Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Nuoren kotiin on hommattava kaikki mummon mieleen, koska mummo haluaa maksaa
Tilanne on siis se, että tytär pääsi opiskelemaan eri paikkakunnalle ja nyt on sitten jotain hankintoja opiskelijakämppään tehtävä.
Hyvän ja himoitun opiskelupaikan johdosta äitini ilmoitti, että hän haluaa ostaa lapsenlapselleen tavaroita ja huonekaluja. Tyttö otti tietysti iloisena tiedon vastaan, sillä nuorella ei itsellään liikaa rahaa ole ja mummo on kerryttänyt omaisuutta kohtuullisesti.
Kun sitten tuli sängyn, ruokapöydän, sohvan ja kodinkoneiden ostamisen aika ja lähdimme kiertelemään kauppoja, ei tytön mieltymyksillä tai toiveilla ollut mitään merkitystä. Mummo päättää, koska mummo maksaa. Nuoren toiveet ja mieltymykset olivat pääsääntöisesti edullisempia, jotta rahasta ei ole kyse. Kyse on siitä, että mummon täytyy saada päättää koska mummo maksaa. Esimerkiksi sänkyyn mummo oli valmis laittamaan rahaa pari tonnia ja hän olikin jo valmiiksi katsonut omasta mielestään sopivan. Tyttö kuitenkin kertoi että häntä miellyttää toisenlainen sänky, mutta mummo jankkaa ja jankkaa että miksi hänen valitsemansa sänky olisi parempi.
Mikrossa mummo haluaa vain tiettyä merkkiä, joka maksaa, ja nuoren toiveilla ei ole loppupeleissä mitään väliä.
Sama imurissa. Imuri pitää olla iso, monen sadan Miele. Tytär miettii pientä asuntoa ja on kallistumassa varsi-imuriin, säilytystilan puutteen ja käyttömahdollisuuksien vuoksi. Mummolle tämä on punainen vaste, sillä hän ei voi sietää varsi-imureita. Hän haluaa ostaa perinteisen.
Olemme muutaman kerran nyt käyneet yhdessä kiertämässä kauppoja ja käytännössä mitään ei olla saatu ostettua mummon laskuun, koska mummo ei hyväksy nuoren valintaa.
Nuori on itse käynyt ostamassa myöhemmin haluamansa tuotteen tai minä olen maksanut sen mikä on tyttären mielestä paras.
Mummo uhriutuu nyt että tytär on vaikea, eikä osaa päättää mitä haluaa ( kun ei halua juuri sitä mitä mummo haluaa ostaa).
Olemmekin jättäneet jo mummon kokonaan pois näiltä ostosreissuilta. Sohvan olen luvannut maksaa, mutta nuori saa sen vasta myöhemmin syksyllä, eikä se ehdi siis muuttokuormaan. Mummo olisi ostanut yksiöön ison kalliin sohvan ( minkä olisi itselleenkin kelpuuttanut) , mutta koska tytär koki sen liian suureksi ja epäkäytännölliseksi opiskelijakämppään, mummo ei sitten osta mitään.
Miksi lahjanostajan täytyy saada päättää saajan puolesta aivan kaikki?
Onko tämä joku 40 -luvulla syntyneiden ominaisuus vai mitä?
