Käveleekö sinunkin miehesi 5 metriä edellä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

osalla on vähän rajoittunut ajattelu jalkakäytävillä kulkemiseen. Me ollaan miehen kanssa molemmat niin totuttu kulkemaan metsässä ja polkuja, että vierekkäin kävely ei ole meille se luontaisin tapa kulkea. Mies etenkin on niin vähän lenkkeillyt pitkin katuja koko elämänsä aikana, että peräkkäin kulkeminen tuntuu olevan ihan selkäytimessä. Onhan se jossain kaupungilla vähän ärsyttävää kulkea peräkanaa ja koittaa huudella jos on jotain asiaa, muttei se mistään miehen naista alistavasta asenteesta kyllä kerro mitään.

Metsässä mies kulkee usein edellä koska hänellä on ase. Metsästysajan ulkopuolella se kulkee edellä kummalla on koira remmissä, koska koiran pitää saada aina olla eka :D

Jösses, tulipa myötähäpeä tämän lukemisesta. :O

Itse olen 40 vuotta eräillyt lähes päivittäin, mutta osaan kuitenkin mm. syödä veitsellä ja haarukalla ja kävellä ympäristöön sopivalla tavalla.

öhh..kysymys lienee tottumuksesta ja tavasta enemmän kuin siitä "osaako" jotain. Tiedostamaton tapa, kuten esim Britanniassa tulee katsottua vasemmalle kun lähtee ylittämään katua. Kyllä minä "osaan" katsoa myös oikealle, mutta kun se tapa..

Myötähäpeää herättää lähinnä termi "eräillä". Se on kovin trendikästä nykyisin, se "eräily". Meille, jotka olemme syntyneet metsässä, siellä kuljetaan paikasta a paikkaan b, metsästetään, kerätään marjoja ja sieniä tai hoidetaan metsää. Vähemmän "eräillään".

:D :D Jotenkin surkuhupaisa kommentti.

Ohis

Vähemmän täällä Kainuussakaan kukaan puhuu eräilystä. Kaupunkilaisten huomiotaloutta koko käsite

Ohisohis

kerran joku rinkkasatiainen tuli uutuuttaan kiiltävissä meindleissä vaellussauvat kädessä tormentamaan sihahtavalla helsinkiässällä että enkö tiedä että koirat pitää olla kansallispuistossa kiinni. Totesin, että nyt ei ensinnäkään olla kansallispuistossa vaan metsäyhtiön talousmetsässä, johon mulla on toisekseen metsästysoikeus ja on koirien irtipitoaika. Njäääh..ei vaan jaksais enää näitä eräilijöitä :/

Exä teki noin. Ja olihan se nyt ärsyttävää. Varsinkin jos käytiin "yhdessä" kävelyllä niin herra viipotti metrien päässä. Aloin sitten kuuntelemaan yhteisillä lenkeillä äänikirjoja.

Onneksi vaihdoin miestä. Tämä uusi pitää kädestä eikä viipota koskaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Käyttäjä40487 kirjoitti:

Hei. Tilanne on tuttu ja minä olen mies.

Voin sanoa että kun vaimon tai pitkäaikaisen naisen kanssa kulkee julkisesti paikoissa, niin naiselle on vaikeaa ymmärtää sitä, että kyseessä ei ole ole tilaisuus jossa saadaan ojennettua miespuolisoa haluttuun malliin ja muottiin.

Minulla oli tuiki tavallista että kun vaimon kanssa menee kauppaan niin saa kuulla huomautuksia kovaan ääneen milloin  mistäkin, niin että kyllä perhe-elämämme tulee kyllä kaikille muillekin selväksi.

Miehenä haluaisin kävellä rauhassa hyvällä tuulella ja ystävällisesti. Mies kun on nykyäänkin lähinnä naisen käskyläinen niin on miehen roolikin kadoksissa - enää mies ei voi sanoa mihinkään mitään.

Nainen ilmeisesti suhtautuu sosiaaliseen tilaan eritavoin kuin mies - nainen olettaa, että sosiaalinen tila on tila, jossa avoimesti puhellaan ja huudellaan asiat.

