Ostimme talon ja sisustustyylini on kuulemma vanhanaikainen ja arkinen

Toisten sisustuksesta ei sanota ikinä muuta kuin onpa ihana koti, kivan näköistä täällä, voi vitsi miten mulava asunto jne. Ei mitään muuta.

Heidän tyylinsä nyt vain on erilainen kuin sinun. Ilman kuvia on vaikea ottaa kantaa, mikä siellä asunnossa nyt aiheuttaisi sen vanhanaikaisen fiiliksen. Tuo astiakaappi tosin on sellainen, että sen odottaisi näkevänsä ennemmin eläkeläispariskunnan kuin nuoren parin kotona. Tapettejakin on nykyään tosi erilaisia ja paljon vaikuttaa kaikki muukin sisustus. Olisit kysynyt mitä he kommenteillaan tarkoittavat, niin ei tarvitsisi täällä arvuutella.

Tää kyllä taitaa olla pelkkä trolli.

Vierailija kirjoitti:

Tuo kertoo enemmän kyllä "kavereista" kuin sinun sisustuksesta. Kuka kehtaa mennä toisen kotiin ja arvostella sitä noin, sama kuin he arvostelisivat sinun päällä olevat vaatteet mummotyylisiksi tms. Makuja on monenlaisia, mutta kaikkea ei kohtelias ihminen sano ääneen.

Omalla maulla ei myöskään ile mitään tekemistä toisen kodin kanssa!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Työkaverini tuli kerran sattumalta käymään talossani. Talo on 50-luvun rintamamies-tyyliä. Sisustukseni runsas kun olenhan jo liki 60-vee, niin onhan sitä tavaraa kertynyt. Puutarha myös vanha ja runsas. Tykkään paikasta ja viihdymme mieheni kans loistavasti.

Työkaveri ei ilmeisen selvästi ollut kovin vaikuttunut. - jotain mutisi, että onhan tässä..

Ajattelin olla vieraanvarainen ja tarjouduin keittämään kahvit.
Työkaveri kieltäytyi; kuule, en mä kyllä taida , kun olen tottunut juomaan moccamasterilla keitettyä.

Mun keitin oli joku perus-gigantin-perus-keitin. Ei mikään essonbaarin poistomyynistä vanhan kahvin polttama, mutta ei kait sitten kuitenkaan riittävän tasokas.

Mainittakoon, että työskentelemme paikkakunnan valtion virastossa samoissa tehtävissä ja meillä molemmilla jää netto hieman alle 2000€.

Tää oli paha. Olen itsekin kahvin suhteen nirso ja kylässä aina harkitsen, otanko kahvia vai en. Mulla se nirsous kumpuaa siitä, että meillä on kotona yli 2000€ maksava espressokone ja kahvi jauhetaan aina joka kupillista varten erikseen. Mä saatan kieltäytyä kahvista vähän sillä tavalla anteeksi pyydellen, että juon kotona niin hyvää kahvia että musta on tullu nirso ja muutenkin juon yleensä vaan aamukahvin, joka on mulle melkein kuin pyhä asia. Kyllä minä silti joskus sitä suodatinkahviakin juon, mutta onhan se vähän sellaista irvistelyä jos siihen ei saa edes kermaa. (Todella monilla tuntuu olevan kotona vain jotain rasvatonta maitoa, mikä herättää minussa lähinnä kauhua, eihän se maistu ollenkaan samalta kuin kerma.)

Symppaan siis jollain asteella tuota kahvinirsoilijaa, mutta samalla pidän vähän nolona että lähtee jollain Moccamasterilla pätemään. Niillä pavuilla on paljon isompi merkitys kuin kahvinkeittimellä. Jos juo jotain marketista ostettua valmiiksi jauhettua peruskahvia, niin ei se Moccamaster sitä tilannetta pelasta.

