Lue keskustelun säännöt.
Nuoren kotiin on hommattava kaikki mummon mieleen, koska mummo haluaa maksaa
Tilanne on siis se, että tytär pääsi opiskelemaan eri paikkakunnalle ja nyt on sitten jotain hankintoja opiskelijakämppään tehtävä.
Hyvän ja himoitun opiskelupaikan johdosta äitini ilmoitti, että hän haluaa ostaa lapsenlapselleen tavaroita ja huonekaluja. Tyttö otti tietysti iloisena tiedon vastaan, sillä nuorella ei itsellään liikaa rahaa ole ja mummo on kerryttänyt omaisuutta kohtuullisesti.
Kun sitten tuli sängyn, ruokapöydän, sohvan ja kodinkoneiden ostamisen aika ja lähdimme kiertelemään kauppoja, ei tytön mieltymyksillä tai toiveilla ollut mitään merkitystä. Mummo päättää, koska mummo maksaa. Nuoren toiveet ja mieltymykset olivat pääsääntöisesti edullisempia, jotta rahasta ei ole kyse. Kyse on siitä, että mummon täytyy saada päättää koska mummo maksaa. Esimerkiksi sänkyyn mummo oli valmis laittamaan rahaa pari tonnia ja hän olikin jo valmiiksi katsonut omasta mielestään sopivan. Tyttö kuitenkin kertoi että häntä miellyttää toisenlainen sänky, mutta mummo jankkaa ja jankkaa että miksi hänen valitsemansa sänky olisi parempi.
Mikrossa mummo haluaa vain tiettyä merkkiä, joka maksaa, ja nuoren toiveilla ei ole loppupeleissä mitään väliä.
Sama imurissa. Imuri pitää olla iso, monen sadan Miele. Tytär miettii pientä asuntoa ja on kallistumassa varsi-imuriin, säilytystilan puutteen ja käyttömahdollisuuksien vuoksi. Mummolle tämä on punainen vaste, sillä hän ei voi sietää varsi-imureita. Hän haluaa ostaa perinteisen.
Olemme muutaman kerran nyt käyneet yhdessä kiertämässä kauppoja ja käytännössä mitään ei olla saatu ostettua mummon laskuun, koska mummo ei hyväksy nuoren valintaa.
Nuori on itse käynyt ostamassa myöhemmin haluamansa tuotteen tai minä olen maksanut sen mikä on tyttären mielestä paras.
Mummo uhriutuu nyt että tytär on vaikea, eikä osaa päättää mitä haluaa ( kun ei halua juuri sitä mitä mummo haluaa ostaa).
Olemmekin jättäneet jo mummon kokonaan pois näiltä ostosreissuilta. Sohvan olen luvannut maksaa, mutta nuori saa sen vasta myöhemmin syksyllä, eikä se ehdi siis muuttokuormaan. Mummo olisi ostanut yksiöön ison kalliin sohvan ( minkä olisi itselleenkin kelpuuttanut) , mutta koska tytär koki sen liian suureksi ja epäkäytännölliseksi opiskelijakämppään, mummo ei sitten osta mitään.
Miksi lahjanostajan täytyy saada päättää saajan puolesta aivan kaikki?
Onko tämä joku 40 -luvulla syntyneiden ominaisuus vai mitä?
Kommentit (1420)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tulisin mielelläni tuolle mummolle adoptiolapsenlapseksi. Mummo saisi ostaa minulle ihan kaiken, minkä haluaisi, ei minkäänlaista ongelmaa. Omat isovanhempani kuolivat kaikki jo kauan ennen syntymääni, joten eipä ole minua mummo hemmotellut.
Uskon kyllä, että olisit ikionnellinen, jos sinulla olisi ruma sänky, niin iso sohva että sen ja sängyn väliin jää kymmenen senttiä kulkutilaa, ja imuri mitä ei mahdu säilyttämään missään eikä toisaalta myöskään imuroimaan kun huonekalut täyttävät kaiken lattiapinta-alan.
Koomista, niin suuri Mielen imuri, ettei sitä pysty säilyttämään missään. Kaikesta sitä pyritäänkin uhriutumaan!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos ei halua mummon makua, voi varmaan itse ostaa omalla rahalla? Mikä tuossa yhtälössä ahdistaa ihmisiä? Ensimmäisessä vuokra yksiössä nukuin patjalla lattialla ja ekoista tileistä ostin sänkyä, pöytää ja astioita. Onko joku todella noin vieraantunut todellisuudesta.
