Lue keskustelun säännöt.
Mikä vaivaa ihmistä, joka on todella lahjakas monella osa-alueella ja korkea äo, mutta on vapaaehtoisesti kouluttamaton?
13.08.2022 |
Eli voisi hyvin opiskella jopa yliopistossa.
Mistä kunnianhimon puute?
Kommentit (160)
Jos on korkea äo niin oisko syynä laiskuus. Älykkäät ovat tutkimusten mukaan laiskoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vapaus ja stressittömyys. Hyvinpalkattua kokoaikatyötä löytyy eikä siitä tarvitse tapella lauman kanssa.
Masennus, itsetunto-ongelmat, traumatausta, epävakaa persoonallisuushäiriö.. onhan noita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen työkyvyttömyyseläkkeellä.
Ihka oikea luuseri kolmella mt-diagnoosilla. Kesken on jäänyt kolme koulua (kauppis, kokkipuoli ammattikoulussa ja iltalukio).En vain pärjää. Tai siis pärjään tiettyyn pisteeseen asti. Lukiossa välttelin matematiikan tunteja viimeiseen asti - siis niin viimeiseen, että ehdin kirjoittaa englannin ja historian (molemmista Eximian).
En halua avata lapsuuttani enkä nuoruuttani, mutta sen verran kerron, ettei minulla ollut ketään. Ympärillä oli alkoholismia, individualismia, välinpitämättömyyttä. Kotona sain kokea henkistä ja fyysistä väkivaltaa. Ja sitten myöhemmin samaa myös koulussa. Ei ollut ystäviä, ei sukulaisia, ei ketään johon luottaa.
Toiset on sellaisia, että heille tulee halu ja tarmo päästä pois. Ja he pääsevät ja opiskelevat pitkälle ja menestyvät. Toiset taas sortuu huonoon seuraan ja päihteisiin ja heidän elämänsä on alamäkeä loppuun asti.
Minä olen väliinputoaja. Pelokas, ujo, traumaattinen, nainen. Ei juoppo, ei narkkari, ei menestyjä, ei mikään.
Minä vain kellun meren aallokossa, ajopuista kyhätyn lautan päällä. Ympärillä ei ole mitään, ja horisontissa siintää valot ja kaupunkien siluetit. Yhteiskunta ja elämä ja oravanpyörä on siellä. Samoin ystävät, elämän merkittävät päivät, saavutukset, pienet onnistumisten hetket.
Joskus ohitseni vilahtaa toinen lautta. Nostetaan kättä ja mennään toistemme ohi. Yleensä ne toiset löytävät jossain lohtaa rantaan, ja elämälleen tarkoituksen.
Ja lopulta vain minä jään kellumaan yksin.
Tässähän kysyttiin korkean äo:n ihmisiä eli jos välttelit matematiikan tunteja et kuulu joukkoon. Mielenterveyden ongelmat useimmilla kai kuitenkin syynä, että alisuoriutuu elämässä.
Höpsö olet. Kaikki älykkäät eivät todellakaan ole kiinnostuneita matikasta.
Älykkäille nimenomaan matematiikka on hyvin helppoa. Se kun on niin loogista, eikä tarvita pänttäämistä tai hyvää muistia.
Paitsi että matematiikka on lähtökohtaisesti helvetin pienen marginaalisen ryhmän aivoituksia. Ja mittana on käytetty aluksi ihmisen sormen nivelenpituuksia ja jalkojen luun pituuksia. Se on vain ollut aikoinaan yksi keino mitata todellisuutta kun alettiin muinaista infraa suunnittelemaan sillä aikaa kun muut joutui raatamaan pelloilla. ;)
Matematiikkaa osaa, jos ajattelee loogisesti. Ei siinä ole mitään hankalaa. Melkoista scheissea suollat, sorry vaan.
Matikassa kun pitää osata tietyt säännöt ja lainalaisuudet. Tiedän huippuälykkääksi mitatun tyypin, joka sai matikasta ala-asteella ehdot ja sittemmin jäi luokalle. Mutta opiskeli pitkän matikan yhdessä kesässä ja haki huippuarvosanoin teknilliseen korkeakouluun. Menestyi, teki lukuisia keksintöjä patentteineen.
Jos et edes numeroita osaisi ja asuisit pystymetsässä, et heti osaisi matikkaa. Ehkä tikkujen avulla joo.
Pystymetsässä asuva ihminen on metsästäjä-keräilijä, joka selviytyy siellä 24/7 Suomen oloissa. Matemaatikko kun laitetaan niihin olosuhteisiin, niin se kuolee nälkään, janoon ja kylmyyteen. Maaseudun ihmiset rakentavat tarvittaessa talonsa hirsistä. Matemaatikko ei rakenna.
