Lue keskustelun säännöt.
Ostimme talon ja sisustustyylini on kuulemma vanhanaikainen ja arkinen
17.08.2022 |
Olen aina pitänyt sisustamisesta ja mielelläni luen sisustuskirjoja, sisustuslehtiä yms. Minulla on mielestäni hyvä esteettinen silmä. Ymmärrän kyllä, että sisustaminen on täysin makuasia ja kaikilla on vähän erilainen tyyli. Tottakai on tärkeintä, että itse viihtyy ja muiden mielipiteistä ei saa välittää. Koska sisustaminen on mulle tärkeä asia ja niitä harvoja juttuja, joissa on koen olevani hyvä, niin tämä nyt meni vähän tunteisiin.
Ostin mieheni kanssa vuonna 2013 rakennetun omakotitalon. Olemme itse 28v molemmat. Talomme pinnat, keittiö yms ovat mielestäni sellaiset, että samanlaisia tehdään edelleen. Olemme tapetoineet ja maalanneet kyllä itsekin.
Meillä on aika vaaleaa, olen ostanut esim Jean Vernetin ison astiakaapin, Hakolan sohvan yms muita, jotka mun mielestä on hyvinkin sellaisia, jotka "kaikki tietää nykyään". Tykkään että on ennemmin tyylikästä ja arvokasta, kuin trendikästä, vaikka siis jotain trendijuttuja löytyykin. Arvokkaalla en tarkoita nyt hinnaltaan arvokasta, vaan tyyliltään.
Meillä on sellainen äitiporukka ja olemme tutustuneet perhekerhossa. Kokoonnuimme meille ja mulle tuli paha mieli, kun kautta rantain kotiamme ja sisustustamme sanottiin vanhanaikaiseksi, "en ainakaan itse laittaisi tuollaista" tai "siis mä koen tapetit vanhanaikaisina" ja esimerkiksi "tämä talon on varmaan rakennuttanut joku vanhempi pariskunta" ja se pahin: "no ei kaikki ole sisustusihmisiä". Koska minä nimenomaan koen sellainen olevani.
Kommentit (110)
Moukkamaista tosiaan. Jotkut ovat vain ilkeitä, kateellisia ja huonoitsetuntoisia, niin möläyttelevät kaikenlaista. Annas olla kun kerran möläytät takaisin jotain yhtä junttia niin kyllä vaan suututaan ja itketään :D
Itse tykkään tosi paljon, jos joku kutsuu kotiinsa, onhan se tosi henkilökohtainen tila. Minusta on kiva nähdä erilaisia tyylejä ja valintoja eikä kaiken todellakaan tarvitse olla mistään katalogista. Persoonallisuus on kivaa. Oma koti on aika kliininen ja pieni, opiskeluaikojen perua. Ilahduin kovasti, kun sain muutaman suvun huonekalun ja taulun itselleni. Joidenkin mielestä varmaan hirveän näköisiä, mutta minulle tärkeitä esineitä. Pidän myös kerroksellisuudesta ja haluaisinkin sitä enemmän ajan myötä kotiini.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Työkaverini tuli kerran sattumalta käymään talossani. Talo on 50-luvun rintamamies-tyyliä. Sisustukseni runsas kun olenhan jo liki 60-vee, niin onhan sitä tavaraa kertynyt. Puutarha myös vanha ja runsas. Tykkään paikasta ja viihdymme mieheni kans loistavasti.
Työkaveri ei ilmeisen selvästi ollut kovin vaikuttunut. - jotain mutisi, että onhan tässä..
Ajattelin olla vieraanvarainen ja tarjouduin keittämään kahvit.
Työkaveri kieltäytyi; kuule, en mä kyllä taida , kun olen tottunut juomaan moccamasterilla keitettyä.
Mun keitin oli joku perus-gigantin-perus-keitin. Ei mikään essonbaarin poistomyynistä vanhan kahvin polttama, mutta ei kait sitten kuitenkaan riittävän tasokas.
Mainittakoon, että työskentelemme paikkakunnan valtion virastossa samoissa tehtävissä ja meillä molemmilla jää netto hieman alle 2000€.
