5 alkionsiirtoa, 1 km - koska luovuttaa?
Otsikossahan se jo tulikin. Minulla PCO, mies OK. Meillä on 1 IVF lapsi joka tärppäsi ekasta hoidosta.
Sen jälkeen on tehty:
1. IVF 1. PAS
Km rv5
1. IVF 2. PAS
Nega
2. IVF
Nega
2. IVF 1. PAS
Nega
3. IVF
Ei tuoresiirtoa hyperin riskin takia
3. IVF 1. PAS
Tihruttelu alkoi jo 5 päivää siirrosta
Missä kohtaa luovuttaa ja yksinkertaisesti iloita lapsesta joka meillä jo on? Nämä hoidot on vaan niin tympeitä, kun ei yhtäkkiä onnistu. Miksi näin edes käy? En haluaisi luovuttaa mutta järki alkaa sanoa, että ei tässä ehkäole mitään järkeä kuitenkaan. :(
Kommentit (79)
Tulin raskaaksi ja sain lapsen 30-vuotiaana. 2 vuotta myöhemmin aloimme yrittää uudelleen, ollessani 32v. Nyt olen 34v. Iän vuoksi en ehkä taukoa haluaisi pitää, vaan tehdä sen mitä tehtävissä on ja sitten luovuttaa lopullisesti.
Ekassa hoidossa alkioita tuli 4 - kaikki viljeltiin blastoiksi ja 3 kelpasi siirtoon.
Tokassa hoidossa alkioita tuli 6 - 1 tuotesiirtoon ja vain toinen selvisi blastoviljelyssä - loput 4 roskiin.
Kolmannessa hoidossa tuli 11 alkiota, joista 6 blastoa ja loput 5 roskiin. Pakkasessa on siis vielä 5 alkiota.
Olemassa olevasta lapsesta iloitsemisella tarkoitin juuri sitä, että ilman hoitoja elämä olisi simppelimpää ja voisin keskittyä lapseeni ilman murhetta soluista, lääkäreistä ja epäonnistumisista jotka tuntuvat aika pahalle hormonipäissään.
Ja kyllä lapsen yrittäminen on itsekäs teko tottakai, mutta niin on moni muukin asia kaiten.
Vierailija kirjoitti:
Mikä yhdistää kaikkia hedelmöityshoidoissa olevia naisia?
He puhuvat latinalaisin termein ja lääketieteellisin slangisanoin, ikään kuin tietäisivät asioista jotain.
Ja kyllä, meillä kolme ivf lasta, pulinat pois.
M40
Tuhkamunalta aika naisvihaista tekstiä.
Miten yksi km eli yksi kilometri liittyy tuohon?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä ihmeen pakko se on väen väkisin yrittää saada sitä lasta keinolla millä tahansa? Ei se ole teille tarkoitettu, uskokaa nyt jo!
"No mutta kun mä haluun..."Sanoisitko samalla tavalla syöpää sairastavalle? Luovuta nyt jo kun niin on tarkoitettu.. Tahaton lapsettomuus on sairaus siinä missä muutkin!
Syöpä on aivan eri asia. Miten idiootti pitää olla, ettei sitä tajua? Vai kuvitteletko ap:n ja miehensä kuolevan siihen, että eivät saa toista lasta?
Olipas älykästä keskustelua, kun aloit heti haukkumaan.. Kummassakin on kyse elämästä. Ei ole kovin oikeudenmukaista, jos osalle ei anneta edes mahdollisuutta lasten yrittämiseen.
Oletteko hoidoissa julkisella vai yksityisellä? Meitä "hoidettiin" julkisella reilu vuosi, eivät ainuttakaan munasolua saaneet kypsymään. Lopuksi sanottiin, että valitettavasti te ette voi koskaan saada lasta (oli muuten sama yksityinen gynekologi, jolle hakeuduin viiden vuoden lapsettomuuden jälkeen ja lähdin vastaanotolta ehkäisypillerireseptin kanssa). Vaihdettiin siinä vaiheessa AVA-klinikkaan ja jo kahden kuukauden kuluttua ainokaisesta munasarjastani punktoitiin toistakymmentä munasolua ja raskaus sai alkunsa ja lapsikin saatiin. Kertoivat siellä yksityisellä, että julkisella puolella on muillekin sanottu näin, ja silti hoidot yksityisellä ovat onnistuneet ongelmitta.
Te ketkä sanotte, että tahaton lapsettomuus ei ole sairaus olette väärässä. Suomessa on hedelmöityshoitolaki, jossa nämä asiat määritellään. Suosittelen tutustumaan.
Vierailija kirjoitti:
Te ketkä sanotte, että tahaton lapsettomuus ei ole sairaus olette väärässä. Suomessa on hedelmöityshoitolaki, jossa nämä asiat määritellään. Suosittelen tutustumaan.
Sairauksiakin on monenlaisia. Lapsettomuus ei mitenkään millään tavalla missään yhteydessä verrattavissa syöpään tai vastaaviin sairauksiin. Eikä myöskään sairauksiin, jotka aiheuttavat fyysistä haittaa tai kipua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä ihmeen pakko se on väen väkisin yrittää saada sitä lasta keinolla millä tahansa? Ei se ole teille tarkoitettu, uskokaa nyt jo!
