Lue keskustelun säännöt.
Nuoren kotiin on hommattava kaikki mummon mieleen, koska mummo haluaa maksaa
Tilanne on siis se, että tytär pääsi opiskelemaan eri paikkakunnalle ja nyt on sitten jotain hankintoja opiskelijakämppään tehtävä.
Hyvän ja himoitun opiskelupaikan johdosta äitini ilmoitti, että hän haluaa ostaa lapsenlapselleen tavaroita ja huonekaluja. Tyttö otti tietysti iloisena tiedon vastaan, sillä nuorella ei itsellään liikaa rahaa ole ja mummo on kerryttänyt omaisuutta kohtuullisesti.
Kun sitten tuli sängyn, ruokapöydän, sohvan ja kodinkoneiden ostamisen aika ja lähdimme kiertelemään kauppoja, ei tytön mieltymyksillä tai toiveilla ollut mitään merkitystä. Mummo päättää, koska mummo maksaa. Nuoren toiveet ja mieltymykset olivat pääsääntöisesti edullisempia, jotta rahasta ei ole kyse. Kyse on siitä, että mummon täytyy saada päättää koska mummo maksaa. Esimerkiksi sänkyyn mummo oli valmis laittamaan rahaa pari tonnia ja hän olikin jo valmiiksi katsonut omasta mielestään sopivan. Tyttö kuitenkin kertoi että häntä miellyttää toisenlainen sänky, mutta mummo jankkaa ja jankkaa että miksi hänen valitsemansa sänky olisi parempi.
Mikrossa mummo haluaa vain tiettyä merkkiä, joka maksaa, ja nuoren toiveilla ei ole loppupeleissä mitään väliä.
Sama imurissa. Imuri pitää olla iso, monen sadan Miele. Tytär miettii pientä asuntoa ja on kallistumassa varsi-imuriin, säilytystilan puutteen ja käyttömahdollisuuksien vuoksi. Mummolle tämä on punainen vaste, sillä hän ei voi sietää varsi-imureita. Hän haluaa ostaa perinteisen.
Olemme muutaman kerran nyt käyneet yhdessä kiertämässä kauppoja ja käytännössä mitään ei olla saatu ostettua mummon laskuun, koska mummo ei hyväksy nuoren valintaa.
Nuori on itse käynyt ostamassa myöhemmin haluamansa tuotteen tai minä olen maksanut sen mikä on tyttären mielestä paras.
Mummo uhriutuu nyt että tytär on vaikea, eikä osaa päättää mitä haluaa ( kun ei halua juuri sitä mitä mummo haluaa ostaa).
Olemmekin jättäneet jo mummon kokonaan pois näiltä ostosreissuilta. Sohvan olen luvannut maksaa, mutta nuori saa sen vasta myöhemmin syksyllä, eikä se ehdi siis muuttokuormaan. Mummo olisi ostanut yksiöön ison kalliin sohvan ( minkä olisi itselleenkin kelpuuttanut) , mutta koska tytär koki sen liian suureksi ja epäkäytännölliseksi opiskelijakämppään, mummo ei sitten osta mitään.
Miksi lahjanostajan täytyy saada päättää saajan puolesta aivan kaikki?
Onko tämä joku 40 -luvulla syntyneiden ominaisuus vai mitä?
Kommentit (1420)
Jos ei halua mummon makua, voi varmaan itse ostaa omalla rahalla? Mikä tuossa yhtälössä ahdistaa ihmisiä? Ensimmäisessä vuokra yksiössä nukuin patjalla lattialla ja ekoista tileistä ostin sänkyä, pöytää ja astioita. Onko joku todella noin vieraantunut todellisuudesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi jumalauta pissialiisasi itkua. Mummo haluaa ostaa lapsenlapselleen laatukamaa, Mielen imuri kestää vuosikymmenten käyttöä. Mutta ei, kiinankrääsää ylihintaan pitäis olla, kun Kardashianillakin on. En edes ymmärrä ongelmaa, jos ei mummon vaihtoehdot kelpaa niin ostakoot itse mitä haluaa!
Niinpä niin, rahat pitäis mummolta vaan saada, ei muuta.
Mutta jos ne on mummon rahoja, niin mummo myös päättää miten hän rahansa käyttää.
Jos ei teinille kepaa, hän voi kieltäytyä avusta. Tämä täällä on jo moneen ketaan sanottukin.