:D :D Olipa huvittava työkaveri, ette varmaan hirveästi ole tekemisissä vapaa-ajalla. Mitä vanhemmaksi tulee sitä vähemmän jaksaa välittää muiden mielipiteistä itsestään ja kodistaan. Jotenkin vierastan nuorten ajatusta kodista "käyntikorttina", osoituksena kuinka hyvin tuntee uusimmat trendit. Eikö kodin pitäisi pikemminkin kertoa siellä asujista, heidän harrastuksistaan, persoonoista ja arvoista? Musiikin ystävän kotoa löytyy soittimia, isot stereot, kirjoista pitävällä suuri kirjahylly ja mukavia nojatuoleja...
Ehkä kannattaa alkaa pohtia sisustamista myös kestävyyden kannalta. Hyvin nopeasti ajat muuttuvat niin, että kerskakulutus ja halpistuotanto häviää, ostetaan tai kierrätetään huonekaluja jotka kestävät 50+ vuotta. Tuota kannattaa alkaa pohtimaan kun suunnittelee seuraavaa sisustusta, näyttääkö se kivalta 20 vuoden päästä vai "nuhruiselta" vaikka paikkoja ehostusmaalaisikin.
Vierailija kirjoitti:
Työkaverini tuli kerran sattumalta käymään talossani. Talo on 50-luvun rintamamies-tyyliä. Sisustukseni runsas kun olenhan jo liki 60-vee, niin onhan sitä tavaraa kertynyt. Puutarha myös vanha ja runsas. Tykkään paikasta ja viihdymme mieheni kans loistavasti.
Työkaveri ei ilmeisen selvästi ollut kovin vaikuttunut. - jotain mutisi, että onhan tässä..
Ajattelin olla vieraanvarainen ja tarjouduin keittämään kahvit.
Työkaveri kieltäytyi; kuule, en mä kyllä taida , kun olen tottunut juomaan moccamasterilla keitettyä.
Mun keitin oli joku perus-gigantin-perus-keitin. Ei mikään essonbaarin poistomyynistä vanhan kahvin polttama, mutta ei kait sitten kuitenkaan riittävän tasokas.
Mainittakoon, että työskentelemme paikkakunnan valtion virastossa samoissa tehtävissä ja meillä molemmilla jää netto hieman alle 2000€.
Tää oli paha. Olen itsekin kahvin suhteen nirso ja kylässä aina harkitsen, otanko kahvia vai en. Mulla se nirsous kumpuaa siitä, että meillä on kotona yli 2000€ maksava espressokone ja kahvi jauhetaan aina joka kupillista varten erikseen. Mä saatan kieltäytyä kahvista vähän sillä tavalla anteeksi pyydellen, että juon kotona niin hyvää kahvia että musta on tullu nirso ja muutenkin juon yleensä vaan aamukahvin, joka on mulle melkein kuin pyhä asia. Kyllä minä silti joskus sitä suodatinkahviakin juon, mutta onhan se vähän sellaista irvistelyä jos siihen ei saa edes kermaa. (Todella monilla tuntuu olevan kotona vain jotain rasvatonta maitoa, mikä herättää minussa lähinnä kauhua, eihän se maistu ollenkaan samalta kuin kerma.)
Symppaan siis jollain asteella tuota kahvinirsoilijaa, mutta samalla pidän vähän nolona että lähtee jollain Moccamasterilla pätemään. Niillä pavuilla on paljon isompi merkitys kuin kahvinkeittimellä. Jos juo jotain marketista ostettua valmiiksi jauhettua peruskahvia, niin ei se Moccamaster sitä tilannetta pelasta.
Olen itse ollut enemmän työtön kuin töissä ja silloinkin kun olen ollut töissä, niin mun nettopalkka on ollut hikisesti päälle 2000€. En olis mitenkään pystynyt omalla palkalla ostamaan meille uutta kahvinkeitintä ja vaikka mies sen maksoikin, niin oli se silti pysäyttävä hetki kun tajus, että toi keitin maksoi enemmän kuin mitä mä tienaan kuukaudessa. Olen onnekas, kun saan juoda parempaa kahvia kuin mihin minulla oikeasti olisi edes varaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Älä viitsi.
