Mitä tehdä, kun avioliiton aikana alkaa haluamaan kaikessa ihan eri asioita

Kaksi vuotta sitten olette vasta tehneet edellisen lapsen, ja nyt jo on mieli muuttunut siitä, millaista elämää haluatte elää?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ero on hyvä vaihtoehto. 

Ei nyt niinkään. Jos eroaisimme, muuttaisin tästä lasten kanssa Turun keskustaan. Mies taas jonnekin 500 km päähän maalle. Mites lapset tapaisi isäänsä?

Ap

Pitäisikö siitä ajattella jotain, että sä vastustat eroa tällaisella ajatuksella sen sijaan, että kertoisit, miten rakastat miestäsi ja miten tärkeä hän on sinulle?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Avioliitto on kompromisseja. Ei voi tehdä vain oman mielen mukaan. Esim. loman voi hoitaa niin, että kumpikin lomailee omien kavereiden kanssa ja saa siten sellaisen loman kuin toivoo. Asuminen johonkin kaupungin ja maaseudun puoliväliin jne. 

Me asumme tavallaan siinä kompromississä nyt eli rivari kaupungin laitamilla. Kumpikaan ei enää viihdy. Ennen tämä oli molempien tykkäämä asumismuoto, siis kun tämä ostettiin 8 vuotta sitten. Ja meillä on kaksi pientä lasta. Vaikea on lomat viettää niin, että kumpikin aikuinen lomailee heinäkuun kavereidensa kanssa. Ap

Kaikki on vaikeaa, kun asioista tekee vaikeita. Samoin asiat ovat yleensä aika helposti järjestettävissä, jos tahtoa järjestämiseen löytyy. Eihän kukaan tarkoittanut, että pitää koko kuukausi lomailla kavereiden kanssa. Pitkä viikonloppu tai viikko riittää vallan hyvin. Tai menette perheenä viikoksi luksuslomalle Espanjaan ja viikoksi erähenkiselle lomalle Lappiin tms. Asioihin löytyy ratkaisu, kun halua nähdä vaivaa eikä jumita niissä omissa toiveissaan pelkästään. Aika harvoin pitkässä avioliitossa on mahdollista täydellisesti kaikki omat toiveet toteuttaa. Enemmän tai vähemmän pitää osata tehdä kompromisseja ja tyytyä siihen vähemmän täydelliseen vaihtoehtoon. Elämä kun ei ole satukirjaa. 

Älkää pliiis viekö niitä kakaroita pilaamaan muiden lomaa viiden tähden hotelliin!

Vierailija kirjoitti:

Kaksi vuotta sitten olette vasta tehneet edellisen lapsen, ja nyt jo on mieli muuttunut siitä, millaista elämää haluatte elää?

No siis se kuopus laitettiin alulle aika tasan kolme vuotta sitten. Minun mieli ei ole niin kauheasti muuttunut, asuimme siis ennen tätä keskustassa molemmat. Miehen mieli on muuttunut kyllä paljon. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ero on hyvä vaihtoehto. 

Ei nyt niinkään. Jos eroaisimme, muuttaisin tästä lasten kanssa Turun keskustaan. Mies taas jonnekin 500 km päähän maalle. Mites lapset tapaisi isäänsä?

Ap

Maaseutua on lähempänäkin Turkua. Eikä sinunkaan ole pakko juuri Turkuun muuttaa. Teidän pitää tajuta, että itsekkäiden valintojen aika on ohi, koska on lapsia tullut hommattua. 

Asumme nyt Turun alueella kaupungin laitamilla. Työpaikkani on täällä. Samoin kaikki läheiseni ja lasten isovanhemmat. Kyllä minä Turussa pysyisin, jos ero tulisi. Ihan työnikin takia. Ap

Lapset isän kanssa maalle, jotta sinä voit jatkaa SINUN elämääsi minkään muuttumatta. 