Hankalan mummon kanssa tuo vastaus ei kelpaa vaan siitä seuraa valtavasti oikuttelua, kiukuttelua, marttyrointia, valitusta ja syytöksiä "minulla ihan syömmestä ottaa, kun ei kelpaa ja ihan hyvää hyvyyttäni minä, et sinä minua rakasta". Kiltti lapsenlapsi ahdistuu tuosta ja myöntyy mummon toiveisiin vaikka tietää, että inhoaa niitä huonekaluja ja joutuu ikuiseen kiitollisuudenvelkaan. Kilttejä ihmisiä hyväksikäytetään lähimpinen sukulaistenkin taholta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Maksaja päättää.
Nuori ei osaa vielä arvostaa kestävää laatua, vaan ostaisi halpaa hetken kivalta näyttävää.
Esim kyllä kannattaa olla normaali pölynimuri. Sillä on käyttöä vielä perheasunnossa.
Samoin vaikka sohva. Kaverini osti 22-vuotiaana naimisiin mennessään laadukkaan nahkasohvan. Se on heillä edelleen ja kaveri on jo 55-vuotias. Se on tosin nykyään takkahuoneessa, mutta hyvässä kunnossa. Heillä on tyylihuonekalut olohuoneessa. Samoin hän osti alkuun Muuramen laatikoston. Se palveli hyvin hänen poikansa huoneessa. Edelleen hyvässä kunnossa.
Me ostimme tyttarelle ompelukoneen kun han oli 16 vuotias. On vielakin priimakunnossa ja viikottaisessa kaytossa ja "lapsi" on jo 50 v.! Laatu kestaa.
Minun äiti halusi ihan väkisin ostaa minulle mankelin. Siitä käytiin hirveä vääntö, sillä minä en mankelia halua, en mankeloi mitään eikä meillä ole sille mitään paikkaa. Mutta kun mankeli kuuluu jokaisen perheenäidin kodinkoneisiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tulisin mielelläni tuolle mummolle adoptiolapsenlapseksi. Mummo saisi ostaa minulle ihan kaiken, minkä haluaisi, ei minkäänlaista ongelmaa. Omat isovanhempani kuolivat kaikki jo kauan ennen syntymääni, joten eipä ole minua mummo hemmotellut.
Uskon kyllä, että olisit ikionnellinen, jos sinulla olisi ruma sänky, niin iso sohva että sen ja sängyn väliin jää kymmenen senttiä kulkutilaa, ja imuri mitä ei mahdu säilyttämään missään eikä toisaalta myöskään imuroimaan kun huonekalut täyttävät kaiken lattiapinta-alan.
Koomista, niin suuri Mielen imuri, ettei sitä pysty säilyttämään missään. Kaikesta sitä pyritäänkin uhriutumaan!
Pikkiriikkinen yksiö, jossa liian iso sänky, liian iso sohva ja liian iso imuri. Todella viihtyisää!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niinpä niin, rahat pitäis mummolta vaan saada, ei muuta.
Mutta jos ne on mummon rahoja, niin mummo myös päättää miten hän rahansa käyttää.
Jos ei teinille kepaa, hän voi kieltäytyä avusta. Tämä täällä on jo moneen ketaan sanottukin.
Äiti voisi itse avustaa teiniä ja teini eikun kesäduuniin tienaamaan omaa valuuttaa, niin ei tarvi valittaa mummon avusta!
Nuori on itse käynyt ostamassa myöhemmin haluamansa tuotteen tai minä olen maksanut sen mikä on tyttären mielestä paras.
Mummo uhriutuu nyt että tytär on vaikea, eikä osaa päättää mitä haluaa ( kun ei halua juuri sitä mitä mummo haluaa ostaa).
Olemmekin jättäneet jo mummon kokonaan pois näiltä ostosreissuilta. Sohvan olen luvannut maksaa, mutta nuori saa sen vasta myöhemmin syksyllä, eikä se ehdi siis muuttokuormaan. Mummo olisi ostanut yksiöön ison kalliin sohvan ( minkä olisi itselleenkin kelpuuttanut) , mutta koska tytär koki sen liian suureksi ja epäkäytännölliseksi opiskelijakämppään, mummo ei sitten osta mitään.ETKÖ OSAA LUKEA? Ongelma on mummon käytös vielä senkin jälkeen kun on kieltäydytty.
