Lue keskustelun säännöt.
Mikä vaivaa ihmistä, joka on todella lahjakas monella osa-alueella ja korkea äo, mutta on vapaaehtoisesti kouluttamaton?
13.08.2022 |
Eli voisi hyvin opiskella jopa yliopistossa.
Mistä kunnianhimon puute?
Kommentit (160)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen työkyvyttömyyseläkkeellä.
Ihka oikea luuseri kolmella mt-diagnoosilla. Kesken on jäänyt kolme koulua (kauppis, kokkipuoli ammattikoulussa ja iltalukio).En vain pärjää. Tai siis pärjään tiettyyn pisteeseen asti. Lukiossa välttelin matematiikan tunteja viimeiseen asti - siis niin viimeiseen, että ehdin kirjoittaa englannin ja historian (molemmista Eximian).
En halua avata lapsuuttani enkä nuoruuttani, mutta sen verran kerron, ettei minulla ollut ketään. Ympärillä oli alkoholismia, individualismia, välinpitämättömyyttä. Kotona sain kokea henkistä ja fyysistä väkivaltaa. Ja sitten myöhemmin samaa myös koulussa. Ei ollut ystäviä, ei sukulaisia, ei ketään johon luottaa.
Toiset on sellaisia, että heille tulee halu ja tarmo päästä pois. Ja he pääsevät ja opiskelevat pitkälle ja menestyvät. Toiset taas sortuu huonoon seuraan ja päihteisiin ja heidän elämänsä on alamäkeä loppuun asti.
Minä olen väliinputoaja. Pelokas, ujo, traumaattinen, nainen. Ei juoppo, ei narkkari, ei menestyjä, ei mikään.
Minä vain kellun meren aallokossa, ajopuista kyhätyn lautan päällä. Ympärillä ei ole mitään, ja horisontissa siintää valot ja kaupunkien siluetit. Yhteiskunta ja elämä ja oravanpyörä on siellä. Samoin ystävät, elämän merkittävät päivät, saavutukset, pienet onnistumisten hetket.
Joskus ohitseni vilahtaa toinen lautta. Nostetaan kättä ja mennään toistemme ohi. Yleensä ne toiset löytävät jossain lohtaa rantaan, ja elämälleen tarkoituksen.
Ja lopulta vain minä jään kellumaan yksin.
Tässähän kysyttiin korkean äo:n ihmisiä eli jos välttelit matematiikan tunteja et kuulu joukkoon. Mielenterveyden ongelmat useimmilla kai kuitenkin syynä, että alisuoriutuu elämässä.
Höpsö olet. Kaikki älykkäät eivät todellakaan ole kiinnostuneita matikasta.
Älykkäälle lukiomatikka aukeaa syrjäsilmäilyllä. Ei mitään syytä vältellä saatika olla erityisen kiinnostunut.
-eri
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suomi on niin susi*aska valtio. Pitäisi saada ajettua se eka konkurssiin ja sitten voi vasta tehdä jotain et pääsee huijareista eroon.
Vierailija kirjoitti:
Aika harvaan opiskelupaikkaan vaaditaan erityisen korkeata älykkyyttä. Enemmänkin kurinalaisuutta ja motivaatiota, että jaksaa käydä myös ne itselle tylsät ja epäkiinnostavat kurssit läpi. Pelkkä älykkyys tai lahjakkuus ei siinä auta. Vähemmän älykäs voi kompensoida monella tapaa tekemällä opintojen eteen enemmän töitä, jos motivaatiota vain löytyy.
Olihan tuo aika lailla APn kysymyksen vierestä, vaikka totta muuten onkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos on korkea äo niin oisko syynä laiskuus. Älykkäät ovat tutkimusten mukaan laiskoja.
Äly on periytyvä ominaisuus ja se tulee äidiltä. Eli laiskottelemalla ei kenestäkään tule neroa.