Ei mies niitä halua sinne mukaansa muuttamaan. Nytkin lapset on pääosin minun vastuulla. Ja miehen ammatissa on epäsäännöllisiä työaikoja ja pitkiä päiviä, ei se edes selviäisi pienten kanssa yksin. Ap

Ahaa! Eli kyse on siitä, että sinä oikein haluat miehestä eroon, koska et ole tyytyväinen miehen panokseen perheen eteen. No sitä suuremmalla syyllä se ero on vaihtoehto. 

No ei. Olemme yhdessä sopineet, että hänen tuollaiset työajat käy. Ja itse viihdyn lasten kanssa, en ole koskaan valittanut, että jotenkin joutuisin heidän kanssa liikaa olemaan. Ap

No mikä tässä sitten on ongelma? Lapsiperheessä eletään lasten ehdoilla ja omat unelmat toteutetaan sitten myöhemmin. 

No on se nyt vähän ongelma kun kumpikaan ei viihdy nykyisessä asunnossa, mutta muuttotoiveet on täysin päinvastaiset. Asuakko tässä sitten vielä 16 vuotta vai eiviihtyen? Ja sama lomat, niitä on joka vuosi. Ei kyse ole edes haaveista vaan toiveista ja siitä mistä tykkää ja mistä ei. Ap

Ja kumpikin on niin itsekäs ettei voi antaa tuumaakaan periksi omista toiveistaan ja edes yrittää kompromissia? 

Mikä se kompromissi olisi? Mies on syntyjään ihan maalta 500 km päässä täältä, muutti aikoinaan lukion jälkeen Turkuun opiskelemaan ja tänne jäi ja puhe aikoinaan oli että täällä viihtyy. Haluaakin nyt sinne synnyinseuduilleen takaisin. Minulle taas sillä suunnalla satoihin kilometreihin ei ole yhtään mitään, ei edes töitä. Ap

No se pitää sinun ratkaista sen miehesi kanssa. Ei näitä asioita av-äänestyksellä hoideta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Avioliitto on kompromisseja. Ei voi tehdä vain oman mielen mukaan. Esim. loman voi hoitaa niin, että kumpikin lomailee omien kavereiden kanssa ja saa siten sellaisen loman kuin toivoo. Asuminen johonkin kaupungin ja maaseudun puoliväliin jne. 

Me asumme tavallaan siinä kompromississä nyt eli rivari kaupungin laitamilla. Kumpikaan ei enää viihdy. Ennen tämä oli molempien tykkäämä asumismuoto, siis kun tämä ostettiin 8 vuotta sitten. Ja meillä on kaksi pientä lasta. Vaikea on lomat viettää niin, että kumpikin aikuinen lomailee heinäkuun kavereidensa kanssa. Ap

Kaikki on vaikeaa, kun asioista tekee vaikeita. Samoin asiat ovat yleensä aika helposti järjestettävissä, jos tahtoa järjestämiseen löytyy. Eihän kukaan tarkoittanut, että pitää koko kuukausi lomailla kavereiden kanssa. Pitkä viikonloppu tai viikko riittää vallan hyvin. Tai menette perheenä viikoksi luksuslomalle Espanjaan ja viikoksi erähenkiselle lomalle Lappiin tms. Asioihin löytyy ratkaisu, kun halua nähdä vaivaa eikä jumita niissä omissa toiveissaan pelkästään. Aika harvoin pitkässä avioliitossa on mahdollista täydellisesti kaikki omat toiveet toteuttaa. Enemmän tai vähemmän pitää osata tehdä kompromisseja ja tyytyä siihen vähemmän täydelliseen vaihtoehtoon. Elämä kun ei ole satukirjaa. 

Minä voin tehdä tuollaisen kompromissin, että mennään perheenä molempiin, erämökille ja Espanjaan johonkin all inclusiveen. Mies ei. Hänelle ei käy kuin se erämökki. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Avioliitto on kompromisseja. Ei voi tehdä vain oman mielen mukaan. Esim. loman voi hoitaa niin, että kumpikin lomailee omien kavereiden kanssa ja saa siten sellaisen loman kuin toivoo. Asuminen johonkin kaupungin ja maaseudun puoliväliin jne. 