Äiti voisi itse avustaa teiniä ja teini eikun kesäduuniin tienaamaan omaa valuuttaa, niin ei tarvi valittaa mummon avusta!
Jos mummo ei anna valita, älkää ottako apua vastaan.
Tai sitten myytte tavarat ja ostatte tilalle ne tytön haluamat versiot.
Vierailija kirjoitti:
Maksaja päättää.
Nuori ei osaa vielä arvostaa kestävää laatua, vaan ostaisi halpaa hetken kivalta näyttävää.
Esim kyllä kannattaa olla normaali pölynimuri. Sillä on käyttöä vielä perheasunnossa.
Samoin vaikka sohva. Kaverini osti 22-vuotiaana naimisiin mennessään laadukkaan nahkasohvan. Se on heillä edelleen ja kaveri on jo 55-vuotias. Se on tosin nykyään takkahuoneessa, mutta hyvässä kunnossa. Heillä on tyylihuonekalut olohuoneessa. Samoin hän osti alkuun Muuramen laatikoston. Se palveli hyvin hänen poikansa huoneessa. Edelleen hyvässä kunnossa.
Me ostimme tyttarelle ompelukoneen kun han oli 16 vuotias. On vielakin priimakunnossa ja viikottaisessa kaytossa ja "lapsi" on jo 50 v.! Laatu kestaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hitsit, että noi mummot on hankalia.
40-luvulla syntyneet kerrassaan kamalia.
Kyllä nykyiset mummot ovat 50-luvulla syntyneitä, jotkut jopa 60-luvulla. 40-luvulla syntyneet ovat isomummoja.
Mun lapsen mummon on 1931 syntynyt
Lapsi muuttaa omilleen ensi vuonna
Lapsen mummo on myös 1935 syntynyt. Hassua kun täällä ei kaikki käsitä, että mummoja, äitejä ja lapsenlapsia on vaikka minkä ikäisiä. Eivät kaikki tee lapsia standardin mukaan.
Niinpä. Naisilla on semmoinen 20 vuotta hyvää lapsentekoaikaa ja vähän päällekin, joten samanikäisen lapsen mummoilla voi hyvin olla ikäeroa jopa 40-50 vuotta.
Vierailija kirjoitti:
Niinpä niin, rahat pitäis mummolta vaan saada, ei muuta.
Mutta jos ne on mummon rahoja, niin mummo myös päättää miten hän rahansa käyttää.
Jos ei teinille kepaa, hän voi kieltäytyä avusta. Tämä täällä on jo moneen ketaan sanottukin.
Äiti voisi itse avustaa teiniä ja teini eikun kesäduuniin tienaamaan omaa valuuttaa, niin ei tarvi valittaa mummon avusta!
Etkö osaa lukea?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mummo just tuollainen perus kontrolloija. Narsistista! Anna kun arvaan: mummo vielä loukkaantuu verisesti kun ette huoli apua!
Vierailija kirjoitti:
Mummo ei halua haaskata rahojaan pskaan. Nuori haluaa ostaa samanlaisia asioita, mitä kaveritkin on hankkineet. Eli halvinta krääsää tai jotain rihkamaa. Ymmärrän kumpaakin
Sanoisin, että antakaa sen nuoren elää omaa elämää ja astukaa kumpikin pari askelta taaksepäin. Nuori ostaa sitten omilla rahoillaan mitä haluaa, kun on ne rahat ensin tienannut.
Tulee aika luopua lapsista - nyt se on käsillä sekä äidillä että mummolla.
Jaa. Eli kaikki mitä mummo ei hyväksy on pskaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Maksaja päättää.
Nuori ei osaa vielä arvostaa kestävää laatua, vaan ostaisi halpaa hetken kivalta näyttävää.
Esim kyllä kannattaa olla normaali pölynimuri. Sillä on käyttöä vielä perheasunnossa.
Samoin vaikka sohva. Kaverini osti 22-vuotiaana naimisiin mennessään laadukkaan nahkasohvan. Se on heillä edelleen ja kaveri on jo 55-vuotias. Se on tosin nykyään takkahuoneessa, mutta hyvässä kunnossa. Heillä on tyylihuonekalut olohuoneessa. Samoin hän osti alkuun Muuramen laatikoston. Se palveli hyvin hänen poikansa huoneessa. Edelleen hyvässä kunnossa.
