Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Nuoren kotiin on hommattava kaikki mummon mieleen, koska mummo haluaa maksaa
Tilanne on siis se, että tytär pääsi opiskelemaan eri paikkakunnalle ja nyt on sitten jotain hankintoja opiskelijakämppään tehtävä.
Hyvän ja himoitun opiskelupaikan johdosta äitini ilmoitti, että hän haluaa ostaa lapsenlapselleen tavaroita ja huonekaluja. Tyttö otti tietysti iloisena tiedon vastaan, sillä nuorella ei itsellään liikaa rahaa ole ja mummo on kerryttänyt omaisuutta kohtuullisesti.
Kun sitten tuli sängyn, ruokapöydän, sohvan ja kodinkoneiden ostamisen aika ja lähdimme kiertelemään kauppoja, ei tytön mieltymyksillä tai toiveilla ollut mitään merkitystä. Mummo päättää, koska mummo maksaa. Nuoren toiveet ja mieltymykset olivat pääsääntöisesti edullisempia, jotta rahasta ei ole kyse. Kyse on siitä, että mummon täytyy saada päättää koska mummo maksaa. Esimerkiksi sänkyyn mummo oli valmis laittamaan rahaa pari tonnia ja hän olikin jo valmiiksi katsonut omasta mielestään sopivan. Tyttö kuitenkin kertoi että häntä miellyttää toisenlainen sänky, mutta mummo jankkaa ja jankkaa että miksi hänen valitsemansa sänky olisi parempi.
Mikrossa mummo haluaa vain tiettyä merkkiä, joka maksaa, ja nuoren toiveilla ei ole loppupeleissä mitään väliä.
Sama imurissa. Imuri pitää olla iso, monen sadan Miele. Tytär miettii pientä asuntoa ja on kallistumassa varsi-imuriin, säilytystilan puutteen ja käyttömahdollisuuksien vuoksi. Mummolle tämä on punainen vaste, sillä hän ei voi sietää varsi-imureita. Hän haluaa ostaa perinteisen.
Olemme muutaman kerran nyt käyneet yhdessä kiertämässä kauppoja ja käytännössä mitään ei olla saatu ostettua mummon laskuun, koska mummo ei hyväksy nuoren valintaa.
Nuori on itse käynyt ostamassa myöhemmin haluamansa tuotteen tai minä olen maksanut sen mikä on tyttären mielestä paras.
Mummo uhriutuu nyt että tytär on vaikea, eikä osaa päättää mitä haluaa ( kun ei halua juuri sitä mitä mummo haluaa ostaa).
Olemmekin jättäneet jo mummon kokonaan pois näiltä ostosreissuilta. Sohvan olen luvannut maksaa, mutta nuori saa sen vasta myöhemmin syksyllä, eikä se ehdi siis muuttokuormaan. Mummo olisi ostanut yksiöön ison kalliin sohvan ( minkä olisi itselleenkin kelpuuttanut) , mutta koska tytär koki sen liian suureksi ja epäkäytännölliseksi opiskelijakämppään, mummo ei sitten osta mitään.
Miksi lahjanostajan täytyy saada päättää saajan puolesta aivan kaikki?
Onko tämä joku 40 -luvulla syntyneiden ominaisuus vai mitä?
Kommentit (1423)
Ei ole yleisesti 40-luvulla syntyneiden ominaisuus. Meillä sekä äitini, että appivanhempani, 40-luvulla syntyneitä kaikki, eivät tuo tuliaisina kuin syötävää ja lapsille antavat mieluiten rahaa, jotta he voivat itse ostaa mitä haluavat. Meilläkin on yhden lapsen omaan kotiinsa muutto juuri käsillä. Äitini on antanut lapselle rahaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oli aika, kun tavaraa ei ollut riittävästi. Se aika meni jo.
(Opiskelijatyttärelle: tarvitset kattilan, paistinpannun, haarukan ja kaksi pyyhettä. Mikro ja mikronkestävä astia on kiva. Muuta kyllä kertyy niin että jo muutaman vuoden kuluttua olet hälisemässä).
Tämä: vanhemmat ihmiset (kuten minä) ovat aikanaan lähteneet opiskelemaan niin, että mukana olivat nuo "opiskelijatyttärelle" ehdotetut, paitsi mikro. Se oli valmiiksi asuntolassa. Kotoa piti ottaa peitto, lakanat ja pyyhe. Ehdottaisin, että ne olisivat tänäkin syksynä asuntolaan muuttavilla, ja haarukan lisäksi myös lusikka ja veitsi ovat tarpeellisia.
Ei vanhempi polvi ehkä oikeasti tiedä, kuinka hyvissä varoissa nuori ja hänen kotiväkensä voi olla. Ja totta on sekin, että moni lähtee opiskelemaan jokseenkin tyhjin käsin, kun ei ole varaa. Osaksi kyse voi olla vallankäytöstä, mutta se ilmenee varmaan muutenkin kuin tavaroitten ostamisena.