Me asumme tavallaan siinä kompromississä nyt eli rivari kaupungin laitamilla. Kumpikaan ei enää viihdy. Ennen tämä oli molempien tykkäämä asumismuoto, siis kun tämä ostettiin 8 vuotta sitten. Ja meillä on kaksi pientä lasta. Vaikea on lomat viettää niin, että kumpikin aikuinen lomailee heinäkuun kavereidensa kanssa. Ap

Ei kai tossa muu auta kuin erota. Kompromissi ei toimi, joten tehkää molemmat sitä mitä haluatte.

Ja sille joka sanoi, että toiveet ei muutu, niin sanon että olet väärässä. Iän myötä voi mieli muuttua täysin siitä, mitä se nuorempana oli.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Avioliitto on kompromisseja. Ei voi tehdä vain oman mielen mukaan. Esim. loman voi hoitaa niin, että kumpikin lomailee omien kavereiden kanssa ja saa siten sellaisen loman kuin toivoo. Asuminen johonkin kaupungin ja maaseudun puoliväliin jne. 

Me asumme tavallaan siinä kompromississä nyt eli rivari kaupungin laitamilla. Kumpikaan ei enää viihdy. Ennen tämä oli molempien tykkäämä asumismuoto, siis kun tämä ostettiin 8 vuotta sitten. Ja meillä on kaksi pientä lasta. Vaikea on lomat viettää niin, että kumpikin aikuinen lomailee heinäkuun kavereidensa kanssa. Ap

Kaikki on vaikeaa, kun asioista tekee vaikeita. Samoin asiat ovat yleensä aika helposti järjestettävissä, jos tahtoa järjestämiseen löytyy. Eihän kukaan tarkoittanut, että pitää koko kuukausi lomailla kavereiden kanssa. Pitkä viikonloppu tai viikko riittää vallan hyvin. Tai menette perheenä viikoksi luksuslomalle Espanjaan ja viikoksi erähenkiselle lomalle Lappiin tms. Asioihin löytyy ratkaisu, kun halua nähdä vaivaa eikä jumita niissä omissa toiveissaan pelkästään. Aika harvoin pitkässä avioliitossa on mahdollista täydellisesti kaikki omat toiveet toteuttaa. Enemmän tai vähemmän pitää osata tehdä kompromisseja ja tyytyä siihen vähemmän täydelliseen vaihtoehtoon. Elämä kun ei ole satukirjaa. 

Minä voin tehdä tuollaisen kompromissin, että mennään perheenä molempiin, erämökille ja Espanjaan johonkin all inclusiveen. Mies ei. Hänelle ei käy kuin se erämökki. Ap

Niin joo. Unohdin, että näissä saduissa nainen on aina uhri ja mies aina syyllinen. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Avioliitto on kompromisseja. Ei voi tehdä vain oman mielen mukaan. Esim. loman voi hoitaa niin, että kumpikin lomailee omien kavereiden kanssa ja saa siten sellaisen loman kuin toivoo. Asuminen johonkin kaupungin ja maaseudun puoliväliin jne. 

Me asumme tavallaan siinä kompromississä nyt eli rivari kaupungin laitamilla. Kumpikaan ei enää viihdy. Ennen tämä oli molempien tykkäämä asumismuoto, siis kun tämä ostettiin 8 vuotta sitten. Ja meillä on kaksi pientä lasta. Vaikea on lomat viettää niin, että kumpikin aikuinen lomailee heinäkuun kavereidensa kanssa. Ap

Ei kai tossa muu auta kuin erota. Kompromissi ei toimi, joten tehkää molemmat sitä mitä haluatte.

Ja sille joka sanoi, että toiveet ei muutu, niin sanon että olet väärässä. Iän myötä voi mieli muuttua täysin siitä, mitä se nuorempana oli.

