Lue keskustelun säännöt.
Siis mikä tää pointti on monien jatkuvassa vippikierteessä elävien aikuisten ihmisten kanssa?
11.08.2022 |
Niillä on silti kallis maku. Ei voida ostaa esim. kaupan omien tuotemerkkien (Pirkka, Rainbow) tuotteita vaan hommataan aina kalliimpia brändimerkkituotteita (esim. Apetit). Ikinä ei osteta punalaputettuja ale-tuotteita (esim. -30 - -60%). Ruokaa heitetään surutta roskiin jo ennen kui parasta ennen päiväys tulee vastaan. Ja sitten itketään ja vaikerretaan kun ollaan NIIN köyhiä! Rahat ei riitä mihinkään! Miksi näin?
Kommentit (144)
Vierailija kirjoitti:
Tuskin keräisivät tyhjiä pulloja ja tölkkejäkään jos niitä tulisi matkalla vastaan vaikka niistäkin voisi saada mukavan lisän siihen arjen rahalliseen niukkuuteen. Ehkä se on liian nöyryyttävää.
No kun se on köyhien hommaa...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eivät raukat ole niitä fiksuimpia
Palkka- tai tuenmaksupäivänä tuhlataan kaikki kun eihän rahaa kahden viikon päästä mihinkään tarvita.
Veronpalautukset ja kaikki on sitä kuuluisaa ylimääräistä rahaa. Sillä hemmotellaan itseä, kun ei olla kuulemma pitkään aikaan saatu itselle mitään. Se hemmottelu on ihan päätöntä, kunhan vain törsätään johonkin krääsään, jota ei kohta edes muista ostaneensa. Ilkeillään kaverille, että hyvähän sun on kun sulla on säästöjä. No, se sun ylimääräinen raha on juuri sitä, minkä minä pistän aina suoraan säästöön.
Raha-asioiden hoidosta ei ole vapautettuja kuin vauvat ja pienet lapset sekä holhouksen alaisuudessa olevat kehitysvammaiset ja vanhukset. Kaikkien muiden on hallittava ne. Näin se nyt vaan on.
Vierailija kirjoitti:
Kyse voi olla myös toivottomuudesta. Rahaa on yksinkertaisesti koko ajan liian vähän, eikä ole realistisia näkymiä sille, että tilanne paranisi tulevaisuudessakaan. Toivottomuus, näköalattomuus ja ahdistus rahojen riittämättömyydestä vievät voimia. Köyhyys on oikeasti raskasta. Ehkä siinä tulee jonkinlainen taisteluväsymys. Antaa mennä, kun on alamäki -fiilis. Pikavipin ottaminen tai jäätelötötterön ostaminen lapselle voi tuoda hetkeksi iloa harmauteen.
En tiedä, mikä on syynä siihen, että osa vähävaraisista tekee hirveän huonoja valintoja arjessaan, mutta en ainakaan halua halveksia tai kivittää heitä. Kaikilla ei ole lähtökohtaisesti yhtä hyviä mahdollisuuksia - enkä nyt tarkoita rahaa vaan resilienssiä.
Monella pienituloisella duunarilla on näyttämisen halua. Ajatellaan, että jos lapsi ratsastaa tai pelaa lätkää, saa paremmat eväät elämään.
Itse olen keskittynyt tukemaan lapsiani koulunkäynnissä.
Tuttavapiiriini kuuluu hänenlaisensa ihminen. Kun oi vielä olemassa 1. ja 2. luokan postimerkit, kerroin hänelle, että ostin juuri kivoja 2. luokan Muumi-postimerkkeja. Hän vastasi siihen närkästyneesti: - Jaa, minä kyllä ostan aina 1. luokan postimerkkejä, kun lähetän kirjepostia.
Sellaista se.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mutta voiko taloudellisesti tarkkojen vanhempien lapsesta tulla tuhlari?
Heh, mitä se sinua liikuttaa mitä muut ostelee? Onko elämäsi noin tyhjä että pitää seurata miten muut elävät?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pikavippifirmat ja niiden moraaliton toiminta pitäisi kieltää. Niitä kayttävät vain henkilöt, joilla on suuria ongelmia arjen ja raha-asioiden hallinnassa, eikä ymmärrystä, mihin vaikeuksiin vipit johtavat. Bisnestä saa tässä maassa näköjään tehdä rauhassa muiden kustannuksella piittaamatta ongelmista, mikä näille elämän hallinnan puutteessa eläville aiheutuu.
