Lue keskustelun säännöt.
Mikä vaivaa ihmistä, joka on todella lahjakas monella osa-alueella ja korkea äo, mutta on vapaaehtoisesti kouluttamaton?
13.08.2022 |
Eli voisi hyvin opiskella jopa yliopistossa.
Mistä kunnianhimon puute?
Kommentit (160)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen työkyvyttömyyseläkkeellä.
Ihka oikea luuseri kolmella mt-diagnoosilla. Kesken on jäänyt kolme koulua (kauppis, kokkipuoli ammattikoulussa ja iltalukio).En vain pärjää. Tai siis pärjään tiettyyn pisteeseen asti. Lukiossa välttelin matematiikan tunteja viimeiseen asti - siis niin viimeiseen, että ehdin kirjoittaa englannin ja historian (molemmista Eximian).
En halua avata lapsuuttani enkä nuoruuttani, mutta sen verran kerron, ettei minulla ollut ketään. Ympärillä oli alkoholismia, individualismia, välinpitämättömyyttä. Kotona sain kokea henkistä ja fyysistä väkivaltaa. Ja sitten myöhemmin samaa myös koulussa. Ei ollut ystäviä, ei sukulaisia, ei ketään johon luottaa.
Toiset on sellaisia, että heille tulee halu ja tarmo päästä pois. Ja he pääsevät ja opiskelevat pitkälle ja menestyvät. Toiset taas sortuu huonoon seuraan ja päihteisiin ja heidän elämänsä on alamäkeä loppuun asti.
Minä olen väliinputoaja. Pelokas, ujo, traumaattinen, nainen. Ei juoppo, ei narkkari, ei menestyjä, ei mikään.
Minä vain kellun meren aallokossa, ajopuista kyhätyn lautan päällä. Ympärillä ei ole mitään, ja horisontissa siintää valot ja kaupunkien siluetit. Yhteiskunta ja elämä ja oravanpyörä on siellä. Samoin ystävät, elämän merkittävät päivät, saavutukset, pienet onnistumisten hetket.
Joskus ohitseni vilahtaa toinen lautta. Nostetaan kättä ja mennään toistemme ohi. Yleensä ne toiset löytävät jossain lohtaa rantaan, ja elämälleen tarkoituksen.
Ja lopulta vain minä jään kellumaan yksin.
Tässähän kysyttiin korkean äo:n ihmisiä eli jos välttelit matematiikan tunteja et kuulu joukkoon. Mielenterveyden ongelmat useimmilla kai kuitenkin syynä, että alisuoriutuu elämässä.
Höpsö olet. Kaikki älykkäät eivät todellakaan ole kiinnostuneita matikasta.
Älykkäille nimenomaan matematiikka on hyvin helppoa. Se kun on niin loogista, eikä tarvita pänttäämistä tai hyvää muistia.
Myös älykkäillä on omat kiinnostuksen kohteet. Teoriassa kaikki on älykkäälle helppoa, mutta usko pois, ei se käytännössä aina niin mene.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Epänormaaleille normaalius ei ehkä ole elämän päämäärä, vaikka normaaleille se on ihmiselämän korkein päämäärä.
Montakin syytä voi olla. Ei silti välttämättä ole sitä todellista paloa niihin asioihin. Voi esim haaveilla, että unelma-ammatti olisi kirjailija, mutta harvalle se on realistinen vaihtoehto. Sitten kouluissa opiskeltavat asiat eivät niin paljoa aidosti kiinnosta, että riittäisi mielenkiintoa niiden opiskeluun.
Toinen on se, että ei tahdo työelämässä sitä stressiä ja vastuuta minkä korkea koulutus saattaa tuoda. Elämä on pilalla, jos koko ajan ahdistaa työasiat ja sieltä tuleva paine. Elämässä on paljon muutakin aidosti tärkeää asiaa.
Kovastipa tähän ketjuun tuli merkillisen paljon huippuälykkäitä, vaikka oikeasti moni on aivan tavis. Netissä voi esittää olevansa mitään ja moni mielenterveysongelmainen kuvittelee olevansa älykäs.
Koska minä pidän kaikista eniten vapauden tunteesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mt-ongelmia tulee ekana mieleen. Vaikea toisen tietää, mitä toisen päässä liikkuu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen työkyvyttömyyseläkkeellä.