Ongelman ratkaisussa älykäs saattaa vaikuttaa laiskalta, mutta hän käy läpi monia ratkaisuvaihtoehtoja ja kun paras löytyy, se todennäköisesti myös toimii.
Kiinnostavaa tämä älyn periytyminen. Äitini on päässyt hädintuskin peruskoulun läpi. Senkin matikan ehtojen kautta. Ei ymmärrä aina perusasioitakaan. Hänen veljensä ovat fiksuja ja matematiikassa pärjääviä. Insinööriksi ja matematiikan opettajaksi opiskelleita.
Me äitini kaikki lapset olemme matemaattisilla aloilla. Äidiltä ei ainakaan ole matematiikan lahjat periytyneet.
Voihan sitä ominaisuutta kantaa geeneissään, vaikka itse ei siitä mitenkään pääsisi nauttimaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen työkyvyttömyyseläkkeellä.
Ihka oikea luuseri kolmella mt-diagnoosilla. Kesken on jäänyt kolme koulua (kauppis, kokkipuoli ammattikoulussa ja iltalukio).En vain pärjää. Tai siis pärjään tiettyyn pisteeseen asti. Lukiossa välttelin matematiikan tunteja viimeiseen asti - siis niin viimeiseen, että ehdin kirjoittaa englannin ja historian (molemmista Eximian).
En halua avata lapsuuttani enkä nuoruuttani, mutta sen verran kerron, ettei minulla ollut ketään. Ympärillä oli alkoholismia, individualismia, välinpitämättömyyttä. Kotona sain kokea henkistä ja fyysistä väkivaltaa. Ja sitten myöhemmin samaa myös koulussa. Ei ollut ystäviä, ei sukulaisia, ei ketään johon luottaa.
Toiset on sellaisia, että heille tulee halu ja tarmo päästä pois. Ja he pääsevät ja opiskelevat pitkälle ja menestyvät. Toiset taas sortuu huonoon seuraan ja päihteisiin ja heidän elämänsä on alamäkeä loppuun asti.
Minä olen väliinputoaja. Pelokas, ujo, traumaattinen, nainen. Ei juoppo, ei narkkari, ei menestyjä, ei mikään.
Minä vain kellun meren aallokossa, ajopuista kyhätyn lautan päällä. Ympärillä ei ole mitään, ja horisontissa siintää valot ja kaupunkien siluetit. Yhteiskunta ja elämä ja oravanpyörä on siellä. Samoin ystävät, elämän merkittävät päivät, saavutukset, pienet onnistumisten hetket.
Joskus ohitseni vilahtaa toinen lautta. Nostetaan kättä ja mennään toistemme ohi. Yleensä ne toiset löytävät jossain lohtaa rantaan, ja elämälleen tarkoituksen.
Ja lopulta vain minä jään kellumaan yksin.
Tässähän kysyttiin korkean äo:n ihmisiä eli jos välttelit matematiikan tunteja et kuulu joukkoon. Mielenterveyden ongelmat useimmilla kai kuitenkin syynä, että alisuoriutuu elämässä.
Höpsö olet. Kaikki älykkäät eivät todellakaan ole kiinnostuneita matikasta.
Älykkäille nimenomaan matematiikka on hyvin helppoa. Se kun on niin loogista, eikä tarvita pänttäämistä tai hyvää muistia.
Paitsi että matematiikka on lähtökohtaisesti helvetin pienen marginaalisen ryhmän aivoituksia. Ja mittana on käytetty aluksi ihmisen sormen nivelenpituuksia ja jalkojen luun pituuksia. Se on vain ollut aikoinaan yksi keino mitata todellisuutta kun alettiin muinaista infraa suunnittelemaan sillä aikaa kun muut joutui raatamaan pelloilla. ;)
Matematiikkaa osaa, jos ajattelee loogisesti. Ei siinä ole mitään hankalaa. Melkoista scheissea suollat, sorry vaan.
