Ratkaisu vanhuskaaokseen: omaiset ottamaan vastuu vanhuksistaan, jos ei kelpaa niin perintö valtiolle
Ihan yksinkertaista. Ei hoitajia riitä mitenkään hoitamaan ihan valtavaa suurten ikäluokkien määrää. Joten on aika lasten ottaa vastuu pyllyn pyyhinnästä, pissavaippojen vaihtamisesta, vuodepesuista ja syöttämisestä. Jos ei kelpaa ja yhteiskunta joutuu ottamaan vastuun, on yhteiskunnalla oikeus myös ulosmitata hoidettavan varallisuus ja omaisuus vastineena hoidosta.
Kommentit (213)
Mannis c kirjoitti:
Juu, mulle ainakin käy erittäin hyvin, ettei perintöjä tulisi. Mutta vanhuksia en ala hoitamaan. Oma elämä, nääs.
Niin - siis omia isovanhempiasi tai vanhempiasi, kun he ovat iäkkäitä ja tarvitsevat apua kaupassa käyntiin ym.
Oletko tosissasi?
Valtio saa ihan mielellään sen syrjäseudulla olevan, 70-luvulla rakennetun öljylämmitystalon. Vaikka olen pienipalkkainen, niin sen arvo on parin vuoden bruttopalkkani, joten pidän mieluummin työni. Pitäähän minun omaa vanhuutta varten säästää.
Vierailija kirjoitti:
Mannis c kirjoitti:
Juu, mulle ainakin käy erittäin hyvin, ettei perintöjä tulisi. Mutta vanhuksia en ala hoitamaan. Oma elämä, nääs.
Niin - siis omia isovanhempiasi tai vanhempiasi, kun he ovat iäkkäitä ja tarvitsevat apua kaupassa käyntiin ym.
Oletko tosissasi?
Miten toisesta maasta tai mantereelta voi auttaa päivittäisissä asioissa?
Työttömillä ainakin olisi aikaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sen haluaisin nähdä,kun aloittaja hoitaa aggresiivista dementoitunutta vanhusta, joka tarvitsee valvontaa 24h.
Tai sitä täysin sänkyyn hoidettavaa joka tarvitsee 24/7 avun . Tekee kaiken vaippoihin ja oksentaa päälleen lääkkeetkin kun elimistö ei enää vedä. Höpertää ja tuskailee kipuja. Toki ilman nostoapua ap hoitaisi kotona ja samalla hoitaisi toimeentulonsa ja lapsensa.
Aloittaja tuskin tarkoitti ääriesimerkkiä, vaan sitä suurinta osaa vanhuksista, jotka selviäisi lähimmäisen avulla ihan hyvin vuosikausia. Siis apua kaupassa käyntiin, asioiden hoitoon, lääkärissä käyntiin, lääkkeiden jakoon ja ennen kaikkea muita ihmisiä ympärille. Siis kotipalvelun hoitaisi omaiset, ei yhteiskunta.
Ammattilaiset hoitaisivat sitten nämä huonokuntoiset laitoshoitoa tarvitsevat ihmiset ja näin ollen hoitajien määrä olisi riittävä myös siellä.
Minä nautin, jos ilkeä narsisti anoppini jää ilman hoitoa.
Vierailija kirjoitti:
Minä nautin, jos ilkeä narsisti anoppini jää ilman hoitoa.
Oli todella hyvä uutinen lehdessä, että hoitajia ei tule riittämään kaikille.
Iso nautinto, ilkeä narsisti anoppi jää ilman hoitoa ja apua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mannis c kirjoitti:
Juu, mulle ainakin käy erittäin hyvin, ettei perintöjä tulisi. Mutta vanhuksia en ala hoitamaan. Oma elämä, nääs.
Niin - siis omia isovanhempiasi tai vanhempiasi, kun he ovat iäkkäitä ja tarvitsevat apua kaupassa käyntiin ym.
Oletko tosissasi?
Miten toisesta maasta tai mantereelta voi auttaa päivittäisissä asioissa?