Onko lukutaito jäänyt hankkimatta? Kyllähän ne olisi kelvanneet, jos olisivat olleet oikeanlaiset. Kun joka tapauksessa ostetaan, miksi ihmeessä ei voi ostaa mieleistä? Mikä on se hillitön tarve käyttää valtaa joka käänteessä?
Koomista: "Kyllähän ne olisi kelvanneet, jos olisivat olleet oikeanlaiset."
Totta, on täysin järjetöntä kirjoittaa olisi kelvannu, kun ei ole kelvannut. Nirsolle lapsellekin kelpaa ruoka, JOS SE ON OIKEANLAISTA.
Jos yksiöön mahtuu vain tietynkokoinen mikro, päädytön tietynlainen sänky ja vain nojatuoli, sinne on typerää viedä vääränkokoinen mikro, sänky joka ei mahdu edes hissiin ja sohva.
Ja se nirso lapsikin on vain allerginen.
T entinen nirso lapsi, nyk kala-allerginen laktoosi-intolerantikko joka söi oksennuksiaan kalakeittopäivinä
Mikron merkki oli väärä tytölle, muutenkin höpötyksesi väärä kokoisista tuotteista on sinun omaa keksintöäsi. Mummon hyväksymät kalusteet eivät vain ole kelvanneet.
Tarina ei kerro, kysyikö tuo jyrämummu tytöltä, että mitä hän ensimmäiseen kotiinsa tarvitsee tai haluaa? Todennäköisesti ei, kun mummu haluaa ostaa tuotteet x.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oli aika, kun tavaraa ei ollut riittävästi. Se aika meni jo.
(Opiskelijatyttärelle: tarvitset kattilan, paistinpannun, haarukan ja kaksi pyyhettä. Mikro ja mikronkestävä astia on kiva. Muuta kyllä kertyy niin että jo muutaman vuoden kuluttua olet hälisemässä).
Tämä: vanhemmat ihmiset (kuten minä) ovat aikanaan lähteneet opiskelemaan niin, että mukana olivat nuo "opiskelijatyttärelle" ehdotetut, paitsi mikro. Se oli valmiiksi asuntolassa. Kotoa piti ottaa peitto, lakanat ja pyyhe. Ehdottaisin, että ne olisivat tänäkin syksynä asuntolaan muuttavilla, ja haarukan lisäksi myös lusikka ja veitsi ovat tarpeellisia.
Ei vanhempi polvi ehkä oikeasti tiedä, kuinka hyvissä varoissa nuori ja hänen kotiväkensä voi olla. Ja totta on sekin, että moni lähtee opiskelemaan jokseenkin tyhjin käsin, kun ei ole varaa. Osaksi kyse voi olla vallankäytöstä, mutta se ilmenee varmaan muutenkin kuin tavaroitten ostamisena.
Onko lukutaito jäänyt hankkimatta? Kyllähän ne olisi kelvanneet, jos olisivat olleet oikeanlaiset. Kun joka tapauksessa ostetaan, miksi ihmeessä ei voi ostaa mieleistä? Mikä on se hillitön tarve käyttää valtaa joka käänteessä?
Koomista: "Kyllähän ne olisi kelvanneet, jos olisivat olleet oikeanlaiset."
Totta, on täysin järjetöntä kirjoittaa olisi kelvannu, kun ei ole kelvannut. Nirsolle lapsellekin kelpaa ruoka, JOS SE ON OIKEANLAISTA.
Jos yksiöön mahtuu vain tietynkokoinen mikro, päädytön tietynlainen sänky ja vain nojatuoli, sinne on typerää viedä vääränkokoinen mikro, sänky joka ei mahdu edes hissiin ja sohva.
Ja se nirso lapsikin on vain allerginen.
T entinen nirso lapsi, nyk kala-allerginen laktoosi-intolerantikko joka söi oksennuksiaan kalakeittopäivinä
Mikron merkki oli väärä tytölle, muutenkin höpötyksesi väärä kokoisista tuotteista on sinun omaa keksintöäsi. Mummon hyväksymät kalusteet eivät vain ole kelvanneet.
Voi kun joku viimeinkin kertoisi, miksi sen mummon pitää saada määrätä nuoren kodin sisustust? Siksi että lupaa maksaa itselleen mieluisat kalusteet välittämättä lapsenlapsen mieltymyksistä? Vai mikä hitto tässä on?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikron tietty merkki on paras vitsi.
Ei ole.
Mitä pienempi asunto sitä suurempi merkitys mikron koolla, värillä, merkillä.
Esim meillä oli vanha mikro joka oli 1,5 senttiä liian leveä keittiöömme. Muutenkin laskutilaa ihan liian vähän. Siihen sitten iso mikro niin ei ole yhtään laskutilaa!
Tää! Täällä mitä ilmeisimmin kirjoittelee monia, jotka ei ole pienissä asunnoissa koskaan asuneetkaan.
Ja sellaisia jotka tekevät ongelmia tyhjästä, ei milli tai sentti sinne tai tänne merkitse mitään.
