Lue keskustelun säännöt.
Mikä vaivaa ihmistä, joka on todella lahjakas monella osa-alueella ja korkea äo, mutta on vapaaehtoisesti kouluttamaton?
13.08.2022 |
Eli voisi hyvin opiskella jopa yliopistossa.
Mistä kunnianhimon puute?
Kommentit (160)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen työkyvyttömyyseläkkeellä.
Ihka oikea luuseri kolmella mt-diagnoosilla. Kesken on jäänyt kolme koulua (kauppis, kokkipuoli ammattikoulussa ja iltalukio).En vain pärjää. Tai siis pärjään tiettyyn pisteeseen asti. Lukiossa välttelin matematiikan tunteja viimeiseen asti - siis niin viimeiseen, että ehdin kirjoittaa englannin ja historian (molemmista Eximian).
En halua avata lapsuuttani enkä nuoruuttani, mutta sen verran kerron, ettei minulla ollut ketään. Ympärillä oli alkoholismia, individualismia, välinpitämättömyyttä. Kotona sain kokea henkistä ja fyysistä väkivaltaa. Ja sitten myöhemmin samaa myös koulussa. Ei ollut ystäviä, ei sukulaisia, ei ketään johon luottaa.
Toiset on sellaisia, että heille tulee halu ja tarmo päästä pois. Ja he pääsevät ja opiskelevat pitkälle ja menestyvät. Toiset taas sortuu huonoon seuraan ja päihteisiin ja heidän elämänsä on alamäkeä loppuun asti.
Minä olen väliinputoaja. Pelokas, ujo, traumaattinen, nainen. Ei juoppo, ei narkkari, ei menestyjä, ei mikään.
Minä vain kellun meren aallokossa, ajopuista kyhätyn lautan päällä. Ympärillä ei ole mitään, ja horisontissa siintää valot ja kaupunkien siluetit. Yhteiskunta ja elämä ja oravanpyörä on siellä. Samoin ystävät, elämän merkittävät päivät, saavutukset, pienet onnistumisten hetket.
Joskus ohitseni vilahtaa toinen lautta. Nostetaan kättä ja mennään toistemme ohi. Yleensä ne toiset löytävät jossain lohtaa rantaan, ja elämälleen tarkoituksen.
Ja lopulta vain minä jään kellumaan yksin.
Millä perusteella pidät itseäsi älykkäänä?
Minulle tuo lainaamasi näyttäytyi haavoittuneen mutta kypsän, älykkään ihmisen kirjoituksena. Toisin kuin sinun kysymyksesi.
-eri
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen työkyvyttömyyseläkkeellä.
Ihka oikea luuseri kolmella mt-diagnoosilla. Kesken on jäänyt kolme koulua (kauppis, kokkipuoli ammattikoulussa ja iltalukio).En vain pärjää. Tai siis pärjään tiettyyn pisteeseen asti. Lukiossa välttelin matematiikan tunteja viimeiseen asti - siis niin viimeiseen, että ehdin kirjoittaa englannin ja historian (molemmista Eximian).
En halua avata lapsuuttani enkä nuoruuttani, mutta sen verran kerron, ettei minulla ollut ketään. Ympärillä oli alkoholismia, individualismia, välinpitämättömyyttä. Kotona sain kokea henkistä ja fyysistä väkivaltaa. Ja sitten myöhemmin samaa myös koulussa. Ei ollut ystäviä, ei sukulaisia, ei ketään johon luottaa.
Toiset on sellaisia, että heille tulee halu ja tarmo päästä pois. Ja he pääsevät ja opiskelevat pitkälle ja menestyvät. Toiset taas sortuu huonoon seuraan ja päihteisiin ja heidän elämänsä on alamäkeä loppuun asti.
Minä olen väliinputoaja. Pelokas, ujo, traumaattinen, nainen. Ei juoppo, ei narkkari, ei menestyjä, ei mikään.
Minä vain kellun meren aallokossa, ajopuista kyhätyn lautan päällä. Ympärillä ei ole mitään, ja horisontissa siintää valot ja kaupunkien siluetit. Yhteiskunta ja elämä ja oravanpyörä on siellä. Samoin ystävät, elämän merkittävät päivät, saavutukset, pienet onnistumisten hetket.
Joskus ohitseni vilahtaa toinen lautta. Nostetaan kättä ja mennään toistemme ohi. Yleensä ne toiset löytävät jossain lohtaa rantaan, ja elämälleen tarkoituksen.
Ja lopulta vain minä jään kellumaan yksin.