Ihka oikea luuseri kolmella mt-diagnoosilla. Kesken on jäänyt kolme koulua (kauppis, kokkipuoli ammattikoulussa ja iltalukio).En vain pärjää. Tai siis pärjään tiettyyn pisteeseen asti. Lukiossa välttelin matematiikan tunteja viimeiseen asti - siis niin viimeiseen, että ehdin kirjoittaa englannin ja historian (molemmista Eximian).
En halua avata lapsuuttani enkä nuoruuttani, mutta sen verran kerron, ettei minulla ollut ketään. Ympärillä oli alkoholismia, individualismia, välinpitämättömyyttä. Kotona sain kokea henkistä ja fyysistä väkivaltaa. Ja sitten myöhemmin samaa myös koulussa. Ei ollut ystäviä, ei sukulaisia, ei ketään johon luottaa.
Toiset on sellaisia, että heille tulee halu ja tarmo päästä pois. Ja he pääsevät ja opiskelevat pitkälle ja menestyvät. Toiset taas sortuu huonoon seuraan ja päihteisiin ja heidän elämänsä on alamäkeä loppuun asti.
Minä olen väliinputoaja. Pelokas, ujo, traumaattinen, nainen. Ei juoppo, ei narkkari, ei menestyjä, ei mikään.
Minä vain kellun meren aallokossa, ajopuista kyhätyn lautan päällä. Ympärillä ei ole mitään, ja horisontissa siintää valot ja kaupunkien siluetit. Yhteiskunta ja elämä ja oravanpyörä on siellä. Samoin ystävät, elämän merkittävät päivät, saavutukset, pienet onnistumisten hetket.
Joskus ohitseni vilahtaa toinen lautta. Nostetaan kättä ja mennään toistemme ohi. Yleensä ne toiset löytävät jossain lohtaa rantaan, ja elämälleen tarkoituksen.
Ja lopulta vain minä jään kellumaan yksin.
Tässähän kysyttiin korkean äo:n ihmisiä eli jos välttelit matematiikan tunteja et kuulu joukkoon. Mielenterveyden ongelmat useimmilla kai kuitenkin syynä, että alisuoriutuu elämässä.
Höpsö olet. Kaikki älykkäät eivät todellakaan ole kiinnostuneita matikasta.
Älykkäille nimenomaan matematiikka on hyvin helppoa. Se kun on niin loogista, eikä tarvita pänttäämistä tai hyvää muistia.
Voi tsiisus!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen työkyvyttömyyseläkkeellä.
Ihka oikea luuseri kolmella mt-diagnoosilla. Kesken on jäänyt kolme koulua (kauppis, kokkipuoli ammattikoulussa ja iltalukio).En vain pärjää. Tai siis pärjään tiettyyn pisteeseen asti. Lukiossa välttelin matematiikan tunteja viimeiseen asti - siis niin viimeiseen, että ehdin kirjoittaa englannin ja historian (molemmista Eximian).
En halua avata lapsuuttani enkä nuoruuttani, mutta sen verran kerron, ettei minulla ollut ketään. Ympärillä oli alkoholismia, individualismia, välinpitämättömyyttä. Kotona sain kokea henkistä ja fyysistä väkivaltaa. Ja sitten myöhemmin samaa myös koulussa. Ei ollut ystäviä, ei sukulaisia, ei ketään johon luottaa.
Toiset on sellaisia, että heille tulee halu ja tarmo päästä pois. Ja he pääsevät ja opiskelevat pitkälle ja menestyvät. Toiset taas sortuu huonoon seuraan ja päihteisiin ja heidän elämänsä on alamäkeä loppuun asti.
Minä olen väliinputoaja. Pelokas, ujo, traumaattinen, nainen. Ei juoppo, ei narkkari, ei menestyjä, ei mikään.
Minä vain kellun meren aallokossa, ajopuista kyhätyn lautan päällä. Ympärillä ei ole mitään, ja horisontissa siintää valot ja kaupunkien siluetit. Yhteiskunta ja elämä ja oravanpyörä on siellä. Samoin ystävät, elämän merkittävät päivät, saavutukset, pienet onnistumisten hetket.
Joskus ohitseni vilahtaa toinen lautta. Nostetaan kättä ja mennään toistemme ohi. Yleensä ne toiset löytävät jossain lohtaa rantaan, ja elämälleen tarkoituksen.
Ja lopulta vain minä jään kellumaan yksin.
Tässähän kysyttiin korkean äo:n ihmisiä eli jos välttelit matematiikan tunteja et kuulu joukkoon. Mielenterveyden ongelmat useimmilla kai kuitenkin syynä, että alisuoriutuu elämässä.