Koppavat rutiköydät ihmiset kuuluvat kadulle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyse voi olla myös toivottomuudesta. Rahaa on yksinkertaisesti koko ajan liian vähän, eikä ole realistisia näkymiä sille, että tilanne paranisi tulevaisuudessakaan. Toivottomuus, näköalattomuus ja ahdistus rahojen riittämättömyydestä vievät voimia. Köyhyys on oikeasti raskasta. Ehkä siinä tulee jonkinlainen taisteluväsymys. Antaa mennä, kun on alamäki -fiilis. Pikavipin ottaminen tai jäätelötötterön ostaminen lapselle voi tuoda hetkeksi iloa harmauteen.
En tiedä, mikä on syynä siihen, että osa vähävaraisista tekee hirveän huonoja valintoja arjessaan, mutta en ainakaan halua halveksia tai kivittää heitä. Kaikilla ei ole lähtökohtaisesti yhtä hyviä mahdollisuuksia - enkä nyt tarkoita rahaa vaan resilienssiä.
Niitä jokapäiväisiä päätöksiä tehdään arjessa, paineen, kiireen ja nälän alla. Jokainen ihminen tekee ylipäätään joka päivä virheitä ja jokainen joutuu tekemään joka päivä niin paljon erilaisia valintoja, että iso osa niistä valinnoista tehdään alitajuisesti tai tarpeiden tai viettien ohjaamana, ei tietoisesti. Ihan samalla tavalla tämä koskee köyhiä ja valitettavasti tilanne on oikeasti sellainen, että rahaan liittyvä virheostos saattaa merkitä viikon ruokarahojen puuttumista. Harvemmalla keskituloisella esim töiden jälkeen nälässä ja väsymyksessä haettu kebabannos keikauttaa loppukuuta ihan sekaisin. Köyhällä näin voi käydä ja silti hän saattaa aivan samalla tavalla samaan tilanteeseen ajautua.
Ja ihan samalla tavalla voi miettiä jokaista haitallista toimintaa. Miksi on lihavuutta, vaikka se on epäterveellistä? Miksi selataan puhelinta, vaikka se on haitallista? Miksi tehdään syrjähyppyjä, vaikka se on tuhoisaa? Miksi ei liikuta, vaikka se on hyväksi?
Mä joutuisin velkakierteeseen jos vanhempani eivät auttaisi laskuissa. Sairastuin täysin yllättäen niin että liikuntakykyni lähti. En pääse eläkkeelle, en saa vammaistukea jne. Vaikka minulla on avustajat joka päivä auttamassa sekä lukuisia lausuntoja sairaudestani. Työkkärin minirahalla ei pärjää! Sitten on vielä harvinaisempia lääkkeitä määrätty joista ei saa yhtään euroa helpotusta. Itse maksettava ne kokonaisuudessaan. Mutta joo. Elän vanhempieni tuen varassa. Ei paljoa naurata.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Heh, mitä se sinua liikuttaa mitä muut ostelee? Onko elämäsi noin tyhjä että pitää seurata miten muut elävät?
Ei liikuta niin kauan kunhan ostelevat omilla rahoillaan eivätkä ole vippaamassa muilta kahvipakettirahaa. ap
Vierailija kirjoitti:
Mutta voiko taloudellisesti tarkkojen vanhempien lapsesta tulla tuhlari?
Kyllä voi. Minustakin tuli.
Nimimerkillä Entinen tuhlari
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mutta voiko taloudellisesti tarkkojen vanhempien lapsesta tulla tuhlari?
Voi tulla, ja helposti tuleekin, jos lapsen tarpeet on aina ohitettu.
"Ei osteta nyt sitä tikkaria, se on ihan turha."
"Ei osteta mitään Barbieita, höpönlöpön, tää Cindy on ihan yhtä hyvä ja paljon halvempi!"
(Cindy ei oikeasti ole yhtä hyvä, niissä on todella selkeät laatuerot.)
tai jopa "Ehei osteta mitään barbia, sulla on se minun tekemäni räsynukke!"
Olen ollut huomaavinani, että moni mammakaverini korjaili noita traumojaan ostamalla lapsilleen kaikkea.
Vierailija kirjoitti:
Mutta voiko taloudellisesti tarkkojen vanhempien lapsesta tulla tuhlari?
Voi. Ihan yhtä hyvin kuin tuhlari vanhempien lapsesta voi tulla säästäväinen.
Exmieheni on säästäväisten vanhempien tuhlaripoika. Minä tuhlareiden pihi tytär. Sanomattakin selvää ettei liittomme oikein onnistunut. Nykyinen mieheni on onneksi tarkan euron mies, sopii hyvin yhteen tällaisen sentinvenyttäjän kanssa. Ensi talvi tulee olemaan mielenkiintoinen. Ei siksi ettei olisi taloudellisia resursseja, vaan siksi että pihiä hirvittää laittaa rahaa menemään...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyse voi olla myös toivottomuudesta. Rahaa on yksinkertaisesti koko ajan liian vähän, eikä ole realistisia näkymiä sille, että tilanne paranisi tulevaisuudessakaan. Toivottomuus, näköalattomuus ja ahdistus rahojen riittämättömyydestä vievät voimia. Köyhyys on oikeasti raskasta. Ehkä siinä tulee jonkinlainen taisteluväsymys. Antaa mennä, kun on alamäki -fiilis. Pikavipin ottaminen tai jäätelötötterön ostaminen lapselle voi tuoda hetkeksi iloa harmauteen.
