Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Nuoren kotiin on hommattava kaikki mummon mieleen, koska mummo haluaa maksaa
Tilanne on siis se, että tytär pääsi opiskelemaan eri paikkakunnalle ja nyt on sitten jotain hankintoja opiskelijakämppään tehtävä.
Hyvän ja himoitun opiskelupaikan johdosta äitini ilmoitti, että hän haluaa ostaa lapsenlapselleen tavaroita ja huonekaluja. Tyttö otti tietysti iloisena tiedon vastaan, sillä nuorella ei itsellään liikaa rahaa ole ja mummo on kerryttänyt omaisuutta kohtuullisesti.
Kun sitten tuli sängyn, ruokapöydän, sohvan ja kodinkoneiden ostamisen aika ja lähdimme kiertelemään kauppoja, ei tytön mieltymyksillä tai toiveilla ollut mitään merkitystä. Mummo päättää, koska mummo maksaa. Nuoren toiveet ja mieltymykset olivat pääsääntöisesti edullisempia, jotta rahasta ei ole kyse. Kyse on siitä, että mummon täytyy saada päättää koska mummo maksaa. Esimerkiksi sänkyyn mummo oli valmis laittamaan rahaa pari tonnia ja hän olikin jo valmiiksi katsonut omasta mielestään sopivan. Tyttö kuitenkin kertoi että häntä miellyttää toisenlainen sänky, mutta mummo jankkaa ja jankkaa että miksi hänen valitsemansa sänky olisi parempi.
Mikrossa mummo haluaa vain tiettyä merkkiä, joka maksaa, ja nuoren toiveilla ei ole loppupeleissä mitään väliä.
Sama imurissa. Imuri pitää olla iso, monen sadan Miele. Tytär miettii pientä asuntoa ja on kallistumassa varsi-imuriin, säilytystilan puutteen ja käyttömahdollisuuksien vuoksi. Mummolle tämä on punainen vaste, sillä hän ei voi sietää varsi-imureita. Hän haluaa ostaa perinteisen.
Olemme muutaman kerran nyt käyneet yhdessä kiertämässä kauppoja ja käytännössä mitään ei olla saatu ostettua mummon laskuun, koska mummo ei hyväksy nuoren valintaa.
Nuori on itse käynyt ostamassa myöhemmin haluamansa tuotteen tai minä olen maksanut sen mikä on tyttären mielestä paras.
Mummo uhriutuu nyt että tytär on vaikea, eikä osaa päättää mitä haluaa ( kun ei halua juuri sitä mitä mummo haluaa ostaa).
Olemmekin jättäneet jo mummon kokonaan pois näiltä ostosreissuilta. Sohvan olen luvannut maksaa, mutta nuori saa sen vasta myöhemmin syksyllä, eikä se ehdi siis muuttokuormaan. Mummo olisi ostanut yksiöön ison kalliin sohvan ( minkä olisi itselleenkin kelpuuttanut) , mutta koska tytär koki sen liian suureksi ja epäkäytännölliseksi opiskelijakämppään, mummo ei sitten osta mitään.
Miksi lahjanostajan täytyy saada päättää saajan puolesta aivan kaikki?
Onko tämä joku 40 -luvulla syntyneiden ominaisuus vai mitä?
Kommentit (1423)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tiedätkö, millaiset olivat mummosi opiskelijavuodet? Varmaan aika köyhät. Hän varmaan nyt elää tyttäresi "puolesta" tätä asiaa, haluaa hankkia tavaraa. On hauskaa olla ostoksilla, mahdollistaa asioita nuorelle. Ei tee pomotustaan ilkeyttään, vaan sokeuttaan.
Oma äitini tapetoi aikanaan huoneeni (olin 12 v) kysymättä multa lainkaan, millaista tapettia halusin. Oli elänyt köyhän lapsuuden, meni jotenkin langat sekaisin hänen päässään siinä kohdassa.
Minua kauhistuttaa tällä sivulla se vihamielisyys eri-ikäisiä ja eri sukupuolta olevia ihmisiä kohtaan. Läheisten käytös tulkitaan aina mahdollisimman vinossa valossa, ja pahantahtoisena.
