Käveleekö sinunkin miehesi 5 metriä edellä?

Vierailija kirjoitti:

Onko teillä ne miehet muutoinkin kahleissa kuin vaan kävelyn aikaan?

Tämä on ihan validi kysymys. Moniko on joutunut ns. kouluttamaan miehestään sellaisen, että pysyy rinnalla?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko teillä ne miehet muutoinkin kahleissa kuin vaan kävelyn aikaan?

Tämä on ihan validi kysymys. Moniko on joutunut ns. kouluttamaan miehestään sellaisen, että pysyy rinnalla?

Ja miksi miehen omat kävelymieltymykset eivät ole arvokkaita, vaan miehen täytyy taipua naisen tahtoon?

Vierailija kirjoitti:

Kyllä tuntuu olevan kävelykin nykyihmisille vaikeaa, ei herranjestas! Mikä siinä on, että toisen kävelyyn pitää kiinnittää noin hirveästi huomiota?

Ennenvanhaan ei tarvinnutkaan kun herrasmies automaattisesti ojensi naiselle käsivartensa eikä harpponut edellä. 

Vierailija kirjoitti:

Olemme juuri nyt etelänmatkalla ja huvittaa tämä ketju. Kyllähän tuo siippa edellä harppoo, mutta sen kuin harppoo. Kun välimatkaa alkaa olla sen 10 metriä, niin tajuaa taas hidastaa. Välillä nämä kujat ovat niin kapeita, että peräkanaa on kuljettava.

Ihan uteliaisuudesta kysyn, että miten päätätte minne olette menossa? Katsotteko yhdessä karttaa ja sitten menette sovitusti pisteestä A pisteeseen B? Pisteessä B sitten käytte läpi kaiken sen minkä olette kumpikin erikseen kokeneet ja havainneet matkalla, ja päätätte uuden reitin pisteestä B pisteeseen C?

Jutteletteko ollenkaan, jaatteko kokemuksia? Jääkö matkan varrella bongaamasi hyvän oloinen ruokapaikka käymättä, kun keskustelette vasta pisteessä C ettekä viitsi kääntyä takaisin ja kävellä kolmea kilometriä?

Vai bongaatko matkan varrella mitään kivaa kun katseesi tämän tästä etsiytyy puolisosi eteenpäin löpsötteleviin pakaroihin, ettet jäisi matkasta?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko teillä ne miehet muutoinkin kahleissa kuin vaan kävelyn aikaan?

Tämä on ihan validi kysymys. Moniko on joutunut ns. kouluttamaan miehestään sellaisen, että pysyy rinnalla?

Ja miksi miehen omat kävelymieltymykset eivät ole arvokkaita, vaan miehen täytyy taipua naisen tahtoon?

Ei tietenkään tarvitse taipua, mutta jos haluaa olla sellaisen naisen kanssa jolle on tärkeää kävellä yhdessä, niin joku kompromissi on tehtävä tai sitten etsittävä sellainen nainen jota ei haittaa ettei puoliso halua näyttäytyä hänen kanssaan. 

Kieltämättä kuulostaa melko ahdistavalta, jos miehen PITÄÄ pysyä koko ajan naisen rinnalla. Miehenä en tykkäisi yhtään tällaisesta "pakosta". Yleensä pakottaminen ei ole hyvä asia.

Tästä eteenpäin tulee katseltua näitä rinnakkain kulkevia pariskuntia sillä silmällä, että ai, nuokin on pakotettu tuohon.

Välillä kävelee, välillä ei. Minua ei haittaa, että kävelee muutaman metrin edellä, sillä miehellä on tolkuttoman upea takapuoli. Katselen sitä mielelläni. Jos haluan vaihtaa reittiä tai minulla on asiaa, niin soitan hänelle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko teillä ne miehet muutoinkin kahleissa kuin vaan kävelyn aikaan?

Tämä on ihan validi kysymys. Moniko on joutunut ns. kouluttamaan miehestään sellaisen, että pysyy rinnalla?

No siinähän alapeukutatte. Täällä on nimenomaan sanottu monesti, että on tehty katoamistemppu tai suututtu, jolloin mies on tajunnut virheensä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä mies kävelee kaksi metriä takana. Tätä tapahtuu etenkin kävelylenkeillä. Jos hidastan tahtia, mies hidastaa itsekin, jolloin etäisyys pysyy samana. Olen monta kertaa kysynyt suoraan, haluaako hän kävellä hitaammin - kuulemma ei. Olen vähitellen sopeutunut tilanteeseen.