Me ostimme tyttarelle ompelukoneen kun han oli 16 vuotias. On vielakin priimakunnossa ja viikottaisessa kaytossa ja "lapsi" on jo 50 v.! Laatu kestaa.
Sitä on varmaan myös huollettu ja käsitelty asianmukaisesti?
Miten tämä liittyy aloitukseen? Väkisinkin ostitte ompelukoneen, vai?
Vierailija kirjoitti:
Niinpä niin, rahat pitäis mummolta vaan saada, ei muuta.
Mutta jos ne on mummon rahoja, niin mummo myös päättää miten hän rahansa käyttää.
Jos ei teinille kepaa, hän voi kieltäytyä avusta. Tämä täällä on jo moneen ketaan sanottukin.
Äiti voisi itse avustaa teiniä ja teini eikun kesäduuniin tienaamaan omaa valuuttaa, niin ei tarvi valittaa mummon avusta!
Nuori on itse käynyt ostamassa myöhemmin haluamansa tuotteen tai minä olen maksanut sen mikä on tyttären mielestä paras.
Mummo uhriutuu nyt että tytär on vaikea, eikä osaa päättää mitä haluaa ( kun ei halua juuri sitä mitä mummo haluaa ostaa).
Olemmekin jättäneet jo mummon kokonaan pois näiltä ostosreissuilta. Sohvan olen luvannut maksaa, mutta nuori saa sen vasta myöhemmin syksyllä, eikä se ehdi siis muuttokuormaan. Mummo olisi ostanut yksiöön ison kalliin sohvan ( minkä olisi itselleenkin kelpuuttanut) , mutta koska tytär koki sen liian suureksi ja epäkäytännölliseksi opiskelijakämppään, mummo ei sitten osta mitään.
ETKÖ OSAA LUKEA? Ongelma on mummon käytös vielä senkin jälkeen kun on kieltäydytty.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä niin ymmärrän ap:n näkökulman tässä. Ne, jotka tätä mummoa puolustelevat ovat joko niitä joilla ei kokemusta kiitollisuutta kerjäävästä, määräilevästä vallankäyttäjästä, joka pahimmassa tapauksessa uhriutuu jos ei tanssita hänen pillin mukaan. Tai sitten niitä, jotka itse käyttäytyvät näin.
En ole ikinä ymmärtänyt ihmisiä, jotka eivät lahjaa ostaessaan ota lainkaan huomioon lahjan saajan toiveita vaan omien mieltymysten mukaan ostetaan sellainen mikä omasta mielestä on paras. Mitä iloa ja hyötyä tästä on lahjan saajalle? Haluatko olla se, jonka lahjaa pettyneenä muistellaan, että olipa huono eikä yhtään sellainen kuin halusin ja toivoin.
Tällainen käytös ei ole mitään muuta kuin besserwisseröintiä siitä, että tiedetään muka toisen puolesta, että mikä hänelle on parasta ja sopivinta. Jokainen voi omalle kohdalle miettiä, että oikeastiko itse sietäisitte tällaista käytöstä joltain? Joku muu tietää paremmin mikä just sulle sopii etkä osaa tai saa itse päättää? Melko koppavaa.
Ja oikeesti nämä laatumielikuvat ja sukupolvelta toiselle kestävät tavarat ja kalusteet? Tervetuloa 2020-luvulle, tavara kiertää, maku ja elämäntilanteet muuttuu. Kiva tuputtaa omaa näkemystään nuorelle tässäkin ja tukahduttaa omat mielipiteet, koska kyllähän vanhempi sukupolvi ihan kaiken tietää paremmin.
mmk kirjoitti:
Ja oikeesti nämä laatumielikuvat ja sukupolvelta toiselle kestävät tavarat ja kalusteet? Tervetuloa 2020-luvulle, tavara kiertää, maku ja elämäntilanteet muuttuu. Kiva tuputtaa omaa näkemystään nuorelle tässäkin ja tukahduttaa omat mielipiteet, koska kyllähän vanhempi sukupolvi ihan kaiken tietää paremmin.