Olen itse ollut enemmän työtön kuin töissä ja silloinkin kun olen ollut töissä, niin mun nettopalkka on ollut hikisesti päälle 2000€. En olis mitenkään pystynyt omalla palkalla ostamaan meille uutta kahvinkeitintä ja vaikka mies sen maksoikin, niin oli se silti pysäyttävä hetki kun tajus, että toi keitin maksoi enemmän kuin mitä mä tienaan kuukaudessa. Olen onnekas, kun saan juoda parempaa kahvia kuin mihin minulla oikeasti olisi edes varaa.

Anna palaa ja kerro merkki ja malli.

Meillä Jura täysautomaatti ja kahvi ei kelvannut meidän vieraalle.

Meillä myös moccamaster ja vieraalle maistui tavis Juhla mokka.

Meidän Jura maksoi 1200 euroa ja ei ole elvistelyn aihe vaan ihan käyttötavara.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Työkaverini tuli kerran sattumalta käymään talossani. Talo on 50-luvun rintamamies-tyyliä. Sisustukseni runsas kun olenhan jo liki 60-vee, niin onhan sitä tavaraa kertynyt. Puutarha myös vanha ja runsas. Tykkään paikasta ja viihdymme mieheni kans loistavasti.

Työkaveri ei ilmeisen selvästi ollut kovin vaikuttunut. - jotain mutisi, että onhan tässä..

Ajattelin olla vieraanvarainen ja tarjouduin keittämään kahvit.
Työkaveri kieltäytyi; kuule, en mä kyllä taida , kun olen tottunut juomaan moccamasterilla keitettyä.

Mun keitin oli joku perus-gigantin-perus-keitin. Ei mikään essonbaarin poistomyynistä vanhan kahvin polttama, mutta ei kait sitten kuitenkaan riittävän tasokas.

Mainittakoon, että työskentelemme paikkakunnan valtion virastossa samoissa tehtävissä ja meillä molemmilla jää netto hieman alle 2000€.

Tää oli paha. Olen itsekin kahvin suhteen nirso ja kylässä aina harkitsen, otanko kahvia vai en. Mulla se nirsous kumpuaa siitä, että meillä on kotona yli 2000€ maksava espressokone ja kahvi jauhetaan aina joka kupillista varten erikseen. Mä saatan kieltäytyä kahvista vähän sillä tavalla anteeksi pyydellen, että juon kotona niin hyvää kahvia että musta on tullu nirso ja muutenkin juon yleensä vaan aamukahvin, joka on mulle melkein kuin pyhä asia. Kyllä minä silti joskus sitä suodatinkahviakin juon, mutta onhan se vähän sellaista irvistelyä jos siihen ei saa edes kermaa. (Todella monilla tuntuu olevan kotona vain jotain rasvatonta maitoa, mikä herättää minussa lähinnä kauhua, eihän se maistu ollenkaan samalta kuin kerma.)

Symppaan siis jollain asteella tuota kahvinirsoilijaa, mutta samalla pidän vähän nolona että lähtee jollain Moccamasterilla pätemään. Niillä pavuilla on paljon isompi merkitys kuin kahvinkeittimellä. Jos juo jotain marketista ostettua valmiiksi jauhettua peruskahvia, niin ei se Moccamaster sitä tilannetta pelasta.

Olen itse ollut enemmän työtön kuin töissä ja silloinkin kun olen ollut töissä, niin mun nettopalkka on ollut hikisesti päälle 2000€. En olis mitenkään pystynyt omalla palkalla ostamaan meille uutta kahvinkeitintä ja vaikka mies sen maksoikin, niin oli se silti pysäyttävä hetki kun tajus, että toi keitin maksoi enemmän kuin mitä mä tienaan kuukaudessa. Olen onnekas, kun saan juoda parempaa kahvia kuin mihin minulla oikeasti olisi edes varaa.