Tosin välillä hänellä on muutenkin vaikeuksia tämän yhdessä kulkemisen kanssa. Pyöräilimme kerran kadulla ajoradalla, ja tienreunaan oli pysäköitynä autoja. Minä pyöräilin oikealla ja mies vasemmalla puolellani. Vastaan tuli auto, ja luonnollisesti miehen piti tehdä autolle tilaa. Sen sijaan, että hän olisi sujahtanut taakseni jonoon, hän alkoi siirtyä sivusuunnassa suoraan minun päälleni. Minun piti oikein karjua "älä tuu päälle", kun en pystynyt väistämään osumatta parkissa olleisiin autoihin. Meni aika kauan, ennen kuin suostuin menemään uudelleen yhdessä pyöräilemään :D

Tuttua kauraa! Mieheni kiilaa monesti, joten anna ana mutkissa ja muissa vastaavissa hänelle reilusti tietä. Kun ajamme pyörillä pihaamme, niin pitää nousta katukivetyksen päälle. Haluan osua siihen suoraan, enkä vinottain, koska en halua kaatua pyörällä siihen. Alan jättäytymään miehen taakse joa hyvissä ajoin, jotta pääsen kaartamaan niin että tulen suoraan pihaamme. Mitä mies tekee joka kerta? Alkaa viime metreillä hidastella ja kiilaa eteeni ettei suunnitelmani onnistu. Tästä johtuen sanon hänelle joka ikinen kerta että mene sinä edeltä, haluan tulla kivetykseen suoraan. Siis joka kerta. Viimeiset 4 vuotta. Jos jätän tämän sanomatta, niin hän kiilaa heti taas. 

Pyörillä ei ole fiksua ajaa rinnakkain, eihän autoillakaan ajeta rinnakkain vaan peräkkäin. Miehesi ei kylläkään kiilaa, vaan sinä et pidä riittävää turvaväliä edelläajavaan, peräänajaja on kolarissa syyllinen.

Kyllä se pyörä nousee katukiveyksen reunalta vähän loivemmassakin kulmassa kuin kohtisuorassa kesäkelillä. Talvella rengas luistaa kyllä sellaisessa tilanteessa ja kaataa, mutta kesäkelillä pitoa riittää.

Vierailija kirjoitti:

Kieltämättä kuulostaa melko ahdistavalta, jos miehen PITÄÄ pysyä koko ajan naisen rinnalla. Miehenä en tykkäisi yhtään tällaisesta "pakosta". Yleensä pakottaminen ei ole hyvä asia.

Tästä eteenpäin tulee katseltua näitä rinnakkain kulkevia pariskuntia sillä silmällä, että ai, nuokin on pakotettu tuohon.

Sitäkin näkee että mies olisi menossa jonnekin muualle, mutta nainen tarttuu kädestä että älä nyt mene. Näyttää huvittavalta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko teillä ne miehet muutoinkin kahleissa kuin vaan kävelyn aikaan?

Tämä on ihan validi kysymys. Moniko on joutunut ns. kouluttamaan miehestään sellaisen, että pysyy rinnalla?

Ja miksi miehen omat kävelymieltymykset eivät ole arvokkaita, vaan miehen täytyy taipua naisen tahtoon?

Ei tietenkään tarvitse taipua, mutta jos haluaa olla sellaisen naisen kanssa jolle on tärkeää kävellä yhdessä, niin joku kompromissi on tehtävä tai sitten etsittävä sellainen nainen jota ei haittaa ettei puoliso halua näyttäytyä hänen kanssaan. 

Ja pikku vinkkinä voin sanoa että sellaisia mielellään yhdessä kävelevä naisia (ja miehiäkin) tuntuu olevan aika paljon.

Miehet nyt vaan on edelläkävijöitä. Get over it!

Iltapäivälehden otsikko: "Mies, oletko aina kävellyt väärin? Naiset kertovat miksi kävelysi on epäkunnioittavaa"

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko teillä ne miehet muutoinkin kahleissa kuin vaan kävelyn aikaan?

Tämä on ihan validi kysymys. Moniko on joutunut ns. kouluttamaan miehestään sellaisen, että pysyy rinnalla?

Ja miksi miehen omat kävelymieltymykset eivät ole arvokkaita, vaan miehen täytyy taipua naisen tahtoon?

Ei tietenkään tarvitse taipua, mutta jos haluaa olla sellaisen naisen kanssa jolle on tärkeää kävellä yhdessä, niin joku kompromissi on tehtävä tai sitten etsittävä sellainen nainen jota ei haittaa ettei puoliso halua näyttäytyä hänen kanssaan. 

Ja pikku vinkkinä voin sanoa että sellaisia mielellään yhdessä kävelevä naisia (ja miehiäkin) tuntuu olevan aika paljon.

Kyllä. Me nautimme myös kävelystä yhdessä eikä meidän tarvitse olla kävelyn aikana kylki kyljessä.

Kyllä. Olen kurkkuani myöten täynnä, kun olisi jotain asiaa ja saan kipittää aina kiinni. Olen miettinyt, että häpeääkö minua vai mitä tämä on. Nyt lasten ollessa teinejä olen huomannut, että mies kävelee teinien kanssa ja minä 1-2 metriä perässä. Kaikki kolme kulkevat täysin ignooraten minut.

Se on siinä mielessä hassua, että minun käsilaukussa on kaikkien kamat. (tapa, joka ärsyttää. heitellään mulle laukkuun asioita ja jatkuvasti pyydetään jotain ohimennen hetkeksi ja minä saan alkaa kaivaa sitä sieltä esille) Lisäksi en tosiaan ole perheen tossukka vaan vallankäyttäjä. Silti liikkuessa ulkona olen se säälittävä, joka yrittää pysyä perässä ja huudella jotain sieltä toisille, jotka puhuu keskenään sen 1-2 metriä edellä.

Vierailija kirjoitti:

Välillä kävelee, välillä ei. Minua ei haittaa, että kävelee muutaman metrin edellä, sillä miehellä on tolkuttoman upea takapuoli. Katselen sitä mielelläni. Jos haluan vaihtaa reittiä tai minulla on asiaa, niin soitan hänelle.

Et siis esimerkiksi ulkomailla katsele lainkaan nähtävyyksiä vaan miehesi perää? On varmasti legendaarinen hanuri!

Vierailija kirjoitti:

Kyllä. Olen kurkkuani myöten täynnä, kun olisi jotain asiaa ja saan kipittää aina kiinni. Olen miettinyt, että häpeääkö minua vai mitä tämä on. Nyt lasten ollessa teinejä olen huomannut, että mies kävelee teinien kanssa ja minä 1-2 metriä perässä. Kaikki kolme kulkevat täysin ignooraten minut.

Se on siinä mielessä hassua, että minun käsilaukussa on kaikkien kamat. (tapa, joka ärsyttää. heitellään mulle laukkuun asioita ja jatkuvasti pyydetään jotain ohimennen hetkeksi ja minä saan alkaa kaivaa sitä sieltä esille) Lisäksi en tosiaan ole perheen tossukka vaan vallankäyttäjä. Silti liikkuessa ulkona olen se säälittävä, joka yrittää pysyä perässä ja huudella jotain sieltä toisille, jotka puhuu keskenään sen 1-2 metriä edellä.

Mä jäisin ihan kunnolla jälkeen ja istahtaisin jonnekin kahvilaan, kai ne jossain vaiheessa kaipaisi niitä kamojaan ja lähtisi etsimään. Hyvässä lykyssä ainakin lakkaisivat tunkemasta niitä tavaroita sun laukkuun vaikkeivat tahtia hidastaisikaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koska rinnakkain käveleminen on niin käsittämättömän hankalaa, kun koko ajan on väistettävä ihmisiä ettei esim. keskustelusta tule kumminkaan mitään. Siis jalkakäytävällä. Tämä vielä korostuu, jos sattuu olemaan kadullaseisoskelukulttuureista porukkaa kadulla.

Ei siitä keskustelusta tule mitään silloinkaan kun toinen harppoo aina 10m edellä.

Ei, mutta ei kukaan kolistele kantoja. Ja jos sattuu tulemaan kaupan nätti pimu vastaan, niin se ei näe, että olen naisen kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko teillä ne miehet muutoinkin kahleissa kuin vaan kävelyn aikaan?

Tämä on ihan validi kysymys. Moniko on joutunut ns. kouluttamaan miehestään sellaisen, että pysyy rinnalla?

Ja miksi miehen omat kävelymieltymykset eivät ole arvokkaita, vaan miehen täytyy taipua naisen tahtoon?

Ei tietenkään tarvitse taipua, mutta jos haluaa olla sellaisen naisen kanssa jolle on tärkeää kävellä yhdessä, niin joku kompromissi on tehtävä tai sitten etsittävä sellainen nainen jota ei haittaa ettei puoliso halua näyttäytyä hänen kanssaan. 

Ja pikku vinkkinä voin sanoa että sellaisia mielellään yhdessä kävelevä naisia (ja miehiäkin) tuntuu olevan aika paljon.

Kyllä. Me nautimme myös kävelystä yhdessä eikä meidän tarvitse olla kävelyn aikana kylki kyljessä.

No sittenhän teillä ei ole mitään ongelmaa. Ei kai tässä muutkaan kylki kyljessä kulje.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko teillä ne miehet muutoinkin kahleissa kuin vaan kävelyn aikaan?

Tämä on ihan validi kysymys. Moniko on joutunut ns. kouluttamaan miehestään sellaisen, että pysyy rinnalla?

Ja miksi miehen omat kävelymieltymykset eivät ole arvokkaita, vaan miehen täytyy taipua naisen tahtoon?

Ei tietenkään tarvitse taipua, mutta jos haluaa olla sellaisen naisen kanssa jolle on tärkeää kävellä yhdessä, niin joku kompromissi on tehtävä tai sitten etsittävä sellainen nainen jota ei haittaa ettei puoliso halua näyttäytyä hänen kanssaan. 

Ja pikku vinkkinä voin sanoa että sellaisia mielellään yhdessä kävelevä naisia (ja miehiäkin) tuntuu olevan aika paljon.

Kyllä. Me nautimme myös kävelystä yhdessä eikä meidän tarvitse olla kävelyn aikana kylki kyljessä.

Ei munkaan tarvitse olla kylki kyljessä mutta puhe-etäisyydellä kuitenkin, siis puhe, ei huuto.