Käveleekö sinunkin miehesi 5 metriä edellä?

Mites sitten homopareissa määräytyy, kumpi kävelee 5 m ees sun taas?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yksinelävänä miehenä joskus työpaikalla jos naispuolisen työkaverin kanssa pitänyt kävellä jonnekin, naiset tuntuvat kävelevän niin hitaasti, että tulee mieleen, jättäytyykö ne tarkoituksella vähän kauemmas eikä kävellä ikäänkuin samaa matkaa yhdessä, ettäkö ei vaan kukaan työpaikan juorupiiri luulisi että noilla on jotain keskenään...  ?

Naisilla nyt vaan on lyhyemmät jalat.

Jollakin voi olla muutakin syitä hitaaseen kävelyyn.

Itse sairastuin parikymppisenä MS-tautiin enkä jaksa töissä sitä aina kaikille mainostaa. Toisinaan pelottaa kävellä yhdessä miesten kanssa kun ei tiedä meneekö jalat alta siinä vauhdissa tai kompastuuko lattiaan.

Mieslääkärit tekevät samaa. Tulevat ensin ystävällisesti hakemaan odotustilasta ja sitten laukkavat jonnekin niin, että pitää kysyä muilta potilailta, että mihin se lääkäri meni.

Kerran, olikohan se 90-luvun lopulla, itseasiassa olikin eräässä työpaikassa MS-tautia sairastava nainen, jonka kanssa jouduttiin käymään asiointimatkalla työpaikan ulkopuolella liikenteen seassa. Hidastin toki omaa kävelyvauhtia sen mukaan että pysyttiin yhtämatkaa asiointikeikalle ja takaisin.

En tiedä miten lie nykyään, kun toisten terveystiedot ovat paljon tiukemmin salaisia kuin ysärillä, voiko työkaveri edes saada tietoon toisen MS-tautia, pitäisi vaan jotenkin osata arvata että voi olla "jokin syy" mahdollisesti hitaaseen kävelyyn tms.

Vanha pohjalainen tapa, akat eivät keuli!

Mitä himputtia!? Minkälainen nainen edes on tuollaisen ukon kanssa?? Älyhoi! Meillä mies on ensitapaamisesta lähtien kulkenut vierelläni eikä lampsinut metrejä edelläni. Mies on muutenkin todella kiltti ja empaattinen.

Vierailija kirjoitti:

Vanha pohjalainen tapa, akat eivät keuli!

No tulihan se sieltä! Mitä sitten tapahtuu, jos akka keulii? Päästäänkö puukkohippaasille?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ex-mies teki tuota, kun olin raskaana ja nauroi mulle vielä, kun pyysin hidastamaan.

Just mietin ennen kuin luin tämän kommentin, että meillä tilanne on korostunut nyt kun olen viimeisilläni raskaana. En kieltämättä ymmärrä, mitä mies harppomisellaan luulee saavuttavansa, kun joutuu joka tapauksessa odottamaan. Voin vain kuvitella miten typerältä ja moukkamaiselta se muista näyttää: ukko harppoo edellä kuin tuli perseen alla ja viimeisillään raskaana oleva, puuskuttava vaimo vaappuu naama punaisena perässä. Jos mieheltä ikinä murtuu jalka, tai meno hidastuu muutoin, niin alan itse harppomaan.

Ja ei palsta u l i t, en ole grammaakaan ylipainoinen :D. Kumpa tiede kehittyisi niin, että biologisesti mies voisi myös olla raskaana ja synnyttää, mieluusti siirtäisin tämän ajan miehen vaivoille. Miehiltä puuttuu empatiakyky, ne ei tajua asioita mitä eivät itse voi kokea.

Sinun mieheltäsi puuttuu empatiakyky, ei miehiltä yleensä. En ole ikinä eläessäni törmännyt noin moukkamaiseen mieheen kuin mistä juuri kerroit, enkä tietenkään tuhlaisi tuollaiseen aikaani yksiä treffejä enempää.

Muista puolustaa jälkikasvuasi jotta he eivät kasva empatiakyvyttömän isän vaikutuksesta ihan kieroon.

Tätä samaa ongelmaa on ollut aika monen miehen kanssa ja tästäkin ketjusta voi päätellä, että kyseessä on suht yleinen ongelma. Lasten kanssa mies osaa kyllä hidastaa :D.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olemme juuri nyt etelänmatkalla ja huvittaa tämä ketju. Kyllähän tuo siippa edellä harppoo, mutta sen kuin harppoo. Kun välimatkaa alkaa olla sen 10 metriä, niin tajuaa taas hidastaa. Välillä nämä kujat ovat niin kapeita, että peräkanaa on kuljettava.

Ihan uteliaisuudesta kysyn, että miten päätätte minne olette menossa? Katsotteko yhdessä karttaa ja sitten menette sovitusti pisteestä A pisteeseen B? Pisteessä B sitten käytte läpi kaiken sen minkä olette kumpikin erikseen kokeneet ja havainneet matkalla, ja päätätte uuden reitin pisteestä B pisteeseen C?