Kommentit (1423)
Vierailija kirjoitti:
Äitini oli lähestulkoon samanlainen eikä siis pelkästään materialistisissa asioissa. He ovat kasvaneet nuoresta pitäen aivan erilaisessa yhteiskunnassa ja vuorovaikutustavoissa. Teidän ei tarvitse suostua hänen vaatimuksiinsa, mutta omaa fiksuuttasi voisit kehittää ottamalla selvää 40 - 50 lukujen, oikeastaan 1900 -luvun Suomen ja Euroopan historiasta, varsinkin tuo 1900 -luvun alkupuoli tuonne 50 -luvulle nyt ensin. Tuolla 40 -luvulla ihan sellainen pikkujuttu, oletko koskaan kuullut mainittavan kuin toinen maailmansota vaikutti eikä tuo teollistuminenkaan vielä kauhean vakiintunutta Suomessa ollut. Ei 40 -luvulla tavallisilla tallaajilla ollut mahdollisuutta toimia niin, että lapsilta olisi tunteita tai mielipiteitä kyselty, vielä kuitenkin korjattiin edellistenkin sotien satoa, mm. moninaisia mielenterveysongelmia saati sitten materialistisia vahinkoja ja uutta tuhoa vaan oli pakkautumassa yhteiskuntaan. Eli vaikka itse olen ollut moisen vallan alla ja selvinnyt siitä, tiedostin koko ajan, miten huippuhyvin omat asiani olivatkaan. Niin on teilläkin, ei tarvitse kuin miettiä sotaa pakenevia ukrainalaisia. Itseasiassa olisin periaatteessa melko häpeissäni sinun housuissasi siitä ymmärtämättömyydestäsi, minkä nyt hyväksyt sekä itseltäsi että tyttäreltäsi. Asioiden kanssa voi luovia, niinkuin olette jo tehneetkin, lisäksi myös mummo saa tuntea omia tunteitaan. Todennäköisesti mummo käy läpi moninaisia varhaisen elämänsä aikaisia, itseään kohdistuneita henkisiä laiminlyöntejä, aikakautta, jolloin hänen tunteitaan ja tarpeitaan ei mitenkään huomioitu vaikka teoreettisesti ottaen hän olisi ne kaikki huomioinnit tarvinnut ja ansainnut, yhteiskunta ja koko maailma samoin kasvatuskäsitykset olivat vain niin toisenlaisia tuohon aikaan. Nykyisin on kuitenkin jo paljon enemmän tietotaitoa tuonaikaisista psykososiaalisista normeista, puutteista ja vuorovaikutustavoista. Sinulla on kaikkia materia ja hyvinvointi ottaa noista asioista selvää yhdessä tyttäresi kanssa, niin ärsyyntyminen ja ahdistus saattaisi muuttua ainakin laimeammaksi. Eli kaikkea toimintaa ei tarvitse hyväksyä, mutta itseään (ja tytärtäsi) voi auttaa ottamalla selvää asioista ja niiden taustalla vaikuttavista tekijöistä.
Nuoriko on vastuussa isoäitinsä traumoista ja tunteista? Jos nuoren isoäiti käyttäytyisikin huonosti siksi, että hänellä on traumoja lapsuudestaan, niin sinun logiikallasi nuoren pitäisi ymmärtää, koska traumat ja antaa mummon jatkossakin kävellä ylitseen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itse ostin omat huonekaluni käytettynä opintolainalla (sänky, tuoli, pöytä ja hylly). Nykyään nuorilla on ilmeisesti helpompaa.
M42
Useimmilla on. Osittain se voi johtua siitä, että vanhemmat itse ovat joutuneet aloittamaan sillä, että ostetaan opintolainalla yksi haarukka kirppikseltä, ja haluavat antaa omille lapsilleen helpomman alun.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Maksaja päättää.
Nuori ei osaa vielä arvostaa kestävää laatua, vaan ostaisi halpaa hetken kivalta näyttävää.
Esim kyllä kannattaa olla normaali pölynimuri. Sillä on käyttöä vielä perheasunnossa.
Samoin vaikka sohva. Kaverini osti 22-vuotiaana naimisiin mennessään laadukkaan nahkasohvan. Se on heillä edelleen ja kaveri on jo 55-vuotias. Se on tosin nykyään takkahuoneessa, mutta hyvässä kunnossa. Heillä on tyylihuonekalut olohuoneessa. Samoin hän osti alkuun Muuramen laatikoston. Se palveli hyvin hänen poikansa huoneessa. Edelleen hyvässä kunnossa.
Millä perusteella? Miksi halpa ei voisi olla kestävää? Miksi halpa näyttäisi vain hetken kivalta?
Huonekaluissa halpa on itseasiassa harvoin kestävää, ellei löydä käytettynä hyviä löytöjä. Poikkeuksiakin on.
Me kannettiin juuri pojan uuteen kotiin nyt neljästi muuttanut Kallax-hylly, edelleen hyväkuntoinen ja tukeva. Sitä kamalaa kertakäyttöistä ikeapaskaa, mitä aina moititaan.