Ah, minäkään en mielelläni juo kahvia kuin siellä, missä tiedän keitettävän hyvää kahvia. Keittimellä ei ole väliä ja nokipannu käy mainiosti, siinä missä Mokkamasteri, mutta se kahvi..

Vaaleapaahtoinen on pahaa, ja rasvaton maito on kahvissa kärsimys. Jostain syystä suomalaiset rakastavat vaaleaa Juhla Mokkaa ja rasvatonta maitoa. Ja jos teenjuojalla on tarjolla kahvia, on parempi juoda teetä.

Vierailija kirjoitti:

Hmm. Ensin tuli mieleen sanoa, että on moukkamaista arvostella toisen sisustusta. Pääsääntöisesti näin.

Sitten aloin ajatella työkaveriani, joka harrastaa sisustamista. Hänellä on hyvin vahva käsitys siitä, mikä on tyylikästä ja on vakuuttunut siitä, että hänen sisustussilmänsä on hyvä. Mä näin hänen kotinsa ennen ja jälkeen remontin. Tyylikäs, persoonallinen ja erityinen oli muuttunut tavanomaiseksi. Pidättäydyin sanomasta sitä ääneen, mutta kykenen kuvittelemaan myös tilanteen, jossa provosoituisin ja haluaisin tuoda ilmi, etten pidä häntä yhtä hyvänä sisustajana kuin hän pitää itseään.

Mielenkiintoinen ilmaus tuo "harrastaa sisustamista". Tulee mieleen sellaiset instasisustajat kuin valkoinenharmaja yms, jonka kodissa ei saa olla yhtään kuluneita tavaroita yms. Minusta asunnosta tulee koti vasta ajan mittaan, kun esineet on olleet mukana pitkään. Totta kai voi uusia joitakin tavaroita välillä, mutta ei tarvitse olla jatkuvasti vaihtamassa uusiin. Jotenkin mä jotka "harrastaa sisustamista" tökkii. Makuja on monia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hmm. Ensin tuli mieleen sanoa, että on moukkamaista arvostella toisen sisustusta. Pääsääntöisesti näin.

Sitten aloin ajatella työkaveriani, joka harrastaa sisustamista. Hänellä on hyvin vahva käsitys siitä, mikä on tyylikästä ja on vakuuttunut siitä, että hänen sisustussilmänsä on hyvä. Mä näin hänen kotinsa ennen ja jälkeen remontin. Tyylikäs, persoonallinen ja erityinen oli muuttunut tavanomaiseksi. Pidättäydyin sanomasta sitä ääneen, mutta kykenen kuvittelemaan myös tilanteen, jossa provosoituisin ja haluaisin tuoda ilmi, etten pidä häntä yhtä hyvänä sisustajana kuin hän pitää itseään.

Mielenkiintoinen ilmaus tuo "harrastaa sisustamista". Tulee mieleen sellaiset instasisustajat kuin valkoinenharmaja yms, jonka kodissa ei saa olla yhtään kuluneita tavaroita yms. Minusta asunnosta tulee koti vasta ajan mittaan, kun esineet on olleet mukana pitkään. Totta kai voi uusia joitakin tavaroita välillä, mutta ei tarvitse olla jatkuvasti vaihtamassa uusiin. Jotenkin mä jotka "harrastaa sisustamista" tökkii. Makuja on monia.

Sisustamisen harrastamisen ei pitäisi olla muotia. Ainakaan, jos se vaatii jatkuvaa uusimista.

Kiitos kommenteista!

Meidän tuossa "mammaporukassa" on tosiaan noin 10 äitiä ja mun lisäksi vain yksi toinen asuu omakotitalossa. Hän ei toki koskaan kommentoi kenenkään kotia tai vaatteita muutenkaan, joten ei nytkään tainnut sanoa mitään. Muut asuvat lähinnä vuokralla, mutta monet toki kauniissa uudiskohteissa. Ajattelen, että rahalla ei tietenkään voi ostaa tyyliä, mutta onhan meillä ylivoimaisesti kalleimmat huonekalut, vaikka toki kotimaisten tavaroiden seassa on sitä ikeaakin. Ja kauniin kodin toki voi saada sillä Jyskillä ja Ikeallakin.