Kukaan ei puhu omistajan kuullen noin. Miksi kerjäät täällä sääliä?Missä kuplassa sä elät? Kun me rakennettiin talo ja yksi silloinen työkaverini tuli käymään, niin joka huoneen kohdalla hän sanoi "en kyllä itse laittaisi.." ja kun toinen työkaverini kehui kotiani, niin tämän piti joka ikiseen kommenttiin antaa oma mielipiteensä. Mun entinen pomo myös kommentoi mun läsnäollessa, että pidän kittanoita vaatteita ja mulla on paksut jalat. Olen myös lukuisia kertoja ollut tilanteessa, jossa kettuilu on naamioitu kehuksi "kyllä mun mielestä isokin nainen voi pitää vaatetta x" "hei oot tosi rohkea, kun käytät bikinejä, etkä välitä mitä muut sanoo".
Olis jännä, jos meidän pomo, joka on mies, sanoisi toimistolla työskentelevälle naisryhmäläiselleen, että pidät kittanoita vaatteita ja sulla on paksut jalat.
Kyllä ihmeteltäisiin, että miten se pomolle kuuluu tai työtä haittaa.
Vierailija kirjoitti:
Eikös se ole tärkeintä, että itse tykkäät, makuja kun on monia. Sinä sisustat omalla tavallasi, joku toinen toisella, eikä se kummastakaan sen enempää "sisustusihmistä" tee.
Just näin! Itse olisin vain nauranut ja sanonut, että minä tykkään ja täällä asun, joten ei ongelmaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Työkaverini tuli kerran sattumalta käymään talossani. Talo on 50-luvun rintamamies-tyyliä. Sisustukseni runsas kun olenhan jo liki 60-vee, niin onhan sitä tavaraa kertynyt. Puutarha myös vanha ja runsas. Tykkään paikasta ja viihdymme mieheni kans loistavasti.
Työkaveri ei ilmeisen selvästi ollut kovin vaikuttunut. - jotain mutisi, että onhan tässä..
Ajattelin olla vieraanvarainen ja tarjouduin keittämään kahvit.
Työkaveri kieltäytyi; kuule, en mä kyllä taida , kun olen tottunut juomaan moccamasterilla keitettyä.
Mun keitin oli joku perus-gigantin-perus-keitin. Ei mikään essonbaarin poistomyynistä vanhan kahvin polttama, mutta ei kait sitten kuitenkaan riittävän tasokas.
Mainittakoon, että työskentelemme paikkakunnan valtion virastossa samoissa tehtävissä ja meillä molemmilla jää netto hieman alle 2000€.Tää oli paha. Olen itsekin kahvin suhteen nirso ja kylässä aina harkitsen, otanko kahvia vai en. Mulla se nirsous kumpuaa siitä, että meillä on kotona yli 2000€ maksava espressokone ja kahvi jauhetaan aina joka kupillista varten erikseen. Mä saatan kieltäytyä kahvista vähän sillä tavalla anteeksi pyydellen, että juon kotona niin hyvää kahvia että musta on tullu nirso ja muutenkin juon yleensä vaan aamukahvin, joka on mulle melkein kuin pyhä asia. Kyllä minä silti joskus sitä suodatinkahviakin juon, mutta onhan se vähän sellaista irvistelyä jos siihen ei saa edes kermaa. (Todella monilla tuntuu olevan kotona vain jotain rasvatonta maitoa, mikä herättää minussa lähinnä kauhua, eihän se maistu ollenkaan samalta kuin kerma.)
Symppaan siis jollain asteella tuota kahvinirsoilijaa, mutta samalla pidän vähän nolona että lähtee jollain Moccamasterilla pätemään. Niillä pavuilla on paljon isompi merkitys kuin kahvinkeittimellä. Jos juo jotain marketista ostettua valmiiksi jauhettua peruskahvia, niin ei se Moccamaster sitä tilannetta pelasta.