Joskus tuntuu siltä, että ihmiset heittäytyvät tahallaan tyhmäksi, kun eivät vain viitsi tai ei huvita. Jos on hilannut ahterinsa sinne toiselle puolelle maailmaa, niin uskoisin älykkyyden riittävän myös omista vanhemmista huolehtimisen järjestämiseen kotimaassa jollain järjellisellä tavalla - olettaen, että omaa halua on.
Keksit varmaan ihan itse keinot siihen. Eikö totta?
Pari huomiota. Ap:n ehdotuksessa on taustalla ajatus, että vanhukset ovat tuottamattomana kansanosana pelkkä kuluerä, johon yhteiskunta ei enää halua panostaa. Tämä on aika epähumaani näkökulma. Yhteiskunnan periaatteeseen kuuluu, että yhteiskuntana me kaikki huolehdimme niistä yksilöistä, jotka eivät pärjää omillaan - se tarkoittaa yhtä lailla lapsia ja nuoria kuin sairaita tai vanhuksia. Tämän vuoksi esim. terveydenhoitomenot ovat maltillisia, niissä on vuosittainen maksukatto eikä sairaalamaksu voi nousta tähtitieteellisiin summiin. Vanhusten kohdalla tämä periaate on rakoillut jo nyt, mutta ap:n ehdotuksessa vanhukset suljettaisiin ikäänkuin yhteiskunnasta kokonaan pois, ja heihin suhtauduttaisiin kuin heidän pelkkä olemassaolonsa olisi vain riesa ja haitta muille - että hoidetaan kyllä, mutta vain, jos hoitava taho siitä hyötyy jotenkin.
Käytännössähän vanhusten hoidon laajamittainen siirtyminen omaisille tarkoittaisi sitä, että merkittävä osa niin naisista kuin miehistä jäisi pois työelämästä. Monen kohdalla tämä olisi pysyvää, vaikkei vanhus niin kauan eläisikään - keski-iän jälkeen ei uutta työtä niin vain saa, jos on jo hypännyt pois työelämän kelkasta.
Entisaikaan Suomessa omaiset hoitivatkin vanhukset, mutta silloin hoidon taso oli pahimmillaan luokattoman huono ja nykyisin sitä pidettäisiin ihmisoikeusrikkomuksena. Ja kyllä nykyisinkin, vaikka hoitaja tarkoittaisi hyvää, voi osaamattoman, itsekin fyysisesti rajoittuneen (joillain on keski-iän mukanaan tuomia vaivoja, joku ei muuten vaan ole niin riuska tyyppi) ja omien lastensa hoidon ja muuiden askareiden jo kuormittaneen hoitajan tarjoama "hoiva" olla aika ankeaa. Ja vanhusten hoidossa lähtökohta pitäisi jo nyt olla pikemminkin hoidon ja hoivan laadun parantaminen kuin sen huonontaminen entisestään.
Mulla useita yli 90v asiakkaita, erittäin varakkaita. Sääliksi käy kun lapset vaan kinuaa rahaa ja haluaa ennakkoperintöä. Äiti/mummi ei kiinnosta, mutta raha tuntuis kelpaavan. Joten komppaan Ap ehdotusta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sen haluaisin nähdä,kun aloittaja hoitaa aggresiivista dementoitunutta vanhusta, joka tarvitsee valvontaa 24h.
Tai sitä täysin sänkyyn hoidettavaa joka tarvitsee 24/7 avun . Tekee kaiken vaippoihin ja oksentaa päälleen lääkkeetkin kun elimistö ei enää vedä. Höpertää ja tuskailee kipuja. Toki ilman nostoapua ap hoitaisi kotona ja samalla hoitaisi toimeentulonsa ja lapsensa.
Aloittaja tuskin tarkoitti ääriesimerkkiä, vaan sitä suurinta osaa vanhuksista, jotka selviäisi lähimmäisen avulla ihan hyvin vuosikausia. Siis apua kaupassa käyntiin, asioiden hoitoon, lääkärissä käyntiin, lääkkeiden jakoon ja ennen kaikkea muita ihmisiä ympärille. Siis kotipalvelun hoitaisi omaiset, ei yhteiskunta.