Mutta me ihmiset olemme usein sokeita omille virheillemme - paitsi tietysti ne, jotka tässäkin ketjussa tuomitsevat mummon vallanhaluiseksi despootiksi. He eivät tee koskaan virheitä.
Ei minkäänikäisen ihmisen törkeää käytöstä tarvitse sietää.
Ymmärsinkö oikein että huonekalujen tarjoaminen on törkeää käytöstä? Eri
Riippuu täysin siitä miten tarjotaan. Jos kysytään kerran ja vastaukseksi riittää ei kiitos, niin se ei ole törkeää. Jos tyrkytetään kerta toisensa perään ja syyllistetään kieltäytymisestä, niin käytös on törkeää.
Kiitos vastauksesta, ymmärsin siis väärin. Olen osittain samaa mieltä. Tosin vaikuttaa asenne, onko tyrkyttäminen samanlaista tiettyjen alueiden "kulttuuriin" kuuluvaa kerta kiellon päälle varmistusta, mitä kahvipöydässä harrastetaan kun epäillään vieraan kursailevan. Vaiko sellaista ikävän sävyistä painostamista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meillä meni niin, että poika keräsi kirppiksiltä tarvitsemansa, ei huolinut mitään uutta.
Hänellä ei kuulema tarvii olla hienoa.
Ehkä pojat ottavat rennommin.😉
Oletko nähnyt, millaisissa oloissa useat nuoret miehet asuvat?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Äitini oli lähestulkoon samanlainen eikä siis pelkästään materialistisissa asioissa. He ovat kasvaneet nuoresta pitäen aivan erilaisessa yhteiskunnassa ja vuorovaikutustavoissa. Teidän ei tarvitse suostua hänen vaatimuksiinsa, mutta omaa fiksuuttasi voisit kehittää ottamalla selvää 40 - 50 lukujen, oikeastaan 1900 -luvun Suomen ja Euroopan historiasta, varsinkin tuo 1900 -luvun alkupuoli tuonne 50 -luvulle nyt ensin. Tuolla 40 -luvulla ihan sellainen pikkujuttu, oletko koskaan kuullut mainittavan kuin toinen maailmansota vaikutti eikä tuo teollistuminenkaan vielä kauhean vakiintunutta Suomessa ollut. Ei 40 -luvulla tavallisilla tallaajilla ollut mahdollisuutta toimia niin, että lapsilta olisi tunteita tai mielipiteitä kyselty, vielä kuitenkin korjattiin edellistenkin sotien satoa, mm. moninaisia mielenterveysongelmia saati sitten materialistisia vahinkoja ja uutta tuhoa vaan oli pakkautumassa yhteiskuntaan. Eli vaikka itse olen ollut moisen vallan alla ja selvinnyt siitä, tiedostin koko ajan, miten huippuhyvin omat asiani olivatkaan. Niin on teilläkin, ei tarvitse kuin miettiä sotaa pakenevia ukrainalaisia. Itseasiassa olisin periaatteessa melko häpeissäni sinun housuissasi siitä ymmärtämättömyydestäsi, minkä nyt hyväksyt sekä itseltäsi että tyttäreltäsi. Asioiden kanssa voi luovia, niinkuin olette jo tehneetkin, lisäksi myös mummo saa tuntea omia tunteitaan. Todennäköisesti mummo käy läpi moninaisia varhaisen elämänsä aikaisia, itseään kohdistuneita henkisiä laiminlyöntejä, aikakautta, jolloin hänen tunteitaan ja tarpeitaan ei mitenkään huomioitu vaikka teoreettisesti ottaen hän olisi ne kaikki huomioinnit tarvinnut ja ansainnut, yhteiskunta ja koko maailma samoin kasvatuskäsitykset olivat vain niin toisenlaisia tuohon aikaan. Nykyisin on kuitenkin jo paljon enemmän tietotaitoa tuonaikaisista psykososiaalisista normeista, puutteista ja vuorovaikutustavoista. Sinulla on kaikkia materia ja hyvinvointi ottaa noista asioista selvää yhdessä tyttäresi kanssa, niin ärsyyntyminen ja ahdistus saattaisi muuttua ainakin laimeammaksi. Eli kaikkea toimintaa ei tarvitse hyväksyä, mutta itseään (ja tytärtäsi) voi auttaa ottamalla selvää asioista ja niiden taustalla vaikuttavista tekijöistä.