Höpsö olet. Kaikki älykkäät eivät todellakaan ole kiinnostuneita matikasta.
Älykkäille nimenomaan matematiikka on hyvin helppoa. Se kun on niin loogista, eikä tarvita pänttäämistä tai hyvää muistia.
Paitsi että matematiikka on lähtökohtaisesti helvetin pienen marginaalisen ryhmän aivoituksia. Ja mittana on käytetty aluksi ihmisen sormen nivelenpituuksia ja jalkojen luun pituuksia. Se on vain ollut aikoinaan yksi keino mitata todellisuutta kun alettiin muinaista infraa suunnittelemaan sillä aikaa kun muut joutui raatamaan pelloilla. ;)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen työkyvyttömyyseläkkeellä.
Ihka oikea luuseri kolmella mt-diagnoosilla. Kesken on jäänyt kolme koulua (kauppis, kokkipuoli ammattikoulussa ja iltalukio).En vain pärjää. Tai siis pärjään tiettyyn pisteeseen asti. Lukiossa välttelin matematiikan tunteja viimeiseen asti - siis niin viimeiseen, että ehdin kirjoittaa englannin ja historian (molemmista Eximian).
En halua avata lapsuuttani enkä nuoruuttani, mutta sen verran kerron, ettei minulla ollut ketään. Ympärillä oli alkoholismia, individualismia, välinpitämättömyyttä. Kotona sain kokea henkistä ja fyysistä väkivaltaa. Ja sitten myöhemmin samaa myös koulussa. Ei ollut ystäviä, ei sukulaisia, ei ketään johon luottaa.
Toiset on sellaisia, että heille tulee halu ja tarmo päästä pois. Ja he pääsevät ja opiskelevat pitkälle ja menestyvät. Toiset taas sortuu huonoon seuraan ja päihteisiin ja heidän elämänsä on alamäkeä loppuun asti.
Minä olen väliinputoaja. Pelokas, ujo, traumaattinen, nainen. Ei juoppo, ei narkkari, ei menestyjä, ei mikään.
Minä vain kellun meren aallokossa, ajopuista kyhätyn lautan päällä. Ympärillä ei ole mitään, ja horisontissa siintää valot ja kaupunkien siluetit. Yhteiskunta ja elämä ja oravanpyörä on siellä. Samoin ystävät, elämän merkittävät päivät, saavutukset, pienet onnistumisten hetket.
Joskus ohitseni vilahtaa toinen lautta. Nostetaan kättä ja mennään toistemme ohi. Yleensä ne toiset löytävät jossain lohtaa rantaan, ja elämälleen tarkoituksen.
Ja lopulta vain minä jään kellumaan yksin.
Tässähän kysyttiin korkean äo:n ihmisiä eli jos välttelit matematiikan tunteja et kuulu joukkoon. Mielenterveyden ongelmat useimmilla kai kuitenkin syynä, että alisuoriutuu elämässä.
Höpsö olet. Kaikki älykkäät eivät todellakaan ole kiinnostuneita matikasta.
Älykkäille nimenomaan matematiikka on hyvin helppoa. Se kun on niin loogista, eikä tarvita pänttäämistä tai hyvää muistia.
Myös älykkäillä on omat kiinnostuksen kohteet. Teoriassa kaikki on älykkäälle helppoa, mutta usko pois, ei se käytännössä aina niin mene.
Mikä sinä olet selittämään älykkäiden suulla? Olet todennäköisesti aivan keskinkertainen. Älykkäille lähes kaikki on niin naurettavan helppoa. Ihmissuhteet ovat sitten se haaste, kun muita kiinnostaa muunlaiset asiat kuten seksi, viina ja huumeet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen työkyvyttömyyseläkkeellä.
Ihka oikea luuseri kolmella mt-diagnoosilla. Kesken on jäänyt kolme koulua (kauppis, kokkipuoli ammattikoulussa ja iltalukio).En vain pärjää. Tai siis pärjään tiettyyn pisteeseen asti. Lukiossa välttelin matematiikan tunteja viimeiseen asti - siis niin viimeiseen, että ehdin kirjoittaa englannin ja historian (molemmista Eximian).
En halua avata lapsuuttani enkä nuoruuttani, mutta sen verran kerron, ettei minulla ollut ketään. Ympärillä oli alkoholismia, individualismia, välinpitämättömyyttä. Kotona sain kokea henkistä ja fyysistä väkivaltaa. Ja sitten myöhemmin samaa myös koulussa. Ei ollut ystäviä, ei sukulaisia, ei ketään johon luottaa.