Lukutaito erinomainen. Millä tavalla ongelmallisesti mummo on käyttäytynyt sen jälkeen kun on kieltäydytty?
Ap:n mukaan mummo uhriutuu, ja kokee että nuori on vaikea kun ei osaa päättää. Tämä on siis ap:n tulkinta. Uhriutuu? Miten?
Kyllä varmasti tuntuu ikävältä jos haluaa auttaa tuntuvalla tavalla (tuntuu siis myös mummon kukkarossa), mutta apu ei kelpaa. Ap sensijaan ei tykkää että mummo ilmaisee pettymyksensä torjuntaan.
Ei se mummo mitään raivoa ja riehu eikä kirjoittele katkeria vuodatuksia vauvapalstalle. Veikkaan että varailee just talven lomamatkoja säästyneillä rahoilla ja hiljaa ihmettelee mimosanherkkää jälkikasvuaan.
No niin kuin rajattomat narsistit uhriutuu. Vinkuu ja kitisee ja haukkuu. Päin naamaa ja selän takana.
Ja ei, ei valita anonyymisti vaan ihan kuule nimellä mainiten, mm. äidillehän se oli jo nuorenkin haukkunut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
mmk kirjoitti:
Ja oikeesti nämä laatumielikuvat ja sukupolvelta toiselle kestävät tavarat ja kalusteet? Tervetuloa 2020-luvulle, tavara kiertää, maku ja elämäntilanteet muuttuu. Kiva tuputtaa omaa näkemystään nuorelle tässäkin ja tukahduttaa omat mielipiteet, koska kyllähän vanhempi sukupolvi ihan kaiken tietää paremmin.
Kutenkin tämä vanhempi vastuullisesti kuluttava sukupolvi on vastuussa ilmastonmuutoksesta ja muusta saastumisesta. Kertakäyttökulttuurin marinoima nuorempi sukupolvi vaatii kuitenkin tältä vanhemmalta sukupolvelta ilmastotekoja. Itse ostellaan jatkuvasti uutta kertakäyttötavaraa ja mm. uusia kännyköitä, nämä vanhemmat sukupolvet arvostavat tavaraa, eivätkä mene pinta muodin mukaan.
Kun se on nimenomaan nämä vanhemmat ikäpolvet jotka ostaa krääsää ja heittää roskiin käyttökelpoista tavaraa.
Ja raijaa jälkeläistensä huushollit täyteen ei-toivottua roinaa!
Viestisi ristiriitaisuudet osoittavat sen olevan täyttä soopaa. Väität heidän raijaavan muiden asuntoihin tavaraa, eli kannattavan kestävää kehitystä ja kierrätystä. Kuitenkin he ostelevat krääsää hetken mielijohteesta ja täyttävät niillä kaatopaikat. Nuo eivät mene mitenkään yksiin.
Antakaa mummon kustantaa opiskelijakämppä kattoa myöten täyteen huippukalliita mööpeleitä & kodinkoneita. Sitten vaan tavarat myyntiin ja ei kun niillä rahoilla ostamaan mieleisiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos ei halua mummon makua, voi varmaan itse ostaa omalla rahalla? Mikä tuossa yhtälössä ahdistaa ihmisiä? Ensimmäisessä vuokra yksiössä nukuin patjalla lattialla ja ekoista tileistä ostin sänkyä, pöytää ja astioita. Onko joku todella noin vieraantunut todellisuudesta.
Hankalan mummon kanssa tuo vastaus ei kelpaa vaan siitä seuraa valtavasti oikuttelua, kiukuttelua, marttyrointia, valitusta ja syytöksiä "minulla ihan syömmestä ottaa, kun ei kelpaa ja ihan hyvää hyvyyttäni minä, et sinä minua rakasta". Kiltti lapsenlapsi ahdistuu tuosta ja myöntyy mummon toiveisiin vaikka tietää, että inhoaa niitä huonekaluja ja joutuu ikuiseen kiitollisuudenvelkaan. Kilttejä ihmisiä hyväksikäytetään lähimpinen sukulaistenkin taholta.
Onko uhriutuminen ja martyyriys tuossa sekä perittyä että ympäristön vaikutusta, kun sekä mummo että lapsenlapsi kärsivät niin kauheasti? Toinen siksi, kun ei saa auttaa ja toinen siksi, kun joutuu autetuksi.