Nuoriko on vastuussa isoäitinsä traumoista ja tunteista? Jos nuoren isoäiti käyttäytyisikin huonosti siksi, että hänellä on traumoja lapsuudestaan, niin sinun logiikallasi nuoren pitäisi ymmärtää, koska traumat ja antaa mummon jatkossakin kävellä ylitseen?
Nykyisten teinien isovanhemmat ei edes ole mitään sota-ajan lapsia, vaan valtaosa suuria ikäluokkia, sodan jälkeen syntyneitä. Niitä, joilla oli aina työtä ja siten myös sitten on nyt rahaa, jolla näyttää kaapin paikkaa. Ainoa harmi näillä boomereilla on ke sotatraumaisten vanhempien heille aiheuttamat mielenterveysongelmat, joiden satoa tänkin aloituksen äiti ja teini nyt korjaavat.
40-luvulla syntyneet ovat eläneet sodan jälkimainingeissa. Ei ollut materiaa vielä niin paljon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tiedätkö, millaiset olivat mummosi opiskelijavuodet? Varmaan aika köyhät. Hän varmaan nyt elää tyttäresi "puolesta" tätä asiaa, haluaa hankkia tavaraa. On hauskaa olla ostoksilla, mahdollistaa asioita nuorelle. Ei tee pomotustaan ilkeyttään, vaan sokeuttaan.
Oma äitini tapetoi aikanaan huoneeni (olin 12 v) kysymättä multa lainkaan, millaista tapettia halusin. Oli elänyt köyhän lapsuuden, meni jotenkin langat sekaisin hänen päässään siinä kohdassa.
Minua kauhistuttaa tällä sivulla se vihamielisyys eri-ikäisiä ja eri sukupuolta olevia ihmisiä kohtaan. Läheisten käytös tulkitaan aina mahdollisimman vinossa valossa, ja pahantahtoisena.
Mutta me ihmiset olemme usein sokeita omille virheillemme - paitsi tietysti ne, jotka tässäkin ketjussa tuomitsevat mummon vallanhaluiseksi despootiksi. He eivät tee koskaan virheitä.
Ei minkäänikäisen ihmisen törkeää käytöstä tarvitse sietää.
Ymmärsinkö oikein että huonekalujen tarjoaminen on törkeää käytöstä? Eri
Riippuu täysin siitä miten tarjotaan. Jos kysytään kerran ja vastaukseksi riittää ei kiitos, niin se ei ole törkeää. Jos tyrkytetään kerta toisensa perään ja syyllistetään kieltäytymisestä, niin käytös on törkeää.
Kiitos vastauksesta, ymmärsin siis väärin. Olen osittain samaa mieltä. Tosin vaikuttaa asenne, onko tyrkyttäminen samanlaista tiettyjen alueiden "kulttuuriin" kuuluvaa kerta kiellon päälle varmistusta, mitä kahvipöydässä harrastetaan kun epäillään vieraan kursailevan. Vaiko sellaista ikävän sävyistä painostamista.
Tai tätä mitä ap kuvaa. Kerrotaan että rahaa on kuin roskaa mutta mitään ei saa jos ei alistu mummon tahtoon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Semmonen provo taas! Opiskelijakämpät on yleensä soluja ekan vuoden opiskelijoille, ja kalustettuja. Mitään sohvia ei sinne muutenkaan voi viedä, eikä yksiöönkään. Varsi- imurit onkin huonoja, tahallasi neuvot typerää tyttöäsi väärään, molemmat olette ....Kuuntelisit äitiäsi niin et sössisi lapsesikin asioita! Outo provo tai idi.....