Minä tarkoitan kestävällä vähän pitempää elinkaarta, kuin muutama muutto. Enemmänkin muutama sukupolvi. :)
Tätä aihetta sivusimme mieheni kanssa, kun muutimme ja mietimme, mitä uusia huonekaluja tarvitaan. Mies kieltäytyi ehdottomasti 'laadukkaista' huonekaluista. Perusteluna oli se, ettei halua painavia huoneka!uja seuraavaan muuttoon. Toisen perustelu oli se, ettei halua turhaan hankkia huonekaluja, jotka jäävät lasten riesaksi, kun meistä aika jättää.
Maailman paskin perustelu miehelläsi
En ole samaa mieltä. Kun tästä muutetaan seuraavaan asuntoon viettämään eläkepäiviä, niin huonekaluista joutuu karsimaan ainakin puolet. Olisi harmillista ostaa muutamiksi vuosiksi tuhansien eurojen huonekaluja, kun muutamalla satasella saa ihan yhtä hyvän tai riittävän hyvän. Ei huonekalujen tarvitse olla viimeisen päälle olevia designtuotteita. Riittää, että ne ovat kestäviä, käytänöllisiä ja sisustukseen sopivia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse ostin omat huonekaluni käytettynä opintolainalla (sänky, tuoli, pöytä ja hylly). Nykyään nuorilla on ilmeisesti helpompaa.
M42
No harva on noin köyhä
Minä en saanut kotoa lähtiessäni mukaani kuin vaatteeni. Eikä ollut kysymyksessä köyhyys, vaan äitini periaate, jonka mukaan hänkään ei ollut mitään kotoa muuttaessaan saanut. Vanhempani olivat sangen hyvin toimeentulevia.
Mummolla ei ilmiselvästi ole mielessä lapsenlapsen ilahduttaminen tai edes tarpeet. Mummon oma ego on mööbeleissä ja jos ne eivät syystä tai toisesta olekaan lapsenlapselle sopivia tai mieleen, on se henkilökohtainen loukkaus.
Normaali isovanhempi kertoisi ehkä mielipiteensä, voisi sanoa että haluaisi ostaa kestävää, mutta antaisi silti tytön päättää.
Miksi pitää päsmäröidä? Ei ole oikeaa rakkautta ja välittämistä tuollainen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi mikä kärsimys ja mielipaha todella pahan mummon käytöksestä! Itse olisin varmaan köyhänä opiskelijana tullut hulluksi kärsimyksestä ja mielipahasta, jos mummo olisi kalliita sänkyjä ja imureita ostellut asuntooni. Mikro, sohva ja ruokapöytäkin vielä. Parempi tyytyä halpoihin ja käytettyihin, ettei tule mielipahaa koko suvulle. Onkohan astioitakin mennyt ostamaan? En pysty koko keskustelua lukemaan, kun tulee niin paha mieli röyhkeän ja ajattelemattoman mummon käytöksestä. Neuvoni on, että välit poikki heti. Ei tuollainen käytös ole normaalia, vaan on narsistinen mummo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kysy äidiltäsi, valitaanko sulhanenkin häiden maksajan maun mukaisesti. Mun häät maksoi esim. mun vanhemmat
Ei varmaan mutta paikka, kakku, hääpuku, koristeet jne täytyy päästä kuitenkin päättämään. Häävalssista voidaan keskustella. Ehkä.
Vierailija kirjoitti:
Tuollaiselle mummolle pitää ostaa lahjaksi iso ja painava patsas kotiin koristeeksi. Sehän on valittu hyvällä maulla ja on ilmainen, joten mummolla ei ole mitään valittamista.
Kannatan. Elvis-patsas on oma ehdotukseni. Niitä myydään samoissa paikoissa, joissa on tarjolla puutarhatonttuja, enkeleitä, leijonia, lintujen juoma-altaita yms. pihakoristuksia. Tunnelmaa voisi täydentää flipperi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tiedätkö, millaiset olivat mummosi opiskelijavuodet? Varmaan aika köyhät. Hän varmaan nyt elää tyttäresi "puolesta" tätä asiaa, haluaa hankkia tavaraa. On hauskaa olla ostoksilla, mahdollistaa asioita nuorelle. Ei tee pomotustaan ilkeyttään, vaan sokeuttaan.