Toiset on sellaisia, että heille tulee halu ja tarmo päästä pois. Ja he pääsevät ja opiskelevat pitkälle ja menestyvät. Toiset taas sortuu huonoon seuraan ja päihteisiin ja heidän elämänsä on alamäkeä loppuun asti.
Minä olen väliinputoaja. Pelokas, ujo, traumaattinen, nainen. Ei juoppo, ei narkkari, ei menestyjä, ei mikään.
Minä vain kellun meren aallokossa, ajopuista kyhätyn lautan päällä. Ympärillä ei ole mitään, ja horisontissa siintää valot ja kaupunkien siluetit. Yhteiskunta ja elämä ja oravanpyörä on siellä. Samoin ystävät, elämän merkittävät päivät, saavutukset, pienet onnistumisten hetket.
Joskus ohitseni vilahtaa toinen lautta. Nostetaan kättä ja mennään toistemme ohi. Yleensä ne toiset löytävät jossain lohtaa rantaan, ja elämälleen tarkoituksen.
Ja lopulta vain minä jään kellumaan yksin.
Tässähän kysyttiin korkean äo:n ihmisiä eli jos välttelit matematiikan tunteja et kuulu joukkoon. Mielenterveyden ongelmat useimmilla kai kuitenkin syynä, että alisuoriutuu elämässä.
Höpsö olet. Kaikki älykkäät eivät todellakaan ole kiinnostuneita matikasta.
Älykkäille nimenomaan matematiikka on hyvin helppoa. Se kun on niin loogista, eikä tarvita pänttäämistä tai hyvää muistia.
Tämä! Matematiikka on loogista ja sitä osaa ilman mitään pänttäämistä. Esim englantia taas osaan keskimääräistä huonommin, koska vihaan sitä, enkä ole jaksanut päntätä niitä kaikkia lauserakenteita sun muuta paskaa. Esim jos sanotaan "Oletko yksinäinen?", niin se on "Are you lonely? Mutta jos kysytäänkin, että "Oletko koskaan käynyt Lontoossa?", niin se ei olekaan "Are you ever been to London, vaan Have you ever been to London". Siis, mitä v i t t u a? Matematiikassa ei koskaan ole noin epäloogisia lainalaisuuksia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen työkyvyttömyyseläkkeellä.
Ihka oikea luuseri kolmella mt-diagnoosilla. Kesken on jäänyt kolme koulua (kauppis, kokkipuoli ammattikoulussa ja iltalukio).En vain pärjää. Tai siis pärjään tiettyyn pisteeseen asti. Lukiossa välttelin matematiikan tunteja viimeiseen asti - siis niin viimeiseen, että ehdin kirjoittaa englannin ja historian (molemmista Eximian).
En halua avata lapsuuttani enkä nuoruuttani, mutta sen verran kerron, ettei minulla ollut ketään. Ympärillä oli alkoholismia, individualismia, välinpitämättömyyttä. Kotona sain kokea henkistä ja fyysistä väkivaltaa. Ja sitten myöhemmin samaa myös koulussa. Ei ollut ystäviä, ei sukulaisia, ei ketään johon luottaa.
Toiset on sellaisia, että heille tulee halu ja tarmo päästä pois. Ja he pääsevät ja opiskelevat pitkälle ja menestyvät. Toiset taas sortuu huonoon seuraan ja päihteisiin ja heidän elämänsä on alamäkeä loppuun asti.
Minä olen väliinputoaja. Pelokas, ujo, traumaattinen, nainen. Ei juoppo, ei narkkari, ei menestyjä, ei mikään.
Minä vain kellun meren aallokossa, ajopuista kyhätyn lautan päällä. Ympärillä ei ole mitään, ja horisontissa siintää valot ja kaupunkien siluetit. Yhteiskunta ja elämä ja oravanpyörä on siellä. Samoin ystävät, elämän merkittävät päivät, saavutukset, pienet onnistumisten hetket.
Joskus ohitseni vilahtaa toinen lautta. Nostetaan kättä ja mennään toistemme ohi. Yleensä ne toiset löytävät jossain lohtaa rantaan, ja elämälleen tarkoituksen.
Ja lopulta vain minä jään kellumaan yksin.