Vapailta markkinoilta saa kyllä yksiöitäkin, vaikka opiskelija-asuntosäätiöillä niihin olisikin pidempi jono. Jos taas asuu solussa, saa käyttää omiakin kalusteita, ja sinne omaan huoneeseensa nyt ainakin saa viedä juuri niin paljon kamaa kuin saa mahtumaan.
Sillon saa opiskelut lopettaa siihen, ja siirtyä duunariksi ilman koulutusta. Mahtava tulevaisuus!
Tai, no miksi muuttaa pois kotoa ollenkaan kun solulle nyrpistellään nenää kun hienostodiiva pukku kermaperse isin pikku- Prinsessa äitin pikku kullanmuru vaippahousu märkäkorva räkäposki.
Suoritapa suosiolla peruskolun yhdyssanaopinnot loppuun saakka niin pian kuin suinkin. Tuollaista suomen kielen tarkoituksellista pahoinpitelyä on ikävä lukea.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vastaus AP:n viimeiseen lauseeseen. Ei tämä ole 40-luvulla syntyneiden mummojen ongelma, vaan tasan 50-luvulla syntyneiden. Siitä on oikein tehty tutkimusta. Kalliita mööpeleitä ostavat lapsenlapsille ja pakottavat vastaanottamaan. Ja jos ei vastaanoteta, niin jättävät pihalle. Ihan hävettää, että mitä naapuritkin sanoo.
Kenellä aikuisella on 50-luvulla syntyneitä isovanhempia? Minun kaveriporukassa ollaan kaikki vähän päälle 30 ja vanhempamme ovat syntyneet 50- ja 60-luvuilla.
No onko sinulla kotoa pousmuuttavia korkeintaan parikymppisiä lapsia?
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä miksi aiheesta piti tehdä kirjoitus tänne. Tuon ois voinut hyvin ratkaista ilman keskustelupalstaakin niin että ois ekan kierroksen jälkeen sanonut että unohdetaan koko juttu.
Tollanen kontrolloiva isoäiti on karsea tapaus.
Tee toki itsellesi mieluinen aloitus, jos tämä ei kelpaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tiedätkö, millaiset olivat mummosi opiskelijavuodet? Varmaan aika köyhät. Hän varmaan nyt elää tyttäresi "puolesta" tätä asiaa, haluaa hankkia tavaraa. On hauskaa olla ostoksilla, mahdollistaa asioita nuorelle. Ei tee pomotustaan ilkeyttään, vaan sokeuttaan.
Oma äitini tapetoi aikanaan huoneeni (olin 12 v) kysymättä multa lainkaan, millaista tapettia halusin. Oli elänyt köyhän lapsuuden, meni jotenkin langat sekaisin hänen päässään siinä kohdassa.
Minua kauhistuttaa tällä sivulla se vihamielisyys eri-ikäisiä ja eri sukupuolta olevia ihmisiä kohtaan. Läheisten käytös tulkitaan aina mahdollisimman vinossa valossa, ja pahantahtoisena.
Mutta me ihmiset olemme usein sokeita omille virheillemme - paitsi tietysti ne, jotka tässäkin ketjussa tuomitsevat mummon vallanhaluiseksi despootiksi. He eivät tee koskaan virheitä.
Ei minkäänikäisen ihmisen törkeää käytöstä tarvitse sietää.
Ymmärsinkö oikein että huonekalujen tarjoaminen on törkeää käytöstä? Eri
Riippuu täysin siitä miten tarjotaan. Jos kysytään kerran ja vastaukseksi riittää ei kiitos, niin se ei ole törkeää. Jos tyrkytetään kerta toisensa perään ja syyllistetään kieltäytymisestä, niin käytös on törkeää.
Kiitos vastauksesta, ymmärsin siis väärin. Olen osittain samaa mieltä. Tosin vaikuttaa asenne, onko tyrkyttäminen samanlaista tiettyjen alueiden "kulttuuriin" kuuluvaa kerta kiellon päälle varmistusta, mitä kahvipöydässä harrastetaan kun epäillään vieraan kursailevan. Vaiko sellaista ikävän sävyistä painostamista.