Jospa joku katkaisisi kierteen aikuistumalla ja itenäistymällä. Ei kaikille voi olla aina mieliksi! Joskus on opittava pitämään oma päänsä, tekemään oman mielensä mukaan ja sanomaan EI, vaikka joku MUU siitä pahoittaisi mielensä.
Että minä olen taas kateellinen niille, joiden lapsi ei ole oppinut jo uhmaiässä tai viimeistään murrosiässä sanomaan tiukasti ENKÄ.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
mmk kirjoitti:
Ja oikeesti nämä laatumielikuvat ja sukupolvelta toiselle kestävät tavarat ja kalusteet? Tervetuloa 2020-luvulle, tavara kiertää, maku ja elämäntilanteet muuttuu. Kiva tuputtaa omaa näkemystään nuorelle tässäkin ja tukahduttaa omat mielipiteet, koska kyllähän vanhempi sukupolvi ihan kaiken tietää paremmin.
Kutenkin tämä vanhempi vastuullisesti kuluttava sukupolvi on vastuussa ilmastonmuutoksesta ja muusta saastumisesta. Kertakäyttökulttuurin marinoima nuorempi sukupolvi vaatii kuitenkin tältä vanhemmalta sukupolvelta ilmastotekoja. Itse ostellaan jatkuvasti uutta kertakäyttötavaraa ja mm. uusia kännyköitä, nämä vanhemmat sukupolvet arvostavat tavaraa, eivätkä mene pinta muodin mukaan.
Kun se on nimenomaan nämä vanhemmat ikäpolvet jotka ostaa krääsää ja heittää roskiin käyttökelpoista tavaraa.
Ja raijaa jälkeläistensä huushollit täyteen ei-toivottua roinaa!
Viestisi ristiriitaisuudet osoittavat sen olevan täyttä soopaa. Väität heidän raijaavan muiden asuntoihin tavaraa, eli kannattavan kestävää kehitystä ja kierrätystä. Kuitenkin he ostelevat krääsää hetken mielijohteesta ja täyttävät niillä kaatopaikat. Nuo eivät mene mitenkään yksiin.
Nuo eivät ole ristiriidassa.
He ostavat ja hamstraavat liikaa tavaraa.
Heittävät käyttökelpoista pois.
Raijaavat jälkeläisten koteihin ei-toivottua roinaa.
Mikään ei ole ristiriidassa keskenään. Sun aivokapasiteetti ei vain riitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
käytännöllinen kirjoitti:
Antakaa mummon kustantaa opiskelijakämppä kattoa myöten täyteen huippukalliita mööpeleitä & kodinkoneita. Sitten vaan tavarat myyntiin ja ei kun niillä rahoilla ostamaan mieleisiä.
Ja sitten se nuori siellä vieraalla paikkakunnalla asuu romuvarastossa ja yksinänsä asuen päästää asuntoonsa milloin ketäkin ventovieraita ns sohvankatsojia. Todella turvallista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tulisin mielelläni tuolle mummolle adoptiolapsenlapseksi. Mummo saisi ostaa minulle ihan kaiken, minkä haluaisi, ei minkäänlaista ongelmaa. Omat isovanhempani kuolivat kaikki jo kauan ennen syntymääni, joten eipä ole minua mummo hemmotellut.
Uskon kyllä, että olisit ikionnellinen, jos sinulla olisi ruma sänky, niin iso sohva että sen ja sängyn väliin jää kymmenen senttiä kulkutilaa, ja imuri mitä ei mahdu säilyttämään missään eikä toisaalta myöskään imuroimaan kun huonekalut täyttävät kaiken lattiapinta-alan.
Koomista, niin suuri Mielen imuri, ettei sitä pysty säilyttämään missään. Kaikesta sitä pyritäänkin uhriutumaan!
Pikkiriikkinen yksiö, jossa liian iso sänky, liian iso sohva ja liian iso imuri. Todella viihtyisää!
Miten normaali imuri ennen mahtunut alle 20 neliön yksiöön vanhempien ja kahden lapsen lisäksi. Nykyään on sitten muka jokin ongelma saada imuria ja yhtä tyttöä mahtumaan samaan yksiöön, ei tuo ole muutakin turhaa uhriutumista.
PS tuo alle 20 neliön yksiö oli isovanhempieni ensiasunto, ahdasta kuulemma oli, muttei kuitenkaan mikään suuri ongelma.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niinpä niin, rahat pitäis mummolta vaan saada, ei muuta.