Mies ei välttämättä halua esittää perhe-elämäänsä kaikille muille tuntemattomille.

Prisman vihannesosastolla kuultua; 

minkä takia sinä olet laittanut tämän pussiin?? EI KUKKAKAALIA pidä laittaa pussiin! Ota noita satsumoita, mutta katso nyt että ne on pehmeitä ja kuori on irti, sinä otat aina joukkoon niitä kovia missä kuori ei ole irti, ei niitä kukaan halua syödä, ne vaan laitetaan tuonne joukkoon että joku hölmö ostaisi, annappa minä näytän mikä on HYVÄ satsuma kun et koskaan osaa valita..

ja sitten naputus loittoni ja vaimeni hiljalleen kun siirryin eteenpäin.

Hrrrh.

Itse en ikinä ottaisi miestä joka e tiedä millainen on sopivan kypsä mikäkin hedelmä, vaan ostelisi raakoja.

tai laittaisi kaalia pussiin! Huhuh mikä tolvana

Vierailija kirjoitti:

Exä teki noin. Ja olihan se nyt ärsyttävää. Varsinkin jos käytiin "yhdessä" kävelyllä niin herra viipotti metrien päässä. Aloin sitten kuuntelemaan yhteisillä lenkeillä äänikirjoja.

Onneksi vaihdoin miestä. Tämä uusi pitää kädestä eikä viipota koskaan.

Miten te kävelette käsi kädessä reippaasti?

-utelias

Nyt kyllä täytyy kysyä että minkä kulttuurin miehiä teillä oikein on? Ei kuulu normaaleihin länkkäritapoihin tällainen edellä kävely.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä on taas ihmisillä isot ongelmat. Ette varmaan kestä juuri mitään oikeita vastoinkäymisiä suhteessanne, jos kerran miehen käveleminen jossain muualla kuin vierellänne aiheuttaa tuollaista marinaa.

Toisen kunnioittaminen ja huomioiminen ei ole suhteessa mikään pikkujuttu.

Mitä tällä on kunnioittamisen ja huomioimisen kanssa tekemistä?

Minä ihmettelen myös. Vapaan tyylin hiihtäjänä tietää miten oman vauhdin sovittaminen vaatii sitä, että koko ajan passailee omaa rytmiään. Ei ole vaikeaa ei, mutta pitää siihen koko ajan kiinnittää huomiota.

On ihmisiä ketkä enemmän harrastaa kaupungilla maleksimista ja näyteikkunoiden katselua ja niitä ketkä eivät harrasta sitä oikein koskaan. Kaikilla ei sellainen haahuilutahti tule ihan luonnostaan sitten kun kerran vuodessa patsastellaan jossain Teneriffan lomalla ostoskujilla.

Ookoo.

Onnistuuko sinulla esim ystävien tai sukulaisten luona kyläily?

Löydät oikean talon ja pystyt menemään sinne, vaikka tie viettäisi kätevästi naapuriin.

Sitten kun löydät oikeaan taloon, niin miten onnistuu samaan huoneeseen meneminen muiden kanssa. Jäätkö itsenäisesti sohvalle pönöttämään kun muut menevät keittiöön tai terassille. Kun se sohva sopii sun vapaan hiihtäjän vartalolle paremmin kuin keittiön ja terassin tuolit.

Entäpä joku haastavampi rasti. Kuten baarikierros kavereiden kanssa. Pitää osua oikein samaan pöytään kavereiden kanssa. Meneekö sekin 5 m ohi vai onnistuuko pöytään tähtääminen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä on taas ihmisillä isot ongelmat. Ette varmaan kestä juuri mitään oikeita vastoinkäymisiä suhteessanne, jos kerran miehen käveleminen jossain muualla kuin vierellänne aiheuttaa tuollaista marinaa.

Toisen kunnioittaminen ja huomioiminen ei ole suhteessa mikään pikkujuttu.

Mitä tällä on kunnioittamisen ja huomioimisen kanssa tekemistä?

Minä ihmettelen myös. Vapaan tyylin hiihtäjänä tietää miten oman vauhdin sovittaminen vaatii sitä, että koko ajan passailee omaa rytmiään. Ei ole vaikeaa ei, mutta pitää siihen koko ajan kiinnittää huomiota.