Ammattilaiset hoitaisivat sitten nämä huonokuntoiset laitoshoitoa tarvitsevat ihmiset ja näin ollen hoitajien määrä olisi riittävä myös siellä.
Ei noin "hyväkuntoisia" vanhuksia nykytilanteessakaan oteta tai laiteta minnekään laitoshoitoon. Ja tälläkin hetkellä vanhus saa korkeintaan Kela-taksin päästäkseen lääkäriin (sitä tarvittaisiin joka tapauksessa, jos omaisilla ei ole autoa, vai maksaako yhteiskunta kaikille omaisille autot ja ajokortit?) ja kotipalvelu saattaa tuoda ruuan kotiin (tai sitten ei, jos vanhusta ei ole katsottu tarpeeksi huonokuntoiseksi) ja ehkä annostelee lääkkeet. Isoäitini asui kotona vielä melko huonokuntoisena, ja lääkkeet oli vain laitettu valmiiksi dosettiin, josta otti ne itse.
Mihinkään seurusteluun (ihmisiä ympärillä) tai asioiden hoitoon ei tälläkään hetkellä saa yhteiskunnalta mitään apua. Jos omaisia on, he hoitavat vanhuksen asioita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Entä jos vanhemmalta ei jää yhtään perintöä? Tai jos huolehtija on itsekin sairas ja kykenemätön hoitamaan vanhusta?
Sitten yhteiskunta hoitaa, jos omainen ei halua. Toki eläkkeet menee hoivaan, mutta meneehän ne nytkin.
Jos tuohon mennään, niin omaisuudet siirretään hyvissä ajoin lapsille.
Vierailija kirjoitti:
Mulla useita yli 90v asiakkaita, erittäin varakkaita. Sääliksi käy kun lapset vaan kinuaa rahaa ja haluaa ennakkoperintöä. Äiti/mummi ei kiinnosta, mutta raha tuntuis kelpaavan. Joten komppaan Ap ehdotusta.
Mistä sinä heidän varakkuutensa tiedät?
Minulle ei ainakaan mitään perintöä ole tulossa. Eli ei olisi kummoinen uhkaus.
Mitenkäs lapsettomat? Olisiko tämä sidottu siis siihen, että kuka sinut perii, niin se hoitaa? Lapsettomilla tällainen henkilö saattaa olla jopa häntä paljon vanhempi.
Olen "iltatähti", vanhemmat saivat minut jo kypsällä iällä. Toinen vanhemmista enää elossa, toinen hoivakodissa.
Appivanhemmat vielä suht hyväkuntoisia, mutta ehkä tulevaisuudessa tarvivat apua enemmän.
Jaksamisia heille, joilla alaikäisiä lapsia ja jopa neljä isovanhempaa tavalla tai toisella huolehdittavana.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mannis c kirjoitti:
Juu, mulle ainakin käy erittäin hyvin, ettei perintöjä tulisi. Mutta vanhuksia en ala hoitamaan. Oma elämä, nääs.
Niin - siis omia isovanhempiasi tai vanhempiasi, kun he ovat iäkkäitä ja tarvitsevat apua kaupassa käyntiin ym.
Oletko tosissasi?
Miten toisesta maasta tai mantereelta voi auttaa päivittäisissä asioissa?
Joskus tuntuu siltä, että ihmiset heittäytyvät tahallaan tyhmäksi, kun eivät vain viitsi tai ei huvita. Jos on hilannut ahterinsa sinne toiselle puolelle maailmaa, niin uskoisin älykkyyden riittävän myös omista vanhemmista huolehtimisen järjestämiseen kotimaassa jollain järjellisellä tavalla - olettaen, että omaa halua on.
Keksit varmaan ihan itse keinot siihen. Eikö totta?
Jo 300 km estää tehokkaasti avustamiset. Ihmiset muuttavat opiskeluiden ja töiden perässä. Lisänä omat lapset huolehdittavana. Dementikkokunnossa oleva vanhus tarvitsee 24/7 silmälläpitoa.
