Ajatteletko, että 50+ ikäinen on liian vanha eroamaan?

En ajattele. Tiedän 69v naisen joka erosi vuosikymmenten liitosta.

En. Ei kai mikään ole väärä ikä erota.

Itse erosin 48v.

Minä tiedän yli 70 vuotiaan miehen, joka erosi ja otti uuden 10v vanhemman naisen.

Ei kai eroamiselle ole mitään ikärajaa? 50 v on vielä todennäköisesti vuosia ja vuosikymmeniä edessä. Paskassa liitossako ne pitää elää?

Ei ole. Niin kauan kuin henki pihisee ei ole.

Itse sinua paljon nuorempana sain kommentteja vanhuuden seurasta, yksin jäämisestä ym kun olin eroamassa. Aika hirveää ja totaalista kuraa. 

Huonossa suhteessa ei kannata roikkua ja aina on hyvä hetki pelastautua sellaisesta. Tsemppiä ja iloa sinulle vapaaseen onnelliseen elämään!

Koskaan ei ole liian myöhäistä parantaa elämäänsä.

Juuri hyvän ikäinen. Lapset kasvaneet ja elämää vielä reippaasti jäljellä, ennen kuin loputkin menee pieleen vääräksi muuttuneen puolison myötä. 

Arvosta niitä jotka uskaltavat erota vanhemmalla iällä. Säälin niitä, jotka kituuttavat huonossa parisuhteessa ajatellen, että ei enää kannata erota. Monet miehet tuurittautuvat tähän, että eihän se akka nyt enää lähde.

Ajattelin erota juuri tuolloin, nyt odotan vielä lasten kasvavan. 

Se on mitä parhain ikä erota, jos avioliitto, avoliitto tai muu kumppanuussuhde ei toimi. 

Odotan että omaisuutemme vielä kasvaa hieman ja sitten on hyvä hetki puolittaa se. Pitää olla jotain vanhuuden turvaa. 

Ei ole liian vanha. Tietenkin pitää erota jos ei voi olla yhdessä tai halua. Tai ei kestä. Ei siinä ole kauheasti vaihtoehtoja. 

Mikään ikä ei ole väärä, jos et enää halua olla puolisosi kanssa. 

 

Yhtä tyhmä kysymys kuin että kannattaako 50+ mennä enää naimisiin...

Eroaminen ja yhteen meneminen ei liity ikään.

Aika tyypillinen ikä erota, kun lapset muuttaa omilleen

Yli 50 vuotias on jo niin kokenut, toivon mukaan, ja elämää nähnyt, että eropäätös on varmasti jo sillä perusteltu ainakin itselleen.

Mitä muut kommentoivat heijastaa vain heidän arkuuttaan ja elämänpelkoaan. Ihan varmasti 90 % pariskunnista on jossakin vaiheessa  miettinyt eron mahdollisuutta, mutta harva miettii loppuun asti miksi on toisen kanssa ja mitkä syyt pitävät yhdessä. Höpötykset vanhuuden turvasta on utopistista, koska kuka haaveilee saadakseen leikata toisen keltaisia varpaankynsiä sivuleikkurilla? Kyllä silloin sitä turvaa haetaan ihan muualta ja yhdessä pysytään sitten muuten vain. Ja toisekseen jäljellä oleva elämä ei ole "enää". Vanhetessaan ihminen uskaltaa enemmän kuin nuorena, jos vain tajuaisi miten paljon hyötyä elämänkokemuksesta onkaan.