Tässähän kysyttiin korkean äo:n ihmisiä eli jos välttelit matematiikan tunteja et kuulu joukkoon. Mielenterveyden ongelmat useimmilla kai kuitenkin syynä, että alisuoriutuu elämässä.
Höpsö olet. Kaikki älykkäät eivät todellakaan ole kiinnostuneita matikasta.
Älykkäille nimenomaan matematiikka on hyvin helppoa. Se kun on niin loogista, eikä tarvita pänttäämistä tai hyvää muistia.
Paitsi että matematiikka on lähtökohtaisesti helvetin pienen marginaalisen ryhmän aivoituksia. Ja mittana on käytetty aluksi ihmisen sormen nivelenpituuksia ja jalkojen luun pituuksia. Se on vain ollut aikoinaan yksi keino mitata todellisuutta kun alettiin muinaista infraa suunnittelemaan sillä aikaa kun muut joutui raatamaan pelloilla. ;)
Matematiikkaa osaa, jos ajattelee loogisesti. Ei siinä ole mitään hankalaa. Melkoista scheissea suollat, sorry vaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen työkyvyttömyyseläkkeellä.
Ihka oikea luuseri kolmella mt-diagnoosilla. Kesken on jäänyt kolme koulua (kauppis, kokkipuoli ammattikoulussa ja iltalukio).En vain pärjää. Tai siis pärjään tiettyyn pisteeseen asti. Lukiossa välttelin matematiikan tunteja viimeiseen asti - siis niin viimeiseen, että ehdin kirjoittaa englannin ja historian (molemmista Eximian).
En halua avata lapsuuttani enkä nuoruuttani, mutta sen verran kerron, ettei minulla ollut ketään. Ympärillä oli alkoholismia, individualismia, välinpitämättömyyttä. Kotona sain kokea henkistä ja fyysistä väkivaltaa. Ja sitten myöhemmin samaa myös koulussa. Ei ollut ystäviä, ei sukulaisia, ei ketään johon luottaa.
Toiset on sellaisia, että heille tulee halu ja tarmo päästä pois. Ja he pääsevät ja opiskelevat pitkälle ja menestyvät. Toiset taas sortuu huonoon seuraan ja päihteisiin ja heidän elämänsä on alamäkeä loppuun asti.
Minä olen väliinputoaja. Pelokas, ujo, traumaattinen, nainen. Ei juoppo, ei narkkari, ei menestyjä, ei mikään.
Minä vain kellun meren aallokossa, ajopuista kyhätyn lautan päällä. Ympärillä ei ole mitään, ja horisontissa siintää valot ja kaupunkien siluetit. Yhteiskunta ja elämä ja oravanpyörä on siellä. Samoin ystävät, elämän merkittävät päivät, saavutukset, pienet onnistumisten hetket.
Joskus ohitseni vilahtaa toinen lautta. Nostetaan kättä ja mennään toistemme ohi. Yleensä ne toiset löytävät jossain lohtaa rantaan, ja elämälleen tarkoituksen.
Ja lopulta vain minä jään kellumaan yksin.
Tässähän kysyttiin korkean äo:n ihmisiä eli jos välttelit matematiikan tunteja et kuulu joukkoon. Mielenterveyden ongelmat useimmilla kai kuitenkin syynä, että alisuoriutuu elämässä.
Höpsö olet. Kaikki älykkäät eivät todellakaan ole kiinnostuneita matikasta.
Älykkäille nimenomaan matematiikka on hyvin helppoa. Se kun on niin loogista, eikä tarvita pänttäämistä tai hyvää muistia.
Tämä! Matematiikka on loogista ja sitä osaa ilman mitään pänttäämistä. Esim englantia taas osaan keskimääräistä huonommin, koska vihaan sitä, enkä ole jaksanut päntätä niitä kaikkia lauserakenteita sun muuta paskaa. Esim jos sanotaan "Oletko yksinäinen?", niin se on "Are you lonely? Mutta jos kysytäänkin, että "Oletko koskaan käynyt Lontoossa?", niin se ei olekaan "Are you ever been to London, vaan Have you ever been to London". Siis, mitä v i t t u a? Matematiikassa ei koskaan ole noin epäloogisia lainalaisuuksia.
Facepalm!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen työkyvyttömyyseläkkeellä.
Ihka oikea luuseri kolmella mt-diagnoosilla. Kesken on jäänyt kolme koulua (kauppis, kokkipuoli ammattikoulussa ja iltalukio).En vain pärjää. Tai siis pärjään tiettyyn pisteeseen asti. Lukiossa välttelin matematiikan tunteja viimeiseen asti - siis niin viimeiseen, että ehdin kirjoittaa englannin ja historian (molemmista Eximian).