En tiedä, mikä on syynä siihen, että osa vähävaraisista tekee hirveän huonoja valintoja arjessaan, mutta en ainakaan halua halveksia tai kivittää heitä. Kaikilla ei ole lähtökohtaisesti yhtä hyviä mahdollisuuksia - enkä nyt tarkoita rahaa vaan resilienssiä.
Monella pienituloisella duunarilla on näyttämisen halua. Ajatellaan, että jos lapsi ratsastaa tai pelaa lätkää, saa paremmat eväät elämään.
Itse olen keskittynyt tukemaan lapsiani koulunkäynnissä.
Tutkimusten mukaan lapselle lukeminen edistää hänen mahdollisuuksiaan pärjätä koulussa ja elämässä ylipäänsä. Halpa - tai jopa ilmainen - sijoitus lapsen tulevaisuuteen. Lasta kannattaa viedä kirjastoon ja opettaa käyttämään sitä. Ja lukea lapselle ääneen - äänikirjat eivät korvaa vuorovaikutteista lukukokemusta.
Vierailija kirjoitti:
Koppavat rutiköydät ihmiset kuuluvat kadulle.
Onko sellaisiakin olemassa?
Vierailija kirjoitti:
Mä joutuisin velkakierteeseen jos vanhempani eivät auttaisi laskuissa. Sairastuin täysin yllättäen niin että liikuntakykyni lähti. En pääse eläkkeelle, en saa vammaistukea jne. Vaikka minulla on avustajat joka päivä auttamassa sekä lukuisia lausuntoja sairaudestani. Työkkärin minirahalla ei pärjää! Sitten on vielä harvinaisempia lääkkeitä määrätty joista ei saa yhtään euroa helpotusta. Itse maksettava ne kokonaisuudessaan. Mutta joo. Elän vanhempieni tuen varassa. Ei paljoa naurata.
Ei kuulosta siltä, että käyttäisit holtittomasti mielitekojesi mukaan rahaa mihin sattuu.
Monella on varmaankin elämänhallinnan ongelmia esimerkiksi päihteiden käytön kautta tai vaikeuksia hahmottaa isompia rahasummia ja pienistä rahavirroista seuraavia suurempia summia (eli matemaattista hahmotushäiriötä).
Löytyy myös varmaan adhd:maista täysin spontaania ja harkitsematonta rahankäyttöä: ostetaan hetken mielijohteesta uusi auto tai moottoripyörä, vaikka siihen vanhaan ja halvempankaan ei oikeasti olisi ollut varaa. Tilataan äkkilähtö kaukomatkalle, vaikka oikeasti ei olisi varaa kuin Tallinnan risteilyyn.
Viedään tyttöystävä kalliiseen ravintolaan, vaikka varat riittäisi korkeintaan Subwayhin.
Ylpeys ja statushakuisuus. Ei kehdata ostaa aletuotteita, kulkea edullisissa vaatteissa tai ajaa halpisautolla. Tässä kieltämättä oikea varallisuus toimii monien kohdalla hieman käänteisesti, eli kun pankkitilillä oikeasti on riittävästi rahaa, moni kehtaa elää "kuin köyhät" ja ne oikeasti köyhät (ja etenkin keskituloiset) taas yrittää usein nousta pienillä ja isommillakin arjen valinnoillaan rikkaamman oloisiksi kuin ovatkaan.
Kyse voi olla myös toivottomuudesta. Rahaa on yksinkertaisesti koko ajan liian vähän, eikä ole realistisia näkymiä sille, että tilanne paranisi tulevaisuudessakaan. Toivottomuus, näköalattomuus ja ahdistus rahojen riittämättömyydestä vievät voimia. Köyhyys on oikeasti raskasta. Ehkä siinä tulee jonkinlainen taisteluväsymys. Antaa mennä, kun on alamäki -fiilis. Pikavipin ottaminen tai jäätelötötterön ostaminen lapselle voi tuoda hetkeksi iloa harmauteen.
En tiedä, mikä on syynä siihen, että osa vähävaraisista tekee hirveän huonoja valintoja arjessaan, mutta en ainakaan halua halveksia tai kivittää heitä. Kaikilla ei ole lähtökohtaisesti yhtä hyviä mahdollisuuksia - enkä nyt tarkoita rahaa vaan resilienssiä.