Mistä tulee ihmisen tarve kiusata toista ihmistä?

Huono itsetunto

Itsetunto, huomion tarve, puuttuvat tunnesiteet, epävarmuus, tullut itse löydyksi, ei välittäviä aikuisia, jne tätä listaa voisi jatkaa loputtomiin.

Halu nostattaa omaa statusta esim. työpaikalla. Aiheuttaa tarpeen lytätä joku muu.

Jäänyt saamatta vahvistusta, ei ole tullut kuulluksi, on kuitattu tunteet jollain aikuisen omalla asialla, vanhemmilla mennyt muut menot lasten kanssa vietetyn ajan edelle.

Siksi kun ihminen on useimiten egon vanki  ja haluaa peittää oman pahan olonsa, riittämättömyyden tunteensa, rakkauden kaipuunsa jakamalla sen ulkomaailmaan ja kohdistamalla sen muihin.  Mutta uhrikin voi projisoida omaa pelkoaan ulospäin ja sen takia maailma näyttää tämän puolen. Rakkauden ja yhtenäisyyden kieltäminen on kaiken torjunnan alku. Halutaan nähdä  kaikki vain yksilöinä, egon vankeina, jolloin tarkoitus on kiilotta omaa kuvaansa ja lytätä muita sanoin tai mielessään että voisi tuntea itsensä riittäväksi. Etenkin jos toinen näyttää sellaisia piirteitä tai tapoja joihin ei ole itse ehdollistettu.  Uhrille voisi olla hyvä tiedostaa että käytös on vain rakkauden pyyntöä ja vailla merkitystä.

Narsisti kasvaa kahdella tavalla:

1) vakavasti laiminlyötynä ja väkivallan uhrina tai

2) täysin rajattomassa kasvuympäristössä, jossa hän ei opi rajojaan eikä tunteidensa hallintaa.

Yleensä kiusaajat ovat narsisteja.

Sillä kompensoidaan sitä omaa epävarmuutta.

Jokin motiivi sinullakin oli aloittaa ketju joka ruokkii tuollaista käytöstä. Ehkä se nostattaa sinun omaa egoasi, kun saat mammalahkon puolellesi hyökkäämään hyeenalaumanlailla näiden ihmisten kimppuun kuinka kiusaajat on alinta kastia eli se ruokkiin jotain sinun sisäistä tarvettasi.

Yleinen yhdistelmä tuntuu olevan tylsämielisyys, huono erilaisuuden sietokyky ja halu todistaa olevansa vahvempi kuin muut. Usein yksikin näistä syistä riittää. Tylsämielisyys ei tässä yhteydessä tarkoita välttämättä heikkolahjaisuutta vaan sellaista yleistä mistään kiinnostumattomuutta ja kykenemättömyyttä kehittämään omaa itseä. Kiusaaminen on helppo tapa saada jotain säpinää elämään ja tuntea itsensä edes hetken ajan jotenkin päteväksi.

Kun muistelen kouluaikaisia kiusaamistapauksia sekä työelämässä kohtaamiani kiusaajia, niin yksikään heistä ei ole ollut persoonana erityisen mielenkiintoinen tai kyvykäs. Osa ehkä sai räväkällä ja epähienotunteisella käytöksellään maalattua hetkeksi sen illuusion, että olisivat supercooleja tyyppejä mutta aika pian se paljastui pelkäksi esittämiseksi. Mitään substanssia tai aitoa luonnetta ei kuoren alta pystynyt löytämään. Muutama oli työelämässä päässyt yllättävän hyviinkin asemiin mutta veikkaan heidän ansainneen asemansa ennemmin häikäilemättömällä manipuloinnilla ja kyynärpäätaktikoinnilla kuin sillä, että olisivat hyviä siinä mitä tekevät.

Nokkimisjärjestystä siinä vaan haetaan, pohjimmiltaan. Kanatkin osaa. Ihmisen toivoisi pystyvän vähän parempaan.

Vierailija kirjoitti:

Narsisti kasvaa kahdella tavalla:

1) vakavasti laiminlyötynä ja väkivallan uhrina tai

2) täysin rajattomassa kasvuympäristössä, jossa hän ei opi rajojaan eikä tunteidensa hallintaa.

Yleensä kiusaajat ovat narsisteja.

Tämä.

Vierailija kirjoitti:

Sillä kompensoidaan sitä omaa epävarmuutta.

Jokin motiivi sinullakin oli aloittaa ketju joka ruokkii tuollaista käytöstä. Ehkä se nostattaa sinun omaa egoasi, kun saat mammalahkon puolellesi hyökkäämään hyeenalaumanlailla näiden ihmisten kimppuun kuinka kiusaajat on alinta kastia eli se ruokkiin jotain sinun sisäistä tarvettasi.