Oma äitini tapetoi aikanaan huoneeni (olin 12 v) kysymättä multa lainkaan, millaista tapettia halusin. Oli elänyt köyhän lapsuuden, meni jotenkin langat sekaisin hänen päässään siinä kohdassa.
Minua kauhistuttaa tällä sivulla se vihamielisyys eri-ikäisiä ja eri sukupuolta olevia ihmisiä kohtaan. Läheisten käytös tulkitaan aina mahdollisimman vinossa valossa, ja pahantahtoisena.
Mutta me ihmiset olemme usein sokeita omille virheillemme - paitsi tietysti ne, jotka tässäkin ketjussa tuomitsevat mummon vallanhaluiseksi despootiksi. He eivät tee koskaan virheitä.
Ei minkäänikäisen ihmisen törkeää käytöstä tarvitse sietää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Äitini oli lähestulkoon samanlainen eikä siis pelkästään materialistisissa asioissa. He ovat kasvaneet nuoresta pitäen aivan erilaisessa yhteiskunnassa ja vuorovaikutustavoissa. Teidän ei tarvitse suostua hänen vaatimuksiinsa, mutta omaa fiksuuttasi voisit kehittää ottamalla selvää 40 - 50 lukujen, oikeastaan 1900 -luvun Suomen ja Euroopan historiasta, varsinkin tuo 1900 -luvun alkupuoli tuonne 50 -luvulle nyt ensin. Tuolla 40 -luvulla ihan sellainen pikkujuttu, oletko koskaan kuullut mainittavan kuin toinen maailmansota vaikutti eikä tuo teollistuminenkaan vielä kauhean vakiintunutta Suomessa ollut. Ei 40 -luvulla tavallisilla tallaajilla ollut mahdollisuutta toimia niin, että lapsilta olisi tunteita tai mielipiteitä kyselty, vielä kuitenkin korjattiin edellistenkin sotien satoa, mm. moninaisia mielenterveysongelmia saati sitten materialistisia vahinkoja ja uutta tuhoa vaan oli pakkautumassa yhteiskuntaan. Eli vaikka itse olen ollut moisen vallan alla ja selvinnyt siitä, tiedostin koko ajan, miten huippuhyvin omat asiani olivatkaan. Niin on teilläkin, ei tarvitse kuin miettiä sotaa pakenevia ukrainalaisia. Itseasiassa olisin periaatteessa melko häpeissäni sinun housuissasi siitä ymmärtämättömyydestäsi, minkä nyt hyväksyt sekä itseltäsi että tyttäreltäsi. Asioiden kanssa voi luovia, niinkuin olette jo tehneetkin, lisäksi myös mummo saa tuntea omia tunteitaan. Todennäköisesti mummo käy läpi moninaisia varhaisen elämänsä aikaisia, itseään kohdistuneita henkisiä laiminlyöntejä, aikakautta, jolloin hänen tunteitaan ja tarpeitaan ei mitenkään huomioitu vaikka teoreettisesti ottaen hän olisi ne kaikki huomioinnit tarvinnut ja ansainnut, yhteiskunta ja koko maailma samoin kasvatuskäsitykset olivat vain niin toisenlaisia tuohon aikaan. Nykyisin on kuitenkin jo paljon enemmän tietotaitoa tuonaikaisista psykososiaalisista normeista, puutteista ja vuorovaikutustavoista. Sinulla on kaikkia materia ja hyvinvointi ottaa noista asioista selvää yhdessä tyttäresi kanssa, niin ärsyyntyminen ja ahdistus saattaisi muuttua ainakin laimeammaksi. Eli kaikkea toimintaa ei tarvitse hyväksyä, mutta itseään (ja tytärtäsi) voi auttaa ottamalla selvää asioista ja niiden taustalla vaikuttavista tekijöistä.
Nuoriko on vastuussa isoäitinsä traumoista ja tunteista? Jos nuoren isoäiti käyttäytyisikin huonosti siksi, että hänellä on traumoja lapsuudestaan, niin sinun logiikallasi nuoren pitäisi ymmärtää, koska traumat ja antaa mummon jatkossakin kävellä ylitseen?
Sillä laillahan se rajattomuus ja traumat just periytyy. Pannaan aina eteenpäin kun itse koetaan uhriutta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hyvä, että löydät aina muista vian elämäsi loppuun asti. [/quote]
Ei vaan sinun kaltaisesi, jonka mielipide on ainut ja oikea.