Kutenkin tämä vanhempi vastuullisesti kuluttava sukupolvi on vastuussa ilmastonmuutoksesta ja muusta saastumisesta. Kertakäyttökulttuurin marinoima nuorempi sukupolvi vaatii kuitenkin tältä vanhemmalta sukupolvelta ilmastotekoja. Itse ostellaan jatkuvasti uutta kertakäyttötavaraa ja mm. uusia kännyköitä, nämä vanhemmat sukupolvet arvostavat tavaraa, eivätkä mene pinta muodin mukaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
mmk kirjoitti:
Ja oikeesti nämä laatumielikuvat ja sukupolvelta toiselle kestävät tavarat ja kalusteet? Tervetuloa 2020-luvulle, tavara kiertää, maku ja elämäntilanteet muuttuu. Kiva tuputtaa omaa näkemystään nuorelle tässäkin ja tukahduttaa omat mielipiteet, koska kyllähän vanhempi sukupolvi ihan kaiken tietää paremmin.
Kutenkin tämä vanhempi vastuullisesti kuluttava sukupolvi on vastuussa ilmastonmuutoksesta ja muusta saastumisesta. Kertakäyttökulttuurin marinoima nuorempi sukupolvi vaatii kuitenkin tältä vanhemmalta sukupolvelta ilmastotekoja. Itse ostellaan jatkuvasti uutta kertakäyttötavaraa ja mm. uusia kännyköitä, nämä vanhemmat sukupolvet arvostavat tavaraa, eivätkä mene pinta muodin mukaan.
Kun se on nimenomaan nämä vanhemmat ikäpolvet jotka ostaa krääsää ja heittää roskiin käyttökelpoista tavaraa.
Ja raijaa jälkeläistensä huushollit täyteen ei-toivottua roinaa!
50 vuotta vanha ompelukone voi olla kiva retro muinaismuisto mutta onhan nykykoneissa 1000 x paremmat ominaisuudet ja saa tehtyä monenlaisia erilaisia juttuja mitä tuon ajan malleissa.
Haluaako kehittyä vai jämähtää, niin.
Ongelman juurisyy on se, että rajaton isoäiti sekaantuu asioihin, jotka eivät hänelle kuulu.
"Kun sitten tuli sängyn, ruokapöydän, sohvan ja kodinkoneiden ostamisen aika ja lähdimme kiertelemään kauppoja, ei tytön mieltymyksillä tai toiveilla ollut mitään merkitystä. Mummo päättää, koska mummo maksaa. Nuoren toiveet ja mieltymykset olivat pääsääntöisesti edullisempia, jotta rahasta ei ole kyse. Kyse on siitä, että mummon täytyy saada päättää koska mummo maksaa."
"Onko tämä joku 40 -luvulla syntyneiden ominaisuus vai mitä?" Miksi 1940-luvulla syntynyt isoäiti tulee päsmäämään tyttärensä ja lapsenlapsensa asioihin? Aikuisen tyttären on nyt korkea aika puolustaa kotirauhaa ja laittaa rajattomalle äidillensä rajat!!! Nuoren kotiin ei tule hankkia ja ottaa vastaan mitään avustuksia ja lahjoituksia isoäidiltä, vaan yhteydenpito pitää laittaa minimiin!
[/quote] Vierailija]Voi jumalauta pissialiisasi itkua. Mummo haluaa ostaa lapsenlapselleen laatukamaa, Mielen imuri kestää vuosikymmenten käyttöä. Mutta ei, kiinankrääsää ylihintaan pitäis olla, kun Kardashianillakin on. En edes ymmärrä ongelmaa, jos ei mummon vaihtoehdot kelpaa niin ostakoot itse mitä haluaa! [/quote]
Vierailija kirjoitti:
50 vuotta vanha ompelukone voi olla kiva retro muinaismuisto mutta onhan nykykoneissa 1000 x paremmat ominaisuudet ja saa tehtyä monenlaisia erilaisia juttuja mitä tuon ajan malleissa.
Haluaako kehittyä vai jämähtää, niin.
Riippuu, mihin sitä konetta tarvii. Jos joskus lyhentää verhoja, riisuttu versio on oikein passeli. Jos jotain monimutkaisia iltapukuja ompelee, tarvitsee vähän enemmän ominaisuuksia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niinpä niin, rahat pitäis mummolta vaan saada, ei muuta.
Mutta jos ne on mummon rahoja, niin mummo myös päättää miten hän rahansa käyttää.
Jos ei teinille kepaa, hän voi kieltäytyä avusta. Tämä täällä on jo moneen ketaan sanottukin.
