Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Nuoren kotiin on hommattava kaikki mummon mieleen, koska mummo haluaa maksaa
Tilanne on siis se, että tytär pääsi opiskelemaan eri paikkakunnalle ja nyt on sitten jotain hankintoja opiskelijakämppään tehtävä.
Hyvän ja himoitun opiskelupaikan johdosta äitini ilmoitti, että hän haluaa ostaa lapsenlapselleen tavaroita ja huonekaluja. Tyttö otti tietysti iloisena tiedon vastaan, sillä nuorella ei itsellään liikaa rahaa ole ja mummo on kerryttänyt omaisuutta kohtuullisesti.
Kun sitten tuli sängyn, ruokapöydän, sohvan ja kodinkoneiden ostamisen aika ja lähdimme kiertelemään kauppoja, ei tytön mieltymyksillä tai toiveilla ollut mitään merkitystä. Mummo päättää, koska mummo maksaa. Nuoren toiveet ja mieltymykset olivat pääsääntöisesti edullisempia, jotta rahasta ei ole kyse. Kyse on siitä, että mummon täytyy saada päättää koska mummo maksaa. Esimerkiksi sänkyyn mummo oli valmis laittamaan rahaa pari tonnia ja hän olikin jo valmiiksi katsonut omasta mielestään sopivan. Tyttö kuitenkin kertoi että häntä miellyttää toisenlainen sänky, mutta mummo jankkaa ja jankkaa että miksi hänen valitsemansa sänky olisi parempi.
Mikrossa mummo haluaa vain tiettyä merkkiä, joka maksaa, ja nuoren toiveilla ei ole loppupeleissä mitään väliä.
Sama imurissa. Imuri pitää olla iso, monen sadan Miele. Tytär miettii pientä asuntoa ja on kallistumassa varsi-imuriin, säilytystilan puutteen ja käyttömahdollisuuksien vuoksi. Mummolle tämä on punainen vaste, sillä hän ei voi sietää varsi-imureita. Hän haluaa ostaa perinteisen.
Olemme muutaman kerran nyt käyneet yhdessä kiertämässä kauppoja ja käytännössä mitään ei olla saatu ostettua mummon laskuun, koska mummo ei hyväksy nuoren valintaa.
Nuori on itse käynyt ostamassa myöhemmin haluamansa tuotteen tai minä olen maksanut sen mikä on tyttären mielestä paras.
Mummo uhriutuu nyt että tytär on vaikea, eikä osaa päättää mitä haluaa ( kun ei halua juuri sitä mitä mummo haluaa ostaa).
Olemmekin jättäneet jo mummon kokonaan pois näiltä ostosreissuilta. Sohvan olen luvannut maksaa, mutta nuori saa sen vasta myöhemmin syksyllä, eikä se ehdi siis muuttokuormaan. Mummo olisi ostanut yksiöön ison kalliin sohvan ( minkä olisi itselleenkin kelpuuttanut) , mutta koska tytär koki sen liian suureksi ja epäkäytännölliseksi opiskelijakämppään, mummo ei sitten osta mitään.
Miksi lahjanostajan täytyy saada päättää saajan puolesta aivan kaikki?
Onko tämä joku 40 -luvulla syntyneiden ominaisuus vai mitä?
Kommentit (1423)
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä miksi aiheesta piti tehdä kirjoitus tänne. Tuon ois voinut hyvin ratkaista ilman keskustelupalstaakin niin että ois ekan kierroksen jälkeen sanonut että unohdetaan koko juttu.
Tollanen kontrolloiva isoäiti on karsea tapaus.
Tämä on keskustelupalsta. Täällä keskustellaan erilaisista asioista. Aina ei edes tarvita ratkaisua, vaan halutaan pohtia ja analysoida jotain asiaa, ihmetellä, kysellä miten muilla jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Pitääkö tälläistakin täällä ulista ap? Ostakaa itse rojunne ja varsi- imurit ymt. ja antakaa mummon pitää rahansa. Ahneita, kiittämättömiä olette.
Ap ei ole ulissut.
Ap ja hänen tyttärensä ovat itse ostaneet "rojunsa".
Mummo on saanut pitää rahansa.
Ap ei ole ahne, eikä kiittämätön.
Vierailija kirjoitti:
Meillä meni niin, että poika keräsi kirppiksiltä tarvitsemansa, ei huolinut mitään uutta.
Hänellä ei kuulema tarvii olla hienoa.
Ehkä pojat ottavat rennommin.😉
Niin, tekeekö se heistä jotenkin "parempia"?
Hyvin usein tämmöiseen ajatteluun törmää muutenkin;
Että oli sitten mitä sukupuolta tahansa, kunhan olet rento ja jopa välinpitämätön "Oi kuinka mahtava tyyppi!".
Jos taas on luonnostaan tarkka ja viihtyy siinä siistissä ja kauniilla esineillä sisustetussa asunnossa, niin "ollaanpa sitä tarkkoja ja jopa niuhoja, kamala ihminen"!
