Lue keskustelun säännöt.
Nuoren kotiin on hommattava kaikki mummon mieleen, koska mummo haluaa maksaa
Tilanne on siis se, että tytär pääsi opiskelemaan eri paikkakunnalle ja nyt on sitten jotain hankintoja opiskelijakämppään tehtävä.
Hyvän ja himoitun opiskelupaikan johdosta äitini ilmoitti, että hän haluaa ostaa lapsenlapselleen tavaroita ja huonekaluja. Tyttö otti tietysti iloisena tiedon vastaan, sillä nuorella ei itsellään liikaa rahaa ole ja mummo on kerryttänyt omaisuutta kohtuullisesti.
Kun sitten tuli sängyn, ruokapöydän, sohvan ja kodinkoneiden ostamisen aika ja lähdimme kiertelemään kauppoja, ei tytön mieltymyksillä tai toiveilla ollut mitään merkitystä. Mummo päättää, koska mummo maksaa. Nuoren toiveet ja mieltymykset olivat pääsääntöisesti edullisempia, jotta rahasta ei ole kyse. Kyse on siitä, että mummon täytyy saada päättää koska mummo maksaa. Esimerkiksi sänkyyn mummo oli valmis laittamaan rahaa pari tonnia ja hän olikin jo valmiiksi katsonut omasta mielestään sopivan. Tyttö kuitenkin kertoi että häntä miellyttää toisenlainen sänky, mutta mummo jankkaa ja jankkaa että miksi hänen valitsemansa sänky olisi parempi.
Mikrossa mummo haluaa vain tiettyä merkkiä, joka maksaa, ja nuoren toiveilla ei ole loppupeleissä mitään väliä.
Sama imurissa. Imuri pitää olla iso, monen sadan Miele. Tytär miettii pientä asuntoa ja on kallistumassa varsi-imuriin, säilytystilan puutteen ja käyttömahdollisuuksien vuoksi. Mummolle tämä on punainen vaste, sillä hän ei voi sietää varsi-imureita. Hän haluaa ostaa perinteisen.
Olemme muutaman kerran nyt käyneet yhdessä kiertämässä kauppoja ja käytännössä mitään ei olla saatu ostettua mummon laskuun, koska mummo ei hyväksy nuoren valintaa.
Nuori on itse käynyt ostamassa myöhemmin haluamansa tuotteen tai minä olen maksanut sen mikä on tyttären mielestä paras.
Mummo uhriutuu nyt että tytär on vaikea, eikä osaa päättää mitä haluaa ( kun ei halua juuri sitä mitä mummo haluaa ostaa).
Olemmekin jättäneet jo mummon kokonaan pois näiltä ostosreissuilta. Sohvan olen luvannut maksaa, mutta nuori saa sen vasta myöhemmin syksyllä, eikä se ehdi siis muuttokuormaan. Mummo olisi ostanut yksiöön ison kalliin sohvan ( minkä olisi itselleenkin kelpuuttanut) , mutta koska tytär koki sen liian suureksi ja epäkäytännölliseksi opiskelijakämppään, mummo ei sitten osta mitään.
Miksi lahjanostajan täytyy saada päättää saajan puolesta aivan kaikki?
Onko tämä joku 40 -luvulla syntyneiden ominaisuus vai mitä?
Kommentit (1420)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos ei halua mummon makua, voi varmaan itse ostaa omalla rahalla? Mikä tuossa yhtälössä ahdistaa ihmisiä? Ensimmäisessä vuokra yksiössä nukuin patjalla lattialla ja ekoista tileistä ostin sänkyä, pöytää ja astioita. Onko joku todella noin vieraantunut todellisuudesta.
Hankalan mummon kanssa tuo vastaus ei kelpaa vaan siitä seuraa valtavasti oikuttelua, kiukuttelua, marttyrointia, valitusta ja syytöksiä "minulla ihan syömmestä ottaa, kun ei kelpaa ja ihan hyvää hyvyyttäni minä, et sinä minua rakasta". Kiltti lapsenlapsi ahdistuu tuosta ja myöntyy mummon toiveisiin vaikka tietää, että inhoaa niitä huonekaluja ja joutuu ikuiseen kiitollisuudenvelkaan. Kilttejä ihmisiä hyväksikäytetään lähimpinen sukulaistenkin taholta.