Ja jos joku KEHTAAKIN sanoa vastaan;
Hyi, hyi miten kiittämätön oletkaan!
Minun lapsuudessani ei ikinä sanottu vanhemmille ( tai kenellekään) vastaan.
Ja sen pitää jatkua, ihmisen tulee niellä aivan kaikki ja olla vain ja ainoastaan kiitollinen.
Kärsi, kärsi jne.
Minun vanhempani olivat kuin tuo mummo. Maksoivat asioita aina tietyillä ehdoilla. Seurauksena oli minulta aikainen itsenäistyminen, töihin meno, omat rahat. Mielestäni he toimivat ihan oikein, heidän rahoillaan saavat asettaa sellaiset ehdot kuin haluavat. Itsenäisesti päättävä nuori aikuinen on kypsä myös tienaamaan rahansa itse.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Maksaja päättää.
Nuori ei osaa vielä arvostaa kestävää laatua, vaan ostaisi halpaa hetken kivalta näyttävää.
Esim kyllä kannattaa olla normaali pölynimuri. Sillä on käyttöä vielä perheasunnossa.
Samoin vaikka sohva. Kaverini osti 22-vuotiaana naimisiin mennessään laadukkaan nahkasohvan. Se on heillä edelleen ja kaveri on jo 55-vuotias. Se on tosin nykyään takkahuoneessa, mutta hyvässä kunnossa. Heillä on tyylihuonekalut olohuoneessa. Samoin hän osti alkuun Muuramen laatikoston. Se palveli hyvin hänen poikansa huoneessa. Edelleen hyvässä kunnossa.
Millä perusteella? Miksi halpa ei voisi olla kestävää? Miksi halpa näyttäisi vain hetken kivalta?
Huonekaluissa halpa on itseasiassa harvoin kestävää, ellei löydä käytettynä hyviä löytöjä. Poikkeuksiakin on.
Me kannettiin juuri pojan uuteen kotiin nyt neljästi muuttanut Kallax-hylly, edelleen hyväkuntoinen ja tukeva. Sitä kamalaa kertakäyttöistä ikeapaskaa, mitä aina moititaan.
Minä tarkoitan kestävällä vähän pitempää elinkaarta, kuin muutama muutto. Enemmänkin muutama sukupolvi. :)
Tätä aihetta sivusimme mieheni kanssa, kun muutimme ja mietimme, mitä uusia huonekaluja tarvitaan. Mies kieltäytyi ehdottomasti 'laadukkaista' huonekaluista. Perusteluna oli se, ettei halua painavia huoneka!uja seuraavaan muuttoon. Toisen perustelu oli se, ettei halua turhaan hankkia huonekaluja, jotka jäävät lasten riesaksi, kun meistä aika jättää.
Maailman paskin perustelu miehelläsi
En ole samaa mieltä. Kun tästä muutetaan seuraavaan asuntoon viettämään eläkepäiviä, niin huonekaluista joutuu karsimaan ainakin puolet. Olisi harmillista ostaa muutamiksi vuosiksi tuhansien eurojen huonekaluja, kun muutamalla satasella saa ihan yhtä hyvän tai riittävän hyvän. Ei huonekalujen tarvitse olla viimeisen päälle olevia designtuotteita. Riittää, että ne ovat kestäviä, käytänöllisiä ja sisustukseen sopivia.
Muutamaksi vuodeksi samalla hinnalla saa kestävät huonekalut kirpparilta. Ei turhaan tarvi valmistaa huonekaluja hetken käyttöä varten. Ei ole kestävää luonnon kannalta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jotenkin tulee mieleen entinen anoppini. Muutimme 18-vuotiaana silloisen poikakaverini kanssa pikkukylästä kaupunkiin opiskelemaan ja muutimme tietenkin samalla myös yhteen. Hankintalistalla oli sohva ja minun mielessäni oli tuolloin moderni ja tumma divaanisohva, joita sai ihan kohtuuhinnalla ikeasta hankittua. Olisimme sen ihan hyvin voineet poikakaverin kanssa omilla rahoilla ostaa.