Ei me matemaatikot nyt ihan noin kädettömiä olla. :) Maaseudullakin asuu matemaatikkoja, tai ihmisiä joiden lahjoilla voisi sellainen halutessaan olla.
Itse hankin yliopistokoulutuksen ja olen alaani vastaavassa työssä - toki alhaisella portaalla eikä mitään intoa ole edetä tai ottaa vastuuta. Status ei kiinnosta enkä halua stressiä. Eli olisin hyvin voinut päätyä johonkin duunarityöhönkin.
Isäni on ihan samanlainen, opiskeli pitkälle ja "hyvään" ammattiin, mutta sanoi aina, että unelma-ammatti oli rekkakuski. Olisi varmasti päätynyt siis myös duunariksi, ellei suvun painostus olisi nuorena ollut kovaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos on korkea äo niin oisko syynä laiskuus. Älykkäät ovat tutkimusten mukaan laiskoja.
Kaikki ihmiset ja eläimet on pohjimmiltaan laiskoja. Me teemme mielellään vain asioita, joista pidämme tai on ihan pakko. Pyrkimys on energiaminimiin, eli elää mukavasti perustarpeet tyydyttäen tekemällä mahdollisimman vähän työtä.
Älykkäillä tietysti on hieman paremmat mahdollisuudet luistella laiskasti elämä läpi, jos haluaa.
Ja usein kunnianhimoisuus tulee lopulta kasvatuksesta. Taustalla on esim. vanhemmat ja suku joiden odotuksia toteutetaan.
Usein ahkerilla yrittäjilläkin on takaraivossa ajatus myydä vanhemmalla iällä yritys pois hyvällä hinnalla ja viettää aikaa leppoisasti jossain etelän auringossa tai golffia pelaten. Eikä ehkä ole vanhempiakaan elossa, joille pitäisi esittää jotain.
Ei välttämättä keksi korkeakoulusta mitään, mitä haluaisi opiskella ja tehdä työtä. Lisäksi koulussa usein joutuu opiskelemaan aika paljon kaikkea turhaa ja epäkiinnostavaa roskaa. Älykkään voi olla helpompi opiskella haluamansa asiat vaikka netin kautta vapaa-ajalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Saa töitä ilman koulutustakin ja lukee kirjoja omaan tahtiin eikä kurssisuunnitelman mukaan?
Bill Gates aloitti mutta ei loppuun saattanut opintojaan. Tuskin oli laiska. Ehkä jotain muuta keksi...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen työkyvyttömyyseläkkeellä.
Ihka oikea luuseri kolmella mt-diagnoosilla. Kesken on jäänyt kolme koulua (kauppis, kokkipuoli ammattikoulussa ja iltalukio).En vain pärjää. Tai siis pärjään tiettyyn pisteeseen asti. Lukiossa välttelin matematiikan tunteja viimeiseen asti - siis niin viimeiseen, että ehdin kirjoittaa englannin ja historian (molemmista Eximian).
En halua avata lapsuuttani enkä nuoruuttani, mutta sen verran kerron, ettei minulla ollut ketään. Ympärillä oli alkoholismia, individualismia, välinpitämättömyyttä. Kotona sain kokea henkistä ja fyysistä väkivaltaa. Ja sitten myöhemmin samaa myös koulussa. Ei ollut ystäviä, ei sukulaisia, ei ketään johon luottaa.
Toiset on sellaisia, että heille tulee halu ja tarmo päästä pois. Ja he pääsevät ja opiskelevat pitkälle ja menestyvät. Toiset taas sortuu huonoon seuraan ja päihteisiin ja heidän elämänsä on alamäkeä loppuun asti.
Minä olen väliinputoaja. Pelokas, ujo, traumaattinen, nainen. Ei juoppo, ei narkkari, ei menestyjä, ei mikään.
Minä vain kellun meren aallokossa, ajopuista kyhätyn lautan päällä. Ympärillä ei ole mitään, ja horisontissa siintää valot ja kaupunkien siluetit. Yhteiskunta ja elämä ja oravanpyörä on siellä. Samoin ystävät, elämän merkittävät päivät, saavutukset, pienet onnistumisten hetket.
Joskus ohitseni vilahtaa toinen lautta. Nostetaan kättä ja mennään toistemme ohi. Yleensä ne toiset löytävät jossain lohtaa rantaan, ja elämälleen tarkoituksen.
Ja lopulta vain minä jään kellumaan yksin.