En halua avata lapsuuttani enkä nuoruuttani, mutta sen verran kerron, ettei minulla ollut ketään. Ympärillä oli alkoholismia, individualismia, välinpitämättömyyttä. Kotona sain kokea henkistä ja fyysistä väkivaltaa. Ja sitten myöhemmin samaa myös koulussa. Ei ollut ystäviä, ei sukulaisia, ei ketään johon luottaa.
Toiset on sellaisia, että heille tulee halu ja tarmo päästä pois. Ja he pääsevät ja opiskelevat pitkälle ja menestyvät. Toiset taas sortuu huonoon seuraan ja päihteisiin ja heidän elämänsä on alamäkeä loppuun asti.
Minä olen väliinputoaja. Pelokas, ujo, traumaattinen, nainen. Ei juoppo, ei narkkari, ei menestyjä, ei mikään.
Minä vain kellun meren aallokossa, ajopuista kyhätyn lautan päällä. Ympärillä ei ole mitään, ja horisontissa siintää valot ja kaupunkien siluetit. Yhteiskunta ja elämä ja oravanpyörä on siellä. Samoin ystävät, elämän merkittävät päivät, saavutukset, pienet onnistumisten hetket.
Joskus ohitseni vilahtaa toinen lautta. Nostetaan kättä ja mennään toistemme ohi. Yleensä ne toiset löytävät jossain lohtaa rantaan, ja elämälleen tarkoituksen.
Ja lopulta vain minä jään kellumaan yksin.
Tässähän kysyttiin korkean äo:n ihmisiä eli jos välttelit matematiikan tunteja et kuulu joukkoon. Mielenterveyden ongelmat useimmilla kai kuitenkin syynä, että alisuoriutuu elämässä.
Höpsö olet. Kaikki älykkäät eivät todellakaan ole kiinnostuneita matikasta.
Älykkäille nimenomaan matematiikka on hyvin helppoa. Se kun on niin loogista, eikä tarvita pänttäämistä tai hyvää muistia.
Paitsi että matematiikka on lähtökohtaisesti helvetin pienen marginaalisen ryhmän aivoituksia. Ja mittana on käytetty aluksi ihmisen sormen nivelenpituuksia ja jalkojen luun pituuksia. Se on vain ollut aikoinaan yksi keino mitata todellisuutta kun alettiin muinaista infraa suunnittelemaan sillä aikaa kun muut joutui raatamaan pelloilla. ;)
Matematiikkaa osaa, jos ajattelee loogisesti.
Pyh!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen työkyvyttömyyseläkkeellä.
Ihka oikea luuseri kolmella mt-diagnoosilla. Kesken on jäänyt kolme koulua (kauppis, kokkipuoli ammattikoulussa ja iltalukio).En vain pärjää. Tai siis pärjään tiettyyn pisteeseen asti. Lukiossa välttelin matematiikan tunteja viimeiseen asti - siis niin viimeiseen, että ehdin kirjoittaa englannin ja historian (molemmista Eximian).
En halua avata lapsuuttani enkä nuoruuttani, mutta sen verran kerron, ettei minulla ollut ketään. Ympärillä oli alkoholismia, individualismia, välinpitämättömyyttä. Kotona sain kokea henkistä ja fyysistä väkivaltaa. Ja sitten myöhemmin samaa myös koulussa. Ei ollut ystäviä, ei sukulaisia, ei ketään johon luottaa.
Toiset on sellaisia, että heille tulee halu ja tarmo päästä pois. Ja he pääsevät ja opiskelevat pitkälle ja menestyvät. Toiset taas sortuu huonoon seuraan ja päihteisiin ja heidän elämänsä on alamäkeä loppuun asti.
Minä olen väliinputoaja. Pelokas, ujo, traumaattinen, nainen. Ei juoppo, ei narkkari, ei menestyjä, ei mikään.
Minä vain kellun meren aallokossa, ajopuista kyhätyn lautan päällä. Ympärillä ei ole mitään, ja horisontissa siintää valot ja kaupunkien siluetit. Yhteiskunta ja elämä ja oravanpyörä on siellä. Samoin ystävät, elämän merkittävät päivät, saavutukset, pienet onnistumisten hetket.