Noh, anoppi alkoi sitten puhumaan, että hänen kaverinsa tyhjentää omaa taloaan ja on myymässä huonekaluja pois. Siellä oli kuulemma hyvä sohva meille. Kävimme katsomassa sohvaa ja se oli aivan hirveä rumilus - vanha, epämukava puusohva jossa oli räikeä, ruutukuvioinen kangas. Anoppi alkoi sitä meille kauppaamaan, kun "on niin hyvä ja maksaakin vain viisikymppiä ja kyllähän se opiskelijoille nyt käy ja ostakaahan se hänen kaveriltaan pois niin ei tarvi hänen kaupata sitä enempää.".
Poikakaverini ei sanonut mitään vaan myötäili vaan voimakastahtoista äitiään. Itsekään en noin nuorena vielä kehdannut sanoa suoraan "ei kiitos, etsimme toisenlaista kotiimme". Sohva lähti siis mukaamme ja jouduin sitä vuositolkulla katsomaan omassa kodissani ja miettimään, että miksi en kehdannut sanoa mitään ja miksi poikakaverinikin oli sellainen nysverö.
Tää on tää ihmeellinen ajatusmalli, että lapsiperheille ja opiskelijoille kuuluu kelvata muiden ihmisten jämät.
Vaikka heillä just pitäisi olla kaunis omantuntuinen koti, koska ovat kotona paljon ja muuten elämä on stressaavaa.
Miten niin "pitäisi olla". Minä olin opiskelijana todella kiitollinen kaikista huonekaluista, koska muuten ei olisi ollut niihin varaa. Ei mulla ollut varaa sisustaa kaunista omalaatuista kotia, olisiko muiden pitänyt sellainen minulle kustantaa?
Miksi sinusta se kaunis koti olisi kallis?
Miksi opiskelijan kuuluu ottaa muiden rumat romut?
Opiskelija päättäköön itse. Jos ei halua vanhoja, niin voi itse hankkia mieleiset. Jos itse joutuu maksumieheksi, niin vanhat tavarat voivat olla hyvinkin houkuttelevia. Meillä on katsottu, onko vanhoissa sopivia. Jos ei ole, niin sitten on hankittu uutta. Kauemmas muuttaessa voi olla helpompi hankkia uutta kuin muuttaa vanhoja huonekaluja uuteen paikkaan.
Saako opiskelija hankkiutua niistä vanhoista huonekaluista halutessaan eroon vai pitääkö hänen käyttää niitä niin pitkään, että ne hajoavat? Vielä nelikymppisenä?
Saa toki. Hyvä jos kysyy ensin, onko muilla tarvetta. Viime vuosina meillä on ollut useita muuttoja, joten huonekaluja on siirtynyt paikasta toiseen eri omistajille tilanteen mukaan. Vanhat tavarat eivät välttämättä sovi uuteen paikkaan tai voi haluta muuten vaan jotain uutta. Vanhat huonekalut ovat hyviä siksi, että jos haluaakin uutta myöhemässä vaiheessa, niin vanhasta luopuminen on helpompaa kuin se, että joutuisi hankkiutumaan eroon jostain äskettäin hankitusta ehkä kalliistakin huonekalusta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tiedätkö, millaiset olivat mummosi opiskelijavuodet? Varmaan aika köyhät. Hän varmaan nyt elää tyttäresi "puolesta" tätä asiaa, haluaa hankkia tavaraa. On hauskaa olla ostoksilla, mahdollistaa asioita nuorelle. Ei tee pomotustaan ilkeyttään, vaan sokeuttaan.
Oma äitini tapetoi aikanaan huoneeni (olin 12 v) kysymättä multa lainkaan, millaista tapettia halusin. Oli elänyt köyhän lapsuuden, meni jotenkin langat sekaisin hänen päässään siinä kohdassa.
Minua kauhistuttaa tällä sivulla se vihamielisyys eri-ikäisiä ja eri sukupuolta olevia ihmisiä kohtaan. Läheisten käytös tulkitaan aina mahdollisimman vinossa valossa, ja pahantahtoisena.
Mutta me ihmiset olemme usein sokeita omille virheillemme - paitsi tietysti ne, jotka tässäkin ketjussa tuomitsevat mummon vallanhaluiseksi despootiksi. He eivät tee koskaan virheitä.