Meillä ei ehkä ihan tyypillinen "instasisustus" ole, joten varmaan se sitten on monen mielestä vanhanaikainen.

Onhan talo tosiaan jo melkein 10v vanha. Täällä on jostain syystä keittiö remontoitu 2v sitten. Toki ei sekään nyt mikään suoraan tämän vuoden asuntomessuilta ole.

Kaikki sukupolvet pitävät vanhempien sukupolvien tyyliä vanhanaikaisena. Sen takia koemme, että on olemassa mummo- ja vaarityyli, koska se, mikä oli modernia aikoinaan, on nyt vanhentunut, mutta vielä sen vanhemman sukupolven muistoissa uutena. Samaan aikaan löytyy nuoremmasta sukupolvesta niitä, jotka kokevat vanhemman tyylin kotoisana tai muuten vaan heille mieluisana ja heidät heidän muun ikäiset yleensä leimaavat vanhanaikaiseksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Työkaverini tuli kerran sattumalta käymään talossani. Talo on 50-luvun rintamamies-tyyliä. Sisustukseni runsas kun olenhan jo liki 60-vee, niin onhan sitä tavaraa kertynyt. Puutarha myös vanha ja runsas. Tykkään paikasta ja viihdymme mieheni kans loistavasti.

Työkaveri ei ilmeisen selvästi ollut kovin vaikuttunut. - jotain mutisi, että onhan tässä..

Ajattelin olla vieraanvarainen ja tarjouduin keittämään kahvit.
Työkaveri kieltäytyi; kuule, en mä kyllä taida , kun olen tottunut juomaan moccamasterilla keitettyä.

Mun keitin oli joku perus-gigantin-perus-keitin. Ei mikään essonbaarin poistomyynistä vanhan kahvin polttama, mutta ei kait sitten kuitenkaan riittävän tasokas.

Mainittakoon, että työskentelemme paikkakunnan valtion virastossa samoissa tehtävissä ja meillä molemmilla jää netto hieman alle 2000€.

Tää oli paha. Olen itsekin kahvin suhteen nirso ja kylässä aina harkitsen, otanko kahvia vai en. Mulla se nirsous kumpuaa siitä, että meillä on kotona yli 2000€ maksava espressokone ja kahvi jauhetaan aina joka kupillista varten erikseen. Mä saatan kieltäytyä kahvista vähän sillä tavalla anteeksi pyydellen, että juon kotona niin hyvää kahvia että musta on tullu nirso ja muutenkin juon yleensä vaan aamukahvin, joka on mulle melkein kuin pyhä asia. Kyllä minä silti joskus sitä suodatinkahviakin juon, mutta onhan se vähän sellaista irvistelyä jos siihen ei saa edes kermaa. (Todella monilla tuntuu olevan kotona vain jotain rasvatonta maitoa, mikä herättää minussa lähinnä kauhua, eihän se maistu ollenkaan samalta kuin kerma.)

Symppaan siis jollain asteella tuota kahvinirsoilijaa, mutta samalla pidän vähän nolona että lähtee jollain Moccamasterilla pätemään. Niillä pavuilla on paljon isompi merkitys kuin kahvinkeittimellä. Jos juo jotain marketista ostettua valmiiksi jauhettua peruskahvia, niin ei se Moccamaster sitä tilannetta pelasta.

Olen itse ollut enemmän työtön kuin töissä ja silloinkin kun olen ollut töissä, niin mun nettopalkka on ollut hikisesti päälle 2000€. En olis mitenkään pystynyt omalla palkalla ostamaan meille uutta kahvinkeitintä ja vaikka mies sen maksoikin, niin oli se silti pysäyttävä hetki kun tajus, että toi keitin maksoi enemmän kuin mitä mä tienaan kuukaudessa. Olen onnekas, kun saan juoda parempaa kahvia kuin mihin minulla oikeasti olisi edes varaa.

