Käveleekö sinunkin miehesi 5 metriä edellä?

Käyttäjä40487 kirjoitti:

Hei. Tilanne on tuttu ja minä olen mies.

Voin sanoa että kun vaimon tai pitkäaikaisen naisen kanssa kulkee julkisesti paikoissa, niin naiselle on vaikeaa ymmärtää sitä, että kyseessä ei ole ole tilaisuus jossa saadaan ojennettua miespuolisoa haluttuun malliin ja muottiin.

Minulla oli tuiki tavallista että kun vaimon kanssa menee kauppaan niin saa kuulla huomautuksia kovaan ääneen milloin  mistäkin, niin että kyllä perhe-elämämme tulee kyllä kaikille muillekin selväksi.

Miehenä haluaisin kävellä rauhassa hyvällä tuulella ja ystävällisesti. Mies kun on nykyäänkin lähinnä naisen käskyläinen niin on miehen roolikin kadoksissa - enää mies ei voi sanoa mihinkään mitään.

Nainen ilmeisesti suhtautuu sosiaaliseen tilaan eritavoin kuin mies - nainen olettaa, että sosiaalinen tila on tila, jossa avoimesti puhellaan ja huudellaan asiat.

Mies ei välttämättä halua esittää perhe-elämäänsä kaikille muille tuntemattomille.

Eli luikit pakoon mahdollista nalkutusta eli sinusta on epämiellyttävää kulkea "vaimon tai pitkäaikaisen naisen" kanssa julkisilla paikoilla? Vai miten tämä tulisi ymmärtää?

Oletko ajatellut että jos olet aina 5-10 metrin päässä niin se nainen joutuu nimenomaan huutamaan sinulle kaiken? Ei kovin diskreettiä.

Vierailija kirjoitti:

Se on miehille periluonnollista, varmaan ollut aikojen alusta alkaen.

Mies menee edellä, jotta eteentulevat 'vaarat' kohdistuisivat ensin häneen, eikä perässä tulevaan perheeseen. Se on siis miessukupuolen luonnollista suojeluvaistoa.

Mies, joka jää perään kulkemaan, ei ole ottanut miehen roolia tai on arka.

Älkää siis naiset valittako tästä. 

Minun mieheni kulkee 1,5-2 m minun takanani, tarkalleen ottaen takavasemmalla. Syystä, että olen oikeakätinen ja en halua, että hän jää väliin kun sleijaan potentiaalisia vihollisia pitkämiekallani ; D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä mies kävelee kaksi metriä takana. Tätä tapahtuu etenkin kävelylenkeillä. Jos hidastan tahtia, mies hidastaa itsekin, jolloin etäisyys pysyy samana. Olen monta kertaa kysynyt suoraan, haluaako hän kävellä hitaammin - kuulemma ei. Olen vähitellen sopeutunut tilanteeseen.

Tosin välillä hänellä on muutenkin vaikeuksia tämän yhdessä kulkemisen kanssa. Pyöräilimme kerran kadulla ajoradalla, ja tienreunaan oli pysäköitynä autoja. Minä pyöräilin oikealla ja mies vasemmalla puolellani. Vastaan tuli auto, ja luonnollisesti miehen piti tehdä autolle tilaa. Sen sijaan, että hän olisi sujahtanut taakseni jonoon, hän alkoi siirtyä sivusuunnassa suoraan minun päälleni. Minun piti oikein karjua "älä tuu päälle", kun en pystynyt väistämään osumatta parkissa olleisiin autoihin. Meni aika kauan, ennen kuin suostuin menemään uudelleen yhdessä pyöräilemään :D

Tuttua kauraa! Mieheni kiilaa monesti, joten anna ana mutkissa ja muissa vastaavissa hänelle reilusti tietä. Kun ajamme pyörillä pihaamme, niin pitää nousta katukivetyksen päälle. Haluan osua siihen suoraan, enkä vinottain, koska en halua kaatua pyörällä siihen. Alan jättäytymään miehen taakse joa hyvissä ajoin, jotta pääsen kaartamaan niin että tulen suoraan pihaamme. Mitä mies tekee joka kerta? Alkaa viime metreillä hidastella ja kiilaa eteeni ettei suunnitelmani onnistu. Tästä johtuen sanon hänelle joka ikinen kerta että mene sinä edeltä, haluan tulla kivetykseen suoraan. Siis joka kerta. Viimeiset 4 vuotta. Jos jätän tämän sanomatta, niin hän kiilaa heti taas. 

Mikäs se olikaan se teoria että mies menee edeltä koska pitää huolen turvallisuudesta..? 🤔

Pyörällä kiilailu ei ainakaan ole turvallista.

Riippuu ihan missä kävellään. Tiellä tai kuntoradalla minä suhtaudun mieheeni alistavasti kävelemällä kovakuntoisena hieman edellä ja hieman liian lujaa. Maastossa hän puolestaan osoittaa epäkunnioituksensa harppomalla pitkine jalkoineen edellä yli mättäiden ja ojien.

Kaupungilla ja kaupoissa meillä on tasa-arvoinen suhde ja keskinäinen kunnioitus, joten kuljemme vierekkäin, kainalokkain tai käsi kädessä.

t. jakomielitautiset

Pyörällä kiilaaminen on hengenvaarallista. Kiilaavan miehen täytyy todella vihata vaimoaan.

Vierailija kirjoitti:

Riippuu ihan missä kävellään. Tiellä tai kuntoradalla minä suhtaudun mieheeni alistavasti kävelemällä kovakuntoisena hieman edellä ja hieman liian lujaa. Maastossa hän puolestaan osoittaa epäkunnioituksensa harppomalla pitkine jalkoineen edellä yli mättäiden ja ojien.

Kaupungilla ja kaupoissa meillä on tasa-arvoinen suhde ja keskinäinen kunnioitus, joten kuljemme vierekkäin, kainalokkain tai käsi kädessä.

t. jakomielitautiset

Eihän siinä mitään sitten, jos olette molemmat tyytyväisiä ja lääkityskin on kohdillaan.

Kävelee, jos ollaan kaupungilla tms. Ei ehkä noin kaukana, mutta kuitenkin. Ei kuulema kiinnosta katsella matkalla mitään, vaan mahdollisimman nopeasti paikasta a paikkaan b. Lenkkeillessä kävelee rinnalla tai perässä.

Selvästi armeijan käynyt. Pidetään ilmavaaran varalta ne välit sekä liikkuessa että pönttöruokaa odottaesas (ilmasuojassa, luonnollisesti).

Vierailija kirjoitti:

Selvästi armeijan käynyt. Pidetään ilmavaaran varalta ne välit sekä liikkuessa että pönttöruokaa odottaesas (ilmasuojassa, luonnollisesti).

Eikä marssirytmistäkään poiketa missään olosuhteissa vaan tasaisen painava askellus.

Ei kävele, vaikka on itseäni 30 cm pidempi.

Himmailee aina sen verran, että kuljetaan vieretysten, jos haluan mennä hitaammin, esimerkiksi näyteikkunoiden tiirailun takia, ja jos miehellä onkin kiire ja pitäisi edetä kahta kauheammin, niin silloin laitan tossua toisen eteen. Huomioonottamisen ja tilannetajun yhdistelmä, sitä kai se sitten on?

Kyllä tuntuu olevan kävelykin nykyihmisille vaikeaa, ei herranjestas! Mikä siinä on, että toisen kävelyyn pitää kiinnittää noin hirveästi huomiota?

Vierailija kirjoitti:

Ei kävele, vaikka on itseäni 30 cm pidempi.

Himmailee aina sen verran, että kuljetaan vieretysten, jos haluan mennä hitaammin, esimerkiksi näyteikkunoiden tiirailun takia, ja jos miehellä onkin kiire ja pitäisi edetä kahta kauheammin, niin silloin laitan tossua toisen eteen. Huomioonottamisen ja tilannetajun yhdistelmä, sitä kai se sitten on?

Tai sitä, että kun olette yhdessä, haluatte myös OLLA yhdessä ettekä hajuraon päässä.

Olemme juuri nyt etelänmatkalla ja huvittaa tämä ketju. Kyllähän tuo siippa edellä harppoo, mutta sen kuin harppoo. Kun välimatkaa alkaa olla sen 10 metriä, niin tajuaa taas hidastaa. Välillä nämä kujat ovat niin kapeita, että peräkanaa on kuljettava.

Ex teki noin, eikä me kyllä käyty YHDESSÄ missään. Aloin vaan hidastelemaan ja miettimään suunnitelmia uusiksi joka kerta kun hän alkoi hiihtämään edelle. Illalla kotona sitten raivosi minulle.

Kuulostaa aika ahdistavalta, jos jotain näyteikkunoita pitää tiirailla ripirinnan. Me kävellään ihan normaalisti yhdessä ja toinen saattaa jopa mennä katsomaan seuraavaa näyteikkunaa, kauhistus, jos se sama ei innosta mitä puoliso katselee.

Tuntuu että monella kommentoijalla on kommunikaatio ihan hukassa omassa parisuhteessaan.

Ja kyllä, olen edelleen sitä mieltä että katoamistemput ovat lapsellisia. Enkä ole mies vaan nainen.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä tuntuu olevan kävelykin nykyihmisille vaikeaa, ei herranjestas! Mikä siinä on, että toisen kävelyyn pitää kiinnittää noin hirveästi huomiota?

Jos ei se sinua häiritse niin ei sinun tarvitse.

Onko teillä ne miehet muutoinkin kahleissa kuin vaan kävelyn aikaan?

Koska rinnakkain käveleminen on niin käsittämättömän hankalaa, kun koko ajan on väistettävä ihmisiä ettei esim. keskustelusta tule kumminkaan mitään. Siis jalkakäytävällä. Tämä vielä korostuu, jos sattuu olemaan kadullaseisoskelukulttuureista porukkaa kadulla.

Vierailija kirjoitti:

Koska rinnakkain käveleminen on niin käsittämättömän hankalaa, kun koko ajan on väistettävä ihmisiä ettei esim. keskustelusta tule kumminkaan mitään. Siis jalkakäytävällä. Tämä vielä korostuu, jos sattuu olemaan kadullaseisoskelukulttuureista porukkaa kadulla.

Ei siitä keskustelusta tule mitään silloinkaan kun toinen harppoo aina 10m edellä.

Minulla oli joskus kaveri joka käveli minua monia metrejä edellä tai minä häntä monia metrejä edellä. Syy tälle oli se, että hän häpesi minua/seuraani julkisesti, eikä halunnu pilata mainettaan/egoaan näyttäytyvän minun seurassani ja kaverinani, kodin ulkouolella.

Eikä tämä kaveruus kestäny kauvaan tämän takia, koska "parempi yksin kuin paskassa seurassa".