Jos mikro pitäisi saada sopimaan esim. ylä- ja alakaappien väliseen tilaan niin milli sinne on aika merkityksellinen. Kukaan tuskin haluaa laittaa isoa mikroa esim. pienelle ruokapöydälle pysyvästi, tai lattialle, tai tiskipöydälle. Pienessä tilassa mitoilla on väliä. Nimimerkillä sohva ei sopinut ovesta asuntoon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikron tietty merkki on paras vitsi.
Ei ole.
Mitä pienempi asunto sitä suurempi merkitys mikron koolla, värillä, merkillä.
Esim meillä oli vanha mikro joka oli 1,5 senttiä liian leveä keittiöömme. Muutenkin laskutilaa ihan liian vähän. Siihen sitten iso mikro niin ei ole yhtään laskutilaa!
Tää! Täällä mitä ilmeisimmin kirjoittelee monia, jotka ei ole pienissä asunnoissa koskaan asuneetkaan.
Ja sellaisia jotka tekevät ongelmia tyhjästä, ei milli tai sentti sinne tai tänne merkitse mitään.
Kyllä muuten merkitsee. Meillä on keittiössä mikrolle tehty kaapistoon keskelle oma syvennys. Se syvennys on tasan 46 senttiä leveä. Hanki mulle 47 senttiä leveä mikro niin sen joutuu sitten laittamaan keskelle ruokapöytää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oli aika, kun tavaraa ei ollut riittävästi. Se aika meni jo.
(Opiskelijatyttärelle: tarvitset kattilan, paistinpannun, haarukan ja kaksi pyyhettä. Mikro ja mikronkestävä astia on kiva. Muuta kyllä kertyy niin että jo muutaman vuoden kuluttua olet hälisemässä).
Tämä: vanhemmat ihmiset (kuten minä) ovat aikanaan lähteneet opiskelemaan niin, että mukana olivat nuo "opiskelijatyttärelle" ehdotetut, paitsi mikro. Se oli valmiiksi asuntolassa. Kotoa piti ottaa peitto, lakanat ja pyyhe. Ehdottaisin, että ne olisivat tänäkin syksynä asuntolaan muuttavilla, ja haarukan lisäksi myös lusikka ja veitsi ovat tarpeellisia.
Ei vanhempi polvi ehkä oikeasti tiedä, kuinka hyvissä varoissa nuori ja hänen kotiväkensä voi olla. Ja totta on sekin, että moni lähtee opiskelemaan jokseenkin tyhjin käsin, kun ei ole varaa. Osaksi kyse voi olla vallankäytöstä, mutta se ilmenee varmaan muutenkin kuin tavaroitten ostamisena.
Onko lukutaito jäänyt hankkimatta? Kyllähän ne olisi kelvanneet, jos olisivat olleet oikeanlaiset. Kun joka tapauksessa ostetaan, miksi ihmeessä ei voi ostaa mieleistä? Mikä on se hillitön tarve käyttää valtaa joka käänteessä?
Koomista: "Kyllähän ne olisi kelvanneet, jos olisivat olleet oikeanlaiset."
Totta, on täysin järjetöntä kirjoittaa olisi kelvannu, kun ei ole kelvannut. Nirsolle lapsellekin kelpaa ruoka, JOS SE ON OIKEANLAISTA.
Jos yksiöön mahtuu vain tietynkokoinen mikro, päädytön tietynlainen sänky ja vain nojatuoli, sinne on typerää viedä vääränkokoinen mikro, sänky joka ei mahdu edes hissiin ja sohva.
Ja se nirso lapsikin on vain allerginen.
T entinen nirso lapsi, nyk kala-allerginen laktoosi-intolerantikko joka söi oksennuksiaan kalakeittopäivinä
Mikron merkki oli väärä tytölle, muutenkin höpötyksesi väärä kokoisista tuotteista on sinun omaa keksintöäsi. Mummon hyväksymät kalusteet eivät vain ole kelvanneet.
Voi kun joku viimeinkin kertoisi, miksi sen mummon pitää saada määrätä nuoren kodin sisustust? Siksi että lupaa maksaa itselleen mieluisat kalusteet välittämättä lapsenlapsen mieltymyksistä? Vai mikä hitto tässä on?
Kyllä lahjan antaja saa itse päättää mitä antaa, toiveita voi tietysti myös esittää. Mummon oikeus on kuitenkin tehdä ratkaisu.
Mitään aloituksen mummoahan ei oikeasti ole, aloitus on pelkkä provo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oli aika, kun tavaraa ei ollut riittävästi. Se aika meni jo.
(Opiskelijatyttärelle: tarvitset kattilan, paistinpannun, haarukan ja kaksi pyyhettä. Mikro ja mikronkestävä astia on kiva. Muuta kyllä kertyy niin että jo muutaman vuoden kuluttua olet hälisemässä).
Tämä: vanhemmat ihmiset (kuten minä) ovat aikanaan lähteneet opiskelemaan niin, että mukana olivat nuo "opiskelijatyttärelle" ehdotetut, paitsi mikro. Se oli valmiiksi asuntolassa. Kotoa piti ottaa peitto, lakanat ja pyyhe. Ehdottaisin, että ne olisivat tänäkin syksynä asuntolaan muuttavilla, ja haarukan lisäksi myös lusikka ja veitsi ovat tarpeellisia.
