Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Onko oikein, että seurustelukumppani vaatii muuttamaan. Jos ei tule muutto, suhde tauolle
17.08.2022 |
Tuollainen uhkavaatimus ilmassa. Eri asuinpaikkakunnat kyseessä. Ärsyttää, että pitäisi joustaa ja vaihtaa maisemaa, kun nykyiselle paikkakunnalle sitoo työ ja ystävät. Ymmärrän, että toinen ei voi muuttaa oman elämäntilanteensa takia, mutta minusta välimatka ei ole este seurustelulle ja joskus myöhemmin voisi tulla parempi ajankohta muuttaa yhteen.
Kommentit (115)
Vierailija kirjoitti:
Riippuu työtilanteesta uudella paikkakunnalla. Jos vaatii muuttamaan jonnekkin alueelle jossa työtilanne on huono, niin ehdottomasti en muuttaisi. Älytön riski. Miehet yleensä jostain syystä pitää itsestään selvänä että nainen aina muuttaa. Miehillä on aina itsellään niin pakottavat syyt pysyä jossain missä ovat.
Se syy on äiti!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No tietenkään hän ei voi VAATIA sulta mitään. Mutta toki hän voi päättää, että jos et ole muuttamassa sinne, ei suhdekaan sen vuoksi sitten toimi. Esim. tinderissä olen itsekin suhtautunut pitkältä matkalta yhteen ottaviin niin, että minä en ole mihinkään muuttamassa, mutta toki jos mies voi harkita tänne muuttoa, niin sitten ehkä suhteella voi olla joskus jotain tulevaisuutta. Oliko teillä tästä välimatkasta ja eri kaupungeissa asumisesta mitään puhetta tapailuvaiheessa?
Sanoit että teillä ei ole pitkä välimatka, junalla vain 1,5h ja autolla vähän kauemmin. Kyllä se vaan on monelle pitkä välimatka. Aika harvoin tuollaiset toimii pidemmän päälle.
Vierailija kirjoitti:
Miksi hän ei itse muuta? En ymmärrä tuollaista rakkautta että ehtoja laitetaan.
Nythän emme kuule kuin toisen osapuolen näkemyksen. Emme tiedä onko mitään uhkavaatimusta esitetty vai onko toinen ottanut asiallisesti puheeksi, ettei jaksa etäsuhdetta. Toisella tai kummallakin osapuolella voi olla syynsä, miksei muuttaisi jolloin ero olisi varsin järkevä ratkaisu.
Etäsuhde ei sovi kaikille tai kaikkiin elämänvaiheisiin. Itse kokeilin kolmisen vuotta sitten etäsuhdettä muutaman kuukauden ja totesin, ettei ole minun juttu. Kaverini teki reilun kymmenen vuotta töitä asuen 4 päivää viikossa parin sadan kilometrin päässä perheestään. Heillä tuntui toimivan ja sopivan.
Ei se outoa olo, vaan red flag.
Pyytää voi, vaatia ei.
Vaatimukset aina tappavat rakkauden.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaatii muuttamaan? Siis ei halua avoliittoon siksi, että haluaisi elää loppuelämänsä yhdessä kanssasi ja mahdollisimman pian nimenomaan yhteisessä kodissa.
Et kai ihan oikeasti jatka suhdetta tuollaisen ihmisen kanssa? Jos niin teet, niin ansaitsette toisenne.
Me seurusteimme neljä vuotta ennen avoliittoa. Ja niistä viimeiset lähes puoli vuotta keskustelimme siitä, mitä tarkoittaa sitoutuminen avoliittoon eli siihen, että todella haluamme elää yhdessä tästä eteenpäin. Kummallekin avoliitto oli ihan yhtä merkittävä sitoutuminen kuin avioliitto.
Mahtaa olla helppoa teidän elämä kun niin täytyy vääntää ja kääntää joka pikku asiasta
Päinvastoin. Meidän ei tarvitse enää vääntää ja kääntää mistään, kun asiat on sovittu jo etukäteen. Ei kotitöistä, sukulaisista, omista menoista.
Ihmiset muuttuu ja pitää antaa tilaa. Minä olen ollut nykyisen mieheni kanssa yhdessä 23 vuotta, joista asuttu yhdessä yli 22 vuotta. Ollaan aivan eri ihmisiä kuin nuorena. Lapsetkin on jo teini-iässä. Kaikki on muuttunut moneen kertaan: oma vapaa-aika, kotitöiden jako, intressit asumisessa. Ei me tyhjätaskut nuoret mitään sovittu etukäteen ja elämä on kantanut. Kun antaa toiselle tilaa ja osaa rakastaa puutteista huolimatta, suhde kestää.
