Lue keskustelun säännöt.
Tietääkö karismaattinen ihminen itse olevansa karismaattinen? Mistä sen huomaa?
Kysymys tulikin otsikossa. Erityisesti kiinnostaa, jos täällä on joku karismaattinen ihminen itse kertomassa. Eli onko täällä joku, joka kokee olevansa karismaattinen ja/tai muut ihmiset ovat hänelle näin kertoneet?
Kommentit (249)
En tiedä olenko karismaattinen, mutta jostain syystä herätän huomion ja olen helposti lähestyttävä. Kasvoni jäävät ihmisten mieleen.
Minua tämä hieman nolottaa. Jos menen johonkin paikkaan kaverin kanssa ja ihmiset tulevat helposti puhumaan minulle, eivät kaverilleni. Muistavat minut, eivät kaveriani jne. Kyselevät tarvitsenko jotain, rientävät auttamaan, kysyvät mielipidettä. En halua että kukaan joutuu varjooni, niin omahyväiseltä kuin tämän sanominen kuulostaakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Karismaattinen tarkoittaa jokseenkin samaa kuin vakuuttava
Kun karismaattinen ihminen puhuu, muut kuuntelevat automaattisesti. Karismaattisen ei tarvitse olla hauska, mutta hauskoja ihmisiä on monesti mukavampi kuunnella kuin tylsiä joten hyvä huumorintaju sikäli voi korreloida karisman kanssa
Mietin oikein perusteellisesti tämän ketjun nähtyäni, olenko nähnyt oikein todella valovoimaista ihmisistä. Siis voisi sanoa, karismaattinen, säteilevä, valovoimainen.
Yksi on jäänyt mieleen, mutta en sano kuka, koska joku voisi tunnistaa hänet. Erään julkkiksen perhepiiriistä kauan sitten.
Ihminen, jonka ympärillä oli ikään kuin säteily, valovoima, joka hehkui huoneen perälle asti. Se oli todella häikäisevää, pyörryttävää.
Se on aivan äärimmäisen harvinaista. Ehkä se on juuri se karisma.
Lapsena opettetiin minulle,että jos joku alkaa näyttää minusta jotenkin mahtavammalta, niin ajattelen hänet tekevän tarpeitaan. Sillä opilla en ole ketään lähtenyt kritiikittömästi jonain pitämään, vaan toimin pelkästään asialinjalla.
Vierailija kirjoitti:
Mietin oikein perusteellisesti tämän ketjun nähtyäni, olenko nähnyt oikein todella valovoimaista ihmisistä. Siis voisi sanoa, karismaattinen, säteilevä, valovoimainen.
Yksi on jäänyt mieleen, mutta en sano kuka, koska joku voisi tunnistaa hänet. Erään julkkiksen perhepiiriistä kauan sitten.
Ihminen, jonka ympärillä oli ikään kuin säteily, valovoima, joka hehkui huoneen perälle asti. Se oli todella häikäisevää, pyörryttävää.
Se on aivan äärimmäisen harvinaista. Ehkä se on juuri se karisma.
Jos karisma tarkoittaa tuota, se ei välttämättä tee ihmistä onnelliseksi. Olisi sietämätöntä olla ihmisten parissa, koska se on ominaisuus jota ei voi poistaa.
Siitä voi olla pelkkää haittaa.
-sama
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Karismaattiset ihmiset on yleensä narsisteja.
Jollakin oli tästä aiheesta hyvä kommentti, jossa perusteli miten nimenomaan eivät ole.
Karisma on hyvin yleistä narsisteille. Vaikuttavat pinnallisesti mielenkiintoisilta ihmisiltä, mutta pinnan alla in paha persoonallisuushäiriö. Parasta ketjussa onkin kuinka moni on tullut mainostamaan on narsismiaan.
Tätä ihmiset eivät ilmeisestikään erota tai ymmärrä, että voimamaneerein yleisölle esitetty karisma on eri asia kuin synnynnäinen karisma, mitä ei siis tarvitse esitellen kaivaa kohdeyleisöltä itselleen vaan se annetaan aidosti karismaattiselle kuin luonnostaan.
Narsistit ovat näyttelijöitä maskiensa takana.