Jokaisella olkoon omat tapansa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tiedätkö, millaiset olivat mummosi opiskelijavuodet? Varmaan aika köyhät. Hän varmaan nyt elää tyttäresi "puolesta" tätä asiaa, haluaa hankkia tavaraa. On hauskaa olla ostoksilla, mahdollistaa asioita nuorelle. Ei tee pomotustaan ilkeyttään, vaan sokeuttaan.
Oma äitini tapetoi aikanaan huoneeni (olin 12 v) kysymättä multa lainkaan, millaista tapettia halusin. Oli elänyt köyhän lapsuuden, meni jotenkin langat sekaisin hänen päässään siinä kohdassa.
Minua kauhistuttaa tällä sivulla se vihamielisyys eri-ikäisiä ja eri sukupuolta olevia ihmisiä kohtaan. Läheisten käytös tulkitaan aina mahdollisimman vinossa valossa, ja pahantahtoisena.
Mutta me ihmiset olemme usein sokeita omille virheillemme - paitsi tietysti ne, jotka tässäkin ketjussa tuomitsevat mummon vallanhaluiseksi despootiksi. He eivät tee koskaan virheitä.
Ei minkäänikäisen ihmisen törkeää käytöstä tarvitse sietää.
Mikä víŧuŋ minkäänikäinen????? OPETELKAA KIRJOITTAMAAN!!!!!!
Mitä jos laittaisit korkin kiinni...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ongelman ratkaisu: Jättää hankalan mummon pois kauppareissulta. Suurin osa heistä kuitenkin on oikein mukavia ja reiluja.
No ei se auta, että muut mummut ovat kivoja, jos omalle kohdalle sattuu persoonallisuushäiriöinen hullu.
Kaikissa ikäluokissa löytyy häiriökäyttäytyjiä, joille on ITSE osattava sanoa se yksi sana , EI.
Kaikissa ikäluokissa on näemmä myös besserwissereitä jotka päsmäröi asioissa joista eivät mitään ymmärrä.
Rajattomille paskoille saa hokea eitä naama sinisenä. Ei se mitään auta kun vastaanottokyky puuttuu.
Laitoin ne rajat sanomalla tarpeeksi tiukasti EI. Hyvin on toiminut.
Nimim. Kokemusta on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mummon apu on ehdollista. Jos oikein ymmärsin,
mummo oli kuitenkin itse tarjoutunut ostamaan tarvittavia tavaroita ja huonekaluja.
Ikävää nuoren kannalta, että tarjoukseen oli koira haudattuna, eikä setullut vilpittömästi hyvää hyvyyttä. Vaikka toisaalta, ehkä osasitte odottaa että näin kävisi?
Olen joskus miettinyt edessä olevaa perinnönjakoa ja niitä mahdollisia keskusteluja.
Luultavasti sellaisia ei kannattaisi odottaakaan, koska minun lisäkseni 2 veljeä, jotka melko varmaan vain kippaavat kaiken kasaan sen enempiä miettimättä.
Ja lisäksi minulle yritetään just työntää kaikkea sitä mitä en ollenkaan halua ( kyllä sun pitää ottaa, senkin kiittämätön...).
Oma makuni on lähestulkoon täysin erilainen ( ihan muutamaa poikkeusta lukuunottamatta) kuin vanhemmilla ja veljillä.
Ja tottakai "väärä", sehän on selvä...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Provo. Koulut on jo alkaneet tällä viikolla!
Yliopistot ja ammattikorkeakoulut ovat yleensä alkaneet myöhemmin, miten lie nykyään?
Vierailija kirjoitti:
Meillä meni niin, että poika keräsi kirppiksiltä tarvitsemansa, ei huolinut mitään uutta.
Hänellä ei kuulema tarvii olla hienoa.
Ehkä pojat ottavat rennommin.😉
Tyttäreni hankkivat kaikki ensimmäisen opiskelija-asuntonsa ja vielä toisenkin huonekalut enimmäkseen kirppareilta ja tutuilta. Muutama yksittäinen tavara ostettiin jostain Jyskistä, halvalla.
Uusia arvokkaampi ostivat vasta sitten, kun olivat ensin ostaneet asunnon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos olisin toi mummo niin olisin todennäköisesti lyönyt mukaan tukun rahaa ja sanonut osta mitä haluut.
Ei ole mitään tarvetta kontrolloida ketään. Lapsilleni olen antanut rahaa ostakoot mitä haluavat kun ensimmäistä pesää rakentavat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ongelman ratkaisu: Jättää hankalan mummon pois kauppareissulta. Suurin osa heistä kuitenkin on oikein mukavia ja reiluja.
No ei se auta, että muut mummut ovat kivoja, jos omalle kohdalle sattuu persoonallisuushäiriöinen hullu.
Kaikissa ikäluokissa löytyy häiriökäyttäytyjiä, joille on ITSE osattava sanoa se yksi sana , EI.
Kaikissa ikäluokissa on näemmä myös besserwissereitä jotka päsmäröi asioissa joista eivät mitään ymmärrä.
Rajattomille paskoille saa hokea eitä naama sinisenä. Ei se mitään auta kun vastaanottokyky puuttuu.
Laitoin ne rajat sanomalla tarpeeksi tiukasti EI. Hyvin on toiminut.