Jaa, että kahdessa vuodessa vanhentuu niin paljon, että yhtäkkiä haluaakin ihan eri asioita. Jotenkin en ihan usko tuohon teoriaan. 

Vierailija kirjoitti:

Miten teillä mielipiteet on noin äkkiä muuttuneet? Yleensähän esim. asuinpaikan suhteen toiveet pysyvät suht saman koko iän. 

Ei kyllä mulla pysy toiveet samana vuosikausia....uusia juttuja tulee,kuulee uusista paikoita,harrastuksista,ikäkin tekee tehtävänsä,et pysy samanlaisena koko ikääsi...olis aika tylsää haluta vuodesta toiseen mennä samaan paikkaa lomamatkalle,jonnekin Epsanjaan,siis minun mielestäni

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Avioliitto on kompromisseja. Ei voi tehdä vain oman mielen mukaan. Esim. loman voi hoitaa niin, että kumpikin lomailee omien kavereiden kanssa ja saa siten sellaisen loman kuin toivoo. Asuminen johonkin kaupungin ja maaseudun puoliväliin jne. 

Me asumme tavallaan siinä kompromississä nyt eli rivari kaupungin laitamilla. Kumpikaan ei enää viihdy. Ennen tämä oli molempien tykkäämä asumismuoto, siis kun tämä ostettiin 8 vuotta sitten. Ja meillä on kaksi pientä lasta. Vaikea on lomat viettää niin, että kumpikin aikuinen lomailee heinäkuun kavereidensa kanssa. Ap

Kaikki on vaikeaa, kun asioista tekee vaikeita. Samoin asiat ovat yleensä aika helposti järjestettävissä, jos tahtoa järjestämiseen löytyy. Eihän kukaan tarkoittanut, että pitää koko kuukausi lomailla kavereiden kanssa. Pitkä viikonloppu tai viikko riittää vallan hyvin. Tai menette perheenä viikoksi luksuslomalle Espanjaan ja viikoksi erähenkiselle lomalle Lappiin tms. Asioihin löytyy ratkaisu, kun halua nähdä vaivaa eikä jumita niissä omissa toiveissaan pelkästään. Aika harvoin pitkässä avioliitossa on mahdollista täydellisesti kaikki omat toiveet toteuttaa. Enemmän tai vähemmän pitää osata tehdä kompromisseja ja tyytyä siihen vähemmän täydelliseen vaihtoehtoon. Elämä kun ei ole satukirjaa. 

Minä voin tehdä tuollaisen kompromissin, että mennään perheenä molempiin, erämökille ja Espanjaan johonkin all inclusiveen. Mies ei. Hänelle ei käy kuin se erämökki. Ap

Ja mikä estää sinua menemästä sinne all inclusive lomalle kavereiden kanssa? Mies pistää sinut nippusiteellä patteriin kiinni vai?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Avioliitto on kompromisseja. Ei voi tehdä vain oman mielen mukaan. Esim. loman voi hoitaa niin, että kumpikin lomailee omien kavereiden kanssa ja saa siten sellaisen loman kuin toivoo. Asuminen johonkin kaupungin ja maaseudun puoliväliin jne. 

Me asumme tavallaan siinä kompromississä nyt eli rivari kaupungin laitamilla. Kumpikaan ei enää viihdy. Ennen tämä oli molempien tykkäämä asumismuoto, siis kun tämä ostettiin 8 vuotta sitten. Ja meillä on kaksi pientä lasta. Vaikea on lomat viettää niin, että kumpikin aikuinen lomailee heinäkuun kavereidensa kanssa. Ap

Kaikki on vaikeaa, kun asioista tekee vaikeita. Samoin asiat ovat yleensä aika helposti järjestettävissä, jos tahtoa järjestämiseen löytyy. Eihän kukaan tarkoittanut, että pitää koko kuukausi lomailla kavereiden kanssa. Pitkä viikonloppu tai viikko riittää vallan hyvin. Tai menette perheenä viikoksi luksuslomalle Espanjaan ja viikoksi erähenkiselle lomalle Lappiin tms. Asioihin löytyy ratkaisu, kun halua nähdä vaivaa eikä jumita niissä omissa toiveissaan pelkästään. Aika harvoin pitkässä avioliitossa on mahdollista täydellisesti kaikki omat toiveet toteuttaa. Enemmän tai vähemmän pitää osata tehdä kompromisseja ja tyytyä siihen vähemmän täydelliseen vaihtoehtoon. Elämä kun ei ole satukirjaa. 