Olen samaa mieltä. Moni ei myöskään ymmärrä sitä, että karisma ei todellakaan aina ole ystävällisyyttä tai sitä, että henkilöstä pidetään tai että juuri sinä haluaisit häntä seurata. Karisma on sitä, että henkilö huomataan, vaikka hän olisi hiljaa. Joko hyvässä tai pahassa.
Oisko kyllä ja ei. Nautin ihmisten seurasta ja tunnen, kun hekin nauttivat. Mutta aina ei ole moodi päällä, joskus olo on harmaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Karismaattinen on esim. Bond näyttelijöistä Sean Connery.
Vierailija kirjoitti:
Mikähän syndrooma/persoonallisuushäiriö nuilla on, jotka jauhavat aina narsisteista?
Palstan perusteella vaikuttaisi siltä, että narsistit on joillekin pakkomielle.
Olisi mielenkiintoista tietää, miksi?
Mitä tarvetta tai tunnetta se palvelee?
Ihminen näkee muissa ihmisissä helposti omia ominaisuuksiaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikähän syndrooma/persoonallisuushäiriö nuilla on, jotka jauhavat aina narsisteista?
Palstan perusteella vaikuttaisi siltä, että narsistit on joillekin pakkomielle.
Olisi mielenkiintoista tietää, miksi?
Mitä tarvetta tai tunnetta se palvelee?Ihminen näkee muissa ihmisissä helposti omia ominaisuuksiaan.
ÄRSYTTÄÄ täällä perkeleen AV:llakin kun ihmiset ovat niin saamarin FIKSUJA, IHANIA ja UPEITA! Perkele...
Mielestäni ovat kyllä tietoisia asiasta.
Se on usein isompien ja pienempien asioiden summa. Se voi olla itsevarmuutta, kuuluisuutta, tahdonvoimaa, rahaa, asema, ulkonäkö jne, mutta kyllä sen itse tietää.
Ja niille palstalaisille, " en minä, mut ku jotkut sanovat et jotain mussa on", niin ei... päällekäyvä, outo, ärsyttävä, hajamielinen, yliujo jne. eli jostain syystä mieleenjäävä ihminen ei ole synonyymi karismaattiselle.
Tiedän, me kaikki halutaan olla "joku", mutta ei...
Jolleki olet se karismaattisin, mutta ei kaikille ja se on se mikä lasketaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Karisma kirjoitti:
Itse olen karismaattinen ihminen ja luontainen kutsumukseni on käyttää sitä hyvään. Teen työtä ihmisten parissa ja olen valmis antamaan itsestäni paljon, jos saan ilon, hyvinvoinnin, uskon itseen, onnellisuuden tarttumaan toisiin ihmisiin. Tällaisen työn tekeminen on huomattavasti helpompaa ja myös minulle mukavampaa kun minulla on luonnollista karismaa . Työtäni voi tehdä myös ilman karismaa mutta minua inspiroi muutoksen siemenen istuttaminen ihmisiin. Se että asiakkaani ei vain lähde tyytyväisenä vaan myös ajatuksella siitä, että alkaa pitää itsestään huolta ja uskoo itseensä ja kykyihinsä enemmän. Minulle karismani antaa siis tämän mahdollisuuden ripotella ihmisiin tietynlaisia uskon siemeniä, mitä he saavat minulta mukaansa on innostus.
Olin pitkään ihminen että koin sosiaaliset kontaktit raskaiksi ja pelkäsin vähän ihmisiä. Pelkäsin luonnollista karismaani. Yritin toppuutella sitä pois. Sitten kun aikaa kului aloin ymmärtää että toppuuttelu vei energiaa. Huomaan että noin 10-15% ihmisistä on mörköjä jotka ei voi sietää karismaattisia ihmisiä. En tiedä miksi. Olisivatko he kaapissa olevia karismaattisia? Nuorempana pelkäsin näiden Mörköjen reaktiota. Annoin sateen sataa päälleni ja pienentää minua. Mutta miksi? Höpsöä se oli. Hyvä kun lisääntyy vain hyvällä. Empatia empatialla. Ja kaikkia mörköjä kun ei voi pelastaa, se on ollut suurin oppini.
Sen jälkeen on ollut helppo antaa karismani paistaa. Koska loppujen lopuksi, se on aito oma itseni.