Nimim. Kokemusta on.
No se toimiikin normaalien ihmisten kanssa. Tämä ketju ei käsittele heitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tiedän tapauksen, jossa nuori olisi halunnut tietynlaisen pienemmän huonekalun mutta sitä ei ostettu, koska vanhempi ei tykännyt.
Itsellä samaa kokemusta, toinen vanhempi aina lapsuudessa päätti aivan kaiken mitä ostettiin.
Jos yritti hiemankin pyytää oman maun mukaista, niin ei mitään merkitystä.
Yrittää jatkaa tätä edelleen, koska kyllä HÄN tietää.
Eikä tietenkään! pidä sinne toiseenkaan ääripäähän mennä ( lapsen iästä toki riippuen), että aivan kaikki annetaan periksi.
Vierailija kirjoitti:
Mummon apu on ehdollista. Jos oikein ymmärsin,
mummo oli kuitenkin itse tarjoutunut ostamaan tarvittavia tavaroita ja huonekaluja.Ikävää nuoren kannalta, että tarjoukseen oli koira haudattuna, eikä setullut vilpittömästi hyvää hyvyyttä. Vaikka toisaalta, ehkä osasitte odottaa että näin kävisi?
Ikävä tapaus, onneksi harvinaista.
Mulla ainakin on mukava mummo, samoin ystävilläni. Todella monia opiskelukavereitani ovat isovanhemmat autelleet ja ihan ehdoitta. En ole kuullut, että kukaan olisi tullut kaupoille mukaan. ;)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Maksaja päättää.
Nuori ei osaa vielä arvostaa kestävää laatua, vaan ostaisi halpaa hetken kivalta näyttävää.
Esim kyllä kannattaa olla normaali pölynimuri. Sillä on käyttöä vielä perheasunnossa.
Samoin vaikka sohva. Kaverini osti 22-vuotiaana naimisiin mennessään laadukkaan nahkasohvan. Se on heillä edelleen ja kaveri on jo 55-vuotias. Se on tosin nykyään takkahuoneessa, mutta hyvässä kunnossa. Heillä on tyylihuonekalut olohuoneessa. Samoin hän osti alkuun Muuramen laatikoston. Se palveli hyvin hänen poikansa huoneessa. Edelleen hyvässä kunnossa.
Kyllä omaan opiskelijakämppään pitää itse saada valita omat tavaransa.
Mun äitini on tuollainen. Hän jankkasi just kolme kuukautta siskonsa kanssa, että tämän pitää ottaa hänen vanha pöytänsä!
Aivan koko ajan tunkemassa jotakin. Ja lapsille (6 ja 8) pitäisi ottaa huonekaluja kun kohtahan ne muuttaa jo opiskelemaan. Pussilakanoita on kantanut tänne kymmeniä. Niissä ei tietenkään ole ns pareja, jotta me vanhemmat voisimme niitä edes käyttää. Lapset ei takuulla halua niitä mukaansa sitten joskus!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Provo. Koulut on jo alkaneet tällä viikolla!
Yliopistot ja ammattikorkeakoulut ovat yleensä alkaneet myöhemmin, miten lie nykyään?
Yliopistot syyskuun alussa ja lukiot/perusopetus ennen elokuun puoltaväliä.
Joskus tuollainen verhotaan juurikin siihen, että kun "sunhan parasta me vaan ajatellaan".
Kuvitellaan, että se tiedetään mitään kysymättä itse siltä ketä halutaan auttaa.
Onhan toki ihmisiä, jotka eivät tosiaan välttämättä tiedä sekin on totta.
Mutta;
Henkilökoht., kun tulee kohdalle liikaa neuvovia, alkaa v****maan.
Usein sanonkin, lähinnä tutummille että kiitos mutta en ole tyhmä.
Kysyn apua, jos tarvitsen.
Osaan ajatella itse, minulle on mielipiteitä ja pyydän anteeksi, jos olen ollut väärässä.
Se, joka maksaa;
Jos lupautuu maksamaan lapsensa häät, mikä on ollut jopa perinne.
Tuli telkusta hääohjelmaa, jossa naisen tuleva anoppi tokaisi;
MINÄ en halua kakkuun vadelmia!
Öö...
Tässä(kin) kohtaa huokaisin helpotuksesta, että itselläni ei ole anoppia ( ainakaan tuollaista).
Enkä nyt yleistä, mukaviakin varmasti on.
Sekä niitä appiukkoja ym. sukulaisia.
Mummolle voi sanoa, että kiitos ei. Turhaa tavaraa ei tarvitse ostaa ja omaan makuun sopimattomat kalusteet ovat juuri sitä turhaa tavaraa.
Alue: Aihe vapaa
Sain käydä hakemassa mummoni talosta opiskelija-asuntooni monenlaista tavaraa, oman maun mukkaan. Samalla autoin viemällä pois ylimääräistä. Siitä tuli hyvä mieli molemmille. Lisäksi sain mummolta 1000 euroa "starttirahaa".
Myöhemmin sisustan uudestaan kun hankin (toivottavasti) oman asunnon.