Samoja kokemuksia täällä, että ei mitään kannata sopia valmiiksi, että asia on näin ja se ei muutu. Olin kotiäitinä 3 vuotta ulkomailla, kun mieheni sai ulkomaan komennuksen. Lapset olivat Suomesta lähtiessä 3- ja 6-vuotiaita. Olin aina ollut varma, että kotiäidiksi en jää (muuten kuin äitiyslomien ajaksi) ja että miehen työn takia en muuta. Hyvä kuitenkin, että joustin. Aivan varmasti kolmessa vuodessa olisi avioliitto kaatunut ja lapset vieraantuneet isästään. Niin pitää tehdä kuin sydän sanoo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Esim. tinderissä olen itsekin suhtautunut pitkältä matkalta yhteen ottaviin niin, että minä en ole mihinkään muuttamassa, mutta toki jos mies voi harkita tänne muuttoa, niin sitten ehkä suhteella voi olla joskus jotain tulevaisuutta.
Yhteenmuuttaminen on minusta niin pitkän tähtäimen juttu, etten jaksa tapailu- tai seurusteluvaiheessa mitään etäsuhdetta. Pidänkin etäisyyshaarukan itselleni sopivana ja jos sen ulkopuolelta tuleekin match, niin kysyn onko toinen vain käymässä muualla vai asuuko kauempana. Mikäli asuu oman hakualueeni ulkopuolella, niin toivotan kaikkea hyvää.
Vierailija kirjoitti:
No tietenkään hän ei voi VAATIA sulta mitään. Mutta toki hän voi päättää, että jos et ole muuttamassa sinne, ei suhdekaan sen vuoksi sitten toimi. Esim. tinderissä olen itsekin suhtautunut pitkältä matkalta yhteen ottaviin niin, että minä en ole mihinkään muuttamassa, mutta toki jos mies voi harkita tänne muuttoa, niin sitten ehkä suhteella voi olla joskus jotain tulevaisuutta. Oliko teillä tästä välimatkasta ja eri kaupungeissa asumisesta mitään puhetta tapailuvaiheessa?
Sanoit että teillä ei ole pitkä välimatka, junalla vain 1,5h ja autolla vähän kauemmin. Kyllä se vaan on monelle pitkä välimatka. Aika harvoin tuollaiset toimii pidemmän päälle.
Ohis mutta nyt kun juuri istun junassa matkalla työpisteelle, niin miten jonkun mielestä voi olla pitkä matka 1,5 tuntia. Käyn Tampereelta Helsingissä kahtena päivänä viikossa ja kolme päivää teen töitä kotona etänä. Ei mikään ongelma. Menee työmatkoihin viikossa vähemmän aikaa kuin monella muulla. Voisin muuttaa Helsinkiin, mutten halua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihminen saa kyllä vapaasti asettaa parisuhteelle erilaisia vaatimuksia ja tarvittaessa erota. Esimerkiksi etäsuhde olisi itsellenikin pidemmän päälle sen verran raskas, että todennäköisesti lähtisin suhteesta, jos yhteiselämä ei olisi mahdollista lähempänä.
Miksi eron mainitseminen tuollaisessa tilanteessa koetaan uhkailuna? Olisiko parempi, että kumppani vain pyytäisi muuttamaan ja ilman "ennakkovaroitusta" jättäisi sinut, jos ei suostu. Tuo on häneltä keskustelunavaus siihen, että nykyinen tilanne on mielestään kestämätön ja jonkin pitää muuttua.
Vierailija kirjoitti:
Ei se outoa olo, vaan red flag.
Pyytää voi, vaatia ei.
Vaatimukset aina tappavat rakkauden.
Elämä on rajallista.
Vaikka kuinka rakastaa toista, mutta jos perheen haluaa, niin päätöksiä tarvitsee tehdä joskus.
Itse kerroin vaimolle, ettäv10 voden yhdessä olen jälkeen tehdään meistä lapsoperhe tai erotaan.
Meillä on kolme lasta.