Olen itse ollut enemmän työtön kuin töissä ja silloinkin kun olen ollut töissä, niin mun nettopalkka on ollut hikisesti päälle 2000€. En olis mitenkään pystynyt omalla palkalla ostamaan meille uutta kahvinkeitintä ja vaikka mies sen maksoikin, niin oli se silti pysäyttävä hetki kun tajus, että toi keitin maksoi enemmän kuin mitä mä tienaan kuukaudessa. Olen onnekas, kun saan juoda parempaa kahvia kuin mihin minulla oikeasti olisi edes varaa.
Anteeksi mutta minusta tuo on kovin ikävää. Mitä sitten suostut juomaan esim. kahvipöydässä, kun muut juovat kahvia? Pelkkää kuumaa vettäkö? Kaikillahan ei ole kotona irtoteetäkään eikä kunnollista teepannua hauduttamista varten. Pikakaakaokaan ei varmaan sovi.
Tyylisi on sellainen joka jakaa mielipiteet. Astiakaapista tulee itsellenikin hyvin "mummolafiilis" ja se on osa tyyliäsi. Jos joku kommentoi ettei ottaisi vastaavaa itselleen ei välttämättä ole haukkumista vaan ihan toteamus. En itsekään tuota astiakaappia ottaisi, sillä tyylini on erilainen, ei parempi eikä huonompi vaan erilainen.
Jos sisustusta kommentoi rumaksi yms ei vain tiedä että tyylejä on useita ja niistä kukin valitsee mieleisensä omaan kotiinsa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Työkaverini tuli kerran sattumalta käymään talossani. Talo on 50-luvun rintamamies-tyyliä. Sisustukseni runsas kun olenhan jo liki 60-vee, niin onhan sitä tavaraa kertynyt. Puutarha myös vanha ja runsas. Tykkään paikasta ja viihdymme mieheni kans loistavasti.
Työkaveri ei ilmeisen selvästi ollut kovin vaikuttunut. - jotain mutisi, että onhan tässä..
Ajattelin olla vieraanvarainen ja tarjouduin keittämään kahvit.
Työkaveri kieltäytyi; kuule, en mä kyllä taida , kun olen tottunut juomaan moccamasterilla keitettyä.
Mun keitin oli joku perus-gigantin-perus-keitin. Ei mikään essonbaarin poistomyynistä vanhan kahvin polttama, mutta ei kait sitten kuitenkaan riittävän tasokas.
Mainittakoon, että työskentelemme paikkakunnan valtion virastossa samoissa tehtävissä ja meillä molemmilla jää netto hieman alle 2000€.Tää oli paha. Olen itsekin kahvin suhteen nirso ja kylässä aina harkitsen, otanko kahvia vai en. Mulla se nirsous kumpuaa siitä, että meillä on kotona yli 2000€ maksava espressokone ja kahvi jauhetaan aina joka kupillista varten erikseen. Mä saatan kieltäytyä kahvista vähän sillä tavalla anteeksi pyydellen, että juon kotona niin hyvää kahvia että musta on tullu nirso ja muutenkin juon yleensä vaan aamukahvin, joka on mulle melkein kuin pyhä asia. Kyllä minä silti joskus sitä suodatinkahviakin juon, mutta onhan se vähän sellaista irvistelyä jos siihen ei saa edes kermaa. (Todella monilla tuntuu olevan kotona vain jotain rasvatonta maitoa, mikä herättää minussa lähinnä kauhua, eihän se maistu ollenkaan samalta kuin kerma.)
Symppaan siis jollain asteella tuota kahvinirsoilijaa, mutta samalla pidän vähän nolona että lähtee jollain Moccamasterilla pätemään. Niillä pavuilla on paljon isompi merkitys kuin kahvinkeittimellä. Jos juo jotain marketista ostettua valmiiksi jauhettua peruskahvia, niin ei se Moccamaster sitä tilannetta pelasta.
Olen itse ollut enemmän työtön kuin töissä ja silloinkin kun olen ollut töissä, niin mun nettopalkka on ollut hikisesti päälle 2000€. En olis mitenkään pystynyt omalla palkalla ostamaan meille uutta kahvinkeitintä ja vaikka mies sen maksoikin, niin oli se silti pysäyttävä hetki kun tajus, että toi keitin maksoi enemmän kuin mitä mä tienaan kuukaudessa. Olen onnekas, kun saan juoda parempaa kahvia kuin mihin minulla oikeasti olisi edes varaa.