Anteeksi, mutta tämä ei vaikuta yhtään karismaattisen henkilön kirjoittamalta vaan sellaisen hölösuun, joka on suuna päänä jokapaikassa kertomassa toisille, miten näiden tulisi elää. Ja siis anteeksi vielä mielipiteeni ilmaisu, mutta oli pakko.
Ei oikea karisma ole sitä että uskaltaa puhua ihmisille tai että on hyvä julkinen esiintyjä. Usein ihmiset sekoittavat nämä. Toki hyvä esiintyjä voi olla karismaattinen, mutta tämä ei ole yksi yhteen. Karisma on sitä että kun astuu huoneeseen, kaikki huomioivat sinut. Sinun ei tarvitse sanoa tai tehdä mitään, vain olla. Ja kun aukaiset suusi jotain sanoaksesi, kaikki pysähtyvät kuuntelemaan. Karisma on läsnäoloa tilanteessa.
Vierailija kirjoitti:
Karisma on sitä että sinua kunnioitetaan ihan pelkän olemassaolosi perusteella, ei ulkonäön ei suoritusten tai materian, vaan siksi koska herätät aitoa kunnioitusta. Silloin kusipäisimmätkään yksilöt eivät hypi nenille.
Oikeaa karismaa löytyy hyvin harvoilta. Tuskinpa ainakaan niiltä jotka ovat omasta mielestään karismaattisia. Myöskään vallankäyttö ei ole karismaa.
Tämä pätee mielestäni, sinua kunnioitetaan ja huomioidaan pelkän olemassaolosi perusteella. Olen tavannut kaksoset, ei identtiset, joista toinen oli karismaattinen, hän se sai ystäviä ja kaiken huomion. Lasten äiti kysyi kerran siitä ei-karismaattisesta kaksosesta, miten suhtautua kun tyttö jää jälkeen siskostaan. Mutta tytössä ei ollut mitä vikaa tietenkään, äiti vain ei ollut nähnyt tilannetta oikein. Toisessa perheessä oli yksi neljästä lapsesta karismaattinen, jo hänen äitinsä sanoi, että oli hyvin ihastunut juuri siihen vauvaansa. Lapsesta tuli aikuisena hyvin menestynyt verrattuna sisaruksiinsa. Kumpikaan näistä, kaksonen ja yksi neljästä lapsesta ei tietääkseni ole tiedostanut että he olisivat erilaisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihanaa, mammapalstalla joka toinen pitää itseään niin karismaattisena. Olen vaikuttunut, mahtavaa!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tiedä olenko keskivertoa enemmän vai vähemmän karismaattinen, mutta olen huomannut oman karismani kasvavan iän myötä samaa tahtia itsetunnon ja itsensä tuntemisen kanssa. Ihmiset ovat rennompia seurassani, se on minulle kaikista iloisin muutos.
Koulukiusatusta tapettiin piiloutujasta lähdettiin liikkeelle.
Minä taas puolestani uskon, että sinua saatettiin koulukiusata juuri synnynnäisen vahvan karismasi takia. Et sopeutunut joukkoon, koska oli "erilainen".
Minun nuorin poikani on vauvasta asti ollut jollain kummallisella karismaattinen. Tätä on sanonut sekä tutut että vieraat. Tällä hetkellä hän ei ole koulussa kavereiden kesken todellakaan se suosituin, vaan viitta vaille "tapettiin piiloutuja". Hän vain ilmeisesti ns. "haisee" erilaiselle mitä muut luokan pojat. Ja erilaisuus on tuossa iässä pelottavaa.
Onpa todella surullista kuulla, että poikaasi noin kohdellaan. :( Näkeehän sitä joskus aikuisillakin, että joskus säteilevän ihmisen hehku yritetään väkisin sammuttaa ja piilottaa porukalla. Joku siinä provosoi. Ihmiset ovat välillä uskomattoman ilkeitä ja inhottavia olentoja.
Minussa ulkopuolisessa tuon lukeminen herättää ajatuksia.
Olen vaatimaton puurtaja ja sivustakatsoja, mutta kuulen jatkuvasti kommentteja karismastani ja siitä kuinka säteilen. Samaan aikaan koen eräiden taholta julmaa systemaattista vainoa.