M48
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ohis mutta nyt kun juuri istun junassa matkalla työpisteelle, niin miten jonkun mielestä voi olla pitkä matka 1,5 tuntia. Käyn Tampereelta Helsingissä kahtena päivänä viikossa ja kolme päivää teen töitä kotona etänä. Ei mikään ongelma. Menee työmatkoihin viikossa vähemmän aikaa kuin monella muulla. Voisin muuttaa Helsinkiin, mutten halua.
Mikäli voisin laskea junassaolemisen työajaksi samalla kannettavalla töitä tehden, niin tuo toimisi. Muuten en tuollaiseen lähtisi. Liian paljon menisi viikossa vapaa-aikaa työmatkaan.
Vierailija kirjoitti:
Ei kaikki jaksa loputonta etäsuhdetta. Joskus tulee se päivä, että on tehtävä joku ratkaisu.
Joka ei jaksa etäsuhdetta, luopuu omasta asuinpaikkakunnasta. Vaatija tekee muutokset.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No tietenkään hän ei voi VAATIA sulta mitään. Mutta toki hän voi päättää, että jos et ole muuttamassa sinne, ei suhdekaan sen vuoksi sitten toimi. Esim. tinderissä olen itsekin suhtautunut pitkältä matkalta yhteen ottaviin niin, että minä en ole mihinkään muuttamassa, mutta toki jos mies voi harkita tänne muuttoa, niin sitten ehkä suhteella voi olla joskus jotain tulevaisuutta. Oliko teillä tästä välimatkasta ja eri kaupungeissa asumisesta mitään puhetta tapailuvaiheessa?
Sanoit että teillä ei ole pitkä välimatka, junalla vain 1,5h ja autolla vähän kauemmin. Kyllä se vaan on monelle pitkä välimatka. Aika harvoin tuollaiset toimii pidemmän päälle.
Ohis mutta nyt kun juuri istun junassa matkalla työpisteelle, niin miten jonkun mielestä voi olla pitkä matka 1,5 tuntia. Käyn Tampereelta Helsingissä kahtena päivänä viikossa ja kolme päivää teen töitä kotona etänä. Ei mikään ongelma. Menee työmatkoihin viikossa vähemmän aikaa kuin monella muulla. Voisin muuttaa Helsinkiin, mutten halua.
No mun kumppanit on aina asuneet max. 20 minuutin automatkan päässä, niin kyllä tuollainen 1,5h matka pikkasen rasittaa. Kun pitää ottaa huomioon esim. se että molemmat käy töissä, jolloin aikaa tapaamisille jää vain vähän iltaisin. Läheppä siinä sit junalla klo. 17 toisen luokse, ja sit seuraavaksi aamuksi klo. 8 viimeistään pitäis olla taas takaisin. Eli käytännössä tapaamaan ehtis lähinnä viikonloppuisin (milloin on usein muutakin) tai lomilla (joita on tasan kaksi kertaa vuodessa). En itse jaksais pidemmän päälle tuollaista suhdetta.
Työmatka 2x viikossa on pikkasen eri juttu, kuin romanttinen suhde.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kaikki jaksa loputonta etäsuhdetta. Joskus tulee se päivä, että on tehtävä joku ratkaisu.
Joka ei jaksa etäsuhdetta, luopuu omasta asuinpaikkakunnasta. Vaatija tekee muutokset.
No ei todellakaan tartte luopua. Voi myös vaan päättää erota.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kaikki jaksa loputonta etäsuhdetta. Joskus tulee se päivä, että on tehtävä joku ratkaisu.
Joka ei jaksa etäsuhdetta, luopuu omasta asuinpaikkakunnasta. Vaatija tekee muutokset.
Tai kertoo toiselle, etten jaksa etäsuhdetta ja ellei toinen ole halukas muuttamaan, nini ero on ainoa järkevä ratkaisu.
Mietipä tosiaan! Esitä sinä kumppanillesi sama vaatimus, eli vaadi muuttamaan sille paikkakunnalle, jossa sinä asut. Onko tärkeämpää olla enemmän yhdessä vai se, että hän määrää sinun tekemiset?