Hassu juttu kun minusta se mummo oli aika kiltti kun tarjoutui avittamaan lapsenlastaan karkeasti arvioiden noin viiden tonnin kalusteilla.
Miten tätä kilttiä AP:tä (joka ratkoo kommunikaatio-ongelmiaan haukkumalla äitinsä vauvapalstalla) ja hänen kilttiä lastaan on nyt käytetty hyväksi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Monessa kommentissa on sanottu, että itse kotoa muuttaessa on otettu mukaan kotoa ja sukulaisilta huonekaluja ja muuta tavaraa. Miten se on mahdollista? Ei meillä ole antaa lapsille huonekaluja mukaan, koska ne ovat meillä käytössä. Ilmeisesti moni on ostanut uutta käyttökelpoisen tilalle ja tunkee nyt niitä vanhoja nuorille mukaan. Ettei vaan vanhoihin ole kyllästytty ja vaihdettu sisustus uusimman muodin mukaiseksi?
Meillä oli ylimääräisiä kalusteita. Nyt oli esimerkiksi ylimääräinen vierashuone, jota emme tarvitse enää lasten muuttaessa pois kotoa. Teemme siitä kotitoimiston, työpöydät on nyt liian ahtaasti muualla. Sielä ylimääräisestä huoneesta esikoinen otti mukaansa sohvasängyn ja jatkettavan pöydän. Omasta huoneestaan otti oman sänkynsä. Sen oman sängyn tilalle muutimme nuoremman lapsen kerrossängyssä sen yläsängyn.
Pinnatuoleja ja jakkaroita oli myös kertynyt, joten niitä lähti mukaan myös. Samaten lähti lapsen oma työtuoli.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos ei halua mummon makua, voi varmaan itse ostaa omalla rahalla? Mikä tuossa yhtälössä ahdistaa ihmisiä? Ensimmäisessä vuokra yksiössä nukuin patjalla lattialla ja ekoista tileistä ostin sänkyä, pöytää ja astioita. Onko joku todella noin vieraantunut todellisuudesta.
Hankalan mummon kanssa tuo vastaus ei kelpaa vaan siitä seuraa valtavasti oikuttelua, kiukuttelua, marttyrointia, valitusta ja syytöksiä "minulla ihan syömmestä ottaa, kun ei kelpaa ja ihan hyvää hyvyyttäni minä, et sinä minua rakasta". Kiltti lapsenlapsi ahdistuu tuosta ja myöntyy mummon toiveisiin vaikka tietää, että inhoaa niitä huonekaluja ja joutuu ikuiseen kiitollisuudenvelkaan. Kilttejä ihmisiä hyväksikäytetään lähimpinen sukulaistenkin taholta.
Hassu juttu kun minusta se mummo oli aika kiltti kun tarjoutui avittamaan lapsenlastaan karkeasti arvioiden noin viiden tonnin kalusteilla.
Miten tätä kilttiä AP:tä (joka ratkoo kommunikaatio-ongelmiaan haukkumalla äitinsä vauvapalstalla) ja hänen kilttiä lastaan on nyt käytetty hyväksi?
Ei se ollut kiltti muita kuin itseään kohtaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tulisin mielelläni tuolle mummolle adoptiolapsenlapseksi. Mummo saisi ostaa minulle ihan kaiken, minkä haluaisi, ei minkäänlaista ongelmaa. Omat isovanhempani kuolivat kaikki jo kauan ennen syntymääni, joten eipä ole minua mummo hemmotellut.
Uskon kyllä, että olisit ikionnellinen, jos sinulla olisi ruma sänky, niin iso sohva että sen ja sängyn väliin jää kymmenen senttiä kulkutilaa, ja imuri mitä ei mahdu säilyttämään missään eikä toisaalta myöskään imuroimaan kun huonekalut täyttävät kaiken lattiapinta-alan.
Koomista, niin suuri Mielen imuri, ettei sitä pysty säilyttämään missään. Kaikesta sitä pyritäänkin uhriutumaan!
Pikkiriikkinen yksiö, jossa liian iso sänky, liian iso sohva ja liian iso imuri. Todella viihtyisää!
Miten normaali imuri ennen mahtunut alle 20 neliön yksiöön vanhempien ja kahden lapsen lisäksi. Nykyään on sitten muka jokin ongelma saada imuria ja yhtä tyttöä mahtumaan samaan yksiöön, ei tuo ole muutakin turhaa uhriutumista.