Minä voin tehdä tuollaisen kompromissin, että mennään perheenä molempiin, erämökille ja Espanjaan johonkin all inclusiveen. Mies ei. Hänelle ei käy kuin se erämökki. Ap

Ja mikä estää sinua menemästä sinne all inclusive lomalle kavereiden kanssa? Mies pistää sinut nippusiteellä patteriin kiinni vai?

Kaverini ovat myös perheellisiä ja tekevät lomamatkansa lasten ja puolison kanssa. Ollaan kohta nelikymppisiä, osa ylikin. Ei minulla ole enää kymmeneen vuoteen ollut mitään tyttöporukkaa, jonka kanssa reissata. Ei sen jälkeen kun ihmiset alkoi perheellistymään. Ap

Joka toinen loma etelässä ja toinen erämökillä. Olipa vaikeeta. Voitte muuttaa keskustasta vielä vähän kauemmaksi. Eiköhän sinne kuitenkin pääse autolla/julkisella? Lapsiperheiden ei todellakaan kuulu asua ahtaissa keskustakopeissa

No jos sinä menet lomalla viikoksi lasten kanssa Espanjaan. Mies menee siksi aikaa mökille. Sitten olette vaikka loppuloman yhdessä kotona tai käytte viikon miehen lapsuusmaisemissa koko porukalla tai sitten mies käy lasten kanssa ja sinä vietät viikon kotona yksin rentoutuen.

Ehkä mies haluaisi lapsuuteen maisemiin kun haluaisi lasten kokevan samanlaisen lapsuuden kuin hänellä oli.

Juttele sen miehesi kanssa rauhassa. Kysy miksi haluaisi muuttaa maalle. Mitä kaipaa sieltä jne jne. Ehkä mieskin sitten heräisi huomaamaan mitkä asiat hänelle on tärkeitä. Ehkä sen jälkeen olisi helpompi löytää kompromissi.

Ap on taas aloittaja, jolle mikään ehdotettu vaihtoehto ei kelpaa. Eli trolli. 

Mites se rakkaus? Onko sitä enää? Ja miten se näkyy?

Yritin siis aloittaa keskustelua aiheesta mitä kannattaisi tehdä, kun on pienet lapset ja avioliitto, mutta molemmat ovat alkaneet haluamaan aika päinvastaisia asioita elämässä, siis melkein kaikissa asioissa. Asuminen ja matkailu oli vain esimerkkejä tilanteesta, en kaivanut välttämättä ratkaisuideaa minne matkustaa vaan ideoita tällaiseen kokonaistilanteeseen, missä aletaan haluamaan aivan eri asioita. Ap

Vierailija kirjoitti:

Yritin siis aloittaa keskustelua aiheesta mitä kannattaisi tehdä, kun on pienet lapset ja avioliitto, mutta molemmat ovat alkaneet haluamaan aika päinvastaisia asioita elämässä, siis melkein kaikissa asioissa. Asuminen ja matkailu oli vain esimerkkejä tilanteesta, en kaivanut välttämättä ratkaisuideaa minne matkustaa vaan ideoita tällaiseen kokonaistilanteeseen, missä aletaan haluamaan aivan eri asioita. Ap

No kannattaisi palstailun sijaan keskustella sen miehen kanssa ja miettiä yhdessä, miten asian ratkaisette. Ei ulkopuoliset voi tarjota teidän perheen sisäisiin asioihin ratkaisuja.