Joskus ohitseni vilahtaa toinen lautta. Nostetaan kättä ja mennään toistemme ohi. Yleensä ne toiset löytävät jossain lohtaa rantaan, ja elämälleen tarkoituksen.
Ja lopulta vain minä jään kellumaan yksin.
Tässähän kysyttiin korkean äo:n ihmisiä eli jos välttelit matematiikan tunteja et kuulu joukkoon. Mielenterveyden ongelmat useimmilla kai kuitenkin syynä, että alisuoriutuu elämässä.
Höpsö olet. Kaikki älykkäät eivät todellakaan ole kiinnostuneita matikasta.
Älykkäille nimenomaan matematiikka on hyvin helppoa. Se kun on niin loogista, eikä tarvita pänttäämistä tai hyvää muistia.
Myös älykkäillä on omat kiinnostuksen kohteet. Teoriassa kaikki on älykkäälle helppoa, mutta usko pois, ei se käytännössä aina niin mene.
Älykkäille lähes kaikki on niin naurettavan helppoa.
Hahahahahhahahahaha!
Sitä vaiva älykkyys. On tarpeeksi ajateltavaa joka tapauksessa. Ei koskaan pitkästy. Tekemistä riittää. Ulkopuolisen silmin ei varmaan mitään tee.
Tutkimusten mukaan yli 70% ihmisistä pitää itseään muita älykkäämpänä. Ollaan me ihmiset huvittavia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen työkyvyttömyyseläkkeellä.
Ihka oikea luuseri kolmella mt-diagnoosilla. Kesken on jäänyt kolme koulua (kauppis, kokkipuoli ammattikoulussa ja iltalukio).En vain pärjää. Tai siis pärjään tiettyyn pisteeseen asti. Lukiossa välttelin matematiikan tunteja viimeiseen asti - siis niin viimeiseen, että ehdin kirjoittaa englannin ja historian (molemmista Eximian).
En halua avata lapsuuttani enkä nuoruuttani, mutta sen verran kerron, ettei minulla ollut ketään. Ympärillä oli alkoholismia, individualismia, välinpitämättömyyttä. Kotona sain kokea henkistä ja fyysistä väkivaltaa. Ja sitten myöhemmin samaa myös koulussa. Ei ollut ystäviä, ei sukulaisia, ei ketään johon luottaa.
Toiset on sellaisia, että heille tulee halu ja tarmo päästä pois. Ja he pääsevät ja opiskelevat pitkälle ja menestyvät. Toiset taas sortuu huonoon seuraan ja päihteisiin ja heidän elämänsä on alamäkeä loppuun asti.
Minä olen väliinputoaja. Pelokas, ujo, traumaattinen, nainen. Ei juoppo, ei narkkari, ei menestyjä, ei mikään.
Minä vain kellun meren aallokossa, ajopuista kyhätyn lautan päällä. Ympärillä ei ole mitään, ja horisontissa siintää valot ja kaupunkien siluetit. Yhteiskunta ja elämä ja oravanpyörä on siellä. Samoin ystävät, elämän merkittävät päivät, saavutukset, pienet onnistumisten hetket.
Joskus ohitseni vilahtaa toinen lautta. Nostetaan kättä ja mennään toistemme ohi. Yleensä ne toiset löytävät jossain lohtaa rantaan, ja elämälleen tarkoituksen.
Ja lopulta vain minä jään kellumaan yksin.
Tässähän kysyttiin korkean äo:n ihmisiä eli jos välttelit matematiikan tunteja et kuulu joukkoon. Mielenterveyden ongelmat useimmilla kai kuitenkin syynä, että alisuoriutuu elämässä.
Höpsö olet. Kaikki älykkäät eivät todellakaan ole kiinnostuneita matikasta.
Älykkäille nimenomaan matematiikka on hyvin helppoa. Se kun on niin loogista, eikä tarvita pänttäämistä tai hyvää muistia.
Paitsi että matematiikka on lähtökohtaisesti helvetin pienen marginaalisen ryhmän aivoituksia. Ja mittana on käytetty aluksi ihmisen sormen nivelenpituuksia ja jalkojen luun pituuksia. Se on vain ollut aikoinaan yksi keino mitata todellisuutta kun alettiin muinaista infraa suunnittelemaan sillä aikaa kun muut joutui raatamaan pelloilla. ;)
Matematiikkaa osaa, jos ajattelee loogisesti. Ei siinä ole mitään hankalaa. Melkoista scheissea suollat, sorry vaan.