PS tuo alle 20 neliön yksiö oli isovanhempieni ensiasunto, ahdasta kuulemma oli, muttei kuitenkaan mikään suuri ongelma.
Yksiöidenkin pohjapiirrokset on erilaisia. Suuri yllätys sinulle? Se mikä mahtuu toiseen, ei mahdu toiseen.
Niissä on myös erilaisia säilytysratkaisuja. Sellaista sinun kuvittelemaasi komeroa/siivouskaappia ei välttämättä.
Imuritkin on erikokoisia. Meilläkin mahtuu pieni (kaunis värikäs) imuri keittiön nurkkaan, mutta iso imuri ei mahdu.
Sun isovanhempiesi ensikodissa todennäköisesti oli vain harja ja rikkalappio, ei imuria ollenkaan.
Vaikka he halusi asua ahtaassa roinaläjässä, kaikki eivät halua.
Älä keksi omiasi. Imuri oli, ja on vieläkin toimintakuntoinen ja käytössä. Merkkiä en muista, jokin sininen peltikuorinen pönttöimuri. Siinä ei ole vaihdettavia pölypysseja, vaan kestosuodatin. Suodatin puhdistettiin ulkona kampea pyörittämällä.
Ja koska he asui ahtaassa läävässä, muidenkin pitää asua ahtaassa läävässä?
Etkö ymmärrä lainkaan lukemaasi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tulisin mielelläni tuolle mummolle adoptiolapsenlapseksi. Mummo saisi ostaa minulle ihan kaiken, minkä haluaisi, ei minkäänlaista ongelmaa. Omat isovanhempani kuolivat kaikki jo kauan ennen syntymääni, joten eipä ole minua mummo hemmotellut.
Uskon kyllä, että olisit ikionnellinen, jos sinulla olisi ruma sänky, niin iso sohva että sen ja sängyn väliin jää kymmenen senttiä kulkutilaa, ja imuri mitä ei mahdu säilyttämään missään eikä toisaalta myöskään imuroimaan kun huonekalut täyttävät kaiken lattiapinta-alan.
Koomista, niin suuri Mielen imuri, ettei sitä pysty säilyttämään missään. Kaikesta sitä pyritäänkin uhriutumaan!
Pikkiriikkinen yksiö, jossa liian iso sänky, liian iso sohva ja liian iso imuri. Todella viihtyisää!
Miten normaali imuri ennen mahtunut alle 20 neliön yksiöön vanhempien ja kahden lapsen lisäksi. Nykyään on sitten muka jokin ongelma saada imuria ja yhtä tyttöä mahtumaan samaan yksiöön, ei tuo ole muutakin turhaa uhriutumista.
PS tuo alle 20 neliön yksiö oli isovanhempieni ensiasunto, ahdasta kuulemma oli, muttei kuitenkaan mikään suuri ongelma.
Yksiöidenkin pohjapiirrokset on erilaisia. Suuri yllätys sinulle? Se mikä mahtuu toiseen, ei mahdu toiseen.
Niissä on myös erilaisia säilytysratkaisuja. Sellaista sinun kuvittelemaasi komeroa/siivouskaappia ei välttämättä.
Imuritkin on erikokoisia. Meilläkin mahtuu pieni (kaunis värikäs) imuri keittiön nurkkaan, mutta iso imuri ei mahdu.
Sun isovanhempiesi ensikodissa todennäköisesti oli vain harja ja rikkalappio, ei imuria ollenkaan.
Vaikka he halusi asua ahtaassa roinaläjässä, kaikki eivät halua.
Älä keksi omiasi. Imuri oli, ja on vieläkin toimintakuntoinen ja käytössä. Merkkiä en muista, jokin sininen peltikuorinen pönttöimuri. Siinä ei ole vaihdettavia pölypysseja, vaan kestosuodatin. Suodatin puhdistettiin ulkona kampea pyörittämällä.
Ja koska he asui ahtaassa läävässä, muidenkin pitää asua ahtaassa läävässä?
Etkö ymmärrä lainkaan lukemaasi?
Minä ymmärrän kyllä. Sinä et ymmärrä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos ei halua mummon makua, voi varmaan itse ostaa omalla rahalla? Mikä tuossa yhtälössä ahdistaa ihmisiä? Ensimmäisessä vuokra yksiössä nukuin patjalla lattialla ja ekoista tileistä ostin sänkyä, pöytää ja astioita. Onko joku todella noin vieraantunut todellisuudesta.