Tai tätä mitä ap kuvaa. Kerrotaan että rahaa on kuin roskaa mutta mitään ei saa jos ei alistu mummon tahtoon.
Tuota minä en taas ymmärrä samalla tavalla. Ehkä mummo haluaa ostaa vain ns. "hyviä sijoituksia" ja on sellaisia valmis tukemaan taloudellisesti muttei muuta? Mielestäni mummolla on oikeus haluta käyttää rahansa järkevästi vaikka olisi varaa muuhunkin. Se on häneltä kenties jopa arvojensa mukaan elämistä ja järkevän rahan käytön opettamista. (en siis sano että mummo olisi välttämättä oikeassa) Yleensähän nuoren huonekalut ostavat omat vanhemmat tai nuori itse, isovanhempi ei ole yleensä samalla tavalla nuoren "huoltaja" vaan kaikki häneltä on ylimääräistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minun vanhempani olivat kuin tuo mummo. Maksoivat asioita aina tietyillä ehdoilla. Seurauksena oli minulta aikainen itsenäistyminen, töihin meno, omat rahat. Mielestäni he toimivat ihan oikein, heidän rahoillaan saavat asettaa sellaiset ehdot kuin haluavat. Itsenäisesti päättävä nuori aikuinen on kypsä myös tienaamaan rahansa itse.
Eipä se opiskelija voi töihin mennä. Tuolla lailla syntyy katkeria ihmisiä, kuten sinusta huomaa.
Ihmeellistä sairasta isovanhemmuutta ja vanhemmuutta. Surullista!
Kyllähän opiskelijat usein työskentelevät opintojen ohessa ja varsinkin kesäisin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meillä meni niin, että poika keräsi kirppiksiltä tarvitsemansa, ei huolinut mitään uutta.
Hänellä ei kuulema tarvii olla hienoa.
Ehkä pojat ottavat rennommin.😉
Juu, kyllä pojat ovat vaatimattomia tyttöihin verrattuna. Miksi satsata tonneja kun satasillakin pärjää??
Järkevä nuori säästää ja ostaa myöhemmin ne kalliit mööpelit ja serviisit.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä meni niin, että poika keräsi kirppiksiltä tarvitsemansa, ei huolinut mitään uutta.
Hänellä ei kuulema tarvii olla hienoa.
Ehkä pojat ottavat rennommin.😉Oletko nähnyt, millaisissa oloissa useat nuoret miehet asuvat?
Minä olen. Alallani tehdään remontteja ja käydään tekemässä asuntokartoituksia. Osassa ilmeisesti ei siivota koskaan. Tarkoitan sitä. Omien lasten kämpät tuntuu joskus sotkuiselta, mutta ne on ihan siistejä vs. mitä töissäni näen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meillä meni niin, että poika keräsi kirppiksiltä tarvitsemansa, ei huolinut mitään uutta.
Hänellä ei kuulema tarvii olla hienoa.
Ehkä pojat ottavat rennommin.😉
Jotkut. On se hienoa kun on aluslakana verhona ja verhoa ei raotetaan kertaakaan sinä aikana, kun siellä asutaan.
Parempi pitää mummo lompakkoineen poissa ostoksilta. Kuulostaa sitä, että kun mummon orjaksi alkaa ottamalla vastaan lahja-sohvan niin sielunsa on myynyt loppuiäksi ja mummo muistuttaa kuka sohvan maksoi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minun vanhempani olivat kuin tuo mummo. Maksoivat asioita aina tietyillä ehdoilla. Seurauksena oli minulta aikainen itsenäistyminen, töihin meno, omat rahat. Mielestäni he toimivat ihan oikein, heidän rahoillaan saavat asettaa sellaiset ehdot kuin haluavat. Itsenäisesti päättävä nuori aikuinen on kypsä myös tienaamaan rahansa itse.
Eipä se opiskelija voi töihin mennä. Tuolla lailla syntyy katkeria ihmisiä, kuten sinusta huomaa.