Matikassa kun pitää osata tietyt säännöt ja lainalaisuudet. Tiedän huippuälykkääksi mitatun tyypin, joka sai matikasta ala-asteella ehdot ja sittemmin jäi luokalle. Mutta opiskeli pitkän matikan yhdessä kesässä ja haki huippuarvosanoin teknilliseen korkeakouluun. Menestyi, teki lukuisia keksintöjä patentteineen.
Jos et edes numeroita osaisi ja asuisit pystymetsässä, et heti osaisi matikkaa. Ehkä tikkujen avulla joo.
Sellainen iltasatu tällä kertaa.
Ala-asteella ei mitään matikkaa edes opeteta, jotain pluslaskuja ja alle 100 numeroita. Laskentoa lähinnä. Matematiikka on abstraktimpaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Voi myös olla narsismi. On selvinnyt peruskoulun ja lukion läpi huippuarvosanoin suurinpiirtein vilkaisematta kirjojaan.
Aika on mennyt opettajia "haastaessa" neroudellaan.
Sitten kokeilee yliopistoa, huomaa, että opettajat ovat eri kaliiberia. Hän ei saa enään pointseja ja arvostusta älykkyydestään. Hän ei voi enää tuntea ylemmyyttä muihin opiskelijoihin ja opettajiin nähden. Hän on "pieni kala suuressa meressä" Tenttikirjat tulee turnoffina. Hänen ei ole ikinä tarvinnut opiskella, kehittää kärsivällisyyttään tai "päntätä". Nerona hän on koko kouluaikansa saanut keskittyä omiin mielenkiinnonkohteisiinsa. Äkkiä lyödään eteen tenttikirjojen tylsä puuduttava maailma, mihin hänellä ei ole valmiuksia.Hänen opiskelutoverinsa on "keskiverto". Jo peruskoulussa hän joutui opiskelemaan, lukemaan kokeisiin, pysyäkseen kärryillä. Hän joutui kehittämään kärsivällisyyttään, opiskelutekniikoitaan, nöyryyttään ja ahdistuksensietokykyään uuden omaksuttavan tietomäärän edessä.
Tunnistan itseni tuosta, että mitään opiskelutekniikoita ei tarvinnut ennen yliopistoa. Peruskoulu leikkimällä läpi, lukiossakin selailin edellisenä iltana vähän kirjaa ennen koetta ja 9 tai 10 aina napsahti. Koeviikot oli lempiaikaani, koska oli päivät pitkät aikaa tehdä muuta kuin istua tunneilla, ainakin siihen aikaan oli pakollista ainoastaan käydä kokeessa aamulla. Preppitunteja järjestettiin iltapäivällä, mutta en mä ikinä siellä käynyt. Muistan kyllä, että jotkut näyttivät tosi väsyneiltä ja stressaantuneilta koeviikkojen aikaan. Yliopisto oli minulle ensimmäinen kerta, kun joutui aidosti alkaa aikatauluttamaan ja suunnittelemaan sitä opiskelua ja miettimään, mitkä tekniikat olisivat hyviä. Mutta ei siinä minun kohdalla nyt mistään narsismista ollut kyse, sitten vain joutui opetella näitä asioita vähän myöhemmin kuin suurin osa muista. Vähän sama juttu kuin jotkut ovat joutuneet lapsesta asti painokontrolleihin ja miettimään jatkuvasti syömisiään, kun toiset läpipaskot ovat mättäneet mitä sattuu. Ja jälkimmäisillä usein sitten se karu todellisuus iskee vähän myöhemmin, kun ikää tulee ja aineenvaihdunta hidastuu - ekaa kertaa elämässään joutuu miettimään elintapojaan, ettei paisu pullataikinaksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi myös olla narsismi. On selvinnyt peruskoulun ja lukion läpi huippuarvosanoin suurinpiirtein vilkaisematta kirjojaan.
Aika on mennyt opettajia "haastaessa" neroudellaan.