"No mutta kun mä haluun..."Sanoisitko samalla tavalla syöpää sairastavalle? Luovuta nyt jo kun niin on tarkoitettu.. Tahaton lapsettomuus on sairaus siinä missä muutkin!
Syöpä on aivan eri asia. Miten idiootti pitää olla, ettei sitä tajua? Vai kuvitteletko ap:n ja miehensä kuolevan siihen, että eivät saa toista lasta?
Olipas älykästä keskustelua, kun aloit heti haukkumaan.. Kummassakin on kyse elämästä. Ei ole kovin oikeudenmukaista, jos osalle ei anneta edes mahdollisuutta lasten yrittämiseen.
"Ei se (toinen lapsi) ole teille tarkoitettu, uskokaa nyt jo!"
"Tahaton lapsettomuus on sairaus siinä missä muutkin" (aika osumaton vertaus kyllä tuo syöpä)
"Idiootti" "Lapsettomuuteen ei kuole"
Perus av-viikonloppu :/
Se päätös jokaisen parin täytyy tehdä itse. Itse olen läpikäynyt vain yhden ivf:n, Pco syynä lapsettomuuteen myös. Tuosta yhdestä hoidosta ensimmäinen tuoresiirto onnistui ja saimme lapsen, lisäksi kaksi alkiota meni pakkaseen. Päätimme, että yritämme vielä toista lasta noista pakastetuista, jos ei tärppää niistä, emme lähde uusiin hoitokierroksiin, vaan jäämme yhden lapsen perheeksi. Näin kävi, pakastetut alkiot siirrettiin, mutta ei tärpännyt. Nyt lapsi on jo 15v ja olemme olleet tyytyväinen perhe. Se lapsettomuuden pelko ennen lapsen saantia oli niin kova, että olen todella onnellinen, että saimme edes yhden.
ICSItä ei ole kokeiltu, munasoluista on hedelmöitynyt aina se 60% joka on ilmeisesti aika tyypillinen määrä.
Ekassa hoidossa josta lapsi tuli, käytin Purehgonia, joka on follitropiini-beta. Kahdessa seuraavassa Gonal -Fää joka on follitropiini-alfa. Puregonia ei kai valmisteta enää. En tiedä mikä ero näillä kahdella lääkkeellä on, mutta ehkä joku muu lääke olisikin voinut sopia paremmin.
Kaava on ollut aina lyhyt, kun munasarjat ovat vaikeasti hallittavissa. Ne reagoivat melko pienillä lääkemäärillä ja muuttuvat isoiksi ja kipeiksi. Lyhyt kaava on kuulemma siksi parempi. Mutta en tiedä olisiko pitkä kaava täysin mahdoton, laitan sen korvan taaksen.
Kiitos järkevistä ja avuliaista kommenteista.
En koe itseäni lapsettomaksi, koska en ole lapseton. Sen sijaan kyllä koen itseni hedelmättömäksi, koska tilanne on niin mahdoton kaiken kaikkiaan.
Ap
Jos vaan psyyke kestää molemmilla, jatkakaa. Mä luovutin parin hoitokerran jälkeen (ivf, solut eivät jakautuneet kummassakaan kunnolla), kun en jaksanut enää hormoonimyrskyä pienen lapsen kanssa. Yksi luomulapsi meillä ja nautimme elämästä hänen kanssaan. Tsemppiä teille, miten vaan päätätte edetä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä ihmeen pakko se on väen väkisin yrittää saada sitä lasta keinolla millä tahansa? Ei se ole teille tarkoitettu, uskokaa nyt jo!
"No mutta kun mä haluun..."Sanoisitko samalla tavalla syöpää sairastavalle? Luovuta nyt jo kun niin on tarkoitettu.. Tahaton lapsettomuus on sairaus siinä missä muutkin!
Ei siihen kuole, niinkuin syöpään.
Ja yksi lapsi jo on, joten lapsetonkaan ei varsinaisesti ole.
Tästä käytetään termiä sekundäärinen lapsettomuus.
Oletan että tiedät ylipainon haitoista jos on pco todettu ja raskautua olisi tarkoitus. Silti haluan kertoa että ystäväni jolla pco, ja pitkä yritys tulla raskaaksi, onnistui heti kun pudotti painoaan lähes 20kg. Tosin minkäänlaisissa hoidoissa eivät käyneet, vaan yrittivät luomusti. Kävivät kyllä pitkän yrityksen jälkeen lääkärin vastaanotolla, ja sieltä kehoitus tulikin yrittää ensin pudottamalla painoa, ja sitten vasta olisi mietitty muita vaihtoehtoja. Hän oli kyllä tuolloin vasta 24v, joten varmasti siksikin lääkäri ajatteli että on aikaa yrittää rauhassa ensin luomukeinoin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä ihmeen pakko se on väen väkisin yrittää saada sitä lasta keinolla millä tahansa? Ei se ole teille tarkoitettu, uskokaa nyt jo!