Jutteletteko ollenkaan, jaatteko kokemuksia? Jääkö matkan varrella bongaamasi hyvän oloinen ruokapaikka käymättä, kun keskustelette vasta pisteessä C ettekä viitsi kääntyä takaisin ja kävellä kolmea kilometriä?

Vai bongaatko matkan varrella mitään kivaa kun katseesi tämän tästä etsiytyy puolisosi eteenpäin löpsötteleviin pakaroihin, ettet jäisi matkasta?

😂 No ei nyt ihan noin. Toki joskus on reitti paikasta toiseen, joskus vaan haahuillaan menemään. Mutta kuten sanottu, jalkakäytävät ovat olemattomia, ei mahdu kulkemaan rinnakkain. Mies sitten menee rivakasti edellä, mutta huomaa kyllä, kun jään jälkeen.

Kyllä. Ex-mies 😉

Meillä minä kävelen aina edellä. Mies väittää olevansa nopea kävelijä, mutta väärässä on :D

Uskaltaisitteko päästää ladyn astelemaan ensimäisenä ja edellä metsässä? Otanta pk-seudun vanhemmista plikoista. Astu mutakuoppaan, nyrjäytti nilkansa, kun kivi pyörähti, astu ampiaispesän päälle, ei löydä polkua vaan luulee polkua metsäksi, kiljuu kun näkee teerenpoikasen tai sisiliskon, nappaa kiinni sähköpaimenesta, putoo polulta hankeen, löytää sen ainoan syvän lätäkön polulta, pitää kantaa järveen ja järvestä pois, kun pohja on mutanen yms.

En ihanheti usko vihreään liikeeseen.

Joo ja mää en pääse karkuun kun on kädessä kiinni.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olemme juuri nyt etelänmatkalla ja huvittaa tämä ketju. Kyllähän tuo siippa edellä harppoo, mutta sen kuin harppoo. Kun välimatkaa alkaa olla sen 10 metriä, niin tajuaa taas hidastaa. Välillä nämä kujat ovat niin kapeita, että peräkanaa on kuljettava.

Ihan uteliaisuudesta kysyn, että miten päätätte minne olette menossa? Katsotteko yhdessä karttaa ja sitten menette sovitusti pisteestä A pisteeseen B? Pisteessä B sitten käytte läpi kaiken sen minkä olette kumpikin erikseen kokeneet ja havainneet matkalla, ja päätätte uuden reitin pisteestä B pisteeseen C?

Jutteletteko ollenkaan, jaatteko kokemuksia? Jääkö matkan varrella bongaamasi hyvän oloinen ruokapaikka käymättä, kun keskustelette vasta pisteessä C ettekä viitsi kääntyä takaisin ja kävellä kolmea kilometriä?

Vai bongaatko matkan varrella mitään kivaa kun katseesi tämän tästä etsiytyy puolisosi eteenpäin löpsötteleviin pakaroihin, ettet jäisi matkasta?

😂 No ei nyt ihan noin. Toki joskus on reitti paikasta toiseen, joskus vaan haahuillaan menemään. Mutta kuten sanottu, jalkakäytävät ovat olemattomia, ei mahdu kulkemaan rinnakkain. Mies sitten menee rivakasti edellä, mutta huomaa kyllä, kun jään jälkeen.

Ok. Maailman kapeat jalkakäytävät ovat tuttu ilmiö, mutta ei sitä hajurakoa yleensä tarvitse sen kapean kadun vuoksi olla viittä metriä vaan voi kulkea keskusteluetäisyydellä. Joskus on kyllä hälinää ja mekkalaa.

Kieltämättä näissä hälinätilanteissa jos puoliso on lähtenyt yhtäkkiä paahtamaan, ja on tullut asiaa niin olen vislannut. Sillai kovaa. Ja siitäkös hän riemastuu. Juu, myönnän, ei ole kaunista käytöstä. Mutta ei ole huutaminenkaan.

Miksi se on miehen vika? Miksi ei tehdä juttua naisista jotka laahustavat 5 metriä miestä jäljessä?

Kenellä on oikeus määrätä mikä on se oikea vauhti?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vanha pohjalainen tapa, akat eivät keuli!

No tulihan se sieltä! Mitä sitten tapahtuu, jos akka keulii? Päästäänkö puukkohippaasille?

Tuppimulk-ku isootteloo. Miehet tietää olevansa perheen pää, me naiset kuitenki oomme se niska joka sitä päätä kääntelee.

Vierailija kirjoitti:

Miksi se on miehen vika? Miksi ei tehdä juttua naisista jotka laahustavat 5 metriä miestä jäljessä?

Kenellä on oikeus määrätä mikä on se oikea vauhti?

Vauhtihan on molemmilla sama, jos välimatka pysyy viidessä metrissä. Jostain syystä mies vain valitsee kulkea erikseen.

incel kirjoitti:

Uskaltaisitteko päästää ladyn astelemaan ensimäisenä ja edellä metsässä? Otanta pk-seudun vanhemmista plikoista. Astu mutakuoppaan, nyrjäytti nilkansa, kun kivi pyörähti, astu ampiaispesän päälle, ei löydä polkua vaan luulee polkua metsäksi, kiljuu kun näkee teerenpoikasen tai sisiliskon, nappaa kiinni sähköpaimenesta, putoo polulta hankeen, löytää sen ainoan syvän lätäkön polulta, pitää kantaa järveen ja järvestä pois, kun pohja on mutanen yms.