Sijaistraumaisoitumista. Ikään kuin omitaan muiden kokemat pahat asiat tyydyttämään omia naristisia tarpeita, joilla voidaa osoittaa oma hienous.

No ihminen on laumaeläin ja omaa asemaa laumassa nostetaan ja vahvistetaan mitä moninaisin keinoin.

Vierailija kirjoitti:

Huono itsetunto

Ja nimenomaan kiusaajan huono itsetunto jonka naamioi öykkärimäiseen käytökseen. Ja hovi tukee koska pelkäävät tulevansa itse kiusatuksi.

Kun tulee tölväistyksi - vaikka pienestikin tai tahattomasti - se tuntuu pahalta. Kun pahaa oloa ei saa muuten pois, tölväisee itse jotakuta toista tai alkaa vahingoittaa itseään. Tapoja on miljoonia. Toista voi tölviä fyysisesti tai henkisesti tai molempia. Itseinho vahvistuu. Osa kääntää tämän sisäänpäin (itsensä laiminlyönti, syömättömyys tai ylensyönti, viiltely jne.).

Lapsilla on usein avuton olo ja epäoikeudenmukaisuuden tai ilman rakkautta tai vastavuoroisuutta jäämisen kokemuksia. Kun tämä yhdistyy koulun toisaalta järjettömään pitkäveteisyyteen ja toisaalta ympäröivän ihmismassan aiheuttamaan levottomaan ärtymykseen, osa lapsista reagoi alkamalla kohdella muita huonosti. Se alkaa yleensä ihan pienestä. Jos siitä selviää kerran-pari ilman seuraamuksia, kierre vahvistuu.

Ei kiusaaminen vaadi huonoa itsetuntoa. Toisen alistaminen ikävä kyllä tuottaa kiusaajalle nautintoa. Kiusaajan itsetunto voi siitä riippumatta olla hyvä tai huono (mikä vain), riippuen tapauksesta.

Tämä on ihmisyyden vanhimpia kertomuksia. Jo Raamatussa on tarina Kainista ja Abelista. Veljekset haluavat osoittaa rakkautta isälleen. Kumpikin tekee sen tavalla, joka on hänelle itselleen luontevin. Isä katsoo toisen tekoa hyväksyvästi mutta toisen ei. Ilman hyväksyntää jääneen veljen mielen täyttää viha ja hän tappaa veljensä vihoissaan.

Kun emme saa rakkautta tai vastakaikua tunteillemme tai minuuttamme uhataan jollakin vähättelevällä teolla tai meidät sivuutetaan, se on niin tuskallista että vaistomaisesti haluamme haavoittaa jotakuta. Toisilla se joku on itsemme ulkopuolella, joillakin sisäpuolella.

Mä haukun täällä niitä julkkiksia, jotka itse kiusaavat muita ja valehtelevat lehdissä. En koe arvostelua "kiusaamiseksi" joidenkin sofioiden ja maisojen kohdalla koska ovat itse julkisesti halveksuneet "rumempia" ihmisiä. Ällöttävää.

Oikea kiusaaminen (kuten mainittujen käytös) on aina tuomittavaa.

Vierailija kirjoitti:

Ei kiusaaminen vaadi huonoa itsetuntoa. Toisen alistaminen ikävä kyllä tuottaa kiusaajalle nautintoa. Kiusaajan itsetunto voi siitä riippumatta olla hyvä tai huono (mikä vain), riippuen tapauksesta.

Riippuu siitä, miten itsetunto määritellään, mutta olen samaa mieltä, että joillain kiusaajilla on hyvä itsetunto päätellen kaikesta siitä, mitä ulospäin on nähtävissä. Kiusaaja voi myös olla muille, siis yleisesti ihmisille, reilu ja mukava, jopa hurmaava, vaikka onkin ihan kauhea sille / niille, joita kiusaa.

Ihmisellä voi olla ihan millainen itsetunto tahansa (vaikka sitä on oikeasti mahdoton arvioida ellei tunne henkilöä todella läheisesti), ja silti tämä voi olla jollain osa-alueella tosi heikko, hauras tai haavoitettu. Ihminen, jolla on aidosti hyvä olla, ei taatusti kiusaa ketään. Toisten satuttaminen lähtee aina pahoinvoinnista.

Tätä olen otsekin miettinyt usein. En osaa kuvitella, enkä ymmärrä. Mitä saa ihmisen toistuvasti kiusaamaan jotakuta? Mikä on se motiivi ja mitä tarvetta se palvelee? Olisi täysin käsittämätön ajatus, että kiusaisin ja syrjisin jotakin ihmistä. Tietenkään en pidä kaikista ihmisistä, mutta teoiksi asti se ei kyllä minulla jalostu. Eikä minunkaan elämäni ole ollut helppoa, en syntynyt kultalusikka suussa.

Mikä on se tekijä, joka saa toiset ihmiset kiusaamaan muita ja toiset taas olemaan kiusaamatta.