Tässähän kysyttiin korkean äo:n ihmisiä eli jos välttelit matematiikan tunteja et kuulu joukkoon. Mielenterveyden ongelmat useimmilla kai kuitenkin syynä, että alisuoriutuu elämässä.
Höpsö olet. Kaikki älykkäät eivät todellakaan ole kiinnostuneita matikasta.
Älykkäille nimenomaan matematiikka on hyvin helppoa. Se kun on niin loogista, eikä tarvita pänttäämistä tai hyvää muistia.
Tämä! Matematiikka on loogista ja sitä osaa ilman mitään pänttäämistä. Esim englantia taas osaan keskimääräistä huonommin, koska vihaan sitä, enkä ole jaksanut päntätä niitä kaikkia lauserakenteita sun muuta paskaa. Esim jos sanotaan "Oletko yksinäinen?", niin se on "Are you lonely? Mutta jos kysytäänkin, että "Oletko koskaan käynyt Lontoossa?", niin se ei olekaan "Are you ever been to London, vaan Have you ever been to London". Siis, mitä v i t t u a? Matematiikassa ei koskaan ole noin epäloogisia lainalaisuuksia.
Ole superhuono englannissa, mutta tuon tajuan hyvin.
Toisessa on kyse verbin perfektistä. Olen, olin olen ollut, olin ollut.
Toisessa taas on vaan se oletko yksinään.
Kunnianhimon ja pitkäjänteisyyden puuttuminen. Mahdollinen ADHD-i, joka altistaa keskittymispuutteelle sekä sillä, että ellei omaa juttua löydä, asiat ei vaan kiinnosta. ADHD-i ei kerro taas mitään ihmisen älykkyydestä. Hän voisi saada aikaan paljonkin, jos löytäisi sisäisen palonsa johonkin itseään kiinnostavaan asiaan.
Vierailija kirjoitti:
Itse hankin yliopistokoulutuksen ja olen alaani vastaavassa työssä - toki alhaisella portaalla eikä mitään intoa ole edetä tai ottaa vastuuta. Status ei kiinnosta enkä halua stressiä. Eli olisin hyvin voinut päätyä johonkin duunarityöhönkin.
Isäni on ihan samanlainen, opiskeli pitkälle ja "hyvään" ammattiin, mutta sanoi aina, että unelma-ammatti oli rekkakuski. Olisi varmasti päätynyt siis myös duunariksi, ellei suvun painostus olisi nuorena ollut kovaa.
Kirjoitin täällä entisestä poikkiksedtani.
Aivan samalla tavalla tuo asenne periytyi myös heillä. En tiedä, onko myös entisen poikaystäväni poika perinyt saman. Eli en tiedä, onko älykäs. Ainakin hänellä on pelkkä amistutkinto.
Ei yksinkertaisesti kiinnosta opiskelu. Jätän sen heille, joita se oikeasti kiinnostaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kovastipa tähän ketjuun tuli merkillisen paljon huippuälykkäitä, vaikka oikeasti moni on aivan tavis. Netissä voi esittää olevansa mitään ja moni mielenterveysongelmainen kuvittelee olevansa älykäs.
Onko sinulla pahakin alemmuudentunto, kun onnistut samassa viestissä lyttäämään sekä mielenterveysongelmaisia että itsetunnon omaavia, älykkyytensä tunnustavia ihmisiä?
Haluaisin kuulla sinun elämänvalinnoistasi.
Tässä ketjussa on nyt muutama kymmenen fiksua ja lahjakasta kertonut oman tarinansa. Osa niistä todistaa ainakin empaattisemmalle väestönosalle, että lahjakkuus/äly ja mielenterveysongelmat eivät ole toisiaan pois sulkeva tekijä. Aika usein nämä jopa korreloivat, kun henkilöllä ei ole tarvetta vimmaisesti kätkeä heikkouksiaan normaaliuuden naamiolla.
Kyllä minä ainakin ymmärrän tuollaisia ihmisiä. 4 vuotta opiskelua yliopistossa takana ja kyllä tästä on ainakin kaikki hohdokkuus jo kadonnut. Alan töissäkin olen jo ehtinyt käydä. Saattaisin jättää koko homman kesken jos vanhempien painostus ei olisi niin kovaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ihan vain laiskuus vaivaa, toivottavasti käyt edes töissä
Vierailija kirjoitti:
Tykkään rennosta elämästä enkä ole vähääkään kunnianhimoinen.
Ilmeisesti lyhytjännitteinen eikä osaa keskittyä pidemmäksi ajaksi jonkin selvän päämäärän saavuttamiseksi kuten akateemisen loppututkinnon suorittaminen vaatii.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen työkyvyttömyyseläkkeellä.