Ei vanhempi polvi ehkä oikeasti tiedä, kuinka hyvissä varoissa nuori ja hänen kotiväkensä voi olla. Ja totta on sekin, että moni lähtee opiskelemaan jokseenkin tyhjin käsin, kun ei ole varaa. Osaksi kyse voi olla vallankäytöstä, mutta se ilmenee varmaan muutenkin kuin tavaroitten ostamisena.
Onko lukutaito jäänyt hankkimatta? Kyllähän ne olisi kelvanneet, jos olisivat olleet oikeanlaiset. Kun joka tapauksessa ostetaan, miksi ihmeessä ei voi ostaa mieleistä? Mikä on se hillitön tarve käyttää valtaa joka käänteessä?
Koomista: "Kyllähän ne olisi kelvanneet, jos olisivat olleet oikeanlaiset."
Totta, on täysin järjetöntä kirjoittaa olisi kelvannu, kun ei ole kelvannut. Nirsolle lapsellekin kelpaa ruoka, JOS SE ON OIKEANLAISTA.
Jos yksiöön mahtuu vain tietynkokoinen mikro, päädytön tietynlainen sänky ja vain nojatuoli, sinne on typerää viedä vääränkokoinen mikro, sänky joka ei mahdu edes hissiin ja sohva.
Ja se nirso lapsikin on vain allerginen.
T entinen nirso lapsi, nyk kala-allerginen laktoosi-intolerantikko joka söi oksennuksiaan kalakeittopäivinä
Mikron merkki oli väärä tytölle, muutenkin höpötyksesi väärä kokoisista tuotteista on sinun omaa keksintöäsi. Mummon hyväksymät kalusteet eivät vain ole kelvanneet.
Voi kun joku viimeinkin kertoisi, miksi sen mummon pitää saada määrätä nuoren kodin sisustust? Siksi että lupaa maksaa itselleen mieluisat kalusteet välittämättä lapsenlapsen mieltymyksistä? Vai mikä hitto tässä on?
Koska ajatellaan, että se oma tapa on paras ja ainoa. Tätä nyt on monella muullakin, esim. tykätään kerätä marjoja ja jaetaan niitä kaikille kavereille. "Näistä voi vaikka keittää mehua!" Siitä viis, että saaja ei tykkää marjoista, ei omista mehumaijaa eikä muutenkaan juo mehuja.
Jos ei se itse valittu tapa sitten kelpaakaan toiselle, tästä tulee antajalle vaikeita kelpaamattomuuden tunteita. "Minun tavarani eivät kelpaa, MINÄ en kelpaa!"
Siihen sitten rakentuu tällainen valtahimmeli päälle. Pakotetaan ne omat tavat ja asiat, että ei joutuisi kokemaan tätä kelpaamattomuuden tunnetta.
Heh, meillä on isä aina pahana jos ostetaan jotain kalusteita. Kun kyllä häneltä olisi löytynyt. Mökilläkin on tyhjänpanttina 90-luvun puinen levitettävä sohva, ihan hyvin se oltaisiin saatu olkkariin sohvaksi kun vanha meni rikki. Samoin hänellä on siellä tyhjän panttina kuvaputkitelevisio joka toimii, ja jonka muistan lapsuudestani (olen 40 vuotias). Senkin olisi saanut, aivan turha mennä ostamaan uutta. Samoin lapsuuteni pirttipöytä meidän olisi pitänyt ottaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oli aika, kun tavaraa ei ollut riittävästi. Se aika meni jo.
(Opiskelijatyttärelle: tarvitset kattilan, paistinpannun, haarukan ja kaksi pyyhettä. Mikro ja mikronkestävä astia on kiva. Muuta kyllä kertyy niin että jo muutaman vuoden kuluttua olet hälisemässä).
Tämä: vanhemmat ihmiset (kuten minä) ovat aikanaan lähteneet opiskelemaan niin, että mukana olivat nuo "opiskelijatyttärelle" ehdotetut, paitsi mikro. Se oli valmiiksi asuntolassa. Kotoa piti ottaa peitto, lakanat ja pyyhe. Ehdottaisin, että ne olisivat tänäkin syksynä asuntolaan muuttavilla, ja haarukan lisäksi myös lusikka ja veitsi ovat tarpeellisia.
Ei vanhempi polvi ehkä oikeasti tiedä, kuinka hyvissä varoissa nuori ja hänen kotiväkensä voi olla. Ja totta on sekin, että moni lähtee opiskelemaan jokseenkin tyhjin käsin, kun ei ole varaa. Osaksi kyse voi olla vallankäytöstä, mutta se ilmenee varmaan muutenkin kuin tavaroitten ostamisena.
Onko lukutaito jäänyt hankkimatta? Kyllähän ne olisi kelvanneet, jos olisivat olleet oikeanlaiset. Kun joka tapauksessa ostetaan, miksi ihmeessä ei voi ostaa mieleistä? Mikä on se hillitön tarve käyttää valtaa joka käänteessä?