Hankalan mummon kanssa tuo vastaus ei kelpaa vaan siitä seuraa valtavasti oikuttelua, kiukuttelua, marttyrointia, valitusta ja syytöksiä "minulla ihan syömmestä ottaa, kun ei kelpaa ja ihan hyvää hyvyyttäni minä, et sinä minua rakasta". Kiltti lapsenlapsi ahdistuu tuosta ja myöntyy mummon toiveisiin vaikka tietää, että inhoaa niitä huonekaluja ja joutuu ikuiseen kiitollisuudenvelkaan. Kilttejä ihmisiä hyväksikäytetään lähimpinen sukulaistenkin taholta.
Hassu juttu kun minusta se mummo oli aika kiltti kun tarjoutui avittamaan lapsenlastaan karkeasti arvioiden noin viiden tonnin kalusteilla.
Miten tätä kilttiä AP:tä (joka ratkoo kommunikaatio-ongelmiaan haukkumalla äitinsä vauvapalstalla) ja hänen kilttiä lastaan on nyt käytetty hyväksi?
En usko, että kaikkiin aloituksen tavaroihin menee viittä tonnia. Meni tai ei, niin mummon lapsi ja lapsenlapsi joutuu todennäköisesti koko mummon loppuiän kestävään kiitollisuudenvelkaan. Oli aihe mikä tahansa, niin mummo voi kiristää "kun minä ne kalusteetkin ostin". Pahimmillaan se tarkoittaa sitä, että jos mummo pahoittaa mielensä jostain, hän vaatii huonekaluja takaisin tai niihin mennyttä summaa. Sinä nyt et ole joutunut kyseisen ihmistyypin kanssa tekemisiin, moni muu on.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos ei halua mummon makua, voi varmaan itse ostaa omalla rahalla? Mikä tuossa yhtälössä ahdistaa ihmisiä? Ensimmäisessä vuokra yksiössä nukuin patjalla lattialla ja ekoista tileistä ostin sänkyä, pöytää ja astioita. Onko joku todella noin vieraantunut todellisuudesta.
Hankalan mummon kanssa tuo vastaus ei kelpaa vaan siitä seuraa valtavasti oikuttelua, kiukuttelua, marttyrointia, valitusta ja syytöksiä "minulla ihan syömmestä ottaa, kun ei kelpaa ja ihan hyvää hyvyyttäni minä, et sinä minua rakasta". Kiltti lapsenlapsi ahdistuu tuosta ja myöntyy mummon toiveisiin vaikka tietää, että inhoaa niitä huonekaluja ja joutuu ikuiseen kiitollisuudenvelkaan. Kilttejä ihmisiä hyväksikäytetään lähimpinen sukulaistenkin taholta.
Hassu juttu kun minusta se mummo oli aika kiltti kun tarjoutui avittamaan lapsenlastaan karkeasti arvioiden noin viiden tonnin kalusteilla.
Miten tätä kilttiä AP:tä (joka ratkoo kommunikaatio-ongelmiaan haukkumalla äitinsä vauvapalstalla) ja hänen kilttiä lastaan on nyt käytetty hyväksi?
En usko, että kaikkiin aloituksen tavaroihin menee viittä tonnia. Meni tai ei, niin mummon lapsi ja lapsenlapsi joutuu todennäköisesti koko mummon loppuiän kestävään kiitollisuudenvelkaan. Oli aihe mikä tahansa, niin mummo voi kiristää "kun minä ne kalusteetkin ostin". Pahimmillaan se tarkoittaa sitä, että jos mummo pahoittaa mielensä jostain, hän vaatii huonekaluja takaisin tai niihin mennyttä summaa. Sinä nyt et ole joutunut kyseisen ihmistyypin kanssa tekemisiin, moni muu on.
Minä tein sen virheen että tartuin mummon tarjoukseen auttaa nuorimman lapsen kerhokuskauksissa. Se kerho kun loppui tismalleen samaan aikaan kuin vanhimman lapsen harrastus toisessa kaupunginosassa.
Tämä kiitollisuudenvelka sitten kasvoi ja kasvoi muutamassa kuukaudessa niin, että sen varjolla mummo katsoi oikeudekseen puuttua aivan kaikkeen ja kulkea kotonamme kuin rautatieasemalla.