Ihmeellistä sairasta isovanhemmuutta ja vanhemmuutta. Surullista!
Yliopisto-opiskelijoista on opintojen ohessa työsuhde 51 prosentilla ja ammattikorkeakouluopiskelijoista 53 prosentilla. Ei se kenestäkään katkeraa tee.
Oma poika kun muutti pois niin kävi ostamassa itse ja antoi kuitit minulle. Siirsin rahat pojalle kuittien mukaan. Olin luvannut maksaa mitä poika halusi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tiedätkö, millaiset olivat mummosi opiskelijavuodet? Varmaan aika köyhät. Hän varmaan nyt elää tyttäresi "puolesta" tätä asiaa, haluaa hankkia tavaraa. On hauskaa olla ostoksilla, mahdollistaa asioita nuorelle. Ei tee pomotustaan ilkeyttään, vaan sokeuttaan.
Oma äitini tapetoi aikanaan huoneeni (olin 12 v) kysymättä multa lainkaan, millaista tapettia halusin. Oli elänyt köyhän lapsuuden, meni jotenkin langat sekaisin hänen päässään siinä kohdassa.
Minua kauhistuttaa tällä sivulla se vihamielisyys eri-ikäisiä ja eri sukupuolta olevia ihmisiä kohtaan. Läheisten käytös tulkitaan aina mahdollisimman vinossa valossa, ja pahantahtoisena.
Mutta me ihmiset olemme usein sokeita omille virheillemme - paitsi tietysti ne, jotka tässäkin ketjussa tuomitsevat mummon vallanhaluiseksi despootiksi. He eivät tee koskaan virheitä.
Ei minkäänikäisen ihmisen törkeää käytöstä tarvitse sietää.
Ymmärsinkö oikein että huonekalujen tarjoaminen on törkeää käytöstä? Eri
Riippuu täysin siitä miten tarjotaan. Jos kysytään kerran ja vastaukseksi riittää ei kiitos, niin se ei ole törkeää. Jos tyrkytetään kerta toisensa perään ja syyllistetään kieltäytymisestä, niin käytös on törkeää.
Kiitos vastauksesta, ymmärsin siis väärin. Olen osittain samaa mieltä. Tosin vaikuttaa asenne, onko tyrkyttäminen samanlaista tiettyjen alueiden "kulttuuriin" kuuluvaa kerta kiellon päälle varmistusta, mitä kahvipöydässä harrastetaan kun epäillään vieraan kursailevan. Vaiko sellaista ikävän sävyistä painostamista.
Tai tätä mitä ap kuvaa. Kerrotaan että rahaa on kuin roskaa mutta mitään ei saa jos ei alistu mummon tahtoon.
Tuota minä en taas ymmärrä samalla tavalla. Ehkä mummo haluaa ostaa vain ns. "hyviä sijoituksia" ja on sellaisia valmis tukemaan taloudellisesti muttei muuta? Mielestäni mummolla on oikeus haluta käyttää rahansa järkevästi vaikka olisi varaa muuhunkin. Se on häneltä kenties jopa arvojensa mukaan elämistä ja järkevän rahan käytön opettamista. (en siis sano että mummo olisi välttämättä oikeassa) Yleensähän nuoren huonekalut ostavat omat vanhemmat tai nuori itse, isovanhempi ei ole yleensä samalla tavalla nuoren "huoltaja" vaan kaikki häneltä on ylimääräistä.
Jos mummo haluaa "hyviä sijoituksia", niin silloin mummon luulisi tajuavan esimerkiksi sen, että liian isot huonekalut ovat epäkäytännöllisiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä meni niin, että poika keräsi kirppiksiltä tarvitsemansa, ei huolinut mitään uutta.
Hänellä ei kuulema tarvii olla hienoa.
Ehkä pojat ottavat rennommin.😉Juu, kyllä pojat ovat vaatimattomia tyttöihin verrattuna. Miksi satsata tonneja kun satasillakin pärjää??
Järkevä nuori säästää ja ostaa myöhemmin ne kalliit mööpelit ja serviisit.