Valitettavasti miehen palkan mukana ei tule ihmiselle sivistystä. Huomattavasti kohteliaampaa kieltäytyä kohteliaasti närästykseen/yöuniin tms. viitaten. Miltä sinusta tuntuisi jos italialainen yökkäisi sinun kahvikoneellesi (ne eivät kuitenkaan kykene tuottamaan yhtä hyvää kahvia mitä italialaisissa kuppiloissa saa).?

Ap: n kodin kommentoijat ovat ulosanniltaan aika köykäisiä. Jean Vernetin astiakaapit eivät ole vanhanaikaisia vaan malliltaan ei- modernia tyylisuuntaa. Modernin vastakohta ei ole vanhanaikainen. Vaan eri tyylisuuntausta edustava. Jean Vernetin astiakaappi on hieno. Nämä kaverit, jotka käyttävät sellaista puhetyyliä, vaikuttavat lapsellisilta. Samoin tapetit eivät ole vanhanaikaisia, niitä on eri tyylilajeissa. Kommenteistaan päätellen ap: n kaverit eivät ole kummoisia sisustajia itse. Ehkä jotain modernin näköistä ja tehostetapetteja pitävät hienoina.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Työkaverini tuli kerran sattumalta käymään talossani. Talo on 50-luvun rintamamies-tyyliä. Sisustukseni runsas kun olenhan jo liki 60-vee, niin onhan sitä tavaraa kertynyt. Puutarha myös vanha ja runsas. Tykkään paikasta ja viihdymme mieheni kans loistavasti.

Työkaveri ei ilmeisen selvästi ollut kovin vaikuttunut. - jotain mutisi, että onhan tässä..

Ajattelin olla vieraanvarainen ja tarjouduin keittämään kahvit.
Työkaveri kieltäytyi; kuule, en mä kyllä taida , kun olen tottunut juomaan moccamasterilla keitettyä.

Mun keitin oli joku perus-gigantin-perus-keitin. Ei mikään essonbaarin poistomyynistä vanhan kahvin polttama, mutta ei kait sitten kuitenkaan riittävän tasokas.

Mainittakoon, että työskentelemme paikkakunnan valtion virastossa samoissa tehtävissä ja meillä molemmilla jää netto hieman alle 2000€.

Tää oli paha. Olen itsekin kahvin suhteen nirso ja kylässä aina harkitsen, otanko kahvia vai en. Mulla se nirsous kumpuaa siitä, että meillä on kotona yli 2000€ maksava espressokone ja kahvi jauhetaan aina joka kupillista varten erikseen. Mä saatan kieltäytyä kahvista vähän sillä tavalla anteeksi pyydellen, että juon kotona niin hyvää kahvia että musta on tullu nirso ja muutenkin juon yleensä vaan aamukahvin, joka on mulle melkein kuin pyhä asia. Kyllä minä silti joskus sitä suodatinkahviakin juon, mutta onhan se vähän sellaista irvistelyä jos siihen ei saa edes kermaa. (Todella monilla tuntuu olevan kotona vain jotain rasvatonta maitoa, mikä herättää minussa lähinnä kauhua, eihän se maistu ollenkaan samalta kuin kerma.)

Symppaan siis jollain asteella tuota kahvinirsoilijaa, mutta samalla pidän vähän nolona että lähtee jollain Moccamasterilla pätemään. Niillä pavuilla on paljon isompi merkitys kuin kahvinkeittimellä. Jos juo jotain marketista ostettua valmiiksi jauhettua peruskahvia, niin ei se Moccamaster sitä tilannetta pelasta.