Joka kerta kun asiasta yritti puhua, alkoi kiristäminen siitä, että apu loppuu.
Kun sitten sanoin, että en enää tarvitse sitä apua, helvetti vasta repesikin.
Ei ikinä enää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tulisin mielelläni tuolle mummolle adoptiolapsenlapseksi. Mummo saisi ostaa minulle ihan kaiken, minkä haluaisi, ei minkäänlaista ongelmaa. Omat isovanhempani kuolivat kaikki jo kauan ennen syntymääni, joten eipä ole minua mummo hemmotellut.
Uskon kyllä, että olisit ikionnellinen, jos sinulla olisi ruma sänky, niin iso sohva että sen ja sängyn väliin jää kymmenen senttiä kulkutilaa, ja imuri mitä ei mahdu säilyttämään missään eikä toisaalta myöskään imuroimaan kun huonekalut täyttävät kaiken lattiapinta-alan.
Koomista, niin suuri Mielen imuri, ettei sitä pysty säilyttämään missään. Kaikesta sitä pyritäänkin uhriutumaan!
Pikkiriikkinen yksiö, jossa liian iso sänky, liian iso sohva ja liian iso imuri. Todella viihtyisää!
Miten normaali imuri ennen mahtunut alle 20 neliön yksiöön vanhempien ja kahden lapsen lisäksi. Nykyään on sitten muka jokin ongelma saada imuria ja yhtä tyttöä mahtumaan samaan yksiöön, ei tuo ole muutakin turhaa uhriutumista.
PS tuo alle 20 neliön yksiö oli isovanhempieni ensiasunto, ahdasta kuulemma oli, muttei kuitenkaan mikään suuri ongelma.
Yksiöidenkin pohjapiirrokset on erilaisia. Suuri yllätys sinulle? Se mikä mahtuu toiseen, ei mahdu toiseen.
Niissä on myös erilaisia säilytysratkaisuja. Sellaista sinun kuvittelemaasi komeroa/siivouskaappia ei välttämättä.
Imuritkin on erikokoisia. Meilläkin mahtuu pieni (kaunis värikäs) imuri keittiön nurkkaan, mutta iso imuri ei mahdu.
Sun isovanhempiesi ensikodissa todennäköisesti oli vain harja ja rikkalappio, ei imuria ollenkaan.
Vaikka he halusi asua ahtaassa roinaläjässä, kaikki eivät halua.
Älä keksi omiasi. Imuri oli, ja on vieläkin toimintakuntoinen ja käytössä. Merkkiä en muista, jokin sininen peltikuorinen pönttöimuri. Siinä ei ole vaihdettavia pölypysseja, vaan kestosuodatin. Suodatin puhdistettiin ulkona kampea pyörittämällä.
Ja koska he asui ahtaassa läävässä, muidenkin pitää asua ahtaassa läävässä?
Etkö ymmärrä lainkaan lukemaasi?
Minä ymmärrän kyllä. Sinä et ymmärrä.
Jos ymmärtäisit, ei sinun tarvisi kysellä tyhmiä. Mitä kuvittelet saavuttavasi uhriutumalla, ja keksimälläsi tyhmässä päässä minun viesteihin sellaisia tarkoituksia joita niissä ei ole. Eikö tämä juuri kerro, ettet ymmärrä lukemaasi.
Muut saa jatkaa tämän uhriutujan kanssa "keskustelua", vaikkakin muutkin voisivat jättää hänet kirjoittelemaan yksin. Turha provoilla lisää, en viitsi vaivautua vastaamaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tulisin mielelläni tuolle mummolle adoptiolapsenlapseksi. Mummo saisi ostaa minulle ihan kaiken, minkä haluaisi, ei minkäänlaista ongelmaa. Omat isovanhempani kuolivat kaikki jo kauan ennen syntymääni, joten eipä ole minua mummo hemmotellut.
Uskon kyllä, että olisit ikionnellinen, jos sinulla olisi ruma sänky, niin iso sohva että sen ja sängyn väliin jää kymmenen senttiä kulkutilaa, ja imuri mitä ei mahdu säilyttämään missään eikä toisaalta myöskään imuroimaan kun huonekalut täyttävät kaiken lattiapinta-alan.