On ihmisiä ketkä enemmän harrastaa kaupungilla maleksimista ja näyteikkunoiden katselua ja niitä ketkä eivät harrasta sitä oikein koskaan. Kaikilla ei sellainen haahuilutahti tule ihan luonnostaan sitten kun kerran vuodessa patsastellaan jossain Teneriffan lomalla ostoskujilla.

Ookoo.

Onnistuuko sinulla esim ystävien tai sukulaisten luona kyläily?

Löydät oikean talon ja pystyt menemään sinne, vaikka tie viettäisi kätevästi naapuriin.

Sitten kun löydät oikeaan taloon, niin miten onnistuu samaan huoneeseen meneminen muiden kanssa. Jäätkö itsenäisesti sohvalle pönöttämään kun muut menevät keittiöön tai terassille. Kun se sohva sopii sun vapaan hiihtäjän vartalolle paremmin kuin keittiön ja terassin tuolit.

Entäpä joku haastavampi rasti. Kuten baarikierros kavereiden kanssa. Pitää osua oikein samaan pöytään kavereiden kanssa. Meneekö sekin 5 m ohi vai onnistuuko pöytään tähtääminen?

yawn, jollain on nyt kyllä tyyyyylsä päivä

Kyllä,näin tekee mies. Myös silloin harvoin, kun laitan korkkarit ja vähän ne varpaita puristavat ikävästi, niin puolijuoksua pitää mennä. Kun sanon asiasta, menee taas 10metrin päässä edelle tai sitä ravia. Kyllä ottaa aivoon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Exä teki noin. Ja olihan se nyt ärsyttävää. Varsinkin jos käytiin "yhdessä" kävelyllä niin herra viipotti metrien päässä. Aloin sitten kuuntelemaan yhteisillä lenkeillä äänikirjoja.

Onneksi vaihdoin miestä. Tämä uusi pitää kädestä eikä viipota koskaan.

Miten te kävelette käsi kädessä reippaasti?

-utelias

No ei nyt aina voi kädestä pitää. ;) Mutta mieheni on siinä vieressä että voisi koska tahansa napata kädestä jos haluaisi.

Exäni muuten eksytti minut kerran ulkomailla. Olin kyllä raivoissani. Hän ei tietenkään huomannut toiminnassaan mitään outoa.

Ja yhdelle ihmettelijälle tiedoksi että ihan umpisuomalaisesta lättäjalasta kysymys

Minun mieheni kaupasta lähtiessämme jättää minut omine ostoksineni kassalle ja häipyy pihalle eikä odota minua. Jos teen saman hänelle harmituksissani, niin kyllä on ihmettelyä minne oikein häivyin. En juurikaan enää käy kaupassa hänen kanssaan.

Parisuhteiden kehitykset tapahtuvat joskus odottamattomien vaikutuksien myötäisyydellä. Syitä on varmasti monia miksi pariskunnat joskus ovat erkaantuneet toisistaan vaikka rakastaisivat. On varmaankin liioittelua että kaikki naiset näin toimisivat mutta usein näin on...

Yritin toki useinkin jotenkin tehdä selväksi etten halua yleisillä paikoilla mitään ojentelua mistään - että oltaisiin rauhassa. Mies jos sanoo jostakin niin se on niinpäin tuppantunut olemaan että miehen pitää kestää mukisematta eikä olla niin itsekäs että sanoo mistään mitään - vaikkaei toki sekään käy. Naisella on oikeus suuttua joka asiasta ja vääntää asiat aina niin että mies on itsekäs ja että miehen pitää oppia vähän ajatteleen..

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ex-mies teki tuota, kun olin raskaana ja nauroi mulle vielä, kun pyysin hidastamaan.

Just mietin ennen kuin luin tämän kommentin, että meillä tilanne on korostunut nyt kun olen viimeisilläni raskaana. En kieltämättä ymmärrä, mitä mies harppomisellaan luulee saavuttavansa, kun joutuu joka tapauksessa odottamaan. Voin vain kuvitella miten typerältä ja moukkamaiselta se muista näyttää: ukko harppoo edellä kuin tuli perseen alla ja viimeisillään raskaana oleva, puuskuttava vaimo vaappuu naama punaisena perässä. Jos mieheltä ikinä murtuu jalka, tai meno hidastuu muutoin, niin alan itse harppomaan.

