään naimisiin. Siksihän sitä kutsutaan AVOliitoksi eikä siihen mitään sitoutumista tarvita, pois voi muuttaa koska tahansa. Olettepa hassuja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En minä nyt ymmärrä, miten tuo on enemmän väärin kuin vaatia jatkamaan etäsuhdetta. Jos toinen ei etäsuhdetta halua, niin eihän siinä sitten ole muita vaihtoehtoja kun toisen muuttaa tai erota. Pallo on nyt sinulla.
No, sitä se etäsuhde on. Menee nopeesti vakavaksi ja aika pian täytyy keskustella siitä, koska ollaan samalla paikkakunnalla tai valmiita muuttamaan yhteen. Täytyy tietää, että etäilylle tulee päätös ja täytyy tietää koska se päätös tulee. Ei nyt päivän tarkkuudella, mutta ehkä voi sopia jonkin elämäntapahtuman, jonka jälkeen toinen tai molemmat muuttaa. Ei uhkavaatimus oikein ole, mutta ehkä ootte lähteneet vähän soitellen sotaan ja keskustelleet liian vähän
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Riippuu työtilanteesta uudella paikkakunnalla. Jos vaatii muuttamaan jonnekkin alueelle jossa työtilanne on huono, niin ehdottomasti en muuttaisi. Älytön riski. Miehet yleensä jostain syystä pitää itsestään selvänä että nainen aina muuttaa. Miehillä on aina itsellään niin pakottavat syyt pysyä jossain missä ovat.
Miehet sitä ja miehet tätä... Nainen on molemmissa edellisissä suhteissani ollut se, joka on vaatinut minua muutamaan omalle paikkakunnalleen. Muutto minun kotikaupunkiini ei ole missään nimessä tullut kyseeseen, vaikka en kyllä ole edes vaatinut sitä.
M33
Vierailija kirjoitti:
kannattaa miettiä tahtooko ehdollista- vai ehdotonta rakkautta. Voi tulla ajan mittaan muitakin ehtoja, ikävä kyllä.
Avaahan nyt sitten mitä eroa on ehdollisella ja ehdottomalla rakkaudella! Tässä nyt kumpikaan ilmeisesti ei halua muuttaa. Kumpaa siis syytät ehdollisuudesta? Ja rakkaus ei aina riitä suhteen luomiseksi vaan elämässä on muutakin huomioitavaa. Rakkautta on myös antaa toisen mennä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Naapuri kävi tampereelta töissä junalla Helsingissä. Niillä oli lapsetkin. Aina mietin, mite rankkaa se oli. Joka päivä matkusti. Miten siinä ehtii ja jaksaa enää perheen kanssa olla.
En tiedä, mistä johtui, mutta ero miehestä tuli.
Mulla on ollut Turusta käsin 3 seurustelusuhdetta Helsinkiin tai sen ympäryskuntiin.
Niin rasittavia oli matkustaa, että päätin lopulta, että tyydyn vähän huonompaankin, jos se vaan on Turussa. Niin sitten tein.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oli tämmäsen erokorttinaisen kanssa parisuhteessa. Koita siinä sitten keskustella tai tehdä mitään kompromisseja. Aikansa taipu kunnes riitti ja otin kortin vastaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaatii muuttamaan? Siis ei halua avoliittoon siksi, että haluaisi elää loppuelämänsä yhdessä kanssasi ja mahdollisimman pian nimenomaan yhteisessä kodissa.
Et kai ihan oikeasti jatka suhdetta tuollaisen ihmisen kanssa? Jos niin teet, niin ansaitsette toisenne.
Me seurusteimme neljä vuotta ennen avoliittoa. Ja niistä viimeiset lähes puoli vuotta keskustelimme siitä, mitä tarkoittaa sitoutuminen avoliittoon eli siihen, että todella haluamme elää yhdessä tästä eteenpäin. Kummallekin avoliitto oli ihan yhtä merkittävä sitoutuminen kuin avioliitto.
Keskustelitte puoli vuotta siitä, haluatteko todella sitoutua avoliittoon. No huh!
Kyllä. Tämä ei ole mikään teiniliitto, jossa kokeillaan yhdessä asumista vaan loppuelämän sitoutuminen. Keskustelimme raha-asiat, kotityöt, mitä tehdään jos toisen terveys- tai taloustilanteessa tulee merkittävä muutos jne.
En ole sama, mutta tuo on kyllä erikoista, että 4 vuotta seurustellaan ja sitten puoli vuotta keskustellaan, muutetaanko yhteen vai ei muuteta, miten jaetaan kotityöt, raha-asiat ja mitä JOS jompikumpi sairastuu. En ole ennen kuullutkaan, että yhteen muuttaminen olisi noin työlästä.