Ihka oikea luuseri kolmella mt-diagnoosilla. Kesken on jäänyt kolme koulua (kauppis, kokkipuoli ammattikoulussa ja iltalukio).En vain pärjää. Tai siis pärjään tiettyyn pisteeseen asti. Lukiossa välttelin matematiikan tunteja viimeiseen asti - siis niin viimeiseen, että ehdin kirjoittaa englannin ja historian (molemmista Eximian).
En halua avata lapsuuttani enkä nuoruuttani, mutta sen verran kerron, ettei minulla ollut ketään. Ympärillä oli alkoholismia, individualismia, välinpitämättömyyttä. Kotona sain kokea henkistä ja fyysistä väkivaltaa. Ja sitten myöhemmin samaa myös koulussa. Ei ollut ystäviä, ei sukulaisia, ei ketään johon luottaa.
Toiset on sellaisia, että heille tulee halu ja tarmo päästä pois. Ja he pääsevät ja opiskelevat pitkälle ja menestyvät. Toiset taas sortuu huonoon seuraan ja päihteisiin ja heidän elämänsä on alamäkeä loppuun asti.
Minä olen väliinputoaja. Pelokas, ujo, traumaattinen, nainen. Ei juoppo, ei narkkari, ei menestyjä, ei mikään.
Minä vain kellun meren aallokossa, ajopuista kyhätyn lautan päällä. Ympärillä ei ole mitään, ja horisontissa siintää valot ja kaupunkien siluetit. Yhteiskunta ja elämä ja oravanpyörä on siellä. Samoin ystävät, elämän merkittävät päivät, saavutukset, pienet onnistumisten hetket.
Joskus ohitseni vilahtaa toinen lautta. Nostetaan kättä ja mennään toistemme ohi. Yleensä ne toiset löytävät jossain lohtaa rantaan, ja elämälleen tarkoituksen.
Ja lopulta vain minä jään kellumaan yksin.
Tässähän kysyttiin korkean äo:n ihmisiä eli jos välttelit matematiikan tunteja et kuulu joukkoon. Mielenterveyden ongelmat useimmilla kai kuitenkin syynä, että alisuoriutuu elämässä.
Höpsö olet. Kaikki älykkäät eivät todellakaan ole kiinnostuneita matikasta.
Älykkäille nimenomaan matematiikka on hyvin helppoa. Se kun on niin loogista, eikä tarvita pänttäämistä tai hyvää muistia.
Paitsi että matematiikka on lähtökohtaisesti helvetin pienen marginaalisen ryhmän aivoituksia. Ja mittana on käytetty aluksi ihmisen sormen nivelenpituuksia ja jalkojen luun pituuksia. Se on vain ollut aikoinaan yksi keino mitata todellisuutta kun alettiin muinaista infraa suunnittelemaan sillä aikaa kun muut joutui raatamaan pelloilla. ;)
Matematiikkaa osaa, jos ajattelee loogisesti. Ei siinä ole mitään hankalaa. Melkoista scheissea suollat, sorry vaan.
Matikassa kun pitää osata tietyt säännöt ja lainalaisuudet. Tiedän huippuälykkääksi mitatun tyypin, joka sai matikasta ala-asteella ehdot ja sittemmin jäi luokalle. Mutta opiskeli pitkän matikan yhdessä kesässä ja haki huippuarvosanoin teknilliseen korkeakouluun. Menestyi, teki lukuisia keksintöjä patentteineen.
Jos et edes numeroita osaisi ja asuisit pystymetsässä, et heti osaisi matikkaa. Ehkä tikkujen avulla joo.
Pystymetsässä asuva ihminen on metsästäjä-keräilijä, joka selviytyy siellä 24/7 Suomen oloissa. Matemaatikko kun laitetaan niihin olosuhteisiin, niin se kuolee nälkään, janoon ja kylmyyteen. Maaseudun ihmiset rakentavat tarvittaessa talonsa hirsistä. Matemaatikko ei rakenna.
Ei me matemaatikot nyt ihan noin kädettömiä olla. :) Maaseudullakin asuu matemaatikkoja, tai ihmisiä joiden lahjoilla voisi sellainen halutessaan olla.
Nimenomaan halutessaan. Ei ole tarvetta, koska ei kiinnosta laskea yhteiskunnalle uutta infraa ja asua meluisissa paikoissa.
Ne jotka ovat lähtöisin ns. perushyvästä perheestä, jossa on kannustettu ja pidetty koulutusta tärkeänä, eivät ymmärrä, että kaikilla ei ole samanlaisia lähtökohtia elämään. Siksi hokevat kulunutta mantraa kuinka kaikilla on yhtäläiset mahdollisuudet. Näinhän se ei ole!