Koomista: "Kyllähän ne olisi kelvanneet, jos olisivat olleet oikeanlaiset."
Totta, on täysin järjetöntä kirjoittaa olisi kelvannu, kun ei ole kelvannut. Nirsolle lapsellekin kelpaa ruoka, JOS SE ON OIKEANLAISTA.
Jos yksiöön mahtuu vain tietynkokoinen mikro, päädytön tietynlainen sänky ja vain nojatuoli, sinne on typerää viedä vääränkokoinen mikro, sänky joka ei mahdu edes hissiin ja sohva.
Ja se nirso lapsikin on vain allerginen.
T entinen nirso lapsi, nyk kala-allerginen laktoosi-intolerantikko joka söi oksennuksiaan kalakeittopäivinä
Mikron merkki oli väärä tytölle, muutenkin höpötyksesi väärä kokoisista tuotteista on sinun omaa keksintöäsi. Mummon hyväksymät kalusteet eivät vain ole kelvanneet.
Voi kun joku viimeinkin kertoisi, miksi sen mummon pitää saada määrätä nuoren kodin sisustust? Siksi että lupaa maksaa itselleen mieluisat kalusteet välittämättä lapsenlapsen mieltymyksistä? Vai mikä hitto tässä on?
Kyllä lahjan antaja saa itse päättää mitä antaa, toiveita voi tietysti myös esittää. Mummon oikeus on kuitenkin tehdä ratkaisu.
Mitään aloituksen mummoahan ei oikeasti ole, aloitus on pelkkä provo.
Kenenkään ei tarvitse ottaa lahjaksi asioita, joita ei halua. Jo valittu lahja nyt saattaa mennä metsään, mutta tällainen "ostan sinulle väen vängällä muuta kuin mitä tarvitset ja haluat" on pelkkää sairautta.
Näitä tällaisia mummoja riittää. Ikävä kyllä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikron tietty merkki on paras vitsi.
Ei ole.
Mitä pienempi asunto sitä suurempi merkitys mikron koolla, värillä, merkillä.
Esim meillä oli vanha mikro joka oli 1,5 senttiä liian leveä keittiöömme. Muutenkin laskutilaa ihan liian vähän. Siihen sitten iso mikro niin ei ole yhtään laskutilaa!
Tää! Täällä mitä ilmeisimmin kirjoittelee monia, jotka ei ole pienissä asunnoissa koskaan asuneetkaan.
Ja sellaisia jotka tekevät ongelmia tyhjästä, ei milli tai sentti sinne tai tänne merkitse mitään.
Kyllä muuten merkitsee. Meillä on keittiössä mikrolle tehty kaapistoon keskelle oma syvennys. Se syvennys on tasan 46 senttiä leveä. Hanki mulle 47 senttiä leveä mikro niin sen joutuu sitten laittamaan keskelle ruokapöytää.
Taidat olla hieman tyhmä, kun siirtelet maalitolppia, aiemmin tasotila jäi liian pieneksi 1,5 cm takia. Päätä edes miksi jonkin tietyn merkkinen mikro on väärä, kuten oli kyse.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mummo ostamassa laadukkaan sängyn? Ei käy? Miten sängystä voi saada riidan aikaiseksi?
No jos se ei vaikka mahdu minnekään? Boomereiden avarissa töölöläisasunnoissaan on vähän vaikea ymmärtää, että _nuoren_ihmisen_kotona_ei_ole_tilaa. Tosi kiva omistaa iso sänky, jos sitten ei omista kykyä edes kääntyä ympäri.
Omat vanhempani ovat hankkineet elämänsä varrella tätä "laatutavaraa", joka kestää. No kyllä todellakin kestää, nyt elämänsä ehtoolla roudaavat sen kaiken tänne. Kyllähän minä pidän kirjoista, mutta kun kirjahyllyjä pitää viritellä jo ovien yläpuolelle, ja nurkissa on kirjalaatikkoja, niin on tultu siihen pisteeseen että tästä lähin kirjoja hankitaan vain kuvallisina taaperolle, muuten kirjasto on päivän sana. En edes aloita laadukkaista vaatteista, jotka myös päätyvät kotini kautta kierrätyskeskukseen.
Oli aika, kun tavaraa ei ollut riittävästi. Se aika meni jo. Nykyisin on ammattijärjestäjiä ja konmaritus on trendi, koska tavaraa on aivan liikaa. Rakkaat vanhat ihmiset: jos jotain esinettä ei nuoripari ole erikseen ilmaissut toivovansa, sitä ei toivota, se on rasite.
Terveisin nimimerkki inhotti viedä häälahjani kierrätyskeskukseen, vein silti, kun olimme nimenomaan sanoneet ettemme toivo lahjoja, ei ole tilaa!
(Opiskelijatyttärelle: tarvitset kattilan, paistinpannun, haarukan ja kaksi pyyhettä. Mikro ja mikronkestävä astia on kiva. Muuta kyllä kertyy niin että jo muutaman vuoden kuluttua olet hälisemässä).