No on sullakin ongelmat... minun mielestäni taas 2000 e johonkin kahvinkeittimeen ja vielä päälle kermasta nirsoilut on pelkkää typeryyttä. Mutta kukin tavallaan. Toki sitä toivoisi, että ihmiset tässäkin osaisivat käyttäytyä kohteliaasti ja vaikka vain sanoa, että "ei kiitos, juuri nyt ei maistu", sen sijaan, että kehuskelevat tottuneensa "liian hyvään" kahviin kotona.
Vierailija kirjoitti:
Mitä tuota astiakaappia googlailin, niin kyllähän se kieltämättä näyttää vanhanaikaiselta.
Minulle kelpaisi. Kauniilta ja käytännölliseltä vaikuttaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hei ap, äläpä pahoita mieltäsi. Meillä kaikilla joilla on sisustusmaku ja hyvä sellainen on juuri omanlaisemme koti.
Viistoista vuotta sitten rakennutimme ihanan talon ja sisustimme sen just oman mielemme mukaan. Silloin oli muotia kaikki valkoinen ,kiiltävä,tummat parketit jne.
Ei tullut kuuloonkaan ,että olisin huolinut sellaista. 85- rivariimme olisin halunnut sitä tyyliä, muttei vielä ollut. Olin siis aikaani edellä.
MUTTA , SITT tähän nykyisin 15 v sitten rakennettuun laitoimme upeat ranskalaiset keittiöt aidoilla pitkillä rustiikkisilla saranoilla(ei saa enää), vaalea leveä lankkuparkett saarnia. Tapettia, messinkivetimet jne . Kotia ihastelemme edelleen ja samoin tuttavamme.
Kaikki on viimeisen päälle kohdallaan ja tavaraa ei ole liikaa.
Pitää laittaa oman mieltymyksen mukaan ,jos on siihen varaa ja hyvä tyylitaju.
Onnea uuteen kotiin! Se on varmasti kodikas, joten nauttikaa olostanne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joskus ihmisten tökeryys vaan on uskomatonta, älä siis välitä!
Mun yhden kaverin kotona oli yhteinen tuttu ekaa kertaa käydessään oikeasti napostellut koko asunnon läpi, silleen et "tuon kun vaihtais ja tuon muuttaisi ja tähän ostaisi tuollaisen niin olisi hyvä ja tyylikäs", kaveri oli ollut niin ällistynyt ettei ollut osannut sanoa mitään. Ja heillä siis oikeasti oli ihan tavallinen ja oikein kauniisti laitettu koti.
Makuja on monia ja uskon että moni pitää mun kotia junttina, me tykätään itse ja se riittää.
Minkälaiset asunnot näillä äitikerholaisilla itsellään on? Siitä varmaan saisit osviittaa, että miksi pitävät sinun huusholliasi vanhanaikaisena.
Ehkä ovat tosiaan nähneet vain ikeoiden ja jyskien lastulevyhuonekaluja, ja pitävät paremmista materiaaleista olevia huonekaluja vanhanaikaisina, koska niitä näkyy vain vahempien ja siksi varkkaampien kotona.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Valitse seurasi tarkemmin. Vaihda ihmiset elämässäsi joille ei merkitse sinun sisustustyylisi,varalisuus ?Muuten sinusta itsestäsi tulee samanlainen kuin he jo ovat! Seura kun aina tekee ihmisen samanlaiseksi! ELI:Näytä ystäväsi niin kerron kuka olet!
No: minulla ei ole ystäviä.
Kerropa, kuka olen!
Kodin sisustus on sellainen, ettei kaksi ihmistä koskaan pidä täysin samanlaisessa. Kehuja on siis turha odottaa.
Itse en muuten tiedä niitä mainitsemiasi kalusteita, googlaan kohta.
No käyt varmasti joskus näiden mollaajien kotona? Sitten näet, mikä heidän tyylinsä on.