Eli 90% parhaassa työiässä olevista ihmisistä olisi kotona passaamassa vanhuksia eikä töissä. Ok!
Tietysti kaikille on maksettava asiallisesti myös omaishoidontuki yms.
Alustuksena: omat vanhempani, appivanhemmat ja mieheni ovat jo kuolleet, joten puhun vain itsestäni.
Vanhempien velvollisuus on huolehtia lapsista tiettyyn pisteeseen asti, koska vanhemmat ovat syyllisiä siihen että lapset ovat olemassa. Lapset eivät ole pyytäneet saada syntyä eivätkä ole voineet vaikuttaa siihen, että ovat olemassa. Tämän vuoksi en ole koskaan ymmärtänyt, että miksi lasten pitäisi olla vanhemmille ikuisessa kiitollisuuden velassa siitä, että nämä ovat vaivautuneet n*******n ilman ehkäisyä.
Itse olen kirjoittanut omakantaan kohtaan "hoitotahto" että jos menen sellaiseen kuntoon, etten pysty huolehtimaan itsestäni, hoitoani ei saa sälyttää lapsilleni vaan yhteiskunnan tulee tehdä se. Perustelut: valtiovalta kehottaa milloin kenenkin poliitikon suulla tekemään lapsia (Antti Rinteen synnytystalkoot, Matti Vanhasen "emme voi vain ukkoontua ja akkaantua" jne). Minä olen noudattanut käskyä ja lisääntynyt. Yhteiskunta huolehtii joka tapauksessa lapsettomista - miksi "lapsellisten" pitäisi olla huonommassa asemassa?
1970-luvulla oli maaseudulla yleistä, että kolme sukupolvea asui yhdessä. Minäkin olen asunut tuollaisessa perheessä 17-vuotiaaksi asti. Voin kertoa, että se oli yhtä helvettiä. Äkäinen mummu piti koko perhettä pihdeissään ja määräili kaikesta. Koko elämän olisi pitänyt jatkua sellaisena kuin se oli hänen nuoruudessaan. Yksityiskohtia olisi paljon. Kyseessä oli isän vanhemmat. Viimein äiti sai tarpeekseen ja asetti isälle ehdon: joko hän lähtee tai sitten lähtee mummu ja ukki. Mummu ja ukki lähtivät vanhainkotiin.
Perusongelma on se, että ihmiset noudattavat saamiaan ohjeita: syökää terveellisesti, älkää tupakoiko, liikkukaa, käyttäkää alkoholia kohtuudella. Näillä ohjeilla ihmiset elävät pidempään mutta valitettavasti iän myötä tulee kuitenkin monenlaista vaivaa ja sitten tarvitaan hoitajia.
Päinvastaisilla ohjeilla ihmiset kuolisivat nuorempana eikä hoitajia tarvittaisi. Puolisoni vaikutti omilla elintavoillaan siihen, että kuoli haimasyömään 56-vuotiaana. Hän ei tarvinnut hoitajia. Itsellä tulee alkuvuodesta 60v täyteen (jos elän sinne asti) ja toivon kuolevani viimeistään siinä vaiheessa kun joutuisi jäämään eläkkeelle.
Ja minulta ei jää perintöä (paitsi henkivakuutuskorvaukset).
Mulla ei ole enää vanhempia ja miehen äiti on kohta 100 v ja jos meillä ei olisi lapsia, niin kieltäytyisimme perinnöstä, mutta saa valtio sen ottaa vaikka heti jos ei jäisi lasteni riesaksi kaatumaisllaan oleva arvoton mörskä.
Olemme miehen kanssa jo sen verran raihnaisia, että emme kykenisi anoppia hoitamaan.
Tai sitä täysin sänkyyn hoidettavaa joka tarvitsee 24/7 avun . Tekee kaiken vaippoihin ja oksentaa päälleen lääkkeetkin kun elimistö ei enää vedä. Höpertää ja tuskailee kipuja. Toki ilman nostoapua ap hoitaisi kotona ja samalla hoitaisi toimeentulonsa ja lapsensa.