On paljon vanhempia joita ei kiinnosta lastensa koulunkäynti. Ei esimerkiksi kysellä lapsen läksyistä, ei kiinnosta vanhempainillat ym. Ja jos siinä lisänä on vielä perheessä alkoholiongelmaa tai muita turvattomuutta aiheuttavia asioita, niin ei sellaisessa ympäristössä kovin helposti osaa nähdä omia mahdollisuuksiaan. Ei lapsi pysty itse itseään kasvattamaan.
Tiedän yhden elämäntapatyöttömän naisen jolla on lapsia eri miesten kanssa. Hänen kahdeksanvuotias vanhin lapsensa jäi luokalleen, koska koronan aikainen etäkoulu oli yksin tämän lapsen harteilla. Ei se riitä, että nalkutetaan, että tee läksyt.
Kaikki vanhemmat eivät osaa olla läsnä eikä tukea.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi myös olla narsismi. On selvinnyt peruskoulun ja lukion läpi huippuarvosanoin suurinpiirtein vilkaisematta kirjojaan.
Aika on mennyt opettajia "haastaessa" neroudellaan.
Sitten kokeilee yliopistoa, huomaa, että opettajat ovat eri kaliiberia. Hän ei saa enään pointseja ja arvostusta älykkyydestään. Hän ei voi enää tuntea ylemmyyttä muihin opiskelijoihin ja opettajiin nähden. Hän on "pieni kala suuressa meressä" Tenttikirjat tulee turnoffina. Hänen ei ole ikinä tarvinnut opiskella, kehittää kärsivällisyyttään tai "päntätä". Nerona hän on koko kouluaikansa saanut keskittyä omiin mielenkiinnonkohteisiinsa. Äkkiä lyödään eteen tenttikirjojen tylsä puuduttava maailma, mihin hänellä ei ole valmiuksia.
Hänen opiskelutoverinsa on "keskiverto". Jo peruskoulussa hän joutui opiskelemaan, lukemaan kokeisiin, pysyäkseen kärryillä. Hän joutui kehittämään kärsivällisyyttään, opiskelutekniikoitaan, nöyryyttään ja ahdistuksensietokykyään uuden omaksuttavan tietomäärän edessä.
Ymmärtää oman elämänsä arvon ja sen, ettei hänen tarvi todistella kenellekkään yhtään mitään, esim. kouluttautumisen kautta älykkyyttä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mistä tämä ennakko-oletus, että "pitäisi" opiskella niin pitkälle kuin kyvyt riittävät? Itse teen valintani sen perusteella, millaista elämää haluan elää.
Vierailija kirjoitti:
Kunnianhimon ja pitkäjänteisyyden puuttuminen. Mahdollinen ADHD-i, joka altistaa keskittymispuutteelle sekä sillä, että ellei omaa juttua löydä, asiat ei vaan kiinnosta. ADHD-i ei kerro taas mitään ihmisen älykkyydestä. Hän voisi saada aikaan paljonkin, jos löytäisi sisäisen palonsa johonkin itseään kiinnostavaan asiaan.
Tai kiinnostaa vähän kaikki, vuoden-pari, ja tuo ei riitä tutkintoon tai uran luomiseen.
Ja sitä mielenkiintoa ei saa takaisin millään tavalla.
Vierailija kirjoitti:
Voi myös olla narsismi. On selvinnyt peruskoulun ja lukion läpi huippuarvosanoin suurinpiirtein vilkaisematta kirjojaan.
Aika on mennyt opettajia "haastaessa" neroudellaan.
Sitten kokeilee yliopistoa, huomaa, että opettajat ovat eri kaliiberia. Hän ei saa enään pointseja ja arvostusta älykkyydestään. Hän ei voi enää tuntea ylemmyyttä muihin opiskelijoihin ja opettajiin nähden. Hän on "pieni kala suuressa meressä" Tenttikirjat tulee turnoffina. Hänen ei ole ikinä tarvinnut opiskella, kehittää kärsivällisyyttään tai "päntätä". Nerona hän on koko kouluaikansa saanut keskittyä omiin mielenkiinnonkohteisiinsa. Äkkiä lyödään eteen tenttikirjojen tylsä puuduttava maailma, mihin hänellä ei ole valmiuksia.Hänen opiskelutoverinsa on "keskiverto". Jo peruskoulussa hän joutui opiskelemaan, lukemaan kokeisiin, pysyäkseen kärryillä. Hän joutui kehittämään kärsivällisyyttään, opiskelutekniikoitaan, nöyryyttään ja ahdistuksensietokykyään uuden omaksuttavan tietomäärän edessä.