Noin yleisesti ottaen nuo sisustuslehdet kyllä aivopesee ihmiset.
Meillä vasta sekamelskaa onkin. Finnish desingn shop ja Ikea tuotteet vierekkäin terassilla. Puukalusteet sisällä.
Uusin niitä mistä en tykkää ja sanon että sisustaminen on loppunut koska raha ei riitä kaikkeen.
Paljon kun katsoo kaikkea kaunein mökki ja muuta sisustusohjelmia niin sitä tylsää samaa kauraa kaikkialla. Kyllästyy kun näkee liikaa.
Tykkään erilaisuudesta ja rohkeudesta.
Voi olla modernia tai vanhaa.
Nyt uusittiin terassikalusteet ja ihan jokainen liike myi samanlaisia kalusteita. Luovuttiin puisista kun ei jaksa öljytä enää. Tilalle alumiinia ja värikästä. Ainut paikka mistä löysin tavarat oli Ikea ja Finnish design shop.
Hakolan sohva on hyvä ja laadukas. On tuo astiakaappi vanhanaikainen mutta silti hyvä. Meillä on puinen sohvapöytä, tv-taso ja vitriini. Vaihdeta ei ja rahaa ei kaikkeen ole.
Hmm. Ensin tuli mieleen sanoa, että on moukkamaista arvostella toisen sisustusta. Pääsääntöisesti näin.
Sitten aloin ajatella työkaveriani, joka harrastaa sisustamista. Hänellä on hyvin vahva käsitys siitä, mikä on tyylikästä ja on vakuuttunut siitä, että hänen sisustussilmänsä on hyvä. Mä näin hänen kotinsa ennen ja jälkeen remontin. Tyylikäs, persoonallinen ja erityinen oli muuttunut tavanomaiseksi. Pidättäydyin sanomasta sitä ääneen, mutta kykenen kuvittelemaan myös tilanteen, jossa provosoituisin ja haluaisin tuoda ilmi, etten pidä häntä yhtä hyvänä sisustajana kuin hän pitää itseään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"""Meillä on sellainen äitiporukka ja olemme tutustuneet perhekerhossa."""
Tuossa joukossa on kateus kukkeimmillaan, koska sivistynyt kohteliaisuus loistaa poissaolollaan ja se onnistuu vain naisilta. Tuo menee jo yli moukkamaisuudestakin.
Sisustus on henkilökohtainen näkemys ihmiseltä, joka sitä tilaa asuu. Ja tärkeää siinä on se, että tilassa asuja on tyytyväinen.
Samaa mieltä. Nämä ns. äitiporukat ovat oman kokemukseni mukaan kaikkein pahimmat ryhmät, mihin normaaliin kanssakäymiseen tottunut voi joutua. Veetuilua asiasta kuin asiasta. Tutustutaan sen verran että saadaan kunkin arin kohta selville ja sitten isketään. Siis en ole koskaan missään muualla kohdannut niin ilkeää käytöstä kuin aikanaan perhekerhon äitiporukassa. Ap:lle sanoisin että vaihda kaveripiiriä. Tuohan menee kaikkien käytöstapjenkin ohi, ei edes mitään piiloveetuilua vaan ihan suoraan sanomista.
Enkä tarkoita että kaikkien tulisi tykätä samoista asioista tai kehua vaikka ei tykkää, mutta kyllä sitä aina jotain mukavaa sanomista keksii, vaikkapa sitten alueesta, pihasta, pohjaratkaisusta ("tuohan on käytännöllinen ratkaisu" "onpas täällä ihanasti valoa" jne.) tai jostain yksityiskohdasta ("onpa tuo kiva"). Aina sitä _jotain_ positiivista sanottavaa löytyy jos haluaa.
Eikös facessakin ole joku "Äitylit" ryhmä...yksi ilkeimmistä ihmisistä joita tiedän, on siellä aktiivinen.
Totta. Itsekin Googlailin ja meillä on samantyyppisiä vaatekaappeja ja astiakaapoeja ,mutta ne kyllä on talon mukana kulkeneet suvussa toistasataa vuotta.