Keskittyvät olennaiseen, eli tietokone, pelituoli ja sänky. Verhoja ei ole, jos äiti ei osta ja ripusta paikalleen.
Vierailija kirjoitti:
Parempi pitää mummo lompakkoineen poissa ostoksilta. Kuulostaa sitä, että kun mummon orjaksi alkaa ottamalla vastaan lahja-sohvan niin sielunsa on myynyt loppuiäksi ja mummo muistuttaa kuka sohvan maksoi.
Noin tietysti, jos mummo on tuommonen tyranni. Meillä on tuttavapiirissä kymmeniä isovanhempia, eikä ainuttakaan tuollaista kuin Ap,lla. Suurin osa haluaa auttaa lastenlapsia rahallisesti, mut ei ne kauppaan mukaan änkeä.
Vierailija kirjoitti:
Vaikea uskoa todeksi tätä juttua. En tiedä ketään nelkyt luvulla syntynyttä enkä muutakaan kuka määräisi nuoren kalustuksesta. Jos mummo yleensäkin haluaa auttaa niin antaa rahan ja nuori voi ihan vapaasti valita mitä haluaa.
Luulenpa, että tässä nyt taas keksittiin aihe, että voitaisiin taas yhteen ääneen parjata suurta ikäluokkaa.
Neljäkymmentä luvulla syntyneet ovat jo 82 - 73 vuotiaita, ettei nyt luulisi viitsivän niin kauheasti enää tulla isojen markettien huonekaluosastoilla hääriä.
Tietäisitpä vain!
Eivätkä tietenkään kaikki ole sellaisia, mutta melko moni.
Vaikea on ymmärtää, jos ei itse tunne /edes tiedä tällaista ihmistä.
Jotenkin metkaa, että löysin tämän ketjun just nyt;
Menneellä viikolla, kun juuri ( taas kerran) "törmäsin" yhteen omien tämän ikäisten vanhempieni kanssa.
Toinen päsmäröi ja muiden pitäisi vaan olla hiljaa.
Joskus sekään ei ole hyvä, vaan "sano nyt sinäkin jotain, miksi olet niin hiljaa...".
Ja jos yrittää hiemankin sanoa omaa mielipidettä niin "Kylläpä olet hankala, itsekäs, kiittämätön ja ilkeäkin".
Todellisuudessa on itse sellainen, mutta ei sitä mustavalkoisuudeltaan näe.
Ja sitten se toinen vanhempani;
On yleensä hiljaa, joskus yrittää myös selvästi tyrkyttää omia tapojaan ja mielipiteitään vain vaisummin, kuin toinen.
Ihan lapsesta asti.
Ja hyvin selväksi tehdään, että itse en osaa ajatella saati toimia.
Katsos, kun kyllä pidempään eläneet tietävät kaiken.
Olen heille sanonut, että toki kunnioitan heitä mutta kun sanoin, että toivoisin hieman kunnioitusta vastavuoroisestikin, niin heti alkaa jäkätys " Etkö kunnioita vanhempiasi???
Kyllä minut olisi heitetty pellolle, jos noin olisin vanhemmilleni vastaan sanonut!".
Kommunikointi ja keskustelu täysin turhaa, ensin huutaa ja sitten alkaa mökötys.
Ikinä ei mitään riitoja selvitetä, turha enää tässä elämässä.
Itselläni olisi halua keskusteluunkin, mutta en jaksa koska toinen kokee kaiken syyttelynä ja vika on tietenkin vain minussa.
Veli on "uskollinen" vanhemmilleen, vaatimaton ja olettaa myös että vanhemmille ollaan vain ja ainoastaan kiitollisia.
Pitää lisäksi minua vanhempana oikeutenaan olla sekä veljeään että minua ylempänä.
On isänsä lailla jääräpäisen mustavalkoinen.
Alue: Aihe vapaa
Meillä meni niin, että poika keräsi kirppiksiltä tarvitsemansa, ei huolinut mitään uutta.
Hänellä ei kuulema tarvii olla hienoa.
Ehkä pojat ottavat rennommin.😉