Muuten hyvää analyysia, mutta miksi tähänkin pitää ympätä narsismi?
Sen kimpussa on voinut olla vaikka kuinka pask*sakkia, joka on kateuksissaan tai persoonallisuushäiriöissään tehnyt kaikenlaista sairasta. Jos ja omassa tapauksessa kun on päässyt näkemään, miten Suomenkin järjestelmä toimii, niin tietää, että ei menetä mitään, jos saa itsensä eroon tuollaisesta porukasta. Koulutus antaa vain hieman enemmän keinoja päästä eroon sairaista ihmisistä ja asioista. Isot autot ja talot ei merkitse mitään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi myös olla narsismi. On selvinnyt peruskoulun ja lukion läpi huippuarvosanoin suurinpiirtein vilkaisematta kirjojaan.
Aika on mennyt opettajia "haastaessa" neroudellaan.
Sitten kokeilee yliopistoa, huomaa, että opettajat ovat eri kaliiberia. Hän ei saa enään pointseja ja arvostusta älykkyydestään. Hän ei voi enää tuntea ylemmyyttä muihin opiskelijoihin ja opettajiin nähden. Hän on "pieni kala suuressa meressä" Tenttikirjat tulee turnoffina. Hänen ei ole ikinä tarvinnut opiskella, kehittää kärsivällisyyttään tai "päntätä". Nerona hän on koko kouluaikansa saanut keskittyä omiin mielenkiinnonkohteisiinsa. Äkkiä lyödään eteen tenttikirjojen tylsä puuduttava maailma, mihin hänellä ei ole valmiuksia.Hänen opiskelutoverinsa on "keskiverto". Jo peruskoulussa hän joutui opiskelemaan, lukemaan kokeisiin, pysyäkseen kärryillä. Hän joutui kehittämään kärsivällisyyttään, opiskelutekniikoitaan, nöyryyttään ja ahdistuksensietokykyään uuden omaksuttavan tietomäärän edessä.
Narsisti syyttämässä itseään älykkäämpiä narsisteiksi. Tietäisittepä, kuinka sairaaksi tuollainen voi mennä ja meneekin, jos kukaan ei estä.
Muuten hyvää analyysia, mutta miksi tähänkin pitää ympätä narsismi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi myös olla narsismi. On selvinnyt peruskoulun ja lukion läpi huippuarvosanoin suurinpiirtein vilkaisematta kirjojaan.
Aika on mennyt opettajia "haastaessa" neroudellaan.
Sitten kokeilee yliopistoa, huomaa, että opettajat ovat eri kaliiberia. Hän ei saa enään pointseja ja arvostusta älykkyydestään. Hän ei voi enää tuntea ylemmyyttä muihin opiskelijoihin ja opettajiin nähden. Hän on "pieni kala suuressa meressä" Tenttikirjat tulee turnoffina. Hänen ei ole ikinä tarvinnut opiskella, kehittää kärsivällisyyttään tai "päntätä". Nerona hän on koko kouluaikansa saanut keskittyä omiin mielenkiinnonkohteisiinsa. Äkkiä lyödään eteen tenttikirjojen tylsä puuduttava maailma, mihin hänellä ei ole valmiuksia.Hänen opiskelutoverinsa on "keskiverto". Jo peruskoulussa hän joutui opiskelemaan, lukemaan kokeisiin, pysyäkseen kärryillä. Hän joutui kehittämään kärsivällisyyttään, opiskelutekniikoitaan, nöyryyttään ja ahdistuksensietokykyään uuden omaksuttavan tietomäärän edessä.
Muuten hyvää analyysia, mutta miksi tähänkin pitää ympätä narsismi?
Narsisti syyttämässä itseään älykkäämpiä narsisteiksi. Tietäisittepä, kuinka sairaaksi tuollainen voi mennä ja meneekin, jos kukaan ei estä. Lainauksen korjaus.
Toisaalta melkein kaikilta löytyy hyvä motivaatio, jos pääsee tekemään työtä omaan mielenkiintoon tai harrastukseen liittyvällä alalla, ja on siinä hyvä.
Mutta kaikkihan ei pääse palomieheksi, vaikka kuinka haluaisi ja olisi vapaapalokunnan jäsen.
Omassakin suvussa yksi elämäntapatyötön innostui sukututkimuksesta, ja on pitkät romaanit kirjoittanut aiheesta. Kirjahyllyt täynnä omia sepustuksia ja tutkimuksia. Sillä vaan ei tienaa rahaa/elantoa.