Kuka hälisemässä?
Minä sain opiskelukämppääni mummolasta valita sängyn, pöydän, tuoleja 2kpl, pienen sohvan, ikkunaverhot, matot, liinavaatteet, astiat. Nyt on kaikki, enempää en tarvitse, yht. 0 euroa ja mieleisiä ovat. Lisäksi sain mummolta ja papalta tilisiirtona kivan summan rahaa.
T.Kiitollinen ope-opiskelija
Niin. Sinä sait valita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi nämä neljäkymmenluvulla syntyneet kuvittelevat että lapset/lapsenlapset voi ostaa rahalla?
Mikä hemmetin jankkaus täällä on jostain 40-lukulaisista? He ovat jo isomummoja joilla on lastenlastenlapsia. Ennen penskat hommattiin parkymppisinä eikä nelikymppisinä.
Mun anoppi hankki lapsensa vanhana, samoin poikansa. Helposti on 40-lukulaisella kouluikäisiä lapsenlapsia.
Mun -46 syntynyt äitini teki lapsensa nuorena, mutta minä olin 35v kun aloitin. Joten vielä äidilläni on kouluikäinen lapsenlapsi ( kuopukseni).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi nämä neljäkymmenluvulla syntyneet kuvittelevat että lapset/lapsenlapset voi ostaa rahalla?
Mikä hemmetin jankkaus täällä on jostain 40-lukulaisista? He ovat jo isomummoja joilla on lastenlastenlapsia. Ennen penskat hommattiin parkymppisinä eikä nelikymppisinä.
Mun anoppi hankki lapsensa vanhana, samoin poikansa. Helposti on 40-lukulaisella kouluikäisiä lapsenlapsia.
Samoin. Ennen vanhaan lapsia tuli kun oli tullakseen. Joillekin niitä tuli vuosien väleillä ja aina sinne vaihdevuosi-ikään asti. Kaikki eivät edes menneet nuorina naimisiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oli aika, kun tavaraa ei ollut riittävästi. Se aika meni jo.
(Opiskelijatyttärelle: tarvitset kattilan, paistinpannun, haarukan ja kaksi pyyhettä. Mikro ja mikronkestävä astia on kiva. Muuta kyllä kertyy niin että jo muutaman vuoden kuluttua olet hälisemässä).
Tämä: vanhemmat ihmiset (kuten minä) ovat aikanaan lähteneet opiskelemaan niin, että mukana olivat nuo "opiskelijatyttärelle" ehdotetut, paitsi mikro. Se oli valmiiksi asuntolassa. Kotoa piti ottaa peitto, lakanat ja pyyhe. Ehdottaisin, että ne olisivat tänäkin syksynä asuntolaan muuttavilla, ja haarukan lisäksi myös lusikka ja veitsi ovat tarpeellisia.
Ei vanhempi polvi ehkä oikeasti tiedä, kuinka hyvissä varoissa nuori ja hänen kotiväkensä voi olla. Ja totta on sekin, että moni lähtee opiskelemaan jokseenkin tyhjin käsin, kun ei ole varaa. Osaksi kyse voi olla vallankäytöstä, mutta se ilmenee varmaan muutenkin kuin tavaroitten ostamisena.
Onko lukutaito jäänyt hankkimatta? Kyllähän ne olisi kelvanneet, jos olisivat olleet oikeanlaiset. Kun joka tapauksessa ostetaan, miksi ihmeessä ei voi ostaa mieleistä? Mikä on se hillitön tarve käyttää valtaa joka käänteessä?
Koomista: "Kyllähän ne olisi kelvanneet, jos olisivat olleet oikeanlaiset."
Totta, on täysin järjetöntä kirjoittaa olisi kelvannu, kun ei ole kelvannut. Nirsolle lapsellekin kelpaa ruoka, JOS SE ON OIKEANLAISTA.
Jos yksiöön mahtuu vain tietynkokoinen mikro, päädytön tietynlainen sänky ja vain nojatuoli, sinne on typerää viedä vääränkokoinen mikro, sänky joka ei mahdu edes hissiin ja sohva.
Ja se nirso lapsikin on vain allerginen.
T entinen nirso lapsi, nyk kala-allerginen laktoosi-intolerantikko joka söi oksennuksiaan kalakeittopäivinä
Mikron merkki oli väärä tytölle, muutenkin höpötyksesi väärä kokoisista tuotteista on sinun omaa keksintöäsi. Mummon hyväksymät kalusteet eivät vain ole kelvanneet.
Voi kun joku viimeinkin kertoisi, miksi sen mummon pitää saada määrätä nuoren kodin sisustust? Siksi että lupaa maksaa itselleen mieluisat kalusteet välittämättä lapsenlapsen mieltymyksistä? Vai mikä hitto tässä on?
Kyllä lahjan antaja saa itse päättää mitä antaa, toiveita voi tietysti myös esittää. Mummon oikeus on kuitenkin tehdä ratkaisu.
Mitään aloituksen mummoahan ei oikeasti ole, aloitus on pelkkä provo.