Sitten kokeilee yliopistoa, huomaa, että opettajat ovat eri kaliiberia. Hän ei saa enään pointseja ja arvostusta älykkyydestään. Hän ei voi enää tuntea ylemmyyttä muihin opiskelijoihin ja opettajiin nähden. Hän on "pieni kala suuressa meressä" Tenttikirjat tulee turnoffina. Hänen ei ole ikinä tarvinnut opiskella, kehittää kärsivällisyyttään tai "päntätä". Nerona hän on koko kouluaikansa saanut keskittyä omiin mielenkiinnonkohteisiinsa. Äkkiä lyödään eteen tenttikirjojen tylsä puuduttava maailma, mihin hänellä ei ole valmiuksia.Hänen opiskelutoverinsa on "keskiverto". Jo peruskoulussa hän joutui opiskelemaan, lukemaan kokeisiin, pysyäkseen kärryillä. Hän joutui kehittämään kärsivällisyyttään, opiskelutekniikoitaan, nöyryyttään ja ahdistuksensietokykyään uuden omaksuttavan tietomäärän edessä.
Muuten hyvää analyysia, mutta miksi tähänkin pitää ympätä narsismi?
Narsisti syyttämässä itseään älykkäämpiä narsisteiksi. Tietäisittepä, kuinka sairaaksi tuollainen voi mennä ja meneekin, jos kukaan ei estä. Lainauksen korjaus.
Koko sana menettää pikkuhiljaa merkityksensä, arkikielessä siis...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kun katsoo yritysmaailmaa, sinne johtoon ja pikkupäälliköiksi kiivenneitä ihmisiä, on joutunut toteamaan toistuvasti, että ainakaan äly ja lahjakkuus ei ole vienyt sinne. Se ehkä on ollut suomalaisen koulutuksen tavoite että älykkäät pääsee pisimmälle, mutta jos niin, siinä on epäonnistuttu.
Pyrkyrit, kiusaajat, narsistiset, kyynerpäitä käyttävät, mielistelijät, pyllynnuolijat, valehtelijat, he sinne ovat kiivenneet älykkäiden sijaan. Siksi suomalainen työelämä on helvetistyä ja työpaikoilla paha olla, eikä tulosta synny.
Älykkäät on osanneet ehkä pysyä kaukana, tai ohitettu vähemmän tärkeillä ominaisuuksilla pärjäten. Joku on saattanut valtapeliin hetkeksi lähteä ja siellä pärjätä.
On tässä kyllä perää. Olen työni puolesta ollut tekemissä monien johtajien kanssa (yritysmaailmassa) ja väitän ihan suoraan että heitä ei ole valittu tehtäväänsä varsinaisen johtamiskykynsä, vaan karismansa vuoksi. Ja karisma usein perustuu muuhun kuin varsinaiseen osaamiseen. Pitää olla äänessä, esillä, käyttää kyynärpäitä ja ego on suuri. Mutta usein nämä kuplat puhkeavat nopeasti, harmi vaan että siitä ei seuraa mitään asianosaiselle, korkeintaan kultainen kädenpuristus jonka avulla päästään jatkamaan bluffia toiseen työpaikkaan.
On toki olemassa synnynnäisiä johtajia, joilla on karismaa, vastuuntuntoa ja oikea visio sekä yhteys kentälle, mutta nämä ovat itseasiassa aika harvinaisia. Sanoisin, että 1/5 suurista johtajista on näitä, eli korkeintaan viidennes. Loput on siltä väliltä tai täysiä bluffeja. En edes halua ajatella mitä se on julkisella sektorilla, mutta jos nyt vaikka katsoo jotakin HUSin meininkiä, niin suhdeluku lienee vielä huonompi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun katsoo yritysmaailmaa, sinne johtoon ja pikkupäälliköiksi kiivenneitä ihmisiä, on joutunut toteamaan toistuvasti, että ainakaan äly ja lahjakkuus ei ole vienyt sinne. Se ehkä on ollut suomalaisen koulutuksen tavoite että älykkäät pääsee pisimmälle, mutta jos niin, siinä on epäonnistuttu.