Ja ei palsta u l i t, en ole grammaakaan ylipainoinen :D. Kumpa tiede kehittyisi niin, että biologisesti mies voisi myös olla raskaana ja synnyttää, mieluusti siirtäisin tämän ajan miehen vaivoille. Miehiltä puuttuu empatiakyky, ne ei tajua asioita mitä eivät itse voi kokea.

Minun mieheni kehtasi valittaa, kun raskaana ollessa minun täytyi esim. automatkoilla käydä vähän väliä vessassa. 

Mutta niin vaan "paha saa palkkansa". Nykyään pysähtelemme automatkoilla vähän väliä, koska mies joutuu käymään eturauhasvaivojensa takia vessassa vähän väliä. :D

Meillä just toistepäin, vaimo kulkee jatkuvasti pari askelta edellä. Todella ärsytävä tapa, eikä muutu vaikka kuin monta kertaa siitä mainitsen

On ollut pari tällaista miestä, toinen oli heila ja toisen kanssa menin suhteeseen. Oli kyllä typerä olo tämän poikaystävän kanssa, kun ekoilla treffeillä hän paineli 5 metriä edellä. Nykyään en hyväksyisi tuollaista missään nimessä, olin silloin nuori ja tyhmä. Haluan kumppanin jonka kanssa mennään rinta rinnan ja jutellaan. Ystävienkin kanssa liikumme niin.

Mä oon meillä se, joka kiitää edellä. :D Mun mies kävelee tuskastuttavan hitaasti. Aina välillä yritän hidastaa mutta sitten menee hermo kun toinen liikkuu kuin etana tervassa.

Vierailija kirjoitti:

Nyt kyllä täytyy kysyä että minkä kulttuurin miehiä teillä oikein on? Ei kuulu normaaleihin länkkäritapoihin tällainen edellä kävely.

Ei kai kuulu minkään kulttuurin tapoihin tuo?

Meillä mies kävelee kaksi metriä takana. Tätä tapahtuu etenkin kävelylenkeillä. Jos hidastan tahtia, mies hidastaa itsekin, jolloin etäisyys pysyy samana. Olen monta kertaa kysynyt suoraan, haluaako hän kävellä hitaammin - kuulemma ei. Olen vähitellen sopeutunut tilanteeseen.

Tosin välillä hänellä on muutenkin vaikeuksia tämän yhdessä kulkemisen kanssa. Pyöräilimme kerran kadulla ajoradalla, ja tienreunaan oli pysäköitynä autoja. Minä pyöräilin oikealla ja mies vasemmalla puolellani. Vastaan tuli auto, ja luonnollisesti miehen piti tehdä autolle tilaa. Sen sijaan, että hän olisi sujahtanut taakseni jonoon, hän alkoi siirtyä sivusuunnassa suoraan minun päälleni. Minun piti oikein karjua "älä tuu päälle", kun en pystynyt väistämään osumatta parkissa olleisiin autoihin. Meni aika kauan, ennen kuin suostuin menemään uudelleen yhdessä pyöräilemään :D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ole romani, joten meillä ei nainen ole alemmassa asemassa mieheen nähden. Ihan vierekkäin kävelemme. Usein käsi kädessäkin. 

Tuskin nuokaan 100 000 naista, jotka ovat kommentoineet tutuksi jutun tuohon Tiktokiin, kaikki romaneja ovat. 

No onhan sitä mm. mûslim kulttuurissakin tyypillistä, että naisen katsotaan olevan miestä alempana. Siitähän tuo edellä kävely kielii. 

Ei kieli. Menen töissäkin aina ensin. Se on suojelullinen ele, katsotaan edeltä onko muiden turvallista tulla. 

Ihan selkäytimestä tulee. 

Kuka katsoo tuleeko takaa jokin vaara?