Koomista, niin suuri Mielen imuri, ettei sitä pysty säilyttämään missään. Kaikesta sitä pyritäänkin uhriutumaan!
Pikkiriikkinen yksiö, jossa liian iso sänky, liian iso sohva ja liian iso imuri. Todella viihtyisää!
Miten normaali imuri ennen mahtunut alle 20 neliön yksiöön vanhempien ja kahden lapsen lisäksi. Nykyään on sitten muka jokin ongelma saada imuria ja yhtä tyttöä mahtumaan samaan yksiöön, ei tuo ole muutakin turhaa uhriutumista.
PS tuo alle 20 neliön yksiö oli isovanhempieni ensiasunto, ahdasta kuulemma oli, muttei kuitenkaan mikään suuri ongelma.
Yksiöidenkin pohjapiirrokset on erilaisia. Suuri yllätys sinulle? Se mikä mahtuu toiseen, ei mahdu toiseen.
Niissä on myös erilaisia säilytysratkaisuja. Sellaista sinun kuvittelemaasi komeroa/siivouskaappia ei välttämättä.
Imuritkin on erikokoisia. Meilläkin mahtuu pieni (kaunis värikäs) imuri keittiön nurkkaan, mutta iso imuri ei mahdu.
Sun isovanhempiesi ensikodissa todennäköisesti oli vain harja ja rikkalappio, ei imuria ollenkaan.
Vaikka he halusi asua ahtaassa roinaläjässä, kaikki eivät halua.
Älä keksi omiasi. Imuri oli, ja on vieläkin toimintakuntoinen ja käytössä. Merkkiä en muista, jokin sininen peltikuorinen pönttöimuri. Siinä ei ole vaihdettavia pölypysseja, vaan kestosuodatin. Suodatin puhdistettiin ulkona kampea pyörittämällä.
Ja koska he asui ahtaassa läävässä, muidenkin pitää asua ahtaassa läävässä?
Etkö ymmärrä lainkaan lukemaasi?
Minä ymmärrän kyllä. Sinä et ymmärrä.
Jos ymmärtäisit, ei sinun tarvisi kysellä tyhmiä. Mitä kuvittelet saavuttavasi uhriutumalla, ja keksimälläsi tyhmässä päässä minun viesteihin sellaisia tarkoituksia joita niissä ei ole. Eikö tämä juuri kerro, ettet ymmärrä lukemaasi.
Muut saa jatkaa tämän uhriutujan kanssa "keskustelua", vaikkakin muutkin voisivat jättää hänet kirjoittelemaan yksin. Turha provoilla lisää, en viitsi vaivautua vastaamaan.
Sinä itse sanoit heidän asuneen ahtaasti.
Miksi muiden pitäisi asua ahtaassa läävässä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
1 jatkaa: jos annatte mummon ostaa niitä haluamiaan esineitä, tyttöparka joutuu elämään niiden esineiden kanssa kymmeniä vuosia ja ne muistuttavat häntä joka päivä mummon järjettömästä vallankäytöstä ja alistamisesta.
"Kenen leipää syöt, sen lauluja laulat."
Tuon mummon ja muidenkin mummojen kannattaa tänä päivän pitää visusti omat rahat itsellään. Niitä tulee jatkossa tarvitsemaan enemmän kuin koskaan. Muistakaa, että jos suhde jälkikasvuun ei ole kunnossa, ei se rahoja jakelemalla siitä parane. Nauttikaa siis elämästä säästöjänne käyttäen. Omassa kodissa voi asua pitkäänkin kun tilillä on varoja joilla voi ostaa palveluja.
Kyseisen neidin ja kaikkien nuorten on näinä aikoina viimeistään hyvä oppia tarttumaan työhön myös opintojen ohessa. Tienaamaan itse rahansa ja elämään taloudellisesti. Kun omillaan ostaa, on hinta ja laatu aina kohdallaan. Saa sitä mieleistään mieleä mihin omat rahat riittävät.
Kovat ajat on tulossa kaikille, joten säästöille tulee olemaan käyttöä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
1 jatkaa: jos annatte mummon ostaa niitä haluamiaan esineitä, tyttöparka joutuu elämään niiden esineiden kanssa kymmeniä vuosia ja ne muistuttavat häntä joka päivä mummon järjettömästä vallankäytöstä ja alistamisesta.
"Kenen leipää syöt, sen lauluja laulat."