Pyrkyrit, kiusaajat, narsistiset, kyynerpäitä käyttävät, mielistelijät, pyllynnuolijat, valehtelijat, he sinne ovat kiivenneet älykkäiden sijaan. Siksi suomalainen työelämä on helvetistyä ja työpaikoilla paha olla, eikä tulosta synny.
Älykkäät on osanneet ehkä pysyä kaukana, tai ohitettu vähemmän tärkeillä ominaisuuksilla pärjäten. Joku on saattanut valtapeliin hetkeksi lähteä ja siellä pärjätä.
On tässä kyllä perää. Olen työni puolesta ollut tekemissä monien johtajien kanssa (yritysmaailmassa) ja väitän ihan suoraan että heitä ei ole valittu tehtäväänsä varsinaisen johtamiskykynsä, vaan karismansa vuoksi. Ja karisma usein perustuu muuhun kuin varsinaiseen osaamiseen. Pitää olla äänessä, esillä, käyttää kyynärpäitä ja ego on suuri. Mutta usein nämä kuplat puhkeavat nopeasti, harmi vaan että siitä ei seuraa mitään asianosaiselle, korkeintaan kultainen kädenpuristus jonka avulla päästään jatkamaan bluffia toiseen työpaikkaan.
On toki olemassa synnynnäisiä johtajia, joilla on karismaa, vastuuntuntoa ja oikea visio sekä yhteys kentälle, mutta nämä ovat itseasiassa aika harvinaisia. Sanoisin, että 1/5 suurista johtajista on näitä, eli korkeintaan viidennes. Loput on siltä väliltä tai täysiä bluffeja. En edes halua ajatella mitä se on julkisella sektorilla, mutta jos nyt vaikka katsoo jotakin HUSin meininkiä, niin suhdeluku lienee vielä huonompi.
Rekrytoijien olisi hyvä opiskella vähäsen psykologiaa, etteivät sekoita "persoonallisuushäiriötä" (luonnevika, häiriintynyt) johtajuuteen. Nehän voi olla suorastaan toistensa vastakohtia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pitäisi olla myös palautejärjestelmä.
Vierailija kirjoitti:
Itse olen tuollainen.
Netissä tehtävien ÄO-testien mukaan ÄO on noin 124.
Pelaan päivittäin shakkia ja ratkot sudokuja.
En väitä olevani hyvä taiteilija, mutta nautin origamien teosta ja kalligrafiasta.
Miksi olen "vain pelkkä" amis? Miksi en mene korkeakouluun?
Koska tämä riittää minulle. Koska vihaan koulua. Koska vihaan korkeasti koulutettuja ihmisiä, kun luulevat olevansa sivistyneempiä. Koska koulustressi. Koska saan työttömänä enemmän rahaa kuin opiskelijana.
Jatkanko? Syitä on vaikka kuinka paljon. M26
Älkää pliis vetäkö johtopäätöksiä noista nettien älykkyystesteistä 🙈 Siitä Mensankin testistä saa vähentää sen 20 pinnaa niin aletaan olemaan lähempänä totuutta. Itse vedin siitä kylmiltään 145 (silloin kun se vielä näytti yli 135 tulokset) eli minun pitäisi testin perusteella olla lähestulkoon nero, enkä todellakaan ole. Olen kuitenkin tarpeeksi fiksu tajuamaan sen.
Tämä on tyypillinen ilmiö, että elämässään jumissa olevat masentuneet väliinputoajat kuvittelevat ylivertaisen älykkyyden olevan syynä tilanteeseensa. Onhan se hyvää itsehämäystä ja kompensaatiota, mutta harvoin todenmukaista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oletko koskaan kuullut arvoista? Meillä ihmisillä on erilaisia arvoja, jonka mukaan toimimme. Ei kaikki arvosta koulutusta ja rahaa ja hyvä niin.
Jos ihminen on aidosti synnynnäisesti kyvykäs, eikä elämässä pääse toteuttamaan itseään kognitiivisella tasolla riittävästi, niin se ei ole kovin hyvä asia ihmiselle, että kyvyt meni hukkaan.