Millä perusteella pidät itseäsi älykkäänä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos on korkea äo niin oisko syynä laiskuus. Älykkäät ovat tutkimusten mukaan laiskoja.
Kaikki ihmiset ja eläimet on pohjimmiltaan laiskoja. Me teemme mielellään vain asioita, joista pidämme tai on ihan pakko. Pyrkimys on energiaminimiin, eli elää mukavasti perustarpeet tyydyttäen tekemällä mahdollisimman vähän työtä.
Älykkäillä tietysti on hieman paremmat mahdollisuudet luistella laiskasti elämä läpi, jos haluaa.
Ja usein kunnianhimoisuus tulee lopulta kasvatuksesta. Taustalla on esim. vanhemmat ja suku joiden odotuksia toteutetaan.
Usein ahkerilla yrittäjilläkin on takaraivossa ajatus myydä vanhemmalla iällä yritys pois hyvällä hinnalla ja viettää aikaa leppoisasti jossain etelän auringossa tai golffia pelaten. Eikä ehkä ole vanhempiakaan elossa, joille pitäisi esittää jotain.
Mä taas uskon, että kunnianhimoisuus on persoonallisuuden piirre. Jotkut ihmiset haluavat saavuttaa paljon tietyllä tai monella osa-alueella eivätkä voi sietää ajatusta, että elämä olisi vaan leppoisa ja ihan hyvä. Jotkut eivät myöskään kestä liikaa vapaa-aikaa, koska ovat ahkeria luonnostaan ja aina on joku tavoite tai projekti mielessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä oon just tuo tapaus. Oon nähny kai liian läheltä, mitä korkeakoulutetun roolin sisäistäminen tekee ihmisen sielunelämälle. Lähisuvussa on liikaa psykopaattisia lääkäreitå ja filosoooffian maisteri, joka jäi neljän seinän sisälle toistelemaan nenä pystyssä 'minå olen filosofian maisteri"
Se tutkintohan on ennen kaikkea sosiaalinen rakennelma, se "opittu" tieto on valnhentunutta, kun tutkintotodistus saadaan käteen.
T. Drop out valtiotieteen yo, nykyinen kohtuupalkkainen duunari
Eiköhän se ole jokaisen oma asia opiskeleeko tai mitä opiskelee. Kannustaminen on hyvä. Ihmetteleminen ja painostaminen ei. Ei ole oikea kaveri jos koko ajan ihmettelee toista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jotkut ei koe tyydytystä uran luomisesta, vaan haluavat mieluummin asua jossain maaseudulla edullisesti marjoja poimien. Rahan tienaaminen perustuu eniten siihen, että voisi hankkia materiaa ja kaikki eivät halua. Jotkut ehkä haluavat ratkaista ongelmia, vaikka lääketieteellisiä, mutta sellainen ala ei tunnu omalta. Miksi pitää haluta uraa, jos ei halua suurta taloa, lusksutvenettä ja matkustella, varsinkin jos ei halua perhettäkään eli perillisiä? Jos on onnellisempi metsäläisenä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen työkyvyttömyyseläkkeellä.
Ihka oikea luuseri kolmella mt-diagnoosilla. Kesken on jäänyt kolme koulua (kauppis, kokkipuoli ammattikoulussa ja iltalukio).En vain pärjää. Tai siis pärjään tiettyyn pisteeseen asti. Lukiossa välttelin matematiikan tunteja viimeiseen asti - siis niin viimeiseen, että ehdin kirjoittaa englannin ja historian (molemmista Eximian).
En halua avata lapsuuttani enkä nuoruuttani, mutta sen verran kerron, ettei minulla ollut ketään. Ympärillä oli alkoholismia, individualismia, välinpitämättömyyttä. Kotona sain kokea henkistä ja fyysistä väkivaltaa. Ja sitten myöhemmin samaa myös koulussa. Ei ollut ystäviä, ei sukulaisia, ei ketään johon luottaa.
Toiset on sellaisia, että heille tulee halu ja tarmo päästä pois. Ja he pääsevät ja opiskelevat pitkälle ja menestyvät. Toiset taas sortuu huonoon seuraan ja päihteisiin ja heidän elämänsä on alamäkeä loppuun asti.
Minä olen väliinputoaja. Pelokas, ujo, traumaattinen, nainen. Ei juoppo, ei narkkari, ei menestyjä, ei mikään.
Minä vain kellun meren aallokossa, ajopuista kyhätyn lautan päällä. Ympärillä ei ole mitään, ja horisontissa siintää valot ja kaupunkien siluetit. Yhteiskunta ja elämä ja oravanpyörä on siellä. Samoin ystävät, elämän merkittävät päivät, saavutukset, pienet onnistumisten hetket.