"No mutta kun mä haluun..."Sanoisitko samalla tavalla syöpää sairastavalle? Luovuta nyt jo kun niin on tarkoitettu.. Tahaton lapsettomuus on sairaus siinä missä muutkin!
Syöpä on aivan eri asia. Miten idiootti pitää olla, ettei sitä tajua? Vai kuvitteletko ap:n ja miehensä kuolevan siihen, että eivät saa toista lasta?
Olipas älykästä keskustelua, kun aloit heti haukkumaan.. Kummassakin on kyse elämästä. Ei ole kovin oikeudenmukaista, jos osalle ei anneta edes mahdollisuutta lasten yrittämiseen.
Tässä tapauksessa ON JO lapsi, ei ole kyse siitä etteikö olisi annettu mahdollisuutta lasten yrittämiseen.
Ja on siinä vissi ero, onko kyse elämästä, joka ON JO olemassa (syöpään sairastunut) kuin elämästä, jota ei ole olemassakaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä ihmeen pakko se on väen väkisin yrittää saada sitä lasta keinolla millä tahansa? Ei se ole teille tarkoitettu, uskokaa nyt jo!
"No mutta kun mä haluun..."Sanoisitko samalla tavalla syöpää sairastavalle? Luovuta nyt jo kun niin on tarkoitettu.. Tahaton lapsettomuus on sairaus siinä missä muutkin!
Syöpä on aivan eri asia. Miten idiootti pitää olla, ettei sitä tajua? Vai kuvitteletko ap:n ja miehensä kuolevan siihen, että eivät saa toista lasta?
Olipas älykästä keskustelua, kun aloit heti haukkumaan.. Kummassakin on kyse elämästä. Ei ole kovin oikeudenmukaista, jos osalle ei anneta edes mahdollisuutta lasten yrittämiseen.
Toisessa tapauksessa on elämä, jota yritetään suojella ja jatkaa.
Toisessa tapauksessa ei ole elämää, mutta sitä yritetään itse keinotekoisesti luoda ja synnyttää. Tässä jälkimmäisessä tapauksessa ei siis edes ole kyse elämästä, jonka voisi menettää.
Mutta jos sitä elämää onnistutaan luomaa ja sen menettää ennenaikaisesti (keskenmeno), niin se on tavallaan itse aikaan saatua.
Vierailija kirjoitti:
Oletan että tiedät ylipainon haitoista jos on pco todettu ja raskautua olisi tarkoitus. Silti haluan kertoa että ystäväni jolla pco, ja pitkä yritys tulla raskaaksi, onnistui heti kun pudotti painoaan lähes 20kg. Tosin minkäänlaisissa hoidoissa eivät käyneet, vaan yrittivät luomusti. Kävivät kyllä pitkän yrityksen jälkeen lääkärin vastaanotolla, ja sieltä kehoitus tulikin yrittää ensin pudottamalla painoa, ja sitten vasta olisi mietitty muita vaihtoehtoja. Hän oli kyllä tuolloin vasta 24v, joten varmasti siksikin lääkäri ajatteli että on aikaa yrittää rauhassa ensin luomukeinoin.
Kuinka paljon oli ylipainoinen? Lievä ylipaino ei vaikuta vielä mitään.
Kaksi ekaa IVFää tehtiin yksityisellä. Siellä oli hyväksi puhuttu lääkäri, joka olikin todella asiantunteva. Kolmas IVF tehtiin julkisella, taloudellisista syistä. Lääkäri on vaihtunut tiuhaan, mutta ollaan oltu täälläkin tyytyväisiä hoitoon.
Adoptioasia on sellainen, joka tunnutaan nostavan aina esiin näissä hedelmättömyyskeskusteluissa. Se on kuitenkin ihan erilainen prosessi ja harvempi kykenee adoptioon kuin hoitoihin.
Adoptio ei tunnu minusta luontevalta. Sen sijaan sijaisperhetoiminta kiinnostaa. Siinä on sellainen asia, että emme siihenkään koe olevamme nyt valmiita hoitojen keskellä. Pitäisi ensin surra suru, joka seuraa hoidoissa luovuttamisesta, ja sitten siirtyä puhtaalta pöydältä, uudesta perpektiivistä, aloittamaan sijaisperheasiaa. Siinäkin on vielä monta asiaa, josta ei olla puhuttu tai pohdittu, eikä tehty lopullista päätöstä. Jos lähdemme joskus valmennukseen, haluan että se on täysin lapsettomuushoitoihin liittymätön iloinen asia meidän perheessä.
Ap
En ole ylipainoinen, kaikki PCOlaiset eivät ole, joten en voi yrittää laihduttamista josko se auttaisi. Minulla on ollut tämä hormonihäiriö ihan teinistä asti, olen kovin karvainen ja kuukautiset toimivat huonosti. En tiedä miten tätä voisi itse hoitaa. Se vain on; enkä tästä kyllä nauti.
Ap
Lasten hankkiminen ei ole mikään välttämättömyys eikä lapsettomuus ole sairaus, joka johtaisi kuolemaan tai terveyden tilan heikentymiseen tai romahtamiseen, joten ei, lapsettomuus ei todellakaan ole sairaus siinä missä muut.