Vierailija kirjoitti:
No, sitä se etäsuhde on. Menee nopeesti vakavaksi ja aika pian täytyy keskustella siitä, koska ollaan samalla paikkakunnalla tai valmiita muuttamaan yhteen. Täytyy tietää, että etäilylle tulee päätös ja täytyy tietää koska se päätös tulee. Ei nyt päivän tarkkuudella, mutta ehkä voi sopia jonkin elämäntapahtuman, jonka jälkeen toinen tai molemmat muuttaa. Ei uhkavaatimus oikein ole, mutta ehkä ootte lähteneet vähän soitellen sotaan ja keskustelleet liian vähän
En ole ap, mutta kuka alkaa keskustella heti tavattuaan, että ollaan nyt etänä vuosi ja muutetaan sitten yhteen. Ei se normaalisti kuulu seurustelun alkuun, kun vasta tutustutaan, että heti aletaan puhua, milloin etäily loppuu. Olen ollut etäsuhteissakin, koska muutin 3 kertaa viiden vuoden sisällä työn perässä valmistumisen jälkeen. Nuoren naisen on vaikea saada vakituista työtä, jos ei satu olemaan sote-alalla. Ei se ole estänyt seurustelemasta ja elämästä normaalia elämää. En ymmärrä niitä, jotka tekee vuoden määräaikaisen sijaisuuden ja sitten jää jumittamaan sille paikkakunnalle ja valittamaan, kun ei ole töitä. Enkä ymmärrä heitäkään, jotka muuttaa työttömiksi jonnekin vain siksi että seurustelukumppani haluaa. Sitten eletään niukasti pienillä rahoilla ja työtön jää kahlehdittuna kotiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaatii muuttamaan? Siis ei halua avoliittoon siksi, että haluaisi elää loppuelämänsä yhdessä kanssasi ja mahdollisimman pian nimenomaan yhteisessä kodissa.
Et kai ihan oikeasti jatka suhdetta tuollaisen ihmisen kanssa? Jos niin teet, niin ansaitsette toisenne.
Me seurusteimme neljä vuotta ennen avoliittoa. Ja niistä viimeiset lähes puoli vuotta keskustelimme siitä, mitä tarkoittaa sitoutuminen avoliittoon eli siihen, että todella haluamme elää yhdessä tästä eteenpäin. Kummallekin avoliitto oli ihan yhtä merkittävä sitoutuminen kuin avioliitto.
Heh. "Avoliitto" ei ole kuin kämppäkaverisuhde. Jos oikeasti haluaa sitoutua, niin silloin mennään naimisiin. Siksihän sitä kutsutaan AVOliitoksi eikä siihen mitään sitoutumista tarvita, pois voi muuttaa koska tahansa. Olettepa hassuja.
Kun erosin aviopuolisostani, hän muutti pois seuraavalla viikolla. Minä ja lapsi muutimme siitä asunnosta pian sen jälkeen. Ei se avioliitto yhtään sen vahvemmin meitä sitonut. Ensimmäinen erohakemus laitettiin heti vireille ja toinen edellytti jonkun paperin täyttämistä puolen vuoden kuluttua.
Lapsen huollosta ja yhteisestä omaisuudesta piti sopia, mutta se ei eronnut mitenkään siitä, että niistä olisi pitänyt sopia avoerossakin.
En tarvitse avioliittoa mihinkään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaatii muuttamaan? Siis ei halua avoliittoon siksi, että haluaisi elää loppuelämänsä yhdessä kanssasi ja mahdollisimman pian nimenomaan yhteisessä kodissa.
Et kai ihan oikeasti jatka suhdetta tuollaisen ihmisen kanssa? Jos niin teet, niin ansaitsette toisenne.
Me seurusteimme neljä vuotta ennen avoliittoa. Ja niistä viimeiset lähes puoli vuotta keskustelimme siitä, mitä tarkoittaa sitoutuminen avoliittoon eli siihen, että todella haluamme elää yhdessä tästä eteenpäin. Kummallekin avoliitto oli ihan yhtä merkittävä sitoutuminen kuin avioliitto.
Keskustelitte puoli vuotta siitä, haluatteko todella sitoutua avoliittoon. No huh!
Kyllä. Tämä ei ole mikään teiniliitto, jossa kokeillaan yhdessä asumista vaan loppuelämän sitoutuminen. Keskustelimme raha-asiat, kotityöt, mitä tehdään jos toisen terveys- tai taloustilanteessa tulee merkittävä muutos jne.
En ole sama, mutta tuo on kyllä erikoista, että 4 vuotta seurustellaan ja sitten puoli vuotta keskustellaan, muutetaanko yhteen vai ei muuteta, miten jaetaan kotityöt, raha-asiat ja mitä JOS jompikumpi sairastuu. En ole ennen kuullutkaan, että yhteen muuttaminen olisi noin työlästä.
Eihän se sitä tarkoittanut, että seurustelu olisi yhtäkkiä muuttunut ja puoli vuotta olisi vain keskusteltu. Vaan että puolisen vuotta ennen avoliiton konkretisoitumista oli sellaista aikaa, että puhuttiin siitä, haluammeko saman katon alle ja mitä kaikkea se voi tuoda tullessaan. Muistan, että mm. yhdellä Tallinnan reissulla käveltiin jossain puistossa käsi kädessä ja pohdittiin näitä asioita. Ja monissa muissa tilanteissa.
Tämä on sopinut meille. Ei ole tarvinnut kertaakaan riidellä rahasta, kotitöistä, siitä saako tulla yllätysvieraita, hankitaanko lemmikkejä jne jne.
Niin mikä sen miehen syy on, ettei voi muuttaa? Onko hän joku maajussi?
Alue: Aihe vapaa
Kyllä. Tämä ei ole mikään teiniliitto, jossa kokeillaan yhdessä asumista vaan loppuelämän sitoutuminen. Keskustelimme raha-asiat, kotityöt, mitä tehdään jos toisen terveys- tai taloustilanteessa tulee merkittävä muutos jne.