Miten ne vanhukset pitäisi hoitaa?

Vierailija kirjoitti:

Minusta noita hoitolaitoksia pitäisi vain olla enemmän ja vähän eri tasoisia osastoja niissä. Ihan sängyssä makoileville vanhuksille omansa, vielä liikkumaan pystyville omansa ja jopa olla mahdollisuus päästä hoitokotiin silloin kun itse haluaa ja olla sitten oma osastonsa vaikkapa aika hyvin vielä toimeen tuleville vanhuksille (kertotoimintaa ja muuta virikettä päivällä). Nyt moni vanhus istuu kotona yksinään ja tuntee olonsa yksinäiseksi, omaiset käyvät kaupassa, siivoavat ja tekevä raskaammat kotityöt, joita vanhus ei enää itse jaksa tehdä. Muuten voi mummo/pappa olla hyvässäkin kunnossa vielä. 

Hoitolaitoksissa ei koko henkilökunnan tarvitse olla th-alan ammattilaisia. Voisiko ajatella esim. että opiskelijat (erityisesti lääkäri, hoitoalan jne) saisivat helposti kesätöitä ja tuntitöitä talvella tällaisista paikoista ja tekisivät niitä auttavia töitä, kävisivät katomassa huoneessa miten vanhus voi, juttelemassa, lukemassa lehtiä, kuumana kesänä juottamassa tarpeeksi (tiedän monta vanusta näissä hoitolaitoksissa, joilla tulee nestehukka helteellä, kun eivät juo tarpeeksi ja sitten tulee sairaalareissu sen vuoksi). Virkeimpiä vanhuksia voisivat viedä ulos ja pitää siellä seuraa. Jäisi sitten sille koulutetulle henkilökunnalle työaikaa ns. hoidolliseen työhön.

Ja tässä on turha sanoa, että opiskelijat eivät mene töihin. Oma lapseni, joka opiskelee yliopistossa yritti hakea paikalliseen hoitokotiin kesätöihin, mutta kun ei ole th-alan koulutusta, niin ei otettu ja täysin avustavista töistä on kyse. Omaa mummoaan auttaa kyllä aina kesällä, ja mummo joka on juuri tällainen yksin asuva vanhus on niin iloinen kun lapsenlapsi kyläilee kesällä useammin ja tekee mummon pyynnössä mattojen pesua, verhojen ripustamista, käydään torilla, ulkona jne ja vain jutellaan. 

Eli sellaisia normikansalaisia, esim. opiskelijoita pitäisi palkata avustaviin töihin näihin, opiskelijat saava tienata aika paljon vuodessa verottomana ja ilman, että vaikuttaa opintotukeen, joten mistään isoista palkoista ei ole kyse.

Onhan näitä erilaisia palvelumuotoja jo nyt. On senioritaloja ja palvelutaloja. On ...mikähän se sana nyt olikaan...perhekoti???... tai siis joku sellainen hoitomuoto, missä useampi vanhus asuu jossain omakotitalossa jonkun perheen kanssa.  Sitten on erikseen vielä varsinaiset hoivakodit. 

Näissä on vaan muutama ongelma. Virkeät, hyväkuntoiset ja seuraa kaipaavat vanhukset osallistuvat kotona asuessaankin aktiivisesti erilaisiin vanhuksille tarkoitettuihin virikkeisiin. Jos ei pääse enää kotoaan ulos, on mahdollista saada SPR:n kautta tukihenkilö käymään kyläilemässä. Valitettavan moni vanhus vaan ei kaipaa jotain tukihenkilöä tai viereisessä huoneessa asuvaa Ritvaa tai Erkkiä seurakseen vaan vanhus kaipaa omia läheisiään. Lisäksi moni vanhus on myös haluton muuttamaan kotoaan yhtään minnekään. Ei edes rintamamiestalostaan keskustaan palvelujen lähelle kerrostaloon. Ja sitten oma ongelmansa on, että kun vanhuksen kunto huononee ja ei pärjääkään enää osastolla A, osastolta B ei löydy hänelle paikkaa. Joten osastolle A pitäisi saada lisää th-alan koulutuksen saaneita hoitajia. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Omaiset velvoitettaneen hoitamaan.

Tutun vanhuksen ainoa lähiomainen on ylilääkäri. Hänetkö sitten poistetaan työtehtävistä että voi hoitaa äitiään?