Olen itse ollut enemmän työtön kuin töissä ja silloinkin kun olen ollut töissä, niin mun nettopalkka on ollut hikisesti päälle 2000€. En olis mitenkään pystynyt omalla palkalla ostamaan meille uutta kahvinkeitintä ja vaikka mies sen maksoikin, niin oli se silti pysäyttävä hetki kun tajus, että toi keitin maksoi enemmän kuin mitä mä tienaan kuukaudessa. Olen onnekas, kun saan juoda parempaa kahvia kuin mihin minulla oikeasti olisi edes varaa.

Ah, minäkään en mielelläni juo kahvia kuin siellä, missä tiedän keitettävän hyvää kahvia. Keittimellä ei ole väliä ja nokipannu käy mainiosti, siinä missä Mokkamasteri, mutta se kahvi..

Vaaleapaahtoinen on pahaa, ja rasvaton maito on kahvissa kärsimys. Jostain syystä suomalaiset rakastavat vaaleaa Juhla Mokkaa ja rasvatonta maitoa. Ja jos teenjuojalla on tarjolla kahvia, on parempi juoda teetä.

Oi, nokipannukahvi se on ihan parasta se! Sellainen vähän vahvanlainen, ahh. Sitä herkkua saa liian harvoin, pesee kyllä mennen tullen kaikenmaailman mokkamaisterit ja hienostelukahvit. Ei se korkea hinta ole minkään laadun tai maun tae.

A. Ovat kateellisia. Tämä on todennäköisin vaihtoehto

2. Ovat niin nuoria, että heidän mielestä trendikäs hieno asunto on sellainen, jossa on maalatut seinät, ikeaa, jyskiä ja maskua ja pari marimekon kippoa

3. Jean vernert, Hakola yms ovat kalliita brändejä. Tuskin sun junttikaverit edes tietävät brändejä.

Minusta aloitus haiskahti tuon astiakaappimerkin sissimarkkinoinnilta

Kollegallani on täysin erilainen sisustustyyli kuin minulla ja sen kerran kun kävin siellä, en tehnyt muuta kuin kehuin niitä asioita mistä itse pidin. Kehuin myös sitä, että hänellä oli oma tyyli. Vaikka en itse yhtään haluaisi koskaan asua sellaisessa asunnossa missä hän, osaan kuitenkin arvostaa sitä, että joku tekee oman sisustuksen täysin omalla tyylillä. Oikeastaan toivon, ettei kenelläkään muulla ole samanlaista sisustustyyliä kuin itselläni, enkä ottaisi itseeni jos joku muu sanoisi minun sisustustani hirveäksi.

Olisi tosi tylsää, jos meillä kaikilla olisi sama sisustustyyli. Ja se on faktaa, että meillä kaikilla on eri maku. Yksi hotelli Helsingissä taisi keksiä tämän koska, kun kerran kävin siellä työmatkalla, sai valita huoneen sisustustyylin. kun ilmoittautui sisään Joka kerroksessa oli eri sisustusteema.

Koskaan en ole kuullutkaan mistään Hakolan sohvasta. Eh. Sisustaminen on mukavaa, mutta tuollaisenaan kuulostaa vähän liian totiselta touhulta. 

En osaa muuten kommentoida yhtään mitään. Koti on mielestäni jokaisen ihmisen ominta ja intiimeintä aluetta. Ei tulisi mieleenikään kommentoida negatiivisesti ystävieni koteja, ja yhtä lailla olisin äärimmäisen ällistynyt jos joku ystävistäni tai edes työkavereistani alkaisi kommentoida minun kotiani. Varmaan tokaisisin suoraan, että mitä minun sisustusratkaisuni sinulle tai muillekaan kuuluvat... Enkä taatusti hengaisi moisessa seurassa vapaa-ajallani tuollaisen jälkeen.

Mutta ylipäätään ei ehkä kannata miettiä, mitä joku toinen on mieltä sinun kodistasi ja sisustuksestasi. Totaalista ajanhukkaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hmm. Ensin tuli mieleen sanoa, että on moukkamaista arvostella toisen sisustusta. Pääsääntöisesti näin.