Ah, yksi vanhempieni lempisananlaskuista. Toinen oli "sitä kuusta kuuleminen, jonka juurella asunto".
Vierailija kirjoitti:
Tuon mummon ja muidenkin mummojen kannattaa tänä päivän pitää visusti omat rahat itsellään. Niitä tulee jatkossa tarvitsemaan enemmän kuin koskaan. Muistakaa, että jos suhde jälkikasvuun ei ole kunnossa, ei se rahoja jakelemalla siitä parane. Nauttikaa siis elämästä säästöjänne käyttäen. Omassa kodissa voi asua pitkäänkin kun tilillä on varoja joilla voi ostaa palveluja.
Kyseisen neidin ja kaikkien nuorten on näinä aikoina viimeistään hyvä oppia tarttumaan työhön myös opintojen ohessa. Tienaamaan itse rahansa ja elämään taloudellisesti. Kun omillaan ostaa, on hinta ja laatu aina kohdallaan. Saa sitä mieleistään mieleä mihin omat rahat riittävät.
Kovat ajat on tulossa kaikille, joten säästöille tulee olemaan käyttöä.
Ne paremmat välit ei tosiaan tule rahalla. Käytöstavat kuuluu olla myös niillä mummoikäisillä. Esim ap:n äiti käyttäytyy huonosti. Huom! Hänen almusta kieltäydyttiin, koska mummu halusi päättää yksin nuoren kodin sisustuksen ihan itse. Se ei ole hyvää käytöstä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[/quote]
Minun äiti halusi ihan väkisin ostaa minulle mankelin. Siitä käytiin hirveä vääntö, sillä minä en mankelia halua, en mankeloi mitään eikä meillä ole sille mitään paikkaa. Mutta kun mankeli kuuluu jokaisen perheenäidin kodinkoneisiin.[/quote]
Ja mun äitini olisi ihan välttämättä halunnut ostaa ja kustantaa puhelinpöydän meidän pieneen eteiseen. Kun kyllä nyt puhelinpöytä täytyy olla eteisessä!
Vierailija kirjoitti:
Tuon mummon ja muidenkin mummojen kannattaa tänä päivän pitää visusti omat rahat itsellään. Niitä tulee jatkossa tarvitsemaan enemmän kuin koskaan. Muistakaa, että jos suhde jälkikasvuun ei ole kunnossa, ei se rahoja jakelemalla siitä parane. Nauttikaa siis elämästä säästöjänne käyttäen. Omassa kodissa voi asua pitkäänkin kun tilillä on varoja joilla voi ostaa palveluja.
Kyseisen neidin ja kaikkien nuorten on näinä aikoina viimeistään hyvä oppia tarttumaan työhön myös opintojen ohessa. Tienaamaan itse rahansa ja elämään taloudellisesti. Kun omillaan ostaa, on hinta ja laatu aina kohdallaan. Saa sitä mieleistään mieleä mihin omat rahat riittävät.
Kovat ajat on tulossa kaikille, joten säästöille tulee olemaan käyttöä.
Järkipuhetta tuossa! Ihan ehdottomasti noin. Meillä sanotaan mummoille, että pidätte vaan rahanne itse ja myös KÄYTÄTTE niitä omiin tarpeisiinne. Kaikkia palveluja voi ostaa jos on rahaa.
Eri asia jos mummo on suunnattoman varakas. Heitä on aika harvassa.
Vierailija kirjoitti:
Tuon mummon ja muidenkin mummojen kannattaa tänä päivän pitää visusti omat rahat itsellään. Niitä tulee jatkossa tarvitsemaan enemmän kuin koskaan. Muistakaa, että jos suhde jälkikasvuun ei ole kunnossa, ei se rahoja jakelemalla siitä parane. Nauttikaa siis elämästä säästöjänne käyttäen. Omassa kodissa voi asua pitkäänkin kun tilillä on varoja joilla voi ostaa palveluja.
Kyseisen neidin ja kaikkien nuorten on näinä aikoina viimeistään hyvä oppia tarttumaan työhön myös opintojen ohessa. Tienaamaan itse rahansa ja elämään taloudellisesti. Kun omillaan ostaa, on hinta ja laatu aina kohdallaan. Saa sitä mieleistään mieleä mihin omat rahat riittävät.