Ei minkäänikäisen ihmisen törkeää käytöstä tarvitse sietää.
Ymmärsinkö oikein että huonekalujen tarjoaminen on törkeää käytöstä? Eri
Vierailija kirjoitti:
Minun vanhempani olivat kuin tuo mummo. Maksoivat asioita aina tietyillä ehdoilla. Seurauksena oli minulta aikainen itsenäistyminen, töihin meno, omat rahat. Mielestäni he toimivat ihan oikein, heidän rahoillaan saavat asettaa sellaiset ehdot kuin haluavat. Itsenäisesti päättävä nuori aikuinen on kypsä myös tienaamaan rahansa itse.
Eipä se opiskelija voi töihin mennä. Tuolla lailla syntyy katkeria ihmisiä, kuten sinusta huomaa.
Ihmeellistä sairasta isovanhemmuutta ja vanhemmuutta. Surullista!
Ei sinne ekaan opiskelija-asuntoon mielestäni kannata kovin kalliita huonekaluja hankkia. Asunnot vaihtuu ja maku muuttuu. Pieni yksiö on äkkiä tukittu liian isolla sohvalla ja sängyllä.
Oma äitini kyllä esimerkiksi ompeli mulle verhot, mutta sellaisesta kankaasta, jonka itse valitsin. Kotoa läksi matkaan hyllykkö ja kouluaikainen kirjoituspöytä sekä patja ja vuodevaatteet. Muuta tarvittavaa ostin vähin erin palkallani ja eka hankinta oli sänky. Kävin opintojen ohessa iltaisin työssä ja niillä rahoilla pystyi myös jonkin verran sisustamaan. Edelleen hommaamani ruokapöytä on käytössä työhuoneessani samoin kuin Lundian hyllyt.
Koko opiskelijakämppä oli itseasiassa kyllä pelkkä yöpymispaikka. Poikaystävän tultua kuvioihin ei enää sitäkään, hän kun asui Helsingin keskustassa ja minä melkein Vantaan rajalla.
Mutta joo. Mummon maku on mummon maku ja vaikka kuinka kiitollinen olisi, niin kyllä sen oman kämppänsä haluaa omannäköisekseen tehdä. Mikro ja pölynimuri sinänsä OK.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tiedätkö, millaiset olivat mummosi opiskelijavuodet? Varmaan aika köyhät. Hän varmaan nyt elää tyttäresi "puolesta" tätä asiaa, haluaa hankkia tavaraa. On hauskaa olla ostoksilla, mahdollistaa asioita nuorelle. Ei tee pomotustaan ilkeyttään, vaan sokeuttaan.
Oma äitini tapetoi aikanaan huoneeni (olin 12 v) kysymättä multa lainkaan, millaista tapettia halusin. Oli elänyt köyhän lapsuuden, meni jotenkin langat sekaisin hänen päässään siinä kohdassa.
Minua kauhistuttaa tällä sivulla se vihamielisyys eri-ikäisiä ja eri sukupuolta olevia ihmisiä kohtaan. Läheisten käytös tulkitaan aina mahdollisimman vinossa valossa, ja pahantahtoisena.
Mutta me ihmiset olemme usein sokeita omille virheillemme - paitsi tietysti ne, jotka tässäkin ketjussa tuomitsevat mummon vallanhaluiseksi despootiksi. He eivät tee koskaan virheitä.
Ei minkäänikäisen ihmisen törkeää käytöstä tarvitse sietää.
Ymmärsinkö oikein että huonekalujen tarjoaminen on törkeää käytöstä? Eri
Et osaa lukea??? Ylläkin käytöksestä käytetään mm verbiä pomottaminen. Voisi kuvailla myös vallankäytöksi, ylikävelyksi, päsmäröinniksi, takertumiseksi jne.
Alue: Aihe vapaa
Olit ilmeisesti kiitollinen tapetista ja haluat saman suvun perinteen jatkuvan myös omien lastesi kohdalla. Ostat heille sitä, mitä itse haluaisit etkä sitä, mitä he haluaisivat. Mites mummo, mitä hän saa teiltä lahjaksi? Uusimman pleikkaripelin ja liput örinähevibändin keikalle?