Mutta jos ne on mummon rahoja, niin mummo myös päättää miten hän rahansa käyttää.
Jos ei teinille kepaa, hän voi kieltäytyä avusta. Tämä täällä on jo moneen ketaan sanottukin.
Äiti voisi itse avustaa teiniä ja teini eikun kesäduuniin tienaamaan omaa valuuttaa, niin ei tarvi valittaa mummon avusta!
Nuori on itse käynyt ostamassa myöhemmin haluamansa tuotteen tai minä olen maksanut sen mikä on tyttären mielestä paras.
Mummo uhriutuu nyt että tytär on vaikea, eikä osaa päättää mitä haluaa ( kun ei halua juuri sitä mitä mummo haluaa ostaa).
Olemmekin jättäneet jo mummon kokonaan pois näiltä ostosreissuilta. Sohvan olen luvannut maksaa, mutta nuori saa sen vasta myöhemmin syksyllä, eikä se ehdi siis muuttokuormaan. Mummo olisi ostanut yksiöön ison kalliin sohvan ( minkä olisi itselleenkin kelpuuttanut) , mutta koska tytär koki sen liian suureksi ja epäkäytännölliseksi opiskelijakämppään, mummo ei sitten osta mitään.ETKÖ OSAA LUKEA? Ongelma on mummon käytös vielä senkin jälkeen kun on kieltäydytty.
Lukutaito erinomainen. Millä tavalla ongelmallisesti mummo on käyttäytynyt sen jälkeen kun on kieltäydytty?
Ap:n mukaan mummo uhriutuu, ja kokee että nuori on vaikea kun ei osaa päättää. Tämä on siis ap:n tulkinta. Uhriutuu? Miten?
Kyllä varmasti tuntuu ikävältä jos haluaa auttaa tuntuvalla tavalla (tuntuu siis myös mummon kukkarossa), mutta apu ei kelpaa. Ap sensijaan ei tykkää että mummo ilmaisee pettymyksensä torjuntaan.
Ei se mummo mitään raivoa ja riehu eikä kirjoittele katkeria vuodatuksia vauvapalstalle. Veikkaan että varailee just talven lomamatkoja säästyneillä rahoilla ja hiljaa ihmettelee mimosanherkkää jälkikasvuaan.
Mä taas luulen että tuo mummu kiehuu raivosta, kun nuoremmat polvet eivät taivu hänen tahtoonsa. Ihan varmasti haukkuu ja sättii, mutta tuttavilleen, sukulaisille, kaupan kassalle... Ihan kuka vaan jaksaa kuunnella, saa osansa mummun henkisestä oksennuksesta. Oikein kerjää sääliä, kun tyttärentyttärelle ei mikään kelpaa, tytär kasvattanut niin kiittämättömän lapsen. Ihan sydämestä ottaa kun mikään ei kelpaa kun hän hyvää hyvyyttään....
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tulisin mielelläni tuolle mummolle adoptiolapsenlapseksi. Mummo saisi ostaa minulle ihan kaiken, minkä haluaisi, ei minkäänlaista ongelmaa. Omat isovanhempani kuolivat kaikki jo kauan ennen syntymääni, joten eipä ole minua mummo hemmotellut.
Uskon kyllä, että olisit ikionnellinen, jos sinulla olisi ruma sänky, niin iso sohva että sen ja sängyn väliin jää kymmenen senttiä kulkutilaa, ja imuri mitä ei mahdu säilyttämään missään eikä toisaalta myöskään imuroimaan kun huonekalut täyttävät kaiken lattiapinta-alan.
Koomista, niin suuri Mielen imuri, ettei sitä pysty säilyttämään missään. Kaikesta sitä pyritäänkin uhriutumaan!
Pikkiriikkinen yksiö, jossa liian iso sänky, liian iso sohva ja liian iso imuri. Todella viihtyisää!
Miten normaali imuri ennen mahtunut alle 20 neliön yksiöön vanhempien ja kahden lapsen lisäksi. Nykyään on sitten muka jokin ongelma saada imuria ja yhtä tyttöä mahtumaan samaan yksiöön, ei tuo ole muutakin turhaa uhriutumista.
PS tuo alle 20 neliön yksiö oli isovanhempieni ensiasunto, ahdasta kuulemma oli, muttei kuitenkaan mikään suuri ongelma.
Yksiöidenkin pohjapiirrokset on erilaisia. Suuri yllätys sinulle? Se mikä mahtuu toiseen, ei mahdu toiseen.