Kovat ajat on tulossa kaikille, joten säästöille tulee olemaan käyttöä.
Mummot (ja papat) muistakaa, että lapset ja lastenlapset eivät tule teitä koskaan auttamaan ja yhteiskunnan apukin loppuu tuota pikaa.
Älkää suotta tärvätkö säästöjänne kalliisiin lahjuksiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
1 jatkaa: jos annatte mummon ostaa niitä haluamiaan esineitä, tyttöparka joutuu elämään niiden esineiden kanssa kymmeniä vuosia ja ne muistuttavat häntä joka päivä mummon järjettömästä vallankäytöstä ja alistamisesta.
"Kenen leipää syöt, sen lauluja laulat."
Ah, yksi vanhempieni lempisananlaskuista. Toinen oli "sitä kuusta kuuleminen, jonka juurella asunto".
Myös tässä ketjussa viljelty "ei ole lahjahevosen suuhun katsomista".
Mikä siis oikeasti tarkoittaa sitä, että saa vanhan hevosen, eli huonon lahjan, mutta siihen pitää tyytyä, koska se on lahja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos ei halua mummon makua, voi varmaan itse ostaa omalla rahalla? Mikä tuossa yhtälössä ahdistaa ihmisiä? Ensimmäisessä vuokra yksiössä nukuin patjalla lattialla ja ekoista tileistä ostin sänkyä, pöytää ja astioita. Onko joku todella noin vieraantunut todellisuudesta.
Hankalan mummon kanssa tuo vastaus ei kelpaa vaan siitä seuraa valtavasti oikuttelua, kiukuttelua, marttyrointia, valitusta ja syytöksiä "minulla ihan syömmestä ottaa, kun ei kelpaa ja ihan hyvää hyvyyttäni minä, et sinä minua rakasta". Kiltti lapsenlapsi ahdistuu tuosta ja myöntyy mummon toiveisiin vaikka tietää, että inhoaa niitä huonekaluja ja joutuu ikuiseen kiitollisuudenvelkaan. Kilttejä ihmisiä hyväksikäytetään lähimpinen sukulaistenkin taholta.
Hassu juttu kun minusta se mummo oli aika kiltti kun tarjoutui avittamaan lapsenlastaan karkeasti arvioiden noin viiden tonnin kalusteilla.
Miten tätä kilttiä AP:tä (joka ratkoo kommunikaatio-ongelmiaan haukkumalla äitinsä vauvapalstalla) ja hänen kilttiä lastaan on nyt käytetty hyväksi?
En usko, että kaikkiin aloituksen tavaroihin menee viittä tonnia. Meni tai ei, niin mummon lapsi ja lapsenlapsi joutuu todennäköisesti koko mummon loppuiän kestävään kiitollisuudenvelkaan. Oli aihe mikä tahansa, niin mummo voi kiristää "kun minä ne kalusteetkin ostin". Pahimmillaan se tarkoittaa sitä, että jos mummo pahoittaa mielensä jostain, hän vaatii huonekaluja takaisin tai niihin mennyttä summaa. Sinä nyt et ole joutunut kyseisen ihmistyypin kanssa tekemisiin, moni muu on.
Minä tein sen virheen että tartuin mummon tarjoukseen auttaa nuorimman lapsen kerhokuskauksissa. Se kerho kun loppui tismalleen samaan aikaan kuin vanhimman lapsen harrastus toisessa kaupunginosassa.
Tämä kiitollisuudenvelka sitten kasvoi ja kasvoi muutamassa kuukaudessa niin, että sen varjolla mummo katsoi oikeudekseen puuttua aivan kaikkeen ja kulkea kotonamme kuin rautatieasemalla.
Joka kerta kun asiasta yritti puhua, alkoi kiristäminen siitä, että apu loppuu.
Kun sitten sanoin, että en enää tarvitse sitä apua, helvetti vasta repesikin.
Ei ikinä enää.
Mulle on käynyt ihan samoin. EI IKINÄ ENÄÄ! Jätti ikuisen juopan ja monta vuotta meillä olikin täysi nollayhteydenpito.
Syön täällä popcornia ja oottelen milloin tää ketju löytyy Ilta-Sanomista tai MeNaisista.
Kiitos nauruista.Kaikenlaisiin provoihin te meettekin.
Ja koska he asui ahtaassa läävässä, muidenkin pitää asua ahtaassa läävässä?