Ihminen voi olla tyytyväinen itseensä jos pystyy elämään kykyjensä mukaisesti. Muutoin seurauksena on usein alentunut itsetunto, siis pettymys omaan itseensä, ja sitä kautta omaan elämäänsä.
Alisuorituminen ei ole koskaan johtanut hyvää lopputulokseen psykologisesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen työkyvyttömyyseläkkeellä.
Ihka oikea luuseri kolmella mt-diagnoosilla. Kesken on jäänyt kolme koulua (kauppis, kokkipuoli ammattikoulussa ja iltalukio).En vain pärjää. Tai siis pärjään tiettyyn pisteeseen asti. Lukiossa välttelin matematiikan tunteja viimeiseen asti - siis niin viimeiseen, että ehdin kirjoittaa englannin ja historian (molemmista Eximian).
En halua avata lapsuuttani enkä nuoruuttani, mutta sen verran kerron, ettei minulla ollut ketään. Ympärillä oli alkoholismia, individualismia, välinpitämättömyyttä. Kotona sain kokea henkistä ja fyysistä väkivaltaa. Ja sitten myöhemmin samaa myös koulussa. Ei ollut ystäviä, ei sukulaisia, ei ketään johon luottaa.
Toiset on sellaisia, että heille tulee halu ja tarmo päästä pois. Ja he pääsevät ja opiskelevat pitkälle ja menestyvät. Toiset taas sortuu huonoon seuraan ja päihteisiin ja heidän elämänsä on alamäkeä loppuun asti.
Minä olen väliinputoaja. Pelokas, ujo, traumaattinen, nainen. Ei juoppo, ei narkkari, ei menestyjä, ei mikään.
Minä vain kellun meren aallokossa, ajopuista kyhätyn lautan päällä. Ympärillä ei ole mitään, ja horisontissa siintää valot ja kaupunkien siluetit. Yhteiskunta ja elämä ja oravanpyörä on siellä. Samoin ystävät, elämän merkittävät päivät, saavutukset, pienet onnistumisten hetket.
Joskus ohitseni vilahtaa toinen lautta. Nostetaan kättä ja mennään toistemme ohi. Yleensä ne toiset löytävät jossain lohtaa rantaan, ja elämälleen tarkoituksen.
Ja lopulta vain minä jään kellumaan yksin.
Jos asuisit amerikassa olisit voinut päästä mihin vain, vaikka pelkästään ravintolisien avulla.
Täällä kaikki luokitellaan lääkkeeksi mutta amerikassa saa vaikka mitä jo ruokakaupasta.
Suomi kuuluu maailman pahimpiin junttiloihin.
jos ei opiskelu onnistu modafinil auttaa.
Voisi ennemminkin kysyä, että mikä sinua vaivaa?
No esimerkiksi jokin sairaus, fyysinen tai mielenterveys, voi tehdä opiskelusta jopa mahdotonta. Itse jätin nuorena parikin ihan arvostettua tutkintoa yliopistossa kesken, en vaan pystynyt ja jaksanut. Jälkeenpäin ajateltuna olisi pitänyt väkisin pusertaa jompikumpi valmiiksi, mutta jälkiviisaus on helppoa. Taustalla vaikeat perheolot, masennusta ja paniikkihäiriö.
Vasta 35 vuotiaana suoritin vihdoin AMK-tutkinnon ja olen päässyt hyviin töihin ja elämä on kunnossa. Harkinnassa jatkaisinko vielä uudelleen yliopistoon, ei se älykkyydestä ole kiinni, ja nyt tuntuu että mielenterveyskin ehkä kestäisi.
Jos ymmärtää tarpeeksi ei halua muiden orjaksi, vaan viettää elämänsä kivempien asioiden parissa.
Suhteita ei todellakaan tarvi vaikka ne helpottaakin. Tuohon vetoaminen käy todisteena matalasta älystä.