Haluan kannatella muita. Tuntuu että energia virtaa kauttani.
Mitä enemmän tunnen hyvien voimien virtaavan lävitseni, sitä enemmän vastustustakin saan osakseni. Se on myös raskasta ja saa tuntemaan yksinäiseksi.
T. Eri
Vähän turhan moni pitää itseään täällä "karismaattisena". Ei se ole mikään yleinen ominaisuus, edes miehissä. Naisissa vielä harvinaisempi.
Naiset jotka ovat karismaattisia, ovat yleensä jollakin tavalla persoonaltaan miesmäisiä. Esim. rohkea seikkailijatyyppi, joka harrastaa vuorikiipeilyä tai muuta. Tai kokenut esiintyvä muusikko. Miehistäkin ehkä joku 1% on karismaattisia.
Karismaattinen on usein jonkinlainen älykkö tai ainakin piiloälykkö, usein komea/kaunis, huumorintajuinen, itsevarma, originelli eli ei koskaan pelkää tehdä tai sanoa erilailla kuin massat. Luontainen johtajatyyppi, johon kaikki huomio kiinnittyy kun he astuvat huoneeseen. Heillä on usein hauskoja sanontoja ja aforismeja, jotka he itse keksivät ja ne lähtevät leviämään niin että muutkin käyttävät niitä jne...
Tällaisia ihmisiä on hyvin hyvin vähän, alle 1% ihmisistä on tällaisia. Läheskään kaikki hyvännäköiset eivät ole karismaattisia, toisaalta kaikki karismaattiset eivät ole hyvännäköisiä. Mutta tämä on yleisempi ominaisuus miehissä kuin naisissa. Miehissäkin erittäin harvinaista. Naisissa karismaattisuus on yleensä myös lievempää ja vähemmän voimakasta, silloin harvoin kun sitä on.
Esim. Sean Connery oli karismaattinen. Tavalliset pallinaamat voivat vain unelmoida olevansa mitään tuollaista. Rocktähdet ovat usein karismaattisia, esim. David Lee Roth oli ainakin nuorempana. Volodymyr Zelenskyi on tällä hetkellä
Vierailija kirjoitti:
Ihanaa, mammapalstalla joka toinen pitää itseään niin karismaattisena. Olen vaikuttunut, mahtavaa!
Toivoisitko itsekin olevasi? Jos, iva tuskin auttaa asiaa.
Karisma on aika vaikea käsite. Mielestäni se on ihminen joka on rehellinen ja sinut itsensä kanssa. Hänen ei tarvitse vertailla itseään muihin ja niin pystyy myös arvostamaan ja hyväksymään toisetkin omana itsenään. Näin ajattelisin. Näistä ominaisuuksista johtuen hän on varmasti myös luonteva ja vetovoimainen.
Karismaton kirjoitti:
Esim. Sean Connery oli karismaattinen. Tavalliset pallinaamat voivat vain unelmoida olevansa mitään tuollaista. Rocktähdet ovat usein karismaattisia, esim. David Lee Roth oli ainakin nuorempana. Volodymyr Zelenskyi on tällä hetkellä
Julkisuuden henkilöiden, ja eteenkin esiintyvien taiteilijoiden karismasta on todella vaikea sanoa yhtään mitään. Synnynnäistä karsimaa heillä voi olla tai sitten ei. Todennäköisempää on, että jo pelkkä heidän statuksensa luo heille sädekehän, mitä me tavalliset pulliaiset sitten pidämme ns. karismana.
Samaistun!
Minulle joskus veli tokaisi vihaisena "kuvitteletko olevasi joku kirjan päähenkilö! Herää todellisuuteen!" enkä yhtään ymmärtänyt mistä ihmeestä hän puhui mutta jokin häntä olemuksessani ärsytti. Olen mielestäni jopa aika tylsä, introvertti erakko. En mikään huomion keskipiste ja tapahtumien päähenkilö, vaan melko hiljainen sivustaseuraaja, mutta siis sellainen sosiaalisuuteen kykenevä kuitenkin.
En usko että olen kaikkien mielestä karismaattinen, mutta joidenkin mielestä kyllä elleivät valehdelleet kohteliaisuuttaan. :)