Totta kai lahjan antaja päättää mitä antaa. Lahjan antaja on kuitenkin typerä, jos ei yhtään halua kuunnella saajan toiveita, ja suuttuu jos lahja ei kelpaa.
Jos nyt kuvitellaan että multa hajoaisi jääkaappi, niin sen uuden jääkaapin pitäisi mahtua samaan paikkaan missä vanhakin on ollut, tai muuten jääkaappi ei mahdu keittiöön ollenkaan. Jos joku nyt sitten haluaisi mulle lahjaksi jääkaapin ostaa, niin fiksu ihminen kysyisi minkälaista toivon, koska en yksinkertaisesti ottaisi vastaan jääkaappia jota en saa vanhan paikalle.
Mun äiti taas louskuttaa. Osta tuommoinen se on kiva. Maksaa ja haluaa valita. Pyysin mummon mukaan ja nyt on hommattu kaikki tarvitsemani haluamani tavarat. Eivät ole äidin mieleen, mutta mummopa maksoi.
On autuus ja ihanuus päästä kotoa maailmalle. Äitini on hyvin, hyvin kontrolloiva.
Isä taas ihan ihana. Häntä ikävöin kyllä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oli aika, kun tavaraa ei ollut riittävästi. Se aika meni jo.
(Opiskelijatyttärelle: tarvitset kattilan, paistinpannun, haarukan ja kaksi pyyhettä. Mikro ja mikronkestävä astia on kiva. Muuta kyllä kertyy niin että jo muutaman vuoden kuluttua olet hälisemässä).
Tämä: vanhemmat ihmiset (kuten minä) ovat aikanaan lähteneet opiskelemaan niin, että mukana olivat nuo "opiskelijatyttärelle" ehdotetut, paitsi mikro. Se oli valmiiksi asuntolassa. Kotoa piti ottaa peitto, lakanat ja pyyhe. Ehdottaisin, että ne olisivat tänäkin syksynä asuntolaan muuttavilla, ja haarukan lisäksi myös lusikka ja veitsi ovat tarpeellisia.
Ei vanhempi polvi ehkä oikeasti tiedä, kuinka hyvissä varoissa nuori ja hänen kotiväkensä voi olla. Ja totta on sekin, että moni lähtee opiskelemaan jokseenkin tyhjin käsin, kun ei ole varaa. Osaksi kyse voi olla vallankäytöstä, mutta se ilmenee varmaan muutenkin kuin tavaroitten ostamisena.
Onko lukutaito jäänyt hankkimatta? Kyllähän ne olisi kelvanneet, jos olisivat olleet oikeanlaiset. Kun joka tapauksessa ostetaan, miksi ihmeessä ei voi ostaa mieleistä? Mikä on se hillitön tarve käyttää valtaa joka käänteessä?
Koomista: "Kyllähän ne olisi kelvanneet, jos olisivat olleet oikeanlaiset."
Totta, on täysin järjetöntä kirjoittaa olisi kelvannu, kun ei ole kelvannut. Nirsolle lapsellekin kelpaa ruoka, JOS SE ON OIKEANLAISTA.
Jos yksiöön mahtuu vain tietynkokoinen mikro, päädytön tietynlainen sänky ja vain nojatuoli, sinne on typerää viedä vääränkokoinen mikro, sänky joka ei mahdu edes hissiin ja sohva.
Ja se nirso lapsikin on vain allerginen.
T entinen nirso lapsi, nyk kala-allerginen laktoosi-intolerantikko joka söi oksennuksiaan kalakeittopäivinä
Mikron merkki oli väärä tytölle, muutenkin höpötyksesi väärä kokoisista tuotteista on sinun omaa keksintöäsi. Mummon hyväksymät kalusteet eivät vain ole kelvanneet.
Tarina ei kerro, kysyikö tuo jyrämummu tytöltä, että mitä hän ensimmäiseen kotiinsa tarvitsee tai haluaa? Todennäköisesti ei, kun mummu haluaa ostaa tuotteet x.
Se merkkikin voi olla väärä, koska pienessä asunnossa se keittiö näkyy joka paikkaan ja on siistimpää jos kodinkoneet on yhtenäiset.
Ja mikroissa on myös erilaisia ominaisuuksia eri merkeillä.
Olen juuri muuttanut kaksi omaa lasta ja tiedän tasan mistä siellä yksiöissä tyypillisimmin kiikastaa. Ammatiltanikin olen sisustussuunnittelija.
Sängyissä tyypillisin ongelma on ne päädyt. Moni haluaa käyttää sitä sänkyä daybedin omaisesti ja silloin päädytön on paras. Esikoisellani sänky on keskellä huonetta ja jos siinä olisi jalkopääty, ei tulisi mitään.
Toinen muutti vanhaan taloon eikä niissä rappusissa kuskata sohvaa kuin kappaleina.
Itse asumme 70-tulun talossa ja täällä on nykyovia kapeammat ovet joten jouduimme nostamaan muutossa jo isoy nojatuolitkin parvekkeen kautta.