Jos menen tilan läpi huoneeseen, niin olen jo nähnyt sen tilan ennen huoneeseen astumista, ja sen ettei siellä ole vaaraa. Ikävää että puhutaan näin että olisi jotain arvostuksen puutetta. Minulla ei ainakaan ole, ja tiedän tämän itse. 

Istun myös ravintoloissa jne aina niin että näen ovelle. Näin se vain on.

Joo, tätä on tutkittukin, että miehet kokevat olonsa turvattomiksi jos istuvat selkä oveen päin. Mutta ei se sinusta mitään ritaria tee, että turvaat OMAN selustasi. Nimittäin nainen yleensä istuu vastapäätä eli selkä oveen päin. Uskotko todella että sinä vastaat hänen turvallisuudestaan?

Sama juttu tuossa kävelemisessä. Pelkäätkö lähtökohtaisesti kaikkia polkuja, teitä ja katuja? Ihan siinä kotisi lähelläkin? Kyllä nyt lähinnä hellit omia kompleksejasi tällä selityksellä.

Eksäni valitti aina, että kävelin muka liian lujaa, vaikka kuinka sovitin vauhtiani hänen vauhtiinsa, emmekä voineet käydä kävelemässäkään yhdessä, kun en jaksanut kuunnella sitä jatkuvaa valittamista ja sättimistä.

Mielenkiintoiseksi asian tekee se, että kun olimme jossakin sisätiloissa, hän ampaisi edelle ja pisti turbovaihteen silmään niin että jäin aina kauas jälkeen.

Eksän syytösten takia olen kiinnittänyt omaan kävelyvauhtiini huomiota muiden ihmisten kanssa kävellessä ja todennut, miten hyvin osaan oikeasti sovittaa vauhtini muiden vauhtiin - jos seurassani oleva ihminen kävelee lujempaa, kävelen itsekin ripeästi, jos taas toinen on hitaampi kävelijä, hidastan automaattisesti omaa tahtiani niin että kävelemme rinnakkain.

No, tämä eritahtisuus kävellessä oli eksän kanssa ongelmista vain pienin mutta kuvastaa kyllä hyvin parisuhteen valtatasapainoa ja korreloi etenkin eksän minuun kohdistaman henkisen väkivallan kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Meillä mies kävelee kaksi metriä takana. Tätä tapahtuu etenkin kävelylenkeillä. Jos hidastan tahtia, mies hidastaa itsekin, jolloin etäisyys pysyy samana. Olen monta kertaa kysynyt suoraan, haluaako hän kävellä hitaammin - kuulemma ei. Olen vähitellen sopeutunut tilanteeseen.

Tosin välillä hänellä on muutenkin vaikeuksia tämän yhdessä kulkemisen kanssa. Pyöräilimme kerran kadulla ajoradalla, ja tienreunaan oli pysäköitynä autoja. Minä pyöräilin oikealla ja mies vasemmalla puolellani. Vastaan tuli auto, ja luonnollisesti miehen piti tehdä autolle tilaa. Sen sijaan, että hän olisi sujahtanut taakseni jonoon, hän alkoi siirtyä sivusuunnassa suoraan minun päälleni. Minun piti oikein karjua "älä tuu päälle", kun en pystynyt väistämään osumatta parkissa olleisiin autoihin. Meni aika kauan, ennen kuin suostuin menemään uudelleen yhdessä pyöräilemään :D

Tuttua kauraa! Mieheni kiilaa monesti, joten anna ana mutkissa ja muissa vastaavissa hänelle reilusti tietä. Kun ajamme pyörillä pihaamme, niin pitää nousta katukivetyksen päälle. Haluan osua siihen suoraan, enkä vinottain, koska en halua kaatua pyörällä siihen. Alan jättäytymään miehen taakse joa hyvissä ajoin, jotta pääsen kaartamaan niin että tulen suoraan pihaamme. Mitä mies tekee joka kerta? Alkaa viime metreillä hidastella ja kiilaa eteeni ettei suunnitelmani onnistu. Tästä johtuen sanon hänelle joka ikinen kerta että mene sinä edeltä, haluan tulla kivetykseen suoraan. Siis joka kerta. Viimeiset 4 vuotta. Jos jätän tämän sanomatta, niin hän kiilaa heti taas.