Matikassa kun pitää osata tietyt säännöt ja lainalaisuudet. Tiedän huippuälykkääksi mitatun tyypin, joka sai matikasta ala-asteella ehdot ja sittemmin jäi luokalle. Mutta opiskeli pitkän matikan yhdessä kesässä ja haki huippuarvosanoin teknilliseen korkeakouluun. Menestyi, teki lukuisia keksintöjä patentteineen.
Jos et edes numeroita osaisi ja asuisit pystymetsässä, et heti osaisi matikkaa. Ehkä tikkujen avulla joo.
Itse olen hieman tämmöinen mukavuuden haluinen "alisuorittaja". Olisin aikanaan päässyt Otaniemeen diplomi-insinööriksi opiskelemaan, mutta menikin vain AMK insinööriksi.
Tavallaan ihan oikea valinta. Minulla on kuitenkin aika huono stressinsietokyky, ja kuormitun liiasta vastuusta. Myös suvussa on taustaa, että pälli leviää liian vastuullisessa työssä.
Tavallaan olen työssäni ihan hyvä (työnantajankin mielestä), mutta hieman sellainen hommien väistelijä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen työkyvyttömyyseläkkeellä.
Ihka oikea luuseri kolmella mt-diagnoosilla. Kesken on jäänyt kolme koulua (kauppis, kokkipuoli ammattikoulussa ja iltalukio).En vain pärjää. Tai siis pärjään tiettyyn pisteeseen asti. Lukiossa välttelin matematiikan tunteja viimeiseen asti - siis niin viimeiseen, että ehdin kirjoittaa englannin ja historian (molemmista Eximian).
En halua avata lapsuuttani enkä nuoruuttani, mutta sen verran kerron, ettei minulla ollut ketään. Ympärillä oli alkoholismia, individualismia, välinpitämättömyyttä. Kotona sain kokea henkistä ja fyysistä väkivaltaa. Ja sitten myöhemmin samaa myös koulussa. Ei ollut ystäviä, ei sukulaisia, ei ketään johon luottaa.
Toiset on sellaisia, että heille tulee halu ja tarmo päästä pois. Ja he pääsevät ja opiskelevat pitkälle ja menestyvät. Toiset taas sortuu huonoon seuraan ja päihteisiin ja heidän elämänsä on alamäkeä loppuun asti.
Minä olen väliinputoaja. Pelokas, ujo, traumaattinen, nainen. Ei juoppo, ei narkkari, ei menestyjä, ei mikään.
Minä vain kellun meren aallokossa, ajopuista kyhätyn lautan päällä. Ympärillä ei ole mitään, ja horisontissa siintää valot ja kaupunkien siluetit. Yhteiskunta ja elämä ja oravanpyörä on siellä. Samoin ystävät, elämän merkittävät päivät, saavutukset, pienet onnistumisten hetket.
Joskus ohitseni vilahtaa toinen lautta. Nostetaan kättä ja mennään toistemme ohi. Yleensä ne toiset löytävät jossain lohtaa rantaan, ja elämälleen tarkoituksen.
Ja lopulta vain minä jään kellumaan yksin.
Tässähän kysyttiin korkean äo:n ihmisiä eli jos välttelit matematiikan tunteja et kuulu joukkoon. Mielenterveyden ongelmat useimmilla kai kuitenkin syynä, että alisuoriutuu elämässä.
Höpsö olet. Kaikki älykkäät eivät todellakaan ole kiinnostuneita matikasta.
Älykkäille nimenomaan matematiikka on hyvin helppoa. Se kun on niin loogista, eikä tarvita pänttäämistä tai hyvää muistia.
Paitsi että matematiikka on lähtökohtaisesti helvetin pienen marginaalisen ryhmän aivoituksia. Ja mittana on käytetty aluksi ihmisen sormen nivelenpituuksia ja jalkojen luun pituuksia. Se on vain ollut aikoinaan yksi keino mitata todellisuutta kun alettiin muinaista infraa suunnittelemaan sillä aikaa kun muut joutui raatamaan pelloilla. ;)
Matematiikkaa osaa, jos ajattelee loogisesti. Ei siinä ole mitään hankalaa. Melkoista scheissea suollat, sorry vaan.
Kukaan ei ajattele loogisesti. Loogisuuden termi on edelleen erittäin marginaalisen ryhmän päähänpisto. ;)
Älykkäille nimenomaan matematiikka on hyvin helppoa. Se kun on niin loogista, eikä tarvita pänttäämistä tai hyvää muistia.