Vierailija kirjoitti:
Maksaja päättää.
Nuori ei osaa vielä arvostaa kestävää laatua, vaan ostaisi halpaa hetken kivalta näyttävää.
Esim kyllä kannattaa olla normaali pölynimuri. Sillä on käyttöä vielä perheasunnossa.
Samoin vaikka sohva. Kaverini osti 22-vuotiaana naimisiin mennessään laadukkaan nahkasohvan. Se on heillä edelleen ja kaveri on jo 55-vuotias. Se on tosin nykyään takkahuoneessa, mutta hyvässä kunnossa. Heillä on tyylihuonekalut olohuoneessa. Samoin hän osti alkuun Muuramen laatikoston. Se palveli hyvin hänen poikansa huoneessa. Edelleen hyvässä kunnossa.
Entä jos ei tule perheasuntoa? Ei perhe-elämää kaikki halua. Ja perheasuntoon eli luultavasti reilumman kokoiseen omakotitaloon sopii ihan erilaiset kalusteet. Siellä voi jo olla sohvalla kokoa, mutta yksiöön sopiva kahden istuttava sohva näyttää yksinäiseltä. Kukapa nyt haluaa samoja kalusteita raahata asunnosta toiseen, ei ne kaikkialle sovi. Mummo ei yksiössä asu, joten mummo ei päätä. Jos mummo haluaa auttaa, saa ostaa tavaroita, joita yksiön asukas haluaa. Ei myöskään ole pakko maksaa, eikä kannatakaan, jos sitä varten täytyy heittäytyä uhriksi
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mummo ostamassa laadukkaan sängyn? Ei käy? Miten sängystä voi saada riidan aikaiseksi?
No jos se ei vaikka mahdu minnekään? Boomereiden avarissa töölöläisasunnoissaan on vähän vaikea ymmärtää, että _nuoren_ihmisen_kotona_ei_ole_tilaa. Tosi kiva omistaa iso sänky, jos sitten ei omista kykyä edes kääntyä ympäri.
Omat vanhempani ovat hankkineet elämänsä varrella tätä "laatutavaraa", joka kestää. No kyllä todellakin kestää, nyt elämänsä ehtoolla roudaavat sen kaiken tänne. Kyllähän minä pidän kirjoista, mutta kun kirjahyllyjä pitää viritellä jo ovien yläpuolelle, ja nurkissa on kirjalaatikkoja, niin on tultu siihen pisteeseen että tästä lähin kirjoja hankitaan vain kuvallisina taaperolle, muuten kirjasto on päivän sana. En edes aloita laadukkaista vaatteista, jotka myös päätyvät kotini kautta kierrätyskeskukseen.
Oli aika, kun tavaraa ei ollut riittävästi. Se aika meni jo. Nykyisin on ammattijärjestäjiä ja konmaritus on trendi, koska tavaraa on aivan liikaa. Rakkaat vanhat ihmiset: jos jotain esinettä ei nuoripari ole erikseen ilmaissut toivovansa, sitä ei toivota, se on rasite.
Terveisin nimimerkki inhotti viedä häälahjani kierrätyskeskukseen, vein silti, kun olimme nimenomaan sanoneet ettemme toivo lahjoja, ei ole tilaa!
(Opiskelijatyttärelle: tarvitset kattilan, paistinpannun, haarukan ja kaksi pyyhettä. Mikro ja mikronkestävä astia on kiva. Muuta kyllä kertyy niin että jo muutaman vuoden kuluttua olet hälisemässä).
Kuka hälisemässä?
Minä sain opiskelukämppääni mummolasta valita sängyn, pöydän, tuoleja 2kpl, pienen sohvan, ikkunaverhot, matot, liinavaatteet, astiat. Nyt on kaikki, enempää en tarvitse, yht. 0 euroa ja mieleisiä ovat. Lisäksi sain mummolta ja papalta tilisiirtona kivan summan rahaa.
T.Kiitollinen ope-opiskelijaNiin. Sinä sait valita.
Ja lisäksi käteistä, jolla ostaa loput tarpeelliset tavarat oman maun mukaan. Tai olla ostamatta, jos mikron sijasta haluaa mieluummin ostaa ruokaa.
Eikä tullut päälle työleiriä myydä turhia tavaroita pois, joista ei kuitenkaan saa käypää hintaa. Esim. sohvia on niin paljon myynnissä, että sitä ei välttämättä saa myytyä, tai lopulta myy tonnin sohvan 100 eurolla, eikä sillä rahalla saa edes sitä laadukasta varsi-imuria, mitä oli vailla.
Alue: Aihe vapaa
Mun mummo on syntynyt 1923, elää vielä. Äiti on syntynyt 1948. Minä olen syntynyt 1979 ja lapseni on syntynyt 2004.
Täti on syntynyt 1965. Hänen lapsensa, minun serkkuni, on syntynyt 2005.
Toisen puolen serkkuni äiti on syntynyt myös 1948 ja serkkuni 1978. Hänellä on vuonna 2022 syntynyt lapsi.
Näin tää elämä menee.