Joskus ohitseni vilahtaa toinen lautta. Nostetaan kättä ja mennään toistemme ohi. Yleensä ne toiset löytävät jossain lohtaa rantaan, ja elämälleen tarkoituksen.
Ja lopulta vain minä jään kellumaan yksin.
Tässähän kysyttiin korkean äo:n ihmisiä eli jos välttelit matematiikan tunteja et kuulu joukkoon. Mielenterveyden ongelmat useimmilla kai kuitenkin syynä, että alisuoriutuu elämässä.
Höpsö olet. Kaikki älykkäät eivät todellakaan ole kiinnostuneita matikasta.
Eivät ole ehkä kiinnostuneita, mutta matikka on heille luonnostaan helppoa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuohan on tosi tyypillistä, eikä mitään outoa ja poikkeavaa. Älykäs näkee systeemeistä ns. läpi, eikä välttämättä ole motivoitunut leikkimään niissä mukana. Yliopistot, rahakkaat duunit, hierarkiat ym. näyttäytyvät vain keskinkertaisuuksien keskenäisenä kerhona ja jos ei ole erityistä paloa esim. jonkin tietyn alan tutkijaksi, miksi vaivautua? Älykäs kykenee halutessaan luomaan itselleen sellaisen todellisuuden missä viihtyy ilman valmiiksi määriteltyä ja tampattua polkua ja ulkoista palkintosysteemiä.
Naulan kantaan. Itselläni on takana useampi tutkinto, äo erittäin korkea ja merkittävä ura hyvine palkkoineen. Jätin sen kaiken kyllästyttyäni.
Opiskelin vielä yhden tutkinnon matalapalkka-alalle ja tällä hetkellä tuntuu siltä että näin on hyvä. Tienaan tällä hetkellä noin neljäsosan siitä mitä voisin, mutta kun ei raha ja status kiinnosta. Nyt työt jäävät työpaikalle, se on minulle helppoa ja voin käyttää vapaa-aikani miten tykkään.
Kulmia on kohoteltu ratkaisulleni ja merkitseviä katseita vaihdettu, mutta en piittaa niistä.
Oman tien kulkija ja pyrkyrin vastakohta. Arvostan! Miettikää kuinka moni tälläkin hetkellä on asemassa, johon on päässyt muun kuin osaamisen ja älykkyyden avulla. Ei pelkästään politiikassa.
Ei vaivaa välttämättä yhtään mikään. Läheskään kaikki koulun menestyneimmät oppilaat eivät hanki yliopisto-koulutusta.
Moni tykkää käytännön töistä.
Joku ei pohjimmiltaan ole lukuihmisiä.
Syitä on vaikka kuinka paljon.
Vierailija kirjoitti:
Jotkut ei koe tyydytystä uran luomisesta, vaan haluavat mieluummin asua jossain maaseudulla edullisesti marjoja poimien. Rahan tienaaminen perustuu eniten siihen, että voisi hankkia materiaa ja kaikki eivät halua. Jotkut ehkä haluavat ratkaista ongelmia, vaikka lääketieteellisiä, mutta sellainen ala ei tunnu omalta. Miksi pitää haluta uraa, jos ei halua suurta taloa, lusksutvenettä ja matkustella, varsinkin jos ei halua perhettäkään eli perillisiä? Jos on onnellisempi metsäläisenä?
Tälläiseen elämänvalintaan tarvii viisautta. Onnellinen se, jolla on molemmat – äly ja viisaus.
Miksi ajattelet, että jokin vaivaisi?
Olen kokeillut yliopistoa ja ammattikorkeakoulua. Humanististen aineiden kohdalla tajusin, ettei minulla ole työllistymiseen vaadittavaa oikeanlaista aatetta tai kilpailuviettiä. Korkeakouluopinnoissa selvisi, että tuleva ammattini olisi lähinnä tietokoneella istumista ja tunsin kuolevani pystyyn.
Olen luova, käsillä tekemisestä nauttiva ihminen. Minulla ei koskaan ole ollut materialistisia tavoitteita. Olen perusduunarina saanut kaiken haluamani ja aikaa on jäänyt myös luovalle työlle. Työttömänä ei ole tarvinnut olla.
Pystymetsässä asuva ihminen on metsästäjä-keräilijä, joka selviytyy siellä 24/7 Suomen oloissa. Matemaatikko kun laitetaan niihin olosuhteisiin, niin se kuolee nälkään, janoon ja kylmyyteen. Maaseudun ihmiset rakentavat tarvittaessa talonsa hirsistä. Matemaatikko ei rakenna.