En ihanheti usko vihreään liikeeseen.

Joo ja mää en pääse karkuun kun on kädessä kiinni.

Olen mies ja oikeanpuoleinen nilkka on taittunut alle jo sen verran monesti, että mietin jo, onkohan siitä nivelsiteet venähtäneet niin että se nyrjähtää kerta kerralta yhä helpommin alta. Ensimmäinen kerta taisi olla tehtaalla kun astuin vahingossa sellaisen lattialla olevan paineilmakytkimen päälle, puoliksi reunan yli niin että nilkka taittui siitä alle ja ukko nurin lattialle, saikulle muistaakseni viikoksi ainakin. Sen jälkeen on taittunut muutaman kerran, esim. kerran nousen pyörän päälle, sama nilkka petti alta kun maa oli hieman vino, eikun pyörineen ukko nurin paskaiseen maahan taas :/

Jännä ilmiö, tuntuu olevan yleistä :D

Onkohan tässä joku alkukantainen luolamies-efekti, että mies jotenkin kokee turvaavansa naista kulkevansa *lauman edellä* kuin kilpenä, jos vaikka petoeläin sattuukin vastaan. En keksi mitään muuta järkevää selitystä!

Silloin kun minulla on nainen, kävelen naista rivakammin lähinnä silloin, kun olen kantamassa tavaroita, tai menossa avaamaan ovea tms. hoitamassa tehtävää. Jos ollaan kävelyllä, kävelen naisen vierellä.

Joku mainitsi, että kertoo miehen empatianpuutteesta, jos mies kävelee koko ajan edellä, ja luulen että tässä ollaan oikeilla jäljillä. Jos ottaa jonkun empatianpuutteisen ja kauhean kilpailuhenkisen miehen, niin mies kävelee sitten koko elämän pari metriä naisen edellä, koska yhdessä kävelyssä pääasia ei ole yhdessä kävely, vaan se että mies on edellä. No, mutta, tuollaisista miehistä naiset pitävät, onhan se kerta toisensa jälkeen täälläkin kerrottu, että naiset pitävät mulkuista miehistä...

Vierailija kirjoitti:

Mun isä teki tuota mulle pienenä. Tuli tosi haluttu ja rakastettu olo :D

Vierailija kirjoitti:

Miehet nyt vaan on edelläkävijöitä. Get over it!

Ja minä kun luulin, että täällä puhuttiin edelläkävelijöistä...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä mies kävelee kaksi metriä takana. Tätä tapahtuu etenkin kävelylenkeillä. Jos hidastan tahtia, mies hidastaa itsekin, jolloin etäisyys pysyy samana. Olen monta kertaa kysynyt suoraan, haluaako hän kävellä hitaammin - kuulemma ei. Olen vähitellen sopeutunut tilanteeseen.

Tosin välillä hänellä on muutenkin vaikeuksia tämän yhdessä kulkemisen kanssa. Pyöräilimme kerran kadulla ajoradalla, ja tienreunaan oli pysäköitynä autoja. Minä pyöräilin oikealla ja mies vasemmalla puolellani. Vastaan tuli auto, ja luonnollisesti miehen piti tehdä autolle tilaa. Sen sijaan, että hän olisi sujahtanut taakseni jonoon, hän alkoi siirtyä sivusuunnassa suoraan minun päälleni. Minun piti oikein karjua "älä tuu päälle", kun en pystynyt väistämään osumatta parkissa olleisiin autoihin. Meni aika kauan, ennen kuin suostuin menemään uudelleen yhdessä pyöräilemään :D

Tuttua kauraa! Mieheni kiilaa monesti, joten anna ana mutkissa ja muissa vastaavissa hänelle reilusti tietä. Kun ajamme pyörillä pihaamme, niin pitää nousta katukivetyksen päälle. Haluan osua siihen suoraan, enkä vinottain, koska en halua kaatua pyörällä siihen. Alan jättäytymään miehen taakse joa hyvissä ajoin, jotta pääsen kaartamaan niin että tulen suoraan pihaamme. Mitä mies tekee joka kerta? Alkaa viime metreillä hidastella ja kiilaa eteeni ettei suunnitelmani onnistu. Tästä johtuen sanon hänelle joka ikinen kerta että mene sinä edeltä, haluan tulla kivetykseen suoraan. Siis joka kerta. Viimeiset 4 vuotta. Jos jätän tämän sanomatta, niin hän kiilaa heti taas. 

Mikäs se olikaan se teoria että mies menee edeltä koska pitää huolen turvallisuudesta..? 🤔

Pyörällä kiilailu ei ainakaan ole turvallista.

Eikä ole turvallista myöskään oikaista risteyksestä käännyttäessä autolla vastakkaiselt kaistalta. Sitäkin nimittäin tapahtuu.