Äiti voisi itse avustaa teiniä ja teini eikun kesäduuniin tienaamaan omaa valuuttaa, niin ei tarvi valittaa mummon avusta!
Nuori on itse käynyt ostamassa myöhemmin haluamansa tuotteen tai minä olen maksanut sen mikä on tyttären mielestä paras.
Mummo uhriutuu nyt että tytär on vaikea, eikä osaa päättää mitä haluaa ( kun ei halua juuri sitä mitä mummo haluaa ostaa).
Olemmekin jättäneet jo mummon kokonaan pois näiltä ostosreissuilta. Sohvan olen luvannut maksaa, mutta nuori saa sen vasta myöhemmin syksyllä, eikä se ehdi siis muuttokuormaan. Mummo olisi ostanut yksiöön ison kalliin sohvan ( minkä olisi itselleenkin kelpuuttanut) , mutta koska tytär koki sen liian suureksi ja epäkäytännölliseksi opiskelijakämppään, mummo ei sitten osta mitään.ETKÖ OSAA LUKEA? Ongelma on mummon käytös vielä senkin jälkeen kun on kieltäydytty.
Lukutaito erinomainen. Millä tavalla ongelmallisesti mummo on käyttäytynyt sen jälkeen kun on kieltäydytty?
Ap:n mukaan mummo uhriutuu, ja kokee että nuori on vaikea kun ei osaa päättää. Tämä on siis ap:n tulkinta. Uhriutuu? Miten?
Kyllä varmasti tuntuu ikävältä jos haluaa auttaa tuntuvalla tavalla (tuntuu siis myös mummon kukkarossa), mutta apu ei kelpaa. Ap sensijaan ei tykkää että mummo ilmaisee pettymyksensä torjuntaan.
Ei se mummo mitään raivoa ja riehu eikä kirjoittele katkeria vuodatuksia vauvapalstalle. Veikkaan että varailee just talven lomamatkoja säästyneillä rahoilla ja hiljaa ihmettelee mimosanherkkää jälkikasvuaan.
Vierailija kirjoitti:
Ongelman juurisyy on se, että rajaton isoäiti sekaantuu asioihin, jotka eivät hänelle kuulu.
"Kun sitten tuli sängyn, ruokapöydän, sohvan ja kodinkoneiden ostamisen aika ja lähdimme kiertelemään kauppoja, ei tytön mieltymyksillä tai toiveilla ollut mitään merkitystä. Mummo päättää, koska mummo maksaa. Nuoren toiveet ja mieltymykset olivat pääsääntöisesti edullisempia, jotta rahasta ei ole kyse. Kyse on siitä, että mummon täytyy saada päättää koska mummo maksaa."
"Onko tämä joku 40 -luvulla syntyneiden ominaisuus vai mitä?" Miksi 1940-luvulla syntynyt isoäiti tulee päsmäämään tyttärensä ja lapsenlapsensa asioihin? Aikuisen tyttären on nyt korkea aika puolustaa kotirauhaa ja laittaa rajattomalle äidillensä rajat!!! Nuoren kotiin ei tule hankkia ja ottaa vastaan mitään avustuksia ja lahjoituksia isoäidiltä, vaan yhteydenpito pitää laittaa minimiin!
Vierailija]Voi jumalauta pissialiisasi itkua. Mummo haluaa ostaa lapsenlapselleen laatukamaa, Mielen imuri kestää käyttöä. Mutta ei, kiinankrääsää ylihintaan pitäis olla, kun Kardashianillakin on. En edes ymmärrä ongelmaa, jos ei mummon vaihtoehdot kelpaa niin ostakoot itse mitä haluaa!
Minkälaisessa maailmassa oikein elät, jos sulle laatutuotteen (jonka määrittää ap:n äiti) ainoa vaihtoehto on kiinakrääsä? Ja miksi hitossa opiskelijakämppään pitäisi ostaa huonekalut loppuelämäksi?
Toisekseen, en oikein usko että kardashianit harrastavat kiinakrääsää, vaikka kovin muovisen oloisia ovat. Heillä on kyllä lompsa iskussa.
Lapsen mummo on myös 1935 syntynyt. Hassua kun täällä ei kaikki käsitä, että mummoja, äitejä ja lapsenlapsia on vaikka minkä ikäisiä. Eivät kaikki tee lapsia standardin mukaan.