Niissä on myös erilaisia säilytysratkaisuja. Sellaista sinun kuvittelemaasi komeroa/siivouskaappia ei välttämättä.
Imuritkin on erikokoisia. Meilläkin mahtuu pieni (kaunis värikäs) imuri keittiön nurkkaan, mutta iso imuri ei mahdu.
Sun isovanhempiesi ensikodissa todennäköisesti oli vain harja ja rikkalappio, ei imuria ollenkaan.
Vaikka he halusi asua ahtaassa roinaläjässä, kaikki eivät halua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
mmk kirjoitti:
Ja oikeesti nämä laatumielikuvat ja sukupolvelta toiselle kestävät tavarat ja kalusteet? Tervetuloa 2020-luvulle, tavara kiertää, maku ja elämäntilanteet muuttuu. Kiva tuputtaa omaa näkemystään nuorelle tässäkin ja tukahduttaa omat mielipiteet, koska kyllähän vanhempi sukupolvi ihan kaiken tietää paremmin.
Kutenkin tämä vanhempi vastuullisesti kuluttava sukupolvi on vastuussa ilmastonmuutoksesta ja muusta saastumisesta. Kertakäyttökulttuurin marinoima nuorempi sukupolvi vaatii kuitenkin tältä vanhemmalta sukupolvelta ilmastotekoja. Itse ostellaan jatkuvasti uutta kertakäyttötavaraa ja mm. uusia kännyköitä, nämä vanhemmat sukupolvet arvostavat tavaraa, eivätkä mene pinta muodin mukaan.
Kun se on nimenomaan nämä vanhemmat ikäpolvet jotka ostaa krääsää ja heittää roskiin käyttökelpoista tavaraa.
Ja raijaa jälkeläistensä huushollit täyteen ei-toivottua roinaa!
Viestisi ristiriitaisuudet osoittavat sen olevan täyttä soopaa. Väität heidän raijaavan muiden asuntoihin tavaraa, eli kannattavan kestävää kehitystä ja kierrätystä. Kuitenkin he ostelevat krääsää hetken mielijohteesta ja täyttävät niillä kaatopaikat. Nuo eivät mene mitenkään yksiin.
Nuo eivät ole ristiriidassa.
He ostavat ja hamstraavat liikaa tavaraa.
Heittävät käyttökelpoista pois.
Raijaavat jälkeläisten koteihin ei-toivottua roinaa.
Mikään ei ole ristiriidassa keskenään. Sun aivokapasiteetti ei vain riitä.
Just, "He ostavat ja hamstraavat liikaa tavaraa. Heittävät käyttökelpoista pois."
Hamstraajat siis heittävät mielestäsi käyttökelpoista tavaraa pois. Minä käsitän ilmeisesti hamstraajat väärin, kun luulin olevan juuri päinvastoin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
mmk kirjoitti:
Ja oikeesti nämä laatumielikuvat ja sukupolvelta toiselle kestävät tavarat ja kalusteet? Tervetuloa 2020-luvulle, tavara kiertää, maku ja elämäntilanteet muuttuu. Kiva tuputtaa omaa näkemystään nuorelle tässäkin ja tukahduttaa omat mielipiteet, koska kyllähän vanhempi sukupolvi ihan kaiken tietää paremmin.
Kutenkin tämä vanhempi vastuullisesti kuluttava sukupolvi on vastuussa ilmastonmuutoksesta ja muusta saastumisesta. Kertakäyttökulttuurin marinoima nuorempi sukupolvi vaatii kuitenkin tältä vanhemmalta sukupolvelta ilmastotekoja. Itse ostellaan jatkuvasti uutta kertakäyttötavaraa ja mm. uusia kännyköitä, nämä vanhemmat sukupolvet arvostavat tavaraa, eivätkä mene pinta muodin mukaan.
Kun se on nimenomaan nämä vanhemmat ikäpolvet jotka ostaa krääsää ja heittää roskiin käyttökelpoista tavaraa.
Ja raijaa jälkeläistensä huushollit täyteen ei-toivottua roinaa!
Viestisi ristiriitaisuudet osoittavat sen olevan täyttä soopaa. Väität heidän raijaavan muiden asuntoihin tavaraa, eli kannattavan kestävää kehitystä ja kierrätystä. Kuitenkin he ostelevat krääsää hetken mielijohteesta ja täyttävät niillä kaatopaikat. Nuo eivät mene mitenkään yksiin.
Nuo eivät ole ristiriidassa.
He ostavat ja hamstraavat liikaa tavaraa.
Heittävät käyttökelpoista pois.
Raijaavat jälkeläisten koteihin ei-toivottua roinaa.
Mikään ei ole ristiriidassa keskenään. Sun aivokapasiteetti ei vain riitä.
Just, "He ostavat ja hamstraavat liikaa tavaraa. Heittävät käyttökelpoista pois."
Hamstraajat siis heittävät mielestäsi käyttökelpoista tavaraa pois. Minä käsitän ilmeisesti hamstraajat väärin, kun luulin olevan juuri päinvastoin.
Missähän minä edes puhun "hamstraajista"? En missään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos ei halua mummon makua, voi varmaan itse ostaa omalla rahalla? Mikä tuossa yhtälössä ahdistaa ihmisiä? Ensimmäisessä vuokra yksiössä nukuin patjalla lattialla ja ekoista tileistä ostin sänkyä, pöytää ja astioita. Onko joku todella noin vieraantunut todellisuudesta.
Hankalan mummon kanssa tuo vastaus ei kelpaa vaan siitä seuraa valtavasti oikuttelua, kiukuttelua, marttyrointia, valitusta ja syytöksiä "minulla ihan syömmestä ottaa, kun ei kelpaa ja ihan hyvää hyvyyttäni minä, et sinä minua rakasta". Kiltti lapsenlapsi ahdistuu tuosta ja myöntyy mummon toiveisiin vaikka tietää, että inhoaa niitä huonekaluja ja joutuu ikuiseen kiitollisuudenvelkaan. Kilttejä ihmisiä hyväksikäytetään lähimpinen sukulaistenkin taholta.
Onko uhriutuminen ja martyyriys tuossa sekä perittyä että ympäristön vaikutusta, kun sekä mummo että lapsenlapsi kärsivät niin kauheasti? Toinen siksi, kun ei saa auttaa ja toinen siksi, kun joutuu autetuksi.
Jospa joku katkaisisi kierteen aikuistumalla ja itenäistymällä. Ei kaikille voi olla aina mieliksi! Joskus on opittava pitämään oma päänsä, tekemään oman mielensä mukaan ja sanomaan EI, vaikka joku MUU siitä pahoittaisi mielensä.Että minä olen taas kateellinen niille, joiden lapsi ei ole oppinut jo uhmaiässä tai viimeistään murrosiässä sanomaan tiukasti ENKÄ.
Mummolle on sanottu ei. Hän ei hyväksy sitä.
Ja se luonnollisesti todellakin ahdistaa ja rasittaa muita. Koska kun tuollaiselle mummolle sanoo ei, seuraa juurikin tuo riehunta/kitinä/kiukutteluvaihe, joka kestää ja kestää.
Ap on kutienkin selkeästi katkaissut kierteen, ei itse enää toteuta paskaa mallia ja hänen lapsensa osaa sanoa ei.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos ei halua mummon makua, voi varmaan itse ostaa omalla rahalla? Mikä tuossa yhtälössä ahdistaa ihmisiä? Ensimmäisessä vuokra yksiössä nukuin patjalla lattialla ja ekoista tileistä ostin sänkyä, pöytää ja astioita. Onko joku todella noin vieraantunut todellisuudesta.
Hankalan mummon kanssa tuo vastaus ei kelpaa vaan siitä seuraa valtavasti oikuttelua, kiukuttelua, marttyrointia, valitusta ja syytöksiä "minulla ihan syömmestä ottaa, kun ei kelpaa ja ihan hyvää hyvyyttäni minä, et sinä minua rakasta". Kiltti lapsenlapsi ahdistuu tuosta ja myöntyy mummon toiveisiin vaikka tietää, että inhoaa niitä huonekaluja ja joutuu ikuiseen kiitollisuudenvelkaan. Kilttejä ihmisiä hyväksikäytetään lähimpinen sukulaistenkin taholta.
Onko uhriutuminen ja martyyriys tuossa sekä perittyä että ympäristön vaikutusta, kun sekä mummo että lapsenlapsi kärsivät niin kauheasti? Toinen siksi, kun ei saa auttaa ja toinen siksi, kun joutuu autetuksi.
Jospa joku katkaisisi kierteen aikuistumalla ja itenäistymällä. Ei kaikille voi olla aina mieliksi! Joskus on opittava pitämään oma päänsä, tekemään oman mielensä mukaan ja sanomaan EI, vaikka joku MUU siitä pahoittaisi mielensä.Että minä olen taas kateellinen niille, joiden lapsi ei ole oppinut jo uhmaiässä tai viimeistään murrosiässä sanomaan tiukasti ENKÄ.
Minut on kasvattu niin, että aina pitää totella. Minulla ei ollut kuulemma mitään uhmaikää enkä murrosiässäkään uskaltanut sanoa vanhemmille mitään vastaan. Minun oma tahto oli jyrätty piiloon ihan vastasyntyneestä alkaen. Ymmärsin tilanteen kunnolla vasta siinä vaiheessa, kun omat lapset alkoivat tehdä muuttoa pois kotoa. Aloin siinä vaiheessa pitää puoleni, en soittanut enkä vastannut äidin puheluihin. En käynyt kuin pikaisesti jouluaattona vaikka he asuvat alle 10 kilometrin päässä. Sitten heille tuli terveysongelmia ja piti olla taas enemmän yhteydessä. Pysyn pinnalla vain siten, että olen heille ilkeä, puhun rumasti ja tarpeen vaatiessa huudan. Se tuntuu minusta pahalta, mutta minulla ei ole vaihtoehtoa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tulisin mielelläni tuolle mummolle adoptiolapsenlapseksi. Mummo saisi ostaa minulle ihan kaiken, minkä haluaisi, ei minkäänlaista ongelmaa. Omat isovanhempani kuolivat kaikki jo kauan ennen syntymääni, joten eipä ole minua mummo hemmotellut.
Uskon kyllä, että olisit ikionnellinen, jos sinulla olisi ruma sänky, niin iso sohva että sen ja sängyn väliin jää kymmenen senttiä kulkutilaa, ja imuri mitä ei mahdu säilyttämään missään eikä toisaalta myöskään imuroimaan kun huonekalut täyttävät kaiken lattiapinta-alan.
Koomista, niin suuri Mielen imuri, ettei sitä pysty säilyttämään missään. Kaikesta sitä pyritäänkin uhriutumaan!
Pikkiriikkinen yksiö, jossa liian iso sänky, liian iso sohva ja liian iso imuri. Todella viihtyisää!
Miten normaali imuri ennen mahtunut alle 20 neliön yksiöön vanhempien ja kahden lapsen lisäksi. Nykyään on sitten muka jokin ongelma saada imuria ja yhtä tyttöä mahtumaan samaan yksiöön, ei tuo ole muutakin turhaa uhriutumista.
PS tuo alle 20 neliön yksiö oli isovanhempieni ensiasunto, ahdasta kuulemma oli, muttei kuitenkaan mikään suuri ongelma.
Yksiöidenkin pohjapiirrokset on erilaisia. Suuri yllätys sinulle? Se mikä mahtuu toiseen, ei mahdu toiseen.
Niissä on myös erilaisia säilytysratkaisuja. Sellaista sinun kuvittelemaasi komeroa/siivouskaappia ei välttämättä.
Imuritkin on erikokoisia. Meilläkin mahtuu pieni (kaunis värikäs) imuri keittiön nurkkaan, mutta iso imuri ei mahdu.
Sun isovanhempiesi ensikodissa todennäköisesti oli vain harja ja rikkalappio, ei imuria ollenkaan.
Vaikka he halusi asua ahtaassa roinaläjässä, kaikki eivät halua.
Älä keksi omiasi. Imuri oli, ja on vieläkin toimintakuntoinen ja käytössä. Merkkiä en muista, jokin sininen peltikuorinen pönttöimuri. Siinä ei ole vaihdettavia pölypysseja, vaan kestosuodatin. Suodatin puhdistettiin ulkona kampea pyörittämällä.
Monessa kommentissa on sanottu, että itse kotoa muuttaessa on otettu mukaan kotoa ja sukulaisilta huonekaluja ja muuta tavaraa. Miten se on mahdollista? Ei meillä ole antaa lapsille huonekaluja mukaan, koska ne ovat meillä käytössä. Ilmeisesti moni on ostanut uutta käyttökelpoisen tilalle ja tunkee nyt niitä vanhoja nuorille mukaan. Ettei vaan vanhoihin ole kyllästytty ja vaihdettu sisustus uusimman muodin mukaiseksi?
Ap täällä uhriutuu kun mummo ei tee mitä hän ja hänen lapsensa haluavat.