Pitempiaikaisessa parisuhteessa eli käytännössä perheen perustamisvaiheessa yleensä yhdessä sovitaan, missä perheenä asutaan. Ennen oli tavallisemmin miehen kotipaikkakunta, koska hänellä oli vakityö ja parempi palkka, usein myös omistusasunto. Nyt tilanne on toinen, kummallakin voi olla hyvä vakiintunut tilanne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No tietenkään hän ei voi VAATIA sulta mitään. Mutta toki hän voi päättää, että jos et ole muuttamassa sinne, ei suhdekaan sen vuoksi sitten toimi. Esim. tinderissä olen itsekin suhtautunut pitkältä matkalta yhteen ottaviin niin, että minä en ole mihinkään muuttamassa, mutta toki jos mies voi harkita tänne muuttoa, niin sitten ehkä suhteella voi olla joskus jotain tulevaisuutta. Oliko teillä tästä välimatkasta ja eri kaupungeissa asumisesta mitään puhetta tapailuvaiheessa?
Sanoit että teillä ei ole pitkä välimatka, junalla vain 1,5h ja autolla vähän kauemmin. Kyllä se vaan on monelle pitkä välimatka. Aika harvoin tuollaiset toimii pidemmän päälle.
Ohis mutta nyt kun juuri istun junassa matkalla työpisteelle, niin miten jonkun mielestä voi olla pitkä matka 1,5 tuntia. Käyn Tampereelta Helsingissä kahtena päivänä viikossa ja kolme päivää teen töitä kotona etänä. Ei mikään ongelma. Menee työmatkoihin viikossa vähemmän aikaa kuin monella muulla. Voisin muuttaa Helsinkiin, mutten halua.
No mun kumppanit on aina asuneet max. 20 minuutin automatkan päässä, niin kyllä tuollainen 1,5h matka pikkasen rasittaa. Kun pitää ottaa huomioon esim. se että molemmat käy töissä, jolloin aikaa tapaamisille jää vain vähän iltaisin. Läheppä siinä sit junalla klo. 17 toisen luokse, ja sit seuraavaksi aamuksi klo. 8 viimeistään pitäis olla taas takaisin. Eli käytännössä tapaamaan ehtis lähinnä viikonloppuisin (milloin on usein muutakin) tai lomilla (joita on tasan kaksi kertaa vuodessa). En itse jaksais pidemmän päälle tuollaista suhdetta.
Työmatka 2x viikossa on pikkasen eri juttu, kuin romanttinen suhde.
Kestin pitkäaikaisessa parisuhteessa vuosia vain siksi, että tapasimme sopivan harvoin, eli yleensä viikonloppuisin, kun olin viikot töissä toisella paikkakunnalla. Lopullinen ero tuli siinä vaiheessa, kun olisin saanut pitempiaikaisen työn samalla paikkakunnalla ja totesin, että ei tästä mitään tule.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No tietenkään hän ei voi VAATIA sulta mitään. Mutta toki hän voi päättää, että jos et ole muuttamassa sinne, ei suhdekaan sen vuoksi sitten toimi. Esim. tinderissä olen itsekin suhtautunut pitkältä matkalta yhteen ottaviin niin, että minä en ole mihinkään muuttamassa, mutta toki jos mies voi harkita tänne muuttoa, niin sitten ehkä suhteella voi olla joskus jotain tulevaisuutta. Oliko teillä tästä välimatkasta ja eri kaupungeissa asumisesta mitään puhetta tapailuvaiheessa?
Sanoit että teillä ei ole pitkä välimatka, junalla vain 1,5h ja autolla vähän kauemmin. Kyllä se vaan on monelle pitkä välimatka. Aika harvoin tuollaiset toimii pidemmän päälle.
Ohis mutta nyt kun juuri istun junassa matkalla työpisteelle, niin miten jonkun mielestä voi olla pitkä matka 1,5 tuntia. Käyn Tampereelta Helsingissä kahtena päivänä viikossa ja kolme päivää teen töitä kotona etänä. Ei mikään ongelma. Menee työmatkoihin viikossa vähemmän aikaa kuin monella muulla. Voisin muuttaa Helsinkiin, mutten halua.
No mun kumppanit on aina asuneet max. 20 minuutin automatkan päässä, niin kyllä tuollainen 1,5h matka pikkasen rasittaa. Kun pitää ottaa huomioon esim. se että molemmat käy töissä, jolloin aikaa tapaamisille jää vain vähän iltaisin. Läheppä siinä sit junalla klo. 17 toisen luokse, ja sit seuraavaksi aamuksi klo. 8 viimeistään pitäis olla taas takaisin. Eli käytännössä tapaamaan ehtis lähinnä viikonloppuisin (milloin on usein muutakin) tai lomilla (joita on tasan kaksi kertaa vuodessa). En itse jaksais pidemmän päälle tuollaista suhdetta.
Työmatka 2x viikossa on pikkasen eri juttu, kuin romanttinen suhde.
Kestin pitkäaikaisessa parisuhteessa vuosia vain siksi, että tapasimme sopivan harvoin, eli yleensä viikonloppuisin, kun olin viikot töissä toisella paikkakunnalla. Lopullinen ero tuli siinä vaiheessa, kun olisin saanut pitempiaikaisen työn samalla paikkakunnalla ja totesin, että ei tästä mitään tule.
Niinpä. Eli sopii lähinnä ihmisille, jotka ei edes sitä suhdetta oikeasti halua.
Meillä oli exän kanssa etäsuhde, olin silloin opiskelija, hän työtön. Nähtiin aina sillointällöin ja mietittiin yhteenmuuttoa. Valmistumisen jälkeen mulla ei ollut töitä eikä ollut varaa ottaa vuokra-asuntoa; muutin sitten (lapsuuden-) kotiin. Hän olisi voinut muuttaa yhteen joko omaan kuntakeskukseen (oli asunut siellä joskus ennenkin) tai sitten minun kaupunkiin. Koitin selittää, että jos mulla ei ollut töitä opiskelukaupungissa/maakuntakeskuksessa, niin ei niitä kyllä ole missään pikkukaupungissakaan (IT-ala). Ja joku muu työ? - Eipä niitäkään juuri ollut ja koulutus olisi mennyt kokonaan hukkaan.
Vajaan vuoden olin työttömänä, kotona. Keväällä sain osa-aikaisen etätyön = niin pieni palkka, ettei sillä olisi elänyt oikeastaan muualla kuin kotona. Syksyllä sain lisäksi toisen osa-aikaisen, lähityön (hoito-osuudet siis yht. 110%); muutin sitten takaisin mk-keskukseen. Sen kevään ja syksyn välillä välit viileni ja suhde kuivahti sitten kokonaan.
Eli noin pienestä se sitten oli kiinni :(
(toivottavasti saitte selvää sekavasta sepustuksesta ...)
Vierailija kirjoitti:
Ihminen saa kyllä vapaasti asettaa parisuhteelle erilaisia vaatimuksia ja tarvittaessa erota. Esimerkiksi etäsuhde olisi itsellenikin pidemmän päälle sen verran raskas, että todennäköisesti lähtisin suhteesta, jos yhteiselämä ei olisi mahdollista lähempänä.
Miksi eron mainitseminen tuollaisessa tilanteessa koetaan uhkailuna? Olisiko parempi, että kumppani vain pyytäisi muuttamaan ja ilman "ennakkovaroitusta" jättäisi sinut, jos ei suostu. Tuo on häneltä keskustelunavaus siihen, että nykyinen tilanne on mielestään kestämätön ja jonkin pitää muuttua.
Se on nimenomaan uhkailua, jos toinen sanoo, että muuta tänne ja jos et muuta, erotaan. Mikään parisuhde ei pidemmän päälle toimi niin, että minäminäminä on keskiössä, On kokemusta ja tiedän mitä se on, kun kaikki pitää tehdä toisen ihmisen pillin mukaan. Exäni oli itkenyt koko suvulleen ja kaikille meidän yhteisille ystäville, kun en muuttanut hänen mukanaan hänen uudelle opiskelupaikkakunnalleen. Olin jo yhden kerran muuttanut, kun hän sai hyvän työpaikan. Sitten tuli YT:t ja hän sai mahdollisuuden kouluttautua uudelle alalle (työnantajan tukipaketti irtisanotuille). Sanoin, että olet todella itsekäs ihminen, jos kuvittelet, että minä muutan ensin hänen työnsä takia ja sitten taas kun hän lähtee opiskelemaan uutta alaa. Jos se olisi ollut toisin päin, hän ei olisi ikimaailmassa muuttanut edes sitå yhtä kertaa. Ja vielä huomiona, että työttömäksihän minä olisin muuttanut sille uudelle paikkakunnalle, kotiin istumaan kiltisti. Kiitos ei käy.
Alue: Aihe vapaa
Ei toista voi vaatia muuttamaan. Kysyä voi, olisiko sellainen vaihtoehto ok. Mutta ei etäsuhteessakaan ole pakko elää. Jos kumpikaan ei tahdo muuttaa, vaihtoehdot on vähissä.