Sitten aloin ajatella työkaveriani, joka harrastaa sisustamista. Hänellä on hyvin vahva käsitys siitä, mikä on tyylikästä ja on vakuuttunut siitä, että hänen sisustussilmänsä on hyvä. Mä näin hänen kotinsa ennen ja jälkeen remontin. Tyylikäs, persoonallinen ja erityinen oli muuttunut tavanomaiseksi. Pidättäydyin sanomasta sitä ääneen, mutta kykenen kuvittelemaan myös tilanteen, jossa provosoituisin ja haluaisin tuoda ilmi, etten pidä häntä yhtä hyvänä sisustajana kuin hän pitää itseään.

Mielenkiintoinen ilmaus tuo "harrastaa sisustamista". Tulee mieleen sellaiset instasisustajat kuin valkoinenharmaja yms, jonka kodissa ei saa olla yhtään kuluneita tavaroita yms. Minusta asunnosta tulee koti vasta ajan mittaan, kun esineet on olleet mukana pitkään. Totta kai voi uusia joitakin tavaroita välillä, mutta ei tarvitse olla jatkuvasti vaihtamassa uusiin. Jotenkin mä jotka "harrastaa sisustamista" tökkii. Makuja on monia.

Minä voin sanoa harrastavani sisustamista. Ei se sitä tarkoita, että olisin jatkuvasti vaihtamassa huonekaluja uusiin, maalaamassa seiniä tai ostamassa milloin mitäkin trendikästä krääsää. Ei, ei todellakaan. Tuo on hyvin, hyvin rajoittunut käsitys sisustamisen harrastamisesta.

Minulle se on enemmän sitä, että esimerkiksi muuttaessani tykkään suunnitella sisustusta ajan kanssa, etsiä itselleni sopivaa ja mieluista. Saatan viettää viikkojen ja jopa kuukausien mittaan tuntikausia netissä etsiessäni sopivaa tarvitsemaani huonekalua tai mattoa. Pohdin ja harkitsen, jätän hautumaan ja palaan taas uudelleen asiaan. Harhaostoksia toki syntyy välillä ja saatan ostaa muutamankin maton ennen kuin se juuri passeli löytyy. Verhoja ostan ehkä kerran vuodessa uusia. Ostan itselleni mieluista ja omaan asuntooni sopivaa, sellaisia värejä, joita kaipaan ympärilleni ja joista pidän. En juokse minkään trendien perässä. Tykkään myös vaihdella tekstiilejä vuodenaikojen ja fiilisten mukaan sekä koristella joulua.

Mä olen itse alle kolmekymppinen äiti. En ikinä arvostelisi kenenkään kotia ja löydän aina kivaa sanottavaa.

Mulla tuli mieleen, että jos kotona on ns laadukkaita tavaroita, niin joku voi tulkita sen vanhanaikaiseksi, koska nuorilla ei ole sellaisiin varaa. Niitä on totuttu näkemään vanhempien ihmisten kotona.

2013 rakennettu talohan on kyllä aika uusi. Vaikka asuisi missä perähikiällä, niin kyllähän tuollainen talo usein maksaa ihan hyvän potin.

sori, älä nyt ota itseesi, mutta....

tästä tulee vähän sellainen kuva, kuin joku olisi ostanut Louis vuittonin laukun vain koska se on kallis ja sitten mennyt sellaisten ihmisten pariin jotka ei koskaan ole kuullut ko merkistä ja he on sitten ihmetelleet että onpa halvan kauppakassin näköinen. 

Kateellisia tai yksinkertaisesti tyylittömiä. Moni tyylitön on jeesustellut itselleni tekemistäni valinnoista. Ja se nyt vaan on hauskaa kuunnella saarnaa tunnetulta pahimman luokan harakalta. Ihan omaan lokeroon tuollaiset ihmiset.