Ei vaan ottamaan vanhus kotiinsa asumaan, en puhu tässä mistään hengityskoneessa viruvista vanhuksista vaan sellaisista jotka ei pärjää yksin 24/7 muttei ole laitoskuntoisia/pääse laitokseen.

Se voiskin olla mielenkiintosta ottaa neljä isovanhempaa ja parhaimmillaan tietenkin heidän uudet puolisonsa tällaseen "tilavaan" helsinkiläisasuntoon punkkaamaan 😄

Siskonpeti olkkariin kaikille, päästäis kyllä osasta vanhuksia nopeasti eroon kun toisiaan vihaavat dementikot pakattais oikeen pieniin tiloihin keskenään pyörimään ja toisiaan listimmään 😬

Noinhan se oli elokuvassa "Jali ja Suklaatehdas". Neljä vanhusta samassa sängyssä keskellä olohuonetta syömässä kaalisoppaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Omaiset velvoitettaneen hoitamaan.

Työkykyisten ja -ikäisten ihmisten halutaan käyvän töissä. 

Mutta myös ottamaan vanhus kotiinsa asumaan niin että eletään useammassa sukupolvessa kuten ennen.

Tämä. Paras paikka vanhukselle olisi olla hoidettava omien omaistensa luona. Aivan kuten 100 vuotta sitten maalaistaloissa.

Aika on kuitenkin muuttunut. Tänä päivänä kyseinen hoitotapa olisi osalle omaisista lähes epäinhimillistä,  koska ihmiset elävät huonokuntoisina liian vanhoiksi. 

Mutta sanotaan mitä sanotaan, kyllä omaisilla kuuluukin olla vastuuta vanhuksistaan. Kaikkea ei pitäisi yrittää sysätä yhteiskunnan hoidettavaksi.

Tiedäthän, että kaikki eivät tule toimeen vanhempiensa kanssa? Mitäs sitten pitäisi tehdä, kun se vanhus ei suostu omaistensa hoidettavaksi? Kuka edes on tämä omainen, jolla on hoitovastuu? Meitäkin on sisaruksia viisi, joten miten tuo vastuu jaetaan? Kiertää äiti asumassa kunkin luona viikon kerrallaan?

Jos nyt oletetaan että tuollainen hoitopakkolaki tulisi voimaan (ei tule) niin aika moni lapsi panostaisi opiskeluun ja muuttaisi mahdollisimman kauas jo nuorena, ehkä eri maahan, välttääkseen tämän hoitopakon.

Ei varmaan tule, mutta luulen, että apua ei saa ja jos omaiset ei auta niin kukaan ei auta.

Jos pienten lasten äiti on influenssassa eikä ole tarhapaikkaa niin ei siihenkään kukaan reagoi. Se äiti siis hoitaa lapset myös kipeänä.

On hieno laittaa vauvalle suppoja ja vaihtaa vaippaa, kun itse olet 40 asteen kuumessa. Ei ole olleet kivoja kokemuksia.

Yksi tuttu äiti oli noroviruksessa, mies työmatkalla ja 2 - vuotias oli tyhjentänyt keittiön kaapeista jauhot, sokerit jne. lattialle, kun äiti oksensi vessassa.

Tää on vain nykypäivää.

Ei lapsiperheille tule mitään kodinhoitajaa, kun äiti kipeä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jokainen on huoltovelvollinen omista läheisistään, myös vanhuksista. Jokainen hoitakoon itse - eduskunta säätää lain jonka perusteella laiminlyönti on rikos josta seuraa rangaistus. Eiköhän ala tapahtua.

Italiassa tällainen laki onkin. Siellä ollaan hyvin perhekeskeisiä.

Virossa on tämä sama laki, lapset joko hoitavat itse tai maksavat osansa hoivakotimaksusta. Tulevaisuudessa valtio maksaa joko eläkkeen TAI hoivakotimaksun.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jokainen on huoltovelvollinen omista läheisistään, myös vanhuksista. Jokainen hoitakoon itse - eduskunta säätää lain jonka perusteella laiminlyönti on rikos josta seuraa rangaistus. Eiköhän ala tapahtua.

Italiassa tällainen laki onkin. Siellä ollaan hyvin perhekeskeisiä.

Virossa on tämä sama laki, lapset joko hoitavat itse tai maksavat osansa hoivakotimaksusta. Tulevaisuudessa valtio maksaa joko eläkkeen TAI hoivakotimaksun.

Ai 680 työmarkkinatuesta, jos 2 lasta?

Jos lapset joutuisivat huolehtimaan, samalla nousisi syntyvyys.

Jokaisen kannattaisi tehdä niin monta lasta kuin pystyy.

Vierailija kirjoitti:

Jokainen on huoltovelvollinen omista läheisistään, myös vanhuksista. Jokainen hoitakoon itse - eduskunta säätää lain jonka perusteella laiminlyönti on rikos josta seuraa rangaistus. Eiköhän ala tapahtua.

Nykyään moista velvoitetta ei meillä kuitenkaan ole. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Omaiset velvoitettaneen hoitamaan.

Työkykyisten ja -ikäisten ihmisten halutaan käyvän töissä. 

Mutta myös ottamaan vanhus kotiinsa asumaan niin että eletään useammassa sukupolvessa kuten ennen.

Tämä. Paras paikka vanhukselle olisi olla hoidettava omien omaistensa luona. Aivan kuten 100 vuotta sitten maalaistaloissa.

Aika on kuitenkin muuttunut. Tänä päivänä kyseinen hoitotapa olisi osalle omaisista lähes epäinhimillistä,  koska ihmiset elävät huonokuntoisina liian vanhoiksi. 

Mutta sanotaan mitä sanotaan, kyllä omaisilla kuuluukin olla vastuuta vanhuksistaan. Kaikkea ei pitäisi yrittää sysätä yhteiskunnan hoidettavaksi.

Tiedäthän, että kaikki eivät tule toimeen vanhempiensa kanssa? Mitäs sitten pitäisi tehdä, kun se vanhus ei suostu omaistensa hoidettavaksi? Kuka edes on tämä omainen, jolla on hoitovastuu? Meitäkin on sisaruksia viisi, joten miten tuo vastuu jaetaan? Kiertää äiti asumassa kunkin luona viikon kerrallaan?

Jos nyt oletetaan että tuollainen hoitopakkolaki tulisi voimaan (ei tule) niin aika moni lapsi panostaisi opiskeluun ja muuttaisi mahdollisimman kauas jo nuorena, ehkä eri maahan, välttääkseen tämän hoitopakon.

Hän ei voisi silti välttää vastuutaan.

Kun tuollainen laki vielä Suomessa oli, niin mummelia kierrätettiin lastensa kodeissa vuosi kerrallaan. Kaukaa Joensuusta hänet kyllä kuljetettiin Turkuun vuodeksi tyttärensä perheeseen. Kovin kivulloinen reumaatikko oli.

Toisen puolen suvussa vanha mies kustannettiin yksityiseen hoitokotiin lasten toimesta.

Yhdelle naiselle taas palkattiin (silloin halpa) 75-vuotias katsomaan ympärivuorokautisesti dementoitunutta perään. Hoidettava oli palkattua nuorempi.

Yhdessä haarassa 2 lastaan asui lapsuudenkodissa vanhuksen seurana, kun olivat naimatromia. Tampereen keskustassa. Mutta vuodeksi se kyllä meni muillekin lapsille vuorollaan asumaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Omaiset velvoitettaneen hoitamaan.

Työkykyisten ja -ikäisten ihmisten halutaan käyvän töissä. 

Mutta myös ottamaan vanhus kotiinsa asumaan niin että eletään useammassa sukupolvessa kuten ennen.

Tämä. Paras paikka vanhukselle olisi olla hoidettava omien omaistensa luona. Aivan kuten 100 vuotta sitten maalaistaloissa.

Aika on kuitenkin muuttunut. Tänä päivänä kyseinen hoitotapa olisi osalle omaisista lähes epäinhimillistä,  koska ihmiset elävät huonokuntoisina liian vanhoiksi. 

Mutta sanotaan mitä sanotaan, kyllä omaisilla kuuluukin olla vastuuta vanhuksistaan. Kaikkea ei pitäisi yrittää sysätä yhteiskunnan hoidettavaksi.

Mutta kun tämän yhteiskunnan rahoituksen hoitaa ne työssäkävijät, joita täällä palstalla kehotetaan ottamaan vanhukset kotiinsa ja hoitamaan ne. Ei oikein onnaa yhtälö.

"Sitova hoitajamitoitus ja hoitajapula ovat johtaneet siihen, että yhä harvempi vanhus pääsee ympärivuorokautiseen hoivaan" Näin otsikoi IL

https://www.iltalehti.fi/politiikka/a/2d3fd4c3-e7c5-4a71-bf41-af52ac91d…

Se todellisuus otsikoiden takana on ihan kammottava, näin omaisen silmin nähtynä. Paikkoja on vapaana, mutta hoitajia ei palkata. Kesäsijaisia ei ole, työntekijöitä ei ollut ennen kesääkään, ei tule olemaan kesän jälkeenkään. Huoneet seisovat tyhjinä, sairaat vanhukset makaavat jonossa odottamassa pääsyä hoivapaikkoihin ja tukkivat myös päivystykset.

Kotiin ei saa hoitopalvelua, koska hoitajia ei riitä. Vanhukset siis makaavat kotona / päivystyksessä / sairaaloissa jonottamassa apua. Mitä ei saada, koska ei ole hoitajia.

Hallitus pakotti hoitajamitoituksen ilmeisesti hyvässä tarkoituksessa, mutta se on aiheuttanut tämän ongelman.

Se ei ole enää lottovoitto syntyä Suomeen, ainakaan jos olet sairas ja väsynyt vanhus. Tai toimeentulotuella elävä, mikä puolestaan kävi ilmi ylen jutusta https://yle.fi/uutiset/3-12562537

Vierailija kirjoitti:

Jos lapset joutuisivat huolehtimaan, samalla nousisi syntyvyys.

Jokaisen kannattaisi tehdä niin monta lasta kuin pystyy.

Virka & riistäjävallan voitto ratkaisi jo kohtalomme. 

Vierailija kirjoitti:

"Sitova hoitajamitoitus ja hoitajapula ovat johtaneet siihen, että yhä harvempi vanhus pääsee ympärivuorokautiseen hoivaan" Näin otsikoi IL

https://www.iltalehti.fi/politiikka/a/2d3fd4c3-e7c5-4a71-bf41-af52ac91d…

Se todellisuus otsikoiden takana on ihan kammottava, näin omaisen silmin nähtynä. Paikkoja on vapaana, mutta hoitajia ei palkata. Kesäsijaisia ei ole, työntekijöitä ei ollut ennen kesääkään, ei tule olemaan kesän jälkeenkään. Huoneet seisovat tyhjinä, sairaat vanhukset makaavat jonossa odottamassa pääsyä hoivapaikkoihin ja tukkivat myös päivystykset.

Kotiin ei saa hoitopalvelua, koska hoitajia ei riitä. Vanhukset siis makaavat kotona / päivystyksessä / sairaaloissa jonottamassa apua. Mitä ei saada, koska ei ole hoitajia.

Hallitus pakotti hoitajamitoituksen ilmeisesti hyvässä tarkoituksessa, mutta se on aiheuttanut tämän ongelman.

Se ei ole enää lottovoitto syntyä Suomeen, ainakaan jos olet sairas ja väsynyt vanhus. Tai toimeentulotuella elävä, mikä puolestaan kävi ilmi ylen jutusta https://yle.fi/uutiset/3-12562537

Näinhän se on. Osa omaisista ei tietenkään välitä vanhuksistaan, joten heille on yhdentekevää, hoidetaanko vanhuksia vai ei. Mutta niitä, jotkä välittävät, ei paljon hymyilytä. 

Omilla vanhemmillani (ovat jo yli 90v) on hyvä tilanne. Mä opiskelin aikoinaan sairaanhoitajaksi. Työskentelin kotihoidossa, vanhustenhoidossa, keuhkosairauksien klinikalla sekä kirurgian klinikalla. Nuo sairaalakokemukset olivat Meilahden sairaalasta. Sitten vaihdoin alaa. Vanhempani muuttivat jo yli 20 vuotta sitten samaan rivitaloyhtiöön, jossa minäkin asun. Ja asuupa vielä isosiskonikin samassa taloyhtiössä. Isällä on polvet huonoina ja liikkuu rollaattorin kanssa. Äitini on muistisairas. Mä olen nykyisin it-alalla ja tehnyt kohta 10 vuotta etätöitä. Olen myös yksi yrityksen omistajista. Kun vanhemmilleni tulee jotain terveyteen liittyvää, isä soittaa mulle. Tai jos tarvitsee autokyytiä tms, soittaa mun siskolleni (mulla ei ole autoa). Mulla menee tästä sellainen 30 sekuntia, kun olen vanhemmillani. Pystyn hyvin tarkistamaan, onko tilanne sellainen, että pitäisi lähteä heti lääkäriin vai riittäisikö myöhemmin. Tai jopa sellainen, että pitäisi soittaa 112:een. Äidilläni on jo DNR-päätös, josta kaikki äitini läheiset (lapset ja lapsenlapset) ovat yksimielisiä. Mulle on annettu "valtuutus" päättää, milloin on se hetki, jolloin en soitakaan 112:een. Äitini toivomus ennen muistin heikentymistä oli, että hän saisi olla loppuun asti kotona. Tätä toivomusta me kaikki omaiset haluamme noudattaa. Kieltämättä mua aina silloin tällöin hieman ahdistaa, että jonain päivänä joudun ehkä se päätöksen tekemään. Ts annan äitini kuolla, vaikka toimimalla toisin hänellä saattaisi olla vielä päiviä,  viikkoja, kuukausia tai vuosiakin elinaikaa. Mutta sitten aina muistan, että mä olen sairaanhoitaja, mut on koulutettu kohtaamaan kuolema, koulutettu saattohoitoon ja mulla on kaikkien läheisteni tuki. Ja ennenkaikkea äidin oma toivomus. 

No varmaan pitäisi enemmän omaisia vastuuttaa, ja sen lisäksi työttömyyskorvaan kiristyksiä, jotta saadaan sieltä luppoporukkaa hoiva-alalle töihin. Ei tarvitse hoitsuksi välttämättä kouluttaa, mutta muuhun oheistyöhön jota vanhustenhoidossa kyllä riittää. Vanhusten eläkkeitä ja omaisuutta pitää myös valjastaa hoivatyön toteuttamiseen, eli ihmisten pitää tottua ajatukseen siitä että isoille perinnöille pitää jättää hyvästit.

Eläkeläisiä on Suomessa jo 1,6 miljoonaa, ja luku tulee vielä kasvamaan ennenkuin suuret sukupolvet kuolee pois.

Laillistettuja sairaanhoitajia on Suomessa alle 111 000, ja lähihoitajia alle 150 000. Näistä kaikki eivät työskentele kys. tehtävissä, ja iso osa eläköityy itse vuoteen 2030 mennessä. Nuoria ala ei houkuttele. Jokainen järkevä ymmärtää, ettei näillä hoitajamitoituksilla hoideta sellaista määrää vanhuksia mitä meillä on jo nyt, saatikka mitä tulee olemaan + KAIKKIA MUITA HOITOA TARVITSEVIA. Jokainen hoitaja tällä hetkellä on kullan arvoinen, harmi vaan se ei edelleenkään palkassa eikä arvostuksessa näy.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Omaiset velvoitettaneen hoitamaan.

Työkykyisten ja -ikäisten ihmisten halutaan käyvän töissä. 

Mutta myös ottamaan vanhus kotiinsa asumaan niin että eletään useammassa sukupolvessa kuten ennen.

Tämä. Paras paikka vanhukselle olisi olla hoidettava omien omaistensa luona. Aivan kuten 100 vuotta sitten maalaistaloissa.

Aika on kuitenkin muuttunut. Tänä päivänä kyseinen hoitotapa olisi osalle omaisista lähes epäinhimillistä,  koska ihmiset elävät huonokuntoisina liian vanhoiksi. 

Mutta sanotaan mitä sanotaan, kyllä omaisilla kuuluukin olla vastuuta vanhuksistaan. Kaikkea ei pitäisi yrittää sysätä yhteiskunnan hoidettavaksi.

Tiedäthän, että kaikki eivät tule toimeen vanhempiensa kanssa? Mitäs sitten pitäisi tehdä, kun se vanhus ei suostu omaistensa hoidettavaksi? Kuka edes on tämä omainen, jolla on hoitovastuu? Meitäkin on sisaruksia viisi, joten miten tuo vastuu jaetaan? Kiertää äiti asumassa kunkin luona viikon kerrallaan?

Jos nyt oletetaan että tuollainen hoitopakkolaki tulisi voimaan (ei tule) niin aika moni lapsi panostaisi opiskeluun ja muuttaisi mahdollisimman kauas jo nuorena, ehkä eri maahan, välttääkseen tämän hoitopakon.

Sitten alkaisi kauhea parku ja ulina naisten itsekkyydestä, kun eivät jää hoitamaan vanhempiaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Sitova hoitajamitoitus ja hoitajapula ovat johtaneet siihen, että yhä harvempi vanhus pääsee ympärivuorokautiseen hoivaan" Näin otsikoi IL

https://www.iltalehti.fi/politiikka/a/2d3fd4c3-e7c5-4a71-bf41-af52ac91d…

Se todellisuus otsikoiden takana on ihan kammottava, näin omaisen silmin nähtynä. Paikkoja on vapaana, mutta hoitajia ei palkata. Kesäsijaisia ei ole, työntekijöitä ei ollut ennen kesääkään, ei tule olemaan kesän jälkeenkään. Huoneet seisovat tyhjinä, sairaat vanhukset makaavat jonossa odottamassa pääsyä hoivapaikkoihin ja tukkivat myös päivystykset.

Kotiin ei saa hoitopalvelua, koska hoitajia ei riitä. Vanhukset siis makaavat kotona / päivystyksessä / sairaaloissa jonottamassa apua. Mitä ei saada, koska ei ole hoitajia.

Hallitus pakotti hoitajamitoituksen ilmeisesti hyvässä tarkoituksessa, mutta se on aiheuttanut tämän ongelman.

Se ei ole enää lottovoitto syntyä Suomeen, ainakaan jos olet sairas ja väsynyt vanhus. Tai toimeentulotuella elävä, mikä puolestaan kävi ilmi ylen jutusta https://yle.fi/uutiset/3-12562537

Näinhän se on. Osa omaisista ei tietenkään välitä vanhuksistaan, joten heille on yhdentekevää, hoidetaanko vanhuksia vai ei. Mutta niitä, jotkä välittävät, ei paljon hymyilytä. 

Omilla vanhemmillani (ovat jo yli 90v) on hyvä tilanne. Mä opiskelin aikoinaan sairaanhoitajaksi. Työskentelin kotihoidossa, vanhustenhoidossa, keuhkosairauksien klinikalla sekä kirurgian klinikalla. Nuo sairaalakokemukset olivat Meilahden sairaalasta. Sitten vaihdoin alaa. Vanhempani muuttivat jo yli 20 vuotta sitten samaan rivitaloyhtiöön, jossa minäkin asun. Ja asuupa vielä isosiskonikin samassa taloyhtiössä. Isällä on polvet huonoina ja liikkuu rollaattorin kanssa. Äitini on muistisairas. Mä olen nykyisin it-alalla ja tehnyt kohta 10 vuotta etätöitä. Olen myös yksi yrityksen omistajista. Kun vanhemmilleni tulee jotain terveyteen liittyvää, isä soittaa mulle. Tai jos tarvitsee autokyytiä tms, soittaa mun siskolleni (mulla ei ole autoa). Mulla menee tästä sellainen 30 sekuntia, kun olen vanhemmillani. Pystyn hyvin tarkistamaan, onko tilanne sellainen, että pitäisi lähteä heti lääkäriin vai riittäisikö myöhemmin. Tai jopa sellainen, että pitäisi soittaa 112:een. Äidilläni on jo DNR-päätös, josta kaikki äitini läheiset (lapset ja lapsenlapset) ovat yksimielisiä. Mulle on annettu "valtuutus" päättää, milloin on se hetki, jolloin en soitakaan 112:een. Äitini toivomus ennen muistin heikentymistä oli, että hän saisi olla loppuun asti kotona. Tätä toivomusta me kaikki omaiset haluamme noudattaa. Kieltämättä mua aina silloin tällöin hieman ahdistaa, että jonain päivänä joudun ehkä se päätöksen tekemään. Ts annan äitini kuolla, vaikka toimimalla toisin hänellä saattaisi olla vielä päiviä,  viikkoja, kuukausia tai vuosiakin elinaikaa. Mutta sitten aina muistan, että mä olen sairaanhoitaja, mut on koulutettu kohtaamaan kuolema, koulutettu saattohoitoon ja mulla on kaikkien läheisteni tuki. Ja ennenkaikkea äidin oma toivomus. 

Tähän vielä lisään, että voin ottaa läppärini mukaan ja tehdä vanhempieni kotona töitä. Tai vaikka asua siellä jonkin aikaa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Omaiset velvoitettaneen hoitamaan.

Työkykyisten ja -ikäisten ihmisten halutaan käyvän töissä. 

Mutta myös ottamaan vanhus kotiinsa asumaan niin että eletään useammassa sukupolvessa kuten ennen.

Tämä. Paras paikka vanhukselle olisi olla hoidettava omien omaistensa luona. Aivan kuten 100 vuotta sitten maalaistaloissa.

Aika on kuitenkin muuttunut. Tänä päivänä kyseinen hoitotapa olisi osalle omaisista lähes epäinhimillistä,  koska ihmiset elävät huonokuntoisina liian vanhoiksi. 

Mutta sanotaan mitä sanotaan, kyllä omaisilla kuuluukin olla vastuuta vanhuksistaan. Kaikkea ei pitäisi yrittää sysätä yhteiskunnan hoidettavaksi.

Mutta kun tämän yhteiskunnan rahoituksen hoitaa ne työssäkävijät, joita täällä palstalla kehotetaan ottamaan vanhukset kotiinsa ja hoitamaan ne. Ei oikein onnaa yhtälö.

Ihan yhtä heitteillä tai enemmänkin ne vanhukset kuulkaas siellä nykypäivän kotihoidossa on. Siihen verrattuna niille olis lottovoitto, jos saisi elää omaisten nurkissa, vaikka se omainen sitten töissä kävisikin. Hyvin on asiat niillä, jotka saa elää lastensa nurkissa, näitä näkee välillä kotihoidossa. Pienellä osalla on muutoin aktiiviset sukulaiset (hoitavat asioita ja vierailevat säännöllisesti vanhuksen luona). Suurimmalla osalla käy omainen joskus ja jouluna, osalla ei kukaan koskaan.

Täällä ihan selvästi suuri osa ei ymmärrä, millainen on vanhus, joka ei pärjää omatoimisesti kotona. Pitäisikö siis ihmisten lopettaa kokonaan työssäkäynti, jotta he voisivat huolehtia suvun vanhuksista? Millä rahalla he eläisivät?

Muistisairasta vanhusta ei todellakaan hoideta siinä sivussa työssäkäynnin ohella. He eivät useinkaan ole mitään herttaisia mummoja/papparaisia, jotka istuvat päivät pitkät kiikkutuolissa. Käy siinä samalla töissä, kun yksi touhuaa yötä myöten, tarvitsee apua hygienian hoidossa, sotkee ulosteella, uhkailee ja käy jopa fyysisesti käsiksi naapureihin yms.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Sitova hoitajamitoitus ja hoitajapula ovat johtaneet siihen, että yhä harvempi vanhus pääsee ympärivuorokautiseen hoivaan" Näin otsikoi IL

https://www.iltalehti.fi/politiikka/a/2d3fd4c3-e7c5-4a71-bf41-af52ac91d…

Se todellisuus otsikoiden takana on ihan kammottava, näin omaisen silmin nähtynä. Paikkoja on vapaana, mutta hoitajia ei palkata. Kesäsijaisia ei ole, työntekijöitä ei ollut ennen kesääkään, ei tule olemaan kesän jälkeenkään. Huoneet seisovat tyhjinä, sairaat vanhukset makaavat jonossa odottamassa pääsyä hoivapaikkoihin ja tukkivat myös päivystykset.

Kotiin ei saa hoitopalvelua, koska hoitajia ei riitä. Vanhukset siis makaavat kotona / päivystyksessä / sairaaloissa jonottamassa apua. Mitä ei saada, koska ei ole hoitajia.

Hallitus pakotti hoitajamitoituksen ilmeisesti hyvässä tarkoituksessa, mutta se on aiheuttanut tämän ongelman.

Se ei ole enää lottovoitto syntyä Suomeen, ainakaan jos olet sairas ja väsynyt vanhus. Tai toimeentulotuella elävä, mikä puolestaan kävi ilmi ylen jutusta https://yle.fi/uutiset/3-12562537

Näinhän se on. Osa omaisista ei tietenkään välitä vanhuksistaan, joten heille on yhdentekevää, hoidetaanko vanhuksia vai ei. Mutta niitä, jotkä välittävät, ei paljon hymyilytä. 

Omilla vanhemmillani (ovat jo yli 90v) on hyvä tilanne. Mä opiskelin aikoinaan sairaanhoitajaksi. Työskentelin kotihoidossa, vanhustenhoidossa, keuhkosairauksien klinikalla sekä kirurgian klinikalla. Nuo sairaalakokemukset olivat Meilahden sairaalasta. Sitten vaihdoin alaa. Vanhempani muuttivat jo yli 20 vuotta sitten samaan rivitaloyhtiöön, jossa minäkin asun. Ja asuupa vielä isosiskonikin samassa taloyhtiössä. Isällä on polvet huonoina ja liikkuu rollaattorin kanssa. Äitini on muistisairas. Mä olen nykyisin it-alalla ja tehnyt kohta 10 vuotta etätöitä. Olen myös yksi yrityksen omistajista. Kun vanhemmilleni tulee jotain terveyteen liittyvää, isä soittaa mulle. Tai jos tarvitsee autokyytiä tms, soittaa mun siskolleni (mulla ei ole autoa). Mulla menee tästä sellainen 30 sekuntia, kun olen vanhemmillani. Pystyn hyvin tarkistamaan, onko tilanne sellainen, että pitäisi lähteä heti lääkäriin vai riittäisikö myöhemmin. Tai jopa sellainen, että pitäisi soittaa 112:een. Äidilläni on jo DNR-päätös, josta kaikki äitini läheiset (lapset ja lapsenlapset) ovat yksimielisiä. Mulle on annettu "valtuutus" päättää, milloin on se hetki, jolloin en soitakaan 112:een. Äitini toivomus ennen muistin heikentymistä oli, että hän saisi olla loppuun asti kotona. Tätä toivomusta me kaikki omaiset haluamme noudattaa. Kieltämättä mua aina silloin tällöin hieman ahdistaa, että jonain päivänä joudun ehkä se päätöksen tekemään. Ts annan äitini kuolla, vaikka toimimalla toisin hänellä saattaisi olla vielä päiviä,  viikkoja, kuukausia tai vuosiakin elinaikaa. Mutta sitten aina muistan, että mä olen sairaanhoitaja, mut on koulutettu kohtaamaan kuolema, koulutettu saattohoitoon ja mulla on kaikkien läheisteni tuki. Ja ennenkaikkea äidin oma toivomus. 

Tähän vielä lisään, että voin ottaa läppärini mukaan ja tehdä vanhempieni kotona töitä. Tai vaikka asua siellä jonkin aikaa. 

Pitänee itsekin alkaa kouluttautua jollekin muulle alalle. Olen siis hoitaja ja tosiaan, kun nykyisessä työssä ei voi edes olla vanhemman tavoitettavissa puhelimitse pitkin päivää, saati sitten lähteä katsomaan mikä on tilanne. Haluaisin voida olla vanhempieni apuna kuten sinä.

Vierailija kirjoitti:

Täällä ihan selvästi suuri osa ei ymmärrä, millainen on vanhus, joka ei pärjää omatoimisesti kotona. Pitäisikö siis ihmisten lopettaa kokonaan työssäkäynti, jotta he voisivat huolehtia suvun vanhuksista? Millä rahalla he eläisivät?

Muistisairasta vanhusta ei todellakaan hoideta siinä sivussa työssäkäynnin ohella. He eivät useinkaan ole mitään herttaisia mummoja/papparaisia, jotka istuvat päivät pitkät kiikkutuolissa. Käy siinä samalla töissä, kun yksi touhuaa yötä myöten, tarvitsee apua hygienian hoidossa, sotkee ulosteella, uhkailee ja käy jopa fyysisesti käsiksi naapureihin yms.

Mihin sä ajattelit sellaisen omaisesi laittaa, jos hoitopaikkoja ei yksinkertaisesti ole? 

Vanhus pärjää kotonaan puoliso hoitajanaan, mutta tälle puolisollekin pitäisi jotenkin taata mahdollisuus vapaaseen, mikä parantaisi jaksamista. Eli joku lomittaja tulisi kotiin tai hoidettavan voisi viedä hoitoon jonnekin, kun hoitajan pitää käydä asioimassa taikka ihan vaan päästä joskus nukkumaan.

Tuntuu pahalta katsoa, miten 70+ ikäinen vanhempani ei saa enää nukkua öitään, kun samanikäinen sairas puoliso ramppaa vessassa 2-4 kertaa yössä ja häntä pitää auttaa. Tämä ajaa kyllä sen hoitajankin ihan piippuun.

Muistan itse, mitä se oli, kun vauva herätti monta kertaa yössä. Ei aivot toimineet